Lue keskustelun säännöt.
Onko joku muka oikeasti saanut suhteeseen sen ihmisen johon on ihastunut?
02.06.2020 |
Itse en ole koskaan saanut sitä johon olen ihastunut, vaan aina olen joutunut "tyytymään" jos parisuhteen olen mielinyt saada. Ikää on jo 34 vuotta.
Luulisin tyytymisen olevan melko yleistä, koska harva saa niitä joihin ihastuu...
Millaista on saada se numero ykkönen?
Kommentit (171)
Kyllä minä sain sen johon olin korvia myöten ihastunut. Hän ihastui minuun myös. Yhdessä oltu nyt 20 vuotta. Monenmoista on tapahtunut, hyviä ja huonoja aikoja, mutta rakastetaan edelleen, ja kyllähän tuo minun polvet veteläksi saa vieläkin kun tietyllä tavalla minua katsoo.. 🥰
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä ihmettä juuri luin? Miksi ihmeessä alkaa suhteeseen, jos ei ole aidosti kiinnostunut ja ihastunut? Oletteko te jotain läheisriippuvaisia, jotka ottavat mitä vain ettei tarvitse olla yksin?
Melkein aina olen ihastunut häneen, kenet olen saanut, tai kuka on minut saanut. Ihastuksia on toki ollut enemmän ja osa, tutustumisen jälkeen on kääntynyt melkein vihastumiseen. Vain yksi on puuttunut, hän joka jää.
En ole saanut ihastuksiani, ja olenkin ollut sinkku koko ikäni. Kovaa on tehnyt välillä, mutta elämänilo ja itsetunto ihan kohdillaan kylläkin.
En ole joutunut tyytymään, vaan saanut aina haluamani, mikä on erikoista, koska en ulkonäöltäni ole konventionaalisesti edes nätti. Muut osa-alueet kai sitten kompensoi tai on käynyt hurja säkä.
Haluamansa saaminen ei kyllä välttämättä tarkoita, että homma toimisi. Sekin on huomattu. Ylimainostettua siis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä, täysin huumaava nuoruuden rakkaus oli molemminpuolista ja sille tielle jäimme. Uskomaton onnen tunne, jatkuu 25 vuoden jälkeen yhä. En ymmärrä miksi kukaan niin väkisin tahtoo parisuhteen että tyytyisi yhtään vähempään.
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä juuri luin? Miksi ihmeessä alkaa suhteeseen, jos ei ole aidosti kiinnostunut ja ihastunut? Oletteko te jotain läheisriippuvaisia, jotka ottavat mitä vain ettei tarvitse olla yksin?
Koska osa ihmisistä ei saa koskaan niitä joihin ihastuu, mutta saa jonkun kuitenkin suhteeseen kanssaan.
Siinä sitten pitää valita elämän kestävä yksinäisyys tai olla sellaisen kanssa josta ei kiinnostunut olla. Huom: tällainenkin henkilö voi olla ihan mukava, eikä millään tavalla epämiellyttävä. Ihan jees vaihtoehto siis koko elämän mittaiselle yksinäisyydelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lyhyeen suhteeseen sain, varsinaiseen parisuhteeseen asti en. Tämä onkin sitten ainut keneen olen tähän ikään mennessä ihastunut.
En näkisi suhteessa mitään järkeä, jos sen pohjana ei olisi ihastuminen. En voisi kuvitellakaan suhdessa jonkun "ihan kivan" kanssa, yksinolo on paljon parempi vaihtoehto.
Olen naimisissa sen kanssa kenen ihastuin. Mutta mieheni ei taas ollut niin ihastunut minuun, ei se siitä ykkösenä olosta ;)
Pitkä stoori, mutta asiat on keskusteltu terapiassa ja nyt vuosien jälkeen hänkin on aidosti tyytyväinen, ei vain sanoissa.
Elämä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, täysin huumaava nuoruuden rakkaus oli molemminpuolista ja sille tielle jäimme. Uskomaton onnen tunne, jatkuu 25 vuoden jälkeen yhä. En ymmärrä miksi kukaan niin väkisin tahtoo parisuhteen että tyytyisi yhtään vähempään.
Se on varmasti helppo sanoa noin sinun tilanteessassi. Mietipä jos et olisisikaan saanut tätä nuoruuden rakkauttasi, etkä ketään muutakaan.
Ehkä jossain vaiheessa haluaisit että vierellä olisi edes joku.
Pitää osata asettua toisenlaisten ihmisten asemaan näitä kirjoitellessa.
En ole saanut useimpia kenet olen halunnut ja siksi olin kymmenen vuotta sinkkuna. Nyt naimisissa ensimmäisen kanssa, jonka kanssa ihastumiset meni yksiin. Epäilen, että olen tässä suhteessa kuitenkin se enemmän ihastunut osapuoli. Alkuhuuma kuitenkin omaltakin osalta sulanut jo vuosia sitten, joten liekö sillä enää mitään väliä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kaksi kertaa saanut sen kenet halusin. Elämä ei silti ole ollut erityisen helppoa, koska suhteisiin liittyy aina omat haasteensa. Usein se että saa jotakin mitä haluaa sulkee vuorostaan jotain muita ovia.
Seurustelen sen miehen kanssa, johon ihastuin ja rakastuin. Ensin oli kyllä monta saavuttamatonta ihastusta ja pari suhdekokeilua, joista lähdin, kun en halunnut tyytyä asioihin jotka ovat vastoin omaa käsitystäni parisuhteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen saanut. Pitkään roikuin ennen kuin huoli minut, mutta roikuin, koska hän oli unelmieni mies. Vaan hän olikin suhteessa sitten aivan erilainen kuin unelmissani, ja vuosien suhteesta irti pääseminen vaati lopulta lähestymiskiellon. Eli eipä aina ole sen arvoista saada mitä haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, täysin huumaava nuoruuden rakkaus oli molemminpuolista ja sille tielle jäimme. Uskomaton onnen tunne, jatkuu 25 vuoden jälkeen yhä. En ymmärrä miksi kukaan niin väkisin tahtoo parisuhteen että tyytyisi yhtään vähempään.
Ihanaa, olette onnekkaita <3 Ihan jokaiselle ei käy noin ihanasti, varsinkin että vielä 25v jälkeen olisi onnen tunteita! Olkaa kiitollisia, varmaan olettekin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, täysin huumaava nuoruuden rakkaus oli molemminpuolista ja sille tielle jäimme. Uskomaton onnen tunne, jatkuu 25 vuoden jälkeen yhä. En ymmärrä miksi kukaan niin väkisin tahtoo parisuhteen että tyytyisi yhtään vähempään.
Se on varmasti helppo sanoa noin sinun tilanteessassi. Mietipä jos et olisisikaan saanut tätä nuoruuden rakkauttasi, etkä ketään muutakaan.
Ehkä jossain vaiheessa haluaisit että vierellä olisi edes joku.Pitää osata asettua toisenlaisten ihmisten asemaan näitä kirjoitellessa.
Juuri näin. Tietysti jos vaihtoehto on huumaava rakkaus ja tyytyminen, niin kuka tahansa ottaa sen ensimmäisen. Mutta kun vaihtoehto on yksinäisyys ja tyytyminen, niin tilanne on täysin eri. Ei tätä pysty ymmärtämään ne jotka eivät ole tätä valintaa joutuneet tekemään. Parisuhde kun on niin paljon enemmänkin kuin se pelkkä suhde. Yksinäisyyden valitsevat joutuvat luopumaan kokonaisesta elämäntavasta perheineen ja lapsineen. Hyvä siinä on tulla ulkoapäin viisastelemaan, että kyllä minä vaan olisin pysynyt yksin vaikka hautaan saakka. Sitä ei voi kukaan tietää ennenkuin todella joutuu nämä valinnat biologisen kellon tikittäessä tekemään.
Ihastuin palavasti yläasteikäisenä ja tässä vielä ollaan, ei ehkä yhtä ihastuneina mutta rakkautta riittää :)
Vierailija kirjoitti:
Olen saanut. Pitkään roikuin ennen kuin huoli minut, mutta roikuin, koska hän oli unelmieni mies. Vaan hän olikin suhteessa sitten aivan erilainen kuin unelmissani, ja vuosien suhteesta irti pääseminen vaati lopulta lähestymiskiellon. Eli eipä aina ole sen arvoista saada mitä haluaa.
Juuri tätä en voi ymmärtää. Jos on selvää, että se toinen ei ole yhtä ihastunut, tai ihastunut ollenkaan, niin onhan se selvää ettei suhteesta voi tulla kovin hyvää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, täysin huumaava nuoruuden rakkaus oli molemminpuolista ja sille tielle jäimme. Uskomaton onnen tunne, jatkuu 25 vuoden jälkeen yhä. En ymmärrä miksi kukaan niin väkisin tahtoo parisuhteen että tyytyisi yhtään vähempään.
Se on varmasti helppo sanoa noin sinun tilanteessassi. Mietipä jos et olisisikaan saanut tätä nuoruuden rakkauttasi, etkä ketään muutakaan.
Ehkä jossain vaiheessa haluaisit että vierellä olisi edes joku.Pitää osata asettua toisenlaisten ihmisten asemaan näitä kirjoitellessa.
Juuri näin. Tietysti jos vaihtoehto on huumaava rakkaus ja tyytyminen, niin kuka tahansa ottaa sen ensimmäisen. Mutta kun vaihtoehto on yksinäisyys ja tyytyminen, niin tilanne on täysin eri. Ei tätä pysty ymmärtämään ne jotka eivät ole tätä valintaa joutuneet tekemään. Parisuhde kun on niin paljon enemmänkin kuin se pelkkä suhde. Yksinäisyyden valitsevat joutuvat luopumaan kokonaisesta elämäntavasta perheineen ja lapsineen. Hyvä siinä on tulla ulkoapäin viisastelemaan, että kyllä minä vaan olisin pysynyt yksin vaikka hautaan saakka. Sitä ei voi kukaan tietää ennenkuin todella joutuu nämä valinnat biologisen kellon tikittäessä tekemään.
Eikö muita ihmissuhteita sitten ole olemassakaan kuin vain se parisuhde? Ei sinkun elämän tarvitse olla yksinäistä, vaikkei minkäänlaista romanttista vipinää ja suhteilua olisikaan. Vai onko tämä tyytyminen nyt joku miesten juttu, että etsivät vain jonkun täyttämään äidin paikkaa?
Ymmärsitköhän nyt jotain väärin, mulla on tunteet pelissä, mutta miehellä ei. Molemmat olemme tietoisia tilanteesta ja molemmat on itse tehneet tietoisen päätöksen, että seksiä harrastetaan yhdessä ja nautitaan toisistamme kuitenkin. Mikä tästä tekee dildon?