Lue keskustelun säännöt.
Mikä pentutehtailussa on se paheksuttavaa asia?
23.05.2020 |
Toki sellainen olisi paheksuttavaa, jos koiria kohdellaan huonosti, mutta onko jokin muu paheksuttavaa? Mikä?
En ole ostanut pentutehtaalta enkä ole itse tehtailija. Haluan vain yleissivistystä tässä asiassa.
Ei kai se voi olla paheksuttavaa, että koira synnyttää monia pentueita. Sehän on luonnossa täysin normaalia. Vain ihminen säätelee synnyttämisiään. Kaikki eläimet synnyttävät aina, kun se on mahdollista.
Kommentit (134)
Tietenkin ne sekarotuiset ovat "terveempiä" kuin puhdasrotuiset, koska sekarotuisille ei tehdä niitä lukuisia terveystutkimuksia, mitä rotukoirille tehdään. Rodusta tietenkin riippuen voidaan tutkia röntgenkuvilla olat, kyynerpäät, selkä, lonkat, lisäksi voidaan tarkistaa silmät, polvet, sydän... Näistä tutkimuksista menee tieto kennelliiton ylläpitämään järjestelmään, jossa ne ovat kaiken kansan nähtävillä. Jos mitään ei tutkita, tulee totta kai illuusio terveestä koirasta.
Eipä minunkaan puhdasrotuinen ole käynyt eläinlääkärillä käytännössä muuta kuin rokotuksissa, joten onko se terve koira? No ei ole, sillä on lonkat paskana, selkä paskana ja kyynerpää paskana. Lisäksi silmässä epänormaali rakenne. Mikään näistä ei oireillut nuorena, vaan selvisi vasta röntgentutkimuksissa, joita tein siksi, että kasvattaja saa niistä arvokasta tietoa jalostustyötään ajatellen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, että villieläin luonnossa poikii vuosittain on aivan eri asia kuin että domestikoitu, pitkälle (=usein sairaaksi) jalostettu lemmikkieläin poikii omistajalleen rahaa niin että on lopulta pelkkä raunio.
Toisekseen, asiallisella kasvattajalla ei ole kerta kaikkiaan mitään syytä olla rekisteröitymättä kennelin pitäjäksi. Jos ei sitä viitsi tehdä, on aivan selvää, että joko elukat ei ole puhdasrotuisia tai toiminta ei ole eläinsuojelullisesti kestävällä pohjalla.
Kolmannekseen, jos otsaa paperittoman koiran, ei voi koskaan käydä näyttelyissä, kilpailuissa, pennuttaa sitä koiraa asianmukaisesti... No, tietysti kaikenlaiset debiilit tekee jopa sekarotuisilla koirillaan pentuja, mutta se ei ole missään nimessä toivottavaa, kun sekarotuisten koirien viettimaailma voi olla aika yllätyksellinen.
Sekarotuisethan (varsinkin ulkomaiset monen polven sekarotuiset rescue-koirat) ovat just parhaita koiria: terveitä, oppivaisia ja pitkäikäisiä. Oikeasti haluaisin kaikkein mieluiten sekarotuisen. Rotukoirista iso osa on sisäsiittoisia ja sairaiksi jalostettuja, joilla on luonnoton rakenne ja turkki.
No tämä ei kyllä pidä paikkaansa, koulutan työkseni eläimiä ja tapaan todella paljon sairaita rescuekoiria. Käytösongelmat ovat myös yleisiä, usein liittyvät kipuun esim. luustossa. Tutkimaton ei ole sama kuin terve. Sekarotuisia vastaan minulla ei ole mitään, mutta esim. terveystutkimukset ovat niillä tosi harvinaisia eikä niitä tietenkään tilastoida. On myös hyvä muistaa, että jos haluamme sekarotuisia koiria, niin pian meillä on yksi, suurehko, sutta muistuttava koira. Ei ole pieniä sylikoiria, virkakoiria, opaskoiria, paimenkoiria. On vain sellainen keskivertokoira, joka todennäköisesti on myös haastava luonteeltaan.
Pidän juuri suurehkoista, sutta muistuttavista koirista, joilla on rauhallinen, oppivainen luonne. Räksyttävät ja lahkeeseen tarttuvat karvapallerot eivät innosta. Tokihan koiria voi jalostaa (esim. palvelus- ja metsästyskoirat), mutta sekarotuiset sopivat mainiosti lemmikeiksi.
Sehän on hyvä, että sinä pidät sellaisista. Olisiko sellainen hyvä vaihtoehto kaupungissa asuvalle eläkeläismummolle seurakoiraksi?
Mustavalkoista ajattelua taas. Toki voi olla ihan rotukoiriakin, mutta sekarotuisten "asemaa" voisi parantaa huomattavasti. Nythän hyviä sekarotuisia voi olla vaikeaa edes löytää Suomesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos vaikka kultainen noutaja ja sakemanni risteytetään, saadaan kyllä sekarotuinen mutta ei välttämättä mitenkään varmasti terve koira. Molemmilla roduilla on lonkkavikaa, allergioita ja
etenkin sakemanneilla huonoja selkiä. Jos samaa vikaa tulee molemmista vanhemmista, saadaankin sairas sekarotuinen. Sekarotuisillakin on kyllä sairauksia ja perinnöllisiä vikoja, harvaa niistä kuitenkaan tutkitaan tai kuvataan.Pitäisikin olla muutaman polven sekarotuinen jo sekä mieluummin hieman vähemmän jalostettujen rotujen jälkeläinen.
Genetiikka ei taida olla ihan ydinosaamisaluettasi?
Mikään märä sekoittamista ei auta, jos sekoitetaan rikkinäisiä kortteja. Ts. sekarotuinen voi olla vain niin terve kuin siihen käytetyt rodut. Jos pakassa ei ole ominaisuutta "terveys" sitä ei voi jalostaa -eikä myöskään sekoittamalla esiinsaada.
Jos tietää mitä haluaa, kannattaa ottaa rotukoira terveestä rodusta, jolla on halutut ominaisuudet. Sinä esimerkiksi selvästi haluaisit jämptin tai ehkä karhukoiran. Jos ei tiedä, mitä haluaa, ei pidä ottaa koiraa.
Kannattaa myös muistaa, että kun tarpeeksi sekoitetaan, metsästysvietti alkaa nousta pintaan. Se on niin sisäänrakennettu koiraeläimeen, että on hyvin dominoiva jos sekaan "lirahtaa" yhtään metsästyskoiraa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, että villieläin luonnossa poikii vuosittain on aivan eri asia kuin että domestikoitu, pitkälle (=usein sairaaksi) jalostettu lemmikkieläin poikii omistajalleen rahaa niin että on lopulta pelkkä raunio.
Toisekseen, asiallisella kasvattajalla ei ole kerta kaikkiaan mitään syytä olla rekisteröitymättä kennelin pitäjäksi. Jos ei sitä viitsi tehdä, on aivan selvää, että joko elukat ei ole puhdasrotuisia tai toiminta ei ole eläinsuojelullisesti kestävällä pohjalla.
Kolmannekseen, jos otsaa paperittoman koiran, ei voi koskaan käydä näyttelyissä, kilpailuissa, pennuttaa sitä koiraa asianmukaisesti... No, tietysti kaikenlaiset debiilit tekee jopa sekarotuisilla koirillaan pentuja, mutta se ei ole missään nimessä toivottavaa, kun sekarotuisten koirien viettimaailma voi olla aika yllätyksellinen.
Sekarotuisethan (varsinkin ulkomaiset monen polven sekarotuiset rescue-koirat) ovat just parhaita koiria: terveitä, oppivaisia ja pitkäikäisiä. Oikeasti haluaisin kaikkein mieluiten sekarotuisen. Rotukoirista iso osa on sisäsiittoisia ja sairaiksi jalostettuja, joilla on luonnoton rakenne ja turkki.
Riippuu tietysti mihin vertaat. Mikä hyvänsä on tervettä joihinkin bulldoggeihin verrattuna. Mutta jos nyt vaikka metsästyskoiriin vertaa, tai muihin käyttökoiriin... Poislukien Suomenpystykorvat, sekin rotu melkein pilattiin kun alettiin TEHTAILLA seurakoiria ja epilepsiaa alkoi olla aika tavalla. Nyt tuo on saatu kuriin.
Sekarotuisella koiralla ei tiedä ikinä, mikä sen viettimaailma tulee olemaan. No, jos sekoittaa kaksi metsästyskoiraa, voi ehkä arvata, mutta usein näkee että useampi täysin erityyppinen koira on sekoitettu. Tuloksena on sitten huonolla rakenteella varustettu hermoraunio.
Jos tietäisit koirista jotain, näkisit kyllä että harvassa on sekarotuinen jolla olisi terve rakenne. Tietysti monet rodutkin on jalostettu epäterveeksi, mutta sitten on niitä rotuja joissa voit olla varma että rakenne on terve ja vietit pelaa siihen suuntaan mihin tahdotkin.
Itäblokin maiden monen polven sekarotuisilla on usein hyvin terve ja kevyt rakenne, joka muistuttaa suden mittasuhteita. Myös turkki on samantyyppinen kuin villieläimillä. Yleensä ne ovat todella terveitä ja erittäin oppivaisia myös. Kokemusta on nuoruudestani yhdestä omasta (isokokoinen koira eli 15-vuotiaaksi ja oli terveenä koko elämänsä loppuun saakka, vain muutama ell-käynti) ja muutamasta lähipiirin ulkomaisesta rescue-koirasta.
Eli sinulla on äärimmäisen vähän kokemusta. Minä olen nähnyt kymmeniä sekarotuisia, sekä ihan kotimaisia että rescuetapauksia. Tahallaan pennutetut, jotka siirtyvät uuteen kotiinsa penikkana kuten muutkin koirat, voivat olla ihan tervepäisiä. Rescuekoirat ovat järkiään huonolla hermorakenteella varustettuja, tai sitten hermostunut käytös johtuu taustasta ja omistajat vielä pahentaa asioita tuomalla niitä koirapuistoon vaikka koira on pelosta sekaisin.
Terverakenteiset koirat ovat tuossa joukossa harvassa, ja yhdelläkään rescuekoiralla en ole sellaista nähnyt. Tervein taisin olla norjanharmaa-jämptimix. Tuollaisessa yhdistelmässä mielikin on kunnossa, kun ei ole ristiriitaisia viettejä sekoittamassa pakkaa. Eräs sakemanni-pyreneittenkoiramix (ei rescue sekään) taas oli aika hermoraunio, liikaa vartiointiviettiä ja reaktiivisuutta. Toki sillä oli aika hyvä rakenne.
Sekaroitusen ottaminen on juuri ja juuri perusteltua jos rodut on tiedossa ja saa pennun. Mutta on sulaa hulluutta ottaa koira, jonka roduista tai taustasta ei tiedä mitään. Ja vieläpä ulkomailta. Sillä ne taudit saadaan leviämään ja käsissä on tikittävä aikapommi -noita rescueita kun ottaa yleensä vielä ties mitkä maailmansyleilijät, jotka kuvittelee että traumatisoituneet koirat ja juopot voi rakastaa ehjäksi.
Ne venäläiset rescuekoirat ovat monesti monen polven sekarotuisia kulkukoiria ja ne ovat kauniita, hyvärakenteisia, terveitä, hyväluonteisia ja oppivaisia. En tarkoitakaan mitään vahinkopentuja Suomesta välttämättä tai "pentutehtaan" design-sekarotuisia ehkä sairaista ylijalostetuista vanhemmista, vaan niitä monen polven katukoirien jälkeläisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, että villieläin luonnossa poikii vuosittain on aivan eri asia kuin että domestikoitu, pitkälle (=usein sairaaksi) jalostettu lemmikkieläin poikii omistajalleen rahaa niin että on lopulta pelkkä raunio.
Toisekseen, asiallisella kasvattajalla ei ole kerta kaikkiaan mitään syytä olla rekisteröitymättä kennelin pitäjäksi. Jos ei sitä viitsi tehdä, on aivan selvää, että joko elukat ei ole puhdasrotuisia tai toiminta ei ole eläinsuojelullisesti kestävällä pohjalla.
Kolmannekseen, jos otsaa paperittoman koiran, ei voi koskaan käydä näyttelyissä, kilpailuissa, pennuttaa sitä koiraa asianmukaisesti... No, tietysti kaikenlaiset debiilit tekee jopa sekarotuisilla koirillaan pentuja, mutta se ei ole missään nimessä toivottavaa, kun sekarotuisten koirien viettimaailma voi olla aika yllätyksellinen.
Sekarotuisethan (varsinkin ulkomaiset monen polven sekarotuiset rescue-koirat) ovat just parhaita koiria: terveitä, oppivaisia ja pitkäikäisiä. Oikeasti haluaisin kaikkein mieluiten sekarotuisen. Rotukoirista iso osa on sisäsiittoisia ja sairaiksi jalostettuja, joilla on luonnoton rakenne ja turkki.
No tämä ei kyllä pidä paikkaansa, koulutan työkseni eläimiä ja tapaan todella paljon sairaita rescuekoiria. Käytösongelmat ovat myös yleisiä, usein liittyvät kipuun esim. luustossa. Tutkimaton ei ole sama kuin terve. Sekarotuisia vastaan minulla ei ole mitään, mutta esim. terveystutkimukset ovat niillä tosi harvinaisia eikä niitä tietenkään tilastoida. On myös hyvä muistaa, että jos haluamme sekarotuisia koiria, niin pian meillä on yksi, suurehko, sutta muistuttava koira. Ei ole pieniä sylikoiria, virkakoiria, opaskoiria, paimenkoiria. On vain sellainen keskivertokoira, joka todennäköisesti on myös haastava luonteeltaan.
Pidän juuri suurehkoista, sutta muistuttavista koirista, joilla on rauhallinen, oppivainen luonne. Räksyttävät ja lahkeeseen tarttuvat karvapallerot eivät innosta. Tokihan koiria voi jalostaa (esim. palvelus- ja metsästyskoirat), mutta sekarotuiset sopivat mainiosti lemmikeiksi.
Sehän on hyvä, että sinä pidät sellaisista. Olisiko sellainen hyvä vaihtoehto kaupungissa asuvalle eläkeläismummolle seurakoiraksi?
Mustavalkoista ajattelua taas. Toki voi olla ihan rotukoiriakin, mutta sekarotuisten "asemaa" voisi parantaa huomattavasti. Nythän hyviä sekarotuisia voi olla vaikeaa edes löytää Suomesta.
Miten mielestäsi sekarotuisten asemaa voisi parantaa, ja kenen tulisi ottaa vastuu tästä toimenpiteestä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, että villieläin luonnossa poikii vuosittain on aivan eri asia kuin että domestikoitu, pitkälle (=usein sairaaksi) jalostettu lemmikkieläin poikii omistajalleen rahaa niin että on lopulta pelkkä raunio.
Toisekseen, asiallisella kasvattajalla ei ole kerta kaikkiaan mitään syytä olla rekisteröitymättä kennelin pitäjäksi. Jos ei sitä viitsi tehdä, on aivan selvää, että joko elukat ei ole puhdasrotuisia tai toiminta ei ole eläinsuojelullisesti kestävällä pohjalla.
Kolmannekseen, jos otsaa paperittoman koiran, ei voi koskaan käydä näyttelyissä, kilpailuissa, pennuttaa sitä koiraa asianmukaisesti... No, tietysti kaikenlaiset debiilit tekee jopa sekarotuisilla koirillaan pentuja, mutta se ei ole missään nimessä toivottavaa, kun sekarotuisten koirien viettimaailma voi olla aika yllätyksellinen.
Sekarotuisethan (varsinkin ulkomaiset monen polven sekarotuiset rescue-koirat) ovat just parhaita koiria: terveitä, oppivaisia ja pitkäikäisiä. Oikeasti haluaisin kaikkein mieluiten sekarotuisen. Rotukoirista iso osa on sisäsiittoisia ja sairaiksi jalostettuja, joilla on luonnoton rakenne ja turkki.
No tämä ei kyllä pidä paikkaansa, koulutan työkseni eläimiä ja tapaan todella paljon sairaita rescuekoiria. Käytösongelmat ovat myös yleisiä, usein liittyvät kipuun esim. luustossa. Tutkimaton ei ole sama kuin terve. Sekarotuisia vastaan minulla ei ole mitään, mutta esim. terveystutkimukset ovat niillä tosi harvinaisia eikä niitä tietenkään tilastoida. On myös hyvä muistaa, että jos haluamme sekarotuisia koiria, niin pian meillä on yksi, suurehko, sutta muistuttava koira. Ei ole pieniä sylikoiria, virkakoiria, opaskoiria, paimenkoiria. On vain sellainen keskivertokoira, joka todennäköisesti on myös haastava luonteeltaan.
Pidän juuri suurehkoista, sutta muistuttavista koirista, joilla on rauhallinen, oppivainen luonne. Räksyttävät ja lahkeeseen tarttuvat karvapallerot eivät innosta. Tokihan koiria voi jalostaa (esim. palvelus- ja metsästyskoirat), mutta sekarotuiset sopivat mainiosti lemmikeiksi.
Sehän on hyvä, että sinä pidät sellaisista. Olisiko sellainen hyvä vaihtoehto kaupungissa asuvalle eläkeläismummolle seurakoiraksi?
Parempi ainakin kuin ne tipsut. Olen aina ihmetellyt, miksi ne mummelit ottaa jotain rääpäleitä koirakseen eikä mitään sellaista minkä voisi kouluttaa olemaan hyödyksi ja josta voisi ottaa vaikka tukea jos meinaa kaatua.
-eri-
No joillainhan on se ideologia, että koirien pitää olla "puhdasrotuisia". Heidän silmissään kaikki sekarotuiset on vääränlaisia koiria.
Ja myös rotukoirat, jotka ei täytä rotumääritelmää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos vaikka kultainen noutaja ja sakemanni risteytetään, saadaan kyllä sekarotuinen mutta ei välttämättä mitenkään varmasti terve koira. Molemmilla roduilla on lonkkavikaa, allergioita ja
etenkin sakemanneilla huonoja selkiä. Jos samaa vikaa tulee molemmista vanhemmista, saadaankin sairas sekarotuinen. Sekarotuisillakin on kyllä sairauksia ja perinnöllisiä vikoja, harvaa niistä kuitenkaan tutkitaan tai kuvataan.Pitäisikin olla muutaman polven sekarotuinen jo sekä mieluummin hieman vähemmän jalostettujen rotujen jälkeläinen.
Genetiikka ei taida olla ihan ydinosaamisaluettasi?
Mikään märä sekoittamista ei auta, jos sekoitetaan rikkinäisiä kortteja. Ts. sekarotuinen voi olla vain niin terve kuin siihen käytetyt rodut. Jos pakassa ei ole ominaisuutta "terveys" sitä ei voi jalostaa -eikä myöskään sekoittamalla esiinsaada.
Jos tietää mitä haluaa, kannattaa ottaa rotukoira terveestä rodusta, jolla on halutut ominaisuudet. Sinä esimerkiksi selvästi haluaisit jämptin tai ehkä karhukoiran. Jos ei tiedä, mitä haluaa, ei pidä ottaa koiraa.
Kannattaa myös muistaa, että kun tarpeeksi sekoitetaan, metsästysvietti alkaa nousta pintaan. Se on niin sisäänrakennettu koiraeläimeen, että on hyvin dominoiva jos sekaan "lirahtaa" yhtään metsästyskoiraa.
En tarkoita tuotakaan, vaan kulkukoirissa ne heikoimmat, rakennevikaiset ja luonnevikaisimmatkin ovat karsiutuneet jo sukupolvien ajan. Siinä on tapahtunut voimakasta valintaa. Eivät ne ole puhtaita random-yhdistelmiä siinä mielessä, vaan jopa mikroevoluution tulosta.
Rotuja ei siis saanutkaan mainita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, että villieläin luonnossa poikii vuosittain on aivan eri asia kuin että domestikoitu, pitkälle (=usein sairaaksi) jalostettu lemmikkieläin poikii omistajalleen rahaa niin että on lopulta pelkkä raunio.
Toisekseen, asiallisella kasvattajalla ei ole kerta kaikkiaan mitään syytä olla rekisteröitymättä kennelin pitäjäksi. Jos ei sitä viitsi tehdä, on aivan selvää, että joko elukat ei ole puhdasrotuisia tai toiminta ei ole eläinsuojelullisesti kestävällä pohjalla.
Kolmannekseen, jos otsaa paperittoman koiran, ei voi koskaan käydä näyttelyissä, kilpailuissa, pennuttaa sitä koiraa asianmukaisesti... No, tietysti kaikenlaiset debiilit tekee jopa sekarotuisilla koirillaan pentuja, mutta se ei ole missään nimessä toivottavaa, kun sekarotuisten koirien viettimaailma voi olla aika yllätyksellinen.
Sekarotuisethan (varsinkin ulkomaiset monen polven sekarotuiset rescue-koirat) ovat just parhaita koiria: terveitä, oppivaisia ja pitkäikäisiä. Oikeasti haluaisin kaikkein mieluiten sekarotuisen. Rotukoirista iso osa on sisäsiittoisia ja sairaiksi jalostettuja, joilla on luonnoton rakenne ja turkki.
No tämä ei kyllä pidä paikkaansa, koulutan työkseni eläimiä ja tapaan todella paljon sairaita rescuekoiria. Käytösongelmat ovat myös yleisiä, usein liittyvät kipuun esim. luustossa. Tutkimaton ei ole sama kuin terve. Sekarotuisia vastaan minulla ei ole mitään, mutta esim. terveystutkimukset ovat niillä tosi harvinaisia eikä niitä tietenkään tilastoida. On myös hyvä muistaa, että jos haluamme sekarotuisia koiria, niin pian meillä on yksi, suurehko, sutta muistuttava koira. Ei ole pieniä sylikoiria, virkakoiria, opaskoiria, paimenkoiria. On vain sellainen keskivertokoira, joka todennäköisesti on myös haastava luonteeltaan.
Pidän juuri suurehkoista, sutta muistuttavista koirista, joilla on rauhallinen, oppivainen luonne. Räksyttävät ja lahkeeseen tarttuvat karvapallerot eivät innosta. Tokihan koiria voi jalostaa (esim. palvelus- ja metsästyskoirat), mutta sekarotuiset sopivat mainiosti lemmikeiksi.
Sehän on hyvä, että sinä pidät sellaisista. Olisiko sellainen hyvä vaihtoehto kaupungissa asuvalle eläkeläismummolle seurakoiraksi?
Mustavalkoista ajattelua taas. Toki voi olla ihan rotukoiriakin, mutta sekarotuisten "asemaa" voisi parantaa huomattavasti. Nythän hyviä sekarotuisia voi olla vaikeaa edes löytää Suomesta.
Miten mielestäsi sekarotuisten asemaa voisi parantaa, ja kenen tulisi ottaa vastuu tästä toimenpiteestä?
Koiraihmiset ovat kyllä yksioikoisia. Siis esim. kennelliittokin voisi suhtautua avarakatseisemmin ja sekarotuisten kasvatusta voisi tukeakin. Sekarotuisten kasvattajiin voisi suhtautua myönteisemmin jne. Nyt olen havainnut jo vuosien ajan epäluuloa sekarotuisia kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
No joillainhan on se ideologia, että koirien pitää olla "puhdasrotuisia". Heidän silmissään kaikki sekarotuiset on vääränlaisia koiria.
Ja myös rotukoirat, jotka ei täytä rotumääritelmää.
No kyllä, esim. minulla on tämä ideologia. Kun otan koiran itselleni, haluan nähdä sen sukutaulun ja mielellään tunnistaa sieltä kaikki yksilöt kolmen sukupolven takaa ainakin. Tällöin tiedän, mitä suurella todennäköisyydellä pennusta tulee. Haluan myös, että siinä on tallella ne ominaisuudet, mihin se on alunperin jalostettu. En ymmärrä, miten tämä dissaa sekarotuisia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, että villieläin luonnossa poikii vuosittain on aivan eri asia kuin että domestikoitu, pitkälle (=usein sairaaksi) jalostettu lemmikkieläin poikii omistajalleen rahaa niin että on lopulta pelkkä raunio.
Toisekseen, asiallisella kasvattajalla ei ole kerta kaikkiaan mitään syytä olla rekisteröitymättä kennelin pitäjäksi. Jos ei sitä viitsi tehdä, on aivan selvää, että joko elukat ei ole puhdasrotuisia tai toiminta ei ole eläinsuojelullisesti kestävällä pohjalla.
Kolmannekseen, jos otsaa paperittoman koiran, ei voi koskaan käydä näyttelyissä, kilpailuissa, pennuttaa sitä koiraa asianmukaisesti... No, tietysti kaikenlaiset debiilit tekee jopa sekarotuisilla koirillaan pentuja, mutta se ei ole missään nimessä toivottavaa, kun sekarotuisten koirien viettimaailma voi olla aika yllätyksellinen.
Sekarotuisethan (varsinkin ulkomaiset monen polven sekarotuiset rescue-koirat) ovat just parhaita koiria: terveitä, oppivaisia ja pitkäikäisiä. Oikeasti haluaisin kaikkein mieluiten sekarotuisen. Rotukoirista iso osa on sisäsiittoisia ja sairaiksi jalostettuja, joilla on luonnoton rakenne ja turkki.
Riippuu tietysti mihin vertaat. Mikä hyvänsä on tervettä joihinkin bulldoggeihin verrattuna. Mutta jos nyt vaikka metsästyskoiriin vertaa, tai muihin käyttökoiriin... Poislukien Suomenpystykorvat, sekin rotu melkein pilattiin kun alettiin TEHTAILLA seurakoiria ja epilepsiaa alkoi olla aika tavalla. Nyt tuo on saatu kuriin.
Sekarotuisella koiralla ei tiedä ikinä, mikä sen viettimaailma tulee olemaan. No, jos sekoittaa kaksi metsästyskoiraa, voi ehkä arvata, mutta usein näkee että useampi täysin erityyppinen koira on sekoitettu. Tuloksena on sitten huonolla rakenteella varustettu hermoraunio.
Jos tietäisit koirista jotain, näkisit kyllä että harvassa on sekarotuinen jolla olisi terve rakenne. Tietysti monet rodutkin on jalostettu epäterveeksi, mutta sitten on niitä rotuja joissa voit olla varma että rakenne on terve ja vietit pelaa siihen suuntaan mihin tahdotkin.
Itäblokin maiden monen polven sekarotuisilla on usein hyvin terve ja kevyt rakenne, joka muistuttaa suden mittasuhteita. Myös turkki on samantyyppinen kuin villieläimillä. Yleensä ne ovat todella terveitä ja erittäin oppivaisia myös. Kokemusta on nuoruudestani yhdestä omasta (isokokoinen koira eli 15-vuotiaaksi ja oli terveenä koko elämänsä loppuun saakka, vain muutama ell-käynti) ja muutamasta lähipiirin ulkomaisesta rescue-koirasta.
Eli sinulla on äärimmäisen vähän kokemusta. Minä olen nähnyt kymmeniä sekarotuisia, sekä ihan kotimaisia että rescuetapauksia. Tahallaan pennutetut, jotka siirtyvät uuteen kotiinsa penikkana kuten muutkin koirat, voivat olla ihan tervepäisiä. Rescuekoirat ovat järkiään huonolla hermorakenteella varustettuja, tai sitten hermostunut käytös johtuu taustasta ja omistajat vielä pahentaa asioita tuomalla niitä koirapuistoon vaikka koira on pelosta sekaisin.
Terverakenteiset koirat ovat tuossa joukossa harvassa, ja yhdelläkään rescuekoiralla en ole sellaista nähnyt. Tervein taisin olla norjanharmaa-jämptimix. Tuollaisessa yhdistelmässä mielikin on kunnossa, kun ei ole ristiriitaisia viettejä sekoittamassa pakkaa. Eräs sakemanni-pyreneittenkoiramix (ei rescue sekään) taas oli aika hermoraunio, liikaa vartiointiviettiä ja reaktiivisuutta. Toki sillä oli aika hyvä rakenne.
Sekaroitusen ottaminen on juuri ja juuri perusteltua jos rodut on tiedossa ja saa pennun. Mutta on sulaa hulluutta ottaa koira, jonka roduista tai taustasta ei tiedä mitään. Ja vieläpä ulkomailta. Sillä ne taudit saadaan leviämään ja käsissä on tikittävä aikapommi -noita rescueita kun ottaa yleensä vielä ties mitkä maailmansyleilijät, jotka kuvittelee että traumatisoituneet koirat ja juopot voi rakastaa ehjäksi.
Ne venäläiset rescuekoirat ovat monesti monen polven sekarotuisia kulkukoiria ja ne ovat kauniita, hyvärakenteisia, terveitä, hyväluonteisia ja oppivaisia. En tarkoitakaan mitään vahinkopentuja Suomesta välttämättä tai "pentutehtaan" design-sekarotuisia ehkä sairaista ylijalostetuista vanhemmista, vaan niitä monen polven katukoirien jälkeläisiä.
Jos ne pärjää niin hienosti katukoirana, pistää miettimään miten eettistä on ottaa sellainen koira ja raahata se, vieläpä aikuisena asumaan kerrostaloon ihmisten kanssa?
Tuollaiset monennen polven katukoirat ovat jo käytännössä villieläimiä. Kertoo täydellisestä eläinpsykologian ymmärtämättömyydestä, että tahtoo "pelastaa" sellaisen lemmikikseen. Olisiko sinusta eettistä pelastaa kettu metsästä lemmikiksi? Tai susi?
Jos koira on elänyt koko elämänsä kadulla, se ei ole millään tavalla oppinut että ihminen olisi mukava, hyvä tai turvallinen asia. Ihminen on sille uhka. Sitten joku hyvää tarkoittava mutta epäempaattinen hölmö raahaa sen pois vieraiden koirien reviireille, asumaan kopissa pelottavan, hampaitaan väläyttelevän ihmisen kanssa ja kulkemaan narun päässä.
Ai että, kyllä on hienoa olla venäläinen rescuekoira maailmansyleilijän käsissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos vaikka kultainen noutaja ja sakemanni risteytetään, saadaan kyllä sekarotuinen mutta ei välttämättä mitenkään varmasti terve koira. Molemmilla roduilla on lonkkavikaa, allergioita ja
etenkin sakemanneilla huonoja selkiä. Jos samaa vikaa tulee molemmista vanhemmista, saadaankin sairas sekarotuinen. Sekarotuisillakin on kyllä sairauksia ja perinnöllisiä vikoja, harvaa niistä kuitenkaan tutkitaan tai kuvataan.Pitäisikin olla muutaman polven sekarotuinen jo sekä mieluummin hieman vähemmän jalostettujen rotujen jälkeläinen.
Genetiikka ei taida olla ihan ydinosaamisaluettasi?
Mikään märä sekoittamista ei auta, jos sekoitetaan rikkinäisiä kortteja. Ts. sekarotuinen voi olla vain niin terve kuin siihen käytetyt rodut. Jos pakassa ei ole ominaisuutta "terveys" sitä ei voi jalostaa -eikä myöskään sekoittamalla esiinsaada.
Jos tietää mitä haluaa, kannattaa ottaa rotukoira terveestä rodusta, jolla on halutut ominaisuudet. Sinä esimerkiksi selvästi haluaisit jämptin tai ehkä karhukoiran. Jos ei tiedä, mitä haluaa, ei pidä ottaa koiraa.
Kannattaa myös muistaa, että kun tarpeeksi sekoitetaan, metsästysvietti alkaa nousta pintaan. Se on niin sisäänrakennettu koiraeläimeen, että on hyvin dominoiva jos sekaan "lirahtaa" yhtään metsästyskoiraa.
Jotkut ihmiset on myös aika sopeutuvaisia eivätkä odota koiralta muuta kuin että se on koira. Sitten ne ominaisuudet joita siinä koirassa on, on asioita jotka vain opetellaan handlaamaan.
On muuten jännää, että koirien terveys on jalostamalla saatu niin huonoksi, että kaksi random-koiraa yhdistämällä todennäköinen lopputulos olisi sairas koira.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, että villieläin luonnossa poikii vuosittain on aivan eri asia kuin että domestikoitu, pitkälle (=usein sairaaksi) jalostettu lemmikkieläin poikii omistajalleen rahaa niin että on lopulta pelkkä raunio.
Toisekseen, asiallisella kasvattajalla ei ole kerta kaikkiaan mitään syytä olla rekisteröitymättä kennelin pitäjäksi. Jos ei sitä viitsi tehdä, on aivan selvää, että joko elukat ei ole puhdasrotuisia tai toiminta ei ole eläinsuojelullisesti kestävällä pohjalla.
Kolmannekseen, jos otsaa paperittoman koiran, ei voi koskaan käydä näyttelyissä, kilpailuissa, pennuttaa sitä koiraa asianmukaisesti... No, tietysti kaikenlaiset debiilit tekee jopa sekarotuisilla koirillaan pentuja, mutta se ei ole missään nimessä toivottavaa, kun sekarotuisten koirien viettimaailma voi olla aika yllätyksellinen.
Sekarotuisethan (varsinkin ulkomaiset monen polven sekarotuiset rescue-koirat) ovat just parhaita koiria: terveitä, oppivaisia ja pitkäikäisiä. Oikeasti haluaisin kaikkein mieluiten sekarotuisen. Rotukoirista iso osa on sisäsiittoisia ja sairaiksi jalostettuja, joilla on luonnoton rakenne ja turkki.
No tämä ei kyllä pidä paikkaansa, koulutan työkseni eläimiä ja tapaan todella paljon sairaita rescuekoiria. Käytösongelmat ovat myös yleisiä, usein liittyvät kipuun esim. luustossa. Tutkimaton ei ole sama kuin terve. Sekarotuisia vastaan minulla ei ole mitään, mutta esim. terveystutkimukset ovat niillä tosi harvinaisia eikä niitä tietenkään tilastoida. On myös hyvä muistaa, että jos haluamme sekarotuisia koiria, niin pian meillä on yksi, suurehko, sutta muistuttava koira. Ei ole pieniä sylikoiria, virkakoiria, opaskoiria, paimenkoiria. On vain sellainen keskivertokoira, joka todennäköisesti on myös haastava luonteeltaan.
Pidän juuri suurehkoista, sutta muistuttavista koirista, joilla on rauhallinen, oppivainen luonne. Räksyttävät ja lahkeeseen tarttuvat karvapallerot eivät innosta. Tokihan koiria voi jalostaa (esim. palvelus- ja metsästyskoirat), mutta sekarotuiset sopivat mainiosti lemmikeiksi.
Sehän on hyvä, että sinä pidät sellaisista. Olisiko sellainen hyvä vaihtoehto kaupungissa asuvalle eläkeläismummolle seurakoiraksi?
Mustavalkoista ajattelua taas. Toki voi olla ihan rotukoiriakin, mutta sekarotuisten "asemaa" voisi parantaa huomattavasti. Nythän hyviä sekarotuisia voi olla vaikeaa edes löytää Suomesta.
Miten mielestäsi sekarotuisten asemaa voisi parantaa, ja kenen tulisi ottaa vastuu tästä toimenpiteestä?
Koiraihmiset ovat kyllä yksioikoisia. Siis esim. kennelliittokin voisi suhtautua avarakatseisemmin ja sekarotuisten kasvatusta voisi tukeakin. Sekarotuisten kasvattajiin voisi suhtautua myönteisemmin jne. Nyt olen havainnut jo vuosien ajan epäluuloa sekarotuisia kohtaan.
No mutta eihän Kennelliitto ole asiasta vastuusta. Miksi sekarotuisten kasvattajat eivät perusta omaa ”Kennelliittoa”? Ja mitä tämä liitto tekisi, rekisteröisi koiria, järjestäisi näyttelyitä vai mitä?
Mun tutuilla olevista sekarotuisista yhdellä on pannus, yhdeltä on leikattu polvi (synnynnäinen vika) ja yksi syö Rimadyliä lonkkien nivelrikkoon. Kaikki nämä ovat keskikokoisia monen rodun sekoituksia. Terveeksi tutkittuja rotukoiria on sitävastoin tuttavapiirissäni useita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos vaikka kultainen noutaja ja sakemanni risteytetään, saadaan kyllä sekarotuinen mutta ei välttämättä mitenkään varmasti terve koira. Molemmilla roduilla on lonkkavikaa, allergioita ja
etenkin sakemanneilla huonoja selkiä. Jos samaa vikaa tulee molemmista vanhemmista, saadaankin sairas sekarotuinen. Sekarotuisillakin on kyllä sairauksia ja perinnöllisiä vikoja, harvaa niistä kuitenkaan tutkitaan tai kuvataan.Pitäisikin olla muutaman polven sekarotuinen jo sekä mieluummin hieman vähemmän jalostettujen rotujen jälkeläinen.
Genetiikka ei taida olla ihan ydinosaamisaluettasi?
Mikään märä sekoittamista ei auta, jos sekoitetaan rikkinäisiä kortteja. Ts. sekarotuinen voi olla vain niin terve kuin siihen käytetyt rodut. Jos pakassa ei ole ominaisuutta "terveys" sitä ei voi jalostaa -eikä myöskään sekoittamalla esiinsaada.
Jos tietää mitä haluaa, kannattaa ottaa rotukoira terveestä rodusta, jolla on halutut ominaisuudet. Sinä esimerkiksi selvästi haluaisit jämptin tai ehkä karhukoiran. Jos ei tiedä, mitä haluaa, ei pidä ottaa koiraa.
Kannattaa myös muistaa, että kun tarpeeksi sekoitetaan, metsästysvietti alkaa nousta pintaan. Se on niin sisäänrakennettu koiraeläimeen, että on hyvin dominoiva jos sekaan "lirahtaa" yhtään metsästyskoiraa.
Pakko heittää nat sikortti kehiin, mutta sellaiselta tämä taas kuulostaa. Ei minua haittaa metsästysvietti juurikaan, tosin ehkä se ei kaupungissa ole se toivottavin piirre. Kasvatuksella, sosiaalistamisella ja koulutuksella voi hallita tilannetta. Ei mulle myöskään koiran tarvitse olla juuri tietynlainen. Tykkään erilaisista ihmisistä ja koiristakin. Kaikki ovat yksilöitä ja suurimmasta osasta pidän.
Eli niputetaanko kaikki rekisteröimättömät pennut sekarotuisiksi ja pentutehtailun tuloksiksi? Vaikka joku koira saisi vain yhden pentueen, mutta ei virallisena kennelinä, niin onko sekin pentutehtailua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, että villieläin luonnossa poikii vuosittain on aivan eri asia kuin että domestikoitu, pitkälle (=usein sairaaksi) jalostettu lemmikkieläin poikii omistajalleen rahaa niin että on lopulta pelkkä raunio.
Toisekseen, asiallisella kasvattajalla ei ole kerta kaikkiaan mitään syytä olla rekisteröitymättä kennelin pitäjäksi. Jos ei sitä viitsi tehdä, on aivan selvää, että joko elukat ei ole puhdasrotuisia tai toiminta ei ole eläinsuojelullisesti kestävällä pohjalla.
Kolmannekseen, jos otsaa paperittoman koiran, ei voi koskaan käydä näyttelyissä, kilpailuissa, pennuttaa sitä koiraa asianmukaisesti... No, tietysti kaikenlaiset debiilit tekee jopa sekarotuisilla koirillaan pentuja, mutta se ei ole missään nimessä toivottavaa, kun sekarotuisten koirien viettimaailma voi olla aika yllätyksellinen.
Sekarotuisethan (varsinkin ulkomaiset monen polven sekarotuiset rescue-koirat) ovat just parhaita koiria: terveitä, oppivaisia ja pitkäikäisiä. Oikeasti haluaisin kaikkein mieluiten sekarotuisen. Rotukoirista iso osa on sisäsiittoisia ja sairaiksi jalostettuja, joilla on luonnoton rakenne ja turkki.
Riippuu tietysti mihin vertaat. Mikä hyvänsä on tervettä joihinkin bulldoggeihin verrattuna. Mutta jos nyt vaikka metsästyskoiriin vertaa, tai muihin käyttökoiriin... Poislukien Suomenpystykorvat, sekin rotu melkein pilattiin kun alettiin TEHTAILLA seurakoiria ja epilepsiaa alkoi olla aika tavalla. Nyt tuo on saatu kuriin.
Sekarotuisella koiralla ei tiedä ikinä, mikä sen viettimaailma tulee olemaan. No, jos sekoittaa kaksi metsästyskoiraa, voi ehkä arvata, mutta usein näkee että useampi täysin erityyppinen koira on sekoitettu. Tuloksena on sitten huonolla rakenteella varustettu hermoraunio.
Jos tietäisit koirista jotain, näkisit kyllä että harvassa on sekarotuinen jolla olisi terve rakenne. Tietysti monet rodutkin on jalostettu epäterveeksi, mutta sitten on niitä rotuja joissa voit olla varma että rakenne on terve ja vietit pelaa siihen suuntaan mihin tahdotkin.
Itäblokin maiden monen polven sekarotuisilla on usein hyvin terve ja kevyt rakenne, joka muistuttaa suden mittasuhteita. Myös turkki on samantyyppinen kuin villieläimillä. Yleensä ne ovat todella terveitä ja erittäin oppivaisia myös. Kokemusta on nuoruudestani yhdestä omasta (isokokoinen koira eli 15-vuotiaaksi ja oli terveenä koko elämänsä loppuun saakka, vain muutama ell-käynti) ja muutamasta lähipiirin ulkomaisesta rescue-koirasta.
Eli sinulla on äärimmäisen vähän kokemusta. Minä olen nähnyt kymmeniä sekarotuisia, sekä ihan kotimaisia että rescuetapauksia. Tahallaan pennutetut, jotka siirtyvät uuteen kotiinsa penikkana kuten muutkin koirat, voivat olla ihan tervepäisiä. Rescuekoirat ovat järkiään huonolla hermorakenteella varustettuja, tai sitten hermostunut käytös johtuu taustasta ja omistajat vielä pahentaa asioita tuomalla niitä koirapuistoon vaikka koira on pelosta sekaisin.
Terverakenteiset koirat ovat tuossa joukossa harvassa, ja yhdelläkään rescuekoiralla en ole sellaista nähnyt. Tervein taisin olla norjanharmaa-jämptimix. Tuollaisessa yhdistelmässä mielikin on kunnossa, kun ei ole ristiriitaisia viettejä sekoittamassa pakkaa. Eräs sakemanni-pyreneittenkoiramix (ei rescue sekään) taas oli aika hermoraunio, liikaa vartiointiviettiä ja reaktiivisuutta. Toki sillä oli aika hyvä rakenne.
Sekaroitusen ottaminen on juuri ja juuri perusteltua jos rodut on tiedossa ja saa pennun. Mutta on sulaa hulluutta ottaa koira, jonka roduista tai taustasta ei tiedä mitään. Ja vieläpä ulkomailta. Sillä ne taudit saadaan leviämään ja käsissä on tikittävä aikapommi -noita rescueita kun ottaa yleensä vielä ties mitkä maailmansyleilijät, jotka kuvittelee että traumatisoituneet koirat ja juopot voi rakastaa ehjäksi.
Ne venäläiset rescuekoirat ovat monesti monen polven sekarotuisia kulkukoiria ja ne ovat kauniita, hyvärakenteisia, terveitä, hyväluonteisia ja oppivaisia. En tarkoitakaan mitään vahinkopentuja Suomesta välttämättä tai "pentutehtaan" design-sekarotuisia ehkä sairaista ylijalostetuista vanhemmista, vaan niitä monen polven katukoirien jälkeläisiä.
Jos ne pärjää niin hienosti katukoirana, pistää miettimään miten eettistä on ottaa sellainen koira ja raahata se, vieläpä aikuisena asumaan kerrostaloon ihmisten kanssa?
Tuollaiset monennen polven katukoirat ovat jo käytännössä villieläimiä. Kertoo täydellisestä eläinpsykologian ymmärtämättömyydestä, että tahtoo "pelastaa" sellaisen lemmikikseen. Olisiko sinusta eettistä pelastaa kettu metsästä lemmikiksi? Tai susi?
Jos koira on elänyt koko elämänsä kadulla, se ei ole millään tavalla oppinut että ihminen olisi mukava, hyvä tai turvallinen asia. Ihminen on sille uhka. Sitten joku hyvää tarkoittava mutta epäempaattinen hölmö raahaa sen pois vieraiden koirien reviireille, asumaan kopissa pelottavan, hampaitaan väläyttelevän ihmisen kanssa ja kulkemaan narun päässä.
Ai että, kyllä on hienoa olla venäläinen rescuekoira maailmansyleilijän käsissä.
Mulla oli sellainen venäläinen ex-katukoira 14 vuoden ajan (sain vuoden ikäisenä). Hän oli minulle paras kaverini, rakas lemmikki ja kotini sydän, jonka kanssa liikuttiin, ulkoiltiin, Suomen sisällä reissattiinkin. Tyytyväinen ja uskollinen kaveri hän oli. Ei ollut mitään ongelmaa, tosin valitsin koiran luonnekuvauksen perusteella alun perinkin (lisäksi oli kauniskin).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, että villieläin luonnossa poikii vuosittain on aivan eri asia kuin että domestikoitu, pitkälle (=usein sairaaksi) jalostettu lemmikkieläin poikii omistajalleen rahaa niin että on lopulta pelkkä raunio.
Toisekseen, asiallisella kasvattajalla ei ole kerta kaikkiaan mitään syytä olla rekisteröitymättä kennelin pitäjäksi. Jos ei sitä viitsi tehdä, on aivan selvää, että joko elukat ei ole puhdasrotuisia tai toiminta ei ole eläinsuojelullisesti kestävällä pohjalla.
Kolmannekseen, jos otsaa paperittoman koiran, ei voi koskaan käydä näyttelyissä, kilpailuissa, pennuttaa sitä koiraa asianmukaisesti... No, tietysti kaikenlaiset debiilit tekee jopa sekarotuisilla koirillaan pentuja, mutta se ei ole missään nimessä toivottavaa, kun sekarotuisten koirien viettimaailma voi olla aika yllätyksellinen.
Sekarotuisethan (varsinkin ulkomaiset monen polven sekarotuiset rescue-koirat) ovat just parhaita koiria: terveitä, oppivaisia ja pitkäikäisiä. Oikeasti haluaisin kaikkein mieluiten sekarotuisen. Rotukoirista iso osa on sisäsiittoisia ja sairaiksi jalostettuja, joilla on luonnoton rakenne ja turkki.
Riippuu tietysti mihin vertaat. Mikä hyvänsä on tervettä joihinkin bulldoggeihin verrattuna. Mutta jos nyt vaikka metsästyskoiriin vertaa, tai muihin käyttökoiriin... Poislukien Suomenpystykorvat, sekin rotu melkein pilattiin kun alettiin TEHTAILLA seurakoiria ja epilepsiaa alkoi olla aika tavalla. Nyt tuo on saatu kuriin.
Sekarotuisella koiralla ei tiedä ikinä, mikä sen viettimaailma tulee olemaan. No, jos sekoittaa kaksi metsästyskoiraa, voi ehkä arvata, mutta usein näkee että useampi täysin erityyppinen koira on sekoitettu. Tuloksena on sitten huonolla rakenteella varustettu hermoraunio.
Jos tietäisit koirista jotain, näkisit kyllä että harvassa on sekarotuinen jolla olisi terve rakenne. Tietysti monet rodutkin on jalostettu epäterveeksi, mutta sitten on niitä rotuja joissa voit olla varma että rakenne on terve ja vietit pelaa siihen suuntaan mihin tahdotkin.
Itäblokin maiden monen polven sekarotuisilla on usein hyvin terve ja kevyt rakenne, joka muistuttaa suden mittasuhteita. Myös turkki on samantyyppinen kuin villieläimillä. Yleensä ne ovat todella terveitä ja erittäin oppivaisia myös. Kokemusta on nuoruudestani yhdestä omasta (isokokoinen koira eli 15-vuotiaaksi ja oli terveenä koko elämänsä loppuun saakka, vain muutama ell-käynti) ja muutamasta lähipiirin ulkomaisesta rescue-koirasta.
Eli sinulla on äärimmäisen vähän kokemusta. Minä olen nähnyt kymmeniä sekarotuisia, sekä ihan kotimaisia että rescuetapauksia. Tahallaan pennutetut, jotka siirtyvät uuteen kotiinsa penikkana kuten muutkin koirat, voivat olla ihan tervepäisiä. Rescuekoirat ovat järkiään huonolla hermorakenteella varustettuja, tai sitten hermostunut käytös johtuu taustasta ja omistajat vielä pahentaa asioita tuomalla niitä koirapuistoon vaikka koira on pelosta sekaisin.
Terverakenteiset koirat ovat tuossa joukossa harvassa, ja yhdelläkään rescuekoiralla en ole sellaista nähnyt. Tervein taisin olla norjanharmaa-jämptimix. Tuollaisessa yhdistelmässä mielikin on kunnossa, kun ei ole ristiriitaisia viettejä sekoittamassa pakkaa. Eräs sakemanni-pyreneittenkoiramix (ei rescue sekään) taas oli aika hermoraunio, liikaa vartiointiviettiä ja reaktiivisuutta. Toki sillä oli aika hyvä rakenne.
Sekaroitusen ottaminen on juuri ja juuri perusteltua jos rodut on tiedossa ja saa pennun. Mutta on sulaa hulluutta ottaa koira, jonka roduista tai taustasta ei tiedä mitään. Ja vieläpä ulkomailta. Sillä ne taudit saadaan leviämään ja käsissä on tikittävä aikapommi -noita rescueita kun ottaa yleensä vielä ties mitkä maailmansyleilijät, jotka kuvittelee että traumatisoituneet koirat ja juopot voi rakastaa ehjäksi.
Ne venäläiset rescuekoirat ovat monesti monen polven sekarotuisia kulkukoiria ja ne ovat kauniita, hyvärakenteisia, terveitä, hyväluonteisia ja oppivaisia. En tarkoitakaan mitään vahinkopentuja Suomesta välttämättä tai "pentutehtaan" design-sekarotuisia ehkä sairaista ylijalostetuista vanhemmista, vaan niitä monen polven katukoirien jälkeläisiä.
Jos ne pärjää niin hienosti katukoirana, pistää miettimään miten eettistä on ottaa sellainen koira ja raahata se, vieläpä aikuisena asumaan kerrostaloon ihmisten kanssa?
Tuollaiset monennen polven katukoirat ovat jo käytännössä villieläimiä. Kertoo täydellisestä eläinpsykologian ymmärtämättömyydestä, että tahtoo "pelastaa" sellaisen lemmikikseen. Olisiko sinusta eettistä pelastaa kettu metsästä lemmikiksi? Tai susi?
Jos koira on elänyt koko elämänsä kadulla, se ei ole millään tavalla oppinut että ihminen olisi mukava, hyvä tai turvallinen asia. Ihminen on sille uhka. Sitten joku hyvää tarkoittava mutta epäempaattinen hölmö raahaa sen pois vieraiden koirien reviireille, asumaan kopissa pelottavan, hampaitaan väläyttelevän ihmisen kanssa ja kulkemaan narun päässä.
Ai että, kyllä on hienoa olla venäläinen rescuekoira maailmansyleilijän käsissä.
Olen asunut vuosia Venäjällä ja olin kyllä yllättynyt siitä, miten mahtavia persoonia monet katukoirat on. Yksi sellainen lähti sitten mukaani Suomeen, asuttuaan sitä ennen kyllä monta vuotta mulla kotikoirana Venäjällä.
Se ympäristö vaan kasvattaa koirista mielettömön fiksuja ja sosiaalisia. Mikä aina ei ole ihmiselle helppo juttu, mutta Suomessa maalla tuollaista koiraa voi hyvin helpostikin pitää. Yksikään muu koira, mikä mulla on ollut, ei ole hallinut koirien kieltä yhtä hyvin kuin tämä. On itsevarma ja hallitsee todella hyvin kaikki kohtaamiset muiden koiren kanssa, jopa niiden epäsosiaalisten.
Eli sinulla on äärimmäisen vähän kokemusta. Minä olen nähnyt kymmeniä sekarotuisia, sekä ihan kotimaisia että rescuetapauksia. Tahallaan pennutetut, jotka siirtyvät uuteen kotiinsa penikkana kuten muutkin koirat, voivat olla ihan tervepäisiä. Rescuekoirat ovat järkiään huonolla hermorakenteella varustettuja, tai sitten hermostunut käytös johtuu taustasta ja omistajat vielä pahentaa asioita tuomalla niitä koirapuistoon vaikka koira on pelosta sekaisin.
Terverakenteiset koirat ovat tuossa joukossa harvassa, ja yhdelläkään rescuekoiralla en ole sellaista nähnyt. Tervein taisin olla norjanharmaa-jämptimix. Tuollaisessa yhdistelmässä mielikin on kunnossa, kun ei ole ristiriitaisia viettejä sekoittamassa pakkaa. Eräs sakemanni-pyreneittenkoiramix (ei rescue sekään) taas oli aika hermoraunio, liikaa vartiointiviettiä ja reaktiivisuutta. Toki sillä oli aika hyvä rakenne.
Sekaroitusen ottaminen on juuri ja juuri perusteltua jos rodut on tiedossa ja saa pennun. Mutta on sulaa hulluutta ottaa koira, jonka roduista tai taustasta ei tiedä mitään. Ja vieläpä ulkomailta. Sillä ne taudit saadaan leviämään ja käsissä on tikittävä aikapommi -noita rescueita kun ottaa yleensä vielä ties mitkä maailmansyleilijät, jotka kuvittelee että traumatisoituneet koirat ja juopot voi rakastaa ehjäksi.