Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Maatilalla asuvat, miten teillä on ratkaistu sukupolvenvaihdoksessa vanhan isäntäparin asuminen ja asema?
Oliko mielestänne toimiva ratkaisu, oletteko saaneet heti alusta asti pitää paikan omana kotinanne, vai onko vanha pari tai sisarukset pistäneet hanttiin? Erityisesti kiinnostaa miten on mennyt, jos vanha pari jää asumaan samaan talouteen, tai omaan rakennukseen samaan pihapiiriin.
Kommentit (471)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En missään nimessä suosittele että vanha pari jää tilan välittömään läheisyyteen asumaan. Tulin itse miniäksi maatilalle ja appivanhemmat sanoi että todellakin lähtevät, he eivät halua meille samaa mitä itse kokivat kun apen vanhemmat pistivät nokkansa heidän asioihin. Vanha pari kirkonkylälle tai jos on vielä hyvissä voimissa niin muuttaa vaikka johonkin mummonmökkiin omalle kylälle.
Kannnattaa hommata ihan omilla rahoilla maatila josei halua omistajia nurkkiin.
Sano tämä niille vanhuksille, jotka jäävät kiusaamaan aikuista lastaan ja tämän puolisoa.
Ne miniät tulee maatiloille hyvin usein tyhjätaskuina. Syytinki tarkoittaa taloudekkisessa mielessä sitä että jatkaja ostaa tilan halvempaan hintaan. ei siinä tyhjätaskuminiöillä ole nokan koputtamista. Kannattaa jäädä sinne kuntakeskuksen rivitaloon asumaan ja niin ihan oman pikku postimerkkipihan.
Niin että ottaa miljoonavelat niskaan ihan mukisematta ja muuttaa kuntakeskuksen rivitaloon, koska turpa pitää pitää kiinni? Akateemisen tutkinnon eli pitkien opintojen takia ei välttämättä ole omaisuutta kertynyt, mutta emäntä pihalle heti kun velat niskassa.ok.
No jos haluat omistaa jotain eikä sinulla ole sitä varten säästöjä, niin sitten pitää ottaa lainaa. Akateemisen tutkinnon suorittaneella voisi olla vaikka työpaikka, jossa jatkaa edelleen, ei maatila ole mikään vankila, josta ei pääse muualle töihin.
Onko joku väittänyt että se on vankila? Ja sillä akateemisen tutkinnon suorittaneella on työpaikka, mutta ei taskut täynnä rahaa. Avioitumisen kautta kuitenkin kantaa vastuuta tilan veloista. Eli siis emännäksi ei saa mennä ja rakastua maatilan mieheen jos opiskelee ja ei ole kerännyt omaisuutta? Kerrotko tarkemmin, että miten tämä perheen perustaminen pitäisi hoitaa?
Miten itse löysit puolison tilalle, kun kriteerit on että pitää olla rikas. Haluan kuulla, kiitos. Tuolla maa- ja metsätaloustieteellisessä kun usein parit toisensa tapaavat niin tuppaa olemaan aika köyhää porukkaa.Mistä keksit, että avioliitossa on vastuussa puolisonsa veloista? Ei ole.
Emännäksi saa mennä vaikka miten köyhänä, mutta silloin laittaa nimensä avioehtoon, jonka mukaan omaisuus - olipa se hankittu ennen liittoa tai sen aikana, saatu perinnöksi tai hankittu perinnön tuotolla, saatu lahjaksi tai hankittu lahjan tuotolla - on vain ja ainoastaan sen, joka ko. omaisuuden omistaa.
Ja sen jälkeen hankkii itse omat rahansa tekemällä töitä tilan ulkopuolella. Sitä vartenhan on yliopistossa opiskellut, että itse itsensä elättää.
Eli töitä tilalla saa tehdä ja maksella tilan velkoja omalla työllään tilan ulkopuolella, mutta siitä ei saa mitään taloudellista hyötyä koitua.
Hyvä, kaikenlaisia mielipiteitä maailmaan mahtuu, mutta onneksi lainsäädäntö tulee apuun, jos avioehto on ja tilalla on töissä ollut vuosikymmenet, niin tyhjin käsin ei tarvitse lähteä.
Jos olet töissä tilan ulkopuolella, niin et ole töissä tilalla. Yritä nyt jo päättää, maksetaanko sinusta MYELiä vai ei. Ja jos maksetaan, niin silloin toki tiedätkin, miten tätä asiaa on verotuksessa osaltasi tarkasteltu. Käytännössä et saa euroakaan, jos puoliso voi osoittaa, että olet hankkinut elantosi jossain muualla kuin maatilan töissä.
Voi olla töissä sekä tilalla että tilan ulkopuolella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä missään nimessä suostu appivanhempiin samassa pihapiirissä ja syytinki on vihonviimeinen. Meillä oli molemmat ja olemme kärsineet valtavasti sekä taloudellisesti että henkisesti. Anoppi jäi jo alle viisikymppisenä syytingille ja olemme elättäneet häntä yli 30 vuotta, rempanneet taloa ja palkaksi tästä ja kaikesta muusta huolenpidosta olen saanut lähinnä huutoa ja haukkumista. Erokin on ollut monta kertaa todella lähellä.
Meillä vanhemmat piti vanhan päärakennuksen, se lohkottiin tontteineen eroon päätilasta. Näin ei tullut syytinkivaadetta, mutta ikävästi menivät testamenttaamaan talonsa minulle, ei veljelle. Nyt minä ja perhe asumme varsin mukavaa 10 huoneen hirsitaloa, veli ja vaimonsa asuvat 2h+k pikkutalossa. Pankki ei anna heille lisää lainaa uuden talon rakentamiseen eikä veli suostu luopumaan tilanpidosta. Kälyn kannalta aika lailla ikävä juttu.
Miksi ihmeessä olisi tullut syytinkivaade? Eikö sukupolvenvaihdos tehdä nykyään ilman syytinkejä?
Jos on syytinki, laskee verottaja sen tilan arvoa alentavaksi tekijäksi eli tilakaupat tehdään alemmasta arvosta kuin mikä tilan arvo muuten olisi. Ihan sama juttu, jos myyt asunto-osakkeen, johon jollain toisella on esim. testamentin perusteella hallintaoikeus. Tällöinkin verottaja katsoo, että ko. oikeus laskee kauppahintaa ja vaikka se muuten vaikuttaisi liian alhaiselta (eli olisi osin lahja), niin verottaja ei määrää lahjaveroa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En missään nimessä suosittele että vanha pari jää tilan välittömään läheisyyteen asumaan. Tulin itse miniäksi maatilalle ja appivanhemmat sanoi että todellakin lähtevät, he eivät halua meille samaa mitä itse kokivat kun apen vanhemmat pistivät nokkansa heidän asioihin. Vanha pari kirkonkylälle tai jos on vielä hyvissä voimissa niin muuttaa vaikka johonkin mummonmökkiin omalle kylälle.
Kannnattaa hommata ihan omilla rahoilla maatila josei halua omistajia nurkkiin.
Sano tämä niille vanhuksille, jotka jäävät kiusaamaan aikuista lastaan ja tämän puolisoa.
Ne miniät tulee maatiloille hyvin usein tyhjätaskuina. Syytinki tarkoittaa taloudekkisessa mielessä sitä että jatkaja ostaa tilan halvempaan hintaan. ei siinä tyhjätaskuminiöillä ole nokan koputtamista. Kannattaa jäädä sinne kuntakeskuksen rivitaloon asumaan ja niin ihan oman pikku postimerkkipihan.
Niin että ottaa miljoonavelat niskaan ihan mukisematta ja muuttaa kuntakeskuksen rivitaloon, koska turpa pitää pitää kiinni? Akateemisen tutkinnon eli pitkien opintojen takia ei välttämättä ole omaisuutta kertynyt, mutta emäntä pihalle heti kun velat niskassa.ok.
No jos haluat omistaa jotain eikä sinulla ole sitä varten säästöjä, niin sitten pitää ottaa lainaa. Akateemisen tutkinnon suorittaneella voisi olla vaikka työpaikka, jossa jatkaa edelleen, ei maatila ole mikään vankila, josta ei pääse muualle töihin.
Onko joku väittänyt että se on vankila? Ja sillä akateemisen tutkinnon suorittaneella on työpaikka, mutta ei taskut täynnä rahaa. Avioitumisen kautta kuitenkin kantaa vastuuta tilan veloista. Eli siis emännäksi ei saa mennä ja rakastua maatilan mieheen jos opiskelee ja ei ole kerännyt omaisuutta? Kerrotko tarkemmin, että miten tämä perheen perustaminen pitäisi hoitaa?
Miten itse löysit puolison tilalle, kun kriteerit on että pitää olla rikas. Haluan kuulla, kiitos. Tuolla maa- ja metsätaloustieteellisessä kun usein parit toisensa tapaavat niin tuppaa olemaan aika köyhää porukkaa.Mistä keksit, että avioliitossa on vastuussa puolisonsa veloista? Ei ole.
Emännäksi saa mennä vaikka miten köyhänä, mutta silloin laittaa nimensä avioehtoon, jonka mukaan omaisuus - olipa se hankittu ennen liittoa tai sen aikana, saatu perinnöksi tai hankittu perinnön tuotolla, saatu lahjaksi tai hankittu lahjan tuotolla - on vain ja ainoastaan sen, joka ko. omaisuuden omistaa.
Ja sen jälkeen hankkii itse omat rahansa tekemällä töitä tilan ulkopuolella. Sitä vartenhan on yliopistossa opiskellut, että itse itsensä elättää.
Eli töitä tilalla saa tehdä ja maksella tilan velkoja omalla työllään tilan ulkopuolella, mutta siitä ei saa mitään taloudellista hyötyä koitua.
Hyvä, kaikenlaisia mielipiteitä maailmaan mahtuu, mutta onneksi lainsäädäntö tulee apuun, jos avioehto on ja tilalla on töissä ollut vuosikymmenet, niin tyhjin käsin ei tarvitse lähteä.
Jos olet töissä tilan ulkopuolella, niin et ole töissä tilalla. Yritä nyt jo päättää, maksetaanko sinusta MYELiä vai ei. Ja jos maksetaan, niin silloin toki tiedätkin, miten tätä asiaa on verotuksessa osaltasi tarkasteltu. Käytännössä et saa euroakaan, jos puoliso voi osoittaa, että olet hankkinut elantosi jossain muualla kuin maatilan töissä.
Voi olla töissä sekä tilalla että tilan ulkopuolella.
Niin voikin, mutta miksi ihmeessä olisi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En missään nimessä suosittele että vanha pari jää tilan välittömään läheisyyteen asumaan. Tulin itse miniäksi maatilalle ja appivanhemmat sanoi että todellakin lähtevät, he eivät halua meille samaa mitä itse kokivat kun apen vanhemmat pistivät nokkansa heidän asioihin. Vanha pari kirkonkylälle tai jos on vielä hyvissä voimissa niin muuttaa vaikka johonkin mummonmökkiin omalle kylälle.
Kannnattaa hommata ihan omilla rahoilla maatila josei halua omistajia nurkkiin.
Sano tämä niille vanhuksille, jotka jäävät kiusaamaan aikuista lastaan ja tämän puolisoa.
Ne miniät tulee maatiloille hyvin usein tyhjätaskuina. Syytinki tarkoittaa taloudekkisessa mielessä sitä että jatkaja ostaa tilan halvempaan hintaan. ei siinä tyhjätaskuminiöillä ole nokan koputtamista. Kannattaa jäädä sinne kuntakeskuksen rivitaloon asumaan ja niin ihan oman pikku postimerkkipihan.
Niin että ottaa miljoonavelat niskaan ihan mukisematta ja muuttaa kuntakeskuksen rivitaloon, koska turpa pitää pitää kiinni? Akateemisen tutkinnon eli pitkien opintojen takia ei välttämättä ole omaisuutta kertynyt, mutta emäntä pihalle heti kun velat niskassa.ok.
No jos haluat omistaa jotain eikä sinulla ole sitä varten säästöjä, niin sitten pitää ottaa lainaa. Akateemisen tutkinnon suorittaneella voisi olla vaikka työpaikka, jossa jatkaa edelleen, ei maatila ole mikään vankila, josta ei pääse muualle töihin.
Onko joku väittänyt että se on vankila? Ja sillä akateemisen tutkinnon suorittaneella on työpaikka, mutta ei taskut täynnä rahaa. Avioitumisen kautta kuitenkin kantaa vastuuta tilan veloista. Eli siis emännäksi ei saa mennä ja rakastua maatilan mieheen jos opiskelee ja ei ole kerännyt omaisuutta? Kerrotko tarkemmin, että miten tämä perheen perustaminen pitäisi hoitaa?
Miten itse löysit puolison tilalle, kun kriteerit on että pitää olla rikas. Haluan kuulla, kiitos. Tuolla maa- ja metsätaloustieteellisessä kun usein parit toisensa tapaavat niin tuppaa olemaan aika köyhää porukkaa.Mistä keksit, että avioliitossa on vastuussa puolisonsa veloista? Ei ole.
Emännäksi saa mennä vaikka miten köyhänä, mutta silloin laittaa nimensä avioehtoon, jonka mukaan omaisuus - olipa se hankittu ennen liittoa tai sen aikana, saatu perinnöksi tai hankittu perinnön tuotolla, saatu lahjaksi tai hankittu lahjan tuotolla - on vain ja ainoastaan sen, joka ko. omaisuuden omistaa.
Ja sen jälkeen hankkii itse omat rahansa tekemällä töitä tilan ulkopuolella. Sitä vartenhan on yliopistossa opiskellut, että itse itsensä elättää.
Eli töitä tilalla saa tehdä ja maksella tilan velkoja omalla työllään tilan ulkopuolella, mutta siitä ei saa mitään taloudellista hyötyä koitua.
Hyvä, kaikenlaisia mielipiteitä maailmaan mahtuu, mutta onneksi lainsäädäntö tulee apuun, jos avioehto on ja tilalla on töissä ollut vuosikymmenet, niin tyhjin käsin ei tarvitse lähteä.
Jos olet töissä tilan ulkopuolella, niin et ole töissä tilalla. Yritä nyt jo päättää, maksetaanko sinusta MYELiä vai ei. Ja jos maksetaan, niin silloin toki tiedätkin, miten tätä asiaa on verotuksessa osaltasi tarkasteltu. Käytännössä et saa euroakaan, jos puoliso voi osoittaa, että olet hankkinut elantosi jossain muualla kuin maatilan töissä.
Voi olla töissä sekä tilalla että tilan ulkopuolella.
Kaikki minun tuntemani tekevät töitä myös tilalla, vaikka ovat muualla töissä. Tuo on vain tapa vähätellä miniää tai vävyä. Hän on laiska onnenonkija, jolle ei kuulu mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En missään nimessä suosittele että vanha pari jää tilan välittömään läheisyyteen asumaan. Tulin itse miniäksi maatilalle ja appivanhemmat sanoi että todellakin lähtevät, he eivät halua meille samaa mitä itse kokivat kun apen vanhemmat pistivät nokkansa heidän asioihin. Vanha pari kirkonkylälle tai jos on vielä hyvissä voimissa niin muuttaa vaikka johonkin mummonmökkiin omalle kylälle.
Kannnattaa hommata ihan omilla rahoilla maatila josei halua omistajia nurkkiin.
Sano tämä niille vanhuksille, jotka jäävät kiusaamaan aikuista lastaan ja tämän puolisoa.
Ne miniät tulee maatiloille hyvin usein tyhjätaskuina. Syytinki tarkoittaa taloudekkisessa mielessä sitä että jatkaja ostaa tilan halvempaan hintaan. ei siinä tyhjätaskuminiöillä ole nokan koputtamista. Kannattaa jäädä sinne kuntakeskuksen rivitaloon asumaan ja niin ihan oman pikku postimerkkipihan.
Niin että ottaa miljoonavelat niskaan ihan mukisematta ja muuttaa kuntakeskuksen rivitaloon, koska turpa pitää pitää kiinni? Akateemisen tutkinnon eli pitkien opintojen takia ei välttämättä ole omaisuutta kertynyt, mutta emäntä pihalle heti kun velat niskassa.ok.
No jos haluat omistaa jotain eikä sinulla ole sitä varten säästöjä, niin sitten pitää ottaa lainaa. Akateemisen tutkinnon suorittaneella voisi olla vaikka työpaikka, jossa jatkaa edelleen, ei maatila ole mikään vankila, josta ei pääse muualle töihin.
Ilman lainaako se isäntä/emäntä on tilan itselleen lunastanut? Kerrotko mistä perheenperustamisiässä oleva viljelijä löytää tämmöisen rikkaan puolison, joka suostuu rahoineen tulemaan velkaiselle tilalle. Sinulla on nyt jotain suurempaa tietoa, minkä moni viljelijä haluaisi kuulla varmasti.
Tilakaupathan tehdään sen isännän tai emännän kanssa eli miniän tai vävyn pitäisi siis ostaa puolisolleen omaisuutta ja lisäksi käydä töissä tilan ulkopuolella maksamassa lainoja toisen omaisuuteen liittyen.
Aika jännä, mutta tyypillinen asenne monissa spv:ssä ilmeisesti.
Ei tuollaista asennetta ole missään muualla kuin kaupunkilaisilla. Maalla maatila on yritystoimintaa, johon ei sotketa palkkatöitä. Moni maanviljelijä käy töissä muualla, on lumenaurausyritystä jne. eikä niitä rahoja sotketa maatilan kirjanpitoon yhtään sen enempää kuin puolison opettajanpalkkaa.
Jos haluat omistaa jotain, maksat sen itse. Ei kukaan oleta arkkitehdin maksattavan puolisollaan yrityksensä tietokoneohjelmia ja lisenssejä, joten mistä kumpuaa ajatus siitä, että maanviljelijän puoliso maksaisi euroakaan maatilan kuluja. Yksityistaloudesta hänen silti voisi kuvitella maksavan osansa eikä vaativan puolisoa kaiken maksajaksi.
Ja tuosta edeltävästä kommentista päätellen ilmeisesti oletetaan. Lisäksi kuvitellaan, että vain tilan omistaja ansaitsee jotakin ja puoliso ei mitään eikä myöskään omista mitään. Ahnetta meininkiä todella.
Täytyy todeta vielä, että onneksi mieheni ei ole koskaan ollut ahne ja saita. Kuten en minä itsekään. Meillä on maksettu todella suuria velkoja ja investointeja sen tililtä, jolla on rahaa ollut ja omaisuus on yhteistä. En olisi päivääkään tilalla, missä minut leimataan tyhjätaskuiseksi onnenonkijaksi ja tilan ryövääjäksi. Aivan kuin appivanhemmat edes tietäisivät mitä miniä tai vävy omistaa ja ansaitsee!
Meillä taas ei miniäkokelas suostunut laittamaan nimeään kauppakirjoihin, kun olisi samalla pitänyt ottaa kontolleen myös velka. Omistaminen olisi ollut mieleen, velanmaksu ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En missään nimessä suosittele että vanha pari jää tilan välittömään läheisyyteen asumaan. Tulin itse miniäksi maatilalle ja appivanhemmat sanoi että todellakin lähtevät, he eivät halua meille samaa mitä itse kokivat kun apen vanhemmat pistivät nokkansa heidän asioihin. Vanha pari kirkonkylälle tai jos on vielä hyvissä voimissa niin muuttaa vaikka johonkin mummonmökkiin omalle kylälle.
Kannnattaa hommata ihan omilla rahoilla maatila josei halua omistajia nurkkiin.
Sano tämä niille vanhuksille, jotka jäävät kiusaamaan aikuista lastaan ja tämän puolisoa.
Ne miniät tulee maatiloille hyvin usein tyhjätaskuina. Syytinki tarkoittaa taloudekkisessa mielessä sitä että jatkaja ostaa tilan halvempaan hintaan. ei siinä tyhjätaskuminiöillä ole nokan koputtamista. Kannattaa jäädä sinne kuntakeskuksen rivitaloon asumaan ja niin ihan oman pikku postimerkkipihan.
Niin että ottaa miljoonavelat niskaan ihan mukisematta ja muuttaa kuntakeskuksen rivitaloon, koska turpa pitää pitää kiinni? Akateemisen tutkinnon eli pitkien opintojen takia ei välttämättä ole omaisuutta kertynyt, mutta emäntä pihalle heti kun velat niskassa.ok.
No jos haluat omistaa jotain eikä sinulla ole sitä varten säästöjä, niin sitten pitää ottaa lainaa. Akateemisen tutkinnon suorittaneella voisi olla vaikka työpaikka, jossa jatkaa edelleen, ei maatila ole mikään vankila, josta ei pääse muualle töihin.
Onko joku väittänyt että se on vankila? Ja sillä akateemisen tutkinnon suorittaneella on työpaikka, mutta ei taskut täynnä rahaa. Avioitumisen kautta kuitenkin kantaa vastuuta tilan veloista. Eli siis emännäksi ei saa mennä ja rakastua maatilan mieheen jos opiskelee ja ei ole kerännyt omaisuutta? Kerrotko tarkemmin, että miten tämä perheen perustaminen pitäisi hoitaa?
Miten itse löysit puolison tilalle, kun kriteerit on että pitää olla rikas. Haluan kuulla, kiitos. Tuolla maa- ja metsätaloustieteellisessä kun usein parit toisensa tapaavat niin tuppaa olemaan aika köyhää porukkaa.Mistä keksit, että avioliitossa on vastuussa puolisonsa veloista? Ei ole.
Emännäksi saa mennä vaikka miten köyhänä, mutta silloin laittaa nimensä avioehtoon, jonka mukaan omaisuus - olipa se hankittu ennen liittoa tai sen aikana, saatu perinnöksi tai hankittu perinnön tuotolla, saatu lahjaksi tai hankittu lahjan tuotolla - on vain ja ainoastaan sen, joka ko. omaisuuden omistaa.
Ja sen jälkeen hankkii itse omat rahansa tekemällä töitä tilan ulkopuolella. Sitä vartenhan on yliopistossa opiskellut, että itse itsensä elättää.
Eli töitä tilalla saa tehdä ja maksella tilan velkoja omalla työllään tilan ulkopuolella, mutta siitä ei saa mitään taloudellista hyötyä koitua.
Hyvä, kaikenlaisia mielipiteitä maailmaan mahtuu, mutta onneksi lainsäädäntö tulee apuun, jos avioehto on ja tilalla on töissä ollut vuosikymmenet, niin tyhjin käsin ei tarvitse lähteä.
Jos olet töissä tilan ulkopuolella, niin et ole töissä tilalla. Yritä nyt jo päättää, maksetaanko sinusta MYELiä vai ei. Ja jos maksetaan, niin silloin toki tiedätkin, miten tätä asiaa on verotuksessa osaltasi tarkasteltu. Käytännössä et saa euroakaan, jos puoliso voi osoittaa, että olet hankkinut elantosi jossain muualla kuin maatilan töissä.
Voi olla töissä sekä tilalla että tilan ulkopuolella.
Niin voikin, mutta miksi ihmeessä olisi?
Jos vaikka tilalla tarvitaan molempien työpanosta, mutta se ei silti työllistä molempia kokoaikaisesti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tutulla tilalla oli kyseinen tapahtuma ja vanha isännöijät laittoivat uuden talon joidenkin kilometrien päähän eli, kyllä tuo tilallisen elämä kannattaa pääsee nuorena eläkkeelle ja pystyy vielä rakentamaan uuden talonkin, ei tavan duunari moiseen kykene. käy sieltä avustelemassa tarpeen tullen jos rengeillä ei ehditä kaikkea teetättää
Pitihän se tähänkin ketjuun löytyä yksi kateellinen tietämätön.😄
Tottakai. Sosialismin läpipesemillä amisduunareilla palaa käpy kun jossain mainitaan edes epäsuorasti maanviljely. Duunariherrasväen parempi ruoka kun tulee tehtaasta.
Mut jos nyt ajatellaan, että vanhaisäntäpari on rakentanut vaikkapa 200 000 euron talon asunnokseen, kun entisestä kodista tuli lähdöt (myytiin pois), niin miettiä sopii mistä se raha tuli. Niin, se tuli siltä jatkajalta, joka osti vanhaisäntäparilta puolen miljoonan maat 200 000 eurolla. Ja lainasi ne rahat pankista. Että mikä nyt milloinkin on kannattavaa ja kenelle. Varmaa on ainoastaan, että pankki saa aina omansa.
Näin meilläkin meni.
Ostimme tilan, vanha isäntäpari rakensi uuden talon tilan maista lohkaistulle tontille.
Kauppa tehtiin ns. lahjaluonteisena kauppana, kauppahinta oli puolet verottajan hyväksymästä käyvästä arvosta.
Enempää ei olisi pankista lainaa irronnutkaan...
Se riitti niukinnaukin uuden talon tekoon tuolloin.
No, vanha isäntä sairastui ja kuoli pian.
Niille, jotka kadehtivat maanviljelijöiden eläkeikää:
Luopumistukijärjestelmä on lakkautettu, eläkeikä on nykyään sama kuin muillakin.
Jos päätät tehdä sukupolvenvaihdoksen, kun olet 55v, sinun täytyy hankkia itse toimeentulosi eläkeikään saakka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En missään nimessä suosittele että vanha pari jää tilan välittömään läheisyyteen asumaan. Tulin itse miniäksi maatilalle ja appivanhemmat sanoi että todellakin lähtevät, he eivät halua meille samaa mitä itse kokivat kun apen vanhemmat pistivät nokkansa heidän asioihin. Vanha pari kirkonkylälle tai jos on vielä hyvissä voimissa niin muuttaa vaikka johonkin mummonmökkiin omalle kylälle.
Kannnattaa hommata ihan omilla rahoilla maatila josei halua omistajia nurkkiin.
Sano tämä niille vanhuksille, jotka jäävät kiusaamaan aikuista lastaan ja tämän puolisoa.
Ne miniät tulee maatiloille hyvin usein tyhjätaskuina. Syytinki tarkoittaa taloudekkisessa mielessä sitä että jatkaja ostaa tilan halvempaan hintaan. ei siinä tyhjätaskuminiöillä ole nokan koputtamista. Kannattaa jäädä sinne kuntakeskuksen rivitaloon asumaan ja niin ihan oman pikku postimerkkipihan.
Niin että ottaa miljoonavelat niskaan ihan mukisematta ja muuttaa kuntakeskuksen rivitaloon, koska turpa pitää pitää kiinni? Akateemisen tutkinnon eli pitkien opintojen takia ei välttämättä ole omaisuutta kertynyt, mutta emäntä pihalle heti kun velat niskassa.ok.
No jos haluat omistaa jotain eikä sinulla ole sitä varten säästöjä, niin sitten pitää ottaa lainaa. Akateemisen tutkinnon suorittaneella voisi olla vaikka työpaikka, jossa jatkaa edelleen, ei maatila ole mikään vankila, josta ei pääse muualle töihin.
Ilman lainaako se isäntä/emäntä on tilan itselleen lunastanut? Kerrotko mistä perheenperustamisiässä oleva viljelijä löytää tämmöisen rikkaan puolison, joka suostuu rahoineen tulemaan velkaiselle tilalle. Sinulla on nyt jotain suurempaa tietoa, minkä moni viljelijä haluaisi kuulla varmasti.
Tilakaupathan tehdään sen isännän tai emännän kanssa eli miniän tai vävyn pitäisi siis ostaa puolisolleen omaisuutta ja lisäksi käydä töissä tilan ulkopuolella maksamassa lainoja toisen omaisuuteen liittyen.
Aika jännä, mutta tyypillinen asenne monissa spv:ssä ilmeisesti.
Ei tuollaista asennetta ole missään muualla kuin kaupunkilaisilla. Maalla maatila on yritystoimintaa, johon ei sotketa palkkatöitä. Moni maanviljelijä käy töissä muualla, on lumenaurausyritystä jne. eikä niitä rahoja sotketa maatilan kirjanpitoon yhtään sen enempää kuin puolison opettajanpalkkaa.
Jos haluat omistaa jotain, maksat sen itse. Ei kukaan oleta arkkitehdin maksattavan puolisollaan yrityksensä tietokoneohjelmia ja lisenssejä, joten mistä kumpuaa ajatus siitä, että maanviljelijän puoliso maksaisi euroakaan maatilan kuluja. Yksityistaloudesta hänen silti voisi kuvitella maksavan osansa eikä vaativan puolisoa kaiken maksajaksi.
Ja tuosta edeltävästä kommentista päätellen ilmeisesti oletetaan. Lisäksi kuvitellaan, että vain tilan omistaja ansaitsee jotakin ja puoliso ei mitään eikä myöskään omista mitään. Ahnetta meininkiä todella.
Se akateeminen puolisohan on tilan ulkopuolella töissä! Miksi sille pitäisi maksaa vielä maatilan töistä, joita ei edes tee.
Ennen kuin teet lisää päätelmiä tilanteestani. Hedelmä- ja marjatila. Olen tilantöissä satokauden. Muun ajan talon ulkopuolella. Viikonloppuisin pystyy tekemään metsätöitä. Kaikki tilat eivät ole karjatiloja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En missään nimessä suosittele että vanha pari jää tilan välittömään läheisyyteen asumaan. Tulin itse miniäksi maatilalle ja appivanhemmat sanoi että todellakin lähtevät, he eivät halua meille samaa mitä itse kokivat kun apen vanhemmat pistivät nokkansa heidän asioihin. Vanha pari kirkonkylälle tai jos on vielä hyvissä voimissa niin muuttaa vaikka johonkin mummonmökkiin omalle kylälle.
Kannnattaa hommata ihan omilla rahoilla maatila josei halua omistajia nurkkiin.
Sano tämä niille vanhuksille, jotka jäävät kiusaamaan aikuista lastaan ja tämän puolisoa.
Ne miniät tulee maatiloille hyvin usein tyhjätaskuina. Syytinki tarkoittaa taloudekkisessa mielessä sitä että jatkaja ostaa tilan halvempaan hintaan. ei siinä tyhjätaskuminiöillä ole nokan koputtamista. Kannattaa jäädä sinne kuntakeskuksen rivitaloon asumaan ja niin ihan oman pikku postimerkkipihan.
Niin että ottaa miljoonavelat niskaan ihan mukisematta ja muuttaa kuntakeskuksen rivitaloon, koska turpa pitää pitää kiinni? Akateemisen tutkinnon eli pitkien opintojen takia ei välttämättä ole omaisuutta kertynyt, mutta emäntä pihalle heti kun velat niskassa.ok.
No jos haluat omistaa jotain eikä sinulla ole sitä varten säästöjä, niin sitten pitää ottaa lainaa. Akateemisen tutkinnon suorittaneella voisi olla vaikka työpaikka, jossa jatkaa edelleen, ei maatila ole mikään vankila, josta ei pääse muualle töihin.
Onko joku väittänyt että se on vankila? Ja sillä akateemisen tutkinnon suorittaneella on työpaikka, mutta ei taskut täynnä rahaa. Avioitumisen kautta kuitenkin kantaa vastuuta tilan veloista. Eli siis emännäksi ei saa mennä ja rakastua maatilan mieheen jos opiskelee ja ei ole kerännyt omaisuutta? Kerrotko tarkemmin, että miten tämä perheen perustaminen pitäisi hoitaa?
Miten itse löysit puolison tilalle, kun kriteerit on että pitää olla rikas. Haluan kuulla, kiitos. Tuolla maa- ja metsätaloustieteellisessä kun usein parit toisensa tapaavat niin tuppaa olemaan aika köyhää porukkaa.Mistä keksit, että avioliitossa on vastuussa puolisonsa veloista? Ei ole.
Emännäksi saa mennä vaikka miten köyhänä, mutta silloin laittaa nimensä avioehtoon, jonka mukaan omaisuus - olipa se hankittu ennen liittoa tai sen aikana, saatu perinnöksi tai hankittu perinnön tuotolla, saatu lahjaksi tai hankittu lahjan tuotolla - on vain ja ainoastaan sen, joka ko. omaisuuden omistaa.
Ja sen jälkeen hankkii itse omat rahansa tekemällä töitä tilan ulkopuolella. Sitä vartenhan on yliopistossa opiskellut, että itse itsensä elättää.
Eli töitä tilalla saa tehdä ja maksella tilan velkoja omalla työllään tilan ulkopuolella, mutta siitä ei saa mitään taloudellista hyötyä koitua.
Hyvä, kaikenlaisia mielipiteitä maailmaan mahtuu, mutta onneksi lainsäädäntö tulee apuun, jos avioehto on ja tilalla on töissä ollut vuosikymmenet, niin tyhjin käsin ei tarvitse lähteä.
Jos olet töissä tilan ulkopuolella, niin et ole töissä tilalla. Yritä nyt jo päättää, maksetaanko sinusta MYELiä vai ei. Ja jos maksetaan, niin silloin toki tiedätkin, miten tätä asiaa on verotuksessa osaltasi tarkasteltu. Käytännössä et saa euroakaan, jos puoliso voi osoittaa, että olet hankkinut elantosi jossain muualla kuin maatilan töissä.
Voi olla töissä sekä tilalla että tilan ulkopuolella.
Niin voikin, mutta miksi ihmeessä olisi?
Jos vaikka tilalla tarvitaan molempien työpanosta, mutta se ei silti työllistä molempia kokoaikaisesti?
Jos ei tekisi mitään tilalla niin varmaan tulisi siitäkin sanomista. Jos asenne on se mikä tässä on käynyt ilmi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En missään nimessä suosittele että vanha pari jää tilan välittömään läheisyyteen asumaan. Tulin itse miniäksi maatilalle ja appivanhemmat sanoi että todellakin lähtevät, he eivät halua meille samaa mitä itse kokivat kun apen vanhemmat pistivät nokkansa heidän asioihin. Vanha pari kirkonkylälle tai jos on vielä hyvissä voimissa niin muuttaa vaikka johonkin mummonmökkiin omalle kylälle.
Kannnattaa hommata ihan omilla rahoilla maatila josei halua omistajia nurkkiin.
Sano tämä niille vanhuksille, jotka jäävät kiusaamaan aikuista lastaan ja tämän puolisoa.
Ne miniät tulee maatiloille hyvin usein tyhjätaskuina. Syytinki tarkoittaa taloudekkisessa mielessä sitä että jatkaja ostaa tilan halvempaan hintaan. ei siinä tyhjätaskuminiöillä ole nokan koputtamista. Kannattaa jäädä sinne kuntakeskuksen rivitaloon asumaan ja niin ihan oman pikku postimerkkipihan.
Niin että ottaa miljoonavelat niskaan ihan mukisematta ja muuttaa kuntakeskuksen rivitaloon, koska turpa pitää pitää kiinni? Akateemisen tutkinnon eli pitkien opintojen takia ei välttämättä ole omaisuutta kertynyt, mutta emäntä pihalle heti kun velat niskassa.ok.
No jos haluat omistaa jotain eikä sinulla ole sitä varten säästöjä, niin sitten pitää ottaa lainaa. Akateemisen tutkinnon suorittaneella voisi olla vaikka työpaikka, jossa jatkaa edelleen, ei maatila ole mikään vankila, josta ei pääse muualle töihin.
Ilman lainaako se isäntä/emäntä on tilan itselleen lunastanut? Kerrotko mistä perheenperustamisiässä oleva viljelijä löytää tämmöisen rikkaan puolison, joka suostuu rahoineen tulemaan velkaiselle tilalle. Sinulla on nyt jotain suurempaa tietoa, minkä moni viljelijä haluaisi kuulla varmasti.
Tilakaupathan tehdään sen isännän tai emännän kanssa eli miniän tai vävyn pitäisi siis ostaa puolisolleen omaisuutta ja lisäksi käydä töissä tilan ulkopuolella maksamassa lainoja toisen omaisuuteen liittyen.
Aika jännä, mutta tyypillinen asenne monissa spv:ssä ilmeisesti.
Ei tuollaista asennetta ole missään muualla kuin kaupunkilaisilla. Maalla maatila on yritystoimintaa, johon ei sotketa palkkatöitä. Moni maanviljelijä käy töissä muualla, on lumenaurausyritystä jne. eikä niitä rahoja sotketa maatilan kirjanpitoon yhtään sen enempää kuin puolison opettajanpalkkaa.
Jos haluat omistaa jotain, maksat sen itse. Ei kukaan oleta arkkitehdin maksattavan puolisollaan yrityksensä tietokoneohjelmia ja lisenssejä, joten mistä kumpuaa ajatus siitä, että maanviljelijän puoliso maksaisi euroakaan maatilan kuluja. Yksityistaloudesta hänen silti voisi kuvitella maksavan osansa eikä vaativan puolisoa kaiken maksajaksi.
Ja tuosta edeltävästä kommentista päätellen ilmeisesti oletetaan. Lisäksi kuvitellaan, että vain tilan omistaja ansaitsee jotakin ja puoliso ei mitään eikä myöskään omista mitään. Ahnetta meininkiä todella.
Se akateeminen puolisohan on tilan ulkopuolella töissä! Miksi sille pitäisi maksaa vielä maatilan töistä, joita ei edes tee.
Ennen kuin teet lisää päätelmiä tilanteestani. Hedelmä- ja marjatila. Olen tilantöissä satokauden. Muun ajan talon ulkopuolella. Viikonloppuisin pystyy tekemään metsätöitä. Kaikki tilat eivät ole karjatiloja.
Meillä taas suurehko viljatila missä teen töitä ja lisäksi olen ollut tilannulkopuolisissa töissä, maksellut tilan lainoja vaikken sitä omista. Avioehtoa ei ole.
Uskomatonta, että asenne on vieläkin niin monella se, että maatilalle tulee miniä, eikä tasavertainen puoliso. Ja että isäntäparin keskinäiset raha- ja muut asiat jotenkin kuuluisivat tilan entisille omistajille, että se maatilan miniä on tyhjätasku vapaamatkustaja, jos ulkopuolisille ei kerrota että hän tuo mukanaan x määrän rahaa. Mitä se kenellekään kuuluu miten kaksi aikuista tekevät omistustensa kanssa? Kun nimet on kauppakirjassa, myyjällä ei ole enää sanomista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En missään nimessä suosittele että vanha pari jää tilan välittömään läheisyyteen asumaan. Tulin itse miniäksi maatilalle ja appivanhemmat sanoi että todellakin lähtevät, he eivät halua meille samaa mitä itse kokivat kun apen vanhemmat pistivät nokkansa heidän asioihin. Vanha pari kirkonkylälle tai jos on vielä hyvissä voimissa niin muuttaa vaikka johonkin mummonmökkiin omalle kylälle.
Kannnattaa hommata ihan omilla rahoilla maatila josei halua omistajia nurkkiin.
Sano tämä niille vanhuksille, jotka jäävät kiusaamaan aikuista lastaan ja tämän puolisoa.
Ne miniät tulee maatiloille hyvin usein tyhjätaskuina. Syytinki tarkoittaa taloudekkisessa mielessä sitä että jatkaja ostaa tilan halvempaan hintaan. ei siinä tyhjätaskuminiöillä ole nokan koputtamista. Kannattaa jäädä sinne kuntakeskuksen rivitaloon asumaan ja niin ihan oman pikku postimerkkipihan.
Niin että ottaa miljoonavelat niskaan ihan mukisematta ja muuttaa kuntakeskuksen rivitaloon, koska turpa pitää pitää kiinni? Akateemisen tutkinnon eli pitkien opintojen takia ei välttämättä ole omaisuutta kertynyt, mutta emäntä pihalle heti kun velat niskassa.ok.
No jos haluat omistaa jotain eikä sinulla ole sitä varten säästöjä, niin sitten pitää ottaa lainaa. Akateemisen tutkinnon suorittaneella voisi olla vaikka työpaikka, jossa jatkaa edelleen, ei maatila ole mikään vankila, josta ei pääse muualle töihin.
Ilman lainaako se isäntä/emäntä on tilan itselleen lunastanut? Kerrotko mistä perheenperustamisiässä oleva viljelijä löytää tämmöisen rikkaan puolison, joka suostuu rahoineen tulemaan velkaiselle tilalle. Sinulla on nyt jotain suurempaa tietoa, minkä moni viljelijä haluaisi kuulla varmasti.
Tilakaupathan tehdään sen isännän tai emännän kanssa eli miniän tai vävyn pitäisi siis ostaa puolisolleen omaisuutta ja lisäksi käydä töissä tilan ulkopuolella maksamassa lainoja toisen omaisuuteen liittyen.
Aika jännä, mutta tyypillinen asenne monissa spv:ssä ilmeisesti.
Ei tuollaista asennetta ole missään muualla kuin kaupunkilaisilla. Maalla maatila on yritystoimintaa, johon ei sotketa palkkatöitä. Moni maanviljelijä käy töissä muualla, on lumenaurausyritystä jne. eikä niitä rahoja sotketa maatilan kirjanpitoon yhtään sen enempää kuin puolison opettajanpalkkaa.
Jos haluat omistaa jotain, maksat sen itse. Ei kukaan oleta arkkitehdin maksattavan puolisollaan yrityksensä tietokoneohjelmia ja lisenssejä, joten mistä kumpuaa ajatus siitä, että maanviljelijän puoliso maksaisi euroakaan maatilan kuluja. Yksityistaloudesta hänen silti voisi kuvitella maksavan osansa eikä vaativan puolisoa kaiken maksajaksi.
Ja tuosta edeltävästä kommentista päätellen ilmeisesti oletetaan. Lisäksi kuvitellaan, että vain tilan omistaja ansaitsee jotakin ja puoliso ei mitään eikä myöskään omista mitään. Ahnetta meininkiä todella.
Täytyy todeta vielä, että onneksi mieheni ei ole koskaan ollut ahne ja saita. Kuten en minä itsekään. Meillä on maksettu todella suuria velkoja ja investointeja sen tililtä, jolla on rahaa ollut ja omaisuus on yhteistä. En olisi päivääkään tilalla, missä minut leimataan tyhjätaskuiseksi onnenonkijaksi ja tilan ryövääjäksi. Aivan kuin appivanhemmat edes tietäisivät mitä miniä tai vävy omistaa ja ansaitsee!
Meillä taas ei miniäkokelas suostunut laittamaan nimeään kauppakirjoihin, kun olisi samalla pitänyt ottaa kontolleen myös velka. Omistaminen olisi ollut mieleen, velanmaksu ei.
Eipä kannata laittaakaan jos vasta kokelas on. Ja puhutpas rumasti poikasi kumppanista, huono alku jo sinällään teidän suhteelle.
Vierailija kirjoitti:
Uskomatonta, että asenne on vieläkin niin monella se, että maatilalle tulee miniä, eikä tasavertainen puoliso. Ja että isäntäparin keskinäiset raha- ja muut asiat jotenkin kuuluisivat tilan entisille omistajille, että se maatilan miniä on tyhjätasku vapaamatkustaja, jos ulkopuolisille ei kerrota että hän tuo mukanaan x määrän rahaa. Mitä se kenellekään kuuluu miten kaksi aikuista tekevät omistustensa kanssa? Kun nimet on kauppakirjassa, myyjällä ei ole enää sanomista.
Nimenomaan. Asenne ihan järkyttävä kyllä. Velkaisille tiloille tuskin on nykyisin muutenkaan tunkua joten jos vielä tuo asenne niin tilanpito voi loppua lyhyeen jos aikoo perheen jatkaja perustaa.
Jatkajan elämää voi vaikeuttaa monin tavoin. Hienoa toimintaa todella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän tilanteemme:
Vilja-ja erikoiskasvitila, joka on puolison kotitila.
Ostimme tilan lahjaluontoisella kaupalla, tilasta lohkaistiin tontti vanhalle isäntäparille.
Tila ei työllistä molempia ympäri vuoden, joten ulkopuolellakin tehdään töitä, joskin sairastelut, ikääntyminen, pitkät äitiysjaksot ilman työsuhdetta jne. ovat ajaneet marginaaliin työmarkkinoilla.
Molemmille on töitä tilalla yllinkyllin ja liikaakin sesonkiaikoina.
Vanha isäntä kuoli muutama v sukupolven vaihdoksen jälkeen, oli kyllä paljon töissä apuna, mutta määräilevänä luonteena puuttui myös asioihin, joihin ei olisi pitänyt.
Nyt alkaa olla meillä 50v mittarissa parin vuoden päästä tila on maksettu...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Junteilla on junttien ongelmat.
Onneksi ollaan jo ties kuinka monennen polven kaupunkilaisia ja jokaisella sukupolvella on omat asumiset ja ammatit.
Hyvä. Mitä te muuten syötte?
Eilen meni alkuun katkarapuja islannista, niiden kanssa ruotsalaista majoneesia ja kanadalaista siianmätiä, päälle tiraus sitruunamehua. En muista, mistä sitruuna oli, mutta ei ainakaan Suomesta :D
Sitten australialaista naudan filepihviä, sen kanssa uusia perunoita italiasta, tomaatteja, kevätvihanneksi ym. Hollannista, Espanjasta ja Italiasta.
Jälkkäriksi juustoja (roquefort, comté ym.) Ranskasta ja Sveitsistä.
Palanpainikkeeksi alkuun rieslingiä Elsassista, siis ranskasta, ja pääruoan ja juustojen kanssa punaviiniä Australiasta.
Saattaa olla, että tilli katkarapujen päällä oli Suomesta :-D
Elätät puolen maailman juntteja 😱
Vierailija kirjoitti:
Appivanhemmat muuttivat n. kilometrin päähän, tilan maille. Homman piti olla selvä, päärakennus ja pihapiiri minun ja miehen omaa. Heti ekana kesänä anoppi kävi työpäiväni aikana poimimassa viinimarjat, ihan mitään kyselemättä tietysti. Vedin sellaiset herneet nenään että laitoin matalaksi kaikki marjapensaat, on harmittanut hemmetisti jälkikäteen. On myös tultu tekemään heille kotiin polttopuita silloin, kun meillä on ollut vieraita, tosi mukava istuskella ulkona kun sirkkeli huutaa vähän matkan päässä.
Ostiti siis tilan puoliksi miehesi kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Meidän tilanteemme:
Vilja-ja erikoiskasvitila, joka on puolison kotitila.
Ostimme tilan lahjaluontoisella kaupalla, tilasta lohkaistiin tontti vanhalle isäntäparille.
Tila ei työllistä molempia ympäri vuoden, joten ulkopuolellakin tehdään töitä, joskin sairastelut, ikääntyminen, pitkät äitiysjaksot ilman työsuhdetta jne. ovat ajaneet marginaaliin työmarkkinoilla.
Molemmille on töitä tilalla yllinkyllin ja liikaakin sesonkiaikoina.
Vanha isäntä kuoli muutama v sukupolven vaihdoksen jälkeen, oli kyllä paljon töissä apuna, mutta määräilevänä luonteena puuttui myös asioihin, joihin ei olisi pitänyt.
Nyt alkaa olla meillä 50v mittarissa parin vuoden päästä tila on maksettu...
Tässäkin asia mitä kaikki puupäät eivät tajua eli kun muutat tilalle, saat heittää hyvästit omalle urakehitykselle, koska työt on otettava mahdollisimman läheltä ja työmatkat ovat silti pitkiä. Itselläni on ollut työmatka yhteensä kolme tuntia päivässä.
Meillä ei ole jatkajaa, enkä omalle tyttärelle suosittelisi uran kannalta viljelijän puolisoksi alkamista. Tilojen kannattavuus on heikko, on talousongelmaa ja joka asiaan sekaantuvia appivanhempia, jotka ovat täysin pihalla koko maatilan tulevaisuudesta. Tässäkin ketjussa joku kirjoittelee kuin maatila olisi kultakaivos tai Roope Ankan rahasäiliö tulvillaan rahaa, vaikka muuta ei ehkä ole kuin se Roope Ankka killinkejään syynäämässä nuoren parin olan yli. Siis taloja ja omaisuutta, jonka on jo myynyt pois tai myymässä.
Eivät ihan kaikki tuollaisia tietysti ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Appivanhemmat muuttivat n. kilometrin päähän, tilan maille. Homman piti olla selvä, päärakennus ja pihapiiri minun ja miehen omaa. Heti ekana kesänä anoppi kävi työpäiväni aikana poimimassa viinimarjat, ihan mitään kyselemättä tietysti. Vedin sellaiset herneet nenään että laitoin matalaksi kaikki marjapensaat, on harmittanut hemmetisti jälkikäteen. On myös tultu tekemään heille kotiin polttopuita silloin, kun meillä on ollut vieraita, tosi mukava istuskella ulkona kun sirkkeli huutaa vähän matkan päässä.
Ostiti siis tilan puoliksi miehesi kanssa?
Vaikka ei olisi ostanut, niin se on hänen kotinsa nyt. Jos tätä ei tajua, pitää myydä tila kokonaan ulkopuoliselle. Ehkä sitten pysytään poissa toisen kodista. Harvempi talonsa myynyt käy siellä edelleen marjoja poimimassa.
Pieni asia, mutta kertoo paljon siitä miten monimuotoista tuo jatkajan asioihin sekaantuminen voi olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tutulla tilalla oli kyseinen tapahtuma ja vanha isännöijät laittoivat uuden talon joidenkin kilometrien päähän eli, kyllä tuo tilallisen elämä kannattaa pääsee nuorena eläkkeelle ja pystyy vielä rakentamaan uuden talonkin, ei tavan duunari moiseen kykene. käy sieltä avustelemassa tarpeen tullen jos rengeillä ei ehditä kaikkea teetättää
Pitihän se tähänkin ketjuun löytyä yksi kateellinen tietämätön.😄
Tottakai. Sosialismin läpipesemillä amisduunareilla palaa käpy kun jossain mainitaan edes epäsuorasti maanviljely. Duunariherrasväen parempi ruoka kun tulee tehtaasta.
Mut jos nyt ajatellaan, että vanhaisäntäpari on rakentanut vaikkapa 200 000 euron talon asunnokseen, kun entisestä kodista tuli lähdöt (myytiin pois), niin miettiä sopii mistä se raha tuli. Niin, se tuli siltä jatkajalta, joka osti vanhaisäntäparilta puolen miljoonan maat 200 000 eurolla. Ja lainasi ne rahat pankista. Että mikä nyt milloinkin on kannattavaa ja kenelle. Varmaa on ainoastaan, että pankki saa aina omansa.
Näin meilläkin meni.
Ostimme tilan, vanha isäntäpari rakensi uuden talon tilan maista lohkaistulle tontille.
Kauppa tehtiin ns. lahjaluonteisena kauppana, kauppahinta oli puolet verottajan hyväksymästä käyvästä arvosta.
Enempää ei olisi pankista lainaa irronnutkaan...Se riitti niukinnaukin uuden talon tekoon tuolloin.
No, vanha isäntä sairastui ja kuoli pian.
Niille, jotka kadehtivat maanviljelijöiden eläkeikää:
Luopumistukijärjestelmä on lakkautettu, eläkeikä on nykyään sama kuin muillakin.
Jos päätät tehdä sukupolvenvaihdoksen, kun olet 55v, sinun täytyy hankkia itse toimeentulosi eläkeikään saakka.
Kyllä se olisi ollut omallakin kohdalla aika hyvä, jos tuota spv:tä ei olisi tehty. Olisi parempi eläke ja ura molemmilla nyt. Maatilan ostaminen näytti silloin hyvältä idealta, mutta nykyisin ihmettelen kuka hommaan lähtee. Ainakin luopujien asenteen pitäisi olla ihan toista luokkaa kuin tässä ketjussa nuo muutamat puheenvuorot, lieneekö samalta näppikseltä kaikki.
Alue: Aihe vapaa
Minä olen aina tehnyt töitä tilalla ja järjestänyt töitänikin sen mukaan. Mutta asenne tuli jo selväksi, hyvä tietää että tuollaistakin on olemassa.