Kertokaa miten tätimäistyitte - vertaistukiketju
Oon 46 v ja omasta mielestä näpsäkkä ja nuorekas. Edestäpäin. Nyt näin pari kuvaa itsestä sivusta päin ja mikäs täti Tomera niissä näkyykään. Mulla on lyhyt tukka ja se korostaa paksua niskaa ja tuhtia ylävartaloa. Näytän rintavalta maatalon pehroorinnalta, vaikka en edes ole ylipainoinen, ihan samalta kuin suvun vanhemmat rouvat. Naurattaa olla tällanen muhkea rouva. Kaveriakin nauratti, sanoi että no nyt on.
Kommentit (1764)
Vierailija kirjoitti:
Ei kenenkään tarvitse nykyään olla enää "tätimäinen".Olen yli 70v ja seuraan muotia edelleen.Pidän itsestäni huolta ja paino on normaali.Enkä näytä vanhalta "tantalta".
Mutta kuitenkin tuhahtelet moralistin tavoin mielessäsi paheksuvasti tantoille, jotka ovat antaneet tätimäisyyden voittaa. Tuo on niitä tätimäisyyden huonoja puolia. Onneksi on myös ihania tätejä, joita ei ulkonäkö-asiat paina, ei etenkään muiden olemus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kenenkään tarvitse nykyään olla enää "tätimäinen".Olen yli 70v ja seuraan muotia edelleen.Pidän itsestäni huolta ja paino on normaali.Enkä näytä vanhalta "tantalta".
Mutta kuitenkin tuhahtelet moralistin tavoin mielessäsi paheksuvasti tantoille, jotka ovat antaneet tätimäisyyden voittaa. Tuo on niitä tätimäisyyden huonoja puolia. Onneksi on myös ihania tätejä, joita ei ulkonäkö-asiat paina, ei etenkään muiden olemus.
Olen eri mutta mielestäni tätimäisyyteen kuuluu tietyntyyppinen vetelyys joka ei ole viehättävää. Enkä puhu nyt seksikkyydestä.
En aio olla tätimäinen, ikinä. Samoin kun en halunnut olla äitiminen.
Rakastan olla täti ja tätimäinen ❤️ Olen viidenkymmenen paremmalla puolella ja tiettyä tätimäisyyttä mulla on ollut jo teinistä. Kun veljeni sai lapsia, olen nauttinut tätinä olemisesta valtavasti.
Vapauttavaa on kuinka vähän muiden mielipiteet tai odotukset enää kiinnostaa - pukeudun niin kuin haluan, olen ylipainoinen (mikä tuntuu ärsyttävän monia) enkä muutenkaan enää yritä väkisin miellyttää ketään! Nuorempana olin ihan liian kiltti tyttö, kestin huonoa kohtelua töissä ja avioliitossa aivan liian pitkään. Nykyään tunnistan bullshitin paremmin, enkä enää yritä muokata itseäni muiden muottiin. Nautin elämästä enemmän kuin koskaan ennen. Peilistä (ja vanhoista valokuvista) huomaa kuinka kaikki, naamasta lähtien, on valunut alaspäin, mutta onneksi hymy korjaa kaiken.
Tätä ketjua (lukuunottamatta muutamia tosikkoja) on ollut hauskaa lukea.
Tätimäisyys on sama kuin linttakengät ja valuvat leggingsit ja pottakampaus. Ei, ei, ei.
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti on tätimäisyyttä murehtia pelkästään omaa fyysistä olomuotoaan. Henkisestä tätimäisyydestä ei tässä keskustelussa ole juurikaan mainintaa.
On mainittu montakin kertaa kuinka ei jaksa enää mitään nuoruuden intopinkeetä kouhotusta.
Tämäistyminen on nutturapäiden hommaa!
Vierailija kirjoitti:
Tämäistyminen on nutturapäiden hommaa!
Niin on! Sitä pitää yrittää välttää.
Olen täti vain neljälle siskoni lapselle. Pitkät, tummat hiukset (joo, värjään), kuuntelen grungea ja industrialia, pidän edelleen joskus myös bändipaitoja. En tiedosta olevani vanha tantta. Olen 52. Jos joku pitää minua nuoruuteen pakonomaisesti tarrautuvana ja säälittävänä reppanana, ei kiinnosta.
,
Sen kyllä olen huomannut, että jos nyt vaikka lihoo, läski valuu oudosti alaspäin. Nuorena se levisi ulospäin. Tämä on itse asiassa parempi, koska vanhat vaatteet mahtuvat edelleen päälle. 😄
Toki enää en lähtisi jollekin puolilta öin alkavalle keikalle keskellä viikkoa, jos seuraava päivä on työpäivä. Uni on tullut iän myötä yhä tärkeämmäksi. Pitää myös pitää tarkemmin huolta lihaskunnosta ja ruokavaliosta.
Nykyään meitä viisikymppisiä on ihan joka lähtöön, eikä ryhmä ole niin homogeeninen, kuin vaikkapa 100 vuotta sitten. Silloin istuttiin suurin piirtein jo kiikkustuolissa huvi harteilla kutomassa sukkaa. Nykyisin, jos joku haluaa niin tehdä, se on ihan oma valinta. Eikä siinäkään ole mitään arvosteltavaa. Kukin tyylillään!
Minä olen muuttunut kuivakaksi joogaaja - ja lenkkeilijä- tädiksi.
Olen aina ollut pitkä ja hoikka. Ikääntymisen myötä raajani vaikuttavat entistä pidemmiltä ja hoikemmilta.
Kuten muutkin tällaiset tädit, otan D- vitamiinia suihkeena ( koska imeytyy paremmin), syön omegakapseleita, sinkkiä ja B- vitamiinia. Teen sudokuita ja aivopähkinöitä (jotta en dementoidu) ja yritän pysyä ajan tasalla, vaikka välillä ne ovat mielestäni erikoisia.
Olen lähes 50 vee. Ehkä minussa on jotakin nuorekkuutta vaikken pukeudu, en nuorekkaasti enkä tätimäisesti. Just kysyttiin paperit viikolla mikä kyllä huvitti suuresti :D . En meikkaile juurikaan mutta ehkä minussa on jotakin iättömyyttä ja ajattomuutta sitten?
Täti? Minusta jo nimenä aika outo. Jos joku kehtaa tätitellä saa minulta lättyyn heti!!!
Veljeni sai lapsen ja minusta tuli täti.
En onneksi vielä ole tätimäistynyt, tosin ei kai se 35-vuotiaana niiiin yleistä vielä olekaan? Mutta jotenkin en osaa kuvitella tätimäistyväni koskaan...
Miksi naiselle pitäisi ulkonäön perusteella antaa halveksiva nimitys " täti" joka viittaa rumuuteen ja tylsyyteen. Eihän nuoria ja nättejäkään saa ulkonäön ja elämäntyylin perusteella leimata joksikin? Tai äiti-ihmisiä, tai varsinaisia vanhuksia? Naisvihaa. Fiksuja, mukavia ja mielenkiintoisia ihmisiä on kaiken näköisiä ja ikäisiä.
Vierailija kirjoitti:
En onneksi vielä ole tätimäistynyt, tosin ei kai se 35-vuotiaana niiiin yleistä vielä olekaan? Mutta jotenkin en osaa kuvitella tätimäistyväni koskaan...
Kyllähän 35- vuotias alkaa olla täti-iässä, ei mikään neitoikä enää.
Olen 55. Itselläni vielä paksut hiukset, olen normaalipainoinen. Takaapäin näytän nuorelta, mutta auta armias, kun naama näkyy. Ryppyjä, juonteita ja vanhan noita-akan pärstä. 🤣
En ymmärrä miksi plössähtänyt tätiytyminen olisi joku tavoiteltava "seesteinen" olotila.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän ohis ja ohi aiheen mutta miksi luullaan että täti-ihmisen (45-65v tms ikähaarukka) pitkä tulla on ohut hapsutukka ja kuluneet latvat?
Mulla on valtavan paksu tukka ollut aina, siis todella paksu ja kampaajatkin asiaa ihmetelleet, esim letti on paksumpi kuin 11v lapseni käsivarsi. Se on yhä näin vaihdevuosi-iän kynnyksellä valtavan paksu, kasvaa sellaset 15cm vuodessa, kiiltää ja on hyväkuntoinen vaikken sitä mitenkään kummemmin hoida. Harmaita vain pari yksittäistä, ei tarvitse edes värjätä kun tummanruskea hyvä väri luonnostaan
Tiedän kyllä mikä yleisellä tasolla suomalainen hiuslaatu on mutta on iso osa (varmaan joku 15-20% naisista) joiden tukka on vanhanakin paksu, pitkä ja hyvinvoiva.
Minäkin olen tällaista paksu-pitkä-tukka -alalajia, hippimäisesti harmaannun tukka auki, ja minusta tulee Outi Heiskanen -mummo
Jollei, voi olla että takerrun sitten hiusasiaan, hankin mustan peruukin, ja minusta tulee Kirsti Paakkanen/ Lenita Airisto - mummo
Mutta onhan se hyvä, että meillä on ikääntymiseen bosslady- esikuvia ;)
Mä olen 35 (vasta?) ja harmaata on reippaastikin siellä täällä ruskean seassa. Leikkautin jokin aika sitten lyhyen tukan ja nyt ajattelin pitkän a-linjaisen polkan kasvattaa. On juuri sellainen paksu tukka luonnostaan ja on ollut aina.
Tällä kertaa vain aion leikata hiuksia etupäässä itse jotta niitä ei kerrostella liikaa, ajattelin katsoa millainen on tasapitkä ns. blunt cut-leikkaus.
Voisin ehkä vielä värinkin laittaa, jonkun kivan punaruskean joka menee aika hyvin oman värin lähelle. Sitä harmautta en oikein hyväksy vielä, jotenkin ärsyttävästi harmaannuttaa lopunkin tukan ne harmaat. Tuohon päälle vielä keratiinisuoristus, haluan sellaisen supersileän tukan.
Kerrankin miehet ja naiset ovat jossain asiassa tasaveroisia: täti-ihmiset ja setä-ihmiset. Molemmissa on monta alaheimoa, mutta tädittelyllä ja sedittelyllä taidetaan tarkoittaa sitä, että sex appealia ei enää ole.