Hiljaiset vieraat

Vierailija kirjoitti:

Ongelma on se, että päässä luodaan mielikuva siitä, millainen juhlan pitää olla. On mielikuva, miten ihmiset rupattelevat ja nauravat yhdessä. Mielikuva voi olla monella rakentunut ulkomaisten elokuvien ja erilaisten mainosten perusteella. Sitten kun todellisuus juhlista ei vastaakaan sitä mielikuvaa, ollaan pettyneitä. Koko homma on tuskaista suorittamista ilman, että moni edes tajuaa asiaa. Mitäpä jos vain juhlittaisiin kukin ihan omana itsenämme, ilman että tarvitsee miettiä suuremmin, mitä sanoo vai sanooko? 

Juuri tämä! Kutsuja luo puitteet musiikkeineen ja lautapeleineen ja odottaa, että siitä eteenpäin menee kuin elokuvissa eli kevyttä rupattelua, hillittyä hauskapitoa muutaman viinilasillisen kanssa, kivaa muistelemista ja kaikilla on niin hauskaa, onhan tunnettu synnytyslaitokselta asti. Mutta kun tosiasiassa ei ole yhteisiä muistoja kuin osalla porukkaa, muutama tuntee itsensä aina ulkopuoliseksi, osa ei oikein saa kiinni siitä, mitä nyt tavoitellaan eli oliko tarkoitus rupatella vai jakaantua kahdeksi joukkoeeksi pelaamaan hampaat irvessä. Tarjoiluista ei tiedä, että saako ottaa heti vai ei, osa on tuonut omat viinit, onko ne yhteisiksi vai ei ja osalla on valmiiksi kiire kotiin, kun lapsenvahti maksaa niin paljon.

Sitten se kutsuja pettyy, kun muutama vieras on hiljaa eikä ymmärrä, että amerikkalaisissa elokuvissakin kaikki osaavat puhua toisilleen ja huomaavat olevansa jos ei ihan luokkakavereita niin ainakin samassa hipsterikaupassa käyviä melkein parhaita kavereita.

Vierailija kirjoitti:

Minusta vähän kummallisia mielipiteitä täällä esim. 'vapaamatkustamisesta' tms. Itselläni on kova sosiaalisten tilanteiden pelko vähänkin vieraammassa seurassa. Olen silti kokenut, että olen kohtelias, kun menen edes juhliin, vaikka tiedän että voi olla etten saa puhuttua muille kuin puolisolleni tai lapsilleni juhlissa. Voin silti nauttia juhlista ihan näinkin.

Aina joskus saan puhuttua yllättäen jonkun oudommankin kanssa ja tilaisuus tuntuu hyvältä kokemukselta. Itselläni on kyllä näitä ikäviä kokemuksia, joissa joku tulee juhlan päätyttyä tokaisemaan kovaan ääneen tyyliin, 'olet kyllä tosi hiljanen'. Sitten jää kauhean paha mieli ja ihmetys tämän toisen vieraan ajatusmaailmasta. Eikö itsellään ollut minulle muuta sanottavaa?

Lisäksi olen huomannut, että todellakin on ihmisiä, joita ei yhtään vaivaa se että he saa avautua omista asioistaan juhlissa tai työpaikan kahvipöydässä ja minä tai muut hiljaiset saavat koko ajan vaan kuunnella hänen asioitaan ja myötäillä. Rakastavat kun tulevat kuunnelluksi. Tällaisen kuuntelu voi olla vähintään yhtä raskasta kuin väkisin jutun vääntäminen. Joskus on kyllä ihan kiva pelottavassa tilaisuudessa kuunnella vaan ja nauraa vaikka mautomille vitseille, että tulee tehtyä edes sen kuuntelijan ja naurajan rooli ja antaa huomiota rakastavien viihdyttää ja ilmaista itseään. Molemmat tekevät tässä osuutensa.

Kiitos kommentistasi :)

Olen nyt tosiaan varmasti juuttunut liikaa siihen ajatukseen, että puheensorina= hyvät juhlat. Kiva ajatella, että minun juhlissani on saatettu viihtyä, vaikkei se minun jäykän tulkintani kautta olekaan siltä näyttänyt. Vaikka kuinka tarkastelen itseäni kriittisesti, en osaa ajatella että olisi tahditon ja liikaa tilaa vievä ihminen, kyselisin liian henkilökohtaisia tai kääntäisin puheen itseeni jos joku alkaisi kertomaan jotakin yms. Olen avoin hyvinkin itsekriittiselle tarkastelulle, mutta en pidä siitä että minut tuntematta minua kutsutaan jotenkin ikäväksi ihmiseksi (joku aiempi kommentti), varsinkin kun yritän saada "ratkaistuksi" mitä minä voisin osaltani tehdä toisin. Lisäksi minulla on itselläni melkein keski-ikään saakka ollut paljon epävarmuutta ja olen ollut todella estynyt tietyissä sosiaalisissa tilanteissa ja saanut paljon osakseni hyvin alentavaa "No kylläpä sinä hiljainen tyttö olet" "Mitäs täällä mökötetään" "Noh, onko kaikki hyvin kun et mitään puhu" kommentointia enkä soisi samanlaista kokemusta kenellekään muulle. Ehkäpä se sitten paistaa jos yritän liikaa ja tämä vaikuttaa tilanteeseen. Tai ehkä minun tulisi keskittyä niihin ihmisiin, joiden kanssa tällaista tilannetta ei ole. Vaikea selittää, miksi heidän kanssaan on tullut aikaa vietettyä, mutta osittain liittyy siihen että puolison kautta tavallaan tuttuja.

entä jos vieraasi vaan eivät aisti epämukavuuttasi vaan ajattelevat että pidät roolistasi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta vähän kummallisia mielipiteitä täällä esim. 'vapaamatkustamisesta' tms. Itselläni on kova sosiaalisten tilanteiden pelko vähänkin vieraammassa seurassa. Olen silti kokenut, että olen kohtelias, kun menen edes juhliin, vaikka tiedän että voi olla etten saa puhuttua muille kuin puolisolleni tai lapsilleni juhlissa. Voin silti nauttia juhlista ihan näinkin.

Aina joskus saan puhuttua yllättäen jonkun oudommankin kanssa ja tilaisuus tuntuu hyvältä kokemukselta. Itselläni on kyllä näitä ikäviä kokemuksia, joissa joku tulee juhlan päätyttyä tokaisemaan kovaan ääneen tyyliin, 'olet kyllä tosi hiljanen'. Sitten jää kauhean paha mieli ja ihmetys tämän toisen vieraan ajatusmaailmasta. Eikö itsellään ollut minulle muuta sanottavaa?

Lisäksi olen huomannut, että todellakin on ihmisiä, joita ei yhtään vaivaa se että he saa avautua omista asioistaan juhlissa tai työpaikan kahvipöydässä ja minä tai muut hiljaiset saavat koko ajan vaan kuunnella hänen asioitaan ja myötäillä. Rakastavat kun tulevat kuunnelluksi. Tällaisen kuuntelu voi olla vähintään yhtä raskasta kuin väkisin jutun vääntäminen. Joskus on kyllä ihan kiva pelottavassa tilaisuudessa kuunnella vaan ja nauraa vaikka mautomille vitseille, että tulee tehtyä edes sen kuuntelijan ja naurajan rooli ja antaa huomiota rakastavien viihdyttää ja ilmaista itseään. Molemmat tekevät tässä osuutensa.

Kiitos kommentistasi :)

Olen nyt tosiaan varmasti juuttunut liikaa siihen ajatukseen, että puheensorina= hyvät juhlat. Kiva ajatella, että minun juhlissani on saatettu viihtyä, vaikkei se minun jäykän tulkintani kautta olekaan siltä näyttänyt. Vaikka kuinka tarkastelen itseäni kriittisesti, en osaa ajatella että olisi tahditon ja liikaa tilaa vievä ihminen, kyselisin liian henkilökohtaisia tai kääntäisin puheen itseeni jos joku alkaisi kertomaan jotakin yms. Olen avoin hyvinkin itsekriittiselle tarkastelulle, mutta en pidä siitä että minut tuntematta minua kutsutaan jotenkin ikäväksi ihmiseksi (joku aiempi kommentti), varsinkin kun yritän saada "ratkaistuksi" mitä minä voisin osaltani tehdä toisin. Lisäksi minulla on itselläni melkein keski-ikään saakka ollut paljon epävarmuutta ja olen ollut todella estynyt tietyissä sosiaalisissa tilanteissa ja saanut paljon osakseni hyvin alentavaa "No kylläpä sinä hiljainen tyttö olet" "Mitäs täällä mökötetään" "Noh, onko kaikki hyvin kun et mitään puhu" kommentointia enkä soisi samanlaista kokemusta kenellekään muulle. Ehkäpä se sitten paistaa jos yritän liikaa ja tämä vaikuttaa tilanteeseen. Tai ehkä minun tulisi keskittyä niihin ihmisiin, joiden kanssa tällaista tilannetta ei ole. Vaikea selittää, miksi heidän kanssaan on tullut aikaa vietettyä, mutta osittain liittyy siihen että puolison kautta tavallaan tuttuja.

miten puolisosi näissä tilanteissa toimii?

Joku täällä jo mainitsikin ja mielestäni mykimmät vieraat löytyvät heistä jotka eivät juhlia tai kekkereitä järjestä. He eivät tiedä mikä vaiva järjestelyihin on kulunut. Tokikin emäntänä olen sen vaivan itselleni mieluusti ottanut.

Toki saa olla sellainen kuin on. Mietityttää vaan miksi lähteä vierailulle mikäli juttelu on epämiellyttävää. Onko pakotettu? En usko että vankilaan joutuu mikäli tunnistaa itsestään ettei halua käydä vierailuilla.

Itse olen vain todennut, että jotkut ihmiset ovat tooodella juroja, ja heillä ei kenenkään, edes parhaiden ystävien tai perheen kanssa ole ikinä kummempia höpöttelujä. Ja jotkut ihmiset eivät edes ajattele että sellaisessa olisi mitään kummaa, heille se on niin luontaista ja kenties suomalaisessa kulttuurissa tämä luontaisampaa onkin :)

Vierailija kirjoitti:

Monelle puheliaalle keskustelu tarkoittaa sitä, että saavat itse kertoa omista asioistaan ja muut kuuntelevat. Jos siihen väliin onnistuu sanomaan jotain, niin puhelias alkaa kertoa välittömästi mitä hänelle sattui ja tapahtui, välittämättä kuunnella toista ollenkaan.

Tämä on NIIN totta. Todella monet puheliaat, sosiaaliset ja ulospäinsuuntautuneet ihmiset - kutsuttakoon heitä tässä vaikka ekstroverteiksi - haluavat vain sen verran ”keskustelua” tai jonkinasteista interaktiota, että saavat mahdollisuuden itse vedellä yhä uusia aasinsiltoja uusiin tarinoihin heistä itsestään, heille itselleen, heitä itseään jotenkin koskettaneisiin, heitä itseään kiinnostaviin tai heidän omille ystävilleen sattuneista asioista. Ja ratsastamaan muiden paikallaolijoiden jutuilla. Se ärsyttävä ”miksi olet niin hiljainen”, -kommentti pulautetaan ulos siksi, että halutaan varmistaa että omat jutut uppoavat koko paikallaolevaan yleisöön, ei ehkä kehdata itse olla äänessä ihan sataa prosenttia ajasta vaan halutaan kaikilta ympärilläolijoilta ainakin välillä pieni noteeraus ja kommentti, jotta voidaan jatkaa taas omia juttuja sen jälkeen kun ollaan varmistettu että kaikki ovat ne noteeranneet. Vähän kuin stand-up-koomikko kaipaa yleisön naurua, rokkistara fanien sytkärien liekkejä ja iskelmätähti yleisön yhteen ääneen laulamista. Minäminäminäminä ja muut minun ympärillä.

Mikä sen funktio on, että mennään kylään? Eikö siihen tarkoitukseen mahdu myös se että jutellaan asioista? Vai kokeeko joku, että on niin tärkeä ihminen että on parempi osallistua vaikka olisi millaisella tuulella eikä esim fiksusti jättäytyä pois jos kokee sen pakkopullana eikä oikeasti kiinnosta olla siellä.

Meidän juhlissa on aina yksi suupaltti, joka loukkaantuu, kun kaikki eivät rientäneetkään häneen tutustumaan tai kuulumisia kyselemään. Tämä suupaltti on se joka kuvittelee olevansa juhlien ilopilleri kertomalla ilkeitä vitsejä muista vieraista. Muiden kanssa juttu sujuu suht luontevasti, mutta tätä yhtä pitää aina viihdyttää erikseen. Sitten jälkeenpäin kertoilee oliko, joku juhlissa vialla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monelle puheliaalle keskustelu tarkoittaa sitä, että saavat itse kertoa omista asioistaan ja muut kuuntelevat. Jos siihen väliin onnistuu sanomaan jotain, niin puhelias alkaa kertoa välittömästi mitä hänelle sattui ja tapahtui, välittämättä kuunnella toista ollenkaan.

Tämä on NIIN totta. Todella monet puheliaat, sosiaaliset ja ulospäinsuuntautuneet ihmiset - kutsuttakoon heitä tässä vaikka ekstroverteiksi - haluavat vain sen verran ”keskustelua” tai jonkinasteista interaktiota, että saavat mahdollisuuden itse vedellä yhä uusia aasinsiltoja uusiin tarinoihin heistä itsestään, heille itselleen, heitä itseään jotenkin koskettaneisiin, heitä itseään kiinnostaviin tai heidän omille ystävilleen sattuneista asioista. Ja ratsastamaan muiden paikallaolijoiden jutuilla. Se ärsyttävä ”miksi olet niin hiljainen”, -kommentti pulautetaan ulos siksi, että halutaan varmistaa että omat jutut uppoavat koko paikallaolevaan yleisöön, ei ehkä kehdata itse olla äänessä ihan sataa prosenttia ajasta vaan halutaan kaikilta ympärilläolijoilta ainakin välillä pieni noteeraus ja kommentti, jotta voidaan jatkaa taas omia juttuja sen jälkeen kun ollaan varmistettu että kaikki ovat ne noteeranneet. Vähän kuin stand-up-koomikko kaipaa yleisön naurua, rokkistara fanien sytkärien liekkejä ja iskelmätähti yleisön yhteen ääneen laulamista. Minäminäminäminä ja muut minun ympärillä.

Tällainen toiminta on kyllä tökeröä (mutta ekstroversio ei vieläkään ole oikea termi tähän). En ihmettele, jos tällaisten tahdittomien ympärillä ei voi tuntea itseään riittäväksi eikä tee mieli puhua mitään. 

Otsikosta luulin että täällä keskustellaan kummituksista :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monelle puheliaalle keskustelu tarkoittaa sitä, että saavat itse kertoa omista asioistaan ja muut kuuntelevat. Jos siihen väliin onnistuu sanomaan jotain, niin puhelias alkaa kertoa välittömästi mitä hänelle sattui ja tapahtui, välittämättä kuunnella toista ollenkaan.

Tämä on NIIN totta. Todella monet puheliaat, sosiaaliset ja ulospäinsuuntautuneet ihmiset - kutsuttakoon heitä tässä vaikka ekstroverteiksi - haluavat vain sen verran ”keskustelua” tai jonkinasteista interaktiota, että saavat mahdollisuuden itse vedellä yhä uusia aasinsiltoja uusiin tarinoihin heistä itsestään, heille itselleen, heitä itseään jotenkin koskettaneisiin, heitä itseään kiinnostaviin tai heidän omille ystävilleen sattuneista asioista. Ja ratsastamaan muiden paikallaolijoiden jutuilla. Se ärsyttävä ”miksi olet niin hiljainen”, -kommentti pulautetaan ulos siksi, että halutaan varmistaa että omat jutut uppoavat koko paikallaolevaan yleisöön, ei ehkä kehdata itse olla äänessä ihan sataa prosenttia ajasta vaan halutaan kaikilta ympärilläolijoilta ainakin välillä pieni noteeraus ja kommentti, jotta voidaan jatkaa taas omia juttuja sen jälkeen kun ollaan varmistettu että kaikki ovat ne noteeranneet. Vähän kuin stand-up-koomikko kaipaa yleisön naurua, rokkistara fanien sytkärien liekkejä ja iskelmätähti yleisön yhteen ääneen laulamista. Minäminäminäminä ja muut minun ympärillä.

Joo, tunnistan tämän tyypin. 

No eihän muita voi muuttaa mutta kieltämättä joskus tulee juntti olo kun toinen vastaa kaikkeen "nojöö" tai "joo". Ymmärrän että on olemassa ujoja kuin epäsosiaalisiakin ihmisiä mutta voisi nyt edes vaikka esittää että haluaa olla vuorovaikutuksessa kuin että istuu vain tuppisuuna paikoillaan. Minä kun luulin vielä että minä olen se joka ei ole aina äänessä...

Vaikka olisi luonteenlaadultaan introvertti, hyviin tapoihin kuuluu osata keskustella ihmisten kanssa. Kyllä sen verran sivistystä pitää olla.

Voiko sitten vaan olla, että on osunut hankala ryhmädynamiikka tähän vieraskuntaan jos ilmeisesti sinulla on myös kokemuksia että on sujuvampaa? MInä saatan olla tosi erilainen porukasta riippumatta ja minulla on tosi sujuvia kaveriporukoita mutta sitten on myös niitä joissa tavallaan lähtökohdat samat mutta ei vaan ole samanlaista fiilistä. Sattumankauppaa

Miksi kutsuit ne ihmiset paikalle? Pidä juhlia vain oikeasti läheisille.

Vierailija kirjoitti:

No eihän muita voi muuttaa mutta kieltämättä joskus tulee juntti olo kun toinen vastaa kaikkeen "nojöö" tai "joo". Ymmärrän että on olemassa ujoja kuin epäsosiaalisiakin ihmisiä mutta voisi nyt edes vaikka esittää että haluaa olla vuorovaikutuksessa kuin että istuu vain tuppisuuna paikoillaan. Minä kun luulin vielä että minä olen se joka ei ole aina äänessä...

Miksi pitäisi esittää? Miksi mennä juhliin käyttäytymään itselleen epämukavalla tavalla? Elämä voi olla hyvää siitä huolimatta, että siitä ei saisi hienonnäköisiä edustavia valokuvia.

Vierailija kirjoitti:

Miksi kutsuit ne ihmiset paikalle? Pidä juhlia vain oikeasti läheisille.

Kyllä, ehkä olen sitten sortunut tällaiseen velvollisuudesta kestitsemiseen, varsinkin kun ihmiset ovat enemmän puolison kautta tuttuja. Kyseiset ihmiset ovat kyllä hyvin mukavia, ja tuntuisi vähän harmilliselta, jos emme enää tapaisi. Pitänee pohtia asioita uudelleen.

pari ensimmäistä tapaamiskertaa annan ” anteeksi” jos esim lasten uudet tyttö- tai poikaystävät eivät osallistu keskusteluun. Sen jälkeen pidänkin jo outona, jos ovat hiljaa ja keskustelematta .

Elämä helpottuu paljon kun tapaa vain ihmisiä joiden kanssa oikeasti synkkaa. Ei ne isot juhlat ole hypetyksen arvoisia.