Kertokaa miten tätimäistyitte - vertaistukiketju

Olen Mrs. Doubtfire

Ei, en aio tätiytyä. Aion ikääntyä kuten ihana Sylvie Emily in Paris-sarjassa.

Olen 54, ja vähän eri tilanteessa kuin moni vastannut. Nuorena olin epävarma taidekaapuihin pukeutuva liikuntaa vieroksuva hippi, ja sitten lapset veivät energian pitkäksi aikaa. Vasta nyt olen alkanut liikkua aika paljonkin ja uskallan näyttää vartaloa vaatteilla. Mutta: ei ole kahta sanaa, ettenkö näyttäisi ihan ikäiseltäni. Roikkuvammat tissit, hamsterinpussit ja dekoltee eivät valehtele. En tosiaan tajua, miten tältä palstalta löytyisi kymmenittäin ikäistään huomattavasti nuoremman näköisiä viiskymppisiä...

Tätiytymisen koin mm. äsken, kun päätin tilata netin tarjoamia Miss Mary of Sweden -rintsikoita. Ne näyttävät tukevan hyvin isoja tissejä eivätkä kaikki mallit näytä kauheilta 😬 Mutta olihan ne nuoruudessa ihan hirveitä mummorintsikoita. Tuliks niiden mainoksia erikseen postiluukusta vai oliks niitä Anttilan kuvastossa myynnissä... Joka tapauksessa: mummompaa merkkiä ei ole!

Leikkaamalla lyhyen tukan, nautin lisäksi siideriä ja suklaata. Sitten lattapohjaiset kengät ostan ja farkut miestenpuolelta. Siihen vielä joku kiva ja mukava silkkipaita niin on aika hyvä. Sitten irvin ja haukun kaikkia kauniita ja nuoria, jotka postaa instagramiin ja muualle kuvia. Rannalla jos joku on bikineissä, katselen halveksivat ja kenties huutelen. Näin olen ajatellut :D

Mun lapset ovat sitä mieltä, että olen syntynyt keski-ikäiseksi. Jatkan siis samalla linjalla, niin seitsemänkymppisenä olen sitten varmaan jo nuorekas ikäisekseni ;-D

Mietin tiedänkö edes, mitä tätimäisyys on. Ajattelin ensin, että se on jotain aktiivista, näkyvää, ehkä vähän pelottavaakin naiseutta, jossa ei seksikkyys ole mukana mitenkään.

Voisi sopia minuunkin. 60 v. lähestyy. Aloitin toiset korkeakouluopinnot yli kolmikymmppisenä ja uudella työalalla nelikymppisenä, lapsettomana ja naimattomana: koin olevani nuori aikuinen pitkään. Painonhallinta on vaikeutunut vasta yli 50 vuotiaana. Nivelongelmia ei ole, joten aloitin juoksuharrastuksen muutama vuosi sitten. Se on ollut tauolla loppusyksystä alkaen, ja kilot kertyvät helposti, kun makeanhimo iskee kaamosaikana. Tukka on paksu ja pitkä, sävyttelen, ei juuri hopeanharmaata, vaan tavanomaista maantien sävyä. Käyttelen piilolaseja tai "hengettömiä." Vanhempani eivät rypistyneet kuin yli 80v. Atoopikkona käytän kyllä laadukkaita rasvoja, ilman planeetan parhaita silmänympärysvoiteita elämä olisi hankalaa. Olen jossain määrin "iätöntä" tyyppiä, erityisen seksikäs en ole ollutkaan.

Olen huomannut joissain asioissa ihmeellistä jääräpäisyyttä, pidän kiinni joistain näkemyksistäni ja latelen niitä välittämättä loukkaako se tai ei. Tällaista tätimäisyyttä on ollut ehkä kolmisen vuotta. Korona-aikana, nyt maskijaksolla paheksun mielessäni nuoria, jotka eivät maskeista välitä, mutta olen malttanut mieleni. Eilen täydessä bussissa ojensin kahtaa pojankloppia, jotka potkulautoineen veivät neljä paikkaa. Sanoin vain miten laudat pitää asetella, jotta muutkin mahtuvat. En mitenkään ystävällisesti tai humoristisesti, vaan tätiauktoriteetilla. Tätiesikuvia etsiessäni en suuntaa katsettani jenkkeihin, vaan britteihin: Emma Thompson, Olivia Coleman.

Ennen en kaivannut kenkälusikkaa. Sitten ostin itselleni kenkälusikan. Nyt kaipaan PITKÄVARTISTA kenkälusikkaa.

Ennen saatoin vetää maanataistaista keskiviikkoon tennareissa, torstain ballerinoissa, perjantain tolppakorkoisissa maihareissa ja lauantaina sujauttanut vaikka ihana lempparikiilakorot kaupungille ja yökerhoon.

Nyt kävelen salille lenkkareissa ja vaihdan ovella vähän erilaiset lenkkarit jalkaan ja valitan seuraavan päivänä jomottavia jalkoja. Jos laitan korkopohjaiset kengät kirjastoreissulle viikonlopun kunniaksi onnun maanataina töihin naama kurtussa kuin baabushka keväisessä lumipyryssä syntymääni kiroten. 

En tiedä. Kysy Marinilta.

En aio tätiintyä. T kohta 54 vee

Uudessa sinkkuelämää:ssä oli nainen, joka antoi käsilaukuilleen nimet. Minäkin nimesin oman, Tarjaksi.

Olen kohta 46, mut vielä en ole osannut tätiytyä. Mä luulen, että musta puuttuu tätiainekset samoin ku mieheni sanoi mulle joku aikaa sitten, että en ole ollenkaan "mummoainesta" :D En samaistu tippaakaan ikäisiini naisiin, vaikka ulkonäkö toki mullakin repsahtanut iän myötä. Eiköhän tuo tätimäisyys ole enemmän henkistä sorttia, jos on ollakseen. Kyllä mä tätikaapuihin (=väljiin mekkoihin ja tunikoihin) pukeudun usein  mukavuussyistä, mut niinpä nuo näyttää pukeutuvan nuoretkin nykyään. Toki mä puhun ikäiseni lailla, eli ilmaisut on joskus suoraan mummolasta tai museosta, mut sehän on vain ilmaisun rikkautta, koska ymmärrän kuitenkin nuoriakin ja osaan jopa käyttää hymiöitä oikein. Jos joku tätimäisyyden ilmentymä on pakko miettiä, niin TikTok. En tajua sen viehätystä, kun ne pikavideot ja tarinat ovat suorastaan idioottimaisia vailla päätä taikka häntää, kuin myös Squid Game ja kaikki nyt niin muodikas korealainen tv-viihde ja musiikki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätimäisyys ilmenee minussa siten, että niinä harvoina kertoina kun pääsen rilluttelemaan bailaan kuin hullu mamma kaverini kans eturivissä ja kiljun ja kerran jopa riisuin rintsikat paitani alta hihasta ja heitin lavalle. On niin kovin harvinaista päästä baariin tai keikalle.

Nyt tämä tätilajitoveri haluaisi tietää mikä orkesteri/artisti sai sinut heittämään rintsikat lavalle? Arvostan.

No, Tauski ja Reetu.

Ei, kyl tää keikka oli Hjalliksen vaalitapahtuma

Aina olen ollut tasapaksu, mutta hoikka ja sporttinen. Nyt on keskivartalolla outo pallo. Ja rintavarustus on valitettavasti kasvanut, mikä ei yleisvaikutelmaa hoikenna. Vartalo on siis tätimäistynyt, mutta tätimäisiä vaatteita en sentä (tietääkseni) käytä. En ole ikinä ollut naisellisten vaatteiden ystävä, joten edelleen pukeudun farkkuihin, huppareihin ym.

Aivan ihana ketju! Olen monta kertaa nauranut vedet silmissä. Mahtavaa, että olette noin reilusti tätejä. Itse olen ikuinen villi kakara. Olen Aira Samulin-tyyppinen hoikka pitkähiuksinen hölpöttäjä. Pukeudun juuri niin kuin itse haluan, kuljen korkokengissä ja kireissä farkuissa. Tyylini taatusti ärsyttää monia, mutta se minussa taatusti on tätimäistä, että minäpä viis veisaan. Toisten mielipiteet ei enää kaada maailmaa ja elämä on ihanaa tämmöisenä 55-vuotiaana epäsovinnaisena tätinä :)

50+ ikä ei näy kaikissa samalla tavalla. Omalla kohdalla ei roiku, eikä rypistynyt vielä mikään paikka, harmaa ei ole hiuksiakaan sävyttänyt, pieni vatsamakkara on.

Leggarit ja collegemekko päällä kotona nysväämistä varsinkin tän koronan myötä. Tätimäisyys on ottanut vallan myös minusta! Kuomat jalassa ruokakauppaan. Ennen sentään tuli laittauduttua ulos lähtiessä. Meikit pysyy lähes koskemattomina paitsi päivinä joina koulutan teamsilla. Silloin pikaisesti rajauksia silmiin ettei näytä niin tantalta suttuisessa kuvassa. 

Kiloja on tullut +5 kg kahdessa vuodessa. Ikää 40 vuotta. 

Haluaisin olla vähän vähemmän tätimäinen. 

Neljäkymppiä alkaa lähestyä ja tätiytymisen merkkejä on havaittavissa.

Ulkonäkö alkaa rapistua. Alkava kaksoisleuka, emännänkyhmy, harmaantuva tukka ja jonkinlainen tanakoituminen sekä yleinen lösähtäminen on tapahtunut nopeasti aivan muutaman vuoden aikana. Jostain luin, että vanheneminen tapahtuu sykleissä, joissa on tuollaisia kohtia, kun ikääntymisen merkit yhtäkkiä ilmaantuvat rytinällä. No kyllä on huomattu. Vartaloni on alkanut kadottaa tiimalasimuotoaan ja muistuttaa enemmän äitini omenavartaloa. Armollista on toki se, että tätiytyessä ulkonäkö ja muu pinnallisuus alkaa menettää merkitystään. En ole teini, eikä tarvitse näyttää sellaiselta.

Pukeutuminen on muuttunut. Panostan mukavuuteen ja arkisin liikun usein urheiluvaatteissa, talvisin toppahousuissa ja takissa. Laittautua ja meikata jaksaa harvoin. Farkkuja ei huvita käyttää, koska ne tuntuvat kiireiltä ja epämukavilta. Villasukat on jalassa miltei aina, paitsi keskikesällä. Jalkoja paleltaa nykyään herkästi.

Vapaa-aika menee lukien, luontoa ihastellen ja yhteiskunnan kipukohtia pohtien. Iltaelämä kiinnostaa harvoin, kulttuuririennot ovat tätiyden kovinta ydintä. Käsityöt ovat varkain hiipineet sohvannurkkaan. Kudon usein samalla, kun katson jotain dokumenttia, johon olisin 10 vuotta sitten kyllästynyt viidessä minuutissa.

Pidän myös kasveista ja puutarhanhoidosta. Vaaliin pistokkaitani ja keväällä laitan taimia, joiden kasvua ihastelen. Mökkeily on korvannut viikonloppureissut ja kaupunkilomat. En tykkää enää shoppailusta, joka vielä 10 v sitten oli lempiharrastukseni. Mietin kulutustani ja koutan tehdä kestäviä valintoja. Marimekko ei kelpaa, koska esim heidän laukut tehdään halpatyövoimalla ja luultavasti ympäristöstä piittaamatta Intiassa. Harkitsen ostokseni tarkkaan. En osta pika- tai halpamuotia, enkä muutakaan turhaa kaappien täytteeksi.

Nautin laadukkaista viineistä ja ravintoloista. Jos ennen rahat meni yöelämässä viilettämiseen, niin nykyään nautiskeluun. Kylpylä on emoalukseni. Tykkään hemmotella itseäni kasvohoidoilla ja hieronnalla. Täti-ihmisellä kun on aina joko hartiat, selkä tai lantion alue jumissa, niin hieronta tekee eetvarttia.

Panostan myös kotona mukavuuteen. Paras sijoitus oli uusi sänky, jonka avulla nukun paremmin. Rakastan nukkumista, nukun mielellään myös päikkärit. En halua stressata turhista, suutun jos näen epäoikeudenmukaisuutta ja osaan nykyään myös avata suuni puolustaakseni nuorempaa tai heikompaa. Haluan elää seesteistä ja hyvää, mukavaa, omien arvojeni mukaista elämää, enkä enää notkua yökerhoissa sun muissa pinnallisissa paikoissa. Se vaihe on eletty ja menty tukka putkella.

Olen 40 ja minulla on pieniä lapsia. En ole aikoihin käynyt vaatekaupassa yms panostanut itseeni. Nyt sitten kävin. Totesin, että peilissä näkyy keski-ikäinen tätihahmo tynnyrimahoineen ja emännän kyhmyineen. Vaatteet, joissa entinen nuori minä näytti hyvältä, eivät istuneet ollenkaan. Nuoruus jäi jonnekin sinne pandemian taakse.

Vierailija kirjoitti:

Aivan ihana ketju! Olen monta kertaa nauranut vedet silmissä. Mahtavaa, että olette noin reilusti tätejä. Itse olen ikuinen villi kakara. Olen Aira Samulin-tyyppinen hoikka pitkähiuksinen hölpöttäjä. Pukeudun juuri niin kuin itse haluan, kuljen korkokengissä ja kireissä farkuissa. Tyylini taatusti ärsyttää monia, mutta se minussa taatusti on tätimäistä, että minäpä viis veisaan. Toisten mielipiteet ei enää kaada maailmaa ja elämä on ihanaa tämmöisenä 55-vuotiaana epäsovinnaisena tätinä :)

Tämähän on vain stereotyyppinen räväkkä-täti :).