Maatilalla asuvat, miten teillä on ratkaistu sukupolvenvaihdoksessa vanhan isäntäparin asuminen ja asema?

Karkoitin.

meillä ratkaistiin sukupolvenvaihdos niin, että vanha isäntä saa koeajaa nuorta emäntää kerran viikossa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Appivanhemmat muuttivat n. kilometrin päähän, tilan maille. Homman piti olla selvä, päärakennus ja pihapiiri minun ja miehen omaa. Heti ekana kesänä anoppi kävi työpäiväni aikana poimimassa viinimarjat, ihan mitään kyselemättä tietysti. Vedin sellaiset herneet nenään että laitoin matalaksi kaikki marjapensaat, on harmittanut hemmetisti jälkikäteen. On myös tultu tekemään heille kotiin polttopuita silloin, kun meillä on ollut vieraita, tosi mukava istuskella ulkona kun sirkkeli huutaa vähän matkan päässä.

 

Oletko nyt oikeasti tosissasi että viinimarjojen poimiminen aiheutti raivarin??

Etkö ymmärrä mikä käytöksessä on väärin? Vähän sama jos joku tulisi jääkaapillesi mitään sanomatta ja tekisi voileivän

Ei ole ollut mitään ongelmia sen jälkeen kun nimet oli papereissa ja lähdettiin vanhan isännän kanssa hirvimetsälle......möö... turpa kii hirvi...

Asuvat tilalla, me muualla. Mies käy tilallaan töissä ja auttelee samalla vanhempiaan. Jos joskus kunto heikkenee niin, etteivät pysty tuossa asumaan, muuttavat kylille ja me tilalle. 

Tietosi kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kukaan peräkamaripoika voi yksin päättää, että mä hei muutan nyt tähän mun naisystävän kanssa ja vanhemmat muuttaa muualle ja sisaruksilla ei ole enää mitään asiaa koko paikkaan.

Tiedän yhden tapauksen, missä perheen yksi lapsi neljästä painosti vanhempansa "sukupolvenvaihdokseen" ja hääti vanhemmat kirkonkylälle asumaan. Omistussuhteet säilyi kuitenkin ennallaan, eli tämä yksi ei kuitenkaan omistanut mitään, vaan edelleen ne vanhemmat. Hän vain työskenteli ja asui tilalla. Kuitenkin tämä alkoi käyttäytyä kuin olisi omistanut kaiken. Mielestäni tosi törkeää.

 

Mistä sä tiedät varmaksi ettei ole ositettu? Kuka alkaa pitämään tilaa tosissaan jos tuotto menee toisten pussiin ja yhtäkkiå joku voi viedä elinkeinon kaiken edestäsi?

Ennen kyllä tehtiin niin, että tila sille joka siihen jää ja muut ostetaan ulos. Järkevää tietysti jä

Mä taas miniänä en halua muuttaa, koska tiedän, että appivanhemmat ja sisarukset edelleen liikkuisi siellä kuin kotonaan. Ei se tila oo mun unelma, enempi rasite, joka tuli muuten hyvän miehen mukana. Olen luvannut miehelle, että muutan sinne sitten, kun hänen vanhemmistaan aika jättää. Aiemmin en, vaikka kuinka lupasivat antaa oman rauhan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Appivanhemmat muuttivat n. kilometrin päähän, tilan maille. Homman piti olla selvä, päärakennus ja pihapiiri minun ja miehen omaa. Heti ekana kesänä anoppi kävi työpäiväni aikana poimimassa viinimarjat, ihan mitään kyselemättä tietysti. Vedin sellaiset herneet nenään että laitoin matalaksi kaikki marjapensaat, on harmittanut hemmetisti jälkikäteen. On myös tultu tekemään heille kotiin polttopuita silloin, kun meillä on ollut vieraita, tosi mukava istuskella ulkona kun sirkkeli huutaa vähän matkan päässä.

 

Oletko nyt oikeasti tosissasi että viinimarjojen poimiminen aiheutti raivarin??

Etkö ymmärrä mikä käytöksessä on väärin? Vähän sama jos joku tulisi jääkaapillesi mitään sanomatta ja tekisi voileivän

Ymmärrän sen vääryyden, mutta silti aika tasapainoton reaktio. En myöskään hajottaisi jääkaappia ja heittäisi loppuja voileipätarpeita roskiin. 

meillä mty ja nuoripari rakensi talonsa samaan pihapiiriin.Välit hyvät kaikkien kesken.En puutu heidän juttuihin eikä he meidän.Lasten kannalta hyvä ratkaisu ja muutenkin voidaan joustaa puolin ja toisin, kellä ny mitäkin menoja.Kun myydään loput tilasta, niin miehen kanssa muutetaan pois tilalta.

Mä luin aluksi "miten teillä on ratkaisu sukupuolenvaihdoksessa" haha

Aikanaan kun tehtiin sukupolvenvaihdos, vaihdettiin samalla asuntoja. Ei ollut puhettakaan, että olisi saman katon alla asuttu. Tilan olisi saanut halvalla, jos olisi tehty syytinki, mutta kuka semmoiseen nykyään lähtee?

Meillä vanha pariskunta asuu päärakennusta (vähän yli 400 neliötä) ja meillä nuorilla on noin 1 km päässä "muorintupa" eli miehen isovanhempien aikoinaan korjaama noin 80 neliön mökki. Mies käy tilalla töissä, siellä on erikseen vanha väentupa, jossa toimistotila ja "pukuhuone". Ei tule sanomista, kun asutaan erillään eikä ole yhteistä pihaa, vaikka vähän ärsyttää se, että heillä on tilaa, meillä ei.