Onko joku muka oikeasti saanut suhteeseen sen ihmisen johon on ihastunut?

Veljeni vaimo, jonka siis tunsin ennen kuin veljeni. Autoin tätä naista pokaamaan veljeni, mutta tosiasia on, että velipoika ei ole ikinä ollut kauhen innoissaan tästä naisesta. En tiedä onko hän ylipäätään kovin paljon naisten perään. Yhdessä ovat kuitenkin olleet nyt jo toistakymmentä vuotta.

Vierailija kirjoitti:

En ole saanut ihastuksiani, ja olenkin ollut sinkku koko ikäni. Kovaa on tehnyt välillä, mutta elämänilo ja itsetunto ihan kohdillaan kylläkin.

Kiva huomata, että täällä on joku sukulaissielu. En minäkään ole koskaan päässyt pariuhteeseen. Mutta hämmentävämpää on silti se, että lähipiirissäni on jokunen heitä joille "ikisinkkuuteni" on isompi ongelma kuin minulle itselleni.

Pitäsi kuulemma laskea rimaa, ei saisi olla nirso ja kuulunkohan kuienkin seksuaaliseen vähemmisöön, kun ei ole rinnalla ketään kumppnia; siis ilm ajattelevat, että ei olisi niin paha, jos lesbo tai homo olisivat vailla kumppania. Jännää on myös se, että vaikka "Se" yksi ja erityinen rinnaltani on aina puuttunut, niin olen ilokseni ja onnekseni onnistunut saamaan ja ylläpiämään muita eritavoin rakkaita ja arvokkaita ihmissuhteita. En koe tai tunne olevani mitenkään  eriyinen introvertti,en eriyisen uksovainen, enkä ole ylipainoinen enkä vaadi kumppanilta sitä ettei hänellä(kään ) saisi olla aiempia kumppaneita kun ei minullakaan ole. Asun ja elän yhdessä Suomen suurimmisa kaupungeista. 

On mahdollista,, että elän loppuikäni yksin mutta toivottavasti elämäni ei muutu yksinäisen miehen elämäksi.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, täysin huumaava nuoruuden rakkaus oli molemminpuolista ja sille tielle jäimme. Uskomaton onnen tunne, jatkuu 25 vuoden jälkeen yhä. En ymmärrä miksi kukaan niin väkisin tahtoo parisuhteen että tyytyisi yhtään vähempään.

Se on varmasti helppo sanoa noin sinun tilanteessassi. Mietipä jos et olisisikaan saanut tätä nuoruuden rakkauttasi, etkä ketään muutakaan.

Ehkä jossain vaiheessa haluaisit että vierellä olisi edes joku.

Pitää osata asettua toisenlaisten ihmisten asemaan näitä kirjoitellessa.

Juuri näin. Tietysti jos vaihtoehto on huumaava rakkaus ja tyytyminen, niin kuka tahansa ottaa sen ensimmäisen. Mutta kun vaihtoehto on yksinäisyys ja tyytyminen, niin tilanne on täysin eri. Ei tätä pysty ymmärtämään ne jotka eivät ole tätä valintaa joutuneet tekemään. Parisuhde kun on niin paljon enemmänkin kuin se pelkkä suhde. Yksinäisyyden valitsevat joutuvat luopumaan kokonaisesta elämäntavasta perheineen ja lapsineen. Hyvä siinä on tulla ulkoapäin viisastelemaan, että kyllä minä vaan olisin pysynyt yksin vaikka hautaan saakka. Sitä ei voi kukaan tietää ennenkuin todella joutuu nämä valinnat biologisen kellon tikittäessä tekemään.

Eikö muita ihmissuhteita sitten ole olemassakaan kuin vain se parisuhde? Ei sinkun elämän tarvitse olla yksinäistä, vaikkei minkäänlaista romanttista vipinää ja suhteilua olisikaan. Vai onko tämä tyytyminen nyt joku miesten juttu, että etsivät vain jonkun täyttämään äidin paikkaa?

Miten meinasit että nuo kaverisuhteet korvaavat parisuhteen? Meinasitko heidän kanssaan harrastaa seksiä, hankkia lapsia tai ostaa yhteistä asuntoa? Tai että on joku jonka viereen käpertyä katsomaan televisiota iltaisin.

Hassusti vain kirjoituksesi antaa olettaa että kaverisuhteet on sama asia kuin parisuhde (vaikkakin intohimoton ja rakkaudeton sellainen)

Olen sillä lailla helpossa asemassa, että en ihastu, ellei toinen osapuoli ilmaise kiinnostustaan ensin. En ole siis ikinä ihastunut yksipuolisesti. Ajattelen miehiä vain kavereina, kunnes he esittävät kiinnostuksensa romanttiseen kanssakäymiseen, jolloin vasta itse herään koko mahdollisuuden olemassaoloon. Siitä sitten hiljalleen ihastun, jos ihminen on kiinnostava.

Olen siis "aina saanut ihastukseni", koska he ovat olleet jo kiinnostuneita. En tiedä lasketaanko tämä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, täysin huumaava nuoruuden rakkaus oli molemminpuolista ja sille tielle jäimme. Uskomaton onnen tunne, jatkuu 25 vuoden jälkeen yhä. En ymmärrä miksi kukaan niin väkisin tahtoo parisuhteen että tyytyisi yhtään vähempään.

Se on varmasti helppo sanoa noin sinun tilanteessassi. Mietipä jos et olisisikaan saanut tätä nuoruuden rakkauttasi, etkä ketään muutakaan.

Ehkä jossain vaiheessa haluaisit että vierellä olisi edes joku.

Pitää osata asettua toisenlaisten ihmisten asemaan näitä kirjoitellessa.

Juuri näin. Tietysti jos vaihtoehto on huumaava rakkaus ja tyytyminen, niin kuka tahansa ottaa sen ensimmäisen. Mutta kun vaihtoehto on yksinäisyys ja tyytyminen, niin tilanne on täysin eri. Ei tätä pysty ymmärtämään ne jotka eivät ole tätä valintaa joutuneet tekemään. Parisuhde kun on niin paljon enemmänkin kuin se pelkkä suhde. Yksinäisyyden valitsevat joutuvat luopumaan kokonaisesta elämäntavasta perheineen ja lapsineen. Hyvä siinä on tulla ulkoapäin viisastelemaan, että kyllä minä vaan olisin pysynyt yksin vaikka hautaan saakka. Sitä ei voi kukaan tietää ennenkuin todella joutuu nämä valinnat biologisen kellon tikittäessä tekemään.

Eikö muita ihmissuhteita sitten ole olemassakaan kuin vain se parisuhde? Ei sinkun elämän tarvitse olla yksinäistä, vaikkei minkäänlaista romanttista vipinää ja suhteilua olisikaan. Vai onko tämä tyytyminen nyt joku miesten juttu, että etsivät vain jonkun täyttämään äidin paikkaa?

Miten meinasit että nuo kaverisuhteet korvaavat parisuhteen? Meinasitko heidän kanssaan harrastaa seksiä, hankkia lapsia tai ostaa yhteistä asuntoa? Tai että on joku jonka viereen käpertyä katsomaan televisiota iltaisin.

Hassusti vain kirjoituksesi antaa olettaa että kaverisuhteet on sama asia kuin parisuhde (vaikkakin intohimoton ja rakkaudeton sellainen)

Ikävä tosiasia on, että on myös parisuhteia, joissa ei ole mitään noista (seksiä, mahd. nojautua toiseen, saati, että kaikki onnistuisivat saamaan lapsia). Ollaan suhtteessa, kun ei osata ai kenties uskalleta muuttaa erilleen, koska mm. omaisuus saattaa sitoa. 

Eri

Siis pitäisi "saada" joku johon on kaukoihastunut kuin teininä johonkin poppariin?

En ole koskaan ihastunut oikeasti kehenkään joka ei ole ollut kiinnostunut minusta, se ihastuminen tapahtuu vasta siinä vaiheessa kun tutustutaan ja on sitä kuuluisaa kemiaa, en ihastu ihmiseen joka ei tunnu yhtään olevan minusta kiinnostunut.

Joo, kaikki suhteeni ovat olleet ihastuksien kanssa. Jokaista ihastusta en kuitenkaan ole saanut.

Olen saanut ihastukseni suhteeseen, en viitsisi tyytyä muuhun kun yksinkin voi olla.

Olen saanut, parikin kertaa. Tein aloitteen työkuvioissa tapaamani miehen kanssa ja tyyppi oli heti messissä. Harmi vaan, että hän osoittautui sitten aika nopesti täydeksi kusipääksi. Toisella kertaa kun kolahti kunnolla, löysin miehen baarista. Aivan ihana. Naimisiin emme ehtineet, mutta yhden lapsen saimme ennen kuin hän menehtyi syöpään. Life is life.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen saanut. Pitkään roikuin ennen kuin huoli minut, mutta roikuin, koska hän oli unelmieni mies. Vaan hän olikin suhteessa sitten aivan erilainen kuin unelmissani, ja vuosien suhteesta irti pääseminen vaati lopulta lähestymiskiellon. Eli eipä aina ole sen arvoista saada mitä haluaa.

Juuri tätä en voi ymmärtää. Jos on selvää, että se toinen ei ole yhtä ihastunut, tai ihastunut ollenkaan, niin onhan se selvää ettei suhteesta voi tulla kovin hyvää. 

Ohi.... Kaikki eivät ole ulkonäön perään osa meistä ihastuu kuoren sisäpuolella olevaan. Joten ihastus ei tällöin ole ensisilmäyksellä. Ja vaikka itselle ulkonäkö on tärkeä niin vielä tärkeämpää on sisäpuoli. Ihan sama vaikka mikä julkimo/missi olisi saatan ihastua ulkonäköön mutta en voi kuvitellakaan mitään suhdetta jos en ihastu henkilöön kuoren sisällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmettä juuri luin? Miksi ihmeessä alkaa suhteeseen, jos ei ole aidosti kiinnostunut ja ihastunut? Oletteko te jotain läheisriippuvaisia, jotka ottavat mitä vain ettei tarvitse olla yksin?

Koska osa ihmisistä ei saa koskaan niitä joihin ihastuu, mutta saa jonkun kuitenkin suhteeseen kanssaan.

Siinä sitten pitää valita elämän kestävä yksinäisyys tai olla sellaisen kanssa josta ei kiinnostunut olla. Huom: tällainenkin henkilö voi olla ihan mukava, eikä millään tavalla epämiellyttävä. Ihan jees vaihtoehto siis koko elämän mittaiselle yksinäisyydelle.

Siis ihan oikeasti? Olen ihan järkyttynyt, että ihmiset tyytyvät tällaisiin suhteisiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmettä juuri luin? Miksi ihmeessä alkaa suhteeseen, jos ei ole aidosti kiinnostunut ja ihastunut? Oletteko te jotain läheisriippuvaisia, jotka ottavat mitä vain ettei tarvitse olla yksin?

Koska osa ihmisistä ei saa koskaan niitä joihin ihastuu, mutta saa jonkun kuitenkin suhteeseen kanssaan.

Siinä sitten pitää valita elämän kestävä yksinäisyys tai olla sellaisen kanssa josta ei kiinnostunut olla. Huom: tällainenkin henkilö voi olla ihan mukava, eikä millään tavalla epämiellyttävä. Ihan jees vaihtoehto siis koko elämän mittaiselle yksinäisyydelle.

Hyi hemmetti. Mieluummin yksin kuin jossain  tuollaisessa parisuhteessa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmettä juuri luin? Miksi ihmeessä alkaa suhteeseen, jos ei ole aidosti kiinnostunut ja ihastunut? Oletteko te jotain läheisriippuvaisia, jotka ottavat mitä vain ettei tarvitse olla yksin?

Koska osa ihmisistä ei saa koskaan niitä joihin ihastuu, mutta saa jonkun kuitenkin suhteeseen kanssaan.

Siinä sitten pitää valita elämän kestävä yksinäisyys tai olla sellaisen kanssa josta ei kiinnostunut olla. Huom: tällainenkin henkilö voi olla ihan mukava, eikä millään tavalla epämiellyttävä. Ihan jees vaihtoehto siis koko elämän mittaiselle yksinäisyydelle.

Siis ihan oikeasti? Olen ihan järkyttynyt, että ihmiset tyytyvät tällaisiin suhteisiin. 

Aika paksussa ja pehmeässä pumpulissa olet kyllä elänyt, jos tällainen asia on noin uusi ja järkyttävä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmettä juuri luin? Miksi ihmeessä alkaa suhteeseen, jos ei ole aidosti kiinnostunut ja ihastunut? Oletteko te jotain läheisriippuvaisia, jotka ottavat mitä vain ettei tarvitse olla yksin?

Koska osa ihmisistä ei saa koskaan niitä joihin ihastuu, mutta saa jonkun kuitenkin suhteeseen kanssaan.

Siinä sitten pitää valita elämän kestävä yksinäisyys tai olla sellaisen kanssa josta ei kiinnostunut olla. Huom: tällainenkin henkilö voi olla ihan mukava, eikä millään tavalla epämiellyttävä. Ihan jees vaihtoehto siis koko elämän mittaiselle yksinäisyydelle.

Siis ihan oikeasti? Olen ihan järkyttynyt, että ihmiset tyytyvät tällaisiin suhteisiin. 

Aika paksussa ja pehmeässä pumpulissa olet kyllä elänyt, jos tällainen asia on noin uusi ja järkyttävä

No näköjään olen. Kuka ihme tyytyy tuollaiseen suhteeseen?

Mä olen naimisissa sen miehen kanssa johon ihastuin niin että sukat pyöri jalassa. 20 yhteistä vuotta takana ja nyt koronakevään jälkeen, kun on ollut paljon enemmän yhteistä aikaa, tuntuu kuin olisi rakastunut uudelleen ❤️

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmettä juuri luin? Miksi ihmeessä alkaa suhteeseen, jos ei ole aidosti kiinnostunut ja ihastunut? Oletteko te jotain läheisriippuvaisia, jotka ottavat mitä vain ettei tarvitse olla yksin?

Koska osa ihmisistä ei saa koskaan niitä joihin ihastuu, mutta saa jonkun kuitenkin suhteeseen kanssaan.

Siinä sitten pitää valita elämän kestävä yksinäisyys tai olla sellaisen kanssa josta ei kiinnostunut olla. Huom: tällainenkin henkilö voi olla ihan mukava, eikä millään tavalla epämiellyttävä. Ihan jees vaihtoehto siis koko elämän mittaiselle yksinäisyydelle.

Siis ihan oikeasti? Olen ihan järkyttynyt, että ihmiset tyytyvät tällaisiin suhteisiin. 

Aika paksussa ja pehmeässä pumpulissa olet kyllä elänyt, jos tällainen asia on noin uusi ja järkyttävä

No näköjään olen. Kuka ihme tyytyy tuollaiseen suhteeseen?

Sellainen joka ei saa suhdetta ihastuksensa kohteen kanssa. Eikö tämä jo sanottu?

Olen saanut ihastukseni, kaksikin kertaa.

Tämä on hankala kysymys. Itse olen saanut kaikki, jotka on olleet kiinnostavia. Ja joskus kun on ärsyttänyt petturimiehet, niin olen heidän suhteensa rikkonut. Ei kannata ukkomiehillä alkaa vieraita naisia haaveilemaan.

Ihmettelen suuresti näitä, jotka kieltäytyvät ollenkaan ymmärtämään tyytymissuhteita. Olettekohan hiukan naiveja vai yltiöromantikkoja? Kuvitteleeko joku oikeasti, että kaikki epämääräisen näköiset prisma-pariskuntien osapuolet ovat toistensa ensisijaisia valintoja ja intohimoisen rakkauden kohteita? Suurimmalla osalla ihmisistä on ymmärrys realiteeteista oman itsensä ja muiden ihmisten suhteen ja halu läheisyyteen tai perustaa perhe ja viettää ns normaalia elämää voittaa kuuhun kurkottelun ja haaveet täydellisestä rakkaudesta. Rakkausavioliitto on länsimaissakin suhteellisen uusi keksintö, eikä toteudu muualla maailmassa suurimmassa osassa tapauksista vielä tänä päivänäkään. Väittäisin, että maapallon väestöstä vain häviävän pieni osa ihmisistä saa sen jonka olisi halunnut.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on hankala kysymys. Itse olen saanut kaikki, jotka on olleet kiinnostavia. Ja joskus kun on ärsyttänyt petturimiehet, niin olen heidän suhteensa rikkonut. Ei kannata ukkomiehillä alkaa vieraita naisia haaveilemaan.

Kaikki arvostavat teitä, jotka ylennätte itsenne yleisiksi moraalin vartijoiksi, valtavasti.