Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa miten tätimäistyitte - vertaistukiketju
Oon 46 v ja omasta mielestä näpsäkkä ja nuorekas. Edestäpäin. Nyt näin pari kuvaa itsestä sivusta päin ja mikäs täti Tomera niissä näkyykään. Mulla on lyhyt tukka ja se korostaa paksua niskaa ja tuhtia ylävartaloa. Näytän rintavalta maatalon pehroorinnalta, vaikka en edes ole ylipainoinen, ihan samalta kuin suvun vanhemmat rouvat. Naurattaa olla tällanen muhkea rouva. Kaveriakin nauratti, sanoi että no nyt on.
Kommentit (1764)
Ainoa ex-tyttöystävistä, joka ei viisikymppisenä näytä "tädiltä", on koko ikänsä kärsinyt monista sairauksista, jotka ovat rajoittaneet ruokavalikoimaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hautausmaakävelyt alkaa olla tuttua puuhaa. Siellä on niin hiljaista ja näkee loppusijoituspaikkansa. Oikein herkistyy kun näkee palavan kynttilän jonkun haudalla. Pysyy elämän realiteetitkin mielessä. Ikää 39.
Muodista en piittaa enää ollenkaan. Nyt esimerkiksi on muodissa leveät farkut. Tuntisin itseni lähinnä säälittäväksi, jos tässä iässä vetäisin "nuorisofarkut" jalkaan. Mom jeansit, boot cutit ja pillifarkut ovat ainoita mitä voisin pitää. Vaatteissa ja asusteissa on alkanut arvostaa siisteyttä, eli niiden pitää olla edustuskelpoiset ihmisten ilmoilla liikkuessa. Riittää että on pari erittäin siistiä vaatekertaa. Kotona sitten ollaankin vanhoissa pyjamahousuissa.
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa suomalaista naisista on kyllä jo kolmikymppisinä, ei tätejä, vaan suorastaan jo mummoja, vaikka isoäiti-ikä onkin vielä kaukana edessäpäin. Kyllä tuollaiseen kuntoon kun ulkonäkönsä (laiskuuttaan ja ahneuttaan ) päästää jo nuorena, todellakin joutuu vertaistukea etsimään. ( Kuten tämä ketju osoittaa)
Itse lähenen jo eläkeikää. Painoani en ole koskaan päästänyt menenmään ylipainon puolelle. Eikä todellakaan vaadi kummoista itsehillintää. Tämän päätin jo nuorena, olenpahan sitten iältäni kuinka vanha tahansa, ei ikä mielestäni tarkoita tiettyä ulkonäköä, ei painon eikä minkään muunkaan asian suhteen. En ryhdy kantamaan ylimääräistä läskikuormaa mukanani kaikkialle.
Kyllä paino vanhentaa, tekee liikkumisenkin vaikeaksi , joillain lähes mahdottomaksi. Ollaan parikymoisenä kuin 90- vuotiaat liikkuvuudenkin suhteen.
Ylipaino ei todellakaan kaunista ketään. Ja lihavat, jos ketkä ovat masentuneita ja tyytymättömiä ulkonäköönsä, vaikka muuta esittävät. Tämän olen tullut tietämään työni puolesta. Itketään ja haukutaan hoikempia. Vaaditaan kalliita lihavuusleikkauksia ym hoitoja, kuorimtetaan yhteiskuntaa ylipanon aiheuttamilla sairauksilla ja kalliilla hoidoilla. Vastustyskyky on heikko, ollaan jatkuvaan saikulla jne. jne.Ikääntymiselle emme kukaan mitään voi. Ylipainolle ja velttoudelle voimme
Löyhääpäs vähän sitä kireää nutturaasi ja hae vaikka jokin hyvä leivos, kun vaikuttaa siltä, että verensokerisi ovat alhaalla (nälkäkiukku näyttää vaivaavan). :)
Vierailija kirjoitti:
Hautausmaakävelyt alkaa olla tuttua puuhaa. Siellä on niin hiljaista ja näkee loppusijoituspaikkansa. Oikein herkistyy kun näkee palavan kynttilän jonkun haudalla. Pysyy elämän realiteetitkin mielessä. Ikää 39.
Muodista en piittaa enää ollenkaan. Nyt esimerkiksi on muodissa leveät farkut. Tuntisin itseni lähinnä säälittäväksi, jos tässä iässä vetäisin "nuorisofarkut" jalkaan. Mom jeansit, boot cutit ja pillifarkut ovat ainoita mitä voisin pitää. Vaatteissa ja asusteissa on alkanut arvostaa siisteyttä, eli niiden pitää olla edustuskelpoiset ihmisten ilmoilla liikkuessa. Riittää että on pari erittäin siistiä vaatekertaa. Kotona sitten ollaankin vanhoissa pyjamahousuissa.
Pillifarkut ("skinnies") nimenomaan ovat niitä "nuorisofarkkuja". Ne tulevat ja menevät muodissa. Ennen tätä n. 2010 alkanutta kierrosta olivat muodissa viimeksi 1980-luvulla.
Olen odotellut pitkään, että kaupoista alkaisi taas saada klassisia bootcutteja (ei, trumpettilahkeet tai "flaret" eivät ole bootcut-mallisia) sekä oikeita suoralahkeisia farkkuja. Ne ovat ns. capsule wardroben kulmakiviä, jotka kelpaavat tummissa väreissä myös business casual-pukeutumiseen - skinny jeansit eivät sovi vähääkään muodollisempaan pukeutumiseen (ovat samaa sarjaa leggingsien ynnä muiden kalsareiden ja joogahousujen kanssa).
Täti, 44 v.
Vaatteet istuu eri tavalla, vaikka koko on about sama. Kropan muoto on jotenkin valahtanut. Pylly litistynyt ja alamahaan tuölut sellaisen makkara/pömppä. Kroppa on myös kankeampi ja jotenkin kömpelömpi sekä erilainen koostumukseltaan. Epämääräistä höttöä on ilmestynyt kylkiin ja käsivarsiin.
Rintavarustus tuntuu ikuisesti vain lisääntyvän ja kasvavan. Luulisi käyvän päinvastoin. Toivon, että kuivuvat jo kasaan, mutta ei. Harkitsen pienennysleikkausta niska-hartoaseudun ongelmien takia.
Meikki ei näytä enää samalta tai kovin hyvältä kasvoilla. Meikkivoiteet korostavat uurteita ja rajaus ei sovi enää yhtään, koska luomet ovat jotenkin muuttuneet. Freesimmältä näyttää mahdollisimman vähässä meikissä.
Jalat palelee aina. Tarpeeksi mukavia kenkiä on vaikea löytää. Jalat myös turpoavat iltaa kohti, samoin kun vatsa. Tällaista ei ennen ollut.
Sivuprofiili näyttää 10 vuotta vanhemmalta, kun kasvot edestä päin. Leukalinja on alkanut valahtamaan jonnekin kaulan puolivälin tienoille. Näyttää kamalala kaksoisleualta muuten normaalipainoisella.
Henkisesti taas voin paremmin kuin koskaan ennen. Olo on seesteinen ja tunnen itseni paremmin. Kaksikymppisyys oli myrskyisää aikaa. Taistelin kasvukipujen kanssa. Kolmekymppiset meni elämän tarkoitusta etsiessä. Mietin luumeisesti, mitä haluan elämältä. Oli kiire elää, ennenkö ankeuttava keski-ikä iskee. Hankin uuden ammatin ja poltin itseni loppuun. Uupumus pakotti käsittelemään omia tunnelukkoja ja nyt lähellä 40 ymmärtää mitä hyvä elämä ja terveys merkitsevät. Suorittajamentaliteetti alkaa helpottaa ja koen itseni sekä elämäni arvokkaaksi tällaisenaan. En enää arvota itseäni saavutusteni kautta tai mieti mitähän muut mahtavat valinnoistani ajatella.
Vihdoin minulla on hyvä olo itseni kanssa, vaikka peilistä vastaan katsookin ihminen, jota en aina tunnista. Pää ei ole pysynyt ikääntymisessä mukana. Välillä katson kaihoten 15 vuoden takaisia kuvia ja suren sitä, että en ymmärtänyt miten kaunis olin silloin. En silti haluaisi mistään hinnasta palata siihen ikään. Niin vaikeaa ja epävarmaa itselläni oli. Eipä tuonut ulkonäkö minulle onnea. Pinnallisia hyväksikäyttäjä häntäheikkejä se toi. Nyt olen paljon onnellisempi, vaikkei elämä mennyt niin, kuin kolmenkympin kynnyksellä suunnittelin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa suomalaista naisista on kyllä jo kolmikymppisinä, ei tätejä, vaan suorastaan jo mummoja, vaikka isoäiti-ikä onkin vielä kaukana edessäpäin. Kyllä tuollaiseen kuntoon kun ulkonäkönsä (laiskuuttaan ja ahneuttaan ) päästää jo nuorena, todellakin joutuu vertaistukea etsimään. ( Kuten tämä ketju osoittaa)
Itse lähenen jo eläkeikää. Painoani en ole koskaan päästänyt menenmään ylipainon puolelle. Eikä todellakaan vaadi kummoista itsehillintää. Tämän päätin jo nuorena, olenpahan sitten iältäni kuinka vanha tahansa, ei ikä mielestäni tarkoita tiettyä ulkonäköä, ei painon eikä minkään muunkaan asian suhteen. En ryhdy kantamaan ylimääräistä läskikuormaa mukanani kaikkialle.
Kyllä paino vanhentaa, tekee liikkumisenkin vaikeaksi , joillain lähes mahdottomaksi. Ollaan parikymoisenä kuin 90- vuotiaat liikkuvuudenkin suhteen.
Ylipaino ei todellakaan kaunista ketään. Ja lihavat, jos ketkä ovat masentuneita ja tyytymättömiä ulkonäköönsä, vaikka muuta esittävät. Tämän olen tullut tietämään työni puolesta. Itketään ja haukutaan hoikempia. Vaaditaan kalliita lihavuusleikkauksia ym hoitoja, kuorimtetaan yhteiskuntaa ylipanon aiheuttamilla sairauksilla ja kalliilla hoidoilla. Vastustyskyky on heikko, ollaan jatkuvaan saikulla jne. jne.Ikääntymiselle emme kukaan mitään voi. Ylipainolle ja velttoudelle voimme
Löyhääpäs vähän sitä kireää nutturaasi ja hae vaikka jokin hyvä leivos, kun vaikuttaa siltä, että verensokerisi ovat alhaalla (nälkäkiukku näyttää vaivaavan). :)
Kun liikkuu ja käy kuntosalilla, voi syödä leivoksiakin kerryttämättä sinunlaillasi "maallista hyvää" vyötärölleen ja takapäähnsä ym. vartalolleen keikkumaan.
Parempi nutturakin, kuin pösähtänyt boomeri jo parikymppisenä..:::))))
Vierailija kirjoitti:
Ei tädeissä ole mitään vikaa.
M49
😘
N52
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paksu keskivartalo ja nuoremmilla vielä siiheb etupylly tekee tätimäiseksi joka iässä.
Vierailija kirjoitti:
Vaatteet istuu eri tavalla, vaikka koko on about sama. Kropan muoto on jotenkin valahtanut. Pylly litistynyt ja alamahaan tuölut sellaisen makkara/pömppä. Kroppa on myös kankeampi ja jotenkin kömpelömpi sekä erilainen koostumukseltaan. Epämääräistä höttöä on ilmestynyt kylkiin ja käsivarsiin.
Rintavarustus tuntuu ikuisesti vain lisääntyvän ja kasvavan. Luulisi käyvän päinvastoin. Toivon, että kuivuvat jo kasaan, mutta ei. Harkitsen pienennysleikkausta niska-hartoaseudun ongelmien takia.
Meikki ei näytä enää samalta tai kovin hyvältä kasvoilla. Meikkivoiteet korostavat uurteita ja rajaus ei sovi enää yhtään, koska luomet ovat jotenkin muuttuneet. Freesimmältä näyttää mahdollisimman vähässä meikissä.
Jalat palelee aina. Tarpeeksi mukavia kenkiä on vaikea löytää. Jalat myös turpoavat iltaa kohti, samoin kun vatsa. Tällaista ei ennen ollut.
Sivuprofiili näyttää 10 vuotta vanhemmalta, kun kasvot edestä päin. Leukalinja on alkanut valahtamaan jonnekin kaulan puolivälin tienoille. Näyttää kamalala kaksoisleualta muuten normaalipainoisella.
Henkisesti taas voin paremmin kuin koskaan ennen. Olo on seesteinen ja tunnen itseni paremmin. Kaksikymppisyys oli myrskyisää aikaa. Taistelin kasvukipujen kanssa. Kolmekymppiset meni elämän tarkoitusta etsiessä. Mietin luumeisesti, mitä haluan elämältä. Oli kiire elää, ennenkö ankeuttava keski-ikä iskee. Hankin uuden ammatin ja poltin itseni loppuun. Uupumus pakotti käsittelemään omia tunnelukkoja ja nyt lähellä 40 ymmärtää mitä hyvä elämä ja terveys merkitsevät. Suorittajamentaliteetti alkaa helpottaa ja koen itseni sekä elämäni arvokkaaksi tällaisenaan. En enää arvota itseäni saavutusteni kautta tai mieti mitähän muut mahtavat valinnoistani ajatella.
Vihdoin minulla on hyvä olo itseni kanssa, vaikka peilistä vastaan katsookin ihminen, jota en aina tunnista. Pää ei ole pysynyt ikääntymisessä mukana. Välillä katson kaihoten 15 vuoden takaisia kuvia ja suren sitä, että en ymmärtänyt miten kaunis olin silloin. En silti haluaisi mistään hinnasta palata siihen ikään. Niin vaikeaa ja epävarmaa itselläni oli. Eipä tuonut ulkonäkö minulle onnea. Pinnallisia hyväksikäyttäjä häntäheikkejä se toi. Nyt olen paljon onnellisempi, vaikkei elämä mennyt niin, kuin kolmenkympin kynnyksellä suunnittelin.
Ihan kuin minun tuntemuksiani! Paitsi rintavarustukseni on valahtanut leukaperien lailla alaspäin ja oma kauhistukseni on nimenomaan hamsteriposket, jotka ilmaantuivat "yhdessä yössä". Enkä ole päässyt vielä suorittaja-mentaliteetista, joskin kohta on pakko.
Tätimäisyyteen lasken myös sen, että en voi käyttää enää osaa vaatteistani, koska ne ovat liian nuorekkaita. Muiden wt-ylemmyys ulkoisista syistä saa minut vihaiseksi, enkä muutenkaan pidä paljon ihmisistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä on liian nuorekas vaate tähdille? -sivusta
Olen silleen onnekas, että olen ollut noin 17-vuotiaasta asti noin 10 kg ylipainoinen (sitä ennen olin noin 30kg ylipainoinen), joten minulle mahtuu vielä mainiosti hääpuku ja käytän pihahommissa edelleen housuja, jotka ostin noin 20 vuotta sitten. Paremmassa kunnossa olen kyllä kuin parikymppisenä, silloin en harrastanut mitään liikuntaa, mutta nykyään käyn salilla monta kertaa viikossa. Kropan muodossa on pientä muutosta, alavatsa työntyy jotenkin ihmeellisesti eteenpäin, en tiiä onko ikä vai raskaudet, jotka sen on aiheuttaneet. Olen aina ollut sellanen x-kirjaimen mallinen, eli leveät hartia&lantio, vyötärö suhteessa niihin kapea. Saa nähdä alanko muuttua jossain vaiheessa pötkyläksi. Olen 41-vuotias, eli aika tuore keski-ikäinen.
Hiukset on aina olleet ohuet, enkä ole huomannut että ne vielä olisivat entisestään ohentuneet. Minulla on sellanen miestukka jota näkee sellasilla kolmikymppisillä miehillä eniten, eli sivuilta ja niskasta sänki, päälaelta ja vähän takaraivon puolelta pitkä. Se ei siis ole kovin tätimäinen.
Olen viimeisen vuoden aikana huomannut että silmänympärysiho on alkanut ohentua ja rypistyä. Olen käyttänyt vuosikaudet silmänympärysvoidetta ja kasvorasvaa jne, mutta ikääntymistä ei voi ikuisesti paeta. Vienot viiksetkin mulle on alkaneet kasvaa, mutta niitä nypin kyllä ahkerasti pois.
En ole enää niin notkea kuin aikaisemmin, siltakaato ei enää onnistu, enkä saa naamaa kiinni lattiaan kun venytän istuessani jalat haaraasennossa kroppaa kohti maata (tajusitteko mitä tarkoitan?), mutta pään saan vielä polviin kun jalat yhdessä venytän.
Kyllähän minä kuvissa jo hiukka tätiltä näytän, mutta eipä sille mitään voi. En tiiä auttaisiko jos laihduttaisi, mutta arveluttaa että mitenhän mahtaa lihasmassan kanssa käydä, että miten paljon sitä lähtee jos alan miinuskaloreille. Tässä iässä lihasmassa alkaa huveta jo ihan itsekseen jos ei liiku ja treenaa, niin mietin että jos miinuskaloreille alan, niin miten jaksaa nostella painoja ja käykö niin, että paino putoaa, mutta rasvan lisäksi lähtee lihasmassaakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On tiettyjä merkkejä, joista voi päätellä tätiytyneensä. Kaikki merkit eivät koske kaikkia naisia, mutta näitä olen eri ihmisillä huomannut:
- kevyt tikattu takki (ei siis urheilullinen)
- järkevät mukavat matalat leveälestiset kengät (merkki Pomar, Gabor, Rieker, Högl, Sievi tai vast.) tai lenkkitossut (mahdollisesti tukipohjallisella tai silikonituilla)
- silmälasit ovat aika must, tätiyden myötä ne ovat monitehot, ja niin viilattu ja tuunattu joka tarpeeseen että maksavat vähintään alessakin 500 euroa
- pitkähihaiset yläosat, joissa ei liian avara kaulus, miel. tunikat
- mukavat joustavat housut, jotka eivät kiristä mistään lounaan jälkeenkään
- käytännöllinen käsilaukku, jonka sisällä kokoon taitettu ostoskassi (kangasta tai eko muuten)
- kotiinmatkalla nyssyköiden määrä on kasvanut eksponentiaalisesti
- puheenaiheissa alkaa vilistä vauvat, joku on aina tullut just mummoksi, etikettiin kuuluu kysellä kuinka tätiytynyt ystäväsi voi ja myös kuulustella lastenlasten kuulumiset ja katsella uusimmat kuvat tai videot älypuhelimesta (tätä varten annetaan etukäteishälytys että kaikki ehtivät laittaa silmälasit nenälle, joillakin on useammat lasit tai vain lukulasit edelleen)
- puhutaan myös paljon siitä asiat on nykyään hoidettu huonosti (siis viranomaisten, poliitikkojen, yms. osalta). Itsekin toistaa fraasia "Mun aikana...." "Kun me oltiin nuoria..."
- kaikilla on joku kremppa tai useampi. Nivelrikko, selkävaiva, yms.
- mysteerinen ilmiö asunnossa: vaikka muutat uuteen isompaan asuntoon tai konmaritat nykyisessä asunnossa rutkasti, kaappitilaa ei ole koskaan tarpeeksi.
- alkoholi ei maistu enää hyvältä, vain jotkut tädit jäävät salaa koukkuun ja lipittävät yksin viiniä tai olutta, monet siirtyvät juomaan teetä (etenkin vihreä tee, rooibos ja yrttitee)
- aletaan kiinnittää huomiota paljon enemmän luontoon ("taas ne syreenit kukkii...") ja eläimiin (etenkin linnut ovat tätien suosiossa).
- sauvakävely ja vesijuoksu, siinä tätien yleisimmät liikuntamuodot. Sähköpyörä nousussa.
- rintaliivit alkavat tuntua epämukavilta, monet vaihtavat kaarituettomiin tai muuten erityisen pehmeisiin.
- joku voi alkaa harkita kansallispuvun käyttämistä juhlapukuna
-
Ei helvetti, olen siis tätiytynyt jo 27-vuotiaana.
Mummoutumista odotellessa :D
Politiikkatäti, ihailemani laji. Vastustanut sotaa Vietnamista lähtien, ydinvoimaa aina, jakaa vaalimainoksia lumimyrskyssä, siteeraa Gramscia, pitää poliittisen talouden lukupiiriä ja vie villasukkia pakolaisille ja elokapinalaisille. Pukeutuu kantaaottavaan paitaan <3
Tällainen haluan olla esim. viisikymppisenä.
N34
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse wanha kaunotar hyvässä kropassa ,kauniit pitkät hiukset ja upa iho.Vitivalkoiset omat hampaat ...........
Sali pakollinen joka viikko.
Ei saa antaa periksi!
Olen tätimäistynyt lähinnä elintavoiltani, eli ei kiinnosta enää käydä baareissa eikä muutenkaan kovin usein nähdä ihmisiä, tykkään enemmän olla illat kotona mieheni kanssa ja katsella sarjoja ja elokuvia. Toki myös ulkonäöltäni, olen lihonut reilusti, mutta saanut laihdutettua 10kg pois. Hiukseni ovat harmaantuneet jo aikaa sitten, mutta se johtuu geeneistäni,en sentään niin vanha vielä ole.
N36
Mitä tätimpi - sitä nätimpi... 😉
Täällä näköjään kaikki sekoittaa tätimäisyyden ikääntymisen merkkeihin ja elopainoon. Tätimäisyys on ennen kaikkea henkinen ominaisuus, väsähtäneisyyttä, pysähtyneisyyttä, tylsyyttä, tosikkoutta, juoruilua, tiukkapipoisuutta, nalkuttamista, parempitietävyyttä, seksittömyyttä jne. Tämä kaikki voi toki näkyä myös ulkonäössä, mut liikakilot ja rypyt naamassa eivät ole tätiyden merkkejä. Nuorilla kauniilla surffareilla australiassakin on jo parikymppisenä rypyt silmien ympärillä, mut ei se heistä tätejä ja setiä tee. Voi olla kuuskymppinen satakiloinen keijukainen olematta ollenkaan täti.
Tämäkään ei ole tätimäisyyttä, vaan trendikkyyttä. Tällaisia on suurin osa nykynuoristakin.
Vierailija kirjoitti:
Olen tätimäistynyt lähinnä elintavoiltani, eli ei kiinnosta enää käydä baareissa eikä muutenkaan kovin usein nähdä ihmisiä, tykkään enemmän olla illat kotona mieheni kanssa ja katsella sarjoja ja elokuvia. Toki myös ulkonäöltäni, olen lihonut reilusti, mutta saanut laihdutettua 10kg pois. Hiukseni ovat harmaantuneet jo aikaa sitten, mutta se johtuu geeneistäni,en sentään niin vanha vielä ole.
N36
Siis tämä. En tiedä, miksi lainaus ei tullut edelliseen viestiini.
Tämäkään ei ole tätimäisyyttä, vaan trendikkyyttä. Tällaisia on suurin osa nykynuoristakin.
Suurin osa suomalaista naisista on kyllä jo kolmikymppisinä, ei tätejä, vaan suorastaan jo mummoja, vaikka isoäiti-ikä onkin vielä kaukana edessäpäin. Kyllä tuollaiseen kuntoon kun ulkonäkönsä (laiskuuttaan ja ahneuttaan ) päästää jo nuorena, todellakin joutuu vertaistukea etsimään. ( Kuten tämä ketju osoittaa)
Itse lähenen jo eläkeikää. Painoani en ole koskaan päästänyt menenmään ylipainon puolelle. Eikä todellakaan vaadi kummoista itsehillintää. Tämän päätin jo nuorena, olenpahan sitten iältäni kuinka vanha tahansa, ei ikä mielestäni tarkoita tiettyä ulkonäköä, ei painon eikä minkään muunkaan asian suhteen. En ryhdy kantamaan ylimääräistä läskikuormaa mukanani kaikkialle.
Kyllä paino vanhentaa, tekee liikkumisenkin vaikeaksi , joillain lähes mahdottomaksi. Ollaan parikymoisenä kuin 90- vuotiaat liikkuvuudenkin suhteen.
Ylipaino ei todellakaan kaunista ketään. Ja lihavat, jos ketkä ovat masentuneita ja tyytymättömiä ulkonäköönsä, vaikka muuta esittävät. Tämän olen tullut tietämään työni puolesta. Itketään ja haukutaan hoikempia. Vaaditaan kalliita lihavuusleikkauksia ym hoitoja, kuorimtetaan yhteiskuntaa ylipanon aiheuttamilla sairauksilla ja kalliilla hoidoilla. Vastustyskyky on heikko, ollaan jatkuvaan saikulla jne. jne.
Ikääntymiselle emme kukaan mitään voi. Ylipainolle ja velttoudelle voimme