Oliko 1970/1980-luvuilla yhtä paljon sairaalloisen lihavia teinejä kuin nykyisin?

Vierailija kirjoitti:

Eli kaikin puolin kyse on kulttuurimuutoksesta, siitä miten käyttäydytään, mitä valitaan syötäväksi. Ei siitä etteikö 70/80-luvuilla teini olisi kyenneet syömään itseään läskeiksi. Kaupoissa kyllä riitti jaffaa, fazerin sinistä ja taffelia siihen yllinkyllin jos halua olisi ollut.

Joo ja vieläpä se, että ei silloin hulluna laihduteltu. Jotkut äidit saattoi seita johonkin muotidieettiin, mutta lapset ja nuoret ei juurikaan, tai siis vähemmän kuin nyt. 80-luvun alun muoti oli näin jälkeenpäin ajatellen armelias, silloin pystyi piilottamaan kehittyvät muotonsa ja pienen pyöreytensä väljien collegejen alle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut.

Oliskos johtunut aika perusjutuista nykylapsiin verrattuna. Silloin syötiin kotona kotiruokaa, ei ollut hampurilaisbaareja ja pitserioita. Oli erityistilanne, jos pääsi nakkikiskalle. Ei istuttu netin/tietokoneiden/pelikonsoleiden/puhelinten kanssa, vaan useimmiten ulkona kavereiden kanssa. Limsaa juotiin lauantaina saunan jälkeen siskon kanssa 0,33 litran pullollinen puoliksi. Eikä edes joka viikko. Sipsipussit painoi 75g ja hyvä jos kerran kuussa sellaisen sai. Karkit ostettiin irtokarkkeina, yleensä kioskilta tyyliin mä otan 5 kpl noita, 10 kpl noita ja yhden tommosen ja yhden tommosen, ei siis mitään megajättipusseja vaan alle 100 G kerran viikossa. Monipakkauksia ei oltu keksittykään, jäätelöissä tms. Saati näitä supermakeita kaikella mahdollisella suklailla ja kastikkeilla kuorrutettuja Ainoja ja muita. Tavallista jätskiä, vanilja, suklaa, mansikka ja trio. Yleensäkään ei harrastettu tällaista nykyisenlaista mähkimistä, leffailtoja ja muita, nykyään kaikkeen tuntuu liittyvän syöminen. Silloin herkuteltiin tosi harvoin, mutta sitäkin paremmilta ne herkut sitten maistuivat.

Miksi te joitte limsapullon kerran viikossa siskon kanssa puoliksi? Kyllä kaupassa varmasti limsaa oli tiuhempaankin juomiseen.

Lapsena 0,33 liran limsapullon juominen oli kova urakka ja yleensä jaksoi juoda vain sen puolikkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Eli kaikin puolin kyse on kulttuurimuutoksesta, siitä miten käyttäydytään, mitä valitaan syötäväksi. Ei siitä etteikö 70/80-luvuilla teini olisi kyenneet syömään itseään läskeiksi. Kaupoissa kyllä riitti jaffaa, fazerin sinistä ja taffelia siihen yllinkyllin jos halua olisi ollut.

No siis pussien koot oli ihan erit. Rahaa ei ollut mahdottomasti käytettävissä. Sosiaalinen paine myös olisi saanut sinut luultavasti luopumaan aikeestasi ostaa viisi sipsipussia ja kolme karkkipussia ja monta limupulloa jatkuvasti. Joskus kasarin loppupuolella taisi tulla puolentoista litran pullot, jos vielä silloinkaan. Oli nollakolmoset ja litra (juhliin) sekä sitten tuli puolilitraset. 

Ihmiset olivat laihoja ja olisit kyllä erottunut joukosta epäeduksesi syöttöporsaana. Ylepalttisia ostoksiasi olisi alettu kytätä kaupassa, kotona ja kavereiden toimesta jos nyt olisit jostain niin paljon rahaa onnistunutkin saamaan. 

Eilen tuli kauppamatkalla neljä 12-15-vuotiasta vastaan. Vain yksi oli normaalipainossa.

Me oltiin lapsena koko ajan pihalla. Varsinkin kesäaikaan muistan kun käytiin tuvassa ainoastaan syömässä ja nukkumassa. Muuten liikuttiin kävellen ja pyöräillen kavereille, harrastuksiin, uimaan. Nykyään ei ole mitenkään epätavallista että lapset katsoo televisiota ja pelaa päivittäin, vanhemmat ehkä vie niitä johonkin puistoon tai hoploppiin liikkumaan tunniksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Satuitko elämään silloin? Jos ruuasta ei varsinaista puutetta ollut niin ei sitä kyllä mitenkään yllin kyllin myöskään ollut.

Keskimäärin luokalla oli yksi sellainen lihava, joka vaikutti sairauden vuoksi lihavalta. Bonuksena saattoi olla pari muita pulleampaa, mutteivät he olleet varsinaisesti ylipainoisia tai lihavia, mutta tunsivat itsensä sellaisiksi.  

Kyllä ruokaa oli tuolloin yllinkyllin, ja etenkin hyvin rasvainen ruoka oli paljon enemmän suosiossa.

Sota-ajat ja säännöstelyt oli tuolloin jo historiaa että ruoan puutteen takia ihmiset olisi laihempia olleet.

Joo, oli varmaan teoriatasolla tarpeeksi.

Mutta moniko nykyään syö ittensä palloksi läskisoosil ja perunoil?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Satuitko elämään silloin? Jos ruuasta ei varsinaista puutetta ollut niin ei sitä kyllä mitenkään yllin kyllin myöskään ollut.

Keskimäärin luokalla oli yksi sellainen lihava, joka vaikutti sairauden vuoksi lihavalta. Bonuksena saattoi olla pari muita pulleampaa, mutteivät he olleet varsinaisesti ylipainoisia tai lihavia, mutta tunsivat itsensä sellaisiksi.  

Kyllä ruokaa oli tuolloin yllinkyllin, ja etenkin hyvin rasvainen ruoka oli paljon enemmän suosiossa.

Sota-ajat ja säännöstelyt oli tuolloin jo historiaa että ruoan puutteen takia ihmiset olisi laihempia olleet.

Läskisoosia, tirripaistia, poronkäristystä. Mutta usein myös voissa paistettua kalaa. Näkkäriä ja ruisleipää, lauantaina saatettiin saada pari siivua ranskista, joka muuten maiistui paljon paremmalle kuin nykyään. Ihmettelin tätä kun ostin hiljattain nostalgia mielessä ranskiksen. Ihmettelin mauttomuutta, kunnes tajusin, että se maistuu ihan erille suolattomalla Keijulla sipaistuna kuin paksusti suolaisella voilla päällystettynä.

Koulusta kun tultiin, niin vedettiin äidin tekemän pullasiivun päälle sentti voita ja juotiin sokerisen marjamehun kanssa tai lapettiin teehen lusikkakaupalla sokeria. Silti oltiin laihoja kuin biafralaiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli kaikin puolin kyse on kulttuurimuutoksesta, siitä miten käyttäydytään, mitä valitaan syötäväksi. Ei siitä etteikö 70/80-luvuilla teini olisi kyenneet syömään itseään läskeiksi. Kaupoissa kyllä riitti jaffaa, fazerin sinistä ja taffelia siihen yllinkyllin jos halua olisi ollut.

No siis pussien koot oli ihan erit. Rahaa ei ollut mahdottomasti käytettävissä. Sosiaalinen paine myös olisi saanut sinut luultavasti luopumaan aikeestasi ostaa viisi sipsipussia ja kolme karkkipussia ja monta limupulloa jatkuvasti. Joskus kasarin loppupuolella taisi tulla puolentoista litran pullot, jos vielä silloinkaan. Oli nollakolmoset ja litra (juhliin) sekä sitten tuli puolilitraset. 

Ihmiset olivat laihoja ja olisit kyllä erottunut joukosta epäeduksesi syöttöporsaana. Ylepalttisia ostoksiasi olisi alettu kytätä kaupassa, kotona ja kavereiden toimesta jos nyt olisit jostain niin paljon rahaa onnistunutkin saamaan. 

Irtokarkkeja ostettiin kioskilta 10p kpl, eikä mitään kilon pussia.

Ei ollut niin paljon ylipainoisia ja ihmiset olivat paljon iloisempia, mielikuvituksellisimpia, empaattisempia sekä reippaampia.

Mahdolliset syyt:

- joskus oli pakko keksiä tekemistä ja lähteä liikkeelle, nykyiset lapset ja teinit istuvat tietokoneilla tai kännykkä kädessä.

- enemmistöllä ihmisistä on auto ja jotkut ajavat 100 metriäkin välttääkseen liikuntaa, lapset kuskataan kouluun tms. teinit saavat mopoautot jotta perinne jatkuisisi.

- ruokaan sekoitetaan järjetön määrä suolaa, sokeria ja loppumaton lista lisäaineita, lisäksi joka kulmalta löytyy roskaruokaa tarjoavia putiikkeja.

- lapsia ylisuojellaan, jossakin koulussa oli kielletty pulkalla laskeminen ja toisessa oli leikattu ruusut koska niissä on piikkejä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut.

Oliskos johtunut aika perusjutuista nykylapsiin verrattuna. Silloin syötiin kotona kotiruokaa, ei ollut hampurilaisbaareja ja pitserioita. Oli erityistilanne, jos pääsi nakkikiskalle. Ei istuttu netin/tietokoneiden/pelikonsoleiden/puhelinten kanssa, vaan useimmiten ulkona kavereiden kanssa. Limsaa juotiin lauantaina saunan jälkeen siskon kanssa 0,33 litran pullollinen puoliksi. Eikä edes joka viikko. Sipsipussit painoi 75g ja hyvä jos kerran kuussa sellaisen sai. Karkit ostettiin irtokarkkeina, yleensä kioskilta tyyliin mä otan 5 kpl noita, 10 kpl noita ja yhden tommosen ja yhden tommosen, ei siis mitään megajättipusseja vaan alle 100 G kerran viikossa. Monipakkauksia ei oltu keksittykään, jäätelöissä tms. Saati näitä supermakeita kaikella mahdollisella suklailla ja kastikkeilla kuorrutettuja Ainoja ja muita. Tavallista jätskiä, vanilja, suklaa, mansikka ja trio. Yleensäkään ei harrastettu tällaista nykyisenlaista mähkimistä, leffailtoja ja muita, nykyään kaikkeen tuntuu liittyvän syöminen. Silloin herkuteltiin tosi harvoin, mutta sitäkin paremmilta ne herkut sitten maistuivat.

Miksi te joitte limsapullon kerran viikossa siskon kanssa puoliksi? Kyllä kaupassa varmasti limsaa oli tiuhempaankin juomiseen.

         

Lapsena 0,33 liran limsapullon juominen oli kova urakka ja yleensä jaksoi juoda vain sen puolikkaan. 

Totta! Muistan, etten jaksanut syödä Mars-patukkaa kerralla, vaan siitä riitti makeaa pariksi päiväksi.

Ihan ruokakin ostettiin lihatiskiltä niin että pyydettiin lihaa just se määrä mitä tarvittiin tai leikkeleitä. Ei niitä ostettu ylenpalttisesti ylimääristä tai jonkun pakkauskoon vuoksi, kun ei ollut pakkauksia. Meillä ainakin tuli heti sanomista, jos meni närppimään suuhun leikkeleitä tai juustoa muuten kuin leivän päällä. 

Eikä liikuntaa ”harrastettu” erikseen. Kaikki lapset vaan liikkuivat, koska lähes kaikki toiminta ja leikki ja ajanviete nyt vaan oli liikunnallista. Koulussamme vain yksi poika ihan oikeasti harrasti hiihtämistä, hän osallistui sitten ihan hiihtokilpailuihinkin. Me muut hiihdettiin, uitiin, pyöräiltiin ja juostiin muuten vaan. Ja käytiin myös urheilukentällä kokeilemassa eri lajeja, huvikseen. Eipä sitä silti urheiluksi mielletty. Enkä muista, että kenenkään vanhemmatkaan olisivat erikseen harrastaneet liikuntaa. Siis 70-luvulla.

Mä olin 15-vuotiaana kesätöissä lähikaupungissa hoitamassa pikkulasta, jonka äiti oli töissä leipomossa.  Se tuli sieltä aina kahden aikaan kotiin ja keitettiin kahvit.  Sillä oli ihania munkkeja, kermaleivoksia, viinereitä ja vaikka mitä aina tullessaan, koska ne oli niitä hieman epäonnistuneita, ja ne sai tuoda kotiin.  Minä ahmin sinä kesänä niin pirkaleesti herkkuja, että lihoin varmaan 15 kiloa sinä aikana.  ei meinanneet vaatteet mahtua enää päälle.

Ja kun niitten leivos-munkki-viinerikahvien päälle alettiin sitten heti tehdä ruokaa, kun perheen isä tuli kotiin neljältä, niin sehän vielä edesauttoi tilannetta.  Oli niin helkutin hyvät ruuat niillä.  Iltakahvien kanssa oli aina jäätelöä, joskus tehtiin jäätelökakkuja itse tai leivottiin, se oli ihan toivotonta herkuttelua.  Siitä sitten kesän jälkeen lyllersin kotiin sen näköisenä ettei meinanneet tuntea.  Isä sanoi, että kukas emäntä se sieltä tulee.

Siitä alkoi mun  lihomis-laihtumis -kierteeni, joka on kestänyt näihin päiviin asti.  Olen järkyttävän herkkä lihomaan, mutta rakastan herkkuja!  Toisaalta kyllä laihdunkin kyllä aika helposti, kun vaan pystyn pitämään syömiseni kurissa.  

Ennen sitä kesätyöpaikkaani olin tavallisen luikero laihimus.  En ollut kotona päässyt herkkujen makuun, kun meillä ei sellaisiin ollut laittaa rahaa.  Meillä kävi isä aina kaupassa ja hän ei ikinä ostanut muuta kahvileipää kuin kilopullaa.  Siihen aika nopeasti kyllästyi.

Karkkia yms. herkkuja syötiin vähemmän ja harvemmin, ei joka päivä. ViikkorahaLla sai ostaa karkkia, mutta monesti se säästettiin tai ostettiin jotakin muuta. Limsaa sai yhden pullon viikossa saunan jälkeen ja samalla sai jotakin sipsiä tai pop cornia tms. Pussikoot olivat karkeissa ja sipseissä alle puolet nykyisistä ehkä kolmas-neljäsosan.

Asenne syömiseen oli, että syötiin vain ruoka-aikana ja karkkia vain karkkipäivänä. Pikaruokaa, joita olivat tuolloin hampurilaiset, käristemakkarat ja ranskalaiset perunat, syötiin muutaman kerran vuodessa ja ne olivat erikoistilaisuuksia.

Muistan, kuinka varhaisteininä pidin suurena määränä, kun ostin itselleni puolen litran paketin jotakIn nougatmaitojäätelöä ja söin sen yksinäni. Normaalisti puolen litran jäätelöpaketista riitti neljälle. Äitini toisti paljon myöhemminkin ärsyttävyyteen asti hokemaa ”herkut neljälle”. Epäilin, että se oli hänen keksintöään, että sai puolen litran paketin riittämään neljälle, mutta nyt sitten, kun esim. Hesarissakin pääsee lukemaan aikakoneella vanhoja lehtiä, niin sellainenkin mainos löytyi.

Autolla ei viety joka paikkaan vaan muutaman kilometrin matkat piti kävellä tai mennä pyörällä.

Lihavien nuorten vähäisyyteen olivat syinä asenne, Keskimääräinen rahatilanne ja arkiliikunta ja se, ettei verkkareista tai vastaavia vaatteita pidetty kuin urheillessa. Normifarkut eivät joustaneet.

Welho kirjoitti:

Ei ollut niin paljon ylipainoisia ja ihmiset olivat paljon iloisempia, mielikuvituksellisimpia, empaattisempia sekä reippaampia.

Mahdolliset syyt:

- joskus oli pakko keksiä tekemistä ja lähteä liikkeelle, nykyiset lapset ja teinit istuvat tietokoneilla tai kännykkä kädessä.

- enemmistöllä ihmisistä on auto ja jotkut ajavat 100 metriäkin välttääkseen liikuntaa, lapset kuskataan kouluun tms. teinit saavat mopoautot jotta perinne jatkuisisi.

- ruokaan sekoitetaan järjetön määrä suolaa, sokeria ja loppumaton lista lisäaineita, lisäksi joka kulmalta löytyy roskaruokaa tarjoavia putiikkeja.

- lapsia ylisuojellaan, jossakin koulussa oli kielletty pulkalla laskeminen ja toisessa oli leikattu ruusut koska niissä on piikkejä.

Suolaa saatiin kyllä 70-luvun ruuassa todella paljon enemmän kuin nykyään. Likimain kaikki oli paljon suolaisempaa.

Hiilihydraatteja eri muodoissa syötiin paljon. Eikä rasvankaan kanssa nipotettu.

Teollisesti prosesseoitua ruokaa ei syöty juurikaan ja salaatteja hyvin vähän. Lihomisbuumi alkoi kun alettiin kiinnittää huomiota ruuan terveellisyyteen. Aika paradoksi.

Mutta ehkä se on tuo jatkuva mussutus, opit joiden mukaan parin tunnin välein on terveellistä syödä jotain. Ja liikuntamäärien romahtaminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Satuitko elämään silloin? Jos ruuasta ei varsinaista puutetta ollut niin ei sitä kyllä mitenkään yllin kyllin myöskään ollut.

Keskimäärin luokalla oli yksi sellainen lihava, joka vaikutti sairauden vuoksi lihavalta. Bonuksena saattoi olla pari muita pulleampaa, mutteivät he olleet varsinaisesti ylipainoisia tai lihavia, mutta tunsivat itsensä sellaisiksi.  

Kyllä ruokaa oli tuolloin yllinkyllin, ja etenkin hyvin rasvainen ruoka oli paljon enemmän suosiossa.

Sota-ajat ja säännöstelyt oli tuolloin jo historiaa että ruoan puutteen takia ihmiset olisi laihempia olleet.

Läskisoosia, tirripaistia, poronkäristystä. Mutta usein myös voissa paistettua kalaa. Näkkäriä ja ruisleipää, lauantaina saatettiin saada pari siivua ranskista, joka muuten maiistui paljon paremmalle kuin nykyään. Ihmettelin tätä kun ostin hiljattain nostalgia mielessä ranskiksen. Ihmettelin mauttomuutta, kunnes tajusin, että se maistuu ihan erille suolattomalla Keijulla sipaistuna kuin paksusti suolaisella voilla päällystettynä.

Koulusta kun tultiin, niin vedettiin äidin tekemän pullasiivun päälle sentti voita ja juotiin sokerisen marjamehun kanssa tai lapettiin teehen lusikkakaupalla sokeria. Silti oltiin laihoja kuin biafralaiset.

Olen kanssa miettinyt monesti, että miksei nykyranskis maistu yhtä hyvältä kuin 80-luvulla. Nykyään jopa inhoan sitä. Mutta tuolloin sitä syötiin oikein paljonkin joissakin perheissä. Muistan kun kävin yökylässä naapurissa, niin siellä oli AINA ranskanleipää ja sen päällä lauantaimakkaraa, juomana mustaa teetä. Ja heidän lapset oli pirun laihoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut.

Oliskos johtunut aika perusjutuista nykylapsiin verrattuna. Silloin syötiin kotona kotiruokaa, ei ollut hampurilaisbaareja ja pitserioita. Oli erityistilanne, jos pääsi nakkikiskalle. Ei istuttu netin/tietokoneiden/pelikonsoleiden/puhelinten kanssa, vaan useimmiten ulkona kavereiden kanssa. Limsaa juotiin lauantaina saunan jälkeen siskon kanssa 0,33 litran pullollinen puoliksi. Eikä edes joka viikko. Sipsipussit painoi 75g ja hyvä jos kerran kuussa sellaisen sai. Karkit ostettiin irtokarkkeina, yleensä kioskilta tyyliin mä otan 5 kpl noita, 10 kpl noita ja yhden tommosen ja yhden tommosen, ei siis mitään megajättipusseja vaan alle 100 G kerran viikossa. Monipakkauksia ei oltu keksittykään, jäätelöissä tms. Saati näitä supermakeita kaikella mahdollisella suklailla ja kastikkeilla kuorrutettuja Ainoja ja muita. Tavallista jätskiä, vanilja, suklaa, mansikka ja trio. Yleensäkään ei harrastettu tällaista nykyisenlaista mähkimistä, leffailtoja ja muita, nykyään kaikkeen tuntuu liittyvän syöminen. Silloin herkuteltiin tosi harvoin, mutta sitäkin paremmilta ne herkut sitten maistuivat.

Miksi te joitte limsapullon kerran viikossa siskon kanssa puoliksi? Kyllä kaupassa varmasti limsaa oli tiuhempaankin juomiseen.

         

Lapsena 0,33 liran limsapullon juominen oli kova urakka ja yleensä jaksoi juoda vain sen puolikkaan. 

Totta! Muistan, etten jaksanut syödä Mars-patukkaa kerralla, vaan siitä riitti makeaa pariksi päiväksi.

Sama kokemus Tupla-patukasta, jota sukulaiset toi Ruotsin tuliaisena. Ja patukka oli kooltaan vain puolet nykyisestä pikku Tuplasta.

Yksien tuttujen vanhoilla päivillään saama ainokainen oli ainoa tuntemani lihava lapsi. Hänen äitinsä oli sitä mieltä, että laiha lapsi on merkki köyhyydestä. Poika söikin litran jäätelöä päivässä, joi jatkuvasti limpparia ja katamelleja. Äiti tuputti koko ajan jotain.

Vierailija kirjoitti:

Karkkia yms. herkkuja syötiin vähemmän ja harvemmin, ei joka päivä. ViikkorahaLla sai ostaa karkkia, mutta monesti se säästettiin tai ostettiin jotakin muuta. Limsaa sai yhden pullon viikossa saunan jälkeen ja samalla sai jotakin sipsiä tai pop cornia tms. Pussikoot olivat karkeissa ja sipseissä alle puolet nykyisistä ehkä kolmas-neljäsosan.

Asenne syömiseen oli, että syötiin vain ruoka-aikana ja karkkia vain karkkipäivänä. Pikaruokaa, joita olivat tuolloin hampurilaiset, käristemakkarat ja ranskalaiset perunat, syötiin muutaman kerran vuodessa ja ne olivat erikoistilaisuuksia.

Muistan, kuinka varhaisteininä pidin suurena määränä, kun ostin itselleni puolen litran paketin jotakIn nougatmaitojäätelöä ja söin sen yksinäni. Normaalisti puolen litran jäätelöpaketista riitti neljälle. Äitini toisti paljon myöhemminkin ärsyttävyyteen asti hokemaa ”herkut neljälle”. Epäilin, että se oli hänen keksintöään, että sai puolen litran paketin riittämään neljälle, mutta nyt sitten, kun esim. Hesarissakin pääsee lukemaan aikakoneella vanhoja lehtiä, niin sellainenkin mainos löytyi.

Autolla ei viety joka paikkaan vaan muutaman kilometrin matkat piti kävellä tai mennä pyörällä.

Lihavien nuorten vähäisyyteen olivat syinä asenne, Keskimääräinen rahatilanne ja arkiliikunta ja se, ettei verkkareista tai vastaavia vaatteita pidetty kuin urheillessa. Normifarkut eivät joustaneet.

Pop cornia tehtiin liedellä kattilassa öljyssä. Se oli kyllä sotkuista puuhaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Satuitko elämään silloin? Jos ruuasta ei varsinaista puutetta ollut niin ei sitä kyllä mitenkään yllin kyllin myöskään ollut.

Keskimäärin luokalla oli yksi sellainen lihava, joka vaikutti sairauden vuoksi lihavalta. Bonuksena saattoi olla pari muita pulleampaa, mutteivät he olleet varsinaisesti ylipainoisia tai lihavia, mutta tunsivat itsensä sellaisiksi.  

Kyllä ruokaa oli tuolloin yllinkyllin, ja etenkin hyvin rasvainen ruoka oli paljon enemmän suosiossa.

Sota-ajat ja säännöstelyt oli tuolloin jo historiaa että ruoan puutteen takia ihmiset olisi laihempia olleet.

Läskisoosia, tirripaistia, poronkäristystä. Mutta usein myös voissa paistettua kalaa. Näkkäriä ja ruisleipää, lauantaina saatettiin saada pari siivua ranskista, joka muuten maiistui paljon paremmalle kuin nykyään. Ihmettelin tätä kun ostin hiljattain nostalgia mielessä ranskiksen. Ihmettelin mauttomuutta, kunnes tajusin, että se maistuu ihan erille suolattomalla Keijulla sipaistuna kuin paksusti suolaisella voilla päällystettynä.

Koulusta kun tultiin, niin vedettiin äidin tekemän pullasiivun päälle sentti voita ja juotiin sokerisen marjamehun kanssa tai lapettiin teehen lusikkakaupalla sokeria. Silti oltiin laihoja kuin biafralaiset.

Olen kanssa miettinyt monesti, että miksei nykyranskis maistu yhtä hyvältä kuin 80-luvulla. Nykyään jopa inhoan sitä. Mutta tuolloin sitä syötiin oikein paljonkin joissakin perheissä. Muistan kun kävin yökylässä naapurissa, niin siellä oli AINA ranskanleipää ja sen päällä lauantaimakkaraa, juomana mustaa teetä. Ja heidän lapset oli pirun laihoja.

Kokeileppa ranskista suolaisen voin kanssa.

Tota lauantaimakkaraa meilläkin oli voin lisäksi lauantai herkkuna. Sekin maistui suolaisena hyvälle. Nykyinen niukkasuolainen lähinnä huonolle saippualle.

Vierailija kirjoitti:

Mä olin 15-vuotiaana kesätöissä lähikaupungissa hoitamassa pikkulasta, jonka äiti oli töissä leipomossa.  Se tuli sieltä aina kahden aikaan kotiin ja keitettiin kahvit.  Sillä oli ihania munkkeja, kermaleivoksia, viinereitä ja vaikka mitä aina tullessaan, koska ne oli niitä hieman epäonnistuneita, ja ne sai tuoda kotiin.  Minä ahmin sinä kesänä niin pirkaleesti herkkuja, että lihoin varmaan 15 kiloa sinä aikana.  ei meinanneet vaatteet mahtua enää päälle.

Ja kun niitten leivos-munkki-viinerikahvien päälle alettiin sitten heti tehdä ruokaa, kun perheen isä tuli kotiin neljältä, niin sehän vielä edesauttoi tilannetta.  Oli niin helkutin hyvät ruuat niillä.  Iltakahvien kanssa oli aina jäätelöä, joskus tehtiin jäätelökakkuja itse tai leivottiin, se oli ihan toivotonta herkuttelua.  Siitä sitten kesän jälkeen lyllersin kotiin sen näköisenä ettei meinanneet tuntea.  Isä sanoi, että kukas emäntä se sieltä tulee.

Siitä alkoi mun  lihomis-laihtumis -kierteeni, joka on kestänyt näihin päiviin asti.  Olen järkyttävän herkkä lihomaan, mutta rakastan herkkuja!  Toisaalta kyllä laihdunkin kyllä aika helposti, kun vaan pystyn pitämään syömiseni kurissa.  

Ennen sitä kesätyöpaikkaani olin tavallisen luikero laihimus.  En ollut kotona päässyt herkkujen makuun, kun meillä ei sellaisiin ollut laittaa rahaa.  Meillä kävi isä aina kaupassa ja hän ei ikinä ostanut muuta kahvileipää kuin kilopullaa.  Siihen aika nopeasti kyllästyi.

Ai kauhee. Nyt mä muistan, kuinka isäni tuli usein paikallisesta leipomosta muovikassillisen kanssa. Oli pullaa, munkkeja ja leipää. Eikä me lihottu edes niistä!