Lue keskustelun säännöt.
Mikä pentutehtailussa on se paheksuttavaa asia?
23.05.2020 |
Toki sellainen olisi paheksuttavaa, jos koiria kohdellaan huonosti, mutta onko jokin muu paheksuttavaa? Mikä?
En ole ostanut pentutehtaalta enkä ole itse tehtailija. Haluan vain yleissivistystä tässä asiassa.
Ei kai se voi olla paheksuttavaa, että koira synnyttää monia pentueita. Sehän on luonnossa täysin normaalia. Vain ihminen säätelee synnyttämisiään. Kaikki eläimet synnyttävät aina, kun se on mahdollista.
Kommentit (134)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, että villieläin luonnossa poikii vuosittain on aivan eri asia kuin että domestikoitu, pitkälle (=usein sairaaksi) jalostettu lemmikkieläin poikii omistajalleen rahaa niin että on lopulta pelkkä raunio.
Toisekseen, asiallisella kasvattajalla ei ole kerta kaikkiaan mitään syytä olla rekisteröitymättä kennelin pitäjäksi. Jos ei sitä viitsi tehdä, on aivan selvää, että joko elukat ei ole puhdasrotuisia tai toiminta ei ole eläinsuojelullisesti kestävällä pohjalla.
Kolmannekseen, jos otsaa paperittoman koiran, ei voi koskaan käydä näyttelyissä, kilpailuissa, pennuttaa sitä koiraa asianmukaisesti... No, tietysti kaikenlaiset debiilit tekee jopa sekarotuisilla koirillaan pentuja, mutta se ei ole missään nimessä toivottavaa, kun sekarotuisten koirien viettimaailma voi olla aika yllätyksellinen.
Sekarotuisethan (varsinkin ulkomaiset monen polven sekarotuiset rescue-koirat) ovat just parhaita koiria: terveitä, oppivaisia ja pitkäikäisiä. Oikeasti haluaisin kaikkein mieluiten sekarotuisen. Rotukoirista iso osa on sisäsiittoisia ja sairaiksi jalostettuja, joilla on luonnoton rakenne ja turkki.
Riippuu tietysti mihin vertaat. Mikä hyvänsä on tervettä joihinkin bulldoggeihin verrattuna. Mutta jos nyt vaikka metsästyskoiriin vertaa, tai muihin käyttökoiriin... Poislukien Suomenpystykorvat, sekin rotu melkein pilattiin kun alettiin TEHTAILLA seurakoiria ja epilepsiaa alkoi olla aika tavalla. Nyt tuo on saatu kuriin.
Sekarotuisella koiralla ei tiedä ikinä, mikä sen viettimaailma tulee olemaan. No, jos sekoittaa kaksi metsästyskoiraa, voi ehkä arvata, mutta usein näkee että useampi täysin erityyppinen koira on sekoitettu. Tuloksena on sitten huonolla rakenteella varustettu hermoraunio.
Jos tietäisit koirista jotain, näkisit kyllä että harvassa on sekarotuinen jolla olisi terve rakenne. Tietysti monet rodutkin on jalostettu epäterveeksi, mutta sitten on niitä rotuja joissa voit olla varma että rakenne on terve ja vietit pelaa siihen suuntaan mihin tahdotkin.
Itäblokin maiden monen polven sekarotuisilla on usein hyvin terve ja kevyt rakenne, joka muistuttaa suden mittasuhteita. Myös turkki on samantyyppinen kuin villieläimillä. Yleensä ne ovat todella terveitä ja erittäin oppivaisia myös. Kokemusta on nuoruudestani yhdestä omasta (isokokoinen koira eli 15-vuotiaaksi ja oli terveenä koko elämänsä loppuun saakka, vain muutama ell-käynti) ja muutamasta lähipiirin ulkomaisesta rescue-koirasta.
Eli sinulla on äärimmäisen vähän kokemusta. Minä olen nähnyt kymmeniä sekarotuisia, sekä ihan kotimaisia että rescuetapauksia. Tahallaan pennutetut, jotka siirtyvät uuteen kotiinsa penikkana kuten muutkin koirat, voivat olla ihan tervepäisiä. Rescuekoirat ovat järkiään huonolla hermorakenteella varustettuja, tai sitten hermostunut käytös johtuu taustasta ja omistajat vielä pahentaa asioita tuomalla niitä koirapuistoon vaikka koira on pelosta sekaisin.
Terverakenteiset koirat ovat tuossa joukossa harvassa, ja yhdelläkään rescuekoiralla en ole sellaista nähnyt. Tervein taisin olla norjanharmaa-jämptimix. Tuollaisessa yhdistelmässä mielikin on kunnossa, kun ei ole ristiriitaisia viettejä sekoittamassa pakkaa. Eräs sakemanni-pyreneittenkoiramix (ei rescue sekään) taas oli aika hermoraunio, liikaa vartiointiviettiä ja reaktiivisuutta. Toki sillä oli aika hyvä rakenne.
Sekaroitusen ottaminen on juuri ja juuri perusteltua jos rodut on tiedossa ja saa pennun. Mutta on sulaa hulluutta ottaa koira, jonka roduista tai taustasta ei tiedä mitään. Ja vieläpä ulkomailta. Sillä ne taudit saadaan leviämään ja käsissä on tikittävä aikapommi -noita rescueita kun ottaa yleensä vielä ties mitkä maailmansyleilijät, jotka kuvittelee että traumatisoituneet koirat ja juopot voi rakastaa ehjäksi.
Ne venäläiset rescuekoirat ovat monesti monen polven sekarotuisia kulkukoiria ja ne ovat kauniita, hyvärakenteisia, terveitä, hyväluonteisia ja oppivaisia. En tarkoitakaan mitään vahinkopentuja Suomesta välttämättä tai "pentutehtaan" design-sekarotuisia ehkä sairaista ylijalostetuista vanhemmista, vaan niitä monen polven katukoirien jälkeläisiä.
Jos ne pärjää niin hienosti katukoirana, pistää miettimään miten eettistä on ottaa sellainen koira ja raahata se, vieläpä aikuisena asumaan kerrostaloon ihmisten kanssa?
Tuollaiset monennen polven katukoirat ovat jo käytännössä villieläimiä. Kertoo täydellisestä eläinpsykologian ymmärtämättömyydestä, että tahtoo "pelastaa" sellaisen lemmikikseen. Olisiko sinusta eettistä pelastaa kettu metsästä lemmikiksi? Tai susi?
Jos koira on elänyt koko elämänsä kadulla, se ei ole millään tavalla oppinut että ihminen olisi mukava, hyvä tai turvallinen asia. Ihminen on sille uhka. Sitten joku hyvää tarkoittava mutta epäempaattinen hölmö raahaa sen pois vieraiden koirien reviireille, asumaan kopissa pelottavan, hampaitaan väläyttelevän ihmisen kanssa ja kulkemaan narun päässä.
Ai että, kyllä on hienoa olla venäläinen rescuekoira maailmansyleilijän käsissä.
Höpöhöpö. Koiran villiintymiseen menisi 1000 vuotta. Olemme viettäneet niin kauan koiran kanssa aikaa, että se osaa synnynnäisesti lukea mikroilmeitämme ja meidän aivojen välitysaineet reagoivat koiran näkemiseen.
Rescue-koirat eivät ole villejä koiria, vaan omistajiensa hylkäämiä.
Juurihan tuo yksi selitti, miten monennen sukupolven katukoirat on ylivetoja. Eli se omistaja on hylännyt joskus hamassa menneisyydessä.
Maailman kesyinkin koira (kuten myös lehmä) karatessaan villiintyy muutamassa päivässä niin, ettei anna enää edes omistajalle kiinni, koska villieläimen vaistot tulevat pintaan. Niinkutsuttu karkurimoodi. Toki se palautuu sitten ennalleen kun on saatu takaisin, mutta koira, joka ei ole ennen ihmislaumassa elänyt?
Ei ne monetkaan elä täysin ilman ihmiskontakteja. Lähiympäristön ihmiset mm. ruokkii koiria ja hoitaa niitä jonkin verran. Silti eivät ole kenenkään koiria. Itsekin löysin oman koirani niin, että aloin ruokkimaan (naapureideni tapaan) lähiympäristössä pyöriviä koiria. Yksi niistä sitten alkoi ottamaan enemmän kontaktia minuun, kulkea perässä ja tulipa sisälle asuntoonkin. Ja sille tielle sitten jäi.
Tiesitkö, että rabiesta ei vieläkään voida hoitaa muuta kuin tartunnan saamisen jälkeen välittömällä rokotuksella ja toivomalla parasta?
On äärimmäisen riskaabelia alkaa lääppiä katukoiria jossain Venäjällä, missä rabiesta vielä on.
Suomessa sitä on vielä lepakoissa, muuten. Jos on pienikin epäilys että lepakko on raapaissut edes, mars terveyskeskukseen.
Ei niitä hirveästi lääpitä. Ne koirat joita hoidetaan, ihan itse ottaa kontaktia. Jos sitten kohdalle osuu koira, jolla on rabies, niin se voi sitten olla mikä tahansa koira... ei se riski kasva sillä, että ruokit koiria mitkä siinä ympärillä muutenkin pyörii ja ottaa suhun kontaktia.
Mutta joo, aika huvittavaa, kun ihminen, joka ei ole jossain ympistössä asunut, alkaa valistaa sen vaaroista. Eiköhän ne ole siinä ympäristössä asuneen tiedossa paremmin ja myös kehittynyt taitoa lukea niitä vaaranpaikkoja.
Mistä sinä tiedät, missä minä olen asunut? Tai asun?
Toisekseen ihmiselle on tyypillistä, että tutut, isotkin riskit ignoroidaan. Peruspsykologiaa. Sitten taas pelätään vieraita riskejä, vaikka ne olisi äärimmäisen epätodennäköisiä. Useimmat ihmiset eivät pelkää auto-onnettomuuksia vaan maalavat huuliaan ajaessaan. Sama ihminen voi pelätä että lentokone putoaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No tämä ei kyllä pidä paikkaansa, koulutan työkseni eläimiä ja tapaan todella paljon sairaita rescuekoiria. Käytösongelmat ovat myös yleisiä, usein liittyvät kipuun esim. luustossa. Tutkimaton ei ole sama kuin terve. Sekarotuisia vastaan minulla ei ole mitään, mutta esim. terveystutkimukset ovat niillä tosi harvinaisia eikä niitä tietenkään tilastoida. On myös hyvä muistaa, että jos haluamme sekarotuisia koiria, niin pian meillä on yksi, suurehko, sutta muistuttava koira. Ei ole pieniä sylikoiria, virkakoiria, opaskoiria, paimenkoiria. On vain sellainen keskivertokoira, joka todennäköisesti on myös haastava luonteeltaan.[/quote]
Eli risteyttämällä keskenään pieniä sekarotuisia saadaan keskikokoisia alkukantaisia sekarotuisia?
Mistäs luulet, että miten ne Pyhät Rotukoirat on kehitetty?
Koira se on monirotuinenkin. Todella ikävää tämmöinen vieläkin vallalla oleva halveksinta ja pistää välttelemään rotukoirapiirejä vielä enemmän.
En kannata pentutehtailua ollenkaan. Harkittua ja vastuullista seka- ja puhdasrotupennutusta ei ole mitään vastaan. Kuitenkin loppupeleissä kyse elävästä eläimestä ja kasvattajat pystyy vaikuttamaan geeneihin vain rajallisesti.
Terveen rescuen ja sairaan puhdasrotuisen omistaja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko sinusta kiva olla maha pystyssä koko ajan? Kymmenen lasta jo tehtynä ja yhdestoista jo tulossa.
Ja tämä vielä puolen vuoden välein.
Itse asiassa olisin sellaiseen valmis, jos kumppanini olisi samoilla linjoilla. Myös ihan kotimaiset lestadiolaiset monesti ovat raskaana vuodesta toiseen.
Ihanko oikeasti haluaisit synnyttää puolen vuoden välein seuraavat muutamat vuodet?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, että villieläin luonnossa poikii vuosittain on aivan eri asia kuin että domestikoitu, pitkälle (=usein sairaaksi) jalostettu lemmikkieläin poikii omistajalleen rahaa niin että on lopulta pelkkä raunio.
Toisekseen, asiallisella kasvattajalla ei ole kerta kaikkiaan mitään syytä olla rekisteröitymättä kennelin pitäjäksi. Jos ei sitä viitsi tehdä, on aivan selvää, että joko elukat ei ole puhdasrotuisia tai toiminta ei ole eläinsuojelullisesti kestävällä pohjalla.
Kolmannekseen, jos otsaa paperittoman koiran, ei voi koskaan käydä näyttelyissä, kilpailuissa, pennuttaa sitä koiraa asianmukaisesti... No, tietysti kaikenlaiset debiilit tekee jopa sekarotuisilla koirillaan pentuja, mutta se ei ole missään nimessä toivottavaa, kun sekarotuisten koirien viettimaailma voi olla aika yllätyksellinen.
Sekarotuisethan (varsinkin ulkomaiset monen polven sekarotuiset rescue-koirat) ovat just parhaita koiria: terveitä, oppivaisia ja pitkäikäisiä. Oikeasti haluaisin kaikkein mieluiten sekarotuisen. Rotukoirista iso osa on sisäsiittoisia ja sairaiksi jalostettuja, joilla on luonnoton rakenne ja turkki.
Riippuu tietysti mihin vertaat. Mikä hyvänsä on tervettä joihinkin bulldoggeihin verrattuna. Mutta jos nyt vaikka metsästyskoiriin vertaa, tai muihin käyttökoiriin... Poislukien Suomenpystykorvat, sekin rotu melkein pilattiin kun alettiin TEHTAILLA seurakoiria ja epilepsiaa alkoi olla aika tavalla. Nyt tuo on saatu kuriin.
Sekarotuisella koiralla ei tiedä ikinä, mikä sen viettimaailma tulee olemaan. No, jos sekoittaa kaksi metsästyskoiraa, voi ehkä arvata, mutta usein näkee että useampi täysin erityyppinen koira on sekoitettu. Tuloksena on sitten huonolla rakenteella varustettu hermoraunio.
Jos tietäisit koirista jotain, näkisit kyllä että harvassa on sekarotuinen jolla olisi terve rakenne. Tietysti monet rodutkin on jalostettu epäterveeksi, mutta sitten on niitä rotuja joissa voit olla varma että rakenne on terve ja vietit pelaa siihen suuntaan mihin tahdotkin.
Itäblokin maiden monen polven sekarotuisilla on usein hyvin terve ja kevyt rakenne, joka muistuttaa suden mittasuhteita. Myös turkki on samantyyppinen kuin villieläimillä. Yleensä ne ovat todella terveitä ja erittäin oppivaisia myös. Kokemusta on nuoruudestani yhdestä omasta (isokokoinen koira eli 15-vuotiaaksi ja oli terveenä koko elämänsä loppuun saakka, vain muutama ell-käynti) ja muutamasta lähipiirin ulkomaisesta rescue-koirasta.
Eli sinulla on äärimmäisen vähän kokemusta. Minä olen nähnyt kymmeniä sekarotuisia, sekä ihan kotimaisia että rescuetapauksia. Tahallaan pennutetut, jotka siirtyvät uuteen kotiinsa penikkana kuten muutkin koirat, voivat olla ihan tervepäisiä. Rescuekoirat ovat järkiään huonolla hermorakenteella varustettuja, tai sitten hermostunut käytös johtuu taustasta ja omistajat vielä pahentaa asioita tuomalla niitä koirapuistoon vaikka koira on pelosta sekaisin.
Terverakenteiset koirat ovat tuossa joukossa harvassa, ja yhdelläkään rescuekoiralla en ole sellaista nähnyt. Tervein taisin olla norjanharmaa-jämptimix. Tuollaisessa yhdistelmässä mielikin on kunnossa, kun ei ole ristiriitaisia viettejä sekoittamassa pakkaa. Eräs sakemanni-pyreneittenkoiramix (ei rescue sekään) taas oli aika hermoraunio, liikaa vartiointiviettiä ja reaktiivisuutta. Toki sillä oli aika hyvä rakenne.
Sekaroitusen ottaminen on juuri ja juuri perusteltua jos rodut on tiedossa ja saa pennun. Mutta on sulaa hulluutta ottaa koira, jonka roduista tai taustasta ei tiedä mitään. Ja vieläpä ulkomailta. Sillä ne taudit saadaan leviämään ja käsissä on tikittävä aikapommi -noita rescueita kun ottaa yleensä vielä ties mitkä maailmansyleilijät, jotka kuvittelee että traumatisoituneet koirat ja juopot voi rakastaa ehjäksi.
Ne venäläiset rescuekoirat ovat monesti monen polven sekarotuisia kulkukoiria ja ne ovat kauniita, hyvärakenteisia, terveitä, hyväluonteisia ja oppivaisia. En tarkoitakaan mitään vahinkopentuja Suomesta välttämättä tai "pentutehtaan" design-sekarotuisia ehkä sairaista ylijalostetuista vanhemmista, vaan niitä monen polven katukoirien jälkeläisiä.
Jos ne pärjää niin hienosti katukoirana, pistää miettimään miten eettistä on ottaa sellainen koira ja raahata se, vieläpä aikuisena asumaan kerrostaloon ihmisten kanssa?
Tuollaiset monennen polven katukoirat ovat jo käytännössä villieläimiä. Kertoo täydellisestä eläinpsykologian ymmärtämättömyydestä, että tahtoo "pelastaa" sellaisen lemmikikseen. Olisiko sinusta eettistä pelastaa kettu metsästä lemmikiksi? Tai susi?
Jos koira on elänyt koko elämänsä kadulla, se ei ole millään tavalla oppinut että ihminen olisi mukava, hyvä tai turvallinen asia. Ihminen on sille uhka. Sitten joku hyvää tarkoittava mutta epäempaattinen hölmö raahaa sen pois vieraiden koirien reviireille, asumaan kopissa pelottavan, hampaitaan väläyttelevän ihmisen kanssa ja kulkemaan narun päässä.
Ai että, kyllä on hienoa olla venäläinen rescuekoira maailmansyleilijän käsissä.
Höpöhöpö. Koiran villiintymiseen menisi 1000 vuotta. Olemme viettäneet niin kauan koiran kanssa aikaa, että se osaa synnynnäisesti lukea mikroilmeitämme ja meidän aivojen välitysaineet reagoivat koiran näkemiseen.
Rescue-koirat eivät ole villejä koiria, vaan omistajiensa hylkäämiä.
Juurihan tuo yksi selitti, miten monennen sukupolven katukoirat on ylivetoja. Eli se omistaja on hylännyt joskus hamassa menneisyydessä.
Maailman kesyinkin koira (kuten myös lehmä) karatessaan villiintyy muutamassa päivässä niin, ettei anna enää edes omistajalle kiinni, koska villieläimen vaistot tulevat pintaan. Niinkutsuttu karkurimoodi. Toki se palautuu sitten ennalleen kun on saatu takaisin, mutta koira, joka ei ole ennen ihmislaumassa elänyt?
Ei ne monetkaan elä täysin ilman ihmiskontakteja. Lähiympäristön ihmiset mm. ruokkii koiria ja hoitaa niitä jonkin verran. Silti eivät ole kenenkään koiria. Itsekin löysin oman koirani niin, että aloin ruokkimaan (naapureideni tapaan) lähiympäristössä pyöriviä koiria. Yksi niistä sitten alkoi ottamaan enemmän kontaktia minuun, kulkea perässä ja tulipa sisälle asuntoonkin. Ja sille tielle sitten jäi.
Tiesitkö, että rabiesta ei vieläkään voida hoitaa muuta kuin tartunnan saamisen jälkeen välittömällä rokotuksella ja toivomalla parasta?
On äärimmäisen riskaabelia alkaa lääppiä katukoiria jossain Venäjällä, missä rabiesta vielä on.
Suomessa sitä on vielä lepakoissa, muuten. Jos on pienikin epäilys että lepakko on raapaissut edes, mars terveyskeskukseen.
Ei niitä hirveästi lääpitä. Ne koirat joita hoidetaan, ihan itse ottaa kontaktia. Jos sitten kohdalle osuu koira, jolla on rabies, niin se voi sitten olla mikä tahansa koira... ei se riski kasva sillä, että ruokit koiria mitkä siinä ympärillä muutenkin pyörii ja ottaa suhun kontaktia.
Mutta joo, aika huvittavaa, kun ihminen, joka ei ole jossain ympistössä asunut, alkaa valistaa sen vaaroista. Eiköhän ne ole siinä ympäristössä asuneen tiedossa paremmin ja myös kehittynyt taitoa lukea niitä vaaranpaikkoja.
Mistä sinä tiedät, missä minä olen asunut? Tai asun?
Toisekseen ihmiselle on tyypillistä, että tutut, isotkin riskit ignoroidaan. Peruspsykologiaa. Sitten taas pelätään vieraita riskejä, vaikka ne olisi äärimmäisen epätodennäköisiä. Useimmat ihmiset eivät pelkää auto-onnettomuuksia vaan maalavat huuliaan ajaessaan. Sama ihminen voi pelätä että lentokone putoaa.
En tiedäkään, vaan kysyin. Ihmeellisen holhoava asenne, mikä on yleistä kaikenmaailman koira-aktiiveille, varsinkin naispuolisille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, että villieläin luonnossa poikii vuosittain on aivan eri asia kuin että domestikoitu, pitkälle (=usein sairaaksi) jalostettu lemmikkieläin poikii omistajalleen rahaa niin että on lopulta pelkkä raunio.
Toisekseen, asiallisella kasvattajalla ei ole kerta kaikkiaan mitään syytä olla rekisteröitymättä kennelin pitäjäksi. Jos ei sitä viitsi tehdä, on aivan selvää, että joko elukat ei ole puhdasrotuisia tai toiminta ei ole eläinsuojelullisesti kestävällä pohjalla.
Kolmannekseen, jos otsaa paperittoman koiran, ei voi koskaan käydä näyttelyissä, kilpailuissa, pennuttaa sitä koiraa asianmukaisesti... No, tietysti kaikenlaiset debiilit tekee jopa sekarotuisilla koirillaan pentuja, mutta se ei ole missään nimessä toivottavaa, kun sekarotuisten koirien viettimaailma voi olla aika yllätyksellinen.
Sekarotuisethan (varsinkin ulkomaiset monen polven sekarotuiset rescue-koirat) ovat just parhaita koiria: terveitä, oppivaisia ja pitkäikäisiä. Oikeasti haluaisin kaikkein mieluiten sekarotuisen. Rotukoirista iso osa on sisäsiittoisia ja sairaiksi jalostettuja, joilla on luonnoton rakenne ja turkki.
Riippuu tietysti mihin vertaat. Mikä hyvänsä on tervettä joihinkin bulldoggeihin verrattuna. Mutta jos nyt vaikka metsästyskoiriin vertaa, tai muihin käyttökoiriin... Poislukien Suomenpystykorvat, sekin rotu melkein pilattiin kun alettiin TEHTAILLA seurakoiria ja epilepsiaa alkoi olla aika tavalla. Nyt tuo on saatu kuriin.
Sekarotuisella koiralla ei tiedä ikinä, mikä sen viettimaailma tulee olemaan. No, jos sekoittaa kaksi metsästyskoiraa, voi ehkä arvata, mutta usein näkee että useampi täysin erityyppinen koira on sekoitettu. Tuloksena on sitten huonolla rakenteella varustettu hermoraunio.
Jos tietäisit koirista jotain, näkisit kyllä että harvassa on sekarotuinen jolla olisi terve rakenne. Tietysti monet rodutkin on jalostettu epäterveeksi, mutta sitten on niitä rotuja joissa voit olla varma että rakenne on terve ja vietit pelaa siihen suuntaan mihin tahdotkin.
Itäblokin maiden monen polven sekarotuisilla on usein hyvin terve ja kevyt rakenne, joka muistuttaa suden mittasuhteita. Myös turkki on samantyyppinen kuin villieläimillä. Yleensä ne ovat todella terveitä ja erittäin oppivaisia myös. Kokemusta on nuoruudestani yhdestä omasta (isokokoinen koira eli 15-vuotiaaksi ja oli terveenä koko elämänsä loppuun saakka, vain muutama ell-käynti) ja muutamasta lähipiirin ulkomaisesta rescue-koirasta.
Eli sinulla on äärimmäisen vähän kokemusta. Minä olen nähnyt kymmeniä sekarotuisia, sekä ihan kotimaisia että rescuetapauksia. Tahallaan pennutetut, jotka siirtyvät uuteen kotiinsa penikkana kuten muutkin koirat, voivat olla ihan tervepäisiä. Rescuekoirat ovat järkiään huonolla hermorakenteella varustettuja, tai sitten hermostunut käytös johtuu taustasta ja omistajat vielä pahentaa asioita tuomalla niitä koirapuistoon vaikka koira on pelosta sekaisin.
Terverakenteiset koirat ovat tuossa joukossa harvassa, ja yhdelläkään rescuekoiralla en ole sellaista nähnyt. Tervein taisin olla norjanharmaa-jämptimix. Tuollaisessa yhdistelmässä mielikin on kunnossa, kun ei ole ristiriitaisia viettejä sekoittamassa pakkaa. Eräs sakemanni-pyreneittenkoiramix (ei rescue sekään) taas oli aika hermoraunio, liikaa vartiointiviettiä ja reaktiivisuutta. Toki sillä oli aika hyvä rakenne.
Sekaroitusen ottaminen on juuri ja juuri perusteltua jos rodut on tiedossa ja saa pennun. Mutta on sulaa hulluutta ottaa koira, jonka roduista tai taustasta ei tiedä mitään. Ja vieläpä ulkomailta. Sillä ne taudit saadaan leviämään ja käsissä on tikittävä aikapommi -noita rescueita kun ottaa yleensä vielä ties mitkä maailmansyleilijät, jotka kuvittelee että traumatisoituneet koirat ja juopot voi rakastaa ehjäksi.
Ne venäläiset rescuekoirat ovat monesti monen polven sekarotuisia kulkukoiria ja ne ovat kauniita, hyvärakenteisia, terveitä, hyväluonteisia ja oppivaisia. En tarkoitakaan mitään vahinkopentuja Suomesta välttämättä tai "pentutehtaan" design-sekarotuisia ehkä sairaista ylijalostetuista vanhemmista, vaan niitä monen polven katukoirien jälkeläisiä.
Jos ne pärjää niin hienosti katukoirana, pistää miettimään miten eettistä on ottaa sellainen koira ja raahata se, vieläpä aikuisena asumaan kerrostaloon ihmisten kanssa?
Tuollaiset monennen polven katukoirat ovat jo käytännössä villieläimiä. Kertoo täydellisestä eläinpsykologian ymmärtämättömyydestä, että tahtoo "pelastaa" sellaisen lemmikikseen. Olisiko sinusta eettistä pelastaa kettu metsästä lemmikiksi? Tai susi?
Jos koira on elänyt koko elämänsä kadulla, se ei ole millään tavalla oppinut että ihminen olisi mukava, hyvä tai turvallinen asia. Ihminen on sille uhka. Sitten joku hyvää tarkoittava mutta epäempaattinen hölmö raahaa sen pois vieraiden koirien reviireille, asumaan kopissa pelottavan, hampaitaan väläyttelevän ihmisen kanssa ja kulkemaan narun päässä.
Ai että, kyllä on hienoa olla venäläinen rescuekoira maailmansyleilijän käsissä.
Höpöhöpö. Koiran villiintymiseen menisi 1000 vuotta. Olemme viettäneet niin kauan koiran kanssa aikaa, että se osaa synnynnäisesti lukea mikroilmeitämme ja meidän aivojen välitysaineet reagoivat koiran näkemiseen.
Rescue-koirat eivät ole villejä koiria, vaan omistajiensa hylkäämiä.
Juurihan tuo yksi selitti, miten monennen sukupolven katukoirat on ylivetoja. Eli se omistaja on hylännyt joskus hamassa menneisyydessä.
Maailman kesyinkin koira (kuten myös lehmä) karatessaan villiintyy muutamassa päivässä niin, ettei anna enää edes omistajalle kiinni, koska villieläimen vaistot tulevat pintaan. Niinkutsuttu karkurimoodi. Toki se palautuu sitten ennalleen kun on saatu takaisin, mutta koira, joka ei ole ennen ihmislaumassa elänyt?
Ei ne monetkaan elä täysin ilman ihmiskontakteja. Lähiympäristön ihmiset mm. ruokkii koiria ja hoitaa niitä jonkin verran. Silti eivät ole kenenkään koiria. Itsekin löysin oman koirani niin, että aloin ruokkimaan (naapureideni tapaan) lähiympäristössä pyöriviä koiria. Yksi niistä sitten alkoi ottamaan enemmän kontaktia minuun, kulkea perässä ja tulipa sisälle asuntoonkin. Ja sille tielle sitten jäi.
Tiesitkö, että rabiesta ei vieläkään voida hoitaa muuta kuin tartunnan saamisen jälkeen välittömällä rokotuksella ja toivomalla parasta?
On äärimmäisen riskaabelia alkaa lääppiä katukoiria jossain Venäjällä, missä rabiesta vielä on.
Suomessa sitä on vielä lepakoissa, muuten. Jos on pienikin epäilys että lepakko on raapaissut edes, mars terveyskeskukseen.
Ei niitä hirveästi lääpitä. Ne koirat joita hoidetaan, ihan itse ottaa kontaktia. Jos sitten kohdalle osuu koira, jolla on rabies, niin se voi sitten olla mikä tahansa koira... ei se riski kasva sillä, että ruokit koiria mitkä siinä ympärillä muutenkin pyörii ja ottaa suhun kontaktia.
Mutta joo, aika huvittavaa, kun ihminen, joka ei ole jossain ympistössä asunut, alkaa valistaa sen vaaroista. Eiköhän ne ole siinä ympäristössä asuneen tiedossa paremmin ja myös kehittynyt taitoa lukea niitä vaaranpaikkoja.
Oletko itse asunut Intiassa? Tokihan ihmisillä on omatkin aivonsa. Jos eläin vaikuttaa aggressiiviselta, siihen ei kosketa (ainakaan huvikseen jne.). Jos tulisi rabies, niin se pitäisi sitten hoitaa, mutta mieluummin reissaan ja näen maailmaa ja otan pieniä riskejäkin kuin homehtuisin jossain suomalaisessa neukkukuutiossa lopun ikäni.
.
Olen asunut Venäjällä ja kuten kerroin, ruokkinut lähiympäristön koiria. Tiedän rabieksen riskistä, mutta jos jossain maassa asuu, niin eihän siellä voi eristää itseään normaalista elämästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten kaksi ajokoiraa saa sitten pentueessa aina muutaman yksilön, joka ei osaa ajaa?
Jos kerran automaattisesti nuo piirteet siirtyvät jälkipolville.Cockerspanielit ovat olleet metsästyskoiria ja seurakoiria about 200 vuotta. Koko sen ajan vastuulliset kasvattajat ovat pyrkineet luomaan hyviä yksilöitä.
Mulle tuli hoitoon Kennelliiton kasvattajan tuottama cockeri, jolla oli jo neljäs koti menossa. Koska se puri ihmisiä ja hyökkäili kimppuun.
Kuulemma emollakin oli hermoradat vähän diudau.
Ja tähän ollaan päästy 200 vuoden vastuullisella jalostamisella, että on teetetty pentue hermoheikolla emolla, jonka pentu puree ihmisiä.Kasvattajuus, rotuominaisuudet, ns vastuullisuus ei ole tae yhtään mistään.
Juuri MTV3:sella oli haastateltu ihmisiä, jotka olivat hommanneet pitkäkuonoisemman englanninbulldogin. Olivat saaneet uhkailuja ja haukkumista rotuihmisiltä, koska kasvattaja kuulemma pilaa rodun.
Siis pilaa rodun koiralla, joka pystyykin hengittämään?
Näinkö pitkälle ollaan menty rotupiireissä??
Kyllähän ihmisilläkin fiksut vanhemmat voi saada tyhmän lapsen, tai vaikkapa neurologisesti haasteellisen. Tuuri on aina mukana näissä asioissa. Mutta on todennäköisempää, että hyväsukuinen ajokoiranpenikka osaa ajaa kuin että random sekarotuinen osaa ajaa.
Cockerit ovat olleet käytännössä pelkkiä seurakoiria vuosikymmeniä. Niillähän nykyään korvatkin mätänee päähän ja suupoimut, koska terveyteen ei kiinnitetä enää huomiotakun eivät tee rodunomaista työtä. Springerspanielit on edelleen metsästyskäytössä ja paljon terveempiä.
Vierailija kirjoitti:
No tämä ei kyllä pidä paikkaansa, koulutan työkseni eläimiä ja tapaan todella paljon sairaita rescuekoiria. Käytösongelmat ovat myös yleisiä, usein liittyvät kipuun esim. luustossa. Tutkimaton ei ole sama kuin terve. Sekarotuisia vastaan minulla ei ole mitään, mutta esim. terveystutkimukset ovat niillä tosi harvinaisia eikä niitä tietenkään tilastoida. On myös hyvä muistaa, että jos haluamme sekarotuisia koiria, niin pian meillä on yksi, suurehko, sutta muistuttava koira. Ei ole pieniä sylikoiria, virkakoiria, opaskoiria, paimenkoiria. On vain sellainen keskivertokoira, joka todennäköisesti on myös haastava luonteeltaan.
Eli risteyttämällä keskenään pieniä sekarotuisia saadaan keskikokoisia alkukantaisia sekarotuisia?
Mistäs luulet, että miten ne Pyhät Rotukoirat on kehitetty?
Koira se on monirotuinenkin. Todella ikävää tämmöinen vieläkin vallalla oleva halveksinta ja pistää välttelemään rotukoirapiirejä vielä enemmän.
En kannata pentutehtailua ollenkaan. Harkittua ja vastuullista seka- ja puhdasrotupennutusta ei ole mitään vastaan. Kuitenkin loppupeleissä kyse elävästä eläimestä ja kasvattajat pystyy vaikuttamaan geeneihin vain rajallisesti.
Terveen rescuen ja sairaan puhdasrotuisen omistaja
Mitä se pienten sekarotuisten risteyttäminen on jos ei jalostusta? Jos annat koirien vain sekoittua risteytyä keskenään, niin lopputulos ei ole ”pieni sekarotuinen”.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, että villieläin luonnossa poikii vuosittain on aivan eri asia kuin että domestikoitu, pitkälle (=usein sairaaksi) jalostettu lemmikkieläin poikii omistajalleen rahaa niin että on lopulta pelkkä raunio.
Toisekseen, asiallisella kasvattajalla ei ole kerta kaikkiaan mitään syytä olla rekisteröitymättä kennelin pitäjäksi. Jos ei sitä viitsi tehdä, on aivan selvää, että joko elukat ei ole puhdasrotuisia tai toiminta ei ole eläinsuojelullisesti kestävällä pohjalla.
Kolmannekseen, jos otsaa paperittoman koiran, ei voi koskaan käydä näyttelyissä, kilpailuissa, pennuttaa sitä koiraa asianmukaisesti... No, tietysti kaikenlaiset debiilit tekee jopa sekarotuisilla koirillaan pentuja, mutta se ei ole missään nimessä toivottavaa, kun sekarotuisten koirien viettimaailma voi olla aika yllätyksellinen.
Sekarotuisethan (varsinkin ulkomaiset monen polven sekarotuiset rescue-koirat) ovat just parhaita koiria: terveitä, oppivaisia ja pitkäikäisiä. Oikeasti haluaisin kaikkein mieluiten sekarotuisen. Rotukoirista iso osa on sisäsiittoisia ja sairaiksi jalostettuja, joilla on luonnoton rakenne ja turkki.
Riippuu tietysti mihin vertaat. Mikä hyvänsä on tervettä joihinkin bulldoggeihin verrattuna. Mutta jos nyt vaikka metsästyskoiriin vertaa, tai muihin käyttökoiriin... Poislukien Suomenpystykorvat, sekin rotu melkein pilattiin kun alettiin TEHTAILLA seurakoiria ja epilepsiaa alkoi olla aika tavalla. Nyt tuo on saatu kuriin.
Sekarotuisella koiralla ei tiedä ikinä, mikä sen viettimaailma tulee olemaan. No, jos sekoittaa kaksi metsästyskoiraa, voi ehkä arvata, mutta usein näkee että useampi täysin erityyppinen koira on sekoitettu. Tuloksena on sitten huonolla rakenteella varustettu hermoraunio.
Jos tietäisit koirista jotain, näkisit kyllä että harvassa on sekarotuinen jolla olisi terve rakenne. Tietysti monet rodutkin on jalostettu epäterveeksi, mutta sitten on niitä rotuja joissa voit olla varma että rakenne on terve ja vietit pelaa siihen suuntaan mihin tahdotkin.
Itäblokin maiden monen polven sekarotuisilla on usein hyvin terve ja kevyt rakenne, joka muistuttaa suden mittasuhteita. Myös turkki on samantyyppinen kuin villieläimillä. Yleensä ne ovat todella terveitä ja erittäin oppivaisia myös. Kokemusta on nuoruudestani yhdestä omasta (isokokoinen koira eli 15-vuotiaaksi ja oli terveenä koko elämänsä loppuun saakka, vain muutama ell-käynti) ja muutamasta lähipiirin ulkomaisesta rescue-koirasta.
Eli sinulla on äärimmäisen vähän kokemusta. Minä olen nähnyt kymmeniä sekarotuisia, sekä ihan kotimaisia että rescuetapauksia. Tahallaan pennutetut, jotka siirtyvät uuteen kotiinsa penikkana kuten muutkin koirat, voivat olla ihan tervepäisiä. Rescuekoirat ovat järkiään huonolla hermorakenteella varustettuja, tai sitten hermostunut käytös johtuu taustasta ja omistajat vielä pahentaa asioita tuomalla niitä koirapuistoon vaikka koira on pelosta sekaisin.
Terverakenteiset koirat ovat tuossa joukossa harvassa, ja yhdelläkään rescuekoiralla en ole sellaista nähnyt. Tervein taisin olla norjanharmaa-jämptimix. Tuollaisessa yhdistelmässä mielikin on kunnossa, kun ei ole ristiriitaisia viettejä sekoittamassa pakkaa. Eräs sakemanni-pyreneittenkoiramix (ei rescue sekään) taas oli aika hermoraunio, liikaa vartiointiviettiä ja reaktiivisuutta. Toki sillä oli aika hyvä rakenne.
Sekaroitusen ottaminen on juuri ja juuri perusteltua jos rodut on tiedossa ja saa pennun. Mutta on sulaa hulluutta ottaa koira, jonka roduista tai taustasta ei tiedä mitään. Ja vieläpä ulkomailta. Sillä ne taudit saadaan leviämään ja käsissä on tikittävä aikapommi -noita rescueita kun ottaa yleensä vielä ties mitkä maailmansyleilijät, jotka kuvittelee että traumatisoituneet koirat ja juopot voi rakastaa ehjäksi.
Ne venäläiset rescuekoirat ovat monesti monen polven sekarotuisia kulkukoiria ja ne ovat kauniita, hyvärakenteisia, terveitä, hyväluonteisia ja oppivaisia. En tarkoitakaan mitään vahinkopentuja Suomesta välttämättä tai "pentutehtaan" design-sekarotuisia ehkä sairaista ylijalostetuista vanhemmista, vaan niitä monen polven katukoirien jälkeläisiä.
Jos ne pärjää niin hienosti katukoirana, pistää miettimään miten eettistä on ottaa sellainen koira ja raahata se, vieläpä aikuisena asumaan kerrostaloon ihmisten kanssa?
Tuollaiset monennen polven katukoirat ovat jo käytännössä villieläimiä. Kertoo täydellisestä eläinpsykologian ymmärtämättömyydestä, että tahtoo "pelastaa" sellaisen lemmikikseen. Olisiko sinusta eettistä pelastaa kettu metsästä lemmikiksi? Tai susi?
Jos koira on elänyt koko elämänsä kadulla, se ei ole millään tavalla oppinut että ihminen olisi mukava, hyvä tai turvallinen asia. Ihminen on sille uhka. Sitten joku hyvää tarkoittava mutta epäempaattinen hölmö raahaa sen pois vieraiden koirien reviireille, asumaan kopissa pelottavan, hampaitaan väläyttelevän ihmisen kanssa ja kulkemaan narun päässä.
Ai että, kyllä on hienoa olla venäläinen rescuekoira maailmansyleilijän käsissä.
Höpöhöpö. Koiran villiintymiseen menisi 1000 vuotta. Olemme viettäneet niin kauan koiran kanssa aikaa, että se osaa synnynnäisesti lukea mikroilmeitämme ja meidän aivojen välitysaineet reagoivat koiran näkemiseen.
Rescue-koirat eivät ole villejä koiria, vaan omistajiensa hylkäämiä.
Juurihan tuo yksi selitti, miten monennen sukupolven katukoirat on ylivetoja. Eli se omistaja on hylännyt joskus hamassa menneisyydessä.
Maailman kesyinkin koira (kuten myös lehmä) karatessaan villiintyy muutamassa päivässä niin, ettei anna enää edes omistajalle kiinni, koska villieläimen vaistot tulevat pintaan. Niinkutsuttu karkurimoodi. Toki se palautuu sitten ennalleen kun on saatu takaisin, mutta koira, joka ei ole ennen ihmislaumassa elänyt?
Ei ne monetkaan elä täysin ilman ihmiskontakteja. Lähiympäristön ihmiset mm. ruokkii koiria ja hoitaa niitä jonkin verran. Silti eivät ole kenenkään koiria. Itsekin löysin oman koirani niin, että aloin ruokkimaan (naapureideni tapaan) lähiympäristössä pyöriviä koiria. Yksi niistä sitten alkoi ottamaan enemmän kontaktia minuun, kulkea perässä ja tulipa sisälle asuntoonkin. Ja sille tielle sitten jäi.
Tiesitkö, että rabiesta ei vieläkään voida hoitaa muuta kuin tartunnan saamisen jälkeen välittömällä rokotuksella ja toivomalla parasta?
On äärimmäisen riskaabelia alkaa lääppiä katukoiria jossain Venäjällä, missä rabiesta vielä on.
Suomessa sitä on vielä lepakoissa, muuten. Jos on pienikin epäilys että lepakko on raapaissut edes, mars terveyskeskukseen.
Ei niitä hirveästi lääpitä. Ne koirat joita hoidetaan, ihan itse ottaa kontaktia. Jos sitten kohdalle osuu koira, jolla on rabies, niin se voi sitten olla mikä tahansa koira... ei se riski kasva sillä, että ruokit koiria mitkä siinä ympärillä muutenkin pyörii ja ottaa suhun kontaktia.
Mutta joo, aika huvittavaa, kun ihminen, joka ei ole jossain ympistössä asunut, alkaa valistaa sen vaaroista. Eiköhän ne ole siinä ympäristössä asuneen tiedossa paremmin ja myös kehittynyt taitoa lukea niitä vaaranpaikkoja.
Mistä sinä tiedät, missä minä olen asunut? Tai asun?
Toisekseen ihmiselle on tyypillistä, että tutut, isotkin riskit ignoroidaan. Peruspsykologiaa. Sitten taas pelätään vieraita riskejä, vaikka ne olisi äärimmäisen epätodennäköisiä. Useimmat ihmiset eivät pelkää auto-onnettomuuksia vaan maalavat huuliaan ajaessaan. Sama ihminen voi pelätä että lentokone putoaa.
Päättelin sen asenteestasi. IRL olen kuullut tuollaisia juttuja lähinnä ihmisiltä, joilla ei ole kokemusta tuosta ympäristöstä, mistä kirjoitin. -
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko sinusta kiva olla maha pystyssä koko ajan? Kymmenen lasta jo tehtynä ja yhdestoista jo tulossa.
Ja tämä vielä puolen vuoden välein.
Itse asiassa olisin sellaiseen valmis, jos kumppanini olisi samoilla linjoilla. Myös ihan kotimaiset lestadiolaiset monesti ovat raskaana vuodesta toiseen.
Ihanko oikeasti haluaisit synnyttää puolen vuoden välein seuraavat muutamat vuodet?
Olen homo sapiens -lajin edustaja, joten voisin synnyttää teoriassa noin yhdeksän-kymmenen kuukauden välein (käytännössä kerran vuodessa), en siis kahdesti vuodessa. Jos jokin on fysiologisesti mahdollista, se on sinänsä myös periaatteessa "normaaliakin".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jokaisesta juoksusta synnyttäminen ei ole koiralle terveellistä. Sen elimistö ei ehdi toipua välillä. Yleensä kasvattajat pennuttavat samaa narttua enintään kolme kertaa ja välillä on vuosi tai pari. Ensimmäiset pennut teetetään vasta pari vuotiaana, ei ensimmäisestä juoksusta. Ennen pennutusta on tehty rodulle tarvittavat terveystutkimukset, esim. luustokuvaukset, silmätutkimukset tai geenitutkimukset. Koiraa on käytetty rodun mukaiseen tarkoitukseen, jotta nähdään, että sen luonne ja vietit ovat sellaiset kuin pitääkin. Kaiken kaikkiaan läheskään jokainen koira ei ole jalostuskelpoinen eikä minkälaisella koiralla tahansa pidä pentuja teettää. Kaikissa näissä edellä mainituissa seikoissa on ongelmia pentutehtailussa. Koiria pidetään myös yleensä liikaa ja niitä hoidetaan huonosti. Koiria ei ole rokotettu eikö madotettu ohjeiden mukaisesti ja pennut voivat olla jo luovuttaessa sairaita ja matoisia. Pentutehtailija ei välitä myöskään siitä, millaiseen kotiin pennut menevät, kunhan raha liikkuu. Myöskään mitään tukea ei saa, jos pennun kanssa tulee myöhemmin terveys-, turkinhoito- tai koulutusongelmia, oikea kasvattaja taas antaa neuvoja.
Eli kaikista näistä syistä pentutehtaiku on väärin. Sekä emä, pennut että tuleva omistaja joutuvat kärsimään. Ainoa joka voittaa, on tehtailija.
Kyllä eläimetkin tulevat tiineeksi heti, kun se on mahdollista.
Luonnollistahan se on.
Miksi hoidettu kotikoira eroaa luonnon eläimestä?
Suurinta osaa mm braky roduista, ei tutkita millään lailla, vaikka kasvattajat Kennelliittoon on kuuluvatkin. Pentuja teetetään mm. d/d lonkkaisilla vanhemmilla. Vanhempia ei tutkita millään tavalla.
Kenneliittoa ei kiinnosta, vaikka heidän alaisuudessa teetetään pentuja "risoilla" koirilla ja liukuhihnalla.
Viimeisimpänä ihmettelin erästä chihujen kasvattajaa, joka on aloittanut 2010 -luvun puolellaa,pentueita oli yli 80, eli keskimäärin 4,5 pentueita vuodessa. Eikä ole ainut kasvattaja, samanlaista touhua löytyy muidenkin rotujen puolelta.
Miksi tämä aina unohtuu näissä keskusteluissa? Papereillako ihmiset hyvää omaatuntoa ostavat? Saahan sitä sentään sanoa,että koiralla on paperit. Paperit eivät ole tae terveestä koirasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö saksanpaimenkoira ole yksi sairaimmista koiraroduista nykyään, tai ainakin niin muistan lukeneeni? Siinäkin syyllinen tämä nykyajan näyttelytoiminta, joka suosii ulkoisia ominaisuuksia. Saksanpaimenkoirille on jalostettu lonkat pilaava viistoperä.
Vierailija kirjoitti:
Eikö saksanpaimenkoira ole yksi sairaimmista koiraroduista nykyään, tai ainakin niin muistan lukeneeni? Siinäkin syyllinen tämä nykyajan näyttelytoiminta, joka suosii ulkoisia ominaisuuksia. Saksanpaimenkoirille on jalostettu lonkat pilaava viistoperä.
Ai kamala. Nyt esitit semmoisen kommentin, josta tuo yksi rotukoiraideologi villiintyy! Ei ei ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko sinusta kiva olla maha pystyssä koko ajan? Kymmenen lasta jo tehtynä ja yhdestoista jo tulossa.
Ja tämä vielä puolen vuoden välein.
Itse asiassa olisin sellaiseen valmis, jos kumppanini olisi samoilla linjoilla. Myös ihan kotimaiset lestadiolaiset monesti ovat raskaana vuodesta toiseen.
Ihanko oikeasti haluaisit synnyttää puolen vuoden välein seuraavat muutamat vuodet?
Olen homo sapiens -lajin edustaja, joten voisin synnyttää teoriassa noin yhdeksän-kymmenen kuukauden välein (käytännössä kerran vuodessa), en siis kahdesti vuodessa. Jos jokin on fysiologisesti mahdollista, se on sinänsä myös periaatteessa "normaaliakin".
Ennen me naiset usein synnytimmekin aivan koko ajan, kun se vain oli mahdollista. Siis ennen ehkäisyn keksimistä.
Sian suolesta tehty kondomi ei ollut mitenkään varma keino ja itse ainakin olisin pelännyt tulehduksia, jos sellaisella oltaisiin pelattu. (antibiootteja ei ollut saatavilla ennen kuin joskus sotien aikaan 40-luvulla)
sekarotuiset koirat pois. ainoastaan tutkitut. rekisteröidyt koirat.
minä en maksaisi senttiäkään sekarotuisista rakeista.
mutta rotukoira maksaa n 1000 - 4000.
monella ei ole varaa maksaa. mutta rakki ostetaan. näytille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö saksanpaimenkoira ole yksi sairaimmista koiraroduista nykyään, tai ainakin niin muistan lukeneeni? Siinäkin syyllinen tämä nykyajan näyttelytoiminta, joka suosii ulkoisia ominaisuuksia. Saksanpaimenkoirille on jalostettu lonkat pilaava viistoperä.
Ai kamala. Nyt esitit semmoisen kommentin, josta tuo yksi rotukoiraideologi villiintyy! Ei ei ei.
😏 kissatappelua odotellessa...
*kaivaa popcornit esiin jo valmiiksi*
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö saksanpaimenkoira ole yksi sairaimmista koiraroduista nykyään, tai ainakin niin muistan lukeneeni? Siinäkin syyllinen tämä nykyajan näyttelytoiminta, joka suosii ulkoisia ominaisuuksia. Saksanpaimenkoirille on jalostettu lonkat pilaava viistoperä.
Ai kamala. Nyt esitit semmoisen kommentin, josta tuo yksi rotukoiraideologi villiintyy! Ei ei ei.
Minä rotukoiraideologi en kyllä villiinny tuosta yhtään, miksi ihmeessä? En minä pidä noista luiskaperistä yhtään. Mutta tiedän oikein hyvin, että kaikki sakut ei näytä siltä.
Susien alfanaaras lisääntyy koko ajan. Se on luonnollista.
Vierailija kirjoitti:
sekarotuiset koirat pois. ainoastaan tutkitut. rekisteröidyt koirat.
minä en maksaisi senttiäkään sekarotuisista rakeista.
mutta rotukoira maksaa n 1000 - 4000.
monella ei ole varaa maksaa. mutta rakki ostetaan. näytille.
"Näytille"? Jossain maaseudulla vai?
Oletko itse asunut Intiassa? Tokihan ihmisillä on omatkin aivonsa. Jos eläin vaikuttaa aggressiiviselta, siihen ei kosketa (ainakaan huvikseen jne.). Jos tulisi rabies, niin se pitäisi sitten hoitaa, mutta mieluummin reissaan ja näen maailmaa ja otan pieniä riskejäkin kuin homehtuisin jossain suomalaisessa neukkukuutiossa lopun ikäni.