Maatilalla asuvat, miten teillä on ratkaistu sukupolvenvaihdoksessa vanhan isäntäparin asuminen ja asema?

En suosittele missään tapauksessa. Itse kärsin vuosia, kun appivanhemmat puuttuivat kaikkeen. Ei ikinä samaan pihapiiriin eikä naapuriin.

En missään nimessä suosittele että vanha pari jää tilan välittömään läheisyyteen asumaan. Tulin itse miniäksi maatilalle ja appivanhemmat sanoi että todellakin lähtevät, he eivät halua meille samaa mitä itse kokivat kun apen vanhemmat pistivät nokkansa heidän asioihin. Vanha pari kirkonkylälle tai jos on vielä hyvissä voimissa niin muuttaa vaikka johonkin mummonmökkiin omalle kylälle.

Ei missään nimessä edes samaan pihapiiriin. Oikea nyrkkisääntö vanhan parin asuinpaikkaan on, että ”savu saa näkyä, savupiippu ei”.

T. Emäntä jonka appivanhemmat toisella puolella järveä ja näinollen välit erinomaiset.

Meillä appivanhemmat asuvat isossa päärakennuksessa, se on ollut heidän kotinsa yli 40 vuotta. Me asumme pihapiirin liepeillä vanhan väentuvan päädyssä 3h+k asunnossa. Välimatkaa meillä on noin 400 m, ei ihan lähekkäin olla. "Töihin" mennään navetalle, siellä on tietokoneet, kirjanpito jne. eli kotona ei ole mitään työhuonetta.

Appivanhemmat muuttivat n. kilometrin päähän, tilan maille. Homman piti olla selvä, päärakennus ja pihapiiri minun ja miehen omaa. Heti ekana kesänä anoppi kävi työpäiväni aikana poimimassa viinimarjat, ihan mitään kyselemättä tietysti. Vedin sellaiset herneet nenään että laitoin matalaksi kaikki marjapensaat, on harmittanut hemmetisti jälkikäteen. On myös tultu tekemään heille kotiin polttopuita silloin, kun meillä on ollut vieraita, tosi mukava istuskella ulkona kun sirkkeli huutaa vähän matkan päässä.

Vierailija kirjoitti:

Appivanhemmat muuttivat n. kilometrin päähän, tilan maille. Homman piti olla selvä, päärakennus ja pihapiiri minun ja miehen omaa. Heti ekana kesänä anoppi kävi työpäiväni aikana poimimassa viinimarjat, ihan mitään kyselemättä tietysti. Vedin sellaiset herneet nenään että laitoin matalaksi kaikki marjapensaat, on harmittanut hemmetisti jälkikäteen. On myös tultu tekemään heille kotiin polttopuita silloin, kun meillä on ollut vieraita, tosi mukava istuskella ulkona kun sirkkeli huutaa vähän matkan päässä.

Mun sisko on naimisissa maanviljelijäm kanssa. Vanha pari asuu noin kilometrin päässä. Appiukko käy päivittäin ”auttelemassa”, kun ei muutakaan tekemistä ole. Anoppi oli tosi hankala ekat pari vuotta. Kävi vaihtamassa olohuoneen kalusteiden paikkoja ”kun tää pyöree pöytä on AINA ollu tän ikkunan luona. Sisko kaivoi ylös yhden pensaan, kun se oli myrkyllinen ja heillä pieniä lapsia. Anoppi veti herneen nenään ja kävi yöllä (oikeesti) salaa istuttamassa siihen uuden. Jne.

Juupa joo. Miksi sinne tilalle on pakko ängetä, jos niiden appivanhempien kanssa ei tulla toimeen?

Vierailija kirjoitti:

Juupa joo. Miksi sinne tilalle on pakko ängetä, jos niiden appivanhempien kanssa ei tulla toimeen?

Oikea kysymys on... miksi tehdään sukupolvenvaihdos, jos siihen ei olla valmiita? Usein kuulee tätä joko vanhusten tai sisarusten sekaantumista uuden isännän/emännän asioihin.

Syytinkiä ei missään nimessä saa mennä tekemään.

Meillä meni mun on elämä täysin pilalle, toinen vanhemmista osoittautui todella hankalaksi ja vaikeaksi.

Vanhemmille ehdottomasti oma asunto muualta.

Vierailija kirjoitti:

Juupa joo. Miksi sinne tilalle on pakko ängetä, jos niiden appivanhempien kanssa ei tulla toimeen?

Jospa vaikka haluaa asua yhdessä puolisonsa kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juupa joo. Miksi sinne tilalle on pakko ängetä, jos niiden appivanhempien kanssa ei tulla toimeen?

Oikea kysymys on... miksi tehdään sukupolvenvaihdos, jos siihen ei olla valmiita? Usein kuulee tätä joko vanhusten tai sisarusten sekaantumista uuden isännän/emännän asioihin.

Tuo on hyvin yleistä, mikään ei saa muuttua koska kyseessä on sisarusten synnyinkoto, sitä ne vahtii ja kyttää.

Tullaan lomilla ja viikonloppuisinkin ilmaiseen täyshoitoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juupa joo. Miksi sinne tilalle on pakko ängetä, jos niiden appivanhempien kanssa ei tulla toimeen?

Oikea kysymys on... miksi tehdään sukupolvenvaihdos, jos siihen ei olla valmiita? Usein kuulee tätä joko vanhusten tai sisarusten sekaantumista uuden isännän/emännän asioihin.

Tuo on hyvin yleistä, mikään ei saa muuttua koska kyseessä on sisarusten synnyinkoto, sitä ne vahtii ja kyttää.

Tullaan lomilla ja viikonloppuisinkin ilmaiseen täyshoitoon.

Ja kaikki sisaruksille tärkeät muistokapistukset pitää säilyttää muuttumattomina, vaikka heidän omiin koteihinsa ne eivät kelpaakaan. Mieheni kolmesta siskosta yksi ei ole kitissyt meidän tekemistä muutoksista. Hän on naimisissa maanviljelijän kanssa.

Lapsuuden koti oli paritalo eli isovanhemmat sai asua omassa puolikkaassaan loppuikänsä (terveydellisistä syistä muuttivat pois jossain vaiheessa). Hyvin sujui arki, heistä oli apua meidän lasten kanssa, kun vanhemmat oli töissä.

Vierailija kirjoitti:

Appivanhemmat muuttivat n. kilometrin päähän, tilan maille. Homman piti olla selvä, päärakennus ja pihapiiri minun ja miehen omaa. Heti ekana kesänä anoppi kävi työpäiväni aikana poimimassa viinimarjat, ihan mitään kyselemättä tietysti. Vedin sellaiset herneet nenään että laitoin matalaksi kaikki marjapensaat, on harmittanut hemmetisti jälkikäteen. On myös tultu tekemään heille kotiin polttopuita silloin, kun meillä on ollut vieraita, tosi mukava istuskella ulkona kun sirkkeli huutaa vähän matkan päässä.

Juuri tästä syystä on parempi, että vanhat jäävät asumaan päärakennusta, kotiaan ja pihaansa, nuorille tehdään koti muualle. Ei tule sanomista siitä, että näin on aina tehty, kun nuorellaparilla ei ole mitään asiaa päärakennukseen. Toki se harmittaa, jos ei ole varaa kuin pieneen tupaan, kun vanhalla pariskunnalla voi olla hyvinkin 300 neliötä. Mutta säästytään riidoilta ja se on pääasia!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Appivanhemmat muuttivat n. kilometrin päähän, tilan maille. Homman piti olla selvä, päärakennus ja pihapiiri minun ja miehen omaa. Heti ekana kesänä anoppi kävi työpäiväni aikana poimimassa viinimarjat, ihan mitään kyselemättä tietysti. Vedin sellaiset herneet nenään että laitoin matalaksi kaikki marjapensaat, on harmittanut hemmetisti jälkikäteen. On myös tultu tekemään heille kotiin polttopuita silloin, kun meillä on ollut vieraita, tosi mukava istuskella ulkona kun sirkkeli huutaa vähän matkan päässä.

Juuri tästä syystä on parempi, että vanhat jäävät asumaan päärakennusta, kotiaan ja pihaansa, nuorille tehdään koti muualle. Ei tule sanomista siitä, että näin on aina tehty, kun nuorellaparilla ei ole mitään asiaa päärakennukseen. Toki se harmittaa, jos ei ole varaa kuin pieneen tupaan, kun vanhalla pariskunnalla voi olla hyvinkin 300 neliötä. Mutta säästytään riidoilta ja se on pääasia!

Vielä parempi on, jos jälkipolvi ei astu remmiin ollenkaan vaan vanhukset pitävät tilaa sen minkä jaksavat ja perikunta myy pellot pois.

Minä olen se hankala anoppi, joka en lähtenytkään muualle eli maat on myyty, mutta tilan päärakennus tontteineen jäi minulle. Vähän siinä oli miniällä kakistelemista, hän kun oletti, että tilakaupassa "kaikki" olisi tullut mukana. Tässä vain sattuu olemaan niin, että päärakenus on aikanaan tehty toisen tilan maille, lohkottu siitä ja saanut oman kiinteistötunnuksensa. Syytinkinä tulee polttopuut ja vesi, muuten vastaan kuluista itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Appivanhemmat muuttivat n. kilometrin päähän, tilan maille. Homman piti olla selvä, päärakennus ja pihapiiri minun ja miehen omaa. Heti ekana kesänä anoppi kävi työpäiväni aikana poimimassa viinimarjat, ihan mitään kyselemättä tietysti. Vedin sellaiset herneet nenään että laitoin matalaksi kaikki marjapensaat, on harmittanut hemmetisti jälkikäteen. On myös tultu tekemään heille kotiin polttopuita silloin, kun meillä on ollut vieraita, tosi mukava istuskella ulkona kun sirkkeli huutaa vähän matkan päässä.

Juuri tästä syystä on parempi, että vanhat jäävät asumaan päärakennusta, kotiaan ja pihaansa, nuorille tehdään koti muualle. Ei tule sanomista siitä, että näin on aina tehty, kun nuorellaparilla ei ole mitään asiaa päärakennukseen. Toki se harmittaa, jos ei ole varaa kuin pieneen tupaan, kun vanhalla pariskunnalla voi olla hyvinkin 300 neliötä. Mutta säästytään riidoilta ja se on pääasia!

Vielä parempi on, jos jälkipolvi ei astu remmiin ollenkaan vaan vanhukset pitävät tilaa sen minkä jaksavat ja perikunta myy pellot pois.

Moni tekee juuri noin ja sitten alkaa perinnönjaossa itku siitä, kun ne pahukset olivatkin jo eläissään myyneet pellot serkulle.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen se hankala anoppi, joka en lähtenytkään muualle eli maat on myyty, mutta tilan päärakennus tontteineen jäi minulle. Vähän siinä oli miniällä kakistelemista, hän kun oletti, että tilakaupassa "kaikki" olisi tullut mukana. Tässä vain sattuu olemaan niin, että päärakenus on aikanaan tehty toisen tilan maille, lohkottu siitä ja saanut oman kiinteistötunnuksensa. Syytinkinä tulee polttopuut ja vesi, muuten vastaan kuluista itse.

No mitäs poikasi on mieltä?

Vanhemmista kyllä halutaan heti eroon kun tilaa aletaan pitää, mutta sitten heidän pitää olla kuitenkin ilmainen työreservi ja lasten/lemmikkien hoitopalvelu aina tarvittaessa?

Vanha pari muutti omaan taloon kävelymatkan päähän, mutta niin ettei meillä ole edes näköyhteyttä. Omat taloudet täysin. Siinä mielessä kätevää, että lastenvahdit ovat lähellä ja melkein aina saatavilla. Appivanhemmista appiukko pyyhältää meille suunnilleen päivittäin, anoppi on ylivarovainen, ja yrittää jo vähän liikaakin olla puuttumatta meidän asioihin.