Maatilalla asuvat, miten teillä on ratkaistu sukupolvenvaihdoksessa vanhan isäntäparin asuminen ja asema?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Appivanhemmat muuttivat n. kilometrin päähän, tilan maille. Homman piti olla selvä, päärakennus ja pihapiiri minun ja miehen omaa. Heti ekana kesänä anoppi kävi työpäiväni aikana poimimassa viinimarjat, ihan mitään kyselemättä tietysti. Vedin sellaiset herneet nenään että laitoin matalaksi kaikki marjapensaat, on harmittanut hemmetisti jälkikäteen. On myös tultu tekemään heille kotiin polttopuita silloin, kun meillä on ollut vieraita, tosi mukava istuskella ulkona kun sirkkeli huutaa vähän matkan päässä.

Ostiti siis tilan puoliksi miehesi kanssa?

Mitä väliä sillä on, omistiko ne pensaat pariskunta yhdessä vai vain toinen osapuoli? Anopin pensaita ne ainakaan eivät olleet.

Rakastuin maanviljelijään.  Ennen naimisiinmenoa sanoin tulevalle miehelleni, että en muuta tilalle jos appi ja anoppi ovat siellä.

He muuttivat sitten kirkonkylälle.  Anoppi kävi kyllä monena päivänä viikossa tekemässä töitä.  Ei haitannut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Junteilla on junttien ongelmat.

Onneksi ollaan jo ties kuinka monennen polven kaupunkilaisia ja jokaisella sukupolvella on omat asumiset ja ammatit.

Hyvä. Mitä te muuten syötte?

Eilen meni alkuun katkarapuja islannista, niiden kanssa ruotsalaista majoneesia ja kanadalaista siianmätiä, päälle tiraus sitruunamehua. En muista, mistä sitruuna oli, mutta ei ainakaan Suomesta :D

Sitten australialaista naudan filepihviä, sen kanssa uusia perunoita italiasta, tomaatteja, kevätvihanneksi ym. Hollannista, Espanjasta ja Italiasta.

Jälkkäriksi juustoja (roquefort, comté ym.) Ranskasta ja Sveitsistä.

Palanpainikkeeksi alkuun rieslingiä Elsassista, siis ranskasta, ja pääruoan ja juustojen kanssa punaviiniä Australiasta.

Saattaa olla, että tilli katkarapujen päällä oli Suomesta :-D

Todella surullista kehuskella tällaisella. Terveisin toinen kaupunkilainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syytinkikin on jokaisen oma valinta. Jos ei sitä halua, niin sitten ostaa vanhemmat ja sisarukset heti alusta asti ulos ja on valmis maksamaan kalliisti ja olemaan pankin orja pidempään. Oma valinta. Mutta jos ottaa sen taloudellisesti halvemman tien, niin kantaa sitten siitäkin sen vastuun ja hyväksyy seuraukset.

Monissa tapauksissa vain on niin, että ilman syytinkiä ei suostuta tilakaupaankaan. Joten vaihtoehdot ovat käytännössä joko vaihtaa ammattia tai ostaa tila syytinkioikeuden kera. Silloinkin tietysti on kyse omasta valinnasta, että syytinkiin suostuu, se on ihan totta. Mutta kyse ei ole välttämättä siitä, että tila haluttaisiin saada halvemmalla syytingin avulla.

Näin oli meilläkin. Ei olisi pitänyt suostua missään nimessä, olemme välttäneet konkurssin vain minun ja mieheni tilan ulkopuolisen työssäkäynnin ansiosta ja kaupan päälle haukkuja joka asiasta. Vaikka olemme elättäneet yli 30 vuotta, sähköt, vedet, remontit jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En missään nimessä suosittele että vanha pari jää tilan välittömään läheisyyteen asumaan. Tulin itse miniäksi maatilalle ja appivanhemmat sanoi että todellakin lähtevät, he eivät halua meille samaa mitä itse kokivat kun apen vanhemmat pistivät nokkansa heidän asioihin. Vanha pari kirkonkylälle tai jos on vielä hyvissä voimissa niin muuttaa vaikka johonkin mummonmökkiin omalle kylälle.

Kannnattaa hommata ihan omilla rahoilla maatila josei halua omistajia nurkkiin.

Aika karmivaa oikeasti ja kuvastaa miten jatkaja pitää itseään edelleen talon ja tilan omistajana, vaikka on myynyt sen jatkajille, jotka ovat omilla varoillaan sen ostaneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En missään nimessä suosittele että vanha pari jää tilan välittömään läheisyyteen asumaan. Tulin itse miniäksi maatilalle ja appivanhemmat sanoi että todellakin lähtevät, he eivät halua meille samaa mitä itse kokivat kun apen vanhemmat pistivät nokkansa heidän asioihin. Vanha pari kirkonkylälle tai jos on vielä hyvissä voimissa niin muuttaa vaikka johonkin mummonmökkiin omalle kylälle.

Kannnattaa hommata ihan omilla rahoilla maatila josei halua omistajia nurkkiin.

Mitä sä horiset? Omilla rahoilla tai pankin rahoilla ne maatilat hommataan. Ilmaiseksiko luulit että tilat omistajaa vaihtaa?

Suosittelen lämpimästi, että et tule kommentoimaan asioita joista sinulla ei ole hajuakaan.

Sukupolvenvaihdos ei tosiaan ole ilmaista, ja vielä kun maksetaan sisarukset ulos perinnöstä, aloittelee useimmat tilalliset uransa korviaan myöten veloissa.

Vierailija kirjoitti:

Uskomatonta, että asenne on vieläkin niin monella se, että maatilalle tulee miniä, eikä tasavertainen puoliso. Ja että isäntäparin keskinäiset raha- ja muut asiat jotenkin kuuluisivat tilan entisille omistajille, että se maatilan miniä on tyhjätasku vapaamatkustaja, jos ulkopuolisille ei kerrota että hän tuo mukanaan x määrän rahaa. Mitä se kenellekään kuuluu miten kaksi aikuista tekevät omistustensa kanssa? Kun nimet on kauppakirjassa, myyjällä ei ole enää sanomista.

Aivan, kunhan tekee avioehdon huolella.

Minä ainakin kun otin vaimon, tein avioehdon, mikä on täysin poissulkeva avioeron varalta, muttei kuoleman varalta.

Se vaan on niin, että elämä perustuu enemmän tai vähemmän vastapalveluksiin ja kumppanuuteen.

Rakkauskin on aina määräaikaista, enintään elämän mittaista. Avioliitto päättyy joko eroon tai kuolemaan.

Vierailija kirjoitti:

Se, että toisissa maissa haaskataan veronmaksajien rahoja, ei ole peruste sille, että meidänkin pitäisi tehdä niin.

Samalla verukkeella voitaisiin poistaa päiväkotien maksutukijärjestelmä, lapsilisät, asumistuet, opiskelutuet, työttömyystuet, maksuton koululaitos ja terveydenhuolto sekä eläkkeet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En missään nimessä suosittele että vanha pari jää tilan välittömään läheisyyteen asumaan. Tulin itse miniäksi maatilalle ja appivanhemmat sanoi että todellakin lähtevät, he eivät halua meille samaa mitä itse kokivat kun apen vanhemmat pistivät nokkansa heidän asioihin. Vanha pari kirkonkylälle tai jos on vielä hyvissä voimissa niin muuttaa vaikka johonkin mummonmökkiin omalle kylälle.

Kannnattaa hommata ihan omilla rahoilla maatila josei halua omistajia nurkkiin.

Sano tämä niille vanhuksille, jotka jäävät kiusaamaan aikuista lastaan ja tämän puolisoa.

Ne miniät tulee maatiloille  hyvin usein tyhjätaskuina. Syytinki tarkoittaa taloudekkisessa mielessä sitä että jatkaja ostaa tilan halvempaan hintaan. ei siinä tyhjätaskuminiöillä ole nokan koputtamista. Kannattaa jäädä sinne kuntakeskuksen rivitaloon asumaan ja niin ihan oman pikku postimerkkipihan.

Niin että ottaa miljoonavelat niskaan ihan mukisematta ja muuttaa kuntakeskuksen rivitaloon, koska turpa pitää pitää kiinni? Akateemisen tutkinnon eli pitkien opintojen takia ei välttämättä ole omaisuutta kertynyt, mutta emäntä pihalle heti kun velat niskassa.ok.

No jos haluat omistaa jotain eikä sinulla ole sitä varten säästöjä, niin sitten pitää ottaa lainaa. Akateemisen tutkinnon suorittaneella voisi olla vaikka työpaikka, jossa jatkaa edelleen, ei maatila ole mikään vankila, josta ei pääse muualle töihin.

Onko joku väittänyt että se on vankila? Ja sillä akateemisen tutkinnon suorittaneella on työpaikka, mutta ei taskut täynnä rahaa. Avioitumisen kautta kuitenkin kantaa vastuuta tilan veloista. Eli siis emännäksi ei saa mennä ja rakastua maatilan mieheen jos opiskelee ja ei ole kerännyt omaisuutta? Kerrotko tarkemmin, että miten tämä perheen perustaminen pitäisi hoitaa?

Miten itse löysit puolison tilalle, kun kriteerit on että pitää olla rikas. Haluan kuulla, kiitos. Tuolla maa- ja metsätaloustieteellisessä kun usein parit toisensa tapaavat niin tuppaa olemaan aika köyhää porukkaa.

Mistä keksit, että avioliitossa on vastuussa puolisonsa veloista? Ei ole.

Emännäksi saa mennä vaikka miten köyhänä, mutta silloin laittaa nimensä avioehtoon, jonka mukaan omaisuus - olipa se hankittu ennen liittoa tai sen aikana, saatu perinnöksi tai hankittu perinnön tuotolla, saatu lahjaksi tai hankittu lahjan tuotolla - on vain ja ainoastaan sen, joka ko. omaisuuden omistaa.

Ja sen jälkeen hankkii itse omat rahansa tekemällä töitä tilan ulkopuolella. Sitä vartenhan on yliopistossa opiskellut, että itse itsensä elättää.

Eli töitä tilalla saa tehdä ja maksella tilan velkoja omalla työllään tilan ulkopuolella, mutta siitä ei saa mitään taloudellista hyötyä koitua.

Hyvä, kaikenlaisia mielipiteitä maailmaan mahtuu, mutta onneksi lainsäädäntö tulee apuun, jos avioehto on ja tilalla on töissä ollut vuosikymmenet, niin tyhjin käsin ei tarvitse lähteä. 

Jos olet töissä tilan ulkopuolella, niin et ole töissä tilalla. Yritä nyt jo päättää, maksetaanko sinusta MYELiä vai ei. Ja jos maksetaan, niin silloin toki tiedätkin, miten tätä asiaa on verotuksessa osaltasi tarkasteltu. Käytännössä et saa euroakaan, jos puoliso voi osoittaa, että olet hankkinut elantosi jossain muualla kuin maatilan töissä.

Voi olla töissä sekä tilalla että tilan ulkopuolella.

Niin voikin, mutta miksi ihmeessä olisi?

Siksi kun muuten ei tule toimeen esimerkiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En missään nimessä suosittele että vanha pari jää tilan välittömään läheisyyteen asumaan. Tulin itse miniäksi maatilalle ja appivanhemmat sanoi että todellakin lähtevät, he eivät halua meille samaa mitä itse kokivat kun apen vanhemmat pistivät nokkansa heidän asioihin. Vanha pari kirkonkylälle tai jos on vielä hyvissä voimissa niin muuttaa vaikka johonkin mummonmökkiin omalle kylälle.

Kannnattaa hommata ihan omilla rahoilla maatila josei halua omistajia nurkkiin.

Sano tämä niille vanhuksille, jotka jäävät kiusaamaan aikuista lastaan ja tämän puolisoa.

Ne miniät tulee maatiloille  hyvin usein tyhjätaskuina. Syytinki tarkoittaa taloudekkisessa mielessä sitä että jatkaja ostaa tilan halvempaan hintaan. ei siinä tyhjätaskuminiöillä ole nokan koputtamista. Kannattaa jäädä sinne kuntakeskuksen rivitaloon asumaan ja niin ihan oman pikku postimerkkipihan.

Maatilan pyöritys on sen verran kokonaisvaltainen elämäntapa, että jos miniäksi menee, niin pitää olla kyllä tosi hyvin kutsumusta hommaan. Mutta kynnysmatoksi ei pidä jäädä.

Jos on ahkera ja sitkeä, sekä omaa hyvät taloudenhallinnan keinot, siitä vaan!

Maatila voi olla myös kallis harrastus!

Vierailija kirjoitti:

Rakastuin maanviljelijään.  Ennen naimisiinmenoa sanoin tulevalle miehelleni, että en muuta tilalle jos appi ja anoppi ovat siellä.

He muuttivat sitten kirkonkylälle.  Anoppi kävi kyllä monena päivänä viikossa tekemässä töitä.  Ei haitannut.

Meillä mies sanoi, että ei tarvitse muuttaa tilalle, ei se ole kynnyskysymys. Meillä on pieni kaksio lähikaupungissa, appi ja anoppi elelevät tilalla. Kesällä näen miestä ehkä kerran viikossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskomatonta, että asenne on vieläkin niin monella se, että maatilalle tulee miniä, eikä tasavertainen puoliso. Ja että isäntäparin keskinäiset raha- ja muut asiat jotenkin kuuluisivat tilan entisille omistajille, että se maatilan miniä on tyhjätasku vapaamatkustaja, jos ulkopuolisille ei kerrota että hän tuo mukanaan x määrän rahaa. Mitä se kenellekään kuuluu miten kaksi aikuista tekevät omistustensa kanssa? Kun nimet on kauppakirjassa, myyjällä ei ole enää sanomista.

Aivan, kunhan tekee avioehdon huolella.

Minä ainakin kun otin vaimon, tein avioehdon, mikä on täysin poissulkeva avioeron varalta, muttei kuoleman varalta.

Se vaan on niin, että elämä perustuu enemmän tai vähemmän vastapalveluksiin ja kumppanuuteen.

Rakkauskin on aina määräaikaista, enintään elämän mittaista. Avioliitto päättyy joko eroon tai kuolemaan.

Maatalous on sellaisessa jamassa, että omaisuutensa suojaksi avioehdon tarvitsee miniä tai vävy. Kyllähän hänkin perii omat vanhempana viimeistään sitten vanhempana. Vanhempien kannattaa testamentissaan määrätä, ettei puolisolla ole avio-oikeutta perittyyn omaisuuteen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En missään nimessä suosittele että vanha pari jää tilan välittömään läheisyyteen asumaan. Tulin itse miniäksi maatilalle ja appivanhemmat sanoi että todellakin lähtevät, he eivät halua meille samaa mitä itse kokivat kun apen vanhemmat pistivät nokkansa heidän asioihin. Vanha pari kirkonkylälle tai jos on vielä hyvissä voimissa niin muuttaa vaikka johonkin mummonmökkiin omalle kylälle.

Kannnattaa hommata ihan omilla rahoilla maatila josei halua omistajia nurkkiin.

Sano tämä niille vanhuksille, jotka jäävät kiusaamaan aikuista lastaan ja tämän puolisoa.

Ne miniät tulee maatiloille  hyvin usein tyhjätaskuina. Syytinki tarkoittaa taloudekkisessa mielessä sitä että jatkaja ostaa tilan halvempaan hintaan. ei siinä tyhjätaskuminiöillä ole nokan koputtamista. Kannattaa jäädä sinne kuntakeskuksen rivitaloon asumaan ja niin ihan oman pikku postimerkkipihan.

Maatilan pyöritys on sen verran kokonaisvaltainen elämäntapa, että jos miniäksi menee, niin pitää olla kyllä tosi hyvin kutsumusta hommaan. Mutta kynnysmatoksi ei pidä jäädä.

Jos on ahkera ja sitkeä, sekä omaa hyvät taloudenhallinnan keinot, siitä vaan!

Maatila voi olla myös kallis harrastus!

Riippuu maatilasta. Miehelläni on viljatila enkä osallistu oikeastaan mihinkään, mitä nyt joskus puintiaikaan siirtelen kärryjä pellolta toiselle ja hoidan kiireaikoina enemmän kotitöitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakastuin maanviljelijään.  Ennen naimisiinmenoa sanoin tulevalle miehelleni, että en muuta tilalle jos appi ja anoppi ovat siellä.

He muuttivat sitten kirkonkylälle.  Anoppi kävi kyllä monena päivänä viikossa tekemässä töitä.  Ei haitannut.

Meillä mies sanoi, että ei tarvitse muuttaa tilalle, ei se ole kynnyskysymys. Meillä on pieni kaksio lähikaupungissa, appi ja anoppi elelevät tilalla. Kesällä näen miestä ehkä kerran viikossa.

Joskus aikaisemmin EU-tukea ei saanut, jos ei asunut tilalla. Tuo on onneksi muuttunut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakastuin maanviljelijään.  Ennen naimisiinmenoa sanoin tulevalle miehelleni, että en muuta tilalle jos appi ja anoppi ovat siellä.

He muuttivat sitten kirkonkylälle.  Anoppi kävi kyllä monena päivänä viikossa tekemässä töitä.  Ei haitannut.

Meillä mies sanoi, että ei tarvitse muuttaa tilalle, ei se ole kynnyskysymys. Meillä on pieni kaksio lähikaupungissa, appi ja anoppi elelevät tilalla. Kesällä näen miestä ehkä kerran viikossa.

Olisi kyllä säästytty paljolta, jos ei olisi koskaan muutettu tähän tilalle, vaan asuttu koko perhe muualla. Valtavasti rahaa kankkulan kaivoon turhan takia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En missään nimessä suosittele että vanha pari jää tilan välittömään läheisyyteen asumaan. Tulin itse miniäksi maatilalle ja appivanhemmat sanoi että todellakin lähtevät, he eivät halua meille samaa mitä itse kokivat kun apen vanhemmat pistivät nokkansa heidän asioihin. Vanha pari kirkonkylälle tai jos on vielä hyvissä voimissa niin muuttaa vaikka johonkin mummonmökkiin omalle kylälle.

Kannnattaa hommata ihan omilla rahoilla maatila josei halua omistajia nurkkiin.

Aika karmivaa oikeasti ja kuvastaa miten jatkaja pitää itseään edelleen talon ja tilan omistajana, vaikka on myynyt sen jatkajille, jotka ovat omilla varoillaan sen ostaneet.

Nuo jotka kuvittelevat edelleen myynnin jälkeen omistavansa tilan kuvittelevat yleensä myös omistavansa aikuisen lapsensa ja pitävät tämän puolisoa tunkeilijana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En missään nimessä suosittele että vanha pari jää tilan välittömään läheisyyteen asumaan. Tulin itse miniäksi maatilalle ja appivanhemmat sanoi että todellakin lähtevät, he eivät halua meille samaa mitä itse kokivat kun apen vanhemmat pistivät nokkansa heidän asioihin. Vanha pari kirkonkylälle tai jos on vielä hyvissä voimissa niin muuttaa vaikka johonkin mummonmökkiin omalle kylälle.

Kannnattaa hommata ihan omilla rahoilla maatila josei halua omistajia nurkkiin.

Aika karmivaa oikeasti ja kuvastaa miten jatkaja pitää itseään edelleen talon ja tilan omistajana, vaikka on myynyt sen jatkajille, jotka ovat omilla varoillaan sen ostaneet.

Nuo jotka kuvittelevat edelleen myynnin jälkeen omistavansa tilan kuvittelevat yleensä myös omistavansa aikuisen lapsensa ja pitävät tämän puolisoa tunkeilijana.

Niin ja useinhan näihin liittyy myös se näkemys, että "tunkeilija" tuhoaa tilalta kaiken suvun historian ja sisarusten lapsuudenkodin muistot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En missään nimessä suosittele että vanha pari jää tilan välittömään läheisyyteen asumaan. Tulin itse miniäksi maatilalle ja appivanhemmat sanoi että todellakin lähtevät, he eivät halua meille samaa mitä itse kokivat kun apen vanhemmat pistivät nokkansa heidän asioihin. Vanha pari kirkonkylälle tai jos on vielä hyvissä voimissa niin muuttaa vaikka johonkin mummonmökkiin omalle kylälle.

Kannnattaa hommata ihan omilla rahoilla maatila josei halua omistajia nurkkiin.

Sano tämä niille vanhuksille, jotka jäävät kiusaamaan aikuista lastaan ja tämän puolisoa.

Ne miniät tulee maatiloille  hyvin usein tyhjätaskuina. Syytinki tarkoittaa taloudekkisessa mielessä sitä että jatkaja ostaa tilan halvempaan hintaan. ei siinä tyhjätaskuminiöillä ole nokan koputtamista. Kannattaa jäädä sinne kuntakeskuksen rivitaloon asumaan ja niin ihan oman pikku postimerkkipihan.

Maatilan pyöritys on sen verran kokonaisvaltainen elämäntapa, että jos miniäksi menee, niin pitää olla kyllä tosi hyvin kutsumusta hommaan. Mutta kynnysmatoksi ei pidä jäädä.

Jos on ahkera ja sitkeä, sekä omaa hyvät taloudenhallinnan keinot, siitä vaan!

Maatila voi olla myös kallis harrastus!

Vähän yli 25 vuotta maatilalla, koskaan en tee tilan töitä enkä koe kutsumusta niihin. Mistä on syntynyt se kuvitelma, että maanviljelijän puolison pitää tehdä osa töistä ja joskus jopa palkatta? Naapureissa ei ainoassakaan ole pariskuntaa tilaa pyörittämässä, vaikka peljoa olisi yli 150 ha ja navetassa karjaa. Mies tai vaimo käy muualla töissä tai pyörittää omaa yritystä eikä sitä kukaan kummastele.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En missään nimessä suosittele että vanha pari jää tilan välittömään läheisyyteen asumaan. Tulin itse miniäksi maatilalle ja appivanhemmat sanoi että todellakin lähtevät, he eivät halua meille samaa mitä itse kokivat kun apen vanhemmat pistivät nokkansa heidän asioihin. Vanha pari kirkonkylälle tai jos on vielä hyvissä voimissa niin muuttaa vaikka johonkin mummonmökkiin omalle kylälle.

Kannnattaa hommata ihan omilla rahoilla maatila josei halua omistajia nurkkiin.

Aika karmivaa oikeasti ja kuvastaa miten jatkaja pitää itseään edelleen talon ja tilan omistajana, vaikka on myynyt sen jatkajille, jotka ovat omilla varoillaan sen ostaneet.

Nuo jotka kuvittelevat edelleen myynnin jälkeen omistavansa tilan kuvittelevat yleensä myös omistavansa aikuisen lapsensa ja pitävät tämän puolisoa tunkeilijana.

Niin ja useinhan näihin liittyy myös se näkemys, että "tunkeilija" tuhoaa tilalta kaiken suvun historian ja sisarusten lapsuudenkodin muistot.

Juuri tämän takia vanhan pariskunnan kannattaa jäädä asumaan päärakennukseen ja nuoret asuvat muualla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En missään nimessä suosittele että vanha pari jää tilan välittömään läheisyyteen asumaan. Tulin itse miniäksi maatilalle ja appivanhemmat sanoi että todellakin lähtevät, he eivät halua meille samaa mitä itse kokivat kun apen vanhemmat pistivät nokkansa heidän asioihin. Vanha pari kirkonkylälle tai jos on vielä hyvissä voimissa niin muuttaa vaikka johonkin mummonmökkiin omalle kylälle.

Kannnattaa hommata ihan omilla rahoilla maatila josei halua omistajia nurkkiin.

Mitä sä horiset? Omilla rahoilla tai pankin rahoilla ne maatilat hommataan. Ilmaiseksiko luulit että tilat omistajaa vaihtaa?

Suosittelen lämpimästi, että et tule kommentoimaan asioita joista sinulla ei ole hajuakaan.

Sukupolvenvaihdos ei tosiaan ole ilmaista, ja vielä kun maksetaan sisarukset ulos perinnöstä, aloittelee useimmat tilalliset uransa korviaan myöten veloissa.

Mikä tämä "maksetaan sisarukset ulos perinnöstä" oikein on? Ei eläviä peritä, tilakauppa on kuin mikä tahansa muu kiinteistökauppa.