Lue keskustelun säännöt.
Maatilalla asuvat, miten teillä on ratkaistu sukupolvenvaihdoksessa vanhan isäntäparin asuminen ja asema?
Oliko mielestänne toimiva ratkaisu, oletteko saaneet heti alusta asti pitää paikan omana kotinanne, vai onko vanha pari tai sisarukset pistäneet hanttiin? Erityisesti kiinnostaa miten on mennyt, jos vanha pari jää asumaan samaan talouteen, tai omaan rakennukseen samaan pihapiiriin.
Kommentit (471)
261/471
|
22.05.2020 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En missään nimessä suosittele että vanha pari jää tilan välittömään läheisyyteen asumaan. Tulin itse miniäksi maatilalle ja appivanhemmat sanoi että todellakin lähtevät, he eivät halua meille samaa mitä itse kokivat kun apen vanhemmat pistivät nokkansa heidän asioihin. Vanha pari kirkonkylälle tai jos on vielä hyvissä voimissa niin muuttaa vaikka johonkin mummonmökkiin omalle kylälle.
Kannnattaa hommata ihan omilla rahoilla maatila josei halua omistajia nurkkiin.
Sano tämä niille vanhuksille, jotka jäävät kiusaamaan aikuista lastaan ja tämän puolisoa.
Ne miniät tulee maatiloille hyvin usein tyhjätaskuina. Syytinki tarkoittaa taloudekkisessa mielessä sitä että jatkaja ostaa tilan halvempaan hintaan. ei siinä tyhjätaskuminiöillä ole nokan koputtamista. Kannattaa jäädä sinne kuntakeskuksen rivitaloon asumaan ja niin ihan oman pikku postimerkkipihan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Junteilla on junttien ongelmat.
Onneksi ollaan jo ties kuinka monennen polven kaupunkilaisia ja jokaisella sukupolvella on omat asumiset ja ammatit.
Ja näiden junttien tuottamaa ruokaa sinäkin syöt.
Vaikka ostaisi ulkomaista, joku juntti sekin on tuottanut.
Mutta ulkomaiset elintarvikkeet ovat parempia ja halvempia eivätkä minun verorahoillani tuotettuja. Vertaapa vaikka suomalaista loppuunlypsetyn kantturan ”pihviä” ja australialaista pihvikarjan entrecôtea, niin huomaat eron. Tai mitä tahansa mauttomia kotimaisia kasviksia ja ulkomaisia vastaavia, joissa on kypsyyttä ja makua ja hinta murto-osan suomalaisten tuotoksista.
Eikö yhtään hävetä elää sukupolvesta toiseen toisten ihmisten työllään tienaamilla rahoilla? Eikö olisi kiva elättää itsensä ihan oikeasti niin, että ei tarvitsisi yhteiskunnan tukia elääkseen?
Venezuela päätti lopettaa oman maatalouden tukemisen, koska ruokaa saa ulkomailta. Nyt siellä on nälänhätään verrattava tilanne.
Oletko jotenkin onnistunut keplottelemaan itsesi ulkopuolelle Suomen eu-maksuista? Sinä kustannat Eu n alueella tuotettua ruokaa kuten minäkin. Kysypä kuinka moni viljelijä kannatti aikanaan Eu n liittymistä? Kyllä se himo oli ihan muualla. Systeemi on sama Euroopassa kuin täällä. Ehkä kannattaisi harkita muuttoa sinne pihvilihan ääreen?Onko argumenttisi siis se, että koska maksamme EU-tukia, niin sen vuoksi pitää maksaa myös kansallisia tukia? Aika huono argumentti. Maksurasitushan kannattaa minimoida eikä maksimoida niin, että maksetaan vain yhdet tuet eikä tuplia. Lopetetaan siis kansallinen tuki, jolloin selviämme pelkkien EU-tukien maksulla.
Mitään hyötyä kansallisesta tuesta ei ole, koska muista EU-maista tuotavat elintarvikkeet ovat halvempia kuin täällä tuotetut.
Muistan kyllä hyvin, kuinka raivokkaasti viljelijöt vastustivat EU:hun liittymistä. Minulla ei ole yhtään mitään EU:ta vastaan. Se on tuonut meille valikoimiin halvemmat ja laadukkaammat ulkomaiset elintarvikkeet, alhaiset korot, suomalaisten yritysten esteettömän pääsyn maailman suurimmalle yhteismarkkina-alueelle ja koko Euroopan laajuiset opiskelu- ja työntekomahdollisuudet. Muun muassa. EU-jäsenmaksuille saamme siis vastiketta, mutta kansallisille maataloustuille enme. Viimeksi mainituista kannattaa siis luopua.
Totta kai hinta on tuotteelle alempi jos lämpimässä ilmanalaan pystyy korjaamaan 2 tai 3 satoa Suomen yhden sadon sijaan. Suomen ilmastokin on ilmeisesti viljelijän syytä😂😂😂
Yle aarensata saattaapa vielä löytyä dokkari elinolosuhteista espanjalaisella tomaattifarmilla. Siinä sinulle eettistä ruokaa.
Miksi täällä pitäisi väen väkisin viljellä jotain, mihin maan ilmasto ei edes sovellu? On fiksumpaa ostaa tuotteet sieltä, missä niitä pystytään tuottamaan järkevillä tuotantokustannuksilla ja josta niitä siksi saa edullisemmin. Se, että tuotanto ei täällä luonnonolosuhteiden takia kannata, on nimenomaan argumentti sen puolesta, että se on syytä lopettaa ja käyttää varat johonkin, joka tuottaa lisäarvoa eikä tappiota.
Ja suomalaisten viljelijöiden on turha puhua eettisyydestä mitään. Kysehän on ukrainalaisella ym. ulkomaisella halpatyövoimalla pyöritetystä bisneksestä, kuten tänä keväänä on hyvin paljastunut.
Kausityövoiman osuus suomalaisessa maataloudessa on alle 6 %, koska meillä edelleen maatalous perustuu perheviljelmiin eikä niinkään osakeyhtiöihin.
Omituista, että tästä äärimmäisen pienestä porukasta jaksetaan täällä meuhkata koko ajan , kuntakokonaisuutta käsite on suurimmalle osalle maanviljelijöistä täysin vieras. Tunnetko yhtään näitä ukrainalaisia ja oletko puhunut heidän kanssaan? Jos tekee ahkeruudella vuoden tulot Suomessa ja palaa Ukrainaan niin moni on aika tyytyväinen. Aivan samoin kuin suomalaisia hoitajia menee parempien palkkojen perässä muihin Pohjoismaihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En missään nimessä suosittele että vanha pari jää tilan välittömään läheisyyteen asumaan. Tulin itse miniäksi maatilalle ja appivanhemmat sanoi että todellakin lähtevät, he eivät halua meille samaa mitä itse kokivat kun apen vanhemmat pistivät nokkansa heidän asioihin. Vanha pari kirkonkylälle tai jos on vielä hyvissä voimissa niin muuttaa vaikka johonkin mummonmökkiin omalle kylälle.
Kannnattaa hommata ihan omilla rahoilla maatila josei halua omistajia nurkkiin.
Sano tämä niille vanhuksille, jotka jäävät kiusaamaan aikuista lastaan ja tämän puolisoa.
Ne miniät tulee maatiloille hyvin usein tyhjätaskuina. Syytinki tarkoittaa taloudekkisessa mielessä sitä että jatkaja ostaa tilan halvempaan hintaan. ei siinä tyhjätaskuminiöillä ole nokan koputtamista. Kannattaa jäädä sinne kuntakeskuksen rivitaloon asumaan ja niin ihan oman pikku postimerkkipihan.
Semmoinen raikas tuulahdus 1900 -luvun alusta! Miniän pitää sitten kuitenkin sitoutua miljoonavelkoihin, joita tilansiirrossa niskaan tulee?
Minä ainakin ostan kotimaista ruokaa niin paljon kuin mahdollista. Talvella käytän vihanneksia vähemmän kun en halua ostaa esim keinovalolla kasvatettuja tomaatteja, eli ihan kaikkeen en taivu. Luotan siihen että tavara on sitä mitä luvataan, ettei ole elintarvikeväärennöksiä. Ulkomailla ei tulisi mieleen edes syödä kananmunia jotka on jätetty kypsentämättä kokonaan ja suomalaista ruokaa pidän puhtaana, harvoin millään hulavesillä kasteltua. Odotan että Rekotori taas aukeaisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Appivanhemmat muuttivat n. kilometrin päähän, tilan maille. Homman piti olla selvä, päärakennus ja pihapiiri minun ja miehen omaa. Heti ekana kesänä anoppi kävi työpäiväni aikana poimimassa viinimarjat, ihan mitään kyselemättä tietysti. Vedin sellaiset herneet nenään että laitoin matalaksi kaikki marjapensaat, on harmittanut hemmetisti jälkikäteen. On myös tultu tekemään heille kotiin polttopuita silloin, kun meillä on ollut vieraita, tosi mukava istuskella ulkona kun sirkkeli huutaa vähän matkan päässä.
Miten paljon laitoit rahaa likoon kun ostit tilan ? Onko ne appivanhemoien istuttamat ja hotamat marjapuskan oikeeti sun ?
Vaikka tila ja tontti puutarhoineen olisi lahjoitettu uudelle omistajalle, marjapuskat on hänen tai heidän joille tila siirtyy. Eriasia toki jos on sovittu että tilalla tulee olla tiettymäärä marjapuskia myös luopujien poimittavissa. Jos sopimus ei ole kirjallisena juridisesti sillä ei ole juurikaan merkitystä vaan puskat katsotaan oikeudellisesti maanomistajan omaisuudeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Junteilla on junttien ongelmat.
Onneksi ollaan jo ties kuinka monennen polven kaupunkilaisia ja jokaisella sukupolvella on omat asumiset ja ammatit.
Ja näiden junttien tuottamaa ruokaa sinäkin syöt.
Vaikka ostaisi ulkomaista, joku juntti sekin on tuottanut.
Mutta ulkomaiset elintarvikkeet ovat parempia ja halvempia eivätkä minun verorahoillani tuotettuja. Vertaapa vaikka suomalaista loppuunlypsetyn kantturan ”pihviä” ja australialaista pihvikarjan entrecôtea, niin huomaat eron. Tai mitä tahansa mauttomia kotimaisia kasviksia ja ulkomaisia vastaavia, joissa on kypsyyttä ja makua ja hinta murto-osan suomalaisten tuotoksista.
Eikö yhtään hävetä elää sukupolvesta toiseen toisten ihmisten työllään tienaamilla rahoilla? Eikö olisi kiva elättää itsensä ihan oikeasti niin, että ei tarvitsisi yhteiskunnan tukia elääkseen?
Espanjalaiset tomaatit ovat EU-varoilla tuotettuja ja ne on poiminut Afrikkalainen kausityövoima. Australian tuotteet on tuettu australialaisille verodollareilla.
Suomen maataloudentukijärjestelmä on kehitetty sen vuoksi, että elintarviketeollisuus saisi halpaa raaka-ainetta ja kuluttajat halpaa ruokaa. Sen vuoksi valtio määrää, että tuottajien on myytävä alle tuotantohintojen viljelemänsä tuotteet. Tuella kompensoidaan ruoan alihintaan kuten tehdään jokaisessa kehittyneessä maassa by the way.
No jos Suomen maataloustukijärjestelmä on kehitetty sen vuoksi, että saataisiin halpaa raaka-ainetta ja ruokaa, niin miksi sitä ei saada, vaan ruoka on paljon kalliimpaa kuin ulkomainen? Veronmaksajat maksavat siis tyhjästä, kun vastinetta halvan ruoan muodossa ei tuille saada.
Eikä valtio määrää viljelijää myymään yhtään mitään yhtään millään hinnalla. Maataloustuotteiden hintasäännöstely loppui Suomen liittyessä EU:hun eli jo neljännesvuosisata sitten. Valtio ei ole siis määrännyt hintoja enää pitkään aikaan. Tuottaja saa myydä tuotteensa tasan sillä hinnalla, minkä pystyy niille neuvottelemaan. Miksi levität väärää tietoa?
Ja minulle sopii oikein hyvin, että australialaisten ym. tuotteiden hintaa on subventoitu sikäläisten veronmaksajien varoilla. Ei se ole mikään argumentti sen puolesta, että meidän pitäisi tehdä samoin. Jos näet jonkun toisen repivän satasen setelin, riennätkö itse tekemään samoin?
Keskitytään siis hyötymään toisten maiden veronmaksajien kustantamista halvoista elintarvikkeista, lopetetaan täysin tarpeettomat omat maataloustuet ja säästetään rahaa.
No voi hyvänen aika. Suomen ilmastosta tietenkin. Kasvihuoneen tarvitsevat Suomessa valon ja lämmön eli kallista tuottaa. Satoja tulee avomaalla tasan yksi. Osaa vihanneksista ei voi kasvattaa avomaalla.
Kaikki maanviljelijät vastustivat EU:ta, koska heidän tuotteidensa hinnasta otettiin yhdessä yössä 50% pois. Viljelijöille sopisi vallan mainiosti, että saisivat myydä tuotteensa oikeilla tuotantokustannuksilla. Mietipä mitä sen jälkeen maksaa kauppakassi, missä on vaikka makaronia, jauhelihaa, kaurahiutaleita, maitoa ja juustoa? Tulisi sinunkin makaroonilaatikolle pikkasen lisähintaa.Ei tietenkään tulisi. Ostaisin edelleenkin halvempaa ulkomaista ruokaa, ja kotimainen tuottaja menisi ylihintaisten tuotteidensa kanssa konkurssiin. Minun elämässäni ei siis muuttuisi mikään muu kuin että maksaisin vähemmän veroja. Ex-viljelijä sen sijaan joutuisi etsimään uuden työn, josta joku haluaa maksaa hänelle jotain vapaaehtoisesti eikä veroina pakolla otettujen rahojen muodossa.
Katsos kun elintarvikkeita tuotetaan muuallakin kuin Suomessa, vieläpä valtavia määriä ja halvemmalla kuin täällä.
Mistä ajattelit sitä halpaa ruokaa ostaa, kun Suomeen sitä ei enää halvalla myytäisi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yli 25 vuoden syytinkikokemuksella älä missään tapauksessa millään ehdoilla suostu syytinkiin tai siihen, että vanha pari asuu lähellä tilaa.
Lupaan, että välit menevät tosi huonoiksi hyvin nopeasti noissa järjestelyissä. Olemme hukanneet kymmeniätuhansia vanhan päärakennuksen korjauksiin ja lämmitykseen muista vaikeuksista puhumattakaan.
Koko elämäni aikana en ole ollut mistään niin onnellinen kuin siitä, kun pääsin vihdoin eroon syytinkisopimuksesta. Se voi ajaa tilan konkurssiin eikä sitä varmaan nykyisin enää suositellakaan kenellekään. Käytännössä elätin omilla tilan ulkopuolisilla tienesteilläni appivanhempien asumisen ja elämisen.
On myös päinvastaisia kokemuksia syytingistä. Lähipiiristä. Yksi lapsista sai ilmaiseksi tilan syytinkiä vastaan eli elinikäinen syytinki. Kun toinen vanhemmista kuoli alkoi selvitä, että nuoripari oli rahastanut syytinkiläisiä kaiken aikaa ja lopullisesti selvisi kun toinenkin kuoli, että kaikki rahat oli kuluneet syytinkiläisiltä nuorenparin ja heidän lastensa ulkomaanmatkoihin ym humputukseen ja leveään elämään. Käsi ojossa olivat olleet kaiken aikaa rahaa mankumassa ja rahaa oli palanut n 150 000 e. Loppupelissä ei yksin jäljelle jäänyt vanhus edes erottanut markkaa eurosta ja häntä hyväksikäytettiin törkeästi. Piti olla toisinpäin. Juuri ja juuri arkkurahat oli tallessa. Tarina on tosi.
Tilaa ei voi saada ilmaiseksi syytingillä eli ei ole ollut lainvoimainen juttu. Hintaa saa alemmaksi syytingillä. Verottaja kävisi kyllä kimpuun välittömästi tuollaisesta järjestelystä. Syytingillä kun jaetaan se loppu osa hinnasta muille sisaruksille.
Meni siten, että tilalle jäänyt maksoi " kuvannollisesti" sisaruksille pienen lunastussumman, joka näkyi paperilla mutta ei käytännössä. Oli markka valuuttana vielä. Käytännössä sai i"lmaiseksi", koska rahaa ei käytetty kuin paperilla ja sisarukset luottivat siihen, että vanhemmat saavat elinikäisen ylläpidon ja suostuivat järjestelyyn. Rahaa ei todella käytetty käytännössä ja summakin oli Vain jotain 10 000mk/ sisarus. Tilalla oli miltei velaton, sillä velkaa oli vain 12 000mk. Kauppakirja oli pätevä ja lainvoimainen.
Ei voi pitää paikkaansa, koska verottaja puuttuisi peliin heti. Paljonko sitten maksoivat verottajalle lahjaveroa? Suomessa ei voi antaa mitään suurempaa ilman lahjaveroa. Ja kukaan ei tehnyt kavalluksesta rikosilmoitusta? 150 000 häviää ja kukaan ei tee mitään?
Taitaa olla ilkeämielistä juoruilua, koska sekä poliisi että verottaja olisivat muuten kimpussa. Syytinkisopimus tuo ei ainakaan ole ja aariakaan peltoa ei noilla rahoilla saa eli minkälainen maatila kyseessä? Paljonko hehtaareja?
Piti täysin paikkansa. Yksi sisaruksista teki tutkintapyynnön ja se raukesi ts tuli toteamus, ettei ole syytä tutkia. ( ilm taustalla pelasi suhteet..) Yksi kävi kahden lakimiehen luona ( sen jälkeen kun tutkinta raukesi) ja molemmat lakimiehet olivat samaa mieltä, että rikos on tapahtunut ja asiakirjat kertoivat samaa totuutta. Yksi sisaruksista ei halunnut jatkaa " penkomista" ja samaan päätyi lopulta muutkin. Käytännössä mitään eivät olisi saaneet oikeudenkäynnissä, ei ainakaan korvauksia, koska kyse oli tyhjätaskuista, jotka olivat kuluttaneet kaiken ja tehneet kaiken päälle velkaa velan päälle ja kavallussummakin oli jopa suurempi kuin 150 tonnia. Mikään ei riittänyt. Se siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa muuten katsoa raaka-aineiden hintataulukoita euroopassa, hassua että suomalainen vilja ym on halvimpien joukossa. Millähän se raha saataisiin sinne tilalle asti kun jalostettuna se on kuitenkin yksi kalleimmista. Lisäksi olisi tietysti kiva kun ne kasvit ja eläimet kasvatettaisiin samoilla säännöillä, esim antibiootit eläimillä, pakko tuleennutus glyfosaatilla ym.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yli 25 vuoden syytinkikokemuksella älä missään tapauksessa millään ehdoilla suostu syytinkiin tai siihen, että vanha pari asuu lähellä tilaa.
Lupaan, että välit menevät tosi huonoiksi hyvin nopeasti noissa järjestelyissä. Olemme hukanneet kymmeniätuhansia vanhan päärakennuksen korjauksiin ja lämmitykseen muista vaikeuksista puhumattakaan.
Koko elämäni aikana en ole ollut mistään niin onnellinen kuin siitä, kun pääsin vihdoin eroon syytinkisopimuksesta. Se voi ajaa tilan konkurssiin eikä sitä varmaan nykyisin enää suositellakaan kenellekään. Käytännössä elätin omilla tilan ulkopuolisilla tienesteilläni appivanhempien asumisen ja elämisen.
Totta. Tuolloin tilan hintaan tulee nopeasti 100 000 - 300 000 e lisää, koska syytinki lasketaan osaksi kauppahintaa. Jos sitä ei tule, se pitää maksaa kertakorvauksena rahana.
Kyse on myös organisoinnista, voihan syytingin tehdä sillai,et maataloon jää vanha pari asumaan. Ja jatkaja asuu käytännössä uudessa rakennetussa rakennuksessa, mikä on riittävä kaukana, "ettei savupiippu näy", mut vaik vesistön äärellä.
Tällöin kun aika jättää, voi vanhusten talon kunnostaa uudesta käsin ja jättää toisen vuokralle tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En missään nimessä suosittele että vanha pari jää tilan välittömään läheisyyteen asumaan. Tulin itse miniäksi maatilalle ja appivanhemmat sanoi että todellakin lähtevät, he eivät halua meille samaa mitä itse kokivat kun apen vanhemmat pistivät nokkansa heidän asioihin. Vanha pari kirkonkylälle tai jos on vielä hyvissä voimissa niin muuttaa vaikka johonkin mummonmökkiin omalle kylälle.
Kannnattaa hommata ihan omilla rahoilla maatila josei halua omistajia nurkkiin.
Sano tämä niille vanhuksille, jotka jäävät kiusaamaan aikuista lastaan ja tämän puolisoa.
Ne miniät tulee maatiloille hyvin usein tyhjätaskuina. Syytinki tarkoittaa taloudekkisessa mielessä sitä että jatkaja ostaa tilan halvempaan hintaan. ei siinä tyhjätaskuminiöillä ole nokan koputtamista. Kannattaa jäädä sinne kuntakeskuksen rivitaloon asumaan ja niin ihan oman pikku postimerkkipihan.
Joo kaikenlaista on, telkkarissa olo jopa juttua munaminiöistä!
Käytännössä moni haluaa edes osittain tehdä töitä ulkopuolella. Tai ainakin useampia tulonlähteitä kartuttaa.
Kyllä maatilojen ansaintalogiikat täytyy olla monipuolisia, monenlaista sijoitusta täytyy osasta.
Täytyy myös osata välttää joutumasta investointi-orjuuteen.
Kokonaisvaltaista taloudenhoitoa ei voi väheksyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En missään nimessä suosittele että vanha pari jää tilan välittömään läheisyyteen asumaan. Tulin itse miniäksi maatilalle ja appivanhemmat sanoi että todellakin lähtevät, he eivät halua meille samaa mitä itse kokivat kun apen vanhemmat pistivät nokkansa heidän asioihin. Vanha pari kirkonkylälle tai jos on vielä hyvissä voimissa niin muuttaa vaikka johonkin mummonmökkiin omalle kylälle.
Kannnattaa hommata ihan omilla rahoilla maatila josei halua omistajia nurkkiin.
Sano tämä niille vanhuksille, jotka jäävät kiusaamaan aikuista lastaan ja tämän puolisoa.
Ne miniät tulee maatiloille hyvin usein tyhjätaskuina. Syytinki tarkoittaa taloudekkisessa mielessä sitä että jatkaja ostaa tilan halvempaan hintaan. ei siinä tyhjätaskuminiöillä ole nokan koputtamista. Kannattaa jäädä sinne kuntakeskuksen rivitaloon asumaan ja niin ihan oman pikku postimerkkipihan.
Se ei kuulu tilasta luopuneille appivanhemmille pätkääkään, kuinka paljon aikuinen lapsi haluaa jakaa omistusta ja päätäntävaltaa puolisolleen. Normaali ihminen haluaa, että itse valittu puoliso saa pitää kotiaan kotinaan ja vanhemmat sopeutuvat siihen, eikä päinvastoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En missään nimessä suosittele että vanha pari jää tilan välittömään läheisyyteen asumaan. Tulin itse miniäksi maatilalle ja appivanhemmat sanoi että todellakin lähtevät, he eivät halua meille samaa mitä itse kokivat kun apen vanhemmat pistivät nokkansa heidän asioihin. Vanha pari kirkonkylälle tai jos on vielä hyvissä voimissa niin muuttaa vaikka johonkin mummonmökkiin omalle kylälle.
Kannnattaa hommata ihan omilla rahoilla maatila josei halua omistajia nurkkiin.
Sano tämä niille vanhuksille, jotka jäävät kiusaamaan aikuista lastaan ja tämän puolisoa.
Ne miniät tulee maatiloille hyvin usein tyhjätaskuina. Syytinki tarkoittaa taloudekkisessa mielessä sitä että jatkaja ostaa tilan halvempaan hintaan. ei siinä tyhjätaskuminiöillä ole nokan koputtamista. Kannattaa jäädä sinne kuntakeskuksen rivitaloon asumaan ja niin ihan oman pikku postimerkkipihan.
Niin että ottaa miljoonavelat niskaan ihan mukisematta ja muuttaa kuntakeskuksen rivitaloon, koska turpa pitää pitää kiinni? Akateemisen tutkinnon eli pitkien opintojen takia ei välttämättä ole omaisuutta kertynyt, mutta emäntä pihalle heti kun velat niskassa.ok.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Appivanhemmat muuttivat n. kilometrin päähän, tilan maille. Homman piti olla selvä, päärakennus ja pihapiiri minun ja miehen omaa. Heti ekana kesänä anoppi kävi työpäiväni aikana poimimassa viinimarjat, ihan mitään kyselemättä tietysti. Vedin sellaiset herneet nenään että laitoin matalaksi kaikki marjapensaat, on harmittanut hemmetisti jälkikäteen. On myös tultu tekemään heille kotiin polttopuita silloin, kun meillä on ollut vieraita, tosi mukava istuskella ulkona kun sirkkeli huutaa vähän matkan päässä.
Juuri tästä syystä on parempi, että vanhat jäävät asumaan päärakennusta, kotiaan ja pihaansa, nuorille tehdään koti muualle. Ei tule sanomista siitä, että näin on aina tehty, kun nuorellaparilla ei ole mitään asiaa päärakennukseen. Toki se harmittaa, jos ei ole varaa kuin pieneen tupaan, kun vanhalla pariskunnalla voi olla hyvinkin 300 neliötä. Mutta säästytään riidoilta ja se on pääasia!
Vielä parempi on, jos jälkipolvi ei astu remmiin ollenkaan vaan vanhukset pitävät tilaa sen minkä jaksavat ja perikunta myy pellot pois.
Meillä tulee olemaan tämä tilanne, ollaan mieheni kanssa viimeinen sukupolvi, joka tätä tilaa pitää.
Omat appivanhemmat asuivat päätalossa loppuun asti ja me noin kilometrin päässä. Joka asiaan puuttuivat ja appi vielä kaksikymppisenä komenteli miestäni kuin pikkupoikaa.
Jos meillä nuori polvi jatkaisi tilan pitoa, joutuisin viemään mieheni ihan muualle asumaan, osoittaa jo muutenkin ikävästi samanlaista tarvetta mestaroida nuoren polven elämää kuin omat vanhempansakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En missään nimessä suosittele että vanha pari jää tilan välittömään läheisyyteen asumaan. Tulin itse miniäksi maatilalle ja appivanhemmat sanoi että todellakin lähtevät, he eivät halua meille samaa mitä itse kokivat kun apen vanhemmat pistivät nokkansa heidän asioihin. Vanha pari kirkonkylälle tai jos on vielä hyvissä voimissa niin muuttaa vaikka johonkin mummonmökkiin omalle kylälle.
Kannnattaa hommata ihan omilla rahoilla maatila josei halua omistajia nurkkiin.
Sano tämä niille vanhuksille, jotka jäävät kiusaamaan aikuista lastaan ja tämän puolisoa.
Ne miniät tulee maatiloille hyvin usein tyhjätaskuina. Syytinki tarkoittaa taloudekkisessa mielessä sitä että jatkaja ostaa tilan halvempaan hintaan. ei siinä tyhjätaskuminiöillä ole nokan koputtamista. Kannattaa jäädä sinne kuntakeskuksen rivitaloon asumaan ja niin ihan oman pikku postimerkkipihan.
Missä ne lapset asuu, kun emäntä asuu rivitalossa kirkonkylällä?
Älä missään nimessä suostu appivanhempiin samassa pihapiirissä ja syytinki on vihonviimeinen. Meillä oli molemmat ja olemme kärsineet valtavasti sekä taloudellisesti että henkisesti. Anoppi jäi jo alle viisikymppisenä syytingille ja olemme elättäneet häntä yli 30 vuotta, rempanneet taloa ja palkaksi tästä ja kaikesta muusta huolenpidosta olen saanut lähinnä huutoa ja haukkumista. Erokin on ollut monta kertaa todella lähellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikkein hankalinta on vaihe, kun pitää odottaa sukupolvenvaihdosta vuosia. Tässä esimerkki elävästä elämästä.
Naimisiin 24 ja 26v. Siinä vaiheessa isäntäpari 47ja 50. Sukupolvenvaihdos 10 vuotta myöhemmin 34 ja 36v, lapset 9 ja 7v. Kymmenen pitkää vuotta miniänä ilman mitään sananvaltaa. Onneksi oma työ ja omat rahat.
Ja ei kestä kuin reilu 20 vuotta, kun silloin yli 30v poika jo haluaa uudeksi isännäksi.
Tässä tilanteessa ehkä kannattaisi harkita maatalousyhtymän perustamista, jokaisella olisi oma osansa ja työpanoksensa. Tilaa voisi kehittää tulevaisuutta ajatellen tehokkaammin.
Yritystä ei kannata perustaa vain sukulaisuussuhteen perusteella. Meillä tehtiin spv kun luopujat olivat alle 50 ja suostuivat vain syytingisopimuksella myymään tilan. Siitä vasta painajainen olisikin tullut, jos heidän kanssaan olisi perustettu maatalousyhtymä!
Kuka on niin hullu, että tekee sukupolvenvaihdoksen ennen ikärajojen täyttymistä? Vai menikö ne tilasta luopuneet muualle töihin? Tuolla tavalla kun esim. eläke jää takuueläkkeeksi, vaikka olisi vuosia maksanut MYELiä.
Eivät menneet muualle töihin. Spv:ssä saa luopumiseläkettä ja työtulon perusteella maksettua vanhuuseläkettä myöhemmin eläkeikään tultaessa, ja takuueläkettä suurempi summa tuli kyllä. Summahan riippuu tilakoosta (MELA -maksut määräytyvät sen mukaan). Tilasta ja talosta tulee tietysti rahat myös tilille ja syytinkiläissopimuksen mukaan asuminen ilmaista sisältäen kaiken talon kunnostuksesta alkaen. Kyllä siinä voiton puolelle jäivät, koska asumisesta (lämmitykset, vedet yms.) ei tarvinnut maksaa killinkiäkään lähes 30 vuoteen. Tuo tehtiin markka-aikaan ennen EU:ta ja heti, kun se iän puolesta oli mahdollista. Nykysäännöt ovat kai muuttuneet niin, että luopumiseläke tulee vasta myöhemmin mahdolliseksi, kuitenkin ennen normaalia eläkeikää.
Spv:n tarkoitushan on saada tila mahdollisimman aikaisin jatkajille. Nykyiset säännöt ovat ehkä erilaiset, mutta silloin oli näin, että jo viisikymppisenä pystyi jättämään tilanpidon. Jos viljelijä jättää tilan nuoremmalle polvelle vasta eläkeikäisenä, on jatkaja jo tehnyt työuransa muualla, koska lapsetkin ovat jo 40+. Kukaan ei rupea tilaa niin kauan odottamaan. Siksi spv on olemassa ja se on periaatteessa järkevä systeemi.
Meillä oli sama tilanne eikä markka-aikaan kukaan ymmärtänyt miten heikoksi kannattavuus menee, mutta silti on syytinkiläisten elatus ja talon kunnostus ristinä. En voi olla tuntematta kiukkua sitä tyyppiä kohtaan, joka meille tuon sopimuksen "asiantuntijana" teki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yli 25 vuoden syytinkikokemuksella älä missään tapauksessa millään ehdoilla suostu syytinkiin tai siihen, että vanha pari asuu lähellä tilaa.
Lupaan, että välit menevät tosi huonoiksi hyvin nopeasti noissa järjestelyissä. Olemme hukanneet kymmeniätuhansia vanhan päärakennuksen korjauksiin ja lämmitykseen muista vaikeuksista puhumattakaan.
Koko elämäni aikana en ole ollut mistään niin onnellinen kuin siitä, kun pääsin vihdoin eroon syytinkisopimuksesta. Se voi ajaa tilan konkurssiin eikä sitä varmaan nykyisin enää suositellakaan kenellekään. Käytännössä elätin omilla tilan ulkopuolisilla tienesteilläni appivanhempien asumisen ja elämisen.
Totta. Tuolloin tilan hintaan tulee nopeasti 100 000 - 300 000 e lisää, koska syytinki lasketaan osaksi kauppahintaa. Jos sitä ei tule, se pitää maksaa kertakorvauksena rahana.
Kyse on myös organisoinnista, voihan syytingin tehdä sillai,et maataloon jää vanha pari asumaan. Ja jatkaja asuu käytännössä uudessa rakennetussa rakennuksessa, mikä on riittävä kaukana, "ettei savupiippu näy", mut vaik vesistön äärellä.
Tällöin kun aika jättää, voi vanhusten talon kunnostaa uudesta käsin ja jättää toisen vuokralle tms.
Totta kai noin voi tehdä, mutta antaako pankki lainaa siihen uuteen taloon? Vakuudet ei välttämättä enää riitä ellei miniä tuo mukanaan 200 000 - 300 000 euroa. Valitettavan harva tuo, mutta maatila halutaan silti omistaa puoliksi.
Asutaan samassa talossa, ei ongelmia. Appivanhemmilla on oma asunto, molemmissa asunnoissa omat uloskäynnit jne. Appiukkoni äiti oli anopin sanoja lainaten sellainen perkele, että hän on hyvin tarkka siitä ettei puutu minun ja mieheni tekemisiin.
Vierailija kirjoitti:
Älä missään nimessä suostu appivanhempiin samassa pihapiirissä ja syytinki on vihonviimeinen. Meillä oli molemmat ja olemme kärsineet valtavasti sekä taloudellisesti että henkisesti. Anoppi jäi jo alle viisikymppisenä syytingille ja olemme elättäneet häntä yli 30 vuotta, rempanneet taloa ja palkaksi tästä ja kaikesta muusta huolenpidosta olen saanut lähinnä huutoa ja haukkumista. Erokin on ollut monta kertaa todella lähellä.
Meillä vanhemmat piti vanhan päärakennuksen, se lohkottiin tontteineen eroon päätilasta. Näin ei tullut syytinkivaadetta, mutta ikävästi menivät testamenttaamaan talonsa minulle, ei veljelle. Nyt minä ja perhe asumme varsin mukavaa 10 huoneen hirsitaloa, veli ja vaimonsa asuvat 2h+k pikkutalossa. Pankki ei anna heille lisää lainaa uuden talon rakentamiseen eikä veli suostu luopumaan tilanpidosta. Kälyn kannalta aika lailla ikävä juttu.