Onko joku muka oikeasti saanut suhteeseen sen ihmisen johon on ihastunut?

No se ei luultavasti auta asiaa alkaa kiukuttelemaan sille ihastukselle joka sitten sanoo morjens ja sitten märistään hetki ja otetaan joku nobody kostoksi varalle johon tyydytään.

Rippikouluikäisenä tutustuimme. Hän oli ensirakauteni.

Vajaat kaksikymppisinä meillä oli kesäromanssi.

Kolmikymppisinä olimme samassa työpaikassa, molemmat tahoillamme naimisissa. Varastettuja suudelmia ja halauksia nurkissa ja portaikoissa.

Elämä erotti eri puolille maata kolmeksikymmeneksi vuodeksi. Kolme vuotta sitten tapasimme sattumalta ja siitä lähtien olemme olleet yhdessä. Sain hänet, josta koko ikäni olin haaveillut.

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän suurin osa joudu tyytymään.

Tyytymään joutuvat ne joilta puuttuu kyky ihastua ja rakastua ihan tavallisiin ihmisiin. Siis ne jotka juoksevat ulkoisen kauneuden perässä eivätkä ymmärrä parisuhteiden henkisestä puolesta juuri mitään.

Kyllä. Ihastuin korviani myöten työkaveriini. Pyysin miehen kaljalle perjantaina, nyt ollaan oltu 11 vuotta yhdessä ja talvella mennään naimisiin.

Jollain ihmeellä todellakin sain juuri sen naisen kuin halusin. Sitä ennen oli yksi yritelmä jossa nyt jälkikäteen ajateltuna tyydyin vaikka en sitä silloin tajunnutkaan. Eikä siitä mitään tullut ja juttu ei vain edennyt.

Sitten tapasin tulevan vaimoni ja se oli samantien menoa. Ihastuin korviani myöten todella nopeasti ja onnekseni hän tunsi samoin. En voisi kuvitellakaan olevani jossain tyytymissuhteessa nyt kun tiedän millaista on olla ihmisen kanssa jonka todella haluaa.

Mutta kannattaa huomata että pelkkä ulkonäön haluaminen ei riitä. Sen toisen pitää kolahtaa ihan joka suhteessa, luonteen, huumorintajun, tulevaisuudensuunnitelmien, arvojen jne. Silloin suhteesta voi tulla oikeasti hyvä.

Jos menee suhteeseen vain ulkonäkö edellä niin samalla tavalla siinä tyytyy. Tyytyy pelkkään ulkokuoreen kun voisi saada kuitekin kaiken.

Vierailija kirjoitti:

En usko yhtään, että voisin saada. Oon jo 34v mies ja en ole ollut lähelläkään sellaisen naisen saamista johon voisin ihastua. Nyrkkisääntö tuntuu olevan että vain jos pidän naista niin epäviehättävänä että en voisi ajatella hänen kanssaan mitään romanttista niin voin saada vastakaikua.

Jos ihastut pelkkään ulkonäköön niin samalla tavalla silloin tyydyt. Tyydyt pelkkään ulkokuoreen.

Miesystäväni ihastui minuun, kun teimme vapaa-ajan hommia yhdessä naapureita. (Polttopuihin liittyvää, jaoimme puuttuu työn lopuksi) Hän osasi olla niin hienotunteinen ja sitkeä, mesettämällä oltiin yhteydessä, että onnistui n. 4 kuukaudessa vakuuttamaan minut luotettavuudestaan ja rehdistä aikeistaan. Olemme yhä yhdessä, ja olen onnellinen. Olemme kilttejä toisillemme.

Nykyinen kumppanini on saanut. Hän jahtasi minua sinnikkäästi, milloin hauskoja ja milloin vakavia keskusteluja käyden varmaan parin vuoden ajan. Aluksi en ollut ollenkaan innostunut, mutta ajan mittaan tajusin hänen arvonsa. En tunne itsekään olevani mitenkään tyytynyt. Olisin varmaan valinnut hänet, jos ominaisuudet olisivat olleet tiedossani jo alusta alkaen. Sitä olen joskus miettinyt, miksi hän valitsi minut. Muitakin olisi ollut tarjolla, uskoisin. 

Helppoa jos olet kaunis/komea, julkkis tai muuten menestyvä. Todella on ihmisiä jotka saavat sen, johon iskevät silmänsä. Jotkut vaikka se kohde olisi varattu. 

Perus-Pirkko ja Jamppa joutuu useimmiten tyytymään tai sitten olemaan ilman. Olen itse vallan mieluusti ilman sen sijaan, että otan sen ihan kivan tai jonkun vain siksi, että olisi suhde. Haluan sellaisen josta hullaantua. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Ihastuin korviani myöten työkaveriini. Pyysin miehen kaljalle perjantaina, nyt ollaan oltu 11 vuotta yhdessä ja talvella mennään naimisiin.

Jos palstaa on uskominen, mies on nyt läpällä ollut kanssasi 11-vuotta ja on perässä vedettävä ovimatto, koska teit naisena aloitteen.

Kyllä. Kumpikin. Meillä on takana yli 20 v onnellista liittoa ja mikä parasta, ollaan pystytty antamaan aikuiselle tyttärelle rakastavan parisuhteen malli.