Lue keskustelun säännöt.
Mikä pentutehtailussa on se paheksuttavaa asia?
23.05.2020 |
Toki sellainen olisi paheksuttavaa, jos koiria kohdellaan huonosti, mutta onko jokin muu paheksuttavaa? Mikä?
En ole ostanut pentutehtaalta enkä ole itse tehtailija. Haluan vain yleissivistystä tässä asiassa.
Ei kai se voi olla paheksuttavaa, että koira synnyttää monia pentueita. Sehän on luonnossa täysin normaalia. Vain ihminen säätelee synnyttämisiään. Kaikki eläimet synnyttävät aina, kun se on mahdollista.
Kommentit (134)
Vierailija kirjoitti:
Eli niputetaanko kaikki rekisteröimättömät pennut sekarotuisiksi ja pentutehtailun tuloksiksi? Vaikka joku koira saisi vain yhden pentueen, mutta ei virallisena kennelinä, niin onko sekin pentutehtailua?
Ei tietenkään, kuka tahansa voi teettää randomkoirallaan pennut ilman että se on ”tehtailua”. Harmaalla alueella aletaan liikkua sitten, kun mietitään onko vanhempien terveyttä esim tutkittu vai onko ne vaan ”kivoja koiria”.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, että villieläin luonnossa poikii vuosittain on aivan eri asia kuin että domestikoitu, pitkälle (=usein sairaaksi) jalostettu lemmikkieläin poikii omistajalleen rahaa niin että on lopulta pelkkä raunio.
Toisekseen, asiallisella kasvattajalla ei ole kerta kaikkiaan mitään syytä olla rekisteröitymättä kennelin pitäjäksi. Jos ei sitä viitsi tehdä, on aivan selvää, että joko elukat ei ole puhdasrotuisia tai toiminta ei ole eläinsuojelullisesti kestävällä pohjalla.
Kolmannekseen, jos otsaa paperittoman koiran, ei voi koskaan käydä näyttelyissä, kilpailuissa, pennuttaa sitä koiraa asianmukaisesti... No, tietysti kaikenlaiset debiilit tekee jopa sekarotuisilla koirillaan pentuja, mutta se ei ole missään nimessä toivottavaa, kun sekarotuisten koirien viettimaailma voi olla aika yllätyksellinen.
Sekarotuisethan (varsinkin ulkomaiset monen polven sekarotuiset rescue-koirat) ovat just parhaita koiria: terveitä, oppivaisia ja pitkäikäisiä. Oikeasti haluaisin kaikkein mieluiten sekarotuisen. Rotukoirista iso osa on sisäsiittoisia ja sairaiksi jalostettuja, joilla on luonnoton rakenne ja turkki.
Riippuu tietysti mihin vertaat. Mikä hyvänsä on tervettä joihinkin bulldoggeihin verrattuna. Mutta jos nyt vaikka metsästyskoiriin vertaa, tai muihin käyttökoiriin... Poislukien Suomenpystykorvat, sekin rotu melkein pilattiin kun alettiin TEHTAILLA seurakoiria ja epilepsiaa alkoi olla aika tavalla. Nyt tuo on saatu kuriin.
Sekarotuisella koiralla ei tiedä ikinä, mikä sen viettimaailma tulee olemaan. No, jos sekoittaa kaksi metsästyskoiraa, voi ehkä arvata, mutta usein näkee että useampi täysin erityyppinen koira on sekoitettu. Tuloksena on sitten huonolla rakenteella varustettu hermoraunio.
Jos tietäisit koirista jotain, näkisit kyllä että harvassa on sekarotuinen jolla olisi terve rakenne. Tietysti monet rodutkin on jalostettu epäterveeksi, mutta sitten on niitä rotuja joissa voit olla varma että rakenne on terve ja vietit pelaa siihen suuntaan mihin tahdotkin.
Itäblokin maiden monen polven sekarotuisilla on usein hyvin terve ja kevyt rakenne, joka muistuttaa suden mittasuhteita. Myös turkki on samantyyppinen kuin villieläimillä. Yleensä ne ovat todella terveitä ja erittäin oppivaisia myös. Kokemusta on nuoruudestani yhdestä omasta (isokokoinen koira eli 15-vuotiaaksi ja oli terveenä koko elämänsä loppuun saakka, vain muutama ell-käynti) ja muutamasta lähipiirin ulkomaisesta rescue-koirasta.
Eli sinulla on äärimmäisen vähän kokemusta. Minä olen nähnyt kymmeniä sekarotuisia, sekä ihan kotimaisia että rescuetapauksia. Tahallaan pennutetut, jotka siirtyvät uuteen kotiinsa penikkana kuten muutkin koirat, voivat olla ihan tervepäisiä. Rescuekoirat ovat järkiään huonolla hermorakenteella varustettuja, tai sitten hermostunut käytös johtuu taustasta ja omistajat vielä pahentaa asioita tuomalla niitä koirapuistoon vaikka koira on pelosta sekaisin.
Terverakenteiset koirat ovat tuossa joukossa harvassa, ja yhdelläkään rescuekoiralla en ole sellaista nähnyt. Tervein taisin olla norjanharmaa-jämptimix. Tuollaisessa yhdistelmässä mielikin on kunnossa, kun ei ole ristiriitaisia viettejä sekoittamassa pakkaa. Eräs sakemanni-pyreneittenkoiramix (ei rescue sekään) taas oli aika hermoraunio, liikaa vartiointiviettiä ja reaktiivisuutta. Toki sillä oli aika hyvä rakenne.
Sekaroitusen ottaminen on juuri ja juuri perusteltua jos rodut on tiedossa ja saa pennun. Mutta on sulaa hulluutta ottaa koira, jonka roduista tai taustasta ei tiedä mitään. Ja vieläpä ulkomailta. Sillä ne taudit saadaan leviämään ja käsissä on tikittävä aikapommi -noita rescueita kun ottaa yleensä vielä ties mitkä maailmansyleilijät, jotka kuvittelee että traumatisoituneet koirat ja juopot voi rakastaa ehjäksi.
Ne venäläiset rescuekoirat ovat monesti monen polven sekarotuisia kulkukoiria ja ne ovat kauniita, hyvärakenteisia, terveitä, hyväluonteisia ja oppivaisia. En tarkoitakaan mitään vahinkopentuja Suomesta välttämättä tai "pentutehtaan" design-sekarotuisia ehkä sairaista ylijalostetuista vanhemmista, vaan niitä monen polven katukoirien jälkeläisiä.
Jos ne pärjää niin hienosti katukoirana, pistää miettimään miten eettistä on ottaa sellainen koira ja raahata se, vieläpä aikuisena asumaan kerrostaloon ihmisten kanssa?
Tuollaiset monennen polven katukoirat ovat jo käytännössä villieläimiä. Kertoo täydellisestä eläinpsykologian ymmärtämättömyydestä, että tahtoo "pelastaa" sellaisen lemmikikseen. Olisiko sinusta eettistä pelastaa kettu metsästä lemmikiksi? Tai susi?
Jos koira on elänyt koko elämänsä kadulla, se ei ole millään tavalla oppinut että ihminen olisi mukava, hyvä tai turvallinen asia. Ihminen on sille uhka. Sitten joku hyvää tarkoittava mutta epäempaattinen hölmö raahaa sen pois vieraiden koirien reviireille, asumaan kopissa pelottavan, hampaitaan väläyttelevän ihmisen kanssa ja kulkemaan narun päässä.
Ai että, kyllä on hienoa olla venäläinen rescuekoira maailmansyleilijän käsissä.
Höpöhöpö. Koiran villiintymiseen menisi 1000 vuotta. Olemme viettäneet niin kauan koiran kanssa aikaa, että se osaa synnynnäisesti lukea mikroilmeitämme ja meidän aivojen välitysaineet reagoivat koiran näkemiseen.
Rescue-koirat eivät ole villejä koiria, vaan omistajiensa hylkäämiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, että villieläin luonnossa poikii vuosittain on aivan eri asia kuin että domestikoitu, pitkälle (=usein sairaaksi) jalostettu lemmikkieläin poikii omistajalleen rahaa niin että on lopulta pelkkä raunio.
Toisekseen, asiallisella kasvattajalla ei ole kerta kaikkiaan mitään syytä olla rekisteröitymättä kennelin pitäjäksi. Jos ei sitä viitsi tehdä, on aivan selvää, että joko elukat ei ole puhdasrotuisia tai toiminta ei ole eläinsuojelullisesti kestävällä pohjalla.
Kolmannekseen, jos otsaa paperittoman koiran, ei voi koskaan käydä näyttelyissä, kilpailuissa, pennuttaa sitä koiraa asianmukaisesti... No, tietysti kaikenlaiset debiilit tekee jopa sekarotuisilla koirillaan pentuja, mutta se ei ole missään nimessä toivottavaa, kun sekarotuisten koirien viettimaailma voi olla aika yllätyksellinen.
Sekarotuisethan (varsinkin ulkomaiset monen polven sekarotuiset rescue-koirat) ovat just parhaita koiria: terveitä, oppivaisia ja pitkäikäisiä. Oikeasti haluaisin kaikkein mieluiten sekarotuisen. Rotukoirista iso osa on sisäsiittoisia ja sairaiksi jalostettuja, joilla on luonnoton rakenne ja turkki.
Riippuu tietysti mihin vertaat. Mikä hyvänsä on tervettä joihinkin bulldoggeihin verrattuna. Mutta jos nyt vaikka metsästyskoiriin vertaa, tai muihin käyttökoiriin... Poislukien Suomenpystykorvat, sekin rotu melkein pilattiin kun alettiin TEHTAILLA seurakoiria ja epilepsiaa alkoi olla aika tavalla. Nyt tuo on saatu kuriin.
Sekarotuisella koiralla ei tiedä ikinä, mikä sen viettimaailma tulee olemaan. No, jos sekoittaa kaksi metsästyskoiraa, voi ehkä arvata, mutta usein näkee että useampi täysin erityyppinen koira on sekoitettu. Tuloksena on sitten huonolla rakenteella varustettu hermoraunio.
Jos tietäisit koirista jotain, näkisit kyllä että harvassa on sekarotuinen jolla olisi terve rakenne. Tietysti monet rodutkin on jalostettu epäterveeksi, mutta sitten on niitä rotuja joissa voit olla varma että rakenne on terve ja vietit pelaa siihen suuntaan mihin tahdotkin.
Itäblokin maiden monen polven sekarotuisilla on usein hyvin terve ja kevyt rakenne, joka muistuttaa suden mittasuhteita. Myös turkki on samantyyppinen kuin villieläimillä. Yleensä ne ovat todella terveitä ja erittäin oppivaisia myös. Kokemusta on nuoruudestani yhdestä omasta (isokokoinen koira eli 15-vuotiaaksi ja oli terveenä koko elämänsä loppuun saakka, vain muutama ell-käynti) ja muutamasta lähipiirin ulkomaisesta rescue-koirasta.
Eli sinulla on äärimmäisen vähän kokemusta. Minä olen nähnyt kymmeniä sekarotuisia, sekä ihan kotimaisia että rescuetapauksia. Tahallaan pennutetut, jotka siirtyvät uuteen kotiinsa penikkana kuten muutkin koirat, voivat olla ihan tervepäisiä. Rescuekoirat ovat järkiään huonolla hermorakenteella varustettuja, tai sitten hermostunut käytös johtuu taustasta ja omistajat vielä pahentaa asioita tuomalla niitä koirapuistoon vaikka koira on pelosta sekaisin.
Terverakenteiset koirat ovat tuossa joukossa harvassa, ja yhdelläkään rescuekoiralla en ole sellaista nähnyt. Tervein taisin olla norjanharmaa-jämptimix. Tuollaisessa yhdistelmässä mielikin on kunnossa, kun ei ole ristiriitaisia viettejä sekoittamassa pakkaa. Eräs sakemanni-pyreneittenkoiramix (ei rescue sekään) taas oli aika hermoraunio, liikaa vartiointiviettiä ja reaktiivisuutta. Toki sillä oli aika hyvä rakenne.
Sekaroitusen ottaminen on juuri ja juuri perusteltua jos rodut on tiedossa ja saa pennun. Mutta on sulaa hulluutta ottaa koira, jonka roduista tai taustasta ei tiedä mitään. Ja vieläpä ulkomailta. Sillä ne taudit saadaan leviämään ja käsissä on tikittävä aikapommi -noita rescueita kun ottaa yleensä vielä ties mitkä maailmansyleilijät, jotka kuvittelee että traumatisoituneet koirat ja juopot voi rakastaa ehjäksi.
Ne venäläiset rescuekoirat ovat monesti monen polven sekarotuisia kulkukoiria ja ne ovat kauniita, hyvärakenteisia, terveitä, hyväluonteisia ja oppivaisia. En tarkoitakaan mitään vahinkopentuja Suomesta välttämättä tai "pentutehtaan" design-sekarotuisia ehkä sairaista ylijalostetuista vanhemmista, vaan niitä monen polven katukoirien jälkeläisiä.
Jos ne pärjää niin hienosti katukoirana, pistää miettimään miten eettistä on ottaa sellainen koira ja raahata se, vieläpä aikuisena asumaan kerrostaloon ihmisten kanssa?
Tuollaiset monennen polven katukoirat ovat jo käytännössä villieläimiä. Kertoo täydellisestä eläinpsykologian ymmärtämättömyydestä, että tahtoo "pelastaa" sellaisen lemmikikseen. Olisiko sinusta eettistä pelastaa kettu metsästä lemmikiksi? Tai susi?
Jos koira on elänyt koko elämänsä kadulla, se ei ole millään tavalla oppinut että ihminen olisi mukava, hyvä tai turvallinen asia. Ihminen on sille uhka. Sitten joku hyvää tarkoittava mutta epäempaattinen hölmö raahaa sen pois vieraiden koirien reviireille, asumaan kopissa pelottavan, hampaitaan väläyttelevän ihmisen kanssa ja kulkemaan narun päässä.
Ai että, kyllä on hienoa olla venäläinen rescuekoira maailmansyleilijän käsissä.
Niillä kaupunkien kulkukoirilla on yleensä todella mukava luonne, ellei ole traumoja/kaltoinkohtelua taustalla. Itse asiassa he ovat loistavia miellyttämään ihmistä ja seurakoiran tasoisia seurakoirina osin siksikin. Ehkä jotkut maaseudun villikoiralauman villikoirat voisivat olla hieman eri juttu ja todennäköisesti eivät koskaan sopeudu lemmikeiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No joillainhan on se ideologia, että koirien pitää olla "puhdasrotuisia". Heidän silmissään kaikki sekarotuiset on vääränlaisia koiria.
Ja myös rotukoirat, jotka ei täytä rotumääritelmää.
No kyllä, esim. minulla on tämä ideologia. Kun otan koiran itselleni, haluan nähdä sen sukutaulun ja mielellään tunnistaa sieltä kaikki yksilöt kolmen sukupolven takaa ainakin. Tällöin tiedän, mitä suurella todennäköisyydellä pennusta tulee. Haluan myös, että siinä on tallella ne ominaisuudet, mihin se on alunperin jalostettu. En ymmärrä, miten tämä dissaa sekarotuisia?
Nykyisin ulkonäkö ohjaa jalostusta eikä terveys. Vai missä rodussa koiran käyttöominaisuudet menisivät muka ulkonäön edelle jalostuksessa? En tiedä yhtäkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No joillainhan on se ideologia, että koirien pitää olla "puhdasrotuisia". Heidän silmissään kaikki sekarotuiset on vääränlaisia koiria.
Ja myös rotukoirat, jotka ei täytä rotumääritelmää.
No kyllä, esim. minulla on tämä ideologia. Kun otan koiran itselleni, haluan nähdä sen sukutaulun ja mielellään tunnistaa sieltä kaikki yksilöt kolmen sukupolven takaa ainakin. Tällöin tiedän, mitä suurella todennäköisyydellä pennusta tulee. Haluan myös, että siinä on tallella ne ominaisuudet, mihin se on alunperin jalostettu. En ymmärrä, miten tämä dissaa sekarotuisia?
Nykyisin ulkonäkö ohjaa jalostusta eikä terveys. Vai missä rodussa koiran käyttöominaisuudet menisivät muka ulkonäön edelle jalostuksessa? En tiedä yhtäkään.
Kelpie, bordercollie, malinois, käyttösaku. Tuli nyt ekana mieleen. Metsästyskoirista puhumattakaan. Monissa muissakin roduissa löytyy harrastuspainotteisia kasvattajia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No joillainhan on se ideologia, että koirien pitää olla "puhdasrotuisia". Heidän silmissään kaikki sekarotuiset on vääränlaisia koiria.
Ja myös rotukoirat, jotka ei täytä rotumääritelmää.
No kyllä, esim. minulla on tämä ideologia. Kun otan koiran itselleni, haluan nähdä sen sukutaulun ja mielellään tunnistaa sieltä kaikki yksilöt kolmen sukupolven takaa ainakin. Tällöin tiedän, mitä suurella todennäköisyydellä pennusta tulee. Haluan myös, että siinä on tallella ne ominaisuudet, mihin se on alunperin jalostettu. En ymmärrä, miten tämä dissaa sekarotuisia?
Tuo vielä ei dissaakaan. Sitten jos aletaan sanoa, että kaikki muut kuin noista lähtökohdista alkunsa saaneet pentueet on väärin, ollaan jo dissaamisen puolella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, että villieläin luonnossa poikii vuosittain on aivan eri asia kuin että domestikoitu, pitkälle (=usein sairaaksi) jalostettu lemmikkieläin poikii omistajalleen rahaa niin että on lopulta pelkkä raunio.
Toisekseen, asiallisella kasvattajalla ei ole kerta kaikkiaan mitään syytä olla rekisteröitymättä kennelin pitäjäksi. Jos ei sitä viitsi tehdä, on aivan selvää, että joko elukat ei ole puhdasrotuisia tai toiminta ei ole eläinsuojelullisesti kestävällä pohjalla.
Kolmannekseen, jos otsaa paperittoman koiran, ei voi koskaan käydä näyttelyissä, kilpailuissa, pennuttaa sitä koiraa asianmukaisesti... No, tietysti kaikenlaiset debiilit tekee jopa sekarotuisilla koirillaan pentuja, mutta se ei ole missään nimessä toivottavaa, kun sekarotuisten koirien viettimaailma voi olla aika yllätyksellinen.
Sekarotuisethan (varsinkin ulkomaiset monen polven sekarotuiset rescue-koirat) ovat just parhaita koiria: terveitä, oppivaisia ja pitkäikäisiä. Oikeasti haluaisin kaikkein mieluiten sekarotuisen. Rotukoirista iso osa on sisäsiittoisia ja sairaiksi jalostettuja, joilla on luonnoton rakenne ja turkki.
Riippuu tietysti mihin vertaat. Mikä hyvänsä on tervettä joihinkin bulldoggeihin verrattuna. Mutta jos nyt vaikka metsästyskoiriin vertaa, tai muihin käyttökoiriin... Poislukien Suomenpystykorvat, sekin rotu melkein pilattiin kun alettiin TEHTAILLA seurakoiria ja epilepsiaa alkoi olla aika tavalla. Nyt tuo on saatu kuriin.
Sekarotuisella koiralla ei tiedä ikinä, mikä sen viettimaailma tulee olemaan. No, jos sekoittaa kaksi metsästyskoiraa, voi ehkä arvata, mutta usein näkee että useampi täysin erityyppinen koira on sekoitettu. Tuloksena on sitten huonolla rakenteella varustettu hermoraunio.
Jos tietäisit koirista jotain, näkisit kyllä että harvassa on sekarotuinen jolla olisi terve rakenne. Tietysti monet rodutkin on jalostettu epäterveeksi, mutta sitten on niitä rotuja joissa voit olla varma että rakenne on terve ja vietit pelaa siihen suuntaan mihin tahdotkin.
Itäblokin maiden monen polven sekarotuisilla on usein hyvin terve ja kevyt rakenne, joka muistuttaa suden mittasuhteita. Myös turkki on samantyyppinen kuin villieläimillä. Yleensä ne ovat todella terveitä ja erittäin oppivaisia myös. Kokemusta on nuoruudestani yhdestä omasta (isokokoinen koira eli 15-vuotiaaksi ja oli terveenä koko elämänsä loppuun saakka, vain muutama ell-käynti) ja muutamasta lähipiirin ulkomaisesta rescue-koirasta.
Eli sinulla on äärimmäisen vähän kokemusta. Minä olen nähnyt kymmeniä sekarotuisia, sekä ihan kotimaisia että rescuetapauksia. Tahallaan pennutetut, jotka siirtyvät uuteen kotiinsa penikkana kuten muutkin koirat, voivat olla ihan tervepäisiä. Rescuekoirat ovat järkiään huonolla hermorakenteella varustettuja, tai sitten hermostunut käytös johtuu taustasta ja omistajat vielä pahentaa asioita tuomalla niitä koirapuistoon vaikka koira on pelosta sekaisin.
Terverakenteiset koirat ovat tuossa joukossa harvassa, ja yhdelläkään rescuekoiralla en ole sellaista nähnyt. Tervein taisin olla norjanharmaa-jämptimix. Tuollaisessa yhdistelmässä mielikin on kunnossa, kun ei ole ristiriitaisia viettejä sekoittamassa pakkaa. Eräs sakemanni-pyreneittenkoiramix (ei rescue sekään) taas oli aika hermoraunio, liikaa vartiointiviettiä ja reaktiivisuutta. Toki sillä oli aika hyvä rakenne.
Sekaroitusen ottaminen on juuri ja juuri perusteltua jos rodut on tiedossa ja saa pennun. Mutta on sulaa hulluutta ottaa koira, jonka roduista tai taustasta ei tiedä mitään. Ja vieläpä ulkomailta. Sillä ne taudit saadaan leviämään ja käsissä on tikittävä aikapommi -noita rescueita kun ottaa yleensä vielä ties mitkä maailmansyleilijät, jotka kuvittelee että traumatisoituneet koirat ja juopot voi rakastaa ehjäksi.
Ne venäläiset rescuekoirat ovat monesti monen polven sekarotuisia kulkukoiria ja ne ovat kauniita, hyvärakenteisia, terveitä, hyväluonteisia ja oppivaisia. En tarkoitakaan mitään vahinkopentuja Suomesta välttämättä tai "pentutehtaan" design-sekarotuisia ehkä sairaista ylijalostetuista vanhemmista, vaan niitä monen polven katukoirien jälkeläisiä.
Jos ne pärjää niin hienosti katukoirana, pistää miettimään miten eettistä on ottaa sellainen koira ja raahata se, vieläpä aikuisena asumaan kerrostaloon ihmisten kanssa?
Tuollaiset monennen polven katukoirat ovat jo käytännössä villieläimiä. Kertoo täydellisestä eläinpsykologian ymmärtämättömyydestä, että tahtoo "pelastaa" sellaisen lemmikikseen. Olisiko sinusta eettistä pelastaa kettu metsästä lemmikiksi? Tai susi?
Jos koira on elänyt koko elämänsä kadulla, se ei ole millään tavalla oppinut että ihminen olisi mukava, hyvä tai turvallinen asia. Ihminen on sille uhka. Sitten joku hyvää tarkoittava mutta epäempaattinen hölmö raahaa sen pois vieraiden koirien reviireille, asumaan kopissa pelottavan, hampaitaan väläyttelevän ihmisen kanssa ja kulkemaan narun päässä.
Ai että, kyllä on hienoa olla venäläinen rescuekoira maailmansyleilijän käsissä.
Höpöhöpö. Koiran villiintymiseen menisi 1000 vuotta. Olemme viettäneet niin kauan koiran kanssa aikaa, että se osaa synnynnäisesti lukea mikroilmeitämme ja meidän aivojen välitysaineet reagoivat koiran näkemiseen.
Rescue-koirat eivät ole villejä koiria, vaan omistajiensa hylkäämiä.
Juurihan tuo yksi selitti, miten monennen sukupolven katukoirat on ylivetoja. Eli se omistaja on hylännyt joskus hamassa menneisyydessä.
Maailman kesyinkin koira (kuten myös lehmä) karatessaan villiintyy muutamassa päivässä niin, ettei anna enää edes omistajalle kiinni, koska villieläimen vaistot tulevat pintaan. Niinkutsuttu karkurimoodi. Toki se palautuu sitten ennalleen kun on saatu takaisin, mutta koira, joka ei ole ennen ihmislaumassa elänyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, että villieläin luonnossa poikii vuosittain on aivan eri asia kuin että domestikoitu, pitkälle (=usein sairaaksi) jalostettu lemmikkieläin poikii omistajalleen rahaa niin että on lopulta pelkkä raunio.
Toisekseen, asiallisella kasvattajalla ei ole kerta kaikkiaan mitään syytä olla rekisteröitymättä kennelin pitäjäksi. Jos ei sitä viitsi tehdä, on aivan selvää, että joko elukat ei ole puhdasrotuisia tai toiminta ei ole eläinsuojelullisesti kestävällä pohjalla.
Kolmannekseen, jos otsaa paperittoman koiran, ei voi koskaan käydä näyttelyissä, kilpailuissa, pennuttaa sitä koiraa asianmukaisesti... No, tietysti kaikenlaiset debiilit tekee jopa sekarotuisilla koirillaan pentuja, mutta se ei ole missään nimessä toivottavaa, kun sekarotuisten koirien viettimaailma voi olla aika yllätyksellinen.
Sekarotuisethan (varsinkin ulkomaiset monen polven sekarotuiset rescue-koirat) ovat just parhaita koiria: terveitä, oppivaisia ja pitkäikäisiä. Oikeasti haluaisin kaikkein mieluiten sekarotuisen. Rotukoirista iso osa on sisäsiittoisia ja sairaiksi jalostettuja, joilla on luonnoton rakenne ja turkki.
Riippuu tietysti mihin vertaat. Mikä hyvänsä on tervettä joihinkin bulldoggeihin verrattuna. Mutta jos nyt vaikka metsästyskoiriin vertaa, tai muihin käyttökoiriin... Poislukien Suomenpystykorvat, sekin rotu melkein pilattiin kun alettiin TEHTAILLA seurakoiria ja epilepsiaa alkoi olla aika tavalla. Nyt tuo on saatu kuriin.
Sekarotuisella koiralla ei tiedä ikinä, mikä sen viettimaailma tulee olemaan. No, jos sekoittaa kaksi metsästyskoiraa, voi ehkä arvata, mutta usein näkee että useampi täysin erityyppinen koira on sekoitettu. Tuloksena on sitten huonolla rakenteella varustettu hermoraunio.
Jos tietäisit koirista jotain, näkisit kyllä että harvassa on sekarotuinen jolla olisi terve rakenne. Tietysti monet rodutkin on jalostettu epäterveeksi, mutta sitten on niitä rotuja joissa voit olla varma että rakenne on terve ja vietit pelaa siihen suuntaan mihin tahdotkin.
Itäblokin maiden monen polven sekarotuisilla on usein hyvin terve ja kevyt rakenne, joka muistuttaa suden mittasuhteita. Myös turkki on samantyyppinen kuin villieläimillä. Yleensä ne ovat todella terveitä ja erittäin oppivaisia myös. Kokemusta on nuoruudestani yhdestä omasta (isokokoinen koira eli 15-vuotiaaksi ja oli terveenä koko elämänsä loppuun saakka, vain muutama ell-käynti) ja muutamasta lähipiirin ulkomaisesta rescue-koirasta.
Eli sinulla on äärimmäisen vähän kokemusta. Minä olen nähnyt kymmeniä sekarotuisia, sekä ihan kotimaisia että rescuetapauksia. Tahallaan pennutetut, jotka siirtyvät uuteen kotiinsa penikkana kuten muutkin koirat, voivat olla ihan tervepäisiä. Rescuekoirat ovat järkiään huonolla hermorakenteella varustettuja, tai sitten hermostunut käytös johtuu taustasta ja omistajat vielä pahentaa asioita tuomalla niitä koirapuistoon vaikka koira on pelosta sekaisin.
Terverakenteiset koirat ovat tuossa joukossa harvassa, ja yhdelläkään rescuekoiralla en ole sellaista nähnyt. Tervein taisin olla norjanharmaa-jämptimix. Tuollaisessa yhdistelmässä mielikin on kunnossa, kun ei ole ristiriitaisia viettejä sekoittamassa pakkaa. Eräs sakemanni-pyreneittenkoiramix (ei rescue sekään) taas oli aika hermoraunio, liikaa vartiointiviettiä ja reaktiivisuutta. Toki sillä oli aika hyvä rakenne.
Sekaroitusen ottaminen on juuri ja juuri perusteltua jos rodut on tiedossa ja saa pennun. Mutta on sulaa hulluutta ottaa koira, jonka roduista tai taustasta ei tiedä mitään. Ja vieläpä ulkomailta. Sillä ne taudit saadaan leviämään ja käsissä on tikittävä aikapommi -noita rescueita kun ottaa yleensä vielä ties mitkä maailmansyleilijät, jotka kuvittelee että traumatisoituneet koirat ja juopot voi rakastaa ehjäksi.
Ne venäläiset rescuekoirat ovat monesti monen polven sekarotuisia kulkukoiria ja ne ovat kauniita, hyvärakenteisia, terveitä, hyväluonteisia ja oppivaisia. En tarkoitakaan mitään vahinkopentuja Suomesta välttämättä tai "pentutehtaan" design-sekarotuisia ehkä sairaista ylijalostetuista vanhemmista, vaan niitä monen polven katukoirien jälkeläisiä.
Jos ne pärjää niin hienosti katukoirana, pistää miettimään miten eettistä on ottaa sellainen koira ja raahata se, vieläpä aikuisena asumaan kerrostaloon ihmisten kanssa?
Tuollaiset monennen polven katukoirat ovat jo käytännössä villieläimiä. Kertoo täydellisestä eläinpsykologian ymmärtämättömyydestä, että tahtoo "pelastaa" sellaisen lemmikikseen. Olisiko sinusta eettistä pelastaa kettu metsästä lemmikiksi? Tai susi?
Jos koira on elänyt koko elämänsä kadulla, se ei ole millään tavalla oppinut että ihminen olisi mukava, hyvä tai turvallinen asia. Ihminen on sille uhka. Sitten joku hyvää tarkoittava mutta epäempaattinen hölmö raahaa sen pois vieraiden koirien reviireille, asumaan kopissa pelottavan, hampaitaan väläyttelevän ihmisen kanssa ja kulkemaan narun päässä.
Ai että, kyllä on hienoa olla venäläinen rescuekoira maailmansyleilijän käsissä.
Olen asunut vuosia Venäjällä ja olin kyllä yllättynyt siitä, miten mahtavia persoonia monet katukoirat on. Yksi sellainen lähti sitten mukaani Suomeen, asuttuaan sitä ennen kyllä monta vuotta mulla kotikoirana Venäjällä.
Se ympäristö vaan kasvattaa koirista mielettömön fiksuja ja sosiaalisia. Mikä aina ei ole ihmiselle helppo juttu, mutta Suomessa maalla tuollaista koiraa voi hyvin helpostikin pitää. Yksikään muu koira, mikä mulla on ollut, ei ole hallinut koirien kieltä yhtä hyvin kuin tämä. On itsevarma ja hallitsee todella hyvin kaikki kohtaamiset muiden koiren kanssa, jopa niiden epäsosiaalisten.
Samaa mieltä. En minäkään ollut kohdannut niin sosiaalisesti taitavaa (ihmisten ja muiden koirien suhteen) koiraa koskaan aiemmin tai sen jälkeenkään.
T. Myöskin venäläisen ex-katukoiran nuorempana omistanut ja sen kanssa 14 vuotta elämästään elänyt
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, että villieläin luonnossa poikii vuosittain on aivan eri asia kuin että domestikoitu, pitkälle (=usein sairaaksi) jalostettu lemmikkieläin poikii omistajalleen rahaa niin että on lopulta pelkkä raunio.
Toisekseen, asiallisella kasvattajalla ei ole kerta kaikkiaan mitään syytä olla rekisteröitymättä kennelin pitäjäksi. Jos ei sitä viitsi tehdä, on aivan selvää, että joko elukat ei ole puhdasrotuisia tai toiminta ei ole eläinsuojelullisesti kestävällä pohjalla.
Kolmannekseen, jos otsaa paperittoman koiran, ei voi koskaan käydä näyttelyissä, kilpailuissa, pennuttaa sitä koiraa asianmukaisesti... No, tietysti kaikenlaiset debiilit tekee jopa sekarotuisilla koirillaan pentuja, mutta se ei ole missään nimessä toivottavaa, kun sekarotuisten koirien viettimaailma voi olla aika yllätyksellinen.
Sekarotuisethan (varsinkin ulkomaiset monen polven sekarotuiset rescue-koirat) ovat just parhaita koiria: terveitä, oppivaisia ja pitkäikäisiä. Oikeasti haluaisin kaikkein mieluiten sekarotuisen. Rotukoirista iso osa on sisäsiittoisia ja sairaiksi jalostettuja, joilla on luonnoton rakenne ja turkki.
Riippuu tietysti mihin vertaat. Mikä hyvänsä on tervettä joihinkin bulldoggeihin verrattuna. Mutta jos nyt vaikka metsästyskoiriin vertaa, tai muihin käyttökoiriin... Poislukien Suomenpystykorvat, sekin rotu melkein pilattiin kun alettiin TEHTAILLA seurakoiria ja epilepsiaa alkoi olla aika tavalla. Nyt tuo on saatu kuriin.
Sekarotuisella koiralla ei tiedä ikinä, mikä sen viettimaailma tulee olemaan. No, jos sekoittaa kaksi metsästyskoiraa, voi ehkä arvata, mutta usein näkee että useampi täysin erityyppinen koira on sekoitettu. Tuloksena on sitten huonolla rakenteella varustettu hermoraunio.
Jos tietäisit koirista jotain, näkisit kyllä että harvassa on sekarotuinen jolla olisi terve rakenne. Tietysti monet rodutkin on jalostettu epäterveeksi, mutta sitten on niitä rotuja joissa voit olla varma että rakenne on terve ja vietit pelaa siihen suuntaan mihin tahdotkin.
Itäblokin maiden monen polven sekarotuisilla on usein hyvin terve ja kevyt rakenne, joka muistuttaa suden mittasuhteita. Myös turkki on samantyyppinen kuin villieläimillä. Yleensä ne ovat todella terveitä ja erittäin oppivaisia myös. Kokemusta on nuoruudestani yhdestä omasta (isokokoinen koira eli 15-vuotiaaksi ja oli terveenä koko elämänsä loppuun saakka, vain muutama ell-käynti) ja muutamasta lähipiirin ulkomaisesta rescue-koirasta.
Eli sinulla on äärimmäisen vähän kokemusta. Minä olen nähnyt kymmeniä sekarotuisia, sekä ihan kotimaisia että rescuetapauksia. Tahallaan pennutetut, jotka siirtyvät uuteen kotiinsa penikkana kuten muutkin koirat, voivat olla ihan tervepäisiä. Rescuekoirat ovat järkiään huonolla hermorakenteella varustettuja, tai sitten hermostunut käytös johtuu taustasta ja omistajat vielä pahentaa asioita tuomalla niitä koirapuistoon vaikka koira on pelosta sekaisin.
Terverakenteiset koirat ovat tuossa joukossa harvassa, ja yhdelläkään rescuekoiralla en ole sellaista nähnyt. Tervein taisin olla norjanharmaa-jämptimix. Tuollaisessa yhdistelmässä mielikin on kunnossa, kun ei ole ristiriitaisia viettejä sekoittamassa pakkaa. Eräs sakemanni-pyreneittenkoiramix (ei rescue sekään) taas oli aika hermoraunio, liikaa vartiointiviettiä ja reaktiivisuutta. Toki sillä oli aika hyvä rakenne.
Sekaroitusen ottaminen on juuri ja juuri perusteltua jos rodut on tiedossa ja saa pennun. Mutta on sulaa hulluutta ottaa koira, jonka roduista tai taustasta ei tiedä mitään. Ja vieläpä ulkomailta. Sillä ne taudit saadaan leviämään ja käsissä on tikittävä aikapommi -noita rescueita kun ottaa yleensä vielä ties mitkä maailmansyleilijät, jotka kuvittelee että traumatisoituneet koirat ja juopot voi rakastaa ehjäksi.
Ne venäläiset rescuekoirat ovat monesti monen polven sekarotuisia kulkukoiria ja ne ovat kauniita, hyvärakenteisia, terveitä, hyväluonteisia ja oppivaisia. En tarkoitakaan mitään vahinkopentuja Suomesta välttämättä tai "pentutehtaan" design-sekarotuisia ehkä sairaista ylijalostetuista vanhemmista, vaan niitä monen polven katukoirien jälkeläisiä.
Jos ne pärjää niin hienosti katukoirana, pistää miettimään miten eettistä on ottaa sellainen koira ja raahata se, vieläpä aikuisena asumaan kerrostaloon ihmisten kanssa?
Tuollaiset monennen polven katukoirat ovat jo käytännössä villieläimiä. Kertoo täydellisestä eläinpsykologian ymmärtämättömyydestä, että tahtoo "pelastaa" sellaisen lemmikikseen. Olisiko sinusta eettistä pelastaa kettu metsästä lemmikiksi? Tai susi?
Jos koira on elänyt koko elämänsä kadulla, se ei ole millään tavalla oppinut että ihminen olisi mukava, hyvä tai turvallinen asia. Ihminen on sille uhka. Sitten joku hyvää tarkoittava mutta epäempaattinen hölmö raahaa sen pois vieraiden koirien reviireille, asumaan kopissa pelottavan, hampaitaan väläyttelevän ihmisen kanssa ja kulkemaan narun päässä.
Ai että, kyllä on hienoa olla venäläinen rescuekoira maailmansyleilijän käsissä.
Niillä kaupunkien kulkukoirilla on yleensä todella mukava luonne, ellei ole traumoja/kaltoinkohtelua taustalla. Itse asiassa he ovat loistavia miellyttämään ihmistä ja seurakoiran tasoisia seurakoirina osin siksikin. Ehkä jotkut maaseudun villikoiralauman villikoirat voisivat olla hieman eri juttu ja todennäköisesti eivät koskaan sopeudu lemmikeiksi.
Jaa. Miksi sitten kaikki näkemäni rescuekoirat on olleet hermostuneita tärisijöitä, sekä suhteessa muihin koiriin että vieraisiin ihmisiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pentutehtaissa tai sekarotusia pentuja teettävät pikkukoirien omistajat (huippusuositut chihuahua, villakoira jne mixit) tehdään rahaa mahdollisimman suurella katteella. Eläimiä ei tutkita, koska ei sillä ole merkitystä ostajalle eikä se ole luotettavasti mahdollista kun sirut jne puuttuu (= kuluerä).
Lisäksi nartut astutetaan aina myös ns. välijuoksusta joka tulee kun pentue on syntynyt eli vain 2x vuodessa vaan aina kun narttu voi tulla kantavaksi.
Jep, vain ääliö ostaa sekarotuisen ja tutkimattomista vanhemmista koiran. Myyjän tyypillisiä selityksiä ovat terveys ja luonne, totuus vain niistäkin on, ettei niistä ole mitään takeita. Kuten ei tutkitullakaan, mutta niillä ainakin yritetään välttää ongelmia rekisteröityjen rotukoirien kasvatuksessa. Tyhmyys nyt on niin paljon laajentunut ihmisissä, että ei ole ihme etteivät näitäkään ymmärrä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No joillainhan on se ideologia, että koirien pitää olla "puhdasrotuisia". Heidän silmissään kaikki sekarotuiset on vääränlaisia koiria.
Ja myös rotukoirat, jotka ei täytä rotumääritelmää.
No kyllä, esim. minulla on tämä ideologia. Kun otan koiran itselleni, haluan nähdä sen sukutaulun ja mielellään tunnistaa sieltä kaikki yksilöt kolmen sukupolven takaa ainakin. Tällöin tiedän, mitä suurella todennäköisyydellä pennusta tulee. Haluan myös, että siinä on tallella ne ominaisuudet, mihin se on alunperin jalostettu. En ymmärrä, miten tämä dissaa sekarotuisia?
Nykyisin ulkonäkö ohjaa jalostusta eikä terveys. Vai missä rodussa koiran käyttöominaisuudet menisivät muka ulkonäön edelle jalostuksessa? En tiedä yhtäkään.
Kelpie, bordercollie, malinois, käyttösaku. Tuli nyt ekana mieleen. Metsästyskoirista puhumattakaan. Monissa muissakin roduissa löytyy harrastuspainotteisia kasvattajia.
Bordercollien tai käyttölinjaisen sakemannin voisin haluta, jos rotukoiraa miettisin. Muut eivät oikein kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No joillainhan on se ideologia, että koirien pitää olla "puhdasrotuisia". Heidän silmissään kaikki sekarotuiset on vääränlaisia koiria.
Ja myös rotukoirat, jotka ei täytä rotumääritelmää.
No kyllä, esim. minulla on tämä ideologia. Kun otan koiran itselleni, haluan nähdä sen sukutaulun ja mielellään tunnistaa sieltä kaikki yksilöt kolmen sukupolven takaa ainakin. Tällöin tiedän, mitä suurella todennäköisyydellä pennusta tulee. Haluan myös, että siinä on tallella ne ominaisuudet, mihin se on alunperin jalostettu. En ymmärrä, miten tämä dissaa sekarotuisia?
Nykyisin ulkonäkö ohjaa jalostusta eikä terveys. Vai missä rodussa koiran käyttöominaisuudet menisivät muka ulkonäön edelle jalostuksessa? En tiedä yhtäkään.
Kelpie, bordercollie, malinois, käyttösaku. Tuli nyt ekana mieleen. Metsästyskoirista puhumattakaan. Monissa muissakin roduissa löytyy harrastuspainotteisia kasvattajia.
Bordercollien tai käyttölinjaisen sakemannin voisin haluta, jos rotukoiraa miettisin. Muut eivät oikein kiinnosta.
Sitähän tässä kysyttiin 😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No joillainhan on se ideologia, että koirien pitää olla "puhdasrotuisia". Heidän silmissään kaikki sekarotuiset on vääränlaisia koiria.
Ja myös rotukoirat, jotka ei täytä rotumääritelmää.
No kyllä, esim. minulla on tämä ideologia. Kun otan koiran itselleni, haluan nähdä sen sukutaulun ja mielellään tunnistaa sieltä kaikki yksilöt kolmen sukupolven takaa ainakin. Tällöin tiedän, mitä suurella todennäköisyydellä pennusta tulee. Haluan myös, että siinä on tallella ne ominaisuudet, mihin se on alunperin jalostettu. En ymmärrä, miten tämä dissaa sekarotuisia?
Nykyisin ulkonäkö ohjaa jalostusta eikä terveys. Vai missä rodussa koiran käyttöominaisuudet menisivät muka ulkonäön edelle jalostuksessa? En tiedä yhtäkään.
Ihan kaikki metsästyskoirat. Esim. mäyräkoirissa ne matalat jalat on alunperin jalostettu luolatoimintaa varten. Noutajissakin metsästyslinjaiset ovat hyvin eri näköisiä (ja terveempiä) kuin näyttelylinjaiset.
Metsästyspystykorvien kanssa taas sairaat tai huonot metsästäjät päätyy monttuun. Näyttelyissä käydään sen verran että saadaan se yksi pakollinen serti käyttövalion titteliä varten.
Huskyt. Niillähän on todella suurta vaihtelua ulkonäössä ja koossa, koska vain käyttöominaisuus kiinnostaa.
Bordercolliet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, että villieläin luonnossa poikii vuosittain on aivan eri asia kuin että domestikoitu, pitkälle (=usein sairaaksi) jalostettu lemmikkieläin poikii omistajalleen rahaa niin että on lopulta pelkkä raunio.
Toisekseen, asiallisella kasvattajalla ei ole kerta kaikkiaan mitään syytä olla rekisteröitymättä kennelin pitäjäksi. Jos ei sitä viitsi tehdä, on aivan selvää, että joko elukat ei ole puhdasrotuisia tai toiminta ei ole eläinsuojelullisesti kestävällä pohjalla.
Kolmannekseen, jos otsaa paperittoman koiran, ei voi koskaan käydä näyttelyissä, kilpailuissa, pennuttaa sitä koiraa asianmukaisesti... No, tietysti kaikenlaiset debiilit tekee jopa sekarotuisilla koirillaan pentuja, mutta se ei ole missään nimessä toivottavaa, kun sekarotuisten koirien viettimaailma voi olla aika yllätyksellinen.
Sekarotuisethan (varsinkin ulkomaiset monen polven sekarotuiset rescue-koirat) ovat just parhaita koiria: terveitä, oppivaisia ja pitkäikäisiä. Oikeasti haluaisin kaikkein mieluiten sekarotuisen. Rotukoirista iso osa on sisäsiittoisia ja sairaiksi jalostettuja, joilla on luonnoton rakenne ja turkki.
Riippuu tietysti mihin vertaat. Mikä hyvänsä on tervettä joihinkin bulldoggeihin verrattuna. Mutta jos nyt vaikka metsästyskoiriin vertaa, tai muihin käyttökoiriin... Poislukien Suomenpystykorvat, sekin rotu melkein pilattiin kun alettiin TEHTAILLA seurakoiria ja epilepsiaa alkoi olla aika tavalla. Nyt tuo on saatu kuriin.
Sekarotuisella koiralla ei tiedä ikinä, mikä sen viettimaailma tulee olemaan. No, jos sekoittaa kaksi metsästyskoiraa, voi ehkä arvata, mutta usein näkee että useampi täysin erityyppinen koira on sekoitettu. Tuloksena on sitten huonolla rakenteella varustettu hermoraunio.
Jos tietäisit koirista jotain, näkisit kyllä että harvassa on sekarotuinen jolla olisi terve rakenne. Tietysti monet rodutkin on jalostettu epäterveeksi, mutta sitten on niitä rotuja joissa voit olla varma että rakenne on terve ja vietit pelaa siihen suuntaan mihin tahdotkin.
Itäblokin maiden monen polven sekarotuisilla on usein hyvin terve ja kevyt rakenne, joka muistuttaa suden mittasuhteita. Myös turkki on samantyyppinen kuin villieläimillä. Yleensä ne ovat todella terveitä ja erittäin oppivaisia myös. Kokemusta on nuoruudestani yhdestä omasta (isokokoinen koira eli 15-vuotiaaksi ja oli terveenä koko elämänsä loppuun saakka, vain muutama ell-käynti) ja muutamasta lähipiirin ulkomaisesta rescue-koirasta.
Eli sinulla on äärimmäisen vähän kokemusta. Minä olen nähnyt kymmeniä sekarotuisia, sekä ihan kotimaisia että rescuetapauksia. Tahallaan pennutetut, jotka siirtyvät uuteen kotiinsa penikkana kuten muutkin koirat, voivat olla ihan tervepäisiä. Rescuekoirat ovat järkiään huonolla hermorakenteella varustettuja, tai sitten hermostunut käytös johtuu taustasta ja omistajat vielä pahentaa asioita tuomalla niitä koirapuistoon vaikka koira on pelosta sekaisin.
Terverakenteiset koirat ovat tuossa joukossa harvassa, ja yhdelläkään rescuekoiralla en ole sellaista nähnyt. Tervein taisin olla norjanharmaa-jämptimix. Tuollaisessa yhdistelmässä mielikin on kunnossa, kun ei ole ristiriitaisia viettejä sekoittamassa pakkaa. Eräs sakemanni-pyreneittenkoiramix (ei rescue sekään) taas oli aika hermoraunio, liikaa vartiointiviettiä ja reaktiivisuutta. Toki sillä oli aika hyvä rakenne.
Sekaroitusen ottaminen on juuri ja juuri perusteltua jos rodut on tiedossa ja saa pennun. Mutta on sulaa hulluutta ottaa koira, jonka roduista tai taustasta ei tiedä mitään. Ja vieläpä ulkomailta. Sillä ne taudit saadaan leviämään ja käsissä on tikittävä aikapommi -noita rescueita kun ottaa yleensä vielä ties mitkä maailmansyleilijät, jotka kuvittelee että traumatisoituneet koirat ja juopot voi rakastaa ehjäksi.
Ne venäläiset rescuekoirat ovat monesti monen polven sekarotuisia kulkukoiria ja ne ovat kauniita, hyvärakenteisia, terveitä, hyväluonteisia ja oppivaisia. En tarkoitakaan mitään vahinkopentuja Suomesta välttämättä tai "pentutehtaan" design-sekarotuisia ehkä sairaista ylijalostetuista vanhemmista, vaan niitä monen polven katukoirien jälkeläisiä.
Jos ne pärjää niin hienosti katukoirana, pistää miettimään miten eettistä on ottaa sellainen koira ja raahata se, vieläpä aikuisena asumaan kerrostaloon ihmisten kanssa?
Tuollaiset monennen polven katukoirat ovat jo käytännössä villieläimiä. Kertoo täydellisestä eläinpsykologian ymmärtämättömyydestä, että tahtoo "pelastaa" sellaisen lemmikikseen. Olisiko sinusta eettistä pelastaa kettu metsästä lemmikiksi? Tai susi?
Jos koira on elänyt koko elämänsä kadulla, se ei ole millään tavalla oppinut että ihminen olisi mukava, hyvä tai turvallinen asia. Ihminen on sille uhka. Sitten joku hyvää tarkoittava mutta epäempaattinen hölmö raahaa sen pois vieraiden koirien reviireille, asumaan kopissa pelottavan, hampaitaan väläyttelevän ihmisen kanssa ja kulkemaan narun päässä.
Ai että, kyllä on hienoa olla venäläinen rescuekoira maailmansyleilijän käsissä.
Niillä kaupunkien kulkukoirilla on yleensä todella mukava luonne, ellei ole traumoja/kaltoinkohtelua taustalla. Itse asiassa he ovat loistavia miellyttämään ihmistä ja seurakoiran tasoisia seurakoirina osin siksikin. Ehkä jotkut maaseudun villikoiralauman villikoirat voisivat olla hieman eri juttu ja todennäköisesti eivät koskaan sopeudu lemmikeiksi.
Jaa. Miksi sitten kaikki näkemäni rescuekoirat on olleet hermostuneita tärisijöitä, sekä suhteessa muihin koiriin että vieraisiin ihmisiin?
Otantasi on pieni.
En tiedä enää nykytilannetta niin hyvin, mutta 2000-luvun alussa oli todella hienoja rescue-koiria ainakin saatavilla. Voihan se olla, että kodittomia koiria on nykyään vähemmän ja ne harvat ovat jonkinlaisia ääritapauksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, että villieläin luonnossa poikii vuosittain on aivan eri asia kuin että domestikoitu, pitkälle (=usein sairaaksi) jalostettu lemmikkieläin poikii omistajalleen rahaa niin että on lopulta pelkkä raunio.
Toisekseen, asiallisella kasvattajalla ei ole kerta kaikkiaan mitään syytä olla rekisteröitymättä kennelin pitäjäksi. Jos ei sitä viitsi tehdä, on aivan selvää, että joko elukat ei ole puhdasrotuisia tai toiminta ei ole eläinsuojelullisesti kestävällä pohjalla.
Kolmannekseen, jos otsaa paperittoman koiran, ei voi koskaan käydä näyttelyissä, kilpailuissa, pennuttaa sitä koiraa asianmukaisesti... No, tietysti kaikenlaiset debiilit tekee jopa sekarotuisilla koirillaan pentuja, mutta se ei ole missään nimessä toivottavaa, kun sekarotuisten koirien viettimaailma voi olla aika yllätyksellinen.
Sekarotuisethan (varsinkin ulkomaiset monen polven sekarotuiset rescue-koirat) ovat just parhaita koiria: terveitä, oppivaisia ja pitkäikäisiä. Oikeasti haluaisin kaikkein mieluiten sekarotuisen. Rotukoirista iso osa on sisäsiittoisia ja sairaiksi jalostettuja, joilla on luonnoton rakenne ja turkki.
Riippuu tietysti mihin vertaat. Mikä hyvänsä on tervettä joihinkin bulldoggeihin verrattuna. Mutta jos nyt vaikka metsästyskoiriin vertaa, tai muihin käyttökoiriin... Poislukien Suomenpystykorvat, sekin rotu melkein pilattiin kun alettiin TEHTAILLA seurakoiria ja epilepsiaa alkoi olla aika tavalla. Nyt tuo on saatu kuriin.
Sekarotuisella koiralla ei tiedä ikinä, mikä sen viettimaailma tulee olemaan. No, jos sekoittaa kaksi metsästyskoiraa, voi ehkä arvata, mutta usein näkee että useampi täysin erityyppinen koira on sekoitettu. Tuloksena on sitten huonolla rakenteella varustettu hermoraunio.
Jos tietäisit koirista jotain, näkisit kyllä että harvassa on sekarotuinen jolla olisi terve rakenne. Tietysti monet rodutkin on jalostettu epäterveeksi, mutta sitten on niitä rotuja joissa voit olla varma että rakenne on terve ja vietit pelaa siihen suuntaan mihin tahdotkin.
Itäblokin maiden monen polven sekarotuisilla on usein hyvin terve ja kevyt rakenne, joka muistuttaa suden mittasuhteita. Myös turkki on samantyyppinen kuin villieläimillä. Yleensä ne ovat todella terveitä ja erittäin oppivaisia myös. Kokemusta on nuoruudestani yhdestä omasta (isokokoinen koira eli 15-vuotiaaksi ja oli terveenä koko elämänsä loppuun saakka, vain muutama ell-käynti) ja muutamasta lähipiirin ulkomaisesta rescue-koirasta.
Eli sinulla on äärimmäisen vähän kokemusta. Minä olen nähnyt kymmeniä sekarotuisia, sekä ihan kotimaisia että rescuetapauksia. Tahallaan pennutetut, jotka siirtyvät uuteen kotiinsa penikkana kuten muutkin koirat, voivat olla ihan tervepäisiä. Rescuekoirat ovat järkiään huonolla hermorakenteella varustettuja, tai sitten hermostunut käytös johtuu taustasta ja omistajat vielä pahentaa asioita tuomalla niitä koirapuistoon vaikka koira on pelosta sekaisin.
Terverakenteiset koirat ovat tuossa joukossa harvassa, ja yhdelläkään rescuekoiralla en ole sellaista nähnyt. Tervein taisin olla norjanharmaa-jämptimix. Tuollaisessa yhdistelmässä mielikin on kunnossa, kun ei ole ristiriitaisia viettejä sekoittamassa pakkaa. Eräs sakemanni-pyreneittenkoiramix (ei rescue sekään) taas oli aika hermoraunio, liikaa vartiointiviettiä ja reaktiivisuutta. Toki sillä oli aika hyvä rakenne.
Sekaroitusen ottaminen on juuri ja juuri perusteltua jos rodut on tiedossa ja saa pennun. Mutta on sulaa hulluutta ottaa koira, jonka roduista tai taustasta ei tiedä mitään. Ja vieläpä ulkomailta. Sillä ne taudit saadaan leviämään ja käsissä on tikittävä aikapommi -noita rescueita kun ottaa yleensä vielä ties mitkä maailmansyleilijät, jotka kuvittelee että traumatisoituneet koirat ja juopot voi rakastaa ehjäksi.
Ne venäläiset rescuekoirat ovat monesti monen polven sekarotuisia kulkukoiria ja ne ovat kauniita, hyvärakenteisia, terveitä, hyväluonteisia ja oppivaisia. En tarkoitakaan mitään vahinkopentuja Suomesta välttämättä tai "pentutehtaan" design-sekarotuisia ehkä sairaista ylijalostetuista vanhemmista, vaan niitä monen polven katukoirien jälkeläisiä.
Jos ne pärjää niin hienosti katukoirana, pistää miettimään miten eettistä on ottaa sellainen koira ja raahata se, vieläpä aikuisena asumaan kerrostaloon ihmisten kanssa?
Tuollaiset monennen polven katukoirat ovat jo käytännössä villieläimiä. Kertoo täydellisestä eläinpsykologian ymmärtämättömyydestä, että tahtoo "pelastaa" sellaisen lemmikikseen. Olisiko sinusta eettistä pelastaa kettu metsästä lemmikiksi? Tai susi?
Jos koira on elänyt koko elämänsä kadulla, se ei ole millään tavalla oppinut että ihminen olisi mukava, hyvä tai turvallinen asia. Ihminen on sille uhka. Sitten joku hyvää tarkoittava mutta epäempaattinen hölmö raahaa sen pois vieraiden koirien reviireille, asumaan kopissa pelottavan, hampaitaan väläyttelevän ihmisen kanssa ja kulkemaan narun päässä.
Ai että, kyllä on hienoa olla venäläinen rescuekoira maailmansyleilijän käsissä.
Höpöhöpö. Koiran villiintymiseen menisi 1000 vuotta. Olemme viettäneet niin kauan koiran kanssa aikaa, että se osaa synnynnäisesti lukea mikroilmeitämme ja meidän aivojen välitysaineet reagoivat koiran näkemiseen.
Rescue-koirat eivät ole villejä koiria, vaan omistajiensa hylkäämiä.
Juurihan tuo yksi selitti, miten monennen sukupolven katukoirat on ylivetoja. Eli se omistaja on hylännyt joskus hamassa menneisyydessä.
Maailman kesyinkin koira (kuten myös lehmä) karatessaan villiintyy muutamassa päivässä niin, ettei anna enää edes omistajalle kiinni, koska villieläimen vaistot tulevat pintaan. Niinkutsuttu karkurimoodi. Toki se palautuu sitten ennalleen kun on saatu takaisin, mutta koira, joka ei ole ennen ihmislaumassa elänyt?
Ei ne monetkaan elä täysin ilman ihmiskontakteja. Lähiympäristön ihmiset mm. ruokkii koiria ja hoitaa niitä jonkin verran. Silti eivät ole kenenkään koiria. Itsekin löysin oman koirani niin, että aloin ruokkimaan (naapureideni tapaan) lähiympäristössä pyöriviä koiria. Yksi niistä sitten alkoi ottamaan enemmän kontaktia minuun, kulkea perässä ja tulipa sisälle asuntoonkin. Ja sille tielle sitten jäi.
Rescue-koiria olen tavannut vain ihmisillä, joilla muitakin (Mt-)ongelmia. Eikä yksikään rescue ole ollut terve, mutta kun se olikin pelastettu niin ei haittaa rakenne-eikä luonnevika, ne vähän kuin kuuluu siihen rotuun. Ja taudit myös. Täysin vastuutonta touhua ja näitä yleensä vielä ihmisillä, jotka eivät oikeasti tiedä koirista yhtään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No joillainhan on se ideologia, että koirien pitää olla "puhdasrotuisia". Heidän silmissään kaikki sekarotuiset on vääränlaisia koiria.
Ja myös rotukoirat, jotka ei täytä rotumääritelmää.
No kyllä, esim. minulla on tämä ideologia. Kun otan koiran itselleni, haluan nähdä sen sukutaulun ja mielellään tunnistaa sieltä kaikki yksilöt kolmen sukupolven takaa ainakin. Tällöin tiedän, mitä suurella todennäköisyydellä pennusta tulee. Haluan myös, että siinä on tallella ne ominaisuudet, mihin se on alunperin jalostettu. En ymmärrä, miten tämä dissaa sekarotuisia?
Nykyisin ulkonäkö ohjaa jalostusta eikä terveys. Vai missä rodussa koiran käyttöominaisuudet menisivät muka ulkonäön edelle jalostuksessa? En tiedä yhtäkään.
Kelpie, bordercollie, malinois, käyttösaku. Tuli nyt ekana mieleen. Metsästyskoirista puhumattakaan. Monissa muissakin roduissa löytyy harrastuspainotteisia kasvattajia.
Bordercollien tai käyttölinjaisen sakemannin voisin haluta, jos rotukoiraa miettisin. Muut eivät oikein kiinnosta.
Sitähän tässä kysyttiin 😂
Kommentoin tuota, kun tuli puheeksi. Aihe on luisunut aloittajan kysymyksestä kauas pois jo ajat sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, että villieläin luonnossa poikii vuosittain on aivan eri asia kuin että domestikoitu, pitkälle (=usein sairaaksi) jalostettu lemmikkieläin poikii omistajalleen rahaa niin että on lopulta pelkkä raunio.
Toisekseen, asiallisella kasvattajalla ei ole kerta kaikkiaan mitään syytä olla rekisteröitymättä kennelin pitäjäksi. Jos ei sitä viitsi tehdä, on aivan selvää, että joko elukat ei ole puhdasrotuisia tai toiminta ei ole eläinsuojelullisesti kestävällä pohjalla.
Kolmannekseen, jos otsaa paperittoman koiran, ei voi koskaan käydä näyttelyissä, kilpailuissa, pennuttaa sitä koiraa asianmukaisesti... No, tietysti kaikenlaiset debiilit tekee jopa sekarotuisilla koirillaan pentuja, mutta se ei ole missään nimessä toivottavaa, kun sekarotuisten koirien viettimaailma voi olla aika yllätyksellinen.
Sekarotuisethan (varsinkin ulkomaiset monen polven sekarotuiset rescue-koirat) ovat just parhaita koiria: terveitä, oppivaisia ja pitkäikäisiä. Oikeasti haluaisin kaikkein mieluiten sekarotuisen. Rotukoirista iso osa on sisäsiittoisia ja sairaiksi jalostettuja, joilla on luonnoton rakenne ja turkki.
Riippuu tietysti mihin vertaat. Mikä hyvänsä on tervettä joihinkin bulldoggeihin verrattuna. Mutta jos nyt vaikka metsästyskoiriin vertaa, tai muihin käyttökoiriin... Poislukien Suomenpystykorvat, sekin rotu melkein pilattiin kun alettiin TEHTAILLA seurakoiria ja epilepsiaa alkoi olla aika tavalla. Nyt tuo on saatu kuriin.
Sekarotuisella koiralla ei tiedä ikinä, mikä sen viettimaailma tulee olemaan. No, jos sekoittaa kaksi metsästyskoiraa, voi ehkä arvata, mutta usein näkee että useampi täysin erityyppinen koira on sekoitettu. Tuloksena on sitten huonolla rakenteella varustettu hermoraunio.
Jos tietäisit koirista jotain, näkisit kyllä että harvassa on sekarotuinen jolla olisi terve rakenne. Tietysti monet rodutkin on jalostettu epäterveeksi, mutta sitten on niitä rotuja joissa voit olla varma että rakenne on terve ja vietit pelaa siihen suuntaan mihin tahdotkin.
Itäblokin maiden monen polven sekarotuisilla on usein hyvin terve ja kevyt rakenne, joka muistuttaa suden mittasuhteita. Myös turkki on samantyyppinen kuin villieläimillä. Yleensä ne ovat todella terveitä ja erittäin oppivaisia myös. Kokemusta on nuoruudestani yhdestä omasta (isokokoinen koira eli 15-vuotiaaksi ja oli terveenä koko elämänsä loppuun saakka, vain muutama ell-käynti) ja muutamasta lähipiirin ulkomaisesta rescue-koirasta.
Eli sinulla on äärimmäisen vähän kokemusta. Minä olen nähnyt kymmeniä sekarotuisia, sekä ihan kotimaisia että rescuetapauksia. Tahallaan pennutetut, jotka siirtyvät uuteen kotiinsa penikkana kuten muutkin koirat, voivat olla ihan tervepäisiä. Rescuekoirat ovat järkiään huonolla hermorakenteella varustettuja, tai sitten hermostunut käytös johtuu taustasta ja omistajat vielä pahentaa asioita tuomalla niitä koirapuistoon vaikka koira on pelosta sekaisin.
Terverakenteiset koirat ovat tuossa joukossa harvassa, ja yhdelläkään rescuekoiralla en ole sellaista nähnyt. Tervein taisin olla norjanharmaa-jämptimix. Tuollaisessa yhdistelmässä mielikin on kunnossa, kun ei ole ristiriitaisia viettejä sekoittamassa pakkaa. Eräs sakemanni-pyreneittenkoiramix (ei rescue sekään) taas oli aika hermoraunio, liikaa vartiointiviettiä ja reaktiivisuutta. Toki sillä oli aika hyvä rakenne.
Sekaroitusen ottaminen on juuri ja juuri perusteltua jos rodut on tiedossa ja saa pennun. Mutta on sulaa hulluutta ottaa koira, jonka roduista tai taustasta ei tiedä mitään. Ja vieläpä ulkomailta. Sillä ne taudit saadaan leviämään ja käsissä on tikittävä aikapommi -noita rescueita kun ottaa yleensä vielä ties mitkä maailmansyleilijät, jotka kuvittelee että traumatisoituneet koirat ja juopot voi rakastaa ehjäksi.
Samaa mieltä. Aina hirvittävät nämä "eläinten ystävät" jotka mainostavat rescuekoiria ja hokevat niiden ottamisen olevan eettisempää kuin asiantuntevalta kasvattajalta ostetun rotukoiran. Tosiasiassa saavat sieltä Espanjalta tai Venäjältä traumatisoituneen, luonnevikaisen, sairaan ja geeniruletissa hävinneen sekarotuisen jonka kasvattamiseen, oireiden tunnistamiseen ja hoitoon heillä ei ole ammattitaitoa eikä rahaa. Lopulta koiraparka kuolee komplikaatioihin muutaman vuoden jälkeen syötyään ensin kalliita lääkkeitä ja käyden läpi raskaita toimenpiteitä. Tämä on valitettavasti ollut todella monen tietämäni rescuekoiran kohtalo ja se surettaa, että rescueaktivistit syyttävät kasvattajia rahanahneudesta ja "liikajalostamisesta" vaikka valtaosa heistä on todella asialleen omistautuneita ja pitävät kunnianaan sitä että hoitavat koiriaan hyvin ja pennuttavat vain terveitä yksilöitä ilman sisäsiittoisuutta. Surkeitakin kasvattajia toki on, mutta keskimäärin ammattitaidolla jalostettu koira on turvallisempi valinta.
Olisiko sinusta kiva olla maha pystyssä koko ajan? Kymmenen lasta jo tehtynä ja yhdestoista jo tulossa.
Pentutehtailu ja koirien huono hoito on ehdottomasti väärin, mutta miksi kaikkien koirien pitäisi olla rotukoiria ja "harrastusvälineitä"? Kun etsin meille koiraa, etsin lemmikkiä ja lenkkikaveria. En halua koiraa harrastukseksi vaan ystäväksi. Minua ei kiinnosta näyttelyt tai mikään muukaan koiran kanssa aktiivinen tekeminen, enkä halua lemmikkiini puuttuvasta kasvattajasta stressiä elämääni. Toki rekisterit ovat hyvä asia kuten aiemmissa viesteissä on kerrottukin sairauksien ym. vuoksi, mutta koiraa hankkivia ei mielestäni pitäisi velvoittaa mihinkään. Minulle tuli sellainen tunne aika monesta kasvattajasta kun koiraa etsin. Kaikki ihmiset eivät halua "valvojaa" elämäänsä. Meille tuli rotukoira, mutta sekarotuinenkin olisi kelvannut jos sopiva olisi löytynyt. Kasvattaja ei ole pitänyt yhteyttä, mikä on oikein hyvä asia. Se että ostaja ei ole kiinnostunut koirasta harrastuksena ei tarkoita huonoa hoitoa.