Hiljaiset vieraat

Vierailija kirjoitti:

Tiettyjen ihmisten luo kun menee kylään niin tietää jo valmiiksi että itse ei tarvii puhua einä saisi suun vuoroakaan. Ehkä olen se teillä vieraillut 🤔 on myös ystäviä joiden kanssa tasapäisesti keskustellaan ja illat voivat olla jopa todella hauskoja..

Miksi sitten kyläilet tällaisten tiettyjen ihmisten luona?

Vastuu keskustelusta ja ilmapiiristä? Häh? Vaikea ymmärtää, miksi joku haluaa luoda vapaa-ajalleen jonkun suoritusluonteisen ihmisten kestitsemistapahtuman. Viettääkö joku aikaa seurassa, jossa ei viihdy? Miksi ihmeessä? Tuohan on molemminpuolin ikävää. Minä ainakin vietän vapaa-aikaani hyvin harvojen ihmisten parissa, mutta silloin kenelläkään ei ole mitään ihme VASTUUTA keskustelusta, vaan jokainen voi olla oma itsensä. Keskustelemme ja välillä olemme keskustelematta, ihan miten tuntuu. Ja kaikilla on hyvä olla, ilman mitään teatteria tms. Mutta en olekaan sellaista tyyppiä, joka ns. keräilee ihmissuhteita.

no ehkä sitten on paljon ihmisiä, jotka viettävät aikaa toistensa kanssa vaikka eivät haluaisikaan ja siksi ei ole rentoa. mutta eikö tämä kerro siitä että jokin sitten kuitenkin houkuttelee osallistumaan kissanristiäisiin ja tällä logiikalla niitä tilaisuuksia haluaisi jotenkin vaalia? vai onko se ilmainen ruoka ja juoma joka saa kymmenet ja taas kymmenet osallistumaan ja uhraamaan aikaansa ja se riittää, eivätkä ajattele että olisi kiva antaa tilaisuuteen itse jotakin

Ongelma on se, että päässä luodaan mielikuva siitä, millainen juhlan pitää olla. On mielikuva, miten ihmiset rupattelevat ja nauravat yhdessä. Mielikuva voi olla monella rakentunut ulkomaisten elokuvien ja erilaisten mainosten perusteella. Sitten kun todellisuus juhlista ei vastaakaan sitä mielikuvaa, ollaan pettyneitä. Koko homma on tuskaista suorittamista ilman, että moni edes tajuaa asiaa. Mitäpä jos vain juhlittaisiin kukin ihan omana itsenämme, ilman että tarvitsee miettiä suuremmin, mitä sanoo vai sanooko? 

Kenties ihmisten pitäisi järjestää vähemmän kutsuja ja osallistua vähemmän kutsuille ja nähdä vaan niitä ihmisiä joiden kanssa kemiat kohtaavat. Mutta eikö ikinä muka tulisi tilanteita joissa tapaa uusia ihmisiä tai ihmisiä, joiden kanssa ei olla parhaimpia ystävyksiä, mutta kuitenkin kannattaisi jotenkin keskustella eikä olla tyystin hiljaa? 

Mä oon huomannu että jotkut hiljaiset vieraat ovat todella ujoja. Siis aikuiset ihmiset katselevat varpaitaan tai käsiään ihan arkisissa keskustelutilanteissa. Tällaiset vieraat pidemmän päälle ovat tosi raskasta seuraa, 3v lapsenikin osaa paremmin pitää keskustelua yllä (ja siis nämä hissukat "pelkäävät" yleensä pikku lapsiakin).

Se on tiettyä etikettiä, perus hyvistä käytöstavoista on kyse.

Vierailija kirjoitti:

Meillä suvussa yksi perhe, jossa sekä mies että vävy voivat istua hiljaa koko vierailun ajan. En ymmärrä, miksi lähtevät perheen naisväen mukaan, jos vastavuoroinen seurustelu ei kiinnosta. Tuollainen vapaamatkustaminen on itsekästä. En ymmärrä ihmisiä, jotka eivät edes vaivaudu kysymään muiden kuulumisia, eivätkä yhtään osallistu keskustelun kuljettamiseen. Olenkin oppinut pitämään välimatkaa sen, minkä voin. Olen tullit siihen tulokseen, että näiden miesten päässä ei oikeasti liiku ajatuksia. Hirveä sanoa mutta tyhjiltä vaikuttavat.

Todennäköisesti heidän puolisonsa pakottavat heidät mukaansa nalkuttamalla, kiristämällä, mykkäkoululla jne. Joillain ihmisillä on kummallinen käsitys, että parisuhteessa kaikki pitää tehdä yhdessä, ja puolison on oltava mukana tilanteessa kuin tilanteessa. Jos näiltä miehiltä kysyttäisiin, niin he olisivat varmaan mieluummin missä tahansa muualla kuin teidän sukukokoontumisissa.

Vierailija kirjoitti:

Ongelma on se, että päässä luodaan mielikuva siitä, millainen juhlan pitää olla. On mielikuva, miten ihmiset rupattelevat ja nauravat yhdessä. Mielikuva voi olla monella rakentunut ulkomaisten elokuvien ja erilaisten mainosten perusteella. Sitten kun todellisuus juhlista ei vastaakaan sitä mielikuvaa, ollaan pettyneitä. Koko homma on tuskaista suorittamista ilman, että moni edes tajuaa asiaa. Mitäpä jos vain juhlittaisiin kukin ihan omana itsenämme, ilman että tarvitsee miettiä suuremmin, mitä sanoo vai sanooko? 

Ja varmaan some luo tällaista painetta lisää. Olen ollut vaivaantuneissa juhlissa, joista on someen sitten kuitenkin laitettu kuvaa, jossa kaikki hymyilee ja näyttää kuin oltaisi ylimpiä ystävyksiä.

Siis onko nyt kyse isosta porukasta jossa joku on hiljaa, vai tyyliin ystäväpariskunta tulee teille syömään eivätkä puhu mitään?

Miksi ihmeessä edes kutsutte kylään ihmisiä, joiden kanssa ei ole puhuttavaa..?

Itse vietän aikaani hyvässä seurassa, enkä joidenkin puolituntemattomien kanssa joiden seurassa on kiusallista olla.

Vierailija kirjoitti:

no ehkä sitten on paljon ihmisiä, jotka viettävät aikaa toistensa kanssa vaikka eivät haluaisikaan ja siksi ei ole rentoa. mutta eikö tämä kerro siitä että jokin sitten kuitenkin houkuttelee osallistumaan kissanristiäisiin ja tällä logiikalla niitä tilaisuuksia haluaisi jotenkin vaalia? vai onko se ilmainen ruoka ja juoma joka saa kymmenet ja taas kymmenet osallistumaan ja uhraamaan aikaansa ja se riittää, eivätkä ajattele että olisi kiva antaa tilaisuuteen itse jotakin

Rippijuhlat, ylppärit, synttärit ja häät tietty ovat sellaisia, että niihin on monen "pakko" mennä. Tavallaan että pitää sukusuhteita yllä ja ei loukkaa sukua. Mutta en minä ainakaan ihan haluamalla halua tuollaisiin juhliin. Ne ovat velvollisuuksia ja annan panokseni siten, että raahaan itseni paikalle ja hankin lahjan. En todellakaan rupea kaiken lisäksi vielä olemaan ohjelma- tai puhetoimisto. Jos ei siedä hiljaisia hetkiä, kannattaa harkita juhlaohjelman järjestämistä. Osa ei tykkää ohjelmasta, mutta itsestäni taas juhlat ilman ohjelmaa ovat kuolemantylsiä.

Oliko tässä siis kyse, että näiden ihmksten kanssa haluaisi kuitenkin viettää aikaa (”ovat mukavia” mainittiin) mutta se ei onnistu juhlien merkeissä sujuvasti. Entä jos nämä ihmiset tapaisi pienemmin tai arkisemmin, jos eivät vaan ole juhlakansaa.

Tulee mielen, että uskovaiset joutuneet väärään paikkaan.

Miksi niin moni sitten osallistuu illanistujaisiin jos ne koetaan pakkopullana tai ajatellaan ettei kukaan haluaisi vaihtaa heidän kanssaan kuulumisia? Onko osallistumisvelvollisuudentunto niin suurta suomalaisilla?

Moni sanoo, että "pakko" osallistua puolison kautta tapahtumiin. Miksi aikuiset ihmiset kehittävät itselleen tällaisen pakon? 

Onko tämä jokin nykyajan ongelma kun ihmiset voivat liikkua helpommin paikkakunnalta ja maasta toiseen ja tällaisia isoja kokoontumisia on enemmän, mutta aiemmin vietettiin todella vain aikaa pienemmän porukan kanssa joiden kanssa myös oltiin tutumpia ja läheisempiä ja viihdyttiin? Vai onko tässä teoriassa mitään järkeä

Minusta vähän kummallisia mielipiteitä täällä esim. 'vapaamatkustamisesta' tms. Itselläni on kova sosiaalisten tilanteiden pelko vähänkin vieraammassa seurassa. Olen silti kokenut, että olen kohtelias, kun menen edes juhliin, vaikka tiedän että voi olla etten saa puhuttua muille kuin puolisolleni tai lapsilleni juhlissa. Voin silti nauttia juhlista ihan näinkin.

Aina joskus saan puhuttua yllättäen jonkun oudommankin kanssa ja tilaisuus tuntuu hyvältä kokemukselta. Itselläni on kyllä näitä ikäviä kokemuksia, joissa joku tulee juhlan päätyttyä tokaisemaan kovaan ääneen tyyliin, 'olet kyllä tosi hiljanen'. Sitten jää kauhean paha mieli ja ihmetys tämän toisen vieraan ajatusmaailmasta. Eikö itsellään ollut minulle muuta sanottavaa?

Lisäksi olen huomannut, että todellakin on ihmisiä, joita ei yhtään vaivaa se että he saa avautua omista asioistaan juhlissa tai työpaikan kahvipöydässä ja minä tai muut hiljaiset saavat koko ajan vaan kuunnella hänen asioitaan ja myötäillä. Rakastavat kun tulevat kuunnelluksi. Tällaisen kuuntelu voi olla vähintään yhtä raskasta kuin väkisin jutun vääntäminen. Joskus on kyllä ihan kiva pelottavassa tilaisuudessa kuunnella vaan ja nauraa vaikka mautomille vitseille, että tulee tehtyä edes sen kuuntelijan ja naurajan rooli ja antaa huomiota rakastavien viihdyttää ja ilmaista itseään. Molemmat tekevät tässä osuutensa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

minäkin ajattelen että pitää mennä välillä epämukavuusalueelle ja antaa oma panoksensa vaikka jossain perhejuhlissa vieraana, keksiä vaikka 3 juttua joista lätistä. ei voi olla aikuisena ihan täysin vapaamatkustaja, minusta se on perus kultainen käytössääntö. tietenkin eri asia ovat ihmiset, joilla on vakavaa sosiaalisten tilanteiden pelkoa, sellaisen ymmärrän ja on jo iso saavutus, että uskaltautuvat ihmisten ilmoille. mutta voiko sellaisia olla kymmeniä yksissä juhlissa?

Onko kuunteleminen siis sinusta sama asia kuin olla vapaamatkustajana? Millaista kuvittelet kutsuilla olevan, jos ne nyt esille tunkevat saavatkin hiljaisemmista kilpailijoita eli kaikki puhuvat omiaan eikä kukaan vaivaudu kuuntelemaan.

Siis näin:

- Ostin eilen ihanan laukun, vaikka...

- Mutta toisaalta paikallislehdissä...

- Mainosten takiahan minä...

- Levikki laskee koko ajan, mutta...

- Tilasin netistä...

jne.

Kaikilla on kivaa ja vieraat antavat oman panoksensa!

niin tuossa taisi olle puhe että on ihan täysin vapaamatkustaja. onko se jokotai, että joko on ihan hiljaa mikä on vain hyvä tai sitten on ärsyttävä hölisijä. eikö voi olla jotakin siltä väliltä

Tuo onnistuu vain silloin, kun ärsyttävä hölisijä tajuaa olla hiljaa. Yleensä ei tajua! Silti syyllistetään vain sitä hiljaista, joka kohteliaana antaa toisen jatkaa omaa esitystään.

Vierailija kirjoitti:

Onko tämä jokin nykyajan ongelma kun ihmiset voivat liikkua helpommin paikkakunnalta ja maasta toiseen ja tällaisia isoja kokoontumisia on enemmän, mutta aiemmin vietettiin todella vain aikaa pienemmän porukan kanssa joiden kanssa myös oltiin tutumpia ja läheisempiä ja viihdyttiin? Vai onko tässä teoriassa mitään järkeä

Ei, aikaisemmin oli usein ompeluseuroja, skruuvi-iltoja tms., missä porukka kokoontu. Erona on vain se, että silloin jokainen sai olla juuri niin hiljainen kuin halusi, kaikki hyväksyttiin. Nyt pitää olla äänekäs toheltaja, että kelpaa seuraan.

Tiedän tunteen. Noiden viihdyttäminen käy ihan työstä eikä siitä oikein saa itselleen mitään. Ehkä ei kutsua ensi kerralla?

Vierailija kirjoitti:

Mikä on teidän salaisuus, että olette onnistuneet järjestämään rennon juhlan/tapaamisen? Kuvailkaa, millaista se on järjestäjän tai osallistujan näkökulmasta :) Tietenkään kaikkia ei voi miellyttää.

Helppoa kun kutsuu paikalle pelkästään rentoja ja mukavia frendejä.

Ei vaivaannuttavaa kanssakäymistä, koska ei ole vaivaannuttavia ihmisiä paikalla.

Mukavaa ja kätevää 😊