Lue keskustelun säännöt.
Lasten hankinta nollasi työnantajien silmissä ammattiosaamiseni
18.05.2020 |
Olin työelämästä pois yhteensä neljä vuotta. Tänä aikana sain kaksi lasta ja suoritin ylemmän amk-tutkinnon. Minulla oli ennen tätä taukoa useampi vuosi oman alan työkokemusta ja hyvä palkka.
Kun aloin valmistumisen jälkeen hakea töitä, niin työnantajien suhtautuminen minuun muuttui. Haastattelussa alettiin kysellä lapsista. Sain uuden työpaikan omalta alalta, mutta siinä palkka on pienempi kuin vuosia sitten valmistuessani.
Onko tämä miten yleistä, että työnantajien silmissä lasten hankinta nollaa täysin aiemman työkokemuksen, vaikka olisi kotona ollessaan pitänyt ammattitaitoaan yllä opiskelemalla?
Kommentit (307)
Juu tuo on kunnon epäkohta että lasten saaminen heikentää vain naisen uraa ja palkkakehitystä. Puolet kuluista isän työnantajalle niin ollaan jo lähempänä tasa-arvoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei ole vastannut kysymykseeni. Miten yleistä tällainen kohtelu työmarkkinoilla on sen jälkeen, kun perheessä on lapsia?
Joka ikisellä alalla verrataan hakijakandidaatteja toisiinsa, ja valitaan heistä se jolla on paras työkokemus, työhön soveltuvuus ja joka on parhaiten yrityksen käytettävissä. Näin on aina ollut, eikä mikään ole muuttunut lisääntymisesi myötä - sinä vain jäit jälkeen muista hakijoista, kun he kerryttivät kokemusta.
Tienaan nyt vähemmän kuin vastavalmistuneena. Ja häviän työnhaussa vastavalmistuneille mieshakijoille, vaikka minulla on enemmän työkokemusta ja hiljattain hankittu jatkotutkinto.
Niin, ne mieshakijat kun hyvin todennäköisesti eivät jää kotiin hoitamaan lapsia montaa kertaa kuukaudessa, eivätkä vielä parin vuoden extraäitiyslomalle niinkuin sinä voisit jäädä.
Ja sori, mutta ne yamk-tutkinnot on kyllä ihan vitsi. Muutama hassu opintoviikko, ja sitten mutu-päättötyö usein parin kanssa tehden. Ei niille kovin paljoa arvoa yksityisellä sektorilla anneta.
Tuo on itse asiassa jo aika lailla vanhentunut käsitys. Nykyajan miehet jäävät jo varsin yleisesti lapsiaan hoitamaan siinä kuin naisetkin. Eivät toki kaikki mutta enenevässä määrin.
Toki moni työnanataja voi vielä elää tuon vanhentuneen käsityksen vallassa.
2v vanha tutkimus:
"Palkka- ja henkilöstöhallinnon asiantuntija Sillan aineistosta tuli esille, että naisilla on lasten sairauksiin liittyviä poissaoloja keskimäärin 0,53 päivää vuodessa, miehillä 0,23 päivää. Määrät ovat pieniä, mutta erot miesten ja naisten välillä merkittävä."Ei kuitenkaan kauhean vanhentunut käsitys tartte olla.
Eli naiset ovat poissa KAKSINKERTAISESTI sen mitä miehet. Miten joku voi väittää ettei tuolla ole merkitystä?
Miten perustelet sen, että enemmän työkokemusta omaavana ja koulutetumpana tienaan nykyään vähemmän samassa työssä kuin vuosia sitten vastavalmistuneena?
Kysynnän ja tarjonnan laki. Jos nykyään työsi tekee joku halvemmalla, ei sullekaan kannata maksaa samaa kuin aiemmin.
Valtiolla ei ole yhtä raaka meininki. Me myös usein hommataan hoitaja ja läksitään kummatkin töihin. Toimii nuhakuumeisiin, ei noroon. Päiväkotiin 1 vuotiaana.
Tätä stressaan yhä, vaikka olenkin vasta 26-vuotias. Alan tutkinto on ja vähän työkokemusta määräaikaisista työsuhteista, mutta alani työllisyystilanne heikko kun enemmän tekijöitä kuin työpaikkoja. Sitten minut ohittaa keski-ikäiset alan vaihtajat joilla olisi ollut jo työpaikka muualla. Saahan nyt totta kai alaa vaihtaa, mutta minusta se on jotenkin ensikertalaisia kohtaan epäreilua, kun on nuoresta saakka varmemmin tiennyt että haluaa alalle ja nämä muut ovat vaihtaneet helppouden takia ja saaneet hetkessä työpaikan, plus hyväksilukeneet vanhoja aineita. Pelkään sitä, että kun etsin töitä ja minulta kysytään halustani saada lapsia, pelkään että se vaikuttaa. Tietääkseni sellaista ei saisi edes kysyä (korjatkaa jos olen väärässä, joillakin aloilla voi olla totta) Alani ei ole miesvaltainen mutta kyllä miehet on palkattu aina kun olen hakupäätöksen nähnyt... Pelkään että jotkut työnantajat ajattelevat että turha palkata tuota, on raskaana kuitenkin ihan pian. Poikaystävä on mutta haluaisin ensin elää työelämää ennen perhejuttuja. Olen kuitenkin haastatteluissa ollut kertomatta yksityiselämästäni, koska se ei heille kuulu (eivätkä onneksi ole kysyneet, mutta jotkut mainitsevat kuulemma kysymättäkin että asun avo/aviomieheni kanssa siellä jne., minä sanon vain että asun paikassa X). Myönnän tuntevani kateutta, kun ystävälläni on vakituinen paikka, ikää saman verran ja nyt lapsi tulossa ja minä yhä yritän työllistyä. Tähän tietysti vaikuttaa selvästi se että olemme aivan eri aloilla ja paikkakunnillakin. Ja nyt koronan takia minulla peruuntui puolen vuoden sijaisuus joka olisi ollut työllisyyteni kannalta hyvä ja ehkä olisi auttanut tulevaisuuden työnhauissa mutta ei... Ei naisilla kyllä työmaailmassa helppoa ole, kun jotkut työnantajat näkevät äitiyden esteenä tai sitten ärsyttävänä hidasteena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei ole vastannut kysymykseeni. Miten yleistä tällainen kohtelu työmarkkinoilla on sen jälkeen, kun perheessä on lapsia?
Joka ikisellä alalla verrataan hakijakandidaatteja toisiinsa, ja valitaan heistä se jolla on paras työkokemus, työhön soveltuvuus ja joka on parhaiten yrityksen käytettävissä. Näin on aina ollut, eikä mikään ole muuttunut lisääntymisesi myötä - sinä vain jäit jälkeen muista hakijoista, kun he kerryttivät kokemusta.
Tienaan nyt vähemmän kuin vastavalmistuneena. Ja häviän työnhaussa vastavalmistuneille mieshakijoille, vaikka minulla on enemmän työkokemusta ja hiljattain hankittu jatkotutkinto.
Niin, ne mieshakijat kun hyvin todennäköisesti eivät jää kotiin hoitamaan lapsia montaa kertaa kuukaudessa, eivätkä vielä parin vuoden extraäitiyslomalle niinkuin sinä voisit jäädä.
Ja sori, mutta ne yamk-tutkinnot on kyllä ihan vitsi. Muutama hassu opintoviikko, ja sitten mutu-päättötyö usein parin kanssa tehden. Ei niille kovin paljoa arvoa yksityisellä sektorilla anneta.
Tuo on itse asiassa jo aika lailla vanhentunut käsitys. Nykyajan miehet jäävät jo varsin yleisesti lapsiaan hoitamaan siinä kuin naisetkin. Eivät toki kaikki mutta enenevässä määrin.
Toki moni työnanataja voi vielä elää tuon vanhentuneen käsityksen vallassa.
2v vanha tutkimus:
"Palkka- ja henkilöstöhallinnon asiantuntija Sillan aineistosta tuli esille, että naisilla on lasten sairauksiin liittyviä poissaoloja keskimäärin 0,53 päivää vuodessa, miehillä 0,23 päivää. Määrät ovat pieniä, mutta erot miesten ja naisten välillä merkittävä."Ei kuitenkaan kauhean vanhentunut käsitys tartte olla.
Eli naiset ovat poissa KAKSINKERTAISESTI sen mitä miehet. Miten joku voi väittää ettei tuolla ole merkitystä?
Ja lasketaanpa vaikka 100 työntekijän firmassa. Naiset keskimäärin 53 päivää poissa lasten sairauksien takia, miehet 23 päivää. Paljonko se tekee esim valtiolla työnantajana kokonaisuudessaan? Sitten ihmetellään miksi palkataan mielummin miehiä...
Kyllä kyse on lopulta paljonkin työnatajan asenteesta. Jos siellä mutistaan aina että "eikö se muijasi voisi jäädä hoitamaan" kun joku mies sanoaa että jäisi lapsen kanssa kotiin, on selvää että naisiakaan ei katsota hyvällä työntekijöinä. Mutta jos asenne on sellainen että asia on ok jäi kotiin kuka vaan niin kyllä ne poissaolot aika nopeasti alkavat tasaantua.
Oma mieheni on ollut todella kiitettävästi kantamassa vastuuta lapsien hoidosta eikä hänen työnanatajalleen ole koskaan ollut mikään ongelma jos hän on jäänyt välillä kotiin. Se on ollut pelkkä ilmoitusasia, samoin kun jos on pitänyt joskus mennä hakemaan lapsi keksen päivän päiväkodista kun on sairastunut tms.
Yllättävästi sama työnantaja on myös palkannut ennakkoluulottomasti myös naisia vaikka ala onkin perinteisesti ollut miehinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei ole vastannut kysymykseeni. Miten yleistä tällainen kohtelu työmarkkinoilla on sen jälkeen, kun perheessä on lapsia?
Joka ikisellä alalla verrataan hakijakandidaatteja toisiinsa, ja valitaan heistä se jolla on paras työkokemus, työhön soveltuvuus ja joka on parhaiten yrityksen käytettävissä. Näin on aina ollut, eikä mikään ole muuttunut lisääntymisesi myötä - sinä vain jäit jälkeen muista hakijoista, kun he kerryttivät kokemusta.
Tienaan nyt vähemmän kuin vastavalmistuneena. Ja häviän työnhaussa vastavalmistuneille mieshakijoille, vaikka minulla on enemmän työkokemusta ja hiljattain hankittu jatkotutkinto.
Kyllä melkein uskaltaisin väittää että tuossa on takana muutakin kuin vain se että sinulla on lapsia. Jos et nyt ole jollain äärimmäisen sovinistisella miesvaltaisella alalla niin eivät lisääntyneet naiset nyt nykyaikana enää mikään kummajainen työmarkkinoilla ole. Toki lapset voivat vaikuttaa mutta kyllä joku muukin sinussa aiheuttaa torjuntaa. Sitä olisi ehkä hyvä tarkastella objektiivisesti eikä vain tuijottaa vain siihen syyhyn johon olet juuttunut.
Olen töissä miesvaltaisella alalla.
Siltikin tuntuu erikoiselta että et ole onnistunut löytämään yhtään työnanatajaa jolle lapsesi eivät olisi ongelma.
Olen ollut vuoden töissä. Palkka vain on huonompi kuin koskaan valmistumisen jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei ole vastannut kysymykseeni. Miten yleistä tällainen kohtelu työmarkkinoilla on sen jälkeen, kun perheessä on lapsia?
Joka ikisellä alalla verrataan hakijakandidaatteja toisiinsa, ja valitaan heistä se jolla on paras työkokemus, työhön soveltuvuus ja joka on parhaiten yrityksen käytettävissä. Näin on aina ollut, eikä mikään ole muuttunut lisääntymisesi myötä - sinä vain jäit jälkeen muista hakijoista, kun he kerryttivät kokemusta.
Tienaan nyt vähemmän kuin vastavalmistuneena. Ja häviän työnhaussa vastavalmistuneille mieshakijoille, vaikka minulla on enemmän työkokemusta ja hiljattain hankittu jatkotutkinto.
Niin, ne mieshakijat kun hyvin todennäköisesti eivät jää kotiin hoitamaan lapsia montaa kertaa kuukaudessa, eivätkä vielä parin vuoden extraäitiyslomalle niinkuin sinä voisit jäädä.
Ja sori, mutta ne yamk-tutkinnot on kyllä ihan vitsi. Muutama hassu opintoviikko, ja sitten mutu-päättötyö usein parin kanssa tehden. Ei niille kovin paljoa arvoa yksityisellä sektorilla anneta.
Pelkkää mutuilua alusta loppuun asti. En arvosta ihmisiä, jotka eivät ota asioista selvää.
Mikä on mutua näistä faktoista?
- naiset hoitavat lasten sairauspoissaoloista 2/3 eli tuplasti miehiin verrattuna
- ap voi jäädä äitiyslomalle
- yamk päättötyön voi tehdä parityönä
- yamk-tutkinto sisältää vain muutaman kymmenen opintoviikkoa varsinaisia opintoja päättötyön lisäksi.
Valista toki meitä, jos paremmin tiedät oi viisas!
Kenen tiedät tehneen yamk-päättötyön parityönä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minusta sinä ap kärjistät ja yksinkertaistat asioita liikaa. Aloitus oli sekavasti kirjoitettu en tiedä ymmärsinkö, mutta... Samalla alalla voi olla eri palkkoja työpaikasta riippuen. Ja ellei sinulla ole työkokemusta uuden tutkinnon perusteella, olet sen suhteen vasta aloittelija. Monen yrityksen taloustilanne on nyt huonompi kuin 4 v sitten, sekin saattaa vaikuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei ole vastannut kysymykseeni. Miten yleistä tällainen kohtelu työmarkkinoilla on sen jälkeen, kun perheessä on lapsia?
Joka ikisellä alalla verrataan hakijakandidaatteja toisiinsa, ja valitaan heistä se jolla on paras työkokemus, työhön soveltuvuus ja joka on parhaiten yrityksen käytettävissä. Näin on aina ollut, eikä mikään ole muuttunut lisääntymisesi myötä - sinä vain jäit jälkeen muista hakijoista, kun he kerryttivät kokemusta.
Tienaan nyt vähemmän kuin vastavalmistuneena. Ja häviän työnhaussa vastavalmistuneille mieshakijoille, vaikka minulla on enemmän työkokemusta ja hiljattain hankittu jatkotutkinto.
Niin, ne mieshakijat kun hyvin todennäköisesti eivät jää kotiin hoitamaan lapsia montaa kertaa kuukaudessa, eivätkä vielä parin vuoden extraäitiyslomalle niinkuin sinä voisit jäädä.
Ja sori, mutta ne yamk-tutkinnot on kyllä ihan vitsi. Muutama hassu opintoviikko, ja sitten mutu-päättötyö usein parin kanssa tehden. Ei niille kovin paljoa arvoa yksityisellä sektorilla anneta.
Tuo on itse asiassa jo aika lailla vanhentunut käsitys. Nykyajan miehet jäävät jo varsin yleisesti lapsiaan hoitamaan siinä kuin naisetkin. Eivät toki kaikki mutta enenevässä määrin.
Toki moni työnanataja voi vielä elää tuon vanhentuneen käsityksen vallassa.
2v vanha tutkimus:
"Palkka- ja henkilöstöhallinnon asiantuntija Sillan aineistosta tuli esille, että naisilla on lasten sairauksiin liittyviä poissaoloja keskimäärin 0,53 päivää vuodessa, miehillä 0,23 päivää. Määrät ovat pieniä, mutta erot miesten ja naisten välillä merkittävä."Ei kuitenkaan kauhean vanhentunut käsitys tartte olla.
Eli naiset ovat poissa KAKSINKERTAISESTI sen mitä miehet. Miten joku voi väittää ettei tuolla ole merkitystä?
Ja lasketaanpa vaikka 100 työntekijän firmassa. Naiset keskimäärin 53 päivää poissa lasten sairauksien takia, miehet 23 päivää. Paljonko se tekee esim valtiolla työnantajana kokonaisuudessaan? Sitten ihmetellään miksi palkataan mielummin miehiä...
Muuten hyvä laskelma mutta millään työpaikalla jokaisella naisella ei ole lapsia eikä pieniä lapsia. Tuo ero koskee siis vain varsin lyhyttä aikaa ihmisen työhistoriassa. Vaikutus poissaoloihin ei siis ole koko yrityksen tasolla ollenkaan tuota luokkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei ole vastannut kysymykseeni. Miten yleistä tällainen kohtelu työmarkkinoilla on sen jälkeen, kun perheessä on lapsia?
Joka ikisellä alalla verrataan hakijakandidaatteja toisiinsa, ja valitaan heistä se jolla on paras työkokemus, työhön soveltuvuus ja joka on parhaiten yrityksen käytettävissä. Näin on aina ollut, eikä mikään ole muuttunut lisääntymisesi myötä - sinä vain jäit jälkeen muista hakijoista, kun he kerryttivät kokemusta.
Tienaan nyt vähemmän kuin vastavalmistuneena. Ja häviän työnhaussa vastavalmistuneille mieshakijoille, vaikka minulla on enemmän työkokemusta ja hiljattain hankittu jatkotutkinto.
Niin, ne mieshakijat kun hyvin todennäköisesti eivät jää kotiin hoitamaan lapsia montaa kertaa kuukaudessa, eivätkä vielä parin vuoden extraäitiyslomalle niinkuin sinä voisit jäädä.
Ja sori, mutta ne yamk-tutkinnot on kyllä ihan vitsi. Muutama hassu opintoviikko, ja sitten mutu-päättötyö usein parin kanssa tehden. Ei niille kovin paljoa arvoa yksityisellä sektorilla anneta.
Tuo on itse asiassa jo aika lailla vanhentunut käsitys. Nykyajan miehet jäävät jo varsin yleisesti lapsiaan hoitamaan siinä kuin naisetkin. Eivät toki kaikki mutta enenevässä määrin.
Toki moni työnanataja voi vielä elää tuon vanhentuneen käsityksen vallassa.
2v vanha tutkimus:
"Palkka- ja henkilöstöhallinnon asiantuntija Sillan aineistosta tuli esille, että naisilla on lasten sairauksiin liittyviä poissaoloja keskimäärin 0,53 päivää vuodessa, miehillä 0,23 päivää. Määrät ovat pieniä, mutta erot miesten ja naisten välillä merkittävä."Ei kuitenkaan kauhean vanhentunut käsitys tartte olla.
Eli naiset ovat poissa KAKSINKERTAISESTI sen mitä miehet. Miten joku voi väittää ettei tuolla ole merkitystä?
Miksi miehet eivät pidä huolta lapsistaan?
Eikö tällainen mies ole epäilyttävä myös työnantajan näkökulmasta? Jollei pidä huolta edes sairaista lapsistaan, niin tuskin hoitaa töitäänkään kunnolla.
Ongelma voi olla myös se, että olet suostunut vain töihin liian pienellä palkalla. Itse ainakin huomasin, että kun viimeksi etsin uutta työtä, niin osa työnantajista ei ollut valmiita maksamaan palkkaa, joka ammattilaiselle kuuluu. Palkka oli enemmän harjoittelijan palkkaa vastaava. Saatoin käydä haastattelussa, mutta siihen se sitten jäi, kun palkasta oli niin iso näkemysero.
Alallani löytyy aina joku hölmö/kokematon tekemään sitä työtä pienellä palkalla, että välillä on vaikeaa löytää työtä josta maksetaan kunnolla. Mutta kyllä se silti on mahdollista!
Itselläni palkka on nyt noin 3500€, kun ennen lapsia se oli 2500€.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei ole vastannut kysymykseeni. Miten yleistä tällainen kohtelu työmarkkinoilla on sen jälkeen, kun perheessä on lapsia?
Joka ikisellä alalla verrataan hakijakandidaatteja toisiinsa, ja valitaan heistä se jolla on paras työkokemus, työhön soveltuvuus ja joka on parhaiten yrityksen käytettävissä. Näin on aina ollut, eikä mikään ole muuttunut lisääntymisesi myötä - sinä vain jäit jälkeen muista hakijoista, kun he kerryttivät kokemusta.
Tienaan nyt vähemmän kuin vastavalmistuneena. Ja häviän työnhaussa vastavalmistuneille mieshakijoille, vaikka minulla on enemmän työkokemusta ja hiljattain hankittu jatkotutkinto.
Kyllä melkein uskaltaisin väittää että tuossa on takana muutakin kuin vain se että sinulla on lapsia. Jos et nyt ole jollain äärimmäisen sovinistisella miesvaltaisella alalla niin eivät lisääntyneet naiset nyt nykyaikana enää mikään kummajainen työmarkkinoilla ole. Toki lapset voivat vaikuttaa mutta kyllä joku muukin sinussa aiheuttaa torjuntaa. Sitä olisi ehkä hyvä tarkastella objektiivisesti eikä vain tuijottaa vain siihen syyhyn johon olet juuttunut.
Olen töissä miesvaltaisella alalla.
Siltikin tuntuu erikoiselta että et ole onnistunut löytämään yhtään työnanatajaa jolle lapsesi eivät olisi ongelma.
Olen ollut vuoden töissä. Palkka vain on huonompi kuin koskaan valmistumisen jälkeen.
Hankit uuden tutkinnon, ja palkkasi on aloittelijan mukainen.
Vierailija kirjoitti:
minusta sinä ap kärjistät ja yksinkertaistat asioita liikaa. Aloitus oli sekavasti kirjoitettu en tiedä ymmärsinkö, mutta... Samalla alalla voi olla eri palkkoja työpaikasta riippuen. Ja ellei sinulla ole työkokemusta uuden tutkinnon perusteella, olet sen suhteen vasta aloittelija. Monen yrityksen taloustilanne on nyt huonompi kuin 4 v sitten, sekin saattaa vaikuttaa.
Tienasin enemmän ensimmäisessä valmistumisen jälkeisessä työpaikassani kuin nyt, vaikka ala on sama ja minulla on sekä työkokemusta että YAMK-tutkinto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei ole vastannut kysymykseeni. Miten yleistä tällainen kohtelu työmarkkinoilla on sen jälkeen, kun perheessä on lapsia?
Joka ikisellä alalla verrataan hakijakandidaatteja toisiinsa, ja valitaan heistä se jolla on paras työkokemus, työhön soveltuvuus ja joka on parhaiten yrityksen käytettävissä. Näin on aina ollut, eikä mikään ole muuttunut lisääntymisesi myötä - sinä vain jäit jälkeen muista hakijoista, kun he kerryttivät kokemusta.
Tienaan nyt vähemmän kuin vastavalmistuneena. Ja häviän työnhaussa vastavalmistuneille mieshakijoille, vaikka minulla on enemmän työkokemusta ja hiljattain hankittu jatkotutkinto.
Niin, ne mieshakijat kun hyvin todennäköisesti eivät jää kotiin hoitamaan lapsia montaa kertaa kuukaudessa, eivätkä vielä parin vuoden extraäitiyslomalle niinkuin sinä voisit jäädä.
Ja sori, mutta ne yamk-tutkinnot on kyllä ihan vitsi. Muutama hassu opintoviikko, ja sitten mutu-päättötyö usein parin kanssa tehden. Ei niille kovin paljoa arvoa yksityisellä sektorilla anneta.
Tuo on itse asiassa jo aika lailla vanhentunut käsitys. Nykyajan miehet jäävät jo varsin yleisesti lapsiaan hoitamaan siinä kuin naisetkin. Eivät toki kaikki mutta enenevässä määrin.
Toki moni työnanataja voi vielä elää tuon vanhentuneen käsityksen vallassa.
2v vanha tutkimus:
"Palkka- ja henkilöstöhallinnon asiantuntija Sillan aineistosta tuli esille, että naisilla on lasten sairauksiin liittyviä poissaoloja keskimäärin 0,53 päivää vuodessa, miehillä 0,23 päivää. Määrät ovat pieniä, mutta erot miesten ja naisten välillä merkittävä."Ei kuitenkaan kauhean vanhentunut käsitys tartte olla.
Eli naiset ovat poissa KAKSINKERTAISESTI sen mitä miehet. Miten joku voi väittää ettei tuolla ole merkitystä?
Ja lasketaanpa vaikka 100 työntekijän firmassa. Naiset keskimäärin 53 päivää poissa lasten sairauksien takia, miehet 23 päivää. Paljonko se tekee esim valtiolla työnantajana kokonaisuudessaan? Sitten ihmetellään miksi palkataan mielummin miehiä...
Muuten hyvä laskelma mutta millään työpaikalla jokaisella naisella ei ole lapsia eikä pieniä lapsia. Tuo ero koskee siis vain varsin lyhyttä aikaa ihmisen työhistoriassa. Vaikutus poissaoloihin ei siis ole koko yrityksen tasolla ollenkaan tuota luokkaa.
Nuo luvut tulevatkin tilastosta jossa tutkittu kaikenikäiset. Jos rajataan, tulos on vielä karumpi.
"Jos rajataan vain 20–40-vuotiaisiin, tämän ikäisillä naisilla on lasten sairauksiin liittyviä poissaoloja 0,93 päivää vuodessa ja miehillä 0,33 päivää. Tässä ikäryhmässä naisilla on kolminkertainen määrä lapsen sairauteen liittyviä poissaoloja."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei ole vastannut kysymykseeni. Miten yleistä tällainen kohtelu työmarkkinoilla on sen jälkeen, kun perheessä on lapsia?
Joka ikisellä alalla verrataan hakijakandidaatteja toisiinsa, ja valitaan heistä se jolla on paras työkokemus, työhön soveltuvuus ja joka on parhaiten yrityksen käytettävissä. Näin on aina ollut, eikä mikään ole muuttunut lisääntymisesi myötä - sinä vain jäit jälkeen muista hakijoista, kun he kerryttivät kokemusta.
Tienaan nyt vähemmän kuin vastavalmistuneena. Ja häviän työnhaussa vastavalmistuneille mieshakijoille, vaikka minulla on enemmän työkokemusta ja hiljattain hankittu jatkotutkinto.
Kyllä melkein uskaltaisin väittää että tuossa on takana muutakin kuin vain se että sinulla on lapsia. Jos et nyt ole jollain äärimmäisen sovinistisella miesvaltaisella alalla niin eivät lisääntyneet naiset nyt nykyaikana enää mikään kummajainen työmarkkinoilla ole. Toki lapset voivat vaikuttaa mutta kyllä joku muukin sinussa aiheuttaa torjuntaa. Sitä olisi ehkä hyvä tarkastella objektiivisesti eikä vain tuijottaa vain siihen syyhyn johon olet juuttunut.
Olen töissä miesvaltaisella alalla.
Siltikin tuntuu erikoiselta että et ole onnistunut löytämään yhtään työnanatajaa jolle lapsesi eivät olisi ongelma.
Olen ollut vuoden töissä. Palkka vain on huonompi kuin koskaan valmistumisen jälkeen.
Hankit uuden tutkinnon, ja palkkasi on aloittelijan mukainen.
Yamk-tutkinto on jatko-tutkinto samalta alalta kuin aiempi amk-tutkintoni. Lisäksi näiden välissä on vuosia työkokemusta alalta.
Vierailija kirjoitti:
Ja mistähän johtuu että se on äiti joka jää hoitamaan lasta? Naiset ovat totaalisessa noidankehässä. Lapsia painostetaan hankkimaan ja jos niin tekee niin ei ne miehet lupauksista huolimatta osallistu lastenhoitoon ja katso että äitikin saa käydä töissä ja jatkaa omaa elämää.
Mikseivät äidit kasvata poikiaan tasavertaisuuteen myös tässä asiassa?
Mikseivät vaimot itsestään selvästi edellytä tasavertaisuutta perheessä myös tässä asiassa?
Meillä kolmen lapsen kanssa hoitohommat ja muut on aina sujunut tasavertaisesti. Arki on suunniteltu yhdessä, lasten hoitoon viennit ja haut ja työmatkat.
Tosin siitäkin huolimatta minulla on 500 eur/kk takamatka eläkertymässä sen takia, että olen viettänyt kolme vauvavuotta ja ollut pari vuotta ekspatin vaimona ja tehnyt vain puolet vuosittaisesta normityömäärästä.
Vierailija kirjoitti:
Ongelma voi olla myös se, että olet suostunut vain töihin liian pienellä palkalla. Itse ainakin huomasin, että kun viimeksi etsin uutta työtä, niin osa työnantajista ei ollut valmiita maksamaan palkkaa, joka ammattilaiselle kuuluu. Palkka oli enemmän harjoittelijan palkkaa vastaava. Saatoin käydä haastattelussa, mutta siihen se sitten jäi, kun palkasta oli niin iso näkemysero.
Alallani löytyy aina joku hölmö/kokematon tekemään sitä työtä pienellä palkalla, että välillä on vaikeaa löytää työtä josta maksetaan kunnolla. Mutta kyllä se silti on mahdollista!
Itselläni palkka on nyt noin 3500€, kun ennen lapsia se oli 2500€.
Vaadin enemmän palkkaa, mutta työnantaja ei ollut sitä valmis maksamaan. Työtehtävä oli organisaatiossa uusi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelma voi olla myös se, että olet suostunut vain töihin liian pienellä palkalla. Itse ainakin huomasin, että kun viimeksi etsin uutta työtä, niin osa työnantajista ei ollut valmiita maksamaan palkkaa, joka ammattilaiselle kuuluu. Palkka oli enemmän harjoittelijan palkkaa vastaava. Saatoin käydä haastattelussa, mutta siihen se sitten jäi, kun palkasta oli niin iso näkemysero.
Alallani löytyy aina joku hölmö/kokematon tekemään sitä työtä pienellä palkalla, että välillä on vaikeaa löytää työtä josta maksetaan kunnolla. Mutta kyllä se silti on mahdollista!
Itselläni palkka on nyt noin 3500€, kun ennen lapsia se oli 2500€.
Vaadin enemmän palkkaa, mutta työnantaja ei ollut sitä valmis maksamaan. Työtehtävä oli organisaatiossa uusi.
Työttömänä tulot olisivat vieläkin pienemmät. Olen käynyt työhaastatteluissa, mutta en pysty muuttamaan sitä asetelmaa mihinkään, että näköjään vastavalmistunut mies valitaan usein työhön enemmän työkokemusta omaavan naisen sijasta, jos tämä on perheellinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei ole vastannut kysymykseeni. Miten yleistä tällainen kohtelu työmarkkinoilla on sen jälkeen, kun perheessä on lapsia?
Joka ikisellä alalla verrataan hakijakandidaatteja toisiinsa, ja valitaan heistä se jolla on paras työkokemus, työhön soveltuvuus ja joka on parhaiten yrityksen käytettävissä. Näin on aina ollut, eikä mikään ole muuttunut lisääntymisesi myötä - sinä vain jäit jälkeen muista hakijoista, kun he kerryttivät kokemusta.
Tienaan nyt vähemmän kuin vastavalmistuneena. Ja häviän työnhaussa vastavalmistuneille mieshakijoille, vaikka minulla on enemmän työkokemusta ja hiljattain hankittu jatkotutkinto.
Niin, ne mieshakijat kun hyvin todennäköisesti eivät jää kotiin hoitamaan lapsia montaa kertaa kuukaudessa, eivätkä vielä parin vuoden extraäitiyslomalle niinkuin sinä voisit jäädä.
Ja sori, mutta ne yamk-tutkinnot on kyllä ihan vitsi. Muutama hassu opintoviikko, ja sitten mutu-päättötyö usein parin kanssa tehden. Ei niille kovin paljoa arvoa yksityisellä sektorilla anneta.
Tuo on itse asiassa jo aika lailla vanhentunut käsitys. Nykyajan miehet jäävät jo varsin yleisesti lapsiaan hoitamaan siinä kuin naisetkin. Eivät toki kaikki mutta enenevässä määrin.
Toki moni työnanataja voi vielä elää tuon vanhentuneen käsityksen vallassa.
2v vanha tutkimus:
"Palkka- ja henkilöstöhallinnon asiantuntija Sillan aineistosta tuli esille, että naisilla on lasten sairauksiin liittyviä poissaoloja keskimäärin 0,53 päivää vuodessa, miehillä 0,23 päivää. Määrät ovat pieniä, mutta erot miesten ja naisten välillä merkittävä."Ei kuitenkaan kauhean vanhentunut käsitys tartte olla.
Eli naiset ovat poissa KAKSINKERTAISESTI sen mitä miehet. Miten joku voi väittää ettei tuolla ole merkitystä?
Ja lasketaanpa vaikka 100 työntekijän firmassa. Naiset keskimäärin 53 päivää poissa lasten sairauksien takia, miehet 23 päivää. Paljonko se tekee esim valtiolla työnantajana kokonaisuudessaan? Sitten ihmetellään miksi palkataan mielummin miehiä...
Muuten hyvä laskelma mutta millään työpaikalla jokaisella naisella ei ole lapsia eikä pieniä lapsia. Tuo ero koskee siis vain varsin lyhyttä aikaa ihmisen työhistoriassa. Vaikutus poissaoloihin ei siis ole koko yrityksen tasolla ollenkaan tuota luokkaa.
Nuo luvut tulevatkin tilastosta jossa tutkittu kaikenikäiset. Jos rajataan, tulos on vielä karumpi.
"Jos rajataan vain 20–40-vuotiaisiin, tämän ikäisillä naisilla on lasten sairauksiin liittyviä poissaoloja 0,93 päivää vuodessa ja miehillä 0,33 päivää. Tässä ikäryhmässä naisilla on kolminkertainen määrä lapsen sairauteen liittyviä poissaoloja."
Tuo kuulostaa suurelta jos otetaan mukaan vain lasten takia olleet poissaolot. Mutta jos muistetaan että keskimäärinen vuosittainen sairaspoissaolojen määrä on esim. kunta-alalla noin 17 päivää vuodessa, ei enää kauheasti vaikuta että onko joku poissa 17,93 päivää vai 17,33 päivää. Henkilökohtaiset erot työntekijäiden välillä ovat moninkertaiset verrattuna siihen mitä lapset aiheuttavat.
Mikä on mutua näistä faktoista?
- naiset hoitavat lasten sairauspoissaoloista 2/3 eli tuplasti miehiin verrattuna
- ap voi jäädä äitiyslomalle
- yamk päättötyön voi tehdä parityönä
- yamk-tutkinto sisältää vain muutaman kymmenen opintoviikkoa varsinaisia opintoja päättötyön lisäksi.
Valista toki meitä, jos paremmin tiedät oi viisas!