Hiljaiset vieraat

Vierailija kirjoitti:

Näitä toljottajia oli aikoinaan ystäväpiirissä, mutta aikani jaksoin vetää monologia ja yrittänyt saada keskusteluun mukaan, luovutin.

Itse olen introvertti, mutta ymmärrän, että kohteliaisuuden vuoksi kutsuttuna pitää myös osallistua keskusteluun. Tuskin kukaan kutsuu ketää seinäkoristeeksi.

Koen tuollaisen puhumattomuuden yksinkertaisuudeksi, ja jopa hieman ylimieliyydeksikin joidenkin kohdalla.

Oikeasri puhumaton voi päänsisäklä miettiä mitä voi sanoa. Joskis kun uskaltautuu jotain sanomaan sanat jää ilmaan ja mietit sanoitko jotain väärää bai eikö kukaan kuule. Vielä vuosien jälkeen tilanne tulee mieleen. Ja tosiasiassa muistat noissa tilanteissa vain sen mitä ei kannata ainakaan sanoa. Pahimmissa tapauksissa kuulet jälkikäteen siitä mitä sanoit, vaikka asia ei kunmosempi olisi.

Tämä saa kyllä välttelemään ihmisiä.

Jos kokee kutsun vierailulle itselle hankalaksi tai epämiellyttäväksi, senverta pitää aikuisella ihmisellä olla selkärankaa, että kieltäytyy kutsusta, vaikka verukkeella, eikä mennä sinne aivuuttelemaan päänsisäisiä tuntemuksiaan, ja saattamaan ilmapiirä vaivautuneeksi yhden silmät sisäänpäin istuvan tuppisuun vuoksi.

Ajattelen, että voit tehdä vaan parhaasi: yrittää edes jonkin verran luoda tunnelmaa muttei yrittää liikaa. Ja jos ihmiset jatkuvasti vastaavat kutsuihin myöntävästi ja ovat kuitenkin ns. perässä vedettäviä, et voi sille mitään. Ehkä sitten vaan pitäisi alkaa juttelemaan yhdelle ihmiselle eikä yrittää kaikista huolehtia.

Olen introvertti ja ujo sellainen. Mieheni suvussa pidetään aika paljon perhejuhlia ja minä olen porukan hiljaisin. Mielelläni juttelen kyllä, mutta jos muu porukka puhuu yhteen ääneen, en tykkää puhua toisten kanssa kilpaa. Monesti jos yritän puhua, toinen alkaa puhua päälle, eikä malta kuunnella loppuun asti. Joillakin on vielä tapana soittaa musiikkia niin kovalla, että minä en saa ihmisten puheesta kunnolla selvää, ellen istu puhujan vieressä. Yritän kuitenkin päästä tiettyjen tyyppien viereen istumaan, koska heidän kanssa juttu sujuu paremmin, varsinkin jos löytyy joku hiljaisempi nurkkaus.

Monelle puheliaalle keskustelu tarkoittaa sitä, että saavat itse kertoa omista asioistaan ja muut kuuntelevat. Jos siihen väliin onnistuu sanomaan jotain, niin puhelias alkaa kertoa välittömästi mitä hänelle sattui ja tapahtui, välittämättä kuunnella toista ollenkaan.

Niin no miks kutsut hiljasiA? Parempi kun ei kutsuta, jos kerran ei oikeasti haluta.

Kannattaa kutsua vain jo krskenään tuttuja. Eikä sitten liikaa hääsätä niin, että he eivät pääse jutun alkuun, kun emäntä tarjoilee jutun aiheita yhyenään.

Vierailija kirjoitti:

Jos kokeeå kutsun vierailulle itselle hankalaksi tai epämiellyttäväksi, senverta pitää aikuisella ihmisellä olla selkärankaa, että kieltäytyy kutsusta, vaikka verukkeella, eikä mennä sinne aivuuttelemaan päänsisäisiä tuntemuksiaan, ja saattamaan ilmapiirä vaivautuneeksi yhden silmät sisäänpäin istuvan tuppisuun vuoksi.

Hahaa! Tässäpä meillä oiva esimerkki ihmisestä joka pukkaa toisille omat ongelmansa. Tosissasiko väität, että 20 henkilön kokoontumisessa sun vaivautunut olo johtuu just siitä tyypistä, joka on hiljaa tai keskustelee kahdenkesken jonkun kanssa?

Voit olla yksi ja ainoa jolla on bai vautunut olo, eli miksi et pysy poissa?

Kutsu vaan ketä haluat kotiisi. Tuskin ketään hiljainen ainakaan odota sun vetävän mitään showta jos satut heitä kutsumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kokeeå kutsun vierailulle itselle hankalaksi tai epämiellyttäväksi, senverta pitää aikuisella ihmisellä olla selkärankaa, että kieltäytyy kutsusta, vaikka verukkeella, eikä mennä sinne aivuuttelemaan päänsisäisiä tuntemuksiaan, ja saattamaan ilmapiirä vaivautuneeksi yhden silmät sisäänpäin istuvan tuppisuun vuoksi.

Hahaa! Tässäpä meillä oiva esimerkki ihmisestä joka pukkaa toisille omat ongelmansa. Tosissasiko väität, että 20 henkilön kokoontumisessa sun vaivautunut olo johtuu just siitä tyypistä, joka on hiljaa tai keskustelee kahdenkesken jonkun kanssa?

Voit olla yksi ja ainoa jolla on bai vautunut olo, eli miksi et pysy poissa?

Ja ilmeisesti kaltaisesi myös tykkäävät, että joku on pois. Siinäpä oiva puheenaihe jauhaa p.tä, ku se on semmone ja tämmöne ja ei ees tänne tullut jne. Yöks!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi olen jo aikuinen, ja uskallan kieltäytyä aloittajan kaltaisten ihmisten järjestämistä typeristä sosiaalisista kokoontumisista kuten illanvietoista, joiden päätarkoitus on ruokkia heidän itsensä ilmaisun tarvetta ja huomion kaipuuta.

Miksi ajattelet, että päätarkoitus olisi ruokkia kestitsijän ilmaisun tarvetta ja huomion kaipuuta, kun se olisi juuri mukavaa, että meno olisi tasapuolista, ja saisi kuulla kaikkien kuulumisia, eikä niin että vain isäntä/emäntä puhuu ja kertoo itsestään jne?

Mukavaa kelle? Tilaisuuden emännälle/isännälle ja porukan ekstroverteille Ei monikaan introvertti välttämättä nauti ollenkaan siitä, että joutuu puolivälisin kertoilemaan omista kuulumisistaan vaikka kuunteleekin mielellään muiden puhuvan. Anna kun arvaan, sinä olet juuri tuossa aiemmin mainittu ”miksi olet niin hiljainen, juttelisit jotain” -kyselijä-ääliö? Illanviettoihin ja aloittajan mainitsemiin perhejuhliin tullaan usein sosiaalisen paineen vuoksi, vaikka moni jäisi mieluummin kotiin.

Kiitos kommentista! Hyvä pointti, että ehkä sitten pitää vaan vielä enemmän antaa tilaa/hiljaisuutta. Olen vain kokenut, että mielestäni sekin on hankalaa, että jos minä sitten keskustelen yhdelle ihmiselle, saatamme käydä kokonaisen keskustelun niin että aivan kaikki muut kuuntelevat hiljaa vierestä. Minusta se tuntuu epämukavalta, koska olemme sitten kaksin kaikkien valokeilassa.  Ja kai sillä minunkin epämukavuudellani on väliä? Olisi kivaa, jos voisi keskustella jonkun kanssa, ja niin että muutkin voisivat rohkaistua keskustelemaan muiden kanssa. Mutta ehkä tosiaan olen sitten liian erilainen vieraideni kanssa, ja pitäisi hakeutua erilaiseen seuraan. He ovat kuitenkin mukavia ihmisiä, mutta jostakin syystä tällaiset tilanteet eivät suju. Ikimaailmassa en töksäyttelisi tuollaisia "Miksi olet hiljaa" -kysymyksiä, niitä olen saanut itse nuorempana kuulla niin paljon. En myöskään kysele hiljaisessa tilanteesta keneltäkään mitään sellaista, mistä voisi tulla vaivaantunut olo, vaan saatan heittää ilmoille kysymyksen "hei ootteko kuullu siitä uudesta jutusta joka rakennetaan paikkakunnalle?" ja vaikka vähän vielä jatkaa juttua "Kävin kävelemässä siellä ja aika hauskalta näyttää".

Mutta mitä vinkkejä sinulla olisi, mitä voisin tehdä toisin? Miten olet saanut itse järjestettyä rennon tilaisuuden, tai millaista rennossa mukavassa tilaisuudessa mielestäsi on?

En haluaisi tähän keskusteluun mustavalkoista jaottelua, että on olemassa vain typerät, ääliöt ajattelemattomat ekstrovertit ja heidän armoilleen joutuvat poloiset introvertit. Näitä termejä käytetään aivan väärin.

Olen muutamia kertoja ollut porukassa, jossa tunnen 1-2 loput ovat heidän tuttujaan ja puhuvat myös heidän juttujaan.

Sitten joku möläyttää, että ooppa sää hiljane tai jälkikäteen kuulen, että olipa se ujo/ hiljanen.

No en kumpaakaan, mutta jos kilvan osittain päälle puhuen muistellaan kuinka pertti vuonna 85 sitä ja kaija 93 tätä ja mökillä silloin kerran muistatteko? Jne. Loputtomiin kaikki muistaa ja on jokin kommentti, mutta en minä, koska; sori en tunne penttiä ja kaijaa ja en muista mökillä tapahtunutta, kun en ollut paikalla.

Turha siinä pn yrittää väliin tunkea mitään yleispätevää ilmoja on pidellyt juttua.

 tälläset hiljaset ei ite joudu ikinä kestitsijän rooliin eikä tiedä kuinka raskasta se on 

Vierailija kirjoitti:

Olen muutamia kertoja ollut porukassa, jossa tunnen 1-2 loput ovat heidän tuttujaan ja puhuvat myös heidän juttujaan.

Sitten joku möläyttää, että ooppa sää hiljane tai jälkikäteen kuulen, että olipa se ujo/ hiljanen.

No en kumpaakaan, mutta jos kilvan osittain päälle puhuen muistellaan kuinka pertti vuonna 85 sitä ja kaija 93 tätä ja mökillä silloin kerran muistatteko? Jne. Loputtomiin kaikki muistaa ja on jokin kommentti, mutta en minä, koska; sori en tunne penttiä ja kaijaa ja en muista mökillä tapahtunutta, kun en ollut paikalla.

Turha siinä pn yrittää väliin tunkea mitään yleispätevää ilmoja on pidellyt juttua.

Juuri tällainen tilanne oli, kun äitini sukulainen, jota en ollut koskaan tavannut, tuli vanhempieni luo kylään. Olin jo aikuinen. Juttelivat äitini kanssa sellaisista ihmisistä, joita en tuntenut. Olin hiljaa, koska ei minulla ollut tähän mitään sanottavaa. Yhtäkkiä sukulainen kysyi minulta, että "miksi olet niin hiljaa". Tuli tosi vaivaantunut olo. Sitten jyrähti ukkonen. Sanoin, että "taisi ukkonen jyrähtää". Sukulainen katsoi minua kuin idioottia ja sanoi "no sehän on jyrähdellyt joka päivä". Arvatkaa keksinkö sen jälkeenkään mitään sanomista. Onneksi se oli vain ohikulkumatkalla, eikä viipynyt pitkään.

Vierailija kirjoitti:

 tälläset hiljaset ei ite joudu ikinä kestitsijän rooliin eikä tiedä kuinka raskasta se on 

Olen pitänyt lasten synttäreitä laskujeni mukaan 22 kertaa, ja lisäksi parit aikuisten juhlat. Sukulaisia tulee parikymmentä ja meteli on korvia huumaava, kun kaikki kälättää yhteen ääneen. Itse puurran keittiössä, joskus joku saattaa tulla avuksi. Välillä käyn pyytämässä kahville. Pitää korottaa ääntä, kun muuten eivät kuule. Onneksi eivät kuitenkaan kursaile, vaan tulevat heti pöytään.

Joo mun veli, hänen vaimo ja heidän 17 vuotias lapsi ovat tuollaisia. Ai että ne kaikki kiusalliset hetket heidän kanssaan. Tämä heidän lapsi oli eloisa ja puhelias johonkin n.5 vuotiaaksi asti ja sitten seura teki kaltaisekseen. Vaikka kuinka vääntäisi jutun juurta ja viihdyttäisi niin ei :D ei sitten millään. Edes alkoholi ei heitä rentouta.

Sitten on myös yksi tuttavapariskunta jotka ovat tällaisia. Heitä onneksi pääosin näemme niin että heidän kolme erittäin villiä lasta ovat mukana niin he hoitavat sitten puhumisen.

Vierailija kirjoitti:

Joo mun veli, hänen vaimo ja heidän 17 vuotias lapsi ovat tuollaisia. Ai että ne kaikki kiusalliset hetket heidän kanssaan. Tämä heidän lapsi oli eloisa ja puhelias johonkin n.5 vuotiaaksi asti ja sitten seura teki kaltaisekseen. Vaikka kuinka vääntäisi jutun juurta ja viihdyttäisi niin ei :D ei sitten millään. Edes alkoholi ei heitä rentouta.

Sitten on myös yksi tuttavapariskunta jotka ovat tällaisia. Heitä onneksi pääosin näemme niin että heidän kolme erittäin villiä lasta ovat mukana niin he hoitavat sitten puhumisen.

Tähän vielä liitteenä että tuon veljeni perheen kanssa ei ole väliä olemmeko meillä, heillä, vanhemmillamme, mökillä tms. Aina sama hiljaisuus.

Ei meillä käy tuollaisia vieraita. Seurustelemme ihmisten kanssa, joiden kanssa viihdymme.

No kun tarpeeksi kauan on painostettu juhlimaan yhdessä, niin lopulta sitä suostuu ja tulee paikalle notkumaan, vaikkei viihdy. Yritän jotain kohteliaasti jutella, mutta en jaksa koko iltaa tsempata. Älkää painostako mukaan, niin en tule pilaamaan tunnelmaa. Meille en ketään kutsu ikinä.

up

Mikä on teidän salaisuus, että olette onnistuneet järjestämään rennon juhlan/tapaamisen? Kuvailkaa, millaista se on järjestäjän tai osallistujan näkökulmasta :) Tietenkään kaikkia ei voi miellyttää.