Maatilalla asuvat, miten teillä on ratkaistu sukupolvenvaihdoksessa vanhan isäntäparin asuminen ja asema?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En missään nimessä suosittele että vanha pari jää tilan välittömään läheisyyteen asumaan. Tulin itse miniäksi maatilalle ja appivanhemmat sanoi että todellakin lähtevät, he eivät halua meille samaa mitä itse kokivat kun apen vanhemmat pistivät nokkansa heidän asioihin. Vanha pari kirkonkylälle tai jos on vielä hyvissä voimissa niin muuttaa vaikka johonkin mummonmökkiin omalle kylälle.

Kannnattaa hommata ihan omilla rahoilla maatila josei halua omistajia nurkkiin.

Sano tämä niille vanhuksille, jotka jäävät kiusaamaan aikuista lastaan ja tämän puolisoa.

Ne miniät tulee maatiloille  hyvin usein tyhjätaskuina. Syytinki tarkoittaa taloudekkisessa mielessä sitä että jatkaja ostaa tilan halvempaan hintaan. ei siinä tyhjätaskuminiöillä ole nokan koputtamista. Kannattaa jäädä sinne kuntakeskuksen rivitaloon asumaan ja niin ihan oman pikku postimerkkipihan.

Niin että ottaa miljoonavelat niskaan ihan mukisematta ja muuttaa kuntakeskuksen rivitaloon, koska turpa pitää pitää kiinni? Akateemisen tutkinnon eli pitkien opintojen takia ei välttämättä ole omaisuutta kertynyt, mutta emäntä pihalle heti kun velat niskassa.ok.

No jos haluat omistaa jotain eikä sinulla ole sitä varten säästöjä, niin sitten pitää ottaa lainaa. Akateemisen tutkinnon suorittaneella voisi olla vaikka työpaikka, jossa jatkaa edelleen, ei maatila ole mikään vankila, josta ei pääse muualle töihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä missään nimessä suostu appivanhempiin samassa pihapiirissä ja syytinki on vihonviimeinen. Meillä oli molemmat ja olemme kärsineet valtavasti sekä taloudellisesti että henkisesti. Anoppi jäi jo alle viisikymppisenä syytingille ja olemme elättäneet häntä yli 30 vuotta, rempanneet taloa ja palkaksi tästä ja kaikesta muusta huolenpidosta olen saanut lähinnä huutoa ja haukkumista. Erokin on ollut monta kertaa todella lähellä. 

Meillä vanhemmat piti vanhan päärakennuksen, se lohkottiin tontteineen eroon päätilasta. Näin ei tullut syytinkivaadetta, mutta ikävästi menivät testamenttaamaan talonsa minulle, ei veljelle. Nyt minä ja perhe asumme varsin mukavaa 10 huoneen hirsitaloa, veli ja vaimonsa asuvat 2h+k pikkutalossa. Pankki ei anna heille lisää lainaa uuden talon rakentamiseen eikä veli suostu luopumaan tilanpidosta. Kälyn kannalta aika lailla ikävä juttu.

Tosi kivasti toimittu vanhemmiltasi. Eikö veljesi lakiosuudella saa edes laajennettua nykyistä taloa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En missään nimessä suosittele että vanha pari jää tilan välittömään läheisyyteen asumaan. Tulin itse miniäksi maatilalle ja appivanhemmat sanoi että todellakin lähtevät, he eivät halua meille samaa mitä itse kokivat kun apen vanhemmat pistivät nokkansa heidän asioihin. Vanha pari kirkonkylälle tai jos on vielä hyvissä voimissa niin muuttaa vaikka johonkin mummonmökkiin omalle kylälle.

Kannnattaa hommata ihan omilla rahoilla maatila josei halua omistajia nurkkiin.

Sano tämä niille vanhuksille, jotka jäävät kiusaamaan aikuista lastaan ja tämän puolisoa.

Ne miniät tulee maatiloille  hyvin usein tyhjätaskuina. Syytinki tarkoittaa taloudekkisessa mielessä sitä että jatkaja ostaa tilan halvempaan hintaan. ei siinä tyhjätaskuminiöillä ole nokan koputtamista. Kannattaa jäädä sinne kuntakeskuksen rivitaloon asumaan ja niin ihan oman pikku postimerkkipihan.

Niin että ottaa miljoonavelat niskaan ihan mukisematta ja muuttaa kuntakeskuksen rivitaloon, koska turpa pitää pitää kiinni? Akateemisen tutkinnon eli pitkien opintojen takia ei välttämättä ole omaisuutta kertynyt, mutta emäntä pihalle heti kun velat niskassa.ok.

No jos haluat omistaa jotain eikä sinulla ole sitä varten säästöjä, niin sitten pitää ottaa lainaa. Akateemisen tutkinnon suorittaneella voisi olla vaikka työpaikka, jossa jatkaa edelleen, ei maatila ole mikään vankila, josta ei pääse muualle töihin.

Onko joku väittänyt että se on vankila? Ja sillä akateemisen tutkinnon suorittaneella on työpaikka, mutta ei taskut täynnä rahaa. Avioitumisen kautta kuitenkin kantaa vastuuta tilan veloista. Eli siis emännäksi ei saa mennä ja rakastua maatilan mieheen jos opiskelee ja ei ole kerännyt omaisuutta? Kerrotko tarkemmin, että miten tämä perheen perustaminen pitäisi hoitaa?

Miten itse löysit puolison tilalle, kun kriteerit on että pitää olla rikas. Haluan kuulla, kiitos. Tuolla maa- ja metsätaloustieteellisessä kun usein parit toisensa tapaavat niin tuppaa olemaan aika köyhää porukkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En missään nimessä suosittele että vanha pari jää tilan välittömään läheisyyteen asumaan. Tulin itse miniäksi maatilalle ja appivanhemmat sanoi että todellakin lähtevät, he eivät halua meille samaa mitä itse kokivat kun apen vanhemmat pistivät nokkansa heidän asioihin. Vanha pari kirkonkylälle tai jos on vielä hyvissä voimissa niin muuttaa vaikka johonkin mummonmökkiin omalle kylälle.

Kannnattaa hommata ihan omilla rahoilla maatila josei halua omistajia nurkkiin.

Sano tämä niille vanhuksille, jotka jäävät kiusaamaan aikuista lastaan ja tämän puolisoa.

Ne miniät tulee maatiloille  hyvin usein tyhjätaskuina. Syytinki tarkoittaa taloudekkisessa mielessä sitä että jatkaja ostaa tilan halvempaan hintaan. ei siinä tyhjätaskuminiöillä ole nokan koputtamista. Kannattaa jäädä sinne kuntakeskuksen rivitaloon asumaan ja niin ihan oman pikku postimerkkipihan.

Niin että ottaa miljoonavelat niskaan ihan mukisematta ja muuttaa kuntakeskuksen rivitaloon, koska turpa pitää pitää kiinni? Akateemisen tutkinnon eli pitkien opintojen takia ei välttämättä ole omaisuutta kertynyt, mutta emäntä pihalle heti kun velat niskassa.ok.

No jos haluat omistaa jotain eikä sinulla ole sitä varten säästöjä, niin sitten pitää ottaa lainaa. Akateemisen tutkinnon suorittaneella voisi olla vaikka työpaikka, jossa jatkaa edelleen, ei maatila ole mikään vankila, josta ei pääse muualle töihin.

Ilman lainaako se isäntä/emäntä on tilan itselleen lunastanut? Kerrotko mistä perheenperustamisiässä oleva viljelijä löytää tämmöisen rikkaan puolison, joka suostuu rahoineen tulemaan velkaiselle tilalle. Sinulla on nyt jotain suurempaa tietoa, minkä moni viljelijä haluaisi kuulla varmasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En missään nimessä suosittele että vanha pari jää tilan välittömään läheisyyteen asumaan. Tulin itse miniäksi maatilalle ja appivanhemmat sanoi että todellakin lähtevät, he eivät halua meille samaa mitä itse kokivat kun apen vanhemmat pistivät nokkansa heidän asioihin. Vanha pari kirkonkylälle tai jos on vielä hyvissä voimissa niin muuttaa vaikka johonkin mummonmökkiin omalle kylälle.

Kannnattaa hommata ihan omilla rahoilla maatila josei halua omistajia nurkkiin.

Sano tämä niille vanhuksille, jotka jäävät kiusaamaan aikuista lastaan ja tämän puolisoa.

Ne miniät tulee maatiloille  hyvin usein tyhjätaskuina. Syytinki tarkoittaa taloudekkisessa mielessä sitä että jatkaja ostaa tilan halvempaan hintaan. ei siinä tyhjätaskuminiöillä ole nokan koputtamista. Kannattaa jäädä sinne kuntakeskuksen rivitaloon asumaan ja niin ihan oman pikku postimerkkipihan.

Niin että ottaa miljoonavelat niskaan ihan mukisematta ja muuttaa kuntakeskuksen rivitaloon, koska turpa pitää pitää kiinni? Akateemisen tutkinnon eli pitkien opintojen takia ei välttämättä ole omaisuutta kertynyt, mutta emäntä pihalle heti kun velat niskassa.ok.

No jos haluat omistaa jotain eikä sinulla ole sitä varten säästöjä, niin sitten pitää ottaa lainaa. Akateemisen tutkinnon suorittaneella voisi olla vaikka työpaikka, jossa jatkaa edelleen, ei maatila ole mikään vankila, josta ei pääse muualle töihin.

Ilman lainaako se isäntä/emäntä on tilan itselleen lunastanut? Kerrotko mistä perheenperustamisiässä oleva viljelijä löytää tämmöisen rikkaan puolison, joka suostuu rahoineen tulemaan velkaiselle tilalle. Sinulla on nyt jotain suurempaa tietoa, minkä moni viljelijä haluaisi kuulla varmasti.

Aivan. Lainaan tarvitaan vakuuksia. Itse olin 20+ akateeminen opiskelija tavatessani mieheni ja ei ollut omaisuutta, jolla laina olisi taattu. Ovat rahani kyllä tilan ulkopuolisesta työstä tulleet tarpeeseen tilakauppoja maksaessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä missään nimessä suostu appivanhempiin samassa pihapiirissä ja syytinki on vihonviimeinen. Meillä oli molemmat ja olemme kärsineet valtavasti sekä taloudellisesti että henkisesti. Anoppi jäi jo alle viisikymppisenä syytingille ja olemme elättäneet häntä yli 30 vuotta, rempanneet taloa ja palkaksi tästä ja kaikesta muusta huolenpidosta olen saanut lähinnä huutoa ja haukkumista. Erokin on ollut monta kertaa todella lähellä. 

Meillä vanhemmat piti vanhan päärakennuksen, se lohkottiin tontteineen eroon päätilasta. Näin ei tullut syytinkivaadetta, mutta ikävästi menivät testamenttaamaan talonsa minulle, ei veljelle. Nyt minä ja perhe asumme varsin mukavaa 10 huoneen hirsitaloa, veli ja vaimonsa asuvat 2h+k pikkutalossa. Pankki ei anna heille lisää lainaa uuden talon rakentamiseen eikä veli suostu luopumaan tilanpidosta. Kälyn kannalta aika lailla ikävä juttu.

Tosi kivasti toimittu vanhemmiltasi. Eikö veljesi lakiosuudella saa edes laajennettua nykyistä taloa?

Lakiosa vanhasta talon arvosta on niin pieni, että sillä ei saisi edes kuistia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En missään nimessä suosittele että vanha pari jää tilan välittömään läheisyyteen asumaan. Tulin itse miniäksi maatilalle ja appivanhemmat sanoi että todellakin lähtevät, he eivät halua meille samaa mitä itse kokivat kun apen vanhemmat pistivät nokkansa heidän asioihin. Vanha pari kirkonkylälle tai jos on vielä hyvissä voimissa niin muuttaa vaikka johonkin mummonmökkiin omalle kylälle.

Kannnattaa hommata ihan omilla rahoilla maatila josei halua omistajia nurkkiin.

Sano tämä niille vanhuksille, jotka jäävät kiusaamaan aikuista lastaan ja tämän puolisoa.

Ne miniät tulee maatiloille  hyvin usein tyhjätaskuina. Syytinki tarkoittaa taloudekkisessa mielessä sitä että jatkaja ostaa tilan halvempaan hintaan. ei siinä tyhjätaskuminiöillä ole nokan koputtamista. Kannattaa jäädä sinne kuntakeskuksen rivitaloon asumaan ja niin ihan oman pikku postimerkkipihan.

Niin että ottaa miljoonavelat niskaan ihan mukisematta ja muuttaa kuntakeskuksen rivitaloon, koska turpa pitää pitää kiinni? Akateemisen tutkinnon eli pitkien opintojen takia ei välttämättä ole omaisuutta kertynyt, mutta emäntä pihalle heti kun velat niskassa.ok.

No jos haluat omistaa jotain eikä sinulla ole sitä varten säästöjä, niin sitten pitää ottaa lainaa. Akateemisen tutkinnon suorittaneella voisi olla vaikka työpaikka, jossa jatkaa edelleen, ei maatila ole mikään vankila, josta ei pääse muualle töihin.

Ilman lainaako se isäntä/emäntä on tilan itselleen lunastanut? Kerrotko mistä perheenperustamisiässä oleva viljelijä löytää tämmöisen rikkaan puolison, joka suostuu rahoineen tulemaan velkaiselle tilalle. Sinulla on nyt jotain suurempaa tietoa, minkä moni viljelijä haluaisi kuulla varmasti.

Tilakaupathan tehdään sen isännän tai emännän kanssa eli miniän tai vävyn pitäisi siis ostaa puolisolleen omaisuutta ja lisäksi käydä töissä tilan ulkopuolella maksamassa lainoja toisen omaisuuteen liittyen. 

Aika jännä, mutta tyypillinen asenne monissa spv:ssä ilmeisesti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En missään nimessä suosittele että vanha pari jää tilan välittömään läheisyyteen asumaan. Tulin itse miniäksi maatilalle ja appivanhemmat sanoi että todellakin lähtevät, he eivät halua meille samaa mitä itse kokivat kun apen vanhemmat pistivät nokkansa heidän asioihin. Vanha pari kirkonkylälle tai jos on vielä hyvissä voimissa niin muuttaa vaikka johonkin mummonmökkiin omalle kylälle.

Kannnattaa hommata ihan omilla rahoilla maatila josei halua omistajia nurkkiin.

Sano tämä niille vanhuksille, jotka jäävät kiusaamaan aikuista lastaan ja tämän puolisoa.

Ne miniät tulee maatiloille  hyvin usein tyhjätaskuina. Syytinki tarkoittaa taloudekkisessa mielessä sitä että jatkaja ostaa tilan halvempaan hintaan. ei siinä tyhjätaskuminiöillä ole nokan koputtamista. Kannattaa jäädä sinne kuntakeskuksen rivitaloon asumaan ja niin ihan oman pikku postimerkkipihan.

Niin että ottaa miljoonavelat niskaan ihan mukisematta ja muuttaa kuntakeskuksen rivitaloon, koska turpa pitää pitää kiinni? Akateemisen tutkinnon eli pitkien opintojen takia ei välttämättä ole omaisuutta kertynyt, mutta emäntä pihalle heti kun velat niskassa.ok.

No jos haluat omistaa jotain eikä sinulla ole sitä varten säästöjä, niin sitten pitää ottaa lainaa. Akateemisen tutkinnon suorittaneella voisi olla vaikka työpaikka, jossa jatkaa edelleen, ei maatila ole mikään vankila, josta ei pääse muualle töihin.

Onko joku väittänyt että se on vankila? Ja sillä akateemisen tutkinnon suorittaneella on työpaikka, mutta ei taskut täynnä rahaa. Avioitumisen kautta kuitenkin kantaa vastuuta tilan veloista. Eli siis emännäksi ei saa mennä ja rakastua maatilan mieheen jos opiskelee ja ei ole kerännyt omaisuutta? Kerrotko tarkemmin, että miten tämä perheen perustaminen pitäisi hoitaa?

Miten itse löysit puolison tilalle, kun kriteerit on että pitää olla rikas. Haluan kuulla, kiitos. Tuolla maa- ja metsätaloustieteellisessä kun usein parit toisensa tapaavat niin tuppaa olemaan aika köyhää porukkaa.

Mistä keksit, että avioliitossa on vastuussa puolisonsa veloista? Ei ole.

Emännäksi saa mennä vaikka miten köyhänä, mutta silloin laittaa nimensä avioehtoon, jonka mukaan omaisuus - olipa se hankittu ennen liittoa tai sen aikana, saatu perinnöksi tai hankittu perinnön tuotolla, saatu lahjaksi tai hankittu lahjan tuotolla - on vain ja ainoastaan sen, joka ko. omaisuuden omistaa.

Ja sen jälkeen hankkii itse omat rahansa tekemällä töitä tilan ulkopuolella. Sitä vartenhan on yliopistossa opiskellut, että itse itsensä elättää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En missään nimessä suosittele että vanha pari jää tilan välittömään läheisyyteen asumaan. Tulin itse miniäksi maatilalle ja appivanhemmat sanoi että todellakin lähtevät, he eivät halua meille samaa mitä itse kokivat kun apen vanhemmat pistivät nokkansa heidän asioihin. Vanha pari kirkonkylälle tai jos on vielä hyvissä voimissa niin muuttaa vaikka johonkin mummonmökkiin omalle kylälle.

Kannnattaa hommata ihan omilla rahoilla maatila josei halua omistajia nurkkiin.

Sano tämä niille vanhuksille, jotka jäävät kiusaamaan aikuista lastaan ja tämän puolisoa.

Ne miniät tulee maatiloille  hyvin usein tyhjätaskuina. Syytinki tarkoittaa taloudekkisessa mielessä sitä että jatkaja ostaa tilan halvempaan hintaan. ei siinä tyhjätaskuminiöillä ole nokan koputtamista. Kannattaa jäädä sinne kuntakeskuksen rivitaloon asumaan ja niin ihan oman pikku postimerkkipihan.

Niin että ottaa miljoonavelat niskaan ihan mukisematta ja muuttaa kuntakeskuksen rivitaloon, koska turpa pitää pitää kiinni? Akateemisen tutkinnon eli pitkien opintojen takia ei välttämättä ole omaisuutta kertynyt, mutta emäntä pihalle heti kun velat niskassa.ok.

No jos haluat omistaa jotain eikä sinulla ole sitä varten säästöjä, niin sitten pitää ottaa lainaa. Akateemisen tutkinnon suorittaneella voisi olla vaikka työpaikka, jossa jatkaa edelleen, ei maatila ole mikään vankila, josta ei pääse muualle töihin.

Ilman lainaako se isäntä/emäntä on tilan itselleen lunastanut? Kerrotko mistä perheenperustamisiässä oleva viljelijä löytää tämmöisen rikkaan puolison, joka suostuu rahoineen tulemaan velkaiselle tilalle. Sinulla on nyt jotain suurempaa tietoa, minkä moni viljelijä haluaisi kuulla varmasti.

Tilakaupathan tehdään sen isännän tai emännän kanssa eli miniän tai vävyn pitäisi siis ostaa puolisolleen omaisuutta ja lisäksi käydä töissä tilan ulkopuolella maksamassa lainoja toisen omaisuuteen liittyen. 

Aika jännä, mutta tyypillinen asenne monissa spv:ssä ilmeisesti. 

Juuri näin. Lisäksi niskalimassa pitää raataa tilanteen töitä, mutta asioihin ei saa puuttua. Onneksi itse en ole moisessa tilanteessa, vaan minua on kohdeltu aina oleellisena osana tilaa ja meidän perhettä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En missään nimessä suosittele että vanha pari jää tilan välittömään läheisyyteen asumaan. Tulin itse miniäksi maatilalle ja appivanhemmat sanoi että todellakin lähtevät, he eivät halua meille samaa mitä itse kokivat kun apen vanhemmat pistivät nokkansa heidän asioihin. Vanha pari kirkonkylälle tai jos on vielä hyvissä voimissa niin muuttaa vaikka johonkin mummonmökkiin omalle kylälle.

Kannnattaa hommata ihan omilla rahoilla maatila josei halua omistajia nurkkiin.

Sano tämä niille vanhuksille, jotka jäävät kiusaamaan aikuista lastaan ja tämän puolisoa.

Ne miniät tulee maatiloille  hyvin usein tyhjätaskuina. Syytinki tarkoittaa taloudekkisessa mielessä sitä että jatkaja ostaa tilan halvempaan hintaan. ei siinä tyhjätaskuminiöillä ole nokan koputtamista. Kannattaa jäädä sinne kuntakeskuksen rivitaloon asumaan ja niin ihan oman pikku postimerkkipihan.

Niin että ottaa miljoonavelat niskaan ihan mukisematta ja muuttaa kuntakeskuksen rivitaloon, koska turpa pitää pitää kiinni? Akateemisen tutkinnon eli pitkien opintojen takia ei välttämättä ole omaisuutta kertynyt, mutta emäntä pihalle heti kun velat niskassa.ok.

No jos haluat omistaa jotain eikä sinulla ole sitä varten säästöjä, niin sitten pitää ottaa lainaa. Akateemisen tutkinnon suorittaneella voisi olla vaikka työpaikka, jossa jatkaa edelleen, ei maatila ole mikään vankila, josta ei pääse muualle töihin.

Onko joku väittänyt että se on vankila? Ja sillä akateemisen tutkinnon suorittaneella on työpaikka, mutta ei taskut täynnä rahaa. Avioitumisen kautta kuitenkin kantaa vastuuta tilan veloista. Eli siis emännäksi ei saa mennä ja rakastua maatilan mieheen jos opiskelee ja ei ole kerännyt omaisuutta? Kerrotko tarkemmin, että miten tämä perheen perustaminen pitäisi hoitaa?

Miten itse löysit puolison tilalle, kun kriteerit on että pitää olla rikas. Haluan kuulla, kiitos. Tuolla maa- ja metsätaloustieteellisessä kun usein parit toisensa tapaavat niin tuppaa olemaan aika köyhää porukkaa.

Mistä keksit, että avioliitossa on vastuussa puolisonsa veloista? Ei ole.

Emännäksi saa mennä vaikka miten köyhänä, mutta silloin laittaa nimensä avioehtoon, jonka mukaan omaisuus - olipa se hankittu ennen liittoa tai sen aikana, saatu perinnöksi tai hankittu perinnön tuotolla, saatu lahjaksi tai hankittu lahjan tuotolla - on vain ja ainoastaan sen, joka ko. omaisuuden omistaa.

Ja sen jälkeen hankkii itse omat rahansa tekemällä töitä tilan ulkopuolella. Sitä vartenhan on yliopistossa opiskellut, että itse itsensä elättää.

Eli töitä tilalla saa tehdä ja maksella tilan velkoja omalla työllään tilan ulkopuolella, mutta siitä ei saa mitään taloudellista hyötyä koitua.

Hyvä, kaikenlaisia mielipiteitä maailmaan mahtuu, mutta onneksi lainsäädäntö tulee apuun, jos avioehto on ja tilalla on töissä ollut vuosikymmenet, niin tyhjin käsin ei tarvitse lähteä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En missään nimessä suosittele että vanha pari jää tilan välittömään läheisyyteen asumaan. Tulin itse miniäksi maatilalle ja appivanhemmat sanoi että todellakin lähtevät, he eivät halua meille samaa mitä itse kokivat kun apen vanhemmat pistivät nokkansa heidän asioihin. Vanha pari kirkonkylälle tai jos on vielä hyvissä voimissa niin muuttaa vaikka johonkin mummonmökkiin omalle kylälle.

Kannnattaa hommata ihan omilla rahoilla maatila josei halua omistajia nurkkiin.

Sano tämä niille vanhuksille, jotka jäävät kiusaamaan aikuista lastaan ja tämän puolisoa.

Ne miniät tulee maatiloille  hyvin usein tyhjätaskuina. Syytinki tarkoittaa taloudekkisessa mielessä sitä että jatkaja ostaa tilan halvempaan hintaan. ei siinä tyhjätaskuminiöillä ole nokan koputtamista. Kannattaa jäädä sinne kuntakeskuksen rivitaloon asumaan ja niin ihan oman pikku postimerkkipihan.

Niin että ottaa miljoonavelat niskaan ihan mukisematta ja muuttaa kuntakeskuksen rivitaloon, koska turpa pitää pitää kiinni? Akateemisen tutkinnon eli pitkien opintojen takia ei välttämättä ole omaisuutta kertynyt, mutta emäntä pihalle heti kun velat niskassa.ok.

No jos haluat omistaa jotain eikä sinulla ole sitä varten säästöjä, niin sitten pitää ottaa lainaa. Akateemisen tutkinnon suorittaneella voisi olla vaikka työpaikka, jossa jatkaa edelleen, ei maatila ole mikään vankila, josta ei pääse muualle töihin.

Ilman lainaako se isäntä/emäntä on tilan itselleen lunastanut? Kerrotko mistä perheenperustamisiässä oleva viljelijä löytää tämmöisen rikkaan puolison, joka suostuu rahoineen tulemaan velkaiselle tilalle. Sinulla on nyt jotain suurempaa tietoa, minkä moni viljelijä haluaisi kuulla varmasti.

Tilakaupathan tehdään sen isännän tai emännän kanssa eli miniän tai vävyn pitäisi siis ostaa puolisolleen omaisuutta ja lisäksi käydä töissä tilan ulkopuolella maksamassa lainoja toisen omaisuuteen liittyen. 

Aika jännä, mutta tyypillinen asenne monissa spv:ssä ilmeisesti. 

Ei tuollaista asennetta ole missään muualla kuin kaupunkilaisilla. Maalla maatila on yritystoimintaa, johon ei sotketa palkkatöitä. Moni maanviljelijä käy töissä muualla, on lumenaurausyritystä jne. eikä niitä rahoja sotketa maatilan kirjanpitoon yhtään sen enempää kuin puolison opettajanpalkkaa.

Jos haluat omistaa jotain, maksat sen itse. Ei kukaan oleta arkkitehdin maksattavan puolisollaan yrityksensä tietokoneohjelmia ja lisenssejä, joten mistä kumpuaa ajatus siitä, että maanviljelijän puoliso maksaisi euroakaan maatilan kuluja. Yksityistaloudesta hänen silti voisi kuvitella maksavan osansa eikä vaativan puolisoa kaiken maksajaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En missään nimessä suosittele että vanha pari jää tilan välittömään läheisyyteen asumaan. Tulin itse miniäksi maatilalle ja appivanhemmat sanoi että todellakin lähtevät, he eivät halua meille samaa mitä itse kokivat kun apen vanhemmat pistivät nokkansa heidän asioihin. Vanha pari kirkonkylälle tai jos on vielä hyvissä voimissa niin muuttaa vaikka johonkin mummonmökkiin omalle kylälle.

Kannnattaa hommata ihan omilla rahoilla maatila josei halua omistajia nurkkiin.

Sano tämä niille vanhuksille, jotka jäävät kiusaamaan aikuista lastaan ja tämän puolisoa.

Ne miniät tulee maatiloille  hyvin usein tyhjätaskuina. Syytinki tarkoittaa taloudekkisessa mielessä sitä että jatkaja ostaa tilan halvempaan hintaan. ei siinä tyhjätaskuminiöillä ole nokan koputtamista. Kannattaa jäädä sinne kuntakeskuksen rivitaloon asumaan ja niin ihan oman pikku postimerkkipihan.

Niin että ottaa miljoonavelat niskaan ihan mukisematta ja muuttaa kuntakeskuksen rivitaloon, koska turpa pitää pitää kiinni? Akateemisen tutkinnon eli pitkien opintojen takia ei välttämättä ole omaisuutta kertynyt, mutta emäntä pihalle heti kun velat niskassa.ok.

No jos haluat omistaa jotain eikä sinulla ole sitä varten säästöjä, niin sitten pitää ottaa lainaa. Akateemisen tutkinnon suorittaneella voisi olla vaikka työpaikka, jossa jatkaa edelleen, ei maatila ole mikään vankila, josta ei pääse muualle töihin.

Ilman lainaako se isäntä/emäntä on tilan itselleen lunastanut? Kerrotko mistä perheenperustamisiässä oleva viljelijä löytää tämmöisen rikkaan puolison, joka suostuu rahoineen tulemaan velkaiselle tilalle. Sinulla on nyt jotain suurempaa tietoa, minkä moni viljelijä haluaisi kuulla varmasti.

Tilakaupathan tehdään sen isännän tai emännän kanssa eli miniän tai vävyn pitäisi siis ostaa puolisolleen omaisuutta ja lisäksi käydä töissä tilan ulkopuolella maksamassa lainoja toisen omaisuuteen liittyen. 

Aika jännä, mutta tyypillinen asenne monissa spv:ssä ilmeisesti. 

Juuri näin. Lisäksi niskalimassa pitää raataa tilanteen töitä, mutta asioihin ei saa puuttua. Onneksi itse en ole moisessa tilanteessa, vaan minua on kohdeltu aina oleellisena osana tilaa ja meidän perhettä.

En minäkään onneksi tuossa tilanteessa ole eli ei ole avioehtoa. Mutta olen varakas nainen, en tiedä kumpi joutuisi maksamaan, jos ero tulisi. Mutta vaikka en olisi, niin en pitäisi sitä oikeudenmukaisena, että lähden tyhjin käsin tilalta, jonka töitä olen tehnyt yli 30 vuotta ja lisäksi hoitanut anoppia. Järkyttäviä asenteita todella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä missään nimessä suostu appivanhempiin samassa pihapiirissä ja syytinki on vihonviimeinen. Meillä oli molemmat ja olemme kärsineet valtavasti sekä taloudellisesti että henkisesti. Anoppi jäi jo alle viisikymppisenä syytingille ja olemme elättäneet häntä yli 30 vuotta, rempanneet taloa ja palkaksi tästä ja kaikesta muusta huolenpidosta olen saanut lähinnä huutoa ja haukkumista. Erokin on ollut monta kertaa todella lähellä. 

Meillä vanhemmat piti vanhan päärakennuksen, se lohkottiin tontteineen eroon päätilasta. Näin ei tullut syytinkivaadetta, mutta ikävästi menivät testamenttaamaan talonsa minulle, ei veljelle. Nyt minä ja perhe asumme varsin mukavaa 10 huoneen hirsitaloa, veli ja vaimonsa asuvat 2h+k pikkutalossa. Pankki ei anna heille lisää lainaa uuden talon rakentamiseen eikä veli suostu luopumaan tilanpidosta. Kälyn kannalta aika lailla ikävä juttu.

Miksi ihmeessä olisi tullut syytinkivaade? Eikö sukupolvenvaihdos tehdä nykyään ilman syytinkejä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En missään nimessä suosittele että vanha pari jää tilan välittömään läheisyyteen asumaan. Tulin itse miniäksi maatilalle ja appivanhemmat sanoi että todellakin lähtevät, he eivät halua meille samaa mitä itse kokivat kun apen vanhemmat pistivät nokkansa heidän asioihin. Vanha pari kirkonkylälle tai jos on vielä hyvissä voimissa niin muuttaa vaikka johonkin mummonmökkiin omalle kylälle.

Kannnattaa hommata ihan omilla rahoilla maatila josei halua omistajia nurkkiin.

Sano tämä niille vanhuksille, jotka jäävät kiusaamaan aikuista lastaan ja tämän puolisoa.

Ne miniät tulee maatiloille  hyvin usein tyhjätaskuina. Syytinki tarkoittaa taloudekkisessa mielessä sitä että jatkaja ostaa tilan halvempaan hintaan. ei siinä tyhjätaskuminiöillä ole nokan koputtamista. Kannattaa jäädä sinne kuntakeskuksen rivitaloon asumaan ja niin ihan oman pikku postimerkkipihan.

Niin että ottaa miljoonavelat niskaan ihan mukisematta ja muuttaa kuntakeskuksen rivitaloon, koska turpa pitää pitää kiinni? Akateemisen tutkinnon eli pitkien opintojen takia ei välttämättä ole omaisuutta kertynyt, mutta emäntä pihalle heti kun velat niskassa.ok.

No jos haluat omistaa jotain eikä sinulla ole sitä varten säästöjä, niin sitten pitää ottaa lainaa. Akateemisen tutkinnon suorittaneella voisi olla vaikka työpaikka, jossa jatkaa edelleen, ei maatila ole mikään vankila, josta ei pääse muualle töihin.

Ilman lainaako se isäntä/emäntä on tilan itselleen lunastanut? Kerrotko mistä perheenperustamisiässä oleva viljelijä löytää tämmöisen rikkaan puolison, joka suostuu rahoineen tulemaan velkaiselle tilalle. Sinulla on nyt jotain suurempaa tietoa, minkä moni viljelijä haluaisi kuulla varmasti.

Tilakaupathan tehdään sen isännän tai emännän kanssa eli miniän tai vävyn pitäisi siis ostaa puolisolleen omaisuutta ja lisäksi käydä töissä tilan ulkopuolella maksamassa lainoja toisen omaisuuteen liittyen. 

Aika jännä, mutta tyypillinen asenne monissa spv:ssä ilmeisesti. 

Ei tuollaista asennetta ole missään muualla kuin kaupunkilaisilla. Maalla maatila on yritystoimintaa, johon ei sotketa palkkatöitä. Moni maanviljelijä käy töissä muualla, on lumenaurausyritystä jne. eikä niitä rahoja sotketa maatilan kirjanpitoon yhtään sen enempää kuin puolison opettajanpalkkaa.

Jos haluat omistaa jotain, maksat sen itse. Ei kukaan oleta arkkitehdin maksattavan puolisollaan yrityksensä tietokoneohjelmia ja lisenssejä, joten mistä kumpuaa ajatus siitä, että maanviljelijän puoliso maksaisi euroakaan maatilan kuluja. Yksityistaloudesta hänen silti voisi kuvitella maksavan osansa eikä vaativan puolisoa kaiken maksajaksi.

Aivan, en todellakaan olisi antanut penniäkään omista palkkatuloistani tilan lainojen maksuun, jos meillä olisi ollut avioehto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En missään nimessä suosittele että vanha pari jää tilan välittömään läheisyyteen asumaan. Tulin itse miniäksi maatilalle ja appivanhemmat sanoi että todellakin lähtevät, he eivät halua meille samaa mitä itse kokivat kun apen vanhemmat pistivät nokkansa heidän asioihin. Vanha pari kirkonkylälle tai jos on vielä hyvissä voimissa niin muuttaa vaikka johonkin mummonmökkiin omalle kylälle.

Kannnattaa hommata ihan omilla rahoilla maatila josei halua omistajia nurkkiin.

Sano tämä niille vanhuksille, jotka jäävät kiusaamaan aikuista lastaan ja tämän puolisoa.

Ne miniät tulee maatiloille  hyvin usein tyhjätaskuina. Syytinki tarkoittaa taloudekkisessa mielessä sitä että jatkaja ostaa tilan halvempaan hintaan. ei siinä tyhjätaskuminiöillä ole nokan koputtamista. Kannattaa jäädä sinne kuntakeskuksen rivitaloon asumaan ja niin ihan oman pikku postimerkkipihan.

Niin että ottaa miljoonavelat niskaan ihan mukisematta ja muuttaa kuntakeskuksen rivitaloon, koska turpa pitää pitää kiinni? Akateemisen tutkinnon eli pitkien opintojen takia ei välttämättä ole omaisuutta kertynyt, mutta emäntä pihalle heti kun velat niskassa.ok.

No jos haluat omistaa jotain eikä sinulla ole sitä varten säästöjä, niin sitten pitää ottaa lainaa. Akateemisen tutkinnon suorittaneella voisi olla vaikka työpaikka, jossa jatkaa edelleen, ei maatila ole mikään vankila, josta ei pääse muualle töihin.

Ilman lainaako se isäntä/emäntä on tilan itselleen lunastanut? Kerrotko mistä perheenperustamisiässä oleva viljelijä löytää tämmöisen rikkaan puolison, joka suostuu rahoineen tulemaan velkaiselle tilalle. Sinulla on nyt jotain suurempaa tietoa, minkä moni viljelijä haluaisi kuulla varmasti.

Tilakaupathan tehdään sen isännän tai emännän kanssa eli miniän tai vävyn pitäisi siis ostaa puolisolleen omaisuutta ja lisäksi käydä töissä tilan ulkopuolella maksamassa lainoja toisen omaisuuteen liittyen. 

Aika jännä, mutta tyypillinen asenne monissa spv:ssä ilmeisesti. 

Ei tuollaista asennetta ole missään muualla kuin kaupunkilaisilla. Maalla maatila on yritystoimintaa, johon ei sotketa palkkatöitä. Moni maanviljelijä käy töissä muualla, on lumenaurausyritystä jne. eikä niitä rahoja sotketa maatilan kirjanpitoon yhtään sen enempää kuin puolison opettajanpalkkaa.

Jos haluat omistaa jotain, maksat sen itse. Ei kukaan oleta arkkitehdin maksattavan puolisollaan yrityksensä tietokoneohjelmia ja lisenssejä, joten mistä kumpuaa ajatus siitä, että maanviljelijän puoliso maksaisi euroakaan maatilan kuluja. Yksityistaloudesta hänen silti voisi kuvitella maksavan osansa eikä vaativan puolisoa kaiken maksajaksi.

Ja tuosta edeltävästä kommentista päätellen ilmeisesti oletetaan. Lisäksi kuvitellaan, että vain tilan omistaja ansaitsee jotakin ja puoliso ei mitään eikä myöskään omista mitään. Ahnetta meininkiä todella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En missään nimessä suosittele että vanha pari jää tilan välittömään läheisyyteen asumaan. Tulin itse miniäksi maatilalle ja appivanhemmat sanoi että todellakin lähtevät, he eivät halua meille samaa mitä itse kokivat kun apen vanhemmat pistivät nokkansa heidän asioihin. Vanha pari kirkonkylälle tai jos on vielä hyvissä voimissa niin muuttaa vaikka johonkin mummonmökkiin omalle kylälle.

Kannnattaa hommata ihan omilla rahoilla maatila josei halua omistajia nurkkiin.

Sano tämä niille vanhuksille, jotka jäävät kiusaamaan aikuista lastaan ja tämän puolisoa.

Ne miniät tulee maatiloille  hyvin usein tyhjätaskuina. Syytinki tarkoittaa taloudekkisessa mielessä sitä että jatkaja ostaa tilan halvempaan hintaan. ei siinä tyhjätaskuminiöillä ole nokan koputtamista. Kannattaa jäädä sinne kuntakeskuksen rivitaloon asumaan ja niin ihan oman pikku postimerkkipihan.

Niin että ottaa miljoonavelat niskaan ihan mukisematta ja muuttaa kuntakeskuksen rivitaloon, koska turpa pitää pitää kiinni? Akateemisen tutkinnon eli pitkien opintojen takia ei välttämättä ole omaisuutta kertynyt, mutta emäntä pihalle heti kun velat niskassa.ok.

No jos haluat omistaa jotain eikä sinulla ole sitä varten säästöjä, niin sitten pitää ottaa lainaa. Akateemisen tutkinnon suorittaneella voisi olla vaikka työpaikka, jossa jatkaa edelleen, ei maatila ole mikään vankila, josta ei pääse muualle töihin.

Onko joku väittänyt että se on vankila? Ja sillä akateemisen tutkinnon suorittaneella on työpaikka, mutta ei taskut täynnä rahaa. Avioitumisen kautta kuitenkin kantaa vastuuta tilan veloista. Eli siis emännäksi ei saa mennä ja rakastua maatilan mieheen jos opiskelee ja ei ole kerännyt omaisuutta? Kerrotko tarkemmin, että miten tämä perheen perustaminen pitäisi hoitaa?

Miten itse löysit puolison tilalle, kun kriteerit on että pitää olla rikas. Haluan kuulla, kiitos. Tuolla maa- ja metsätaloustieteellisessä kun usein parit toisensa tapaavat niin tuppaa olemaan aika köyhää porukkaa.

Mistä keksit, että avioliitossa on vastuussa puolisonsa veloista? Ei ole.

Emännäksi saa mennä vaikka miten köyhänä, mutta silloin laittaa nimensä avioehtoon, jonka mukaan omaisuus - olipa se hankittu ennen liittoa tai sen aikana, saatu perinnöksi tai hankittu perinnön tuotolla, saatu lahjaksi tai hankittu lahjan tuotolla - on vain ja ainoastaan sen, joka ko. omaisuuden omistaa.

Ja sen jälkeen hankkii itse omat rahansa tekemällä töitä tilan ulkopuolella. Sitä vartenhan on yliopistossa opiskellut, että itse itsensä elättää.

Eli töitä tilalla saa tehdä ja maksella tilan velkoja omalla työllään tilan ulkopuolella, mutta siitä ei saa mitään taloudellista hyötyä koitua.

Hyvä, kaikenlaisia mielipiteitä maailmaan mahtuu, mutta onneksi lainsäädäntö tulee apuun, jos avioehto on ja tilalla on töissä ollut vuosikymmenet, niin tyhjin käsin ei tarvitse lähteä. 

Jos olet töissä tilan ulkopuolella, niin et ole töissä tilalla. Yritä nyt jo päättää, maksetaanko sinusta MYELiä vai ei. Ja jos maksetaan, niin silloin toki tiedätkin, miten tätä asiaa on verotuksessa osaltasi tarkasteltu. Käytännössä et saa euroakaan, jos puoliso voi osoittaa, että olet hankkinut elantosi jossain muualla kuin maatilan töissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En missään nimessä suosittele että vanha pari jää tilan välittömään läheisyyteen asumaan. Tulin itse miniäksi maatilalle ja appivanhemmat sanoi että todellakin lähtevät, he eivät halua meille samaa mitä itse kokivat kun apen vanhemmat pistivät nokkansa heidän asioihin. Vanha pari kirkonkylälle tai jos on vielä hyvissä voimissa niin muuttaa vaikka johonkin mummonmökkiin omalle kylälle.

Kannnattaa hommata ihan omilla rahoilla maatila josei halua omistajia nurkkiin.

Sano tämä niille vanhuksille, jotka jäävät kiusaamaan aikuista lastaan ja tämän puolisoa.

Ne miniät tulee maatiloille  hyvin usein tyhjätaskuina. Syytinki tarkoittaa taloudekkisessa mielessä sitä että jatkaja ostaa tilan halvempaan hintaan. ei siinä tyhjätaskuminiöillä ole nokan koputtamista. Kannattaa jäädä sinne kuntakeskuksen rivitaloon asumaan ja niin ihan oman pikku postimerkkipihan.

Niin että ottaa miljoonavelat niskaan ihan mukisematta ja muuttaa kuntakeskuksen rivitaloon, koska turpa pitää pitää kiinni? Akateemisen tutkinnon eli pitkien opintojen takia ei välttämättä ole omaisuutta kertynyt, mutta emäntä pihalle heti kun velat niskassa.ok.

No jos haluat omistaa jotain eikä sinulla ole sitä varten säästöjä, niin sitten pitää ottaa lainaa. Akateemisen tutkinnon suorittaneella voisi olla vaikka työpaikka, jossa jatkaa edelleen, ei maatila ole mikään vankila, josta ei pääse muualle töihin.

Ilman lainaako se isäntä/emäntä on tilan itselleen lunastanut? Kerrotko mistä perheenperustamisiässä oleva viljelijä löytää tämmöisen rikkaan puolison, joka suostuu rahoineen tulemaan velkaiselle tilalle. Sinulla on nyt jotain suurempaa tietoa, minkä moni viljelijä haluaisi kuulla varmasti.

Tilakaupathan tehdään sen isännän tai emännän kanssa eli miniän tai vävyn pitäisi siis ostaa puolisolleen omaisuutta ja lisäksi käydä töissä tilan ulkopuolella maksamassa lainoja toisen omaisuuteen liittyen. 

Aika jännä, mutta tyypillinen asenne monissa spv:ssä ilmeisesti. 

Juuri näin. Lisäksi niskalimassa pitää raataa tilanteen töitä, mutta asioihin ei saa puuttua. Onneksi itse en ole moisessa tilanteessa, vaan minua on kohdeltu aina oleellisena osana tilaa ja meidän perhettä.

Meillä taas on avioehto, enkä sekaannu millään tavoin yrityksen toimintaan. Maksan oman osuuteni arjen kuluista ja talon irtaimistosta, muuten tilan asiat ja velat ovat mieheni. Hyvä näin. Mieskin on ihan tyytyväinen, ettei työasiat tule kotiin sen enempää kuin on pakko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En missään nimessä suosittele että vanha pari jää tilan välittömään läheisyyteen asumaan. Tulin itse miniäksi maatilalle ja appivanhemmat sanoi että todellakin lähtevät, he eivät halua meille samaa mitä itse kokivat kun apen vanhemmat pistivät nokkansa heidän asioihin. Vanha pari kirkonkylälle tai jos on vielä hyvissä voimissa niin muuttaa vaikka johonkin mummonmökkiin omalle kylälle.

Kannnattaa hommata ihan omilla rahoilla maatila josei halua omistajia nurkkiin.

Sano tämä niille vanhuksille, jotka jäävät kiusaamaan aikuista lastaan ja tämän puolisoa.

Ne miniät tulee maatiloille  hyvin usein tyhjätaskuina. Syytinki tarkoittaa taloudekkisessa mielessä sitä että jatkaja ostaa tilan halvempaan hintaan. ei siinä tyhjätaskuminiöillä ole nokan koputtamista. Kannattaa jäädä sinne kuntakeskuksen rivitaloon asumaan ja niin ihan oman pikku postimerkkipihan.

Niin että ottaa miljoonavelat niskaan ihan mukisematta ja muuttaa kuntakeskuksen rivitaloon, koska turpa pitää pitää kiinni? Akateemisen tutkinnon eli pitkien opintojen takia ei välttämättä ole omaisuutta kertynyt, mutta emäntä pihalle heti kun velat niskassa.ok.

No jos haluat omistaa jotain eikä sinulla ole sitä varten säästöjä, niin sitten pitää ottaa lainaa. Akateemisen tutkinnon suorittaneella voisi olla vaikka työpaikka, jossa jatkaa edelleen, ei maatila ole mikään vankila, josta ei pääse muualle töihin.

Ilman lainaako se isäntä/emäntä on tilan itselleen lunastanut? Kerrotko mistä perheenperustamisiässä oleva viljelijä löytää tämmöisen rikkaan puolison, joka suostuu rahoineen tulemaan velkaiselle tilalle. Sinulla on nyt jotain suurempaa tietoa, minkä moni viljelijä haluaisi kuulla varmasti.

Tilakaupathan tehdään sen isännän tai emännän kanssa eli miniän tai vävyn pitäisi siis ostaa puolisolleen omaisuutta ja lisäksi käydä töissä tilan ulkopuolella maksamassa lainoja toisen omaisuuteen liittyen. 

Aika jännä, mutta tyypillinen asenne monissa spv:ssä ilmeisesti. 

Ei tuollaista asennetta ole missään muualla kuin kaupunkilaisilla. Maalla maatila on yritystoimintaa, johon ei sotketa palkkatöitä. Moni maanviljelijä käy töissä muualla, on lumenaurausyritystä jne. eikä niitä rahoja sotketa maatilan kirjanpitoon yhtään sen enempää kuin puolison opettajanpalkkaa.

Jos haluat omistaa jotain, maksat sen itse. Ei kukaan oleta arkkitehdin maksattavan puolisollaan yrityksensä tietokoneohjelmia ja lisenssejä, joten mistä kumpuaa ajatus siitä, että maanviljelijän puoliso maksaisi euroakaan maatilan kuluja. Yksityistaloudesta hänen silti voisi kuvitella maksavan osansa eikä vaativan puolisoa kaiken maksajaksi.

Ja tuosta edeltävästä kommentista päätellen ilmeisesti oletetaan. Lisäksi kuvitellaan, että vain tilan omistaja ansaitsee jotakin ja puoliso ei mitään eikä myöskään omista mitään. Ahnetta meininkiä todella.

Se akateeminen puolisohan on tilan ulkopuolella töissä! Miksi sille pitäisi maksaa vielä maatilan töistä, joita ei edes tee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En missään nimessä suosittele että vanha pari jää tilan välittömään läheisyyteen asumaan. Tulin itse miniäksi maatilalle ja appivanhemmat sanoi että todellakin lähtevät, he eivät halua meille samaa mitä itse kokivat kun apen vanhemmat pistivät nokkansa heidän asioihin. Vanha pari kirkonkylälle tai jos on vielä hyvissä voimissa niin muuttaa vaikka johonkin mummonmökkiin omalle kylälle.

Kannnattaa hommata ihan omilla rahoilla maatila josei halua omistajia nurkkiin.

Sano tämä niille vanhuksille, jotka jäävät kiusaamaan aikuista lastaan ja tämän puolisoa.

Ne miniät tulee maatiloille  hyvin usein tyhjätaskuina. Syytinki tarkoittaa taloudekkisessa mielessä sitä että jatkaja ostaa tilan halvempaan hintaan. ei siinä tyhjätaskuminiöillä ole nokan koputtamista. Kannattaa jäädä sinne kuntakeskuksen rivitaloon asumaan ja niin ihan oman pikku postimerkkipihan.

Niin että ottaa miljoonavelat niskaan ihan mukisematta ja muuttaa kuntakeskuksen rivitaloon, koska turpa pitää pitää kiinni? Akateemisen tutkinnon eli pitkien opintojen takia ei välttämättä ole omaisuutta kertynyt, mutta emäntä pihalle heti kun velat niskassa.ok.

No jos haluat omistaa jotain eikä sinulla ole sitä varten säästöjä, niin sitten pitää ottaa lainaa. Akateemisen tutkinnon suorittaneella voisi olla vaikka työpaikka, jossa jatkaa edelleen, ei maatila ole mikään vankila, josta ei pääse muualle töihin.

Ilman lainaako se isäntä/emäntä on tilan itselleen lunastanut? Kerrotko mistä perheenperustamisiässä oleva viljelijä löytää tämmöisen rikkaan puolison, joka suostuu rahoineen tulemaan velkaiselle tilalle. Sinulla on nyt jotain suurempaa tietoa, minkä moni viljelijä haluaisi kuulla varmasti.

Tilakaupathan tehdään sen isännän tai emännän kanssa eli miniän tai vävyn pitäisi siis ostaa puolisolleen omaisuutta ja lisäksi käydä töissä tilan ulkopuolella maksamassa lainoja toisen omaisuuteen liittyen. 

Aika jännä, mutta tyypillinen asenne monissa spv:ssä ilmeisesti. 

Ei tuollaista asennetta ole missään muualla kuin kaupunkilaisilla. Maalla maatila on yritystoimintaa, johon ei sotketa palkkatöitä. Moni maanviljelijä käy töissä muualla, on lumenaurausyritystä jne. eikä niitä rahoja sotketa maatilan kirjanpitoon yhtään sen enempää kuin puolison opettajanpalkkaa.

Jos haluat omistaa jotain, maksat sen itse. Ei kukaan oleta arkkitehdin maksattavan puolisollaan yrityksensä tietokoneohjelmia ja lisenssejä, joten mistä kumpuaa ajatus siitä, että maanviljelijän puoliso maksaisi euroakaan maatilan kuluja. Yksityistaloudesta hänen silti voisi kuvitella maksavan osansa eikä vaativan puolisoa kaiken maksajaksi.

Ja tuosta edeltävästä kommentista päätellen ilmeisesti oletetaan. Lisäksi kuvitellaan, että vain tilan omistaja ansaitsee jotakin ja puoliso ei mitään eikä myöskään omista mitään. Ahnetta meininkiä todella.

Täytyy todeta vielä, että onneksi mieheni ei ole koskaan ollut ahne ja saita. Kuten en minä itsekään. Meillä on maksettu todella suuria velkoja ja investointeja sen tililtä, jolla on rahaa ollut ja omaisuus on yhteistä. En olisi päivääkään tilalla, missä minut leimataan tyhjätaskuiseksi onnenonkijaksi ja tilan ryövääjäksi. Aivan kuin appivanhemmat edes tietäisivät mitä miniä tai vävy omistaa ja ansaitsee!

Monelle se apu kelpaa heiltä pitkäänkin mutta asuminen ilmeisesti haastavaa monelle. Riippuu minkälaisia ihmisiä ootta.