Oliko 1970/1980-luvuilla yhtä paljon sairaalloisen lihavia teinejä kuin nykyisin?

Ei tosiaan ollut.

Katso kuvista.

Ei läskejä lapsia ja nuoria ole ollut

laumoittain ennen kännyköiden ihmeellistä aikaa.

Taas kerran: pakkauskoot.

80:l:lla karkkipussin ja suklaalevyn paino oli 100 g ja perunalastupussi 75g. Sen jakoi koko perhe. Jouluna ja vain silloin sai ikioman suklaarasian.

Miettikääpä sitä, mässyttäjät.

Ja tosiaan, liikkeessä ja ulkona oltiin koko ajan. Ei ollut lihavia nuoria. Keski-iässä vasta läski kertyi jos silloinkaan.

Minä olin lukiolainen 80-luvun lopulla. Olin silloin näitä lihavia, pituus 166cm ja paino välillä 63-68kg. Abivuonna juuri tuota 68kg luokkaa ja mun kronikkaan kirjoitettiin "30kg liikaa rintoja ja reisiä". Meistä noin sadasta abista ehkä kolme oli niin lihavia kuin minä, muut oli normaalipainoisia.

Vierailija kirjoitti:

Minä olin lukiolainen 80-luvun lopulla. Olin silloin näitä lihavia, pituus 166cm ja paino välillä 63-68kg. Abivuonna juuri tuota 68kg luokkaa ja mun kronikkaan kirjoitettiin "30kg liikaa rintoja ja reisiä". Meistä noin sadasta abista ehkä kolme oli niin lihavia kuin minä, muut oli normaalipainoisia.

Olin abi -92, 168/63 ja painavimmasta päästä. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi te joitte limsapullon kerran viikossa siskon kanssa puoliksi? Kyllä kaupassa varmasti limsaa oli tiuhempaankin juomiseen.

Meidän perheessä ei ollut saunalimua, mutta aina lauantaina saunan jälkeen oli jäätelöä. Se tarkoitti sitä, että puolen litran jäätelöpalasta jaettiin kolmelle lapselle ja kahdelle aikuiselle. Lapset saivat vähän isomman palan kuin aikuiset. Ja se jakaminen oli tarkkaa puuhaa, koska sääntö oli, että jakaja ottaa vikana. Jäätelö oli vaniljajäätelöä ja joskus sen päälle sai mansikkahilloa, mutta ei aina. 

Olin teini 80-luvulla ja ei meillä silloin ollut jääkaapissa sellaisia luksustuotteita kuin maustettuja jogurtteja tai appelsiinimehua. Näitä alkoi ilmaantua äidin jääkaappiin vasta sitten, kun lapset olivat muuttaneet pois kotoa. Muistan sen ahaa-elämyksen kun kävin poismuutettuani kotona käymässä ja jääkaapissa oli näitä. Tajusin siitä, että nyt äidillä on rahaa millä mällätä, kun ei ole lapset enää kotona. Isäkin meillä oli, mutta sairaseläkkeellä, joten äiti oli se jonka rahoilla siellä päästiin viettämään kulutusjuhlaa ja ostelemaan appelsiinimehua.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki te jotka vielä olette siinä luulossa että sokeri on syypää ihmisten lihavuuteen (ja että riittävä proteiinin saanti olisi joku ongelma) katsokaahan What The Health-dokkari Netflixistä. Saatatte oppia jotain.

https://www.vox.com/science-and-health/2017/7/25/16018658/what-the-heal…

Mulla yks kaveri uskoi ton dokumentin sellaisenaan ja alkoi muka vegaaniks silloin kun tuo tuli. Ei kyllä onnistunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi te joitte limsapullon kerran viikossa siskon kanssa puoliksi? Kyllä kaupassa varmasti limsaa oli tiuhempaankin juomiseen.

Meidän perheessä ei ollut saunalimua, mutta aina lauantaina saunan jälkeen oli jäätelöä. Se tarkoitti sitä, että puolen litran jäätelöpalasta jaettiin kolmelle lapselle ja kahdelle aikuiselle. Lapset saivat vähän isomman palan kuin aikuiset. Ja se jakaminen oli tarkkaa puuhaa, koska sääntö oli, että jakaja ottaa vikana. Jäätelö oli vaniljajäätelöä ja joskus sen päälle sai mansikkahilloa, mutta ei aina. 

Olin teini 80-luvulla ja ei meillä silloin ollut jääkaapissa sellaisia luksustuotteita kuin maustettuja jogurtteja tai appelsiinimehua. Näitä alkoi ilmaantua äidin jääkaappiin vasta sitten, kun lapset olivat muuttaneet pois kotoa. Muistan sen ahaa-elämyksen kun kävin poismuutettuani kotona käymässä ja jääkaapissa oli näitä. Tajusin siitä, että nyt äidillä on rahaa millä mällätä, kun ei ole lapset enää kotona. Isäkin meillä oli, mutta sairaseläkkeellä, joten äiti oli se jonka rahoilla siellä päästiin viettämään kulutusjuhlaa ja ostelemaan appelsiinimehua.

Meillä oli rahaa vähän enemmän, joten oli tuoremehua ja jäätelökin Mövenpickiä, mutta niitä kyllä säännösteltiin. Siitä litrasta syötiin monen monta kertaa (olin ainoa lapsi) ja mehua sai juoda maksimissaan lasillisen päivässä. 

Mielenkiintoista on ollut nähdä kuinka Virossa on käynyt vaurastumisen myötä samalla lailla kuin täällä. 2000-luvun alussa kaikki virottaret olivat hoikkia "kaunottaria" joita Anu Saagim hehkutti samalla haukkuen rumia suomalaisia läskejä. Nyt kun katsoo kuinka parinkymmenen vuoden aikana katukuvaan ovat ilmestyneet pikaruokapaikat ja väki on vaurastunut, on nuoriso siellä lähes yhtä suurikokoista kuin täällä.

En lähtisi siis syyttämään yksittäistä kansaa tai henkilöä, vaan juuri tätä amerikkalaisen "ruokakulttuurin" rantautumista Eurooppaan. Kotiruoka ei enää ole peruspolttoainetta vaan "elämyksiä"; karkkia ja energiajuomia syödään/juodaan ihan nälkään ja janoon; pikaruokaa syödään viikottain; yms.

Parhaiten tätä "epidemiaa" ovat onnistuneet hillitsemään maat kuten Italia jotka yrittävät kynsin hampain pitää kiinni omasta ruokakulttuuristaan, ja ovatkin kieltäneet pikaruoan ja karkkien markkinoinnin osittain. Tätähän toki suuret ruokatuottajat eivät haluaisi, sillä karkista saa valtavat katteet.

Kyllä se näin juuri on miten moni on kertonut. Muutamia lihavia oli 500 oppilaan kouluissa, heidät melkein muistaa vueläkin. Pikaruokaa ei juuri ollut, hyvin harvoin sitä ainakin syötiin. Perheen kanssa aina kotiruokaa, lihaa syötiin paljon vähemmän kuin nykyään. Perunoiden kanssa oli esim maitokastiketta ja kananmunaa, Pinaattia käytettiin kastikkeissa ym. Ruoka oli paljon kevyempää ja myös terveellisempää kuin nykyään.

Vierailija kirjoitti:

Miksi te joitte limsapullon kerran viikossa siskon kanssa puoliksi? Kyllä kaupassa varmasti limsaa oli tiuhempaankin juomiseen.

Ei ollut tapana silloin juoda enempää.  Ylipäänsä liikuttiin enemmän ja syötiin vähemmän.

Se, että lihassa ja maidossa on kasvuhormoneja, vääristynyttä omega-pitoisuutta jne ja se aiheuttaa pöhöttymistä

- äläpä levittele väärää tietoa. Suomalaisessa lihassa ja maidossa ei ole kasvuhormonia.

T. Karjatilan emäntä

Vierailija kirjoitti:

Se, että lihassa ja maidossa on kasvuhormoneja, vääristynyttä omega-pitoisuutta jne ja se aiheuttaa pöhöttymistä

- äläpä levittele väärää tietoa. Suomalaisessa lihassa ja maidossa ei ole kasvuhormonia.

T. Karjatilan emäntä

Suomessa - valitettavasti - syödään paljon muunkinmaalaista lihaa kuin suomalaista. Varmasti tiedät sen oikein hyvin. 

Ja jostain syystä ihmiset ovat alkaneet muistuttaa näitä tehokasvatettuja eläimiä syötyään niitä itse. Kaikki tuotantoeläimet eivät syö lajityypillistä ravintoaan ja niitä paisutetaan. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se näin juuri on miten moni on kertonut. Muutamia lihavia oli 500 oppilaan kouluissa, heidät melkein muistaa vueläkin. Pikaruokaa ei juuri ollut, hyvin harvoin sitä ainakin syötiin. Perheen kanssa aina kotiruokaa, lihaa syötiin paljon vähemmän kuin nykyään. Perunoiden kanssa oli esim maitokastiketta ja kananmunaa, Pinaattia käytettiin kastikkeissa ym. Ruoka oli paljon kevyempää ja myös terveellisempää kuin nykyään.

80-luvulla syötiin myös sellaista, mitä nykyisin ei juuri syödä. Meillä esim. sian munuaiset oli ihan tavallinen ruoka, muistan sen pahan hajun mikä niistä tuli kun piti liottaa ne virtsa-aineet ensin pois. Sian potka oli toinen mitä syötiin paljon. Mökillä syötiin tosi paljon lahnaa ja särkeä, vasta aikuisena opin että näitä pidetään roskakaloina. Ei silloin ollut varaa hyljeksiä mitään ruokaa! Särki oli hyvää nuotiolla halstrattuna ja sitä oppi, että ruodot menee ruisleivällä alas jos meinaavat jäädä kurkkuun kiinni. Äiti teki mökillä kalapihvejä ja niitä saattoi olla ämpärillinen kun lähdettiin kaupunkiin. Se oli pienituloisessa perheessä iso apu, että mökillä sai verkolla kalaa. 

Jos What The Healthin tyyli tökkii, kannattaa tsekata Forks Over Knives tai The Game Changers, jälkimmäinen etenkin jos olet urheilija ja/tai mies. WTH oli omaankin makuuni vähän sekava yksittäisine prosenttifaktoineen ja salaliittoteoria-viboineen, mutta sai kyllä tutkimaan aihetta tarkemmin muista lähteistä. Vaikka tajuan kyllä miksi viesti tuotiin leffassa niin mustavalkoisesti esille; jos vain kerrottaisiin silotellen että useat tutkimukset näyttävät osoittavan siihen suuntaan että enemmän kasviperäistä ravintoa ja vähemmän lihaa, maitoa ja munia ruokavaliossa vaikuttaa terveyteen positiivisesti, useimmat vain toteaisivat että kyllähän tuo jo tiedetään ja jatkaisivat samaa rataa kuin aina ennenkin miettimättä aihetta sen syvemmin. Ainakin se herätti keskustelua.

Ja eihän eläintuotteiden poisjättäminen ja korvaaminen kasviperäisillä vaihtoehdoilla automaattisesti ole yhtä kuin 100% terveellinen ruokavalio, johan sen näkee Facebookin Sipsikaljavegaanit-ryhmää selaamalla.

Vierailija kirjoitti:

Jos What The Healthin tyyli tökkii, kannattaa tsekata Forks Over Knives tai The Game Changers, jälkimmäinen etenkin jos olet urheilija ja/tai mies. WTH oli omaankin makuuni vähän sekava yksittäisine prosenttifaktoineen ja salaliittoteoria-viboineen, mutta sai kyllä tutkimaan aihetta tarkemmin muista lähteistä. Vaikka tajuan kyllä miksi viesti tuotiin leffassa niin mustavalkoisesti esille; jos vain kerrottaisiin silotellen että useat tutkimukset näyttävät osoittavan siihen suuntaan että enemmän kasviperäistä ravintoa ja vähemmän lihaa, maitoa ja munia ruokavaliossa vaikuttaa terveyteen positiivisesti, useimmat vain toteaisivat että kyllähän tuo jo tiedetään ja jatkaisivat samaa rataa kuin aina ennenkin miettimättä aihetta sen syvemmin. Ainakin se herätti keskustelua.

Ja eihän eläintuotteiden poisjättäminen ja korvaaminen kasviperäisillä vaihtoehdoilla automaattisesti ole yhtä kuin 100% terveellinen ruokavalio, johan sen näkee Facebookin Sipsikaljavegaanit-ryhmää selaamalla.

Ainakin itse olen huomannut, että voin parhaiten ja hoikistun, kun pidän huolen siitä, että syön päivittäin - joka ainoa päivä sen puoli kiloa kasviksia. Se pitää huolen siitä, että saa hyviä ravinteita eikä jaksa mussuttaa liikaa epäterveellisiä, on se sitten sokeria tai eläinperäistä. 

En pysty syömään munia yliherkkyyden vuoksi ja suosittelen jokaista munatonta pitämään huolta riittävästä lesitiinien ja fosfolipidien saannista tai aivoille alkaa käydä köpelösti. 

Pizzasta en tiennyt juuri mitään. Onnen päivät- ohjelmassa joku Fonzie tilasi pizzan, niin mietimme, mitä se mahtaa olla. Yksi tuumasi sen olevan jotakin pannukakun tapaista. Mökillä luin Vanhoista Valituista paloista jostakin pizzapiirakasta. Ensimmäisen kerran taisin syödä jotakin pizzantapaista, Kun yläasteella kotitaloustunnilla teimme jauhelihapizzaa. Pizzeriassa kävin ensimmäisen kerran lukiolaisena ja silloinkin ehkä pari kertaa vuodessa. Opiskeluaikana tuli sitten käytyä pizzalla useamminkin. Tarjouksena oli toinen pizza puoleen hintaan ja kolmas ilmaiseksi, mutta sitä piti syödä yli puolet.

Appelsiinituoremehusta muistan, että sitä sai vain aamupalalla noin 1,5 desiä.

Kyl silloin oli ihan yllinkyllin ruokaa, pihviä syötiin päivittäin jos huvitti. Tosin tykkäsin enemmän spagetista.

Ja lihavia ei ollu kuin ykeensä se yks ja sekin läski oli hankittu mars patukoilla.

No ei todellakaan, minulla oli 90-luvulla tasan 2 lihavaa ystävää . Toisaalta silloin ei ollut megakokoisia sipsipusseja eikä energiajuomia,

Painoin rippikesänäni 1995 67kg ja olin 164cm pitkä eli  vain pikkasen yli painoindeksin minkä lisäksi olin rintava reitevä ja persevä, koulun terkkari haukkui pahasti ylipainoiseksi  ja aiheutti syömishäiriön. Nykyään näkyy tuplaten isompia teini-ikäisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Karkkia yms. herkkuja syötiin vähemmän ja harvemmin, ei joka päivä. ViikkorahaLla sai ostaa karkkia, mutta monesti se säästettiin tai ostettiin jotakin muuta. Limsaa sai yhden pullon viikossa saunan jälkeen ja samalla sai jotakin sipsiä tai pop cornia tms. Pussikoot olivat karkeissa ja sipseissä alle puolet nykyisistä ehkä kolmas-neljäsosan.

Asenne syömiseen oli, että syötiin vain ruoka-aikana ja karkkia vain karkkipäivänä. Pikaruokaa, joita olivat tuolloin hampurilaiset, käristemakkarat ja ranskalaiset perunat, syötiin muutaman kerran vuodessa ja ne olivat erikoistilaisuuksia.

Muistan, kuinka varhaisteininä pidin suurena määränä, kun ostin itselleni puolen litran paketin jotakIn nougatmaitojäätelöä ja söin sen yksinäni. Normaalisti puolen litran jäätelöpaketista riitti neljälle. Äitini toisti paljon myöhemminkin ärsyttävyyteen asti hokemaa ”herkut neljälle”. Epäilin, että se oli hänen keksintöään, että sai puolen litran paketin riittämään neljälle, mutta nyt sitten, kun esim. Hesarissakin pääsee lukemaan aikakoneella vanhoja lehtiä, niin sellainenkin mainos löytyi.

Autolla ei viety joka paikkaan vaan muutaman kilometrin matkat piti kävellä tai mennä pyörällä.

Lihavien nuorten vähäisyyteen olivat syinä asenne, Keskimääräinen rahatilanne ja arkiliikunta ja se, ettei verkkareista tai vastaavia vaatteita pidetty kuin urheillessa. Normifarkut eivät joustaneet.

Pop cornia tehtiin liedellä kattilassa öljyssä. Se oli kyllä sotkuista puuhaa.

Mites sitten? Meillä tehdään edelleenkin.

Mitään mikropoppareita emme suostu syömään. Joskus maistsnut ja se eltaantunut rasvan maku on hirveä! Ja suolan määrä!