Lue keskustelun säännöt.
Mikä pentutehtailussa on se paheksuttavaa asia?
23.05.2020 |
Toki sellainen olisi paheksuttavaa, jos koiria kohdellaan huonosti, mutta onko jokin muu paheksuttavaa? Mikä?
En ole ostanut pentutehtaalta enkä ole itse tehtailija. Haluan vain yleissivistystä tässä asiassa.
Ei kai se voi olla paheksuttavaa, että koira synnyttää monia pentueita. Sehän on luonnossa täysin normaalia. Vain ihminen säätelee synnyttämisiään. Kaikki eläimet synnyttävät aina, kun se on mahdollista.
Kommentit (134)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, että villieläin luonnossa poikii vuosittain on aivan eri asia kuin että domestikoitu, pitkälle (=usein sairaaksi) jalostettu lemmikkieläin poikii omistajalleen rahaa niin että on lopulta pelkkä raunio.
Toisekseen, asiallisella kasvattajalla ei ole kerta kaikkiaan mitään syytä olla rekisteröitymättä kennelin pitäjäksi. Jos ei sitä viitsi tehdä, on aivan selvää, että joko elukat ei ole puhdasrotuisia tai toiminta ei ole eläinsuojelullisesti kestävällä pohjalla.
Kolmannekseen, jos otsaa paperittoman koiran, ei voi koskaan käydä näyttelyissä, kilpailuissa, pennuttaa sitä koiraa asianmukaisesti... No, tietysti kaikenlaiset debiilit tekee jopa sekarotuisilla koirillaan pentuja, mutta se ei ole missään nimessä toivottavaa, kun sekarotuisten koirien viettimaailma voi olla aika yllätyksellinen.
Sekarotuisethan (varsinkin ulkomaiset monen polven sekarotuiset rescue-koirat) ovat just parhaita koiria: terveitä, oppivaisia ja pitkäikäisiä. Oikeasti haluaisin kaikkein mieluiten sekarotuisen. Rotukoirista iso osa on sisäsiittoisia ja sairaiksi jalostettuja, joilla on luonnoton rakenne ja turkki.
Riippuu tietysti mihin vertaat. Mikä hyvänsä on tervettä joihinkin bulldoggeihin verrattuna. Mutta jos nyt vaikka metsästyskoiriin vertaa, tai muihin käyttökoiriin... Poislukien Suomenpystykorvat, sekin rotu melkein pilattiin kun alettiin TEHTAILLA seurakoiria ja epilepsiaa alkoi olla aika tavalla. Nyt tuo on saatu kuriin.
Sekarotuisella koiralla ei tiedä ikinä, mikä sen viettimaailma tulee olemaan. No, jos sekoittaa kaksi metsästyskoiraa, voi ehkä arvata, mutta usein näkee että useampi täysin erityyppinen koira on sekoitettu. Tuloksena on sitten huonolla rakenteella varustettu hermoraunio.
Jos tietäisit koirista jotain, näkisit kyllä että harvassa on sekarotuinen jolla olisi terve rakenne. Tietysti monet rodutkin on jalostettu epäterveeksi, mutta sitten on niitä rotuja joissa voit olla varma että rakenne on terve ja vietit pelaa siihen suuntaan mihin tahdotkin.
Itäblokin maiden monen polven sekarotuisilla on usein hyvin terve ja kevyt rakenne, joka muistuttaa suden mittasuhteita. Myös turkki on samantyyppinen kuin villieläimillä. Yleensä ne ovat todella terveitä ja erittäin oppivaisia myös. Kokemusta on nuoruudestani yhdestä omasta (isokokoinen koira eli 15-vuotiaaksi ja oli terveenä koko elämänsä loppuun saakka, vain muutama ell-käynti) ja muutamasta lähipiirin ulkomaisesta rescue-koirasta.
Eli sinulla on äärimmäisen vähän kokemusta. Minä olen nähnyt kymmeniä sekarotuisia, sekä ihan kotimaisia että rescuetapauksia. Tahallaan pennutetut, jotka siirtyvät uuteen kotiinsa penikkana kuten muutkin koirat, voivat olla ihan tervepäisiä. Rescuekoirat ovat järkiään huonolla hermorakenteella varustettuja, tai sitten hermostunut käytös johtuu taustasta ja omistajat vielä pahentaa asioita tuomalla niitä koirapuistoon vaikka koira on pelosta sekaisin.
Terverakenteiset koirat ovat tuossa joukossa harvassa, ja yhdelläkään rescuekoiralla en ole sellaista nähnyt. Tervein taisin olla norjanharmaa-jämptimix. Tuollaisessa yhdistelmässä mielikin on kunnossa, kun ei ole ristiriitaisia viettejä sekoittamassa pakkaa. Eräs sakemanni-pyreneittenkoiramix (ei rescue sekään) taas oli aika hermoraunio, liikaa vartiointiviettiä ja reaktiivisuutta. Toki sillä oli aika hyvä rakenne.
Sekaroitusen ottaminen on juuri ja juuri perusteltua jos rodut on tiedossa ja saa pennun. Mutta on sulaa hulluutta ottaa koira, jonka roduista tai taustasta ei tiedä mitään. Ja vieläpä ulkomailta. Sillä ne taudit saadaan leviämään ja käsissä on tikittävä aikapommi -noita rescueita kun ottaa yleensä vielä ties mitkä maailmansyleilijät, jotka kuvittelee että traumatisoituneet koirat ja juopot voi rakastaa ehjäksi.
Ne venäläiset rescuekoirat ovat monesti monen polven sekarotuisia kulkukoiria ja ne ovat kauniita, hyvärakenteisia, terveitä, hyväluonteisia ja oppivaisia. En tarkoitakaan mitään vahinkopentuja Suomesta välttämättä tai "pentutehtaan" design-sekarotuisia ehkä sairaista ylijalostetuista vanhemmista, vaan niitä monen polven katukoirien jälkeläisiä.
Jos ne pärjää niin hienosti katukoirana, pistää miettimään miten eettistä on ottaa sellainen koira ja raahata se, vieläpä aikuisena asumaan kerrostaloon ihmisten kanssa?
Tuollaiset monennen polven katukoirat ovat jo käytännössä villieläimiä. Kertoo täydellisestä eläinpsykologian ymmärtämättömyydestä, että tahtoo "pelastaa" sellaisen lemmikikseen. Olisiko sinusta eettistä pelastaa kettu metsästä lemmikiksi? Tai susi?
Jos koira on elänyt koko elämänsä kadulla, se ei ole millään tavalla oppinut että ihminen olisi mukava, hyvä tai turvallinen asia. Ihminen on sille uhka. Sitten joku hyvää tarkoittava mutta epäempaattinen hölmö raahaa sen pois vieraiden koirien reviireille, asumaan kopissa pelottavan, hampaitaan väläyttelevän ihmisen kanssa ja kulkemaan narun päässä.
Ai että, kyllä on hienoa olla venäläinen rescuekoira maailmansyleilijän käsissä.
Höpöhöpö. Koiran villiintymiseen menisi 1000 vuotta. Olemme viettäneet niin kauan koiran kanssa aikaa, että se osaa synnynnäisesti lukea mikroilmeitämme ja meidän aivojen välitysaineet reagoivat koiran näkemiseen.
Rescue-koirat eivät ole villejä koiria, vaan omistajiensa hylkäämiä.
Juurihan tuo yksi selitti, miten monennen sukupolven katukoirat on ylivetoja. Eli se omistaja on hylännyt joskus hamassa menneisyydessä.
Maailman kesyinkin koira (kuten myös lehmä) karatessaan villiintyy muutamassa päivässä niin, ettei anna enää edes omistajalle kiinni, koska villieläimen vaistot tulevat pintaan. Niinkutsuttu karkurimoodi. Toki se palautuu sitten ennalleen kun on saatu takaisin, mutta koira, joka ei ole ennen ihmislaumassa elänyt?
Ei ne monetkaan elä täysin ilman ihmiskontakteja. Lähiympäristön ihmiset mm. ruokkii koiria ja hoitaa niitä jonkin verran. Silti eivät ole kenenkään koiria. Itsekin löysin oman koirani niin, että aloin ruokkimaan (naapureideni tapaan) lähiympäristössä pyöriviä koiria. Yksi niistä sitten alkoi ottamaan enemmän kontaktia minuun, kulkea perässä ja tulipa sisälle asuntoonkin. Ja sille tielle sitten jäi.
Tiesitkö, että rabiesta ei vieläkään voida hoitaa muuta kuin tartunnan saamisen jälkeen välittömällä rokotuksella ja toivomalla parasta?
On äärimmäisen riskaabelia alkaa lääppiä katukoiria jossain Venäjällä, missä rabiesta vielä on.
Suomessa sitä on vielä lepakoissa, muuten. Jos on pienikin epäilys että lepakko on raapaissut edes, mars terveyskeskukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rescue-koiria olen tavannut vain ihmisillä, joilla muitakin (Mt-)ongelmia. Eikä yksikään rescue ole ollut terve, mutta kun se olikin pelastettu niin ei haittaa rakenne-eikä luonnevika, ne vähän kuin kuuluu siihen rotuun. Ja taudit myös. Täysin vastuutonta touhua ja näitä yleensä vielä ihmisillä, jotka eivät oikeasti tiedä koirista yhtään mitään.
Mistä sinä tiedät, mitä he tietävät? Tiedätkö itsekään sen enempää kuin muutkaan? Ja mitä mt-ongelmat asiaan liittyvät? Mulla ei ole mitään ongelmia, mutta en halua jotain hassun näköiseksi jalostettua fifiä kuitenkaan, vaan oikean, perinteisen, sutta hieman muistuttavan koiran. Pitääkö teeskennellä tietynlaista tylsää perusihmistä, jotta saa omistaa koiran? Nat simeininkiä taas.
Miten kaksi ajokoiraa saa sitten pentueessa aina muutaman yksilön, joka ei osaa ajaa?
Jos kerran automaattisesti nuo piirteet siirtyvät jälkipolville.
Cockerspanielit ovat olleet metsästyskoiria ja seurakoiria about 200 vuotta. Koko sen ajan vastuulliset kasvattajat ovat pyrkineet luomaan hyviä yksilöitä.
Mulle tuli hoitoon Kennelliiton kasvattajan tuottama cockeri, jolla oli jo neljäs koti menossa. Koska se puri ihmisiä ja hyökkäili kimppuun.
Kuulemma emollakin oli hermoradat vähän diudau.
Ja tähän ollaan päästy 200 vuoden vastuullisella jalostamisella, että on teetetty pentue hermoheikolla emolla, jonka pentu puree ihmisiä.
Kasvattajuus, rotuominaisuudet, ns vastuullisuus ei ole tae yhtään mistään.
Juuri MTV3:sella oli haastateltu ihmisiä, jotka olivat hommanneet pitkäkuonoisemman englanninbulldogin. Olivat saaneet uhkailuja ja haukkumista rotuihmisiltä, koska kasvattaja kuulemma pilaa rodun.
Siis pilaa rodun koiralla, joka pystyykin hengittämään?
Näinkö pitkälle ollaan menty rotupiireissä??
Kuinka eettistä on ottaa lainkaan mopsia tai muita lyttykuonoisia rotuja? Tai cavalierin, joka kärsii tuskallisen elämän vakavasti sairaana?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, että villieläin luonnossa poikii vuosittain on aivan eri asia kuin että domestikoitu, pitkälle (=usein sairaaksi) jalostettu lemmikkieläin poikii omistajalleen rahaa niin että on lopulta pelkkä raunio.
Toisekseen, asiallisella kasvattajalla ei ole kerta kaikkiaan mitään syytä olla rekisteröitymättä kennelin pitäjäksi. Jos ei sitä viitsi tehdä, on aivan selvää, että joko elukat ei ole puhdasrotuisia tai toiminta ei ole eläinsuojelullisesti kestävällä pohjalla.
Kolmannekseen, jos otsaa paperittoman koiran, ei voi koskaan käydä näyttelyissä, kilpailuissa, pennuttaa sitä koiraa asianmukaisesti... No, tietysti kaikenlaiset debiilit tekee jopa sekarotuisilla koirillaan pentuja, mutta se ei ole missään nimessä toivottavaa, kun sekarotuisten koirien viettimaailma voi olla aika yllätyksellinen.
Sekarotuisethan (varsinkin ulkomaiset monen polven sekarotuiset rescue-koirat) ovat just parhaita koiria: terveitä, oppivaisia ja pitkäikäisiä. Oikeasti haluaisin kaikkein mieluiten sekarotuisen. Rotukoirista iso osa on sisäsiittoisia ja sairaiksi jalostettuja, joilla on luonnoton rakenne ja turkki.
Riippuu tietysti mihin vertaat. Mikä hyvänsä on tervettä joihinkin bulldoggeihin verrattuna. Mutta jos nyt vaikka metsästyskoiriin vertaa, tai muihin käyttökoiriin... Poislukien Suomenpystykorvat, sekin rotu melkein pilattiin kun alettiin TEHTAILLA seurakoiria ja epilepsiaa alkoi olla aika tavalla. Nyt tuo on saatu kuriin.
Sekarotuisella koiralla ei tiedä ikinä, mikä sen viettimaailma tulee olemaan. No, jos sekoittaa kaksi metsästyskoiraa, voi ehkä arvata, mutta usein näkee että useampi täysin erityyppinen koira on sekoitettu. Tuloksena on sitten huonolla rakenteella varustettu hermoraunio.
Jos tietäisit koirista jotain, näkisit kyllä että harvassa on sekarotuinen jolla olisi terve rakenne. Tietysti monet rodutkin on jalostettu epäterveeksi, mutta sitten on niitä rotuja joissa voit olla varma että rakenne on terve ja vietit pelaa siihen suuntaan mihin tahdotkin.
Itäblokin maiden monen polven sekarotuisilla on usein hyvin terve ja kevyt rakenne, joka muistuttaa suden mittasuhteita. Myös turkki on samantyyppinen kuin villieläimillä. Yleensä ne ovat todella terveitä ja erittäin oppivaisia myös. Kokemusta on nuoruudestani yhdestä omasta (isokokoinen koira eli 15-vuotiaaksi ja oli terveenä koko elämänsä loppuun saakka, vain muutama ell-käynti) ja muutamasta lähipiirin ulkomaisesta rescue-koirasta.
Eli sinulla on äärimmäisen vähän kokemusta. Minä olen nähnyt kymmeniä sekarotuisia, sekä ihan kotimaisia että rescuetapauksia. Tahallaan pennutetut, jotka siirtyvät uuteen kotiinsa penikkana kuten muutkin koirat, voivat olla ihan tervepäisiä. Rescuekoirat ovat järkiään huonolla hermorakenteella varustettuja, tai sitten hermostunut käytös johtuu taustasta ja omistajat vielä pahentaa asioita tuomalla niitä koirapuistoon vaikka koira on pelosta sekaisin.
Terverakenteiset koirat ovat tuossa joukossa harvassa, ja yhdelläkään rescuekoiralla en ole sellaista nähnyt. Tervein taisin olla norjanharmaa-jämptimix. Tuollaisessa yhdistelmässä mielikin on kunnossa, kun ei ole ristiriitaisia viettejä sekoittamassa pakkaa. Eräs sakemanni-pyreneittenkoiramix (ei rescue sekään) taas oli aika hermoraunio, liikaa vartiointiviettiä ja reaktiivisuutta. Toki sillä oli aika hyvä rakenne.
Sekaroitusen ottaminen on juuri ja juuri perusteltua jos rodut on tiedossa ja saa pennun. Mutta on sulaa hulluutta ottaa koira, jonka roduista tai taustasta ei tiedä mitään. Ja vieläpä ulkomailta. Sillä ne taudit saadaan leviämään ja käsissä on tikittävä aikapommi -noita rescueita kun ottaa yleensä vielä ties mitkä maailmansyleilijät, jotka kuvittelee että traumatisoituneet koirat ja juopot voi rakastaa ehjäksi.
Ne venäläiset rescuekoirat ovat monesti monen polven sekarotuisia kulkukoiria ja ne ovat kauniita, hyvärakenteisia, terveitä, hyväluonteisia ja oppivaisia. En tarkoitakaan mitään vahinkopentuja Suomesta välttämättä tai "pentutehtaan" design-sekarotuisia ehkä sairaista ylijalostetuista vanhemmista, vaan niitä monen polven katukoirien jälkeläisiä.
Jos ne pärjää niin hienosti katukoirana, pistää miettimään miten eettistä on ottaa sellainen koira ja raahata se, vieläpä aikuisena asumaan kerrostaloon ihmisten kanssa?
Tuollaiset monennen polven katukoirat ovat jo käytännössä villieläimiä. Kertoo täydellisestä eläinpsykologian ymmärtämättömyydestä, että tahtoo "pelastaa" sellaisen lemmikikseen. Olisiko sinusta eettistä pelastaa kettu metsästä lemmikiksi? Tai susi?
Jos koira on elänyt koko elämänsä kadulla, se ei ole millään tavalla oppinut että ihminen olisi mukava, hyvä tai turvallinen asia. Ihminen on sille uhka. Sitten joku hyvää tarkoittava mutta epäempaattinen hölmö raahaa sen pois vieraiden koirien reviireille, asumaan kopissa pelottavan, hampaitaan väläyttelevän ihmisen kanssa ja kulkemaan narun päässä.
Ai että, kyllä on hienoa olla venäläinen rescuekoira maailmansyleilijän käsissä.
Höpöhöpö. Koiran villiintymiseen menisi 1000 vuotta. Olemme viettäneet niin kauan koiran kanssa aikaa, että se osaa synnynnäisesti lukea mikroilmeitämme ja meidän aivojen välitysaineet reagoivat koiran näkemiseen.
Rescue-koirat eivät ole villejä koiria, vaan omistajiensa hylkäämiä.
Juurihan tuo yksi selitti, miten monennen sukupolven katukoirat on ylivetoja. Eli se omistaja on hylännyt joskus hamassa menneisyydessä.
Maailman kesyinkin koira (kuten myös lehmä) karatessaan villiintyy muutamassa päivässä niin, ettei anna enää edes omistajalle kiinni, koska villieläimen vaistot tulevat pintaan. Niinkutsuttu karkurimoodi. Toki se palautuu sitten ennalleen kun on saatu takaisin, mutta koira, joka ei ole ennen ihmislaumassa elänyt?
Ei ne monetkaan elä täysin ilman ihmiskontakteja. Lähiympäristön ihmiset mm. ruokkii koiria ja hoitaa niitä jonkin verran. Silti eivät ole kenenkään koiria. Itsekin löysin oman koirani niin, että aloin ruokkimaan (naapureideni tapaan) lähiympäristössä pyöriviä koiria. Yksi niistä sitten alkoi ottamaan enemmän kontaktia minuun, kulkea perässä ja tulipa sisälle asuntoonkin. Ja sille tielle sitten jäi.
Tiesitkö, että rabiesta ei vieläkään voida hoitaa muuta kuin tartunnan saamisen jälkeen välittömällä rokotuksella ja toivomalla parasta?
On äärimmäisen riskaabelia alkaa lääppiä katukoiria jossain Venäjällä, missä rabiesta vielä on.
Suomessa sitä on vielä lepakoissa, muuten. Jos on pienikin epäilys että lepakko on raapaissut edes, mars terveyskeskukseen.
Näin on varmaan paperilla, mutta itselläni on rokotukset kunnossa. Intiassakin rapsuttelin katukoiria, eikä tapahtunut mitään. Tuttu ell omistaa myös ulkomaisia rescue-koiria ja hän jos joku tietää eläinten terveydestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko sinusta kiva olla maha pystyssä koko ajan? Kymmenen lasta jo tehtynä ja yhdestoista jo tulossa.
Ja tämä vielä puolen vuoden välein.
Itse asiassa olisin sellaiseen valmis, jos kumppanini olisi samoilla linjoilla. Myös ihan kotimaiset lestadiolaiset monesti ovat raskaana vuodesta toiseen.
Suurin osa rotukoirista on pahasti piloille jalostettuja. Tämä on kylmä fakta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, että villieläin luonnossa poikii vuosittain on aivan eri asia kuin että domestikoitu, pitkälle (=usein sairaaksi) jalostettu lemmikkieläin poikii omistajalleen rahaa niin että on lopulta pelkkä raunio.
Toisekseen, asiallisella kasvattajalla ei ole kerta kaikkiaan mitään syytä olla rekisteröitymättä kennelin pitäjäksi. Jos ei sitä viitsi tehdä, on aivan selvää, että joko elukat ei ole puhdasrotuisia tai toiminta ei ole eläinsuojelullisesti kestävällä pohjalla.
Kolmannekseen, jos otsaa paperittoman koiran, ei voi koskaan käydä näyttelyissä, kilpailuissa, pennuttaa sitä koiraa asianmukaisesti... No, tietysti kaikenlaiset debiilit tekee jopa sekarotuisilla koirillaan pentuja, mutta se ei ole missään nimessä toivottavaa, kun sekarotuisten koirien viettimaailma voi olla aika yllätyksellinen.
Sekarotuisethan (varsinkin ulkomaiset monen polven sekarotuiset rescue-koirat) ovat just parhaita koiria: terveitä, oppivaisia ja pitkäikäisiä. Oikeasti haluaisin kaikkein mieluiten sekarotuisen. Rotukoirista iso osa on sisäsiittoisia ja sairaiksi jalostettuja, joilla on luonnoton rakenne ja turkki.
Riippuu tietysti mihin vertaat. Mikä hyvänsä on tervettä joihinkin bulldoggeihin verrattuna. Mutta jos nyt vaikka metsästyskoiriin vertaa, tai muihin käyttökoiriin... Poislukien Suomenpystykorvat, sekin rotu melkein pilattiin kun alettiin TEHTAILLA seurakoiria ja epilepsiaa alkoi olla aika tavalla. Nyt tuo on saatu kuriin.
Sekarotuisella koiralla ei tiedä ikinä, mikä sen viettimaailma tulee olemaan. No, jos sekoittaa kaksi metsästyskoiraa, voi ehkä arvata, mutta usein näkee että useampi täysin erityyppinen koira on sekoitettu. Tuloksena on sitten huonolla rakenteella varustettu hermoraunio.
Jos tietäisit koirista jotain, näkisit kyllä että harvassa on sekarotuinen jolla olisi terve rakenne. Tietysti monet rodutkin on jalostettu epäterveeksi, mutta sitten on niitä rotuja joissa voit olla varma että rakenne on terve ja vietit pelaa siihen suuntaan mihin tahdotkin.
Itäblokin maiden monen polven sekarotuisilla on usein hyvin terve ja kevyt rakenne, joka muistuttaa suden mittasuhteita. Myös turkki on samantyyppinen kuin villieläimillä. Yleensä ne ovat todella terveitä ja erittäin oppivaisia myös. Kokemusta on nuoruudestani yhdestä omasta (isokokoinen koira eli 15-vuotiaaksi ja oli terveenä koko elämänsä loppuun saakka, vain muutama ell-käynti) ja muutamasta lähipiirin ulkomaisesta rescue-koirasta.
Eli sinulla on äärimmäisen vähän kokemusta. Minä olen nähnyt kymmeniä sekarotuisia, sekä ihan kotimaisia että rescuetapauksia. Tahallaan pennutetut, jotka siirtyvät uuteen kotiinsa penikkana kuten muutkin koirat, voivat olla ihan tervepäisiä. Rescuekoirat ovat järkiään huonolla hermorakenteella varustettuja, tai sitten hermostunut käytös johtuu taustasta ja omistajat vielä pahentaa asioita tuomalla niitä koirapuistoon vaikka koira on pelosta sekaisin.
Terverakenteiset koirat ovat tuossa joukossa harvassa, ja yhdelläkään rescuekoiralla en ole sellaista nähnyt. Tervein taisin olla norjanharmaa-jämptimix. Tuollaisessa yhdistelmässä mielikin on kunnossa, kun ei ole ristiriitaisia viettejä sekoittamassa pakkaa. Eräs sakemanni-pyreneittenkoiramix (ei rescue sekään) taas oli aika hermoraunio, liikaa vartiointiviettiä ja reaktiivisuutta. Toki sillä oli aika hyvä rakenne.
Sekaroitusen ottaminen on juuri ja juuri perusteltua jos rodut on tiedossa ja saa pennun. Mutta on sulaa hulluutta ottaa koira, jonka roduista tai taustasta ei tiedä mitään. Ja vieläpä ulkomailta. Sillä ne taudit saadaan leviämään ja käsissä on tikittävä aikapommi -noita rescueita kun ottaa yleensä vielä ties mitkä maailmansyleilijät, jotka kuvittelee että traumatisoituneet koirat ja juopot voi rakastaa ehjäksi.
Ne venäläiset rescuekoirat ovat monesti monen polven sekarotuisia kulkukoiria ja ne ovat kauniita, hyvärakenteisia, terveitä, hyväluonteisia ja oppivaisia. En tarkoitakaan mitään vahinkopentuja Suomesta välttämättä tai "pentutehtaan" design-sekarotuisia ehkä sairaista ylijalostetuista vanhemmista, vaan niitä monen polven katukoirien jälkeläisiä.
Jos ne pärjää niin hienosti katukoirana, pistää miettimään miten eettistä on ottaa sellainen koira ja raahata se, vieläpä aikuisena asumaan kerrostaloon ihmisten kanssa?
Tuollaiset monennen polven katukoirat ovat jo käytännössä villieläimiä. Kertoo täydellisestä eläinpsykologian ymmärtämättömyydestä, että tahtoo "pelastaa" sellaisen lemmikikseen. Olisiko sinusta eettistä pelastaa kettu metsästä lemmikiksi? Tai susi?
Jos koira on elänyt koko elämänsä kadulla, se ei ole millään tavalla oppinut että ihminen olisi mukava, hyvä tai turvallinen asia. Ihminen on sille uhka. Sitten joku hyvää tarkoittava mutta epäempaattinen hölmö raahaa sen pois vieraiden koirien reviireille, asumaan kopissa pelottavan, hampaitaan väläyttelevän ihmisen kanssa ja kulkemaan narun päässä.
Ai että, kyllä on hienoa olla venäläinen rescuekoira maailmansyleilijän käsissä.
Höpöhöpö. Koiran villiintymiseen menisi 1000 vuotta. Olemme viettäneet niin kauan koiran kanssa aikaa, että se osaa synnynnäisesti lukea mikroilmeitämme ja meidän aivojen välitysaineet reagoivat koiran näkemiseen.
Rescue-koirat eivät ole villejä koiria, vaan omistajiensa hylkäämiä.
Juurihan tuo yksi selitti, miten monennen sukupolven katukoirat on ylivetoja. Eli se omistaja on hylännyt joskus hamassa menneisyydessä.
Maailman kesyinkin koira (kuten myös lehmä) karatessaan villiintyy muutamassa päivässä niin, ettei anna enää edes omistajalle kiinni, koska villieläimen vaistot tulevat pintaan. Niinkutsuttu karkurimoodi. Toki se palautuu sitten ennalleen kun on saatu takaisin, mutta koira, joka ei ole ennen ihmislaumassa elänyt?
Ei ne monetkaan elä täysin ilman ihmiskontakteja. Lähiympäristön ihmiset mm. ruokkii koiria ja hoitaa niitä jonkin verran. Silti eivät ole kenenkään koiria. Itsekin löysin oman koirani niin, että aloin ruokkimaan (naapureideni tapaan) lähiympäristössä pyöriviä koiria. Yksi niistä sitten alkoi ottamaan enemmän kontaktia minuun, kulkea perässä ja tulipa sisälle asuntoonkin. Ja sille tielle sitten jäi.
Tiesitkö, että rabiesta ei vieläkään voida hoitaa muuta kuin tartunnan saamisen jälkeen välittömällä rokotuksella ja toivomalla parasta?
On äärimmäisen riskaabelia alkaa lääppiä katukoiria jossain Venäjällä, missä rabiesta vielä on.
Suomessa sitä on vielä lepakoissa, muuten. Jos on pienikin epäilys että lepakko on raapaissut edes, mars terveyskeskukseen.
Näin on varmaan paperilla, mutta itselläni on rokotukset kunnossa. Intiassakin rapsuttelin katukoiria, eikä tapahtunut mitään. Tuttu ell omistaa myös ulkomaisia rescue-koiria ja hän jos joku tietää eläinten terveydestä.
Rabiesta vastaan ei ole rokotusta. Tai sitä ei ainakaan anneta kuin äärimmäisessä uhassa. Rabies on oikeasti tosi vakavasti otettava uhka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No joillainhan on se ideologia, että koirien pitää olla "puhdasrotuisia". Heidän silmissään kaikki sekarotuiset on vääränlaisia koiria.
Ja myös rotukoirat, jotka ei täytä rotumääritelmää.
No kyllä, esim. minulla on tämä ideologia. Kun otan koiran itselleni, haluan nähdä sen sukutaulun ja mielellään tunnistaa sieltä kaikki yksilöt kolmen sukupolven takaa ainakin. Tällöin tiedän, mitä suurella todennäköisyydellä pennusta tulee. Haluan myös, että siinä on tallella ne ominaisuudet, mihin se on alunperin jalostettu. En ymmärrä, miten tämä dissaa sekarotuisia?
Nykyisin ulkonäkö ohjaa jalostusta eikä terveys. Vai missä rodussa koiran käyttöominaisuudet menisivät muka ulkonäön edelle jalostuksessa? En tiedä yhtäkään.
Kelpie, bordercollie, malinois, käyttösaku. Tuli nyt ekana mieleen. Metsästyskoirista puhumattakaan. Monissa muissakin roduissa löytyy harrastuspainotteisia kasvattajia.
Eli kyseisen rodun yksilöt kelpaavat, vaikka olisivat minkä värisiä tahansa? Valkoinen saksanpaimenkoira, musta bordercollie..
Vai kelpaako vain tietyt värit?
Jos kaikkia värejä ja kokoja ei hyväksytä, niin ollaan ulkonäkökeskeisiä kasvatuksessa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No joillainhan on se ideologia, että koirien pitää olla "puhdasrotuisia". Heidän silmissään kaikki sekarotuiset on vääränlaisia koiria.
Ja myös rotukoirat, jotka ei täytä rotumääritelmää.
No kyllä, esim. minulla on tämä ideologia. Kun otan koiran itselleni, haluan nähdä sen sukutaulun ja mielellään tunnistaa sieltä kaikki yksilöt kolmen sukupolven takaa ainakin. Tällöin tiedän, mitä suurella todennäköisyydellä pennusta tulee. Haluan myös, että siinä on tallella ne ominaisuudet, mihin se on alunperin jalostettu. En ymmärrä, miten tämä dissaa sekarotuisia?
Nykyisin ulkonäkö ohjaa jalostusta eikä terveys. Vai missä rodussa koiran käyttöominaisuudet menisivät muka ulkonäön edelle jalostuksessa? En tiedä yhtäkään.
Kelpie, bordercollie, malinois, käyttösaku. Tuli nyt ekana mieleen. Metsästyskoirista puhumattakaan. Monissa muissakin roduissa löytyy harrastuspainotteisia kasvattajia.
Eli kyseisen rodun yksilöt kelpaavat, vaikka olisivat minkä värisiä tahansa? Valkoinen saksanpaimenkoira, musta bordercollie..
Vai kelpaako vain tietyt värit?
Jos kaikkia värejä ja kokoja ei hyväksytä, niin ollaan ulkonäkökeskeisiä kasvatuksessa..
Kelpaavat mihin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, että villieläin luonnossa poikii vuosittain on aivan eri asia kuin että domestikoitu, pitkälle (=usein sairaaksi) jalostettu lemmikkieläin poikii omistajalleen rahaa niin että on lopulta pelkkä raunio.
Toisekseen, asiallisella kasvattajalla ei ole kerta kaikkiaan mitään syytä olla rekisteröitymättä kennelin pitäjäksi. Jos ei sitä viitsi tehdä, on aivan selvää, että joko elukat ei ole puhdasrotuisia tai toiminta ei ole eläinsuojelullisesti kestävällä pohjalla.
Kolmannekseen, jos otsaa paperittoman koiran, ei voi koskaan käydä näyttelyissä, kilpailuissa, pennuttaa sitä koiraa asianmukaisesti... No, tietysti kaikenlaiset debiilit tekee jopa sekarotuisilla koirillaan pentuja, mutta se ei ole missään nimessä toivottavaa, kun sekarotuisten koirien viettimaailma voi olla aika yllätyksellinen.
Sekarotuisethan (varsinkin ulkomaiset monen polven sekarotuiset rescue-koirat) ovat just parhaita koiria: terveitä, oppivaisia ja pitkäikäisiä. Oikeasti haluaisin kaikkein mieluiten sekarotuisen. Rotukoirista iso osa on sisäsiittoisia ja sairaiksi jalostettuja, joilla on luonnoton rakenne ja turkki.
Riippuu tietysti mihin vertaat. Mikä hyvänsä on tervettä joihinkin bulldoggeihin verrattuna. Mutta jos nyt vaikka metsästyskoiriin vertaa, tai muihin käyttökoiriin... Poislukien Suomenpystykorvat, sekin rotu melkein pilattiin kun alettiin TEHTAILLA seurakoiria ja epilepsiaa alkoi olla aika tavalla. Nyt tuo on saatu kuriin.
Sekarotuisella koiralla ei tiedä ikinä, mikä sen viettimaailma tulee olemaan. No, jos sekoittaa kaksi metsästyskoiraa, voi ehkä arvata, mutta usein näkee että useampi täysin erityyppinen koira on sekoitettu. Tuloksena on sitten huonolla rakenteella varustettu hermoraunio.
Jos tietäisit koirista jotain, näkisit kyllä että harvassa on sekarotuinen jolla olisi terve rakenne. Tietysti monet rodutkin on jalostettu epäterveeksi, mutta sitten on niitä rotuja joissa voit olla varma että rakenne on terve ja vietit pelaa siihen suuntaan mihin tahdotkin.
Itäblokin maiden monen polven sekarotuisilla on usein hyvin terve ja kevyt rakenne, joka muistuttaa suden mittasuhteita. Myös turkki on samantyyppinen kuin villieläimillä. Yleensä ne ovat todella terveitä ja erittäin oppivaisia myös. Kokemusta on nuoruudestani yhdestä omasta (isokokoinen koira eli 15-vuotiaaksi ja oli terveenä koko elämänsä loppuun saakka, vain muutama ell-käynti) ja muutamasta lähipiirin ulkomaisesta rescue-koirasta.
Eli sinulla on äärimmäisen vähän kokemusta. Minä olen nähnyt kymmeniä sekarotuisia, sekä ihan kotimaisia että rescuetapauksia. Tahallaan pennutetut, jotka siirtyvät uuteen kotiinsa penikkana kuten muutkin koirat, voivat olla ihan tervepäisiä. Rescuekoirat ovat järkiään huonolla hermorakenteella varustettuja, tai sitten hermostunut käytös johtuu taustasta ja omistajat vielä pahentaa asioita tuomalla niitä koirapuistoon vaikka koira on pelosta sekaisin.
Terverakenteiset koirat ovat tuossa joukossa harvassa, ja yhdelläkään rescuekoiralla en ole sellaista nähnyt. Tervein taisin olla norjanharmaa-jämptimix. Tuollaisessa yhdistelmässä mielikin on kunnossa, kun ei ole ristiriitaisia viettejä sekoittamassa pakkaa. Eräs sakemanni-pyreneittenkoiramix (ei rescue sekään) taas oli aika hermoraunio, liikaa vartiointiviettiä ja reaktiivisuutta. Toki sillä oli aika hyvä rakenne.
Sekaroitusen ottaminen on juuri ja juuri perusteltua jos rodut on tiedossa ja saa pennun. Mutta on sulaa hulluutta ottaa koira, jonka roduista tai taustasta ei tiedä mitään. Ja vieläpä ulkomailta. Sillä ne taudit saadaan leviämään ja käsissä on tikittävä aikapommi -noita rescueita kun ottaa yleensä vielä ties mitkä maailmansyleilijät, jotka kuvittelee että traumatisoituneet koirat ja juopot voi rakastaa ehjäksi.
Ne venäläiset rescuekoirat ovat monesti monen polven sekarotuisia kulkukoiria ja ne ovat kauniita, hyvärakenteisia, terveitä, hyväluonteisia ja oppivaisia. En tarkoitakaan mitään vahinkopentuja Suomesta välttämättä tai "pentutehtaan" design-sekarotuisia ehkä sairaista ylijalostetuista vanhemmista, vaan niitä monen polven katukoirien jälkeläisiä.
Jos ne pärjää niin hienosti katukoirana, pistää miettimään miten eettistä on ottaa sellainen koira ja raahata se, vieläpä aikuisena asumaan kerrostaloon ihmisten kanssa?
Tuollaiset monennen polven katukoirat ovat jo käytännössä villieläimiä. Kertoo täydellisestä eläinpsykologian ymmärtämättömyydestä, että tahtoo "pelastaa" sellaisen lemmikikseen. Olisiko sinusta eettistä pelastaa kettu metsästä lemmikiksi? Tai susi?
Jos koira on elänyt koko elämänsä kadulla, se ei ole millään tavalla oppinut että ihminen olisi mukava, hyvä tai turvallinen asia. Ihminen on sille uhka. Sitten joku hyvää tarkoittava mutta epäempaattinen hölmö raahaa sen pois vieraiden koirien reviireille, asumaan kopissa pelottavan, hampaitaan väläyttelevän ihmisen kanssa ja kulkemaan narun päässä.
Ai että, kyllä on hienoa olla venäläinen rescuekoira maailmansyleilijän käsissä.
Höpöhöpö. Koiran villiintymiseen menisi 1000 vuotta. Olemme viettäneet niin kauan koiran kanssa aikaa, että se osaa synnynnäisesti lukea mikroilmeitämme ja meidän aivojen välitysaineet reagoivat koiran näkemiseen.
Rescue-koirat eivät ole villejä koiria, vaan omistajiensa hylkäämiä.
Juurihan tuo yksi selitti, miten monennen sukupolven katukoirat on ylivetoja. Eli se omistaja on hylännyt joskus hamassa menneisyydessä.
Maailman kesyinkin koira (kuten myös lehmä) karatessaan villiintyy muutamassa päivässä niin, ettei anna enää edes omistajalle kiinni, koska villieläimen vaistot tulevat pintaan. Niinkutsuttu karkurimoodi. Toki se palautuu sitten ennalleen kun on saatu takaisin, mutta koira, joka ei ole ennen ihmislaumassa elänyt?
Ei ne monetkaan elä täysin ilman ihmiskontakteja. Lähiympäristön ihmiset mm. ruokkii koiria ja hoitaa niitä jonkin verran. Silti eivät ole kenenkään koiria. Itsekin löysin oman koirani niin, että aloin ruokkimaan (naapureideni tapaan) lähiympäristössä pyöriviä koiria. Yksi niistä sitten alkoi ottamaan enemmän kontaktia minuun, kulkea perässä ja tulipa sisälle asuntoonkin. Ja sille tielle sitten jäi.
Tiesitkö, että rabiesta ei vieläkään voida hoitaa muuta kuin tartunnan saamisen jälkeen välittömällä rokotuksella ja toivomalla parasta?
On äärimmäisen riskaabelia alkaa lääppiä katukoiria jossain Venäjällä, missä rabiesta vielä on.
Suomessa sitä on vielä lepakoissa, muuten. Jos on pienikin epäilys että lepakko on raapaissut edes, mars terveyskeskukseen.
Ei niitä hirveästi lääpitä. Ne koirat joita hoidetaan, ihan itse ottaa kontaktia. Jos sitten kohdalle osuu koira, jolla on rabies, niin se voi sitten olla mikä tahansa koira... ei se riski kasva sillä, että ruokit koiria mitkä siinä ympärillä muutenkin pyörii ja ottaa suhun kontaktia.
Mutta joo, aika huvittavaa, kun ihminen, joka ei ole jossain ympistössä asunut, alkaa valistaa sen vaaroista. Eiköhän ne ole siinä ympäristössä asuneen tiedossa paremmin ja myös kehittynyt taitoa lukea niitä vaaranpaikkoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, että villieläin luonnossa poikii vuosittain on aivan eri asia kuin että domestikoitu, pitkälle (=usein sairaaksi) jalostettu lemmikkieläin poikii omistajalleen rahaa niin että on lopulta pelkkä raunio.
Toisekseen, asiallisella kasvattajalla ei ole kerta kaikkiaan mitään syytä olla rekisteröitymättä kennelin pitäjäksi. Jos ei sitä viitsi tehdä, on aivan selvää, että joko elukat ei ole puhdasrotuisia tai toiminta ei ole eläinsuojelullisesti kestävällä pohjalla.
Kolmannekseen, jos otsaa paperittoman koiran, ei voi koskaan käydä näyttelyissä, kilpailuissa, pennuttaa sitä koiraa asianmukaisesti... No, tietysti kaikenlaiset debiilit tekee jopa sekarotuisilla koirillaan pentuja, mutta se ei ole missään nimessä toivottavaa, kun sekarotuisten koirien viettimaailma voi olla aika yllätyksellinen.
Sekarotuisethan (varsinkin ulkomaiset monen polven sekarotuiset rescue-koirat) ovat just parhaita koiria: terveitä, oppivaisia ja pitkäikäisiä. Oikeasti haluaisin kaikkein mieluiten sekarotuisen. Rotukoirista iso osa on sisäsiittoisia ja sairaiksi jalostettuja, joilla on luonnoton rakenne ja turkki.
Riippuu tietysti mihin vertaat. Mikä hyvänsä on tervettä joihinkin bulldoggeihin verrattuna. Mutta jos nyt vaikka metsästyskoiriin vertaa, tai muihin käyttökoiriin... Poislukien Suomenpystykorvat, sekin rotu melkein pilattiin kun alettiin TEHTAILLA seurakoiria ja epilepsiaa alkoi olla aika tavalla. Nyt tuo on saatu kuriin.
Sekarotuisella koiralla ei tiedä ikinä, mikä sen viettimaailma tulee olemaan. No, jos sekoittaa kaksi metsästyskoiraa, voi ehkä arvata, mutta usein näkee että useampi täysin erityyppinen koira on sekoitettu. Tuloksena on sitten huonolla rakenteella varustettu hermoraunio.
Jos tietäisit koirista jotain, näkisit kyllä että harvassa on sekarotuinen jolla olisi terve rakenne. Tietysti monet rodutkin on jalostettu epäterveeksi, mutta sitten on niitä rotuja joissa voit olla varma että rakenne on terve ja vietit pelaa siihen suuntaan mihin tahdotkin.
Itäblokin maiden monen polven sekarotuisilla on usein hyvin terve ja kevyt rakenne, joka muistuttaa suden mittasuhteita. Myös turkki on samantyyppinen kuin villieläimillä. Yleensä ne ovat todella terveitä ja erittäin oppivaisia myös. Kokemusta on nuoruudestani yhdestä omasta (isokokoinen koira eli 15-vuotiaaksi ja oli terveenä koko elämänsä loppuun saakka, vain muutama ell-käynti) ja muutamasta lähipiirin ulkomaisesta rescue-koirasta.
Eli sinulla on äärimmäisen vähän kokemusta. Minä olen nähnyt kymmeniä sekarotuisia, sekä ihan kotimaisia että rescuetapauksia. Tahallaan pennutetut, jotka siirtyvät uuteen kotiinsa penikkana kuten muutkin koirat, voivat olla ihan tervepäisiä. Rescuekoirat ovat järkiään huonolla hermorakenteella varustettuja, tai sitten hermostunut käytös johtuu taustasta ja omistajat vielä pahentaa asioita tuomalla niitä koirapuistoon vaikka koira on pelosta sekaisin.
Terverakenteiset koirat ovat tuossa joukossa harvassa, ja yhdelläkään rescuekoiralla en ole sellaista nähnyt. Tervein taisin olla norjanharmaa-jämptimix. Tuollaisessa yhdistelmässä mielikin on kunnossa, kun ei ole ristiriitaisia viettejä sekoittamassa pakkaa. Eräs sakemanni-pyreneittenkoiramix (ei rescue sekään) taas oli aika hermoraunio, liikaa vartiointiviettiä ja reaktiivisuutta. Toki sillä oli aika hyvä rakenne.
Sekaroitusen ottaminen on juuri ja juuri perusteltua jos rodut on tiedossa ja saa pennun. Mutta on sulaa hulluutta ottaa koira, jonka roduista tai taustasta ei tiedä mitään. Ja vieläpä ulkomailta. Sillä ne taudit saadaan leviämään ja käsissä on tikittävä aikapommi -noita rescueita kun ottaa yleensä vielä ties mitkä maailmansyleilijät, jotka kuvittelee että traumatisoituneet koirat ja juopot voi rakastaa ehjäksi.
Ne venäläiset rescuekoirat ovat monesti monen polven sekarotuisia kulkukoiria ja ne ovat kauniita, hyvärakenteisia, terveitä, hyväluonteisia ja oppivaisia. En tarkoitakaan mitään vahinkopentuja Suomesta välttämättä tai "pentutehtaan" design-sekarotuisia ehkä sairaista ylijalostetuista vanhemmista, vaan niitä monen polven katukoirien jälkeläisiä.
Jos ne pärjää niin hienosti katukoirana, pistää miettimään miten eettistä on ottaa sellainen koira ja raahata se, vieläpä aikuisena asumaan kerrostaloon ihmisten kanssa?
Tuollaiset monennen polven katukoirat ovat jo käytännössä villieläimiä. Kertoo täydellisestä eläinpsykologian ymmärtämättömyydestä, että tahtoo "pelastaa" sellaisen lemmikikseen. Olisiko sinusta eettistä pelastaa kettu metsästä lemmikiksi? Tai susi?
Jos koira on elänyt koko elämänsä kadulla, se ei ole millään tavalla oppinut että ihminen olisi mukava, hyvä tai turvallinen asia. Ihminen on sille uhka. Sitten joku hyvää tarkoittava mutta epäempaattinen hölmö raahaa sen pois vieraiden koirien reviireille, asumaan kopissa pelottavan, hampaitaan väläyttelevän ihmisen kanssa ja kulkemaan narun päässä.
Ai että, kyllä on hienoa olla venäläinen rescuekoira maailmansyleilijän käsissä.
Höpöhöpö. Koiran villiintymiseen menisi 1000 vuotta. Olemme viettäneet niin kauan koiran kanssa aikaa, että se osaa synnynnäisesti lukea mikroilmeitämme ja meidän aivojen välitysaineet reagoivat koiran näkemiseen.
Rescue-koirat eivät ole villejä koiria, vaan omistajiensa hylkäämiä.
Juurihan tuo yksi selitti, miten monennen sukupolven katukoirat on ylivetoja. Eli se omistaja on hylännyt joskus hamassa menneisyydessä.
Maailman kesyinkin koira (kuten myös lehmä) karatessaan villiintyy muutamassa päivässä niin, ettei anna enää edes omistajalle kiinni, koska villieläimen vaistot tulevat pintaan. Niinkutsuttu karkurimoodi. Toki se palautuu sitten ennalleen kun on saatu takaisin, mutta koira, joka ei ole ennen ihmislaumassa elänyt?
Ei ne monetkaan elä täysin ilman ihmiskontakteja. Lähiympäristön ihmiset mm. ruokkii koiria ja hoitaa niitä jonkin verran. Silti eivät ole kenenkään koiria. Itsekin löysin oman koirani niin, että aloin ruokkimaan (naapureideni tapaan) lähiympäristössä pyöriviä koiria. Yksi niistä sitten alkoi ottamaan enemmän kontaktia minuun, kulkea perässä ja tulipa sisälle asuntoonkin. Ja sille tielle sitten jäi.
Tiesitkö, että rabiesta ei vieläkään voida hoitaa muuta kuin tartunnan saamisen jälkeen välittömällä rokotuksella ja toivomalla parasta?
On äärimmäisen riskaabelia alkaa lääppiä katukoiria jossain Venäjällä, missä rabiesta vielä on.
Suomessa sitä on vielä lepakoissa, muuten. Jos on pienikin epäilys että lepakko on raapaissut edes, mars terveyskeskukseen.
Näin on varmaan paperilla, mutta itselläni on rokotukset kunnossa. Intiassakin rapsuttelin katukoiria, eikä tapahtunut mitään. Tuttu ell omistaa myös ulkomaisia rescue-koiria ja hän jos joku tietää eläinten terveydestä.
Rabiesta vastaan ei ole rokotusta. Tai sitä ei ainakaan anneta kuin äärimmäisessä uhassa. Rabies on oikeasti tosi vakavasti otettava uhka.
Moikka. Ajattelin hakea Itävaltaan eläinlääkikseen. Siellä yksi suuntautumisvaihtoehto on villieläimet. Kaikki opiskelijat rokotetaan rabiesta vastaan. Miten tämä on mahdollista, mikäli rokotetta ei ole olemassa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, että villieläin luonnossa poikii vuosittain on aivan eri asia kuin että domestikoitu, pitkälle (=usein sairaaksi) jalostettu lemmikkieläin poikii omistajalleen rahaa niin että on lopulta pelkkä raunio.
Toisekseen, asiallisella kasvattajalla ei ole kerta kaikkiaan mitään syytä olla rekisteröitymättä kennelin pitäjäksi. Jos ei sitä viitsi tehdä, on aivan selvää, että joko elukat ei ole puhdasrotuisia tai toiminta ei ole eläinsuojelullisesti kestävällä pohjalla.
Kolmannekseen, jos otsaa paperittoman koiran, ei voi koskaan käydä näyttelyissä, kilpailuissa, pennuttaa sitä koiraa asianmukaisesti... No, tietysti kaikenlaiset debiilit tekee jopa sekarotuisilla koirillaan pentuja, mutta se ei ole missään nimessä toivottavaa, kun sekarotuisten koirien viettimaailma voi olla aika yllätyksellinen.
Sekarotuisethan (varsinkin ulkomaiset monen polven sekarotuiset rescue-koirat) ovat just parhaita koiria: terveitä, oppivaisia ja pitkäikäisiä. Oikeasti haluaisin kaikkein mieluiten sekarotuisen. Rotukoirista iso osa on sisäsiittoisia ja sairaiksi jalostettuja, joilla on luonnoton rakenne ja turkki.
Riippuu tietysti mihin vertaat. Mikä hyvänsä on tervettä joihinkin bulldoggeihin verrattuna. Mutta jos nyt vaikka metsästyskoiriin vertaa, tai muihin käyttökoiriin... Poislukien Suomenpystykorvat, sekin rotu melkein pilattiin kun alettiin TEHTAILLA seurakoiria ja epilepsiaa alkoi olla aika tavalla. Nyt tuo on saatu kuriin.
Sekarotuisella koiralla ei tiedä ikinä, mikä sen viettimaailma tulee olemaan. No, jos sekoittaa kaksi metsästyskoiraa, voi ehkä arvata, mutta usein näkee että useampi täysin erityyppinen koira on sekoitettu. Tuloksena on sitten huonolla rakenteella varustettu hermoraunio.
Jos tietäisit koirista jotain, näkisit kyllä että harvassa on sekarotuinen jolla olisi terve rakenne. Tietysti monet rodutkin on jalostettu epäterveeksi, mutta sitten on niitä rotuja joissa voit olla varma että rakenne on terve ja vietit pelaa siihen suuntaan mihin tahdotkin.
Itäblokin maiden monen polven sekarotuisilla on usein hyvin terve ja kevyt rakenne, joka muistuttaa suden mittasuhteita. Myös turkki on samantyyppinen kuin villieläimillä. Yleensä ne ovat todella terveitä ja erittäin oppivaisia myös. Kokemusta on nuoruudestani yhdestä omasta (isokokoinen koira eli 15-vuotiaaksi ja oli terveenä koko elämänsä loppuun saakka, vain muutama ell-käynti) ja muutamasta lähipiirin ulkomaisesta rescue-koirasta.
Eli sinulla on äärimmäisen vähän kokemusta. Minä olen nähnyt kymmeniä sekarotuisia, sekä ihan kotimaisia että rescuetapauksia. Tahallaan pennutetut, jotka siirtyvät uuteen kotiinsa penikkana kuten muutkin koirat, voivat olla ihan tervepäisiä. Rescuekoirat ovat järkiään huonolla hermorakenteella varustettuja, tai sitten hermostunut käytös johtuu taustasta ja omistajat vielä pahentaa asioita tuomalla niitä koirapuistoon vaikka koira on pelosta sekaisin.
Terverakenteiset koirat ovat tuossa joukossa harvassa, ja yhdelläkään rescuekoiralla en ole sellaista nähnyt. Tervein taisin olla norjanharmaa-jämptimix. Tuollaisessa yhdistelmässä mielikin on kunnossa, kun ei ole ristiriitaisia viettejä sekoittamassa pakkaa. Eräs sakemanni-pyreneittenkoiramix (ei rescue sekään) taas oli aika hermoraunio, liikaa vartiointiviettiä ja reaktiivisuutta. Toki sillä oli aika hyvä rakenne.
Sekaroitusen ottaminen on juuri ja juuri perusteltua jos rodut on tiedossa ja saa pennun. Mutta on sulaa hulluutta ottaa koira, jonka roduista tai taustasta ei tiedä mitään. Ja vieläpä ulkomailta. Sillä ne taudit saadaan leviämään ja käsissä on tikittävä aikapommi -noita rescueita kun ottaa yleensä vielä ties mitkä maailmansyleilijät, jotka kuvittelee että traumatisoituneet koirat ja juopot voi rakastaa ehjäksi.
Ne venäläiset rescuekoirat ovat monesti monen polven sekarotuisia kulkukoiria ja ne ovat kauniita, hyvärakenteisia, terveitä, hyväluonteisia ja oppivaisia. En tarkoitakaan mitään vahinkopentuja Suomesta välttämättä tai "pentutehtaan" design-sekarotuisia ehkä sairaista ylijalostetuista vanhemmista, vaan niitä monen polven katukoirien jälkeläisiä.
Jos ne pärjää niin hienosti katukoirana, pistää miettimään miten eettistä on ottaa sellainen koira ja raahata se, vieläpä aikuisena asumaan kerrostaloon ihmisten kanssa?
Tuollaiset monennen polven katukoirat ovat jo käytännössä villieläimiä. Kertoo täydellisestä eläinpsykologian ymmärtämättömyydestä, että tahtoo "pelastaa" sellaisen lemmikikseen. Olisiko sinusta eettistä pelastaa kettu metsästä lemmikiksi? Tai susi?
Jos koira on elänyt koko elämänsä kadulla, se ei ole millään tavalla oppinut että ihminen olisi mukava, hyvä tai turvallinen asia. Ihminen on sille uhka. Sitten joku hyvää tarkoittava mutta epäempaattinen hölmö raahaa sen pois vieraiden koirien reviireille, asumaan kopissa pelottavan, hampaitaan väläyttelevän ihmisen kanssa ja kulkemaan narun päässä.
Ai että, kyllä on hienoa olla venäläinen rescuekoira maailmansyleilijän käsissä.
Höpöhöpö. Koiran villiintymiseen menisi 1000 vuotta. Olemme viettäneet niin kauan koiran kanssa aikaa, että se osaa synnynnäisesti lukea mikroilmeitämme ja meidän aivojen välitysaineet reagoivat koiran näkemiseen.
Rescue-koirat eivät ole villejä koiria, vaan omistajiensa hylkäämiä.
Juurihan tuo yksi selitti, miten monennen sukupolven katukoirat on ylivetoja. Eli se omistaja on hylännyt joskus hamassa menneisyydessä.
Maailman kesyinkin koira (kuten myös lehmä) karatessaan villiintyy muutamassa päivässä niin, ettei anna enää edes omistajalle kiinni, koska villieläimen vaistot tulevat pintaan. Niinkutsuttu karkurimoodi. Toki se palautuu sitten ennalleen kun on saatu takaisin, mutta koira, joka ei ole ennen ihmislaumassa elänyt?
Ei ne monetkaan elä täysin ilman ihmiskontakteja. Lähiympäristön ihmiset mm. ruokkii koiria ja hoitaa niitä jonkin verran. Silti eivät ole kenenkään koiria. Itsekin löysin oman koirani niin, että aloin ruokkimaan (naapureideni tapaan) lähiympäristössä pyöriviä koiria. Yksi niistä sitten alkoi ottamaan enemmän kontaktia minuun, kulkea perässä ja tulipa sisälle asuntoonkin. Ja sille tielle sitten jäi.
Tiesitkö, että rabiesta ei vieläkään voida hoitaa muuta kuin tartunnan saamisen jälkeen välittömällä rokotuksella ja toivomalla parasta?
On äärimmäisen riskaabelia alkaa lääppiä katukoiria jossain Venäjällä, missä rabiesta vielä on.
Suomessa sitä on vielä lepakoissa, muuten. Jos on pienikin epäilys että lepakko on raapaissut edes, mars terveyskeskukseen.
Näin on varmaan paperilla, mutta itselläni on rokotukset kunnossa. Intiassakin rapsuttelin katukoiria, eikä tapahtunut mitään. Tuttu ell omistaa myös ulkomaisia rescue-koiria ja hän jos joku tietää eläinten terveydestä.
Rabiesta vastaan ei ole rokotusta. Tai sitä ei ainakaan anneta kuin äärimmäisessä uhassa. Rabies on oikeasti tosi vakavasti otettava uhka.
Moikka. Ajattelin hakea Itävaltaan eläinlääkikseen. Siellä yksi suuntautumisvaihtoehto on villieläimet. Kaikki opiskelijat rokotetaan rabiesta vastaan. Miten tämä on mahdollista, mikäli rokotetta ei ole olemassa?
No enkö juuri kirjoittanut, että sitä annetaan äärimmäisessä uhassa. Suomalaisen perus rokotussuojalla ei ole mitään tekemistä sen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rescue-koiria olen tavannut vain ihmisillä, joilla muitakin (Mt-)ongelmia. Eikä yksikään rescue ole ollut terve, mutta kun se olikin pelastettu niin ei haittaa rakenne-eikä luonnevika, ne vähän kuin kuuluu siihen rotuun. Ja taudit myös. Täysin vastuutonta touhua ja näitä yleensä vielä ihmisillä, jotka eivät oikeasti tiedä koirista yhtään mitään.
Mistä sinä tiedät, mitä he tietävät? Tiedätkö itsekään sen enempää kuin muutkaan? Ja mitä mt-ongelmat asiaan liittyvät? Mulla ei ole mitään ongelmia, mutta en halua jotain hassun näköiseksi jalostettua fifiä kuitenkaan, vaan oikean, perinteisen, sutta hieman muistuttavan koiran. Pitääkö teeskennellä tietynlaista tylsää perusihmistä, jotta saa omistaa koiran? Nat simeininkiä taas.
Ai, olitkin uniikki lumihiutale, jonka täytyy saada spesiaali koira millaista muilla ei ole.
Jos haluaisit vain hvän peruskoiran, joka muistuttaa sutta, ottaisit jämptin. Mutta eihän se kelpaa, koska niitä on Suomessa melkein 30 000, joten et voisi tuntea itseäsi erikoiseksi.
Outoa ajatella, että on olemassa vain hassuja fifejä tai sitten rescuekoiria. Et taida oikeasti tietää koiraroduista oikein mitään? Näet vain ne kaupungin keskustassa kulkevat fifit, etkä niitä kymmeniätuhansia sudennäköisiä jämptejä, norjanharmaita, karhukoiria, pohjanpystykorvia, lapinporokoiria, mitä Suomi on väärällään. Kaikki terveitä, hyviä, toimivia koiria.
Muuten, jos tahdot susimaisen koiran, niillä on sitten kova riistavietti. Susilla nääs on. Kuolevat muuten. Joten kannattaa opetella ensinnäkin liikkumaan se pari tuntia päivässä ja toisekseen metsästämään, tai sinulla on käsissäsi erittäin onneton koira.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No joillainhan on se ideologia, että koirien pitää olla "puhdasrotuisia". Heidän silmissään kaikki sekarotuiset on vääränlaisia koiria.
Ja myös rotukoirat, jotka ei täytä rotumääritelmää.
No kyllä, esim. minulla on tämä ideologia. Kun otan koiran itselleni, haluan nähdä sen sukutaulun ja mielellään tunnistaa sieltä kaikki yksilöt kolmen sukupolven takaa ainakin. Tällöin tiedän, mitä suurella todennäköisyydellä pennusta tulee. Haluan myös, että siinä on tallella ne ominaisuudet, mihin se on alunperin jalostettu. En ymmärrä, miten tämä dissaa sekarotuisia?
Nykyisin ulkonäkö ohjaa jalostusta eikä terveys. Vai missä rodussa koiran käyttöominaisuudet menisivät muka ulkonäön edelle jalostuksessa? En tiedä yhtäkään.
Kelpie, bordercollie, malinois, käyttösaku. Tuli nyt ekana mieleen. Metsästyskoirista puhumattakaan. Monissa muissakin roduissa löytyy harrastuspainotteisia kasvattajia.
Eli kyseisen rodun yksilöt kelpaavat, vaikka olisivat minkä värisiä tahansa? Valkoinen saksanpaimenkoira, musta bordercollie..
Vai kelpaako vain tietyt värit?
Jos kaikkia värejä ja kokoja ei hyväksytä, niin ollaan ulkonäkökeskeisiä kasvatuksessa..Kelpaavat mihin?
Jalostukseen. Luulisi, että jos jalostetaan käyttötarkoitusta, ei värillä ole väliä. Vaikka olisi valkopilkullinen, leukistinen saksanpaimenkoira, niin pitäisi voida käyttää jalostukseen, jos on hyvä käyttötarkoituksessaan.
Jostain syystä en ole nähnyt kuin tietyn näköisiä saksanpaimenkoiria.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, että villieläin luonnossa poikii vuosittain on aivan eri asia kuin että domestikoitu, pitkälle (=usein sairaaksi) jalostettu lemmikkieläin poikii omistajalleen rahaa niin että on lopulta pelkkä raunio.
Toisekseen, asiallisella kasvattajalla ei ole kerta kaikkiaan mitään syytä olla rekisteröitymättä kennelin pitäjäksi. Jos ei sitä viitsi tehdä, on aivan selvää, että joko elukat ei ole puhdasrotuisia tai toiminta ei ole eläinsuojelullisesti kestävällä pohjalla.
Kolmannekseen, jos otsaa paperittoman koiran, ei voi koskaan käydä näyttelyissä, kilpailuissa, pennuttaa sitä koiraa asianmukaisesti... No, tietysti kaikenlaiset debiilit tekee jopa sekarotuisilla koirillaan pentuja, mutta se ei ole missään nimessä toivottavaa, kun sekarotuisten koirien viettimaailma voi olla aika yllätyksellinen.
Sekarotuisethan (varsinkin ulkomaiset monen polven sekarotuiset rescue-koirat) ovat just parhaita koiria: terveitä, oppivaisia ja pitkäikäisiä. Oikeasti haluaisin kaikkein mieluiten sekarotuisen. Rotukoirista iso osa on sisäsiittoisia ja sairaiksi jalostettuja, joilla on luonnoton rakenne ja turkki.
Riippuu tietysti mihin vertaat. Mikä hyvänsä on tervettä joihinkin bulldoggeihin verrattuna. Mutta jos nyt vaikka metsästyskoiriin vertaa, tai muihin käyttökoiriin... Poislukien Suomenpystykorvat, sekin rotu melkein pilattiin kun alettiin TEHTAILLA seurakoiria ja epilepsiaa alkoi olla aika tavalla. Nyt tuo on saatu kuriin.
Sekarotuisella koiralla ei tiedä ikinä, mikä sen viettimaailma tulee olemaan. No, jos sekoittaa kaksi metsästyskoiraa, voi ehkä arvata, mutta usein näkee että useampi täysin erityyppinen koira on sekoitettu. Tuloksena on sitten huonolla rakenteella varustettu hermoraunio.
Jos tietäisit koirista jotain, näkisit kyllä että harvassa on sekarotuinen jolla olisi terve rakenne. Tietysti monet rodutkin on jalostettu epäterveeksi, mutta sitten on niitä rotuja joissa voit olla varma että rakenne on terve ja vietit pelaa siihen suuntaan mihin tahdotkin.
Itäblokin maiden monen polven sekarotuisilla on usein hyvin terve ja kevyt rakenne, joka muistuttaa suden mittasuhteita. Myös turkki on samantyyppinen kuin villieläimillä. Yleensä ne ovat todella terveitä ja erittäin oppivaisia myös. Kokemusta on nuoruudestani yhdestä omasta (isokokoinen koira eli 15-vuotiaaksi ja oli terveenä koko elämänsä loppuun saakka, vain muutama ell-käynti) ja muutamasta lähipiirin ulkomaisesta rescue-koirasta.
Eli sinulla on äärimmäisen vähän kokemusta. Minä olen nähnyt kymmeniä sekarotuisia, sekä ihan kotimaisia että rescuetapauksia. Tahallaan pennutetut, jotka siirtyvät uuteen kotiinsa penikkana kuten muutkin koirat, voivat olla ihan tervepäisiä. Rescuekoirat ovat järkiään huonolla hermorakenteella varustettuja, tai sitten hermostunut käytös johtuu taustasta ja omistajat vielä pahentaa asioita tuomalla niitä koirapuistoon vaikka koira on pelosta sekaisin.
Terverakenteiset koirat ovat tuossa joukossa harvassa, ja yhdelläkään rescuekoiralla en ole sellaista nähnyt. Tervein taisin olla norjanharmaa-jämptimix. Tuollaisessa yhdistelmässä mielikin on kunnossa, kun ei ole ristiriitaisia viettejä sekoittamassa pakkaa. Eräs sakemanni-pyreneittenkoiramix (ei rescue sekään) taas oli aika hermoraunio, liikaa vartiointiviettiä ja reaktiivisuutta. Toki sillä oli aika hyvä rakenne.
Sekaroitusen ottaminen on juuri ja juuri perusteltua jos rodut on tiedossa ja saa pennun. Mutta on sulaa hulluutta ottaa koira, jonka roduista tai taustasta ei tiedä mitään. Ja vieläpä ulkomailta. Sillä ne taudit saadaan leviämään ja käsissä on tikittävä aikapommi -noita rescueita kun ottaa yleensä vielä ties mitkä maailmansyleilijät, jotka kuvittelee että traumatisoituneet koirat ja juopot voi rakastaa ehjäksi.
Ne venäläiset rescuekoirat ovat monesti monen polven sekarotuisia kulkukoiria ja ne ovat kauniita, hyvärakenteisia, terveitä, hyväluonteisia ja oppivaisia. En tarkoitakaan mitään vahinkopentuja Suomesta välttämättä tai "pentutehtaan" design-sekarotuisia ehkä sairaista ylijalostetuista vanhemmista, vaan niitä monen polven katukoirien jälkeläisiä.
Jos ne pärjää niin hienosti katukoirana, pistää miettimään miten eettistä on ottaa sellainen koira ja raahata se, vieläpä aikuisena asumaan kerrostaloon ihmisten kanssa?
Tuollaiset monennen polven katukoirat ovat jo käytännössä villieläimiä. Kertoo täydellisestä eläinpsykologian ymmärtämättömyydestä, että tahtoo "pelastaa" sellaisen lemmikikseen. Olisiko sinusta eettistä pelastaa kettu metsästä lemmikiksi? Tai susi?
Jos koira on elänyt koko elämänsä kadulla, se ei ole millään tavalla oppinut että ihminen olisi mukava, hyvä tai turvallinen asia. Ihminen on sille uhka. Sitten joku hyvää tarkoittava mutta epäempaattinen hölmö raahaa sen pois vieraiden koirien reviireille, asumaan kopissa pelottavan, hampaitaan väläyttelevän ihmisen kanssa ja kulkemaan narun päässä.
Ai että, kyllä on hienoa olla venäläinen rescuekoira maailmansyleilijän käsissä.
Höpöhöpö. Koiran villiintymiseen menisi 1000 vuotta. Olemme viettäneet niin kauan koiran kanssa aikaa, että se osaa synnynnäisesti lukea mikroilmeitämme ja meidän aivojen välitysaineet reagoivat koiran näkemiseen.
Rescue-koirat eivät ole villejä koiria, vaan omistajiensa hylkäämiä.
Juurihan tuo yksi selitti, miten monennen sukupolven katukoirat on ylivetoja. Eli se omistaja on hylännyt joskus hamassa menneisyydessä.
Maailman kesyinkin koira (kuten myös lehmä) karatessaan villiintyy muutamassa päivässä niin, ettei anna enää edes omistajalle kiinni, koska villieläimen vaistot tulevat pintaan. Niinkutsuttu karkurimoodi. Toki se palautuu sitten ennalleen kun on saatu takaisin, mutta koira, joka ei ole ennen ihmislaumassa elänyt?
Ei ne monetkaan elä täysin ilman ihmiskontakteja. Lähiympäristön ihmiset mm. ruokkii koiria ja hoitaa niitä jonkin verran. Silti eivät ole kenenkään koiria. Itsekin löysin oman koirani niin, että aloin ruokkimaan (naapureideni tapaan) lähiympäristössä pyöriviä koiria. Yksi niistä sitten alkoi ottamaan enemmän kontaktia minuun, kulkea perässä ja tulipa sisälle asuntoonkin. Ja sille tielle sitten jäi.
Tiesitkö, että rabiesta ei vieläkään voida hoitaa muuta kuin tartunnan saamisen jälkeen välittömällä rokotuksella ja toivomalla parasta?
On äärimmäisen riskaabelia alkaa lääppiä katukoiria jossain Venäjällä, missä rabiesta vielä on.
Suomessa sitä on vielä lepakoissa, muuten. Jos on pienikin epäilys että lepakko on raapaissut edes, mars terveyskeskukseen.
Näin on varmaan paperilla, mutta itselläni on rokotukset kunnossa. Intiassakin rapsuttelin katukoiria, eikä tapahtunut mitään. Tuttu ell omistaa myös ulkomaisia rescue-koiria ja hän jos joku tietää eläinten terveydestä.
Rabiesta vastaan ei ole rokotusta. Tai sitä ei ainakaan anneta kuin äärimmäisessä uhassa. Rabies on oikeasti tosi vakavasti otettava uhka.
Moikka. Ajattelin hakea Itävaltaan eläinlääkikseen. Siellä yksi suuntautumisvaihtoehto on villieläimet. Kaikki opiskelijat rokotetaan rabiesta vastaan. Miten tämä on mahdollista, mikäli rokotetta ei ole olemassa?
No enkö juuri kirjoittanut, että sitä annetaan äärimmäisessä uhassa. Suomalaisen perus rokotussuojalla ei ole mitään tekemistä sen kanssa.
Sanoit ettei rokotetta ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, että villieläin luonnossa poikii vuosittain on aivan eri asia kuin että domestikoitu, pitkälle (=usein sairaaksi) jalostettu lemmikkieläin poikii omistajalleen rahaa niin että on lopulta pelkkä raunio.
Toisekseen, asiallisella kasvattajalla ei ole kerta kaikkiaan mitään syytä olla rekisteröitymättä kennelin pitäjäksi. Jos ei sitä viitsi tehdä, on aivan selvää, että joko elukat ei ole puhdasrotuisia tai toiminta ei ole eläinsuojelullisesti kestävällä pohjalla.
Kolmannekseen, jos otsaa paperittoman koiran, ei voi koskaan käydä näyttelyissä, kilpailuissa, pennuttaa sitä koiraa asianmukaisesti... No, tietysti kaikenlaiset debiilit tekee jopa sekarotuisilla koirillaan pentuja, mutta se ei ole missään nimessä toivottavaa, kun sekarotuisten koirien viettimaailma voi olla aika yllätyksellinen.
Sekarotuisethan (varsinkin ulkomaiset monen polven sekarotuiset rescue-koirat) ovat just parhaita koiria: terveitä, oppivaisia ja pitkäikäisiä. Oikeasti haluaisin kaikkein mieluiten sekarotuisen. Rotukoirista iso osa on sisäsiittoisia ja sairaiksi jalostettuja, joilla on luonnoton rakenne ja turkki.
Riippuu tietysti mihin vertaat. Mikä hyvänsä on tervettä joihinkin bulldoggeihin verrattuna. Mutta jos nyt vaikka metsästyskoiriin vertaa, tai muihin käyttökoiriin... Poislukien Suomenpystykorvat, sekin rotu melkein pilattiin kun alettiin TEHTAILLA seurakoiria ja epilepsiaa alkoi olla aika tavalla. Nyt tuo on saatu kuriin.
Sekarotuisella koiralla ei tiedä ikinä, mikä sen viettimaailma tulee olemaan. No, jos sekoittaa kaksi metsästyskoiraa, voi ehkä arvata, mutta usein näkee että useampi täysin erityyppinen koira on sekoitettu. Tuloksena on sitten huonolla rakenteella varustettu hermoraunio.
Jos tietäisit koirista jotain, näkisit kyllä että harvassa on sekarotuinen jolla olisi terve rakenne. Tietysti monet rodutkin on jalostettu epäterveeksi, mutta sitten on niitä rotuja joissa voit olla varma että rakenne on terve ja vietit pelaa siihen suuntaan mihin tahdotkin.
Itäblokin maiden monen polven sekarotuisilla on usein hyvin terve ja kevyt rakenne, joka muistuttaa suden mittasuhteita. Myös turkki on samantyyppinen kuin villieläimillä. Yleensä ne ovat todella terveitä ja erittäin oppivaisia myös. Kokemusta on nuoruudestani yhdestä omasta (isokokoinen koira eli 15-vuotiaaksi ja oli terveenä koko elämänsä loppuun saakka, vain muutama ell-käynti) ja muutamasta lähipiirin ulkomaisesta rescue-koirasta.
Eli sinulla on äärimmäisen vähän kokemusta. Minä olen nähnyt kymmeniä sekarotuisia, sekä ihan kotimaisia että rescuetapauksia. Tahallaan pennutetut, jotka siirtyvät uuteen kotiinsa penikkana kuten muutkin koirat, voivat olla ihan tervepäisiä. Rescuekoirat ovat järkiään huonolla hermorakenteella varustettuja, tai sitten hermostunut käytös johtuu taustasta ja omistajat vielä pahentaa asioita tuomalla niitä koirapuistoon vaikka koira on pelosta sekaisin.
Terverakenteiset koirat ovat tuossa joukossa harvassa, ja yhdelläkään rescuekoiralla en ole sellaista nähnyt. Tervein taisin olla norjanharmaa-jämptimix. Tuollaisessa yhdistelmässä mielikin on kunnossa, kun ei ole ristiriitaisia viettejä sekoittamassa pakkaa. Eräs sakemanni-pyreneittenkoiramix (ei rescue sekään) taas oli aika hermoraunio, liikaa vartiointiviettiä ja reaktiivisuutta. Toki sillä oli aika hyvä rakenne.
Sekaroitusen ottaminen on juuri ja juuri perusteltua jos rodut on tiedossa ja saa pennun. Mutta on sulaa hulluutta ottaa koira, jonka roduista tai taustasta ei tiedä mitään. Ja vieläpä ulkomailta. Sillä ne taudit saadaan leviämään ja käsissä on tikittävä aikapommi -noita rescueita kun ottaa yleensä vielä ties mitkä maailmansyleilijät, jotka kuvittelee että traumatisoituneet koirat ja juopot voi rakastaa ehjäksi.
Ne venäläiset rescuekoirat ovat monesti monen polven sekarotuisia kulkukoiria ja ne ovat kauniita, hyvärakenteisia, terveitä, hyväluonteisia ja oppivaisia. En tarkoitakaan mitään vahinkopentuja Suomesta välttämättä tai "pentutehtaan" design-sekarotuisia ehkä sairaista ylijalostetuista vanhemmista, vaan niitä monen polven katukoirien jälkeläisiä.
Jos ne pärjää niin hienosti katukoirana, pistää miettimään miten eettistä on ottaa sellainen koira ja raahata se, vieläpä aikuisena asumaan kerrostaloon ihmisten kanssa?
Tuollaiset monennen polven katukoirat ovat jo käytännössä villieläimiä. Kertoo täydellisestä eläinpsykologian ymmärtämättömyydestä, että tahtoo "pelastaa" sellaisen lemmikikseen. Olisiko sinusta eettistä pelastaa kettu metsästä lemmikiksi? Tai susi?
Jos koira on elänyt koko elämänsä kadulla, se ei ole millään tavalla oppinut että ihminen olisi mukava, hyvä tai turvallinen asia. Ihminen on sille uhka. Sitten joku hyvää tarkoittava mutta epäempaattinen hölmö raahaa sen pois vieraiden koirien reviireille, asumaan kopissa pelottavan, hampaitaan väläyttelevän ihmisen kanssa ja kulkemaan narun päässä.
Ai että, kyllä on hienoa olla venäläinen rescuekoira maailmansyleilijän käsissä.
Höpöhöpö. Koiran villiintymiseen menisi 1000 vuotta. Olemme viettäneet niin kauan koiran kanssa aikaa, että se osaa synnynnäisesti lukea mikroilmeitämme ja meidän aivojen välitysaineet reagoivat koiran näkemiseen.
Rescue-koirat eivät ole villejä koiria, vaan omistajiensa hylkäämiä.
Juurihan tuo yksi selitti, miten monennen sukupolven katukoirat on ylivetoja. Eli se omistaja on hylännyt joskus hamassa menneisyydessä.
Maailman kesyinkin koira (kuten myös lehmä) karatessaan villiintyy muutamassa päivässä niin, ettei anna enää edes omistajalle kiinni, koska villieläimen vaistot tulevat pintaan. Niinkutsuttu karkurimoodi. Toki se palautuu sitten ennalleen kun on saatu takaisin, mutta koira, joka ei ole ennen ihmislaumassa elänyt?
Ei ne monetkaan elä täysin ilman ihmiskontakteja. Lähiympäristön ihmiset mm. ruokkii koiria ja hoitaa niitä jonkin verran. Silti eivät ole kenenkään koiria. Itsekin löysin oman koirani niin, että aloin ruokkimaan (naapureideni tapaan) lähiympäristössä pyöriviä koiria. Yksi niistä sitten alkoi ottamaan enemmän kontaktia minuun, kulkea perässä ja tulipa sisälle asuntoonkin. Ja sille tielle sitten jäi.
Tiesitkö, että rabiesta ei vieläkään voida hoitaa muuta kuin tartunnan saamisen jälkeen välittömällä rokotuksella ja toivomalla parasta?
On äärimmäisen riskaabelia alkaa lääppiä katukoiria jossain Venäjällä, missä rabiesta vielä on.
Suomessa sitä on vielä lepakoissa, muuten. Jos on pienikin epäilys että lepakko on raapaissut edes, mars terveyskeskukseen.
Näin on varmaan paperilla, mutta itselläni on rokotukset kunnossa. Intiassakin rapsuttelin katukoiria, eikä tapahtunut mitään. Tuttu ell omistaa myös ulkomaisia rescue-koiria ja hän jos joku tietää eläinten terveydestä.
Rabiesta vastaan ei ole rokotusta. Tai sitä ei ainakaan anneta kuin äärimmäisessä uhassa. Rabies on oikeasti tosi vakavasti otettava uhka.
Hölynpölyä. Suomessa on rabies saatu kitkettyä pois rokottamalla kaikki koirat ja kylvämällä maastoon rokotesyöttejä ketuille. Ja ihmisetkin rokotetaan, jos on syytä epäillä altistumista.
Hoitoa siihen sen sijaan ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, että villieläin luonnossa poikii vuosittain on aivan eri asia kuin että domestikoitu, pitkälle (=usein sairaaksi) jalostettu lemmikkieläin poikii omistajalleen rahaa niin että on lopulta pelkkä raunio.
Toisekseen, asiallisella kasvattajalla ei ole kerta kaikkiaan mitään syytä olla rekisteröitymättä kennelin pitäjäksi. Jos ei sitä viitsi tehdä, on aivan selvää, että joko elukat ei ole puhdasrotuisia tai toiminta ei ole eläinsuojelullisesti kestävällä pohjalla.
Kolmannekseen, jos otsaa paperittoman koiran, ei voi koskaan käydä näyttelyissä, kilpailuissa, pennuttaa sitä koiraa asianmukaisesti... No, tietysti kaikenlaiset debiilit tekee jopa sekarotuisilla koirillaan pentuja, mutta se ei ole missään nimessä toivottavaa, kun sekarotuisten koirien viettimaailma voi olla aika yllätyksellinen.
Sekarotuisethan (varsinkin ulkomaiset monen polven sekarotuiset rescue-koirat) ovat just parhaita koiria: terveitä, oppivaisia ja pitkäikäisiä. Oikeasti haluaisin kaikkein mieluiten sekarotuisen. Rotukoirista iso osa on sisäsiittoisia ja sairaiksi jalostettuja, joilla on luonnoton rakenne ja turkki.
Riippuu tietysti mihin vertaat. Mikä hyvänsä on tervettä joihinkin bulldoggeihin verrattuna. Mutta jos nyt vaikka metsästyskoiriin vertaa, tai muihin käyttökoiriin... Poislukien Suomenpystykorvat, sekin rotu melkein pilattiin kun alettiin TEHTAILLA seurakoiria ja epilepsiaa alkoi olla aika tavalla. Nyt tuo on saatu kuriin.
Sekarotuisella koiralla ei tiedä ikinä, mikä sen viettimaailma tulee olemaan. No, jos sekoittaa kaksi metsästyskoiraa, voi ehkä arvata, mutta usein näkee että useampi täysin erityyppinen koira on sekoitettu. Tuloksena on sitten huonolla rakenteella varustettu hermoraunio.
Jos tietäisit koirista jotain, näkisit kyllä että harvassa on sekarotuinen jolla olisi terve rakenne. Tietysti monet rodutkin on jalostettu epäterveeksi, mutta sitten on niitä rotuja joissa voit olla varma että rakenne on terve ja vietit pelaa siihen suuntaan mihin tahdotkin.
Itäblokin maiden monen polven sekarotuisilla on usein hyvin terve ja kevyt rakenne, joka muistuttaa suden mittasuhteita. Myös turkki on samantyyppinen kuin villieläimillä. Yleensä ne ovat todella terveitä ja erittäin oppivaisia myös. Kokemusta on nuoruudestani yhdestä omasta (isokokoinen koira eli 15-vuotiaaksi ja oli terveenä koko elämänsä loppuun saakka, vain muutama ell-käynti) ja muutamasta lähipiirin ulkomaisesta rescue-koirasta.
Eli sinulla on äärimmäisen vähän kokemusta. Minä olen nähnyt kymmeniä sekarotuisia, sekä ihan kotimaisia että rescuetapauksia. Tahallaan pennutetut, jotka siirtyvät uuteen kotiinsa penikkana kuten muutkin koirat, voivat olla ihan tervepäisiä. Rescuekoirat ovat järkiään huonolla hermorakenteella varustettuja, tai sitten hermostunut käytös johtuu taustasta ja omistajat vielä pahentaa asioita tuomalla niitä koirapuistoon vaikka koira on pelosta sekaisin.
Terverakenteiset koirat ovat tuossa joukossa harvassa, ja yhdelläkään rescuekoiralla en ole sellaista nähnyt. Tervein taisin olla norjanharmaa-jämptimix. Tuollaisessa yhdistelmässä mielikin on kunnossa, kun ei ole ristiriitaisia viettejä sekoittamassa pakkaa. Eräs sakemanni-pyreneittenkoiramix (ei rescue sekään) taas oli aika hermoraunio, liikaa vartiointiviettiä ja reaktiivisuutta. Toki sillä oli aika hyvä rakenne.
Sekaroitusen ottaminen on juuri ja juuri perusteltua jos rodut on tiedossa ja saa pennun. Mutta on sulaa hulluutta ottaa koira, jonka roduista tai taustasta ei tiedä mitään. Ja vieläpä ulkomailta. Sillä ne taudit saadaan leviämään ja käsissä on tikittävä aikapommi -noita rescueita kun ottaa yleensä vielä ties mitkä maailmansyleilijät, jotka kuvittelee että traumatisoituneet koirat ja juopot voi rakastaa ehjäksi.
Ne venäläiset rescuekoirat ovat monesti monen polven sekarotuisia kulkukoiria ja ne ovat kauniita, hyvärakenteisia, terveitä, hyväluonteisia ja oppivaisia. En tarkoitakaan mitään vahinkopentuja Suomesta välttämättä tai "pentutehtaan" design-sekarotuisia ehkä sairaista ylijalostetuista vanhemmista, vaan niitä monen polven katukoirien jälkeläisiä.
Jos ne pärjää niin hienosti katukoirana, pistää miettimään miten eettistä on ottaa sellainen koira ja raahata se, vieläpä aikuisena asumaan kerrostaloon ihmisten kanssa?
Tuollaiset monennen polven katukoirat ovat jo käytännössä villieläimiä. Kertoo täydellisestä eläinpsykologian ymmärtämättömyydestä, että tahtoo "pelastaa" sellaisen lemmikikseen. Olisiko sinusta eettistä pelastaa kettu metsästä lemmikiksi? Tai susi?
Jos koira on elänyt koko elämänsä kadulla, se ei ole millään tavalla oppinut että ihminen olisi mukava, hyvä tai turvallinen asia. Ihminen on sille uhka. Sitten joku hyvää tarkoittava mutta epäempaattinen hölmö raahaa sen pois vieraiden koirien reviireille, asumaan kopissa pelottavan, hampaitaan väläyttelevän ihmisen kanssa ja kulkemaan narun päässä.
Ai että, kyllä on hienoa olla venäläinen rescuekoira maailmansyleilijän käsissä.
Höpöhöpö. Koiran villiintymiseen menisi 1000 vuotta. Olemme viettäneet niin kauan koiran kanssa aikaa, että se osaa synnynnäisesti lukea mikroilmeitämme ja meidän aivojen välitysaineet reagoivat koiran näkemiseen.
Rescue-koirat eivät ole villejä koiria, vaan omistajiensa hylkäämiä.
Juurihan tuo yksi selitti, miten monennen sukupolven katukoirat on ylivetoja. Eli se omistaja on hylännyt joskus hamassa menneisyydessä.
Maailman kesyinkin koira (kuten myös lehmä) karatessaan villiintyy muutamassa päivässä niin, ettei anna enää edes omistajalle kiinni, koska villieläimen vaistot tulevat pintaan. Niinkutsuttu karkurimoodi. Toki se palautuu sitten ennalleen kun on saatu takaisin, mutta koira, joka ei ole ennen ihmislaumassa elänyt?
Ei ne monetkaan elä täysin ilman ihmiskontakteja. Lähiympäristön ihmiset mm. ruokkii koiria ja hoitaa niitä jonkin verran. Silti eivät ole kenenkään koiria. Itsekin löysin oman koirani niin, että aloin ruokkimaan (naapureideni tapaan) lähiympäristössä pyöriviä koiria. Yksi niistä sitten alkoi ottamaan enemmän kontaktia minuun, kulkea perässä ja tulipa sisälle asuntoonkin. Ja sille tielle sitten jäi.
Tiesitkö, että rabiesta ei vieläkään voida hoitaa muuta kuin tartunnan saamisen jälkeen välittömällä rokotuksella ja toivomalla parasta?
On äärimmäisen riskaabelia alkaa lääppiä katukoiria jossain Venäjällä, missä rabiesta vielä on.
Suomessa sitä on vielä lepakoissa, muuten. Jos on pienikin epäilys että lepakko on raapaissut edes, mars terveyskeskukseen.
Näin on varmaan paperilla, mutta itselläni on rokotukset kunnossa. Intiassakin rapsuttelin katukoiria, eikä tapahtunut mitään. Tuttu ell omistaa myös ulkomaisia rescue-koiria ja hän jos joku tietää eläinten terveydestä.
Rabiesta vastaan ei ole rokotusta. Tai sitä ei ainakaan anneta kuin äärimmäisessä uhassa. Rabies on oikeasti tosi vakavasti otettava uhka.
Moikka. Ajattelin hakea Itävaltaan eläinlääkikseen. Siellä yksi suuntautumisvaihtoehto on villieläimet. Kaikki opiskelijat rokotetaan rabiesta vastaan. Miten tämä on mahdollista, mikäli rokotetta ei ole olemassa?
No enkö juuri kirjoittanut, että sitä annetaan äärimmäisessä uhassa. Suomalaisen perus rokotussuojalla ei ole mitään tekemistä sen kanssa.
Rabiesta vastaan on rokote. Miksi muuta väitit? Sen saa, jos on altistunut rabiekselle, esim. villieläin on purrut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No joillainhan on se ideologia, että koirien pitää olla "puhdasrotuisia". Heidän silmissään kaikki sekarotuiset on vääränlaisia koiria.
Ja myös rotukoirat, jotka ei täytä rotumääritelmää.
No kyllä, esim. minulla on tämä ideologia. Kun otan koiran itselleni, haluan nähdä sen sukutaulun ja mielellään tunnistaa sieltä kaikki yksilöt kolmen sukupolven takaa ainakin. Tällöin tiedän, mitä suurella todennäköisyydellä pennusta tulee. Haluan myös, että siinä on tallella ne ominaisuudet, mihin se on alunperin jalostettu. En ymmärrä, miten tämä dissaa sekarotuisia?
Nykyisin ulkonäkö ohjaa jalostusta eikä terveys. Vai missä rodussa koiran käyttöominaisuudet menisivät muka ulkonäön edelle jalostuksessa? En tiedä yhtäkään.
Kelpie, bordercollie, malinois, käyttösaku. Tuli nyt ekana mieleen. Metsästyskoirista puhumattakaan. Monissa muissakin roduissa löytyy harrastuspainotteisia kasvattajia.
Eli kyseisen rodun yksilöt kelpaavat, vaikka olisivat minkä värisiä tahansa? Valkoinen saksanpaimenkoira, musta bordercollie..
Vai kelpaako vain tietyt värit?
Jos kaikkia värejä ja kokoja ei hyväksytä, niin ollaan ulkonäkökeskeisiä kasvatuksessa..Kelpaavat mihin?
Jalostukseen. Luulisi, että jos jalostetaan käyttötarkoitusta, ei värillä ole väliä. Vaikka olisi valkopilkullinen, leukistinen saksanpaimenkoira, niin pitäisi voida käyttää jalostukseen, jos on hyvä käyttötarkoituksessaan.
Jostain syystä en ole nähnyt kuin tietyn näköisiä saksanpaimenkoiria.
Valkoinen saksanpaimenkoira ei kelpaa jalostukseen, mutta se ei liity ulkonäköön vaan siihen, että valkoinen väri liittyy usein kuurouteen ja moneen muuhun terveysvaivaan. Bordercolliella sama juttu, väri saa olla mitä tahansa mutta valkoinen ei saa olla vallitseva. Ne yksilöt, millä valkoinen väri menee korvan yli, on suotavaa jättää pois jalostuksesta.
Ja tämä vielä puolen vuoden välein.