SevenSeasAndMore

Leggarit ja collegemekko päällä kotona nysväämistä varsinkin tän koronan myötä. Tätimäisyys on ottanut vallan myös minusta! Kuomat jalassa ruokakauppaan. Ennen sentään tuli laittauduttua ulos lähtiessä. Meikit pysyy lähes koskemattomina paitsi päivinä joina koulutan teamsilla. Silloin pikaisesti rajauksia silmiin ettei näytä niin tantalta suttuisessa kuvassa. 

Kiloja on tullut +5 kg kahdessa vuodessa. Ikää 40 vuotta. 

Haluaisin olla vähän vähemmän tätimäinen. 

SevenSeasAndMore kirjoitti:

Hei, olen syntynyt 1981 ja äitin 1957. Koin myös samaa, äiti ei ymmärtänyt yhtään nuoren menoja ja vielä nykyisinkin, jos kerron että olen menossa ulos ystävieni kanssa saan kuulla komentoja olla ihmisiksi ja sitä pidetään "huonona elämänä". Ja kyse on ihan aikuisten ihmisten normaalista seurustelusta, viinin juonnista ja sosiaalisesta elämästä. Mutta silti se on hänestä jotenkin väärin. 

Kuukautisten alettua ei asiaa mitenkään keskusteltu, ilmoitin äidilleni tosi nolona ja hän näytti mistä siteitä löytyy. Ei muuta opastusta ja ei todellakaan mitään seksuaalikasvastusta kotoa! Kun vuotta nuoremmalla siskollani alkoi kuukautiset ja äiti tämän havaitsi niin pyyti minua ohjeistamaan asiassa...hohhoijaa. 

Äitini ei osaa keskustella kanssani aikuismaisesti ja pintaa syvemmältä. Eikä osaa yhtään ottaa vastaan itseään koskevaa kritiikkiä tai jos esitän jotakin vasta-argumenttia hän kiihtyy eikä oikeastaan halua keskustella. Hän haluaa pysyä asioissa pinnallisella tasolla tyyliin tv-ohjelmat, sää,  sukulaiset yms. Mutta en oikeastaan tiedä tai tunne äitini sielunelämään sen paremmin. Hän ei halua jakaa itsestään ihmisenä asioita. Olen mm. ihmetellyt miksi äitini oli kotona siihen asti, että menimme kouluun eikä esimerkiksi opiskellut. On kuitenkin aina korostanut miten hyvä oli lapsena koulussa ja fiksu. Odottanut meiltäkin koulumenestystä vaikka ei kuitenkaan mitenkään tukenut tulevaisuuden suunnittelussa tai opastanut miettimään ammatinvalinnassa ja opinnoissa. Ihan itse piti keksiä mihin lähtee lukiosta ja sitä tuli ajauduttua eteenpäin sattumanvaraisesti. Ei meillä kannustettu ja ohjattu löytämään omia vahvuuksia. 

En muista äitini koskaan halanneen tai kertoneen, että rakastaa. Ei koskaan! eikä kyllä osaa tätä sanoittaa vieläkään siskoni lapsillekaan. itse en ole lapsia halunnutkaan tehdä ja olen miettinyt mistä tämä johtuu...ehkä lapsuudesta tai sitten ei. Hyväksyntää hän osoitti koulumenestyksestä. Äitini myös rankaisi fyysisesti. Kerran sain remmiä. Äitini myös mitätöi pikkusiskoani, joka ei menestynyt koulussa yhtä hyvin kuin minä. Uskon, että tämä vaikuttaa vielä aikuisenakin. 

Siivoaminen ja puhdas koti on aina ollut hänelle kaikki kaikessa. Ikään kuin hyvän ihmisen mittari. Ei ymmärrä esimerkiksi lemmikkien pitämistä, koska niistä aiheutuu sotkua. Vastikään sanoi, ettei ymmärrä ihmisiä, jotka surevat kuolleita lemmikkejään. Käsittämätöntä! 

Muutin omilleni 18 vuotiaana ja vasta aikuisena pois kotipaikkakunnaltani, hänen oli todella vaikea hyväksyä muuttojani ja eniten ihmetystä minussa herätti hänen käytöksensä, kun vaihdoin paikkakuntaa ja menin naimisiin. 

Hei, olen syntynyt 1981 ja äitin 1957. Koin myös samaa, äiti ei ymmärtänyt yhtään nuoren menoja ja vielä nykyisinkin, jos kerron että olen menossa ulos ystävieni kanssa saan kuulla komentoja olla ihmisiksi ja sitä pidetään "huonona elämänä". Ja kyse on ihan aikuisten ihmisten normaalista seurustelusta, viinin juonnista ja sosiaalisesta elämästä. Mutta silti se on hänestä jotenkin väärin. 

Kuukautisten alettua ei asiaa mitenkään keskusteltu, ilmoitin äidilleni tosi nolona ja hän näytti mistä siteitä löytyy. Ei muuta opastusta ja ei todellakaan mitään seksuaalikasvastusta kotoa! Kun vuotta nuoremmalla siskollani alkoi kuukautiset ja äiti tämän havaitsi niin pyyti minua ohjeistamaan asiassa...hohhoijaa. 

Äitini ei osaa keskustella kanssani aikuismaisesti ja pintaa syvemmältä. Eikä osaa yhtään ottaa vastaan itseään koskevaa kritiikkiä tai jos esitän jotakin vasta-argumenttia hän kiihtyy eikä oikeastaan halua keskustella. Hän haluaa pysyä asioissa pinnallisella tasolla tyyliin tv-ohjelmat, sää,  sukulaiset yms. Mutta en oikeastaan tiedä tai tunne äitini sielunelämään sen paremmin. Hän ei halua jakaa itsestään ihmisenä asioita. Olen mm. ihmetellyt miksi äitini oli kotona siihen asti, että menimme kouluun eikä esimerkiksi opiskellut. On kuitenkin aina korostanut miten hyvä oli lapsena koulussa ja fiksu. Odottanut meiltäkin koulumenestystä vaikka ei kuitenkaan mitenkään tukenut tulevaisuuden suunnittelussa tai opastanut miettimään ammatinvalinnassa ja opinnoissa. Ihan itse piti keksiä mihin lähtee lukiosta ja sitä tuli ajauduttua eteenpäin sattumanvaraisesti. Ei meillä kannustettu ja ohjattu löytämään omia vahvuuksia. 

Äitini ajautuu herkästi riitoihin mm. naapureiden kanssa ja esittää olevansa järjen ihminen, aina oikeassa jne. mutta oikeastaan hän taitaa olla melko epävarma. Ehkä siksi oli kotiäitinä ja lopulta päätyi laitoshuoltajaksi vaikka puheista saisi sen käsityksen, että lahjoja ja älyä hänellä olisi ollut vaikka ja mihin. Jakoi lehtiä enne laitoshuoltaja koulutusta mikä kai järkättiin työkkärin kautta. 

Muutin omilleni 18 vuotiaana ja vasta aikuisena pois kotipaikkakunnaltani, hänen oli todella vaikea hyväksyä muuttojani ja eniten ihmetystä minussa herätti hänen käytöksensä, kun vaihdoin paikkakuntaa ja menin naimisiin. 

Itse mietin tätä niin, että jos vuokralainen vaihtuu niin tarkistan mitkä on vuokrat markkinoilla ja tarvittaessa laskee esim. 50 e alaspäin. Kunhan vuokra edelleen kattaa vastikkeen ja lainan lyhennyksen sekä mitä veroihin menee. Tällä hetkellä itselläni jää noiden kulujen jälkeen 74 euroa kuussa käteen. Jos laskisin vuokraa 50 e, niin käteen jäisi 42 euroa. Edelleen silloin laina lyhenee ja jää vähän käteenkin jotain. 

Vierailija kirjoitti:

Olen vapaaehtoisesti lapseton ja seurustelen miehen kanssa jolla on kaksi ala-asteikäistä lasta. Emme asu yhdessä, mutta emme ole myöskään sulkeneet tätä mahdollisuutta pois.

Miehen lapsista on tullut minulle hyvin rakkaita ja he ovat iso osa elämääni. Teemme yhdessä kaikkea hauskaa, mutta ensisijainen vastuu lapsista on luonnollisesti miehellä. Saan rusinat pullasta.

Vaikka minulla ei ole virallista vastuuta, osallistun kuitenkin nykyään paljon arjen pyöritykseen. Lasten äidillä on mt-ongelmia ja olen mielelläni apuna, jotta hän pääsisi vaikeimman yli. Toimin vähän kuin "tukivanhempana".

Hämmennyin kun luin tämän, olisi voinut olla minun kirjoittamani viime syksynä :D sillä erotuksella että toinen lapsista ei ole vielä koululainen :D Lasten äidin mt-ongelmat meidän tapauksessa on toistaiseksi taka-alalla.