HS: Onnellisuuden salaisuus on kiltteys muita kohtaan

Vierailija kirjoitti:

Hesarissahan oli vastikään juttu siitäkin, miten nykypäivän menestyksen avain on mukavuus eli ystävällisen ja positiivisen ihmisen on helpompi löytää työtä ja edetä, koska hänestä pidetään. Tämä taas luo taloudellista turvaa. Lisäksi on helppo löytää ihmisiä ympärilleen, mikä luo henkistä turvaa. 

Mutta toisaalta menestyneimmät ceo:t ym. ovat psykopaatteja ja narsisteja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hesarissahan oli vastikään juttu siitäkin, miten nykypäivän menestyksen avain on mukavuus eli ystävällisen ja positiivisen ihmisen on helpompi löytää työtä ja edetä, koska hänestä pidetään. Tämä taas luo taloudellista turvaa. Lisäksi on helppo löytää ihmisiä ympärilleen, mikä luo henkistä turvaa. 

Mutta toisaalta menestyneimmät ceo:t ym. ovat psykopaatteja ja narsisteja.

Koska he saavat asioita aikaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hesarissahan oli vastikään juttu siitäkin, miten nykypäivän menestyksen avain on mukavuus eli ystävällisen ja positiivisen ihmisen on helpompi löytää työtä ja edetä, koska hänestä pidetään. Tämä taas luo taloudellista turvaa. Lisäksi on helppo löytää ihmisiä ympärilleen, mikä luo henkistä turvaa. 

Mutta toisaalta menestyneimmät ceo:t ym. ovat psykopaatteja ja narsisteja.

Ei nyt tarvitse puhua mistään jättiyritysten johtajista vaan isommasta ihmisryhmästä: johtajista, päälliköistä, ryhmänvetäjistä, projektipäälliköistä jne. Usein he ovat ihmisiä, joiden kanssa on helppo tulla toimeen ja joista voi pitää, koska koko organisaatio on nopeasti kriisissä ikävän ihmisen johdossa. 

Hämmentävää, miten moni pelkää hyväksikäyttöä.

Mulle on valehdeltu asuntokaupoilla niin, että menetin vuosia normaaliarjestani ja paljon rahaa. Nytkö tulisi ajatella niin, että kaikki muutkin valehtelevat? Mikä hyöty tästä olisi? Olen tuolloin noudattanut normaalia varovaisuutta ja järkeä päätöksenteossa ja aion toimia näin vastaisuudessakin. Olisin päässyt tilanteessa tuolloin helpoimmalla toimimalla samoin kuin mua kusettanut, mut ei tullut mieleenkään. Turha vähätellä puhtaan omatunnon merkitystä! Nyt homma kesti vain siihen saakka kuin sain omani korjattua ja myytyä, valhe varmaan olisi säästänyt kymppitonneja mut eläisin sen kanssa aina.

Kiltti ihminen on usein myös vahva. On helppo luottaa kun tietää, että oma psyyke ja elämä kestää myös sen, että muut eivät aina ole samanlaisia. Katkeruus haittaa vain katkeraa itseään.

Olen ennenaikaisella mt-työkyvyttömyyseläkkeellä.

Arvatkaa miksi? Siksi kun olin aina kiltti.

Ennen vanhaan kasvatettiin niin. Epävakaat vanhemmat rankaisi, jos ilmaisin omaa tahtoa. Eli oma tahto nähtiin vain kielteisenä ja itsepuolustus negatiivisena.

Nykyään tietysti sanotaan että pitää olla kiltti myös itselle, mutta joskus se nähtiin niin että "oot vaan ylypiä huara"

Puolustuskyvyttömänä vedin puoleeni karmeimmat hyypiöt, jotka oli sataprosenttisesti narsisteja, jotka oli raivoissaan jopa siitä etten suuttunut heidän vääristä teoistaan.

Kiltteys nähtiin vain hyödynnettävänä heikkoutena.

Vierailija kirjoitti:

Hämmentävää, miten moni pelkää hyväksikäyttöä.

Mulle on valehdeltu asuntokaupoilla niin, että menetin vuosia normaaliarjestani ja paljon rahaa. Nytkö tulisi ajatella niin, että kaikki muutkin valehtelevat? Mikä hyöty tästä olisi? Olen tuolloin noudattanut normaalia varovaisuutta ja järkeä päätöksenteossa ja aion toimia näin vastaisuudessakin. Olisin päässyt tilanteessa tuolloin helpoimmalla toimimalla samoin kuin mua kusettanut, mut ei tullut mieleenkään. Turha vähätellä puhtaan omatunnon merkitystä! Nyt homma kesti vain siihen saakka kuin sain omani korjattua ja myytyä, valhe varmaan olisi säästänyt kymppitonneja mut eläisin sen kanssa aina.

Kiltti ihminen on usein myös vahva. On helppo luottaa kun tietää, että oma psyyke ja elämä kestää myös sen, että muut eivät aina ole samanlaisia. Katkeruus haittaa vain katkeraa itseään.

Jos tuo on joku sun pahin vastoinkäyminen, niin et ole ehkä oikea ihminen neuvomaan muita.

Kiltteyttä/ystävällisyyttä on passiivista = siedät asioita (sairastuttaa) ja aktiivista = teet hyvää ja olet positiivinen tsemppari (tekee hyvää). 

Passiivisesta pitää pyrkiä eroon ja lisätä aktiivista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hesarissahan oli vastikään juttu siitäkin, miten nykypäivän menestyksen avain on mukavuus eli ystävällisen ja positiivisen ihmisen on helpompi löytää työtä ja edetä, koska hänestä pidetään. Tämä taas luo taloudellista turvaa. Lisäksi on helppo löytää ihmisiä ympärilleen, mikä luo henkistä turvaa. 

Mutta toisaalta menestyneimmät ceo:t ym. ovat psykopaatteja ja narsisteja.

Koska he saavat asioita aikaiseksi.

Koska he eivät piittaa siitä, keneltä riistävät ja kenen yli kävelevät katse suunnattuna päämäärään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hämmentävää, miten moni pelkää hyväksikäyttöä.

Mulle on valehdeltu asuntokaupoilla niin, että menetin vuosia normaaliarjestani ja paljon rahaa. Nytkö tulisi ajatella niin, että kaikki muutkin valehtelevat? Mikä hyöty tästä olisi? Olen tuolloin noudattanut normaalia varovaisuutta ja järkeä päätöksenteossa ja aion toimia näin vastaisuudessakin. Olisin päässyt tilanteessa tuolloin helpoimmalla toimimalla samoin kuin mua kusettanut, mut ei tullut mieleenkään. Turha vähätellä puhtaan omatunnon merkitystä! Nyt homma kesti vain siihen saakka kuin sain omani korjattua ja myytyä, valhe varmaan olisi säästänyt kymppitonneja mut eläisin sen kanssa aina.

Kiltti ihminen on usein myös vahva. On helppo luottaa kun tietää, että oma psyyke ja elämä kestää myös sen, että muut eivät aina ole samanlaisia. Katkeruus haittaa vain katkeraa itseään.

Jos tuo on joku sun pahin vastoinkäyminen, niin et ole ehkä oikea ihminen neuvomaan muita.

Tässäpä olisi juuri oikea paikka opetella ystävällisyyttä ja myötätuntoa, joka tekee hyvää myös itselle. Sen sijaan, että naurahtaisit, että vähänpä hän mistään tietää, koska sinut on vedetty kölin alta joka päivä elämässäsi, voisit antaa myötätuntoa ja nähdä, että tuota ihmistä on satuttanut hänen kokemuksensa eikä se ole sinulta pois, jos lohdutat häntä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hämmentävää, miten moni pelkää hyväksikäyttöä.

Mulle on valehdeltu asuntokaupoilla niin, että menetin vuosia normaaliarjestani ja paljon rahaa. Nytkö tulisi ajatella niin, että kaikki muutkin valehtelevat? Mikä hyöty tästä olisi? Olen tuolloin noudattanut normaalia varovaisuutta ja järkeä päätöksenteossa ja aion toimia näin vastaisuudessakin. Olisin päässyt tilanteessa tuolloin helpoimmalla toimimalla samoin kuin mua kusettanut, mut ei tullut mieleenkään. Turha vähätellä puhtaan omatunnon merkitystä! Nyt homma kesti vain siihen saakka kuin sain omani korjattua ja myytyä, valhe varmaan olisi säästänyt kymppitonneja mut eläisin sen kanssa aina.

Kiltti ihminen on usein myös vahva. On helppo luottaa kun tietää, että oma psyyke ja elämä kestää myös sen, että muut eivät aina ole samanlaisia. Katkeruus haittaa vain katkeraa itseään.

Jos tuo on joku sun pahin vastoinkäyminen, niin et ole ehkä oikea ihminen neuvomaan muita.

En ole väittänyt et olisi helppoa luottaa tai uskoa hyvään.

Mut jos keskustelu koskee näiden vaikutusta onnellisuuteen, niin perustelisitko, miten epäluulo ja kyynisyys tekevät ketään onnellisemmaksi?

Vierailija kirjoitti:

Hämmentävää, miten moni pelkää hyväksikäyttöä.

Mulle on valehdeltu asuntokaupoilla niin, että menetin vuosia normaaliarjestani ja paljon rahaa. Nytkö tulisi ajatella niin, että kaikki muutkin valehtelevat? Mikä hyöty tästä olisi? Olen tuolloin noudattanut normaalia varovaisuutta ja järkeä päätöksenteossa ja aion toimia näin vastaisuudessakin. Olisin päässyt tilanteessa tuolloin helpoimmalla toimimalla samoin kuin mua kusettanut, mut ei tullut mieleenkään. Turha vähätellä puhtaan omatunnon merkitystä! Nyt homma kesti vain siihen saakka kuin sain omani korjattua ja myytyä, valhe varmaan olisi säästänyt kymppitonneja mut eläisin sen kanssa aina.

Kiltti ihminen on usein myös vahva. On helppo luottaa kun tietää, että oma psyyke ja elämä kestää myös sen, että muut eivät aina ole samanlaisia. Katkeruus haittaa vain katkeraa itseään.

Eikö tuossa tilanteessa olisi ollut järkevintä haastaa oikeuteen se huijannut osapuoli? Vai teitkö siis niin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hämmentävää, miten moni pelkää hyväksikäyttöä.

Mulle on valehdeltu asuntokaupoilla niin, että menetin vuosia normaaliarjestani ja paljon rahaa. Nytkö tulisi ajatella niin, että kaikki muutkin valehtelevat? Mikä hyöty tästä olisi? Olen tuolloin noudattanut normaalia varovaisuutta ja järkeä päätöksenteossa ja aion toimia näin vastaisuudessakin. Olisin päässyt tilanteessa tuolloin helpoimmalla toimimalla samoin kuin mua kusettanut, mut ei tullut mieleenkään. Turha vähätellä puhtaan omatunnon merkitystä! Nyt homma kesti vain siihen saakka kuin sain omani korjattua ja myytyä, valhe varmaan olisi säästänyt kymppitonneja mut eläisin sen kanssa aina.

Kiltti ihminen on usein myös vahva. On helppo luottaa kun tietää, että oma psyyke ja elämä kestää myös sen, että muut eivät aina ole samanlaisia. Katkeruus haittaa vain katkeraa itseään.

Jos tuo on joku sun pahin vastoinkäyminen, niin et ole ehkä oikea ihminen neuvomaan muita.

En ole väittänyt et olisi helppoa luottaa tai uskoa hyvään.

Mut jos keskustelu koskee näiden vaikutusta onnellisuuteen, niin perustelisitko, miten epäluulo ja kyynisyys tekevät ketään onnellisemmaksi?

Ei minun tarvitse perustella väitettä, mitä en ole itse sanonut. Kyynisyys ei tee varmaan ketään onnelliseksi. Epäluuloisuus voi auttaa välttämään isoja virheitä, mikä ei varsinaisesti lisää onnellisuutta, mutta voi vähentää ison vahingon mahdollisuutta eli vähentää onnettomuutta.

Rehellisesti sanottuna olisit ehkä välttynyt sinäkin vaikeuksiltasi, jos olisit ollut erityisen tarkka, ehkä jopa hieman epäluuloinen. Jos olisit sopinut kaupasta hyvin yksityiskohtaisesti ja vaatinut kaiken kirjallisena ja ammattimaisesti tarkastettuna. En tietenkään sitä varmaksi tiedä tapausta tuntematta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hämmentävää, miten moni pelkää hyväksikäyttöä.

Mulle on valehdeltu asuntokaupoilla niin, että menetin vuosia normaaliarjestani ja paljon rahaa. Nytkö tulisi ajatella niin, että kaikki muutkin valehtelevat? Mikä hyöty tästä olisi? Olen tuolloin noudattanut normaalia varovaisuutta ja järkeä päätöksenteossa ja aion toimia näin vastaisuudessakin. Olisin päässyt tilanteessa tuolloin helpoimmalla toimimalla samoin kuin mua kusettanut, mut ei tullut mieleenkään. Turha vähätellä puhtaan omatunnon merkitystä! Nyt homma kesti vain siihen saakka kuin sain omani korjattua ja myytyä, valhe varmaan olisi säästänyt kymppitonneja mut eläisin sen kanssa aina.

Kiltti ihminen on usein myös vahva. On helppo luottaa kun tietää, että oma psyyke ja elämä kestää myös sen, että muut eivät aina ole samanlaisia. Katkeruus haittaa vain katkeraa itseään.

Jos tuo on joku sun pahin vastoinkäyminen, niin et ole ehkä oikea ihminen neuvomaan muita.

En ole väittänyt et olisi helppoa luottaa tai uskoa hyvään.

Mut jos keskustelu koskee näiden vaikutusta onnellisuuteen, niin perustelisitko, miten epäluulo ja kyynisyys tekevät ketään onnellisemmaksi?

Ei minun tarvitse perustella väitettä, mitä en ole itse sanonut. Kyynisyys ei tee varmaan ketään onnelliseksi. Epäluuloisuus voi auttaa välttämään isoja virheitä, mikä ei varsinaisesti lisää onnellisuutta, mutta voi vähentää ison vahingon mahdollisuutta eli vähentää onnettomuutta.

Rehellisesti sanottuna olisit ehkä välttynyt sinäkin vaikeuksiltasi, jos olisit ollut erityisen tarkka, ehkä jopa hieman epäluuloinen. Jos olisit sopinut kaupasta hyvin yksityiskohtaisesti ja vaatinut kaiken kirjallisena ja ammattimaisesti tarkastettuna. En tietenkään sitä varmaksi tiedä tapausta tuntematta.

Voi olla tarkka ja epäluuloinen ja silti kiltti. Ne eivät ole synonyymeja. 

Vaikka töissä olisi hankala asiakas enkä luota häneen ja on vaikea tilanne, voin silti käyttäytyä ystävällisesti. Irtisanomistilanteissakin ja reklamaatioissa voi käyttäytyä ystävällisesti eikä tarvitse heittäytyä hankalaksi tai inhottavaksi. Tilanteet menevät kevyemmin eivätkä jää niin rasittamaan itseäkään. Ilkeydellä ja huonolla käytöksellä ei koskaan voita mitään, koska kumpikin keskittyy pitämään omia puoliaan kynsin hampain. Ystävällisyys sen sijaan saattaa jopa tulla palkituksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hämmentävää, miten moni pelkää hyväksikäyttöä.

Mulle on valehdeltu asuntokaupoilla niin, että menetin vuosia normaaliarjestani ja paljon rahaa. Nytkö tulisi ajatella niin, että kaikki muutkin valehtelevat? Mikä hyöty tästä olisi? Olen tuolloin noudattanut normaalia varovaisuutta ja järkeä päätöksenteossa ja aion toimia näin vastaisuudessakin. Olisin päässyt tilanteessa tuolloin helpoimmalla toimimalla samoin kuin mua kusettanut, mut ei tullut mieleenkään. Turha vähätellä puhtaan omatunnon merkitystä! Nyt homma kesti vain siihen saakka kuin sain omani korjattua ja myytyä, valhe varmaan olisi säästänyt kymppitonneja mut eläisin sen kanssa aina.

Kiltti ihminen on usein myös vahva. On helppo luottaa kun tietää, että oma psyyke ja elämä kestää myös sen, että muut eivät aina ole samanlaisia. Katkeruus haittaa vain katkeraa itseään.

Jos tuo on joku sun pahin vastoinkäyminen, niin et ole ehkä oikea ihminen neuvomaan muita.

En ole väittänyt et olisi helppoa luottaa tai uskoa hyvään.

Mut jos keskustelu koskee näiden vaikutusta onnellisuuteen, niin perustelisitko, miten epäluulo ja kyynisyys tekevät ketään onnellisemmaksi?

Ei minun tarvitse perustella väitettä, mitä en ole itse sanonut. Kyynisyys ei tee varmaan ketään onnelliseksi. Epäluuloisuus voi auttaa välttämään isoja virheitä, mikä ei varsinaisesti lisää onnellisuutta, mutta voi vähentää ison vahingon mahdollisuutta eli vähentää onnettomuutta.

Rehellisesti sanottuna olisit ehkä välttynyt sinäkin vaikeuksiltasi, jos olisit ollut erityisen tarkka, ehkä jopa hieman epäluuloinen. Jos olisit sopinut kaupasta hyvin yksityiskohtaisesti ja vaatinut kaiken kirjallisena ja ammattimaisesti tarkastettuna. En tietenkään sitä varmaksi tiedä tapausta tuntematta.

Voi olla tarkka ja epäluuloinen ja silti kiltti. Ne eivät ole synonyymeja. 

Vaikka töissä olisi hankala asiakas enkä luota häneen ja on vaikea tilanne, voin silti käyttäytyä ystävällisesti. Irtisanomistilanteissakin ja reklamaatioissa voi käyttäytyä ystävällisesti eikä tarvitse heittäytyä hankalaksi tai inhottavaksi. Tilanteet menevät kevyemmin eivätkä jää niin rasittamaan itseäkään. Ilkeydellä ja huonolla käytöksellä ei koskaan voita mitään, koska kumpikin keskittyy pitämään omia puoliaan kynsin hampain. Ystävällisyys sen sijaan saattaa jopa tulla palkituksi

Tarkoitit varmaan sanoa, että ne eivät ole vastakohtia. Eivät olekaan, mutta itse vedit tuon epäluuloisuuden tähän.

Käsitin niin, että toinen osapuoli tuossa kokemuksessasi hyötyi sinusta rahallisesti eli voitti ilkeydellä ja huonolla käytöksellä.

Olisit ehkä voittanut itse välttäen taloudellisen menetyksen, jos olisit alunperin ollut hieman hankala ja rasittava kauppakumppani ollen epäluuloinen ja tarkka sovitusta.

Vierailija kirjoitti:

juu

Vierailija kirjoitti:

Hämmentävää, miten moni pelkää hyväksikäyttöä.

Mulle on valehdeltu asuntokaupoilla niin, että menetin vuosia normaaliarjestani ja paljon rahaa. Nytkö tulisi ajatella niin, että kaikki muutkin valehtelevat? Mikä hyöty tästä olisi? Olen tuolloin noudattanut normaalia varovaisuutta ja järkeä päätöksenteossa ja aion toimia näin vastaisuudessakin. Olisin päässyt tilanteessa tuolloin helpoimmalla toimimalla samoin kuin mua kusettanut, mut ei tullut mieleenkään. Turha vähätellä puhtaan omatunnon merkitystä! Nyt homma kesti vain siihen saakka kuin sain omani korjattua ja myytyä, valhe varmaan olisi säästänyt kymppitonneja mut eläisin sen kanssa aina.

Kiltti ihminen on usein myös vahva. On helppo luottaa kun tietää, että oma psyyke ja elämä kestää myös sen, että muut eivät aina ole samanlaisia. Katkeruus haittaa vain katkeraa itseään.

Eikö tuossa tilanteessa olisi ollut järkevintä haastaa oikeuteen se huijannut osapuoli? Vai teitkö siis niin?

Voit huviksesi guuglailla millaisia keissejä homeasuntokaupat ovat. On oltava erittäin vahva näyttö ja silti on riski siihen, että vuosien oikeudenkäynnin jälkeen tulos on nolla tai pahimmillaan maksat valtavat oikeuskulut entisten kulujen päälle. Käytimme juristia ja saimme soviteltua n 10% korvauksen kokonaishaitasta. Verrattuna riskeihin ja siihen, kauanko oikeudenkäynti olisi pitkittänyt tuon asian kanssa elämistä tyydyimme tähän. Ja jatkoimme elämässä eteenpäin.

En ole niin pyhimys etteikö joskus olisi ottanut päähän ajatellessa, että kaikki se huoli, työ ja rahanmeno olisi kuulunut toisille, jotka tietoisesti pimittivät tietoja. Altistukset myös vaikuttavat elämäämme ikuisesti (herkän oireilun vuoksi muutot, koulut yms harkitaan aivan eri tavalla ja omaa ei enää halua tuon piinan jälkeen), mutta nyt kävi näin. Eikä se tee maailmasta sen pahempaa paikkaa kuin oli ennen tapahtunutta, ihan samat ihmisethän täällä pyörii pallolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hämmentävää, miten moni pelkää hyväksikäyttöä.

Mulle on valehdeltu asuntokaupoilla niin, että menetin vuosia normaaliarjestani ja paljon rahaa. Nytkö tulisi ajatella niin, että kaikki muutkin valehtelevat? Mikä hyöty tästä olisi? Olen tuolloin noudattanut normaalia varovaisuutta ja järkeä päätöksenteossa ja aion toimia näin vastaisuudessakin. Olisin päässyt tilanteessa tuolloin helpoimmalla toimimalla samoin kuin mua kusettanut, mut ei tullut mieleenkään. Turha vähätellä puhtaan omatunnon merkitystä! Nyt homma kesti vain siihen saakka kuin sain omani korjattua ja myytyä, valhe varmaan olisi säästänyt kymppitonneja mut eläisin sen kanssa aina.

Kiltti ihminen on usein myös vahva. On helppo luottaa kun tietää, että oma psyyke ja elämä kestää myös sen, että muut eivät aina ole samanlaisia. Katkeruus haittaa vain katkeraa itseään.

Jos tuo on joku sun pahin vastoinkäyminen, niin et ole ehkä oikea ihminen neuvomaan muita.

Tässäpä olisi juuri oikea paikka opetella ystävällisyyttä ja myötätuntoa, joka tekee hyvää myös itselle. Sen sijaan, että naurahtaisit, että vähänpä hän mistään tietää, koska sinut on vedetty kölin alta joka päivä elämässäsi, voisit antaa myötätuntoa ja nähdä, että tuota ihmistä on satuttanut hänen kokemuksensa eikä se ole sinulta pois, jos lohdutat häntä. 

Kyseinen kommentoija halusi lopussa nostaa itseään toisten yläpuolelle antamalla neuvoja, joita kukaan ei ole halunnut. Se oli se, minkä kanssa minulla oli ongelma. Miksi et itse lohduta, jos havaitsit tekstissä sellaista, mikä toi sinulle sen olon, että hän tarvitsee ja kaipaa lohdutusta? Itselleni sellaista ei välittynyt.

Vierailija kirjoitti:

Olen ennenaikaisella mt-työkyvyttömyyseläkkeellä.

Arvatkaa miksi? Siksi kun olin aina kiltti.

Ennen vanhaan kasvatettiin niin. Epävakaat vanhemmat rankaisi, jos ilmaisin omaa tahtoa. Eli oma tahto nähtiin vain kielteisenä ja itsepuolustus negatiivisena.

Nykyään tietysti sanotaan että pitää olla kiltti myös itselle, mutta joskus se nähtiin niin että "oot vaan ylypiä huara"

Puolustuskyvyttömänä vedin puoleeni karmeimmat hyypiöt, jotka oli sataprosenttisesti narsisteja, jotka oli raivoissaan jopa siitä etten suuttunut heidän vääristä teoistaan.

Kiltteys nähtiin vain hyödynnettävänä heikkoutena.

On varmaan useita näkemyksiä kiltteydestä riippuen omista lähtökohdista.

Itse miellän kiltiksi ihmisen jolla on paljon resursseja ja energiaa ja hän vapaaehtoisesti luonteestaan ja temperamentistaan johtuen toimii niin, että muiden oikeuksia ei sorreta. Kiltiksi ei voi kuvata ihmistä vain sillä perustein että välttämättömyydestä tulee hyve eli kun ei muutakaan voi. Kiltti ihminen ei vahingoita toista ihmistä vaikka se teknisesti ja teoriassa olisi otollista.

Sinun tarinallasi ei ymmärrettävästi voi tuollaista edes edellyttää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

juu

Vierailija kirjoitti:

Hämmentävää, miten moni pelkää hyväksikäyttöä.

Mulle on valehdeltu asuntokaupoilla niin, että menetin vuosia normaaliarjestani ja paljon rahaa. Nytkö tulisi ajatella niin, että kaikki muutkin valehtelevat? Mikä hyöty tästä olisi? Olen tuolloin noudattanut normaalia varovaisuutta ja järkeä päätöksenteossa ja aion toimia näin vastaisuudessakin. Olisin päässyt tilanteessa tuolloin helpoimmalla toimimalla samoin kuin mua kusettanut, mut ei tullut mieleenkään. Turha vähätellä puhtaan omatunnon merkitystä! Nyt homma kesti vain siihen saakka kuin sain omani korjattua ja myytyä, valhe varmaan olisi säästänyt kymppitonneja mut eläisin sen kanssa aina.

Kiltti ihminen on usein myös vahva. On helppo luottaa kun tietää, että oma psyyke ja elämä kestää myös sen, että muut eivät aina ole samanlaisia. Katkeruus haittaa vain katkeraa itseään.

Eikö tuossa tilanteessa olisi ollut järkevintä haastaa oikeuteen se huijannut osapuoli? Vai teitkö siis niin?

Voit huviksesi guuglailla millaisia keissejä homeasuntokaupat ovat. On oltava erittäin vahva näyttö ja silti on riski siihen, että vuosien oikeudenkäynnin jälkeen tulos on nolla tai pahimmillaan maksat valtavat oikeuskulut entisten kulujen päälle. Käytimme juristia ja saimme soviteltua n 10% korvauksen kokonaishaitasta. Verrattuna riskeihin ja siihen, kauanko oikeudenkäynti olisi pitkittänyt tuon asian kanssa elämistä tyydyimme tähän. Ja jatkoimme elämässä eteenpäin.

En ole niin pyhimys etteikö joskus olisi ottanut päähän ajatellessa, että kaikki se huoli, työ ja rahanmeno olisi kuulunut toisille, jotka tietoisesti pimittivät tietoja. Altistukset myös vaikuttavat elämäämme ikuisesti (herkän oireilun vuoksi muutot, koulut yms harkitaan aivan eri tavalla ja omaa ei enää halua tuon piinan jälkeen), mutta nyt kävi näin. Eikä se tee maailmasta sen pahempaa paikkaa kuin oli ennen tapahtunutta, ihan samat ihmisethän täällä pyörii pallolla.

Uskon sen kyllä. Mutta ehkä voit oman esimerkkisi kautta ymmärtää ihmisiä, jotka omissa silmissäsi ovat katkeria. Joku voisi pitää sinuakin katkerana tai ylireagoivana siksi, että ette enää halua omaa tuon jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

juu

Vierailija kirjoitti:

Hämmentävää, miten moni pelkää hyväksikäyttöä.

Mulle on valehdeltu asuntokaupoilla niin, että menetin vuosia normaaliarjestani ja paljon rahaa. Nytkö tulisi ajatella niin, että kaikki muutkin valehtelevat? Mikä hyöty tästä olisi? Olen tuolloin noudattanut normaalia varovaisuutta ja järkeä päätöksenteossa ja aion toimia näin vastaisuudessakin. Olisin päässyt tilanteessa tuolloin helpoimmalla toimimalla samoin kuin mua kusettanut, mut ei tullut mieleenkään. Turha vähätellä puhtaan omatunnon merkitystä! Nyt homma kesti vain siihen saakka kuin sain omani korjattua ja myytyä, valhe varmaan olisi säästänyt kymppitonneja mut eläisin sen kanssa aina.

Kiltti ihminen on usein myös vahva. On helppo luottaa kun tietää, että oma psyyke ja elämä kestää myös sen, että muut eivät aina ole samanlaisia. Katkeruus haittaa vain katkeraa itseään.

Eikö tuossa tilanteessa olisi ollut järkevintä haastaa oikeuteen se huijannut osapuoli? Vai teitkö siis niin?

Voit huviksesi guuglailla millaisia keissejä homeasuntokaupat ovat. On oltava erittäin vahva näyttö ja silti on riski siihen, että vuosien oikeudenkäynnin jälkeen tulos on nolla tai pahimmillaan maksat valtavat oikeuskulut entisten kulujen päälle. Käytimme juristia ja saimme soviteltua n 10% korvauksen kokonaishaitasta. Verrattuna riskeihin ja siihen, kauanko oikeudenkäynti olisi pitkittänyt tuon asian kanssa elämistä tyydyimme tähän. Ja jatkoimme elämässä eteenpäin.

En ole niin pyhimys etteikö joskus olisi ottanut päähän ajatellessa, että kaikki se huoli, työ ja rahanmeno olisi kuulunut toisille, jotka tietoisesti pimittivät tietoja. Altistukset myös vaikuttavat elämäämme ikuisesti (herkän oireilun vuoksi muutot, koulut yms harkitaan aivan eri tavalla ja omaa ei enää halua tuon piinan jälkeen), mutta nyt kävi näin. Eikä se tee maailmasta sen pahempaa paikkaa kuin oli ennen tapahtunutta, ihan samat ihmisethän täällä pyörii pallolla.

Uskon sen kyllä. Mutta ehkä voit oman esimerkkisi kautta ymmärtää ihmisiä, jotka omissa silmissäsi ovat katkeria. Joku voisi pitää sinuakin katkerana tai ylireagoivana siksi, että ette enää halua omaa tuon jälkeen.

Olen omassa elämässäni käynyt täyden sisäisen maailman muutoksen huonostivoivasta hyvinvoivaksi. Huomaan itsessäni sen, että aiemmin väittelin mielelläni ja saatoin käyttää sarkastista huumoria. Nykyään, kun voin hyvin, en halua väitellä, vaikka en ole tyhmä ja kyky siihen on toki tallella. Mielummin keskusteluissa etsin yhteistä kosketuspintaa ja sen kasvattamista ja hyvää fiilistä. Ja osittain ihan itsekkäistäkin syistä, minulla on parempi olo silloin. Toki kivaa sekin, että vastapuolikin nauttii enemmän yhteisestä keskustelusta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

juu

Vierailija kirjoitti:

Hämmentävää, miten moni pelkää hyväksikäyttöä.

Mulle on valehdeltu asuntokaupoilla niin, että menetin vuosia normaaliarjestani ja paljon rahaa. Nytkö tulisi ajatella niin, että kaikki muutkin valehtelevat? Mikä hyöty tästä olisi? Olen tuolloin noudattanut normaalia varovaisuutta ja järkeä päätöksenteossa ja aion toimia näin vastaisuudessakin. Olisin päässyt tilanteessa tuolloin helpoimmalla toimimalla samoin kuin mua kusettanut, mut ei tullut mieleenkään. Turha vähätellä puhtaan omatunnon merkitystä! Nyt homma kesti vain siihen saakka kuin sain omani korjattua ja myytyä, valhe varmaan olisi säästänyt kymppitonneja mut eläisin sen kanssa aina.

Kiltti ihminen on usein myös vahva. On helppo luottaa kun tietää, että oma psyyke ja elämä kestää myös sen, että muut eivät aina ole samanlaisia. Katkeruus haittaa vain katkeraa itseään.

Eikö tuossa tilanteessa olisi ollut järkevintä haastaa oikeuteen se huijannut osapuoli? Vai teitkö siis niin?

Voit huviksesi guuglailla millaisia keissejä homeasuntokaupat ovat. On oltava erittäin vahva näyttö ja silti on riski siihen, että vuosien oikeudenkäynnin jälkeen tulos on nolla tai pahimmillaan maksat valtavat oikeuskulut entisten kulujen päälle. Käytimme juristia ja saimme soviteltua n 10% korvauksen kokonaishaitasta. Verrattuna riskeihin ja siihen, kauanko oikeudenkäynti olisi pitkittänyt tuon asian kanssa elämistä tyydyimme tähän. Ja jatkoimme elämässä eteenpäin.

En ole niin pyhimys etteikö joskus olisi ottanut päähän ajatellessa, että kaikki se huoli, työ ja rahanmeno olisi kuulunut toisille, jotka tietoisesti pimittivät tietoja. Altistukset myös vaikuttavat elämäämme ikuisesti (herkän oireilun vuoksi muutot, koulut yms harkitaan aivan eri tavalla ja omaa ei enää halua tuon piinan jälkeen), mutta nyt kävi näin. Eikä se tee maailmasta sen pahempaa paikkaa kuin oli ennen tapahtunutta, ihan samat ihmisethän täällä pyörii pallolla.

Uskon sen kyllä. Mutta ehkä voit oman esimerkkisi kautta ymmärtää ihmisiä, jotka omissa silmissäsi ovat katkeria. Joku voisi pitää sinuakin katkerana tai ylireagoivana siksi, että ette enää halua omaa tuon jälkeen.

Olen omassa elämässäni käynyt täyden sisäisen maailman muutoksen huonostivoivasta hyvinvoivaksi. Huomaan itsessäni sen, että aiemmin väittelin mielelläni ja saatoin käyttää sarkastista huumoria. Nykyään, kun voin hyvin, en halua väitellä, vaikka en ole tyhmä ja kyky siihen on toki tallella. Mielummin keskusteluissa etsin yhteistä kosketuspintaa ja sen kasvattamista ja hyvää fiilistä. Ja osittain ihan itsekkäistäkin syistä, minulla on parempi olo silloin. Toki kivaa sekin, että vastapuolikin nauttii enemmän yhteisestä keskustelusta. 

Nostat itseäsi taas yläpuolella sekä ignooraat viestini sanoman.