Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Oliko 1970/1980-luvuilla yhtä paljon sairaalloisen lihavia teinejä kuin nykyisin?

Vierailija
11.05.2020 |

Jos ei ollut niin mistä se johtui?
Ruoasta ei ainakaan ollut enää tuolloin puutetta kellään.

Kommentit (124)

Vierailija
61/124 |
11.05.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Annoskoko oli yksi syy.

Meidän 4-henkinen perhe söi yhden Jalostaja-hernepurkin lounaaksi. Yhden näkkileivän sai siihen kylkeen kyytipojaksi. Eikä jäänyt edes nälkä.

Ainoa joka söi paljon oli mun pikkuveli. Se veti joskus jäätelölitran ihan yksinään ja kerralla.

Kaikkeen muuten läträttiin silloin hilloja, että sokeriakin syötiin. Niin kuin joku sanoi. Mutta se oli oikeaa sokeria, ja hillot kotona tehtyjä. Lisäaineitakin jo oli, sillä olin allerginen osalle tuolloisista väriaineista.

hernekeittopurkin

Vierailija
62/124 |
11.05.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Äidit leipoi ja paljon.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
63/124 |
11.05.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Rinnakkaisluokan pojista suurin osa oli lihavia 1980-luvulla.

Vierailija
64/124 |
11.05.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli kaikin puolin kyse on kulttuurimuutoksesta, siitä miten käyttäydytään, mitä valitaan syötäväksi. Ei siitä etteikö 70/80-luvuilla teini olisi kyenneet syömään itseään läskeiksi. Kaupoissa kyllä riitti jaffaa, fazerin sinistä ja taffelia siihen yllinkyllin jos halua olisi ollut.

Ei lapsilla ollut niin paljon rahaa käytössään kuin nykyään. Valikoima oli myös paljon niukempi. Ei kukaan jaksa niitä samoja keksejä aina syödä.

Pahvinmakuiset Marie-keksit...

Vierailija
65/124 |
11.05.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mä en muista kun yhden oikeasti lihavan tytön lapsuudestani. Sen isä ja äiti oli myös erittäin isoja ihmisiä, pitkiä ja lihavia. Ei kait siitä niillä geeneillä voinut muutakaan tulla. Sen siskot oli kans samanlaisia, todella suuria. Tyttöparat.

Sitten oli muutama pyöreä lapsi. 

Vierailija
66/124 |
11.05.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Karkkia yms. herkkuja syötiin vähemmän ja harvemmin, ei joka päivä. ViikkorahaLla sai ostaa karkkia, mutta monesti se säästettiin tai ostettiin jotakin muuta. Limsaa sai yhden pullon viikossa saunan jälkeen ja samalla sai jotakin sipsiä tai pop cornia tms. Pussikoot olivat karkeissa ja sipseissä alle puolet nykyisistä ehkä kolmas-neljäsosan.

Asenne syömiseen oli, että syötiin vain ruoka-aikana ja karkkia vain karkkipäivänä. Pikaruokaa, joita olivat tuolloin hampurilaiset, käristemakkarat ja ranskalaiset perunat, syötiin muutaman kerran vuodessa ja ne olivat erikoistilaisuuksia.

Muistan, kuinka varhaisteininä pidin suurena määränä, kun ostin itselleni puolen litran paketin jotakIn nougatmaitojäätelöä ja söin sen yksinäni. Normaalisti puolen litran jäätelöpaketista riitti neljälle. Äitini toisti paljon myöhemminkin ärsyttävyyteen asti hokemaa ”herkut neljälle”. Epäilin, että se oli hänen keksintöään, että sai puolen litran paketin riittämään neljälle, mutta nyt sitten, kun esim. Hesarissakin pääsee lukemaan aikakoneella vanhoja lehtiä, niin sellainenkin mainos löytyi.

Autolla ei viety joka paikkaan vaan muutaman kilometrin matkat piti kävellä tai mennä pyörällä.

Lihavien nuorten vähäisyyteen olivat syinä asenne, Keskimääräinen rahatilanne ja arkiliikunta ja se, ettei verkkareista tai vastaavia vaatteita pidetty kuin urheillessa. Normifarkut eivät joustaneet.

Pop cornia tehtiin liedellä kattilassa öljyssä. Se oli kyllä sotkuista puuhaa.

Ei se niin kovin sotkuista ollut kuin ensimmäisellä kerralla, kun ei ymmärtänyt öljyn määrää eikä älynnyt laittaa kantta kattilan päälle.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
67/124 |
11.05.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Miltähän - 80 resepteillä, ohjeilla ym. Tehty ruoka maistuisi tänä päivänä?

Jugurtissakin on sokeria yhtä paljon kuin suklaa vanukkaissa.

Vierailija
68/124 |
11.05.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Ihan ruokakin ostettiin lihatiskiltä niin että pyydettiin lihaa just se määrä mitä tarvittiin tai leikkeleitä. Ei niitä ostettu ylenpalttisesti ylimääristä tai jonkun pakkauskoon vuoksi, kun ei ollut pakkauksia. Meillä ainakin tuli heti sanomista, jos meni närppimään suuhun leikkeleitä tai juustoa muuten kuin leivän päällä. 

Juuri näin. Minun vanhempani olivat lapsia sotien jälkeen ja oppivat jo pienenä säännöstelemään, vaikkei myöhemmin enää olisi tarvinnutkaan. Leipäviipaleen päälle pantiin joko juustoa tai makkaraa, mutta ei kannattanut edes yrittää molempia. Melkein jokaisella aterialla kuului äidin ääni: "Ja leipää lisäks." Jälkiruokaa ei tunnettu, mutta illalla sai kaakaota.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
69/124 |
11.05.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Ei meidän koulussa ollut kuin kaksi lihavaa lasta, hekin olivat sisaruksia ja koko perhe kärsi oikeasti jostakin taudista.

Ulkona leikittiin, juostiin ja pyöräiltiin niin pitkään, kun eteensä näki. Karkkipäivä oli kerran viikossa, ja silloinkin saatiin ostaa vain pari karkkia per lapsi. Suklaapatukat, karkkiaskit ja muut olivat paljon pienempiä kuin nykyään. Limpparia sai tosiaan vain silloin tällöin lauantaisin saunan jälkeen, ja sekin (0,33 litran pullo) jaettiin usein sisarusten kesken.

Ruoka oli kotiruokaa. Juurekset, vihannekset ja marjat saatiin pääosin omasta pellosta, tai mummolasta, joka oli iso maatila. Myös leivät saatiin yleensä mummolan isosta leivinuunista.

Ravintoloissa ei käyty koskaan. Taisin elämäni ensimmäistä kertaa ostaa jotain nakkikioskiltakin vasta 80-luvulla.

Olin lapsi 70-luvulla, ja teini 80-luvulla. Ne olivat hyviä aikoja olla lapsi ja nuori.

Suklaapatukat ja karkkiaskit oli kyllä ihan samankokoisia kuin nykyään, jopa suurempia. Nythän moni suklaapatukka vain pienenee koko ajan ja hinta ei kyllä laske.

Vierailija
70/124 |
11.05.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Welho kirjoitti:

Ei ollut niin paljon ylipainoisia ja ihmiset olivat paljon iloisempia, mielikuvituksellisimpia, empaattisempia sekä reippaampia.

Mahdolliset syyt:

- joskus oli pakko keksiä tekemistä ja lähteä liikkeelle, nykyiset lapset ja teinit istuvat tietokoneilla tai kännykkä kädessä.

- enemmistöllä ihmisistä on auto ja jotkut ajavat 100 metriäkin välttääkseen liikuntaa, lapset kuskataan kouluun tms. teinit saavat mopoautot jotta perinne jatkuisisi.

- ruokaan sekoitetaan järjetön määrä suolaa, sokeria ja loppumaton lista lisäaineita, lisäksi joka kulmalta löytyy roskaruokaa tarjoavia putiikkeja.

- lapsia ylisuojellaan, jossakin koulussa oli kielletty pulkalla laskeminen ja toisessa oli leikattu ruusut koska niissä on piikkejä.

"lapsia ylisuojellaan, jossakin koulussa oli kielletty pulkalla laskeminen ja toisessa oli leikattu ruusut koska niissä on piikkejä."

Voi hyvänen aika mitä touhua. Minun lapsuudessa 90-luvun alussa meillä pelattiin koulussa gladiaattoria. Oli sellainen tasapainolauta joka oli noin puoli metriä korkea, sen päällä sitten mätkittiin toisiamme jollain kepillä jonka päät oli pehmustettu.

Toinen mitä tehtiin oli se että hypättiin trampoliinilla voltteja ison pehmeän patjan päälle. Ei tuollaisia saisi enää nykyään tehdä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
71/124 |
11.05.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

M44v kirjoitti:

Miltähän - 80 resepteillä, ohjeilla ym. Tehty ruoka maistuisi tänä päivänä?

Jugurtissakin on sokeria yhtä paljon kuin suklaa vanukkaissa.

Maistuu oikein hyvälle. Kokkaan usein kotiruokaa Mysi Lahtisen resepteillä.

Vierailija
72/124 |
11.05.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Voi luoja kun tätä ketjua tulee niin vielä suurempi kaipuu noihin aikoihin. Noihin aikoihin ihmisiä oli paljon vähemmän ja ulkona viihtyikin juuri siksi. Oli tilaa mennä ja kulkea, nykyään saa jatkuvasti väistellä ihmismassoja, jotka kävelet kuka missäkin, kuin maan omistajat. Tämä nykymaailma on kaikkea muuta kuin viihtyisä ja terveellinen mielelle ja keholle.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
73/124 |
11.05.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Karkkia yms. herkkuja syötiin vähemmän ja harvemmin, ei joka päivä. ViikkorahaLla sai ostaa karkkia, mutta monesti se säästettiin tai ostettiin jotakin muuta. Limsaa sai yhden pullon viikossa saunan jälkeen ja samalla sai jotakin sipsiä tai pop cornia tms. Pussikoot olivat karkeissa ja sipseissä alle puolet nykyisistä ehkä kolmas-neljäsosan.

Asenne syömiseen oli, että syötiin vain ruoka-aikana ja karkkia vain karkkipäivänä. Pikaruokaa, joita olivat tuolloin hampurilaiset, käristemakkarat ja ranskalaiset perunat, syötiin muutaman kerran vuodessa ja ne olivat erikoistilaisuuksia.

Muistan, kuinka varhaisteininä pidin suurena määränä, kun ostin itselleni puolen litran paketin jotakIn nougatmaitojäätelöä ja söin sen yksinäni. Normaalisti puolen litran jäätelöpaketista riitti neljälle. Äitini toisti paljon myöhemminkin ärsyttävyyteen asti hokemaa ”herkut neljälle”. Epäilin, että se oli hänen keksintöään, että sai puolen litran paketin riittämään neljälle, mutta nyt sitten, kun esim. Hesarissakin pääsee lukemaan aikakoneella vanhoja lehtiä, niin sellainenkin mainos löytyi.

Autolla ei viety joka paikkaan vaan muutaman kilometrin matkat piti kävellä tai mennä pyörällä.

Lihavien nuorten vähäisyyteen olivat syinä asenne, Keskimääräinen rahatilanne ja arkiliikunta ja se, ettei verkkareista tai vastaavia vaatteita pidetty kuin urheillessa. Normifarkut eivät joustaneet.

Pop cornia tehtiin liedellä kattilassa öljyssä. Se oli kyllä sotkuista puuhaa.

Ei se niin kovin sotkuista ollut kuin ensimmäisellä kerralla, kun ei ymmärtänyt öljyn määrää eikä älynnyt laittaa kantta kattilan päälle.

Minä teen edelleen popparit kattilassa. Onhan niitä jyviä siellä mikropoppareiden seassa myynnissä 😊

Vierailija
74/124 |
11.05.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Haikeus😩

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
75/124 |
11.05.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kuten moni on sanonutkin, oltiin ulkona ja leikittiin liikkuen. Pidin lukemisesta ja aina joku oli hätyyttämässä liikkeelle, jos liian pitkään istui aloillaan. ;) Muistan kouluajoilta perheen, jonka kaikki jäsenet olivat todella suurikokoisia ja myös ilmeisen ylipainoisia, mutta varmasti kyseessä oli jokin sairaus tai geneettinen poikkeama, koska se oli selkeästi lähtökohtainen ruumiinrakenne, ei sellainen että olisivat ajan myötä lihoneet. Harva siihen aikaan oli sillä tapaa lihava, että olisi syönyt itsensä pullukaksi, miehillä saattoi olla "kaljamahaa".

Irtokarkit laskettiin pussiin yksitellen sen mukaan montako markkaa oli käytössä. Kioskin sedälle tai tädille saneltiin, että viisi niitä, kymmenen noita. Viiden markan pussi oli tavallinen, kympin pussi oli jo erityistilanne. Usein saattoi olla vain pari kolme markkaa käytössä karkkiin, mutta kyllä silläkin tiettyjä karkkeja ihan hyvän määrän sai.

Söin hampurilaisaterian ensi kertaa 17-vuotiaana, se oli jo 90-lukua. En ollut käynyt edes nakkikioskilla kuin pari kertaa elämässäni, koska en tykännyt makkarasta.

Herkuttelunhimoon tehtiin pannukakkua, lettuja tai pakastimesta syötiin pullaa tai jäätelöä, jos sai vanhemmilta luvan. Ainakin lettuja saimme syödä mahan täydeltä, mutta eihän niitä montaa jaksanutkaan. Muistan erityistilanteen varhaisnuoruudesta, kun sain kokonaisen Fazerin suklaalevyn ihan omaksi! Halusin kokeilla, miltä tuntuu puraista kokonaista suklaalevyä, niin kuin telkkarin mainoksessa. Meillä sai aina vain rivin kerrallaan yhteisestä levystä.

Turha sanoakaan, että aikuisiällä olen lihonut pikkuhiljaa. Kolmekymppiseksi asti olin normaalipainoinen ellen peräti hoikka. Elintaso tuo kiloja.

Vierailija
76/124 |
11.05.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Karkkia yms. herkkuja syötiin vähemmän ja harvemmin, ei joka päivä. ViikkorahaLla sai ostaa karkkia, mutta monesti se säästettiin tai ostettiin jotakin muuta. Limsaa sai yhden pullon viikossa saunan jälkeen ja samalla sai jotakin sipsiä tai pop cornia tms. Pussikoot olivat karkeissa ja sipseissä alle puolet nykyisistä ehkä kolmas-neljäsosan.

Asenne syömiseen oli, että syötiin vain ruoka-aikana ja karkkia vain karkkipäivänä. Pikaruokaa, joita olivat tuolloin hampurilaiset, käristemakkarat ja ranskalaiset perunat, syötiin muutaman kerran vuodessa ja ne olivat erikoistilaisuuksia.

Muistan, kuinka varhaisteininä pidin suurena määränä, kun ostin itselleni puolen litran paketin jotakIn nougatmaitojäätelöä ja söin sen yksinäni. Normaalisti puolen litran jäätelöpaketista riitti neljälle. Äitini toisti paljon myöhemminkin ärsyttävyyteen asti hokemaa ”herkut neljälle”. Epäilin, että se oli hänen keksintöään, että sai puolen litran paketin riittämään neljälle, mutta nyt sitten, kun esim. Hesarissakin pääsee lukemaan aikakoneella vanhoja lehtiä, niin sellainenkin mainos löytyi.

Autolla ei viety joka paikkaan vaan muutaman kilometrin matkat piti kävellä tai mennä pyörällä.

Lihavien nuorten vähäisyyteen olivat syinä asenne, Keskimääräinen rahatilanne ja arkiliikunta ja se, ettei verkkareista tai vastaavia vaatteita pidetty kuin urheillessa. Normifarkut eivät joustaneet.

Muistan, kun oltiin ehkä 16 v ja jumppamaikka alusti tuntia tyyliin, että kaikille sen jälkeen mahtuu 26-tuuman farkut. Ja suurin piirtein kaikille mahtuikin. 

Vierailija
77/124 |
11.05.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli kaikin puolin kyse on kulttuurimuutoksesta, siitä miten käyttäydytään, mitä valitaan syötäväksi. Ei siitä etteikö 70/80-luvuilla teini olisi kyenneet syömään itseään läskeiksi. Kaupoissa kyllä riitti jaffaa, fazerin sinistä ja taffelia siihen yllinkyllin jos halua olisi ollut.

Ei lapsilla ollut niin paljon rahaa käytössään kuin nykyään. Valikoima oli myös paljon niukempi. Ei kukaan jaksa niitä samoja keksejä aina syödä.

Pahvinmakuiset Marie-keksit...

Lapsille Karnevaalit ja sitten loppuvuosikymmenellä sentään jo Jaffa-keksejä. Siitä se kansakunnan paisuminen sitten lähti...

Vierailija
78/124 |
11.05.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tuohon aikaan tavoitellut fittness takapuolet oli vielä leveitä pxxxxtä.

Vierailija
79/124 |
11.05.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei meidän koulussa ollut kuin kaksi lihavaa lasta, hekin olivat sisaruksia ja koko perhe kärsi oikeasti jostakin taudista.

Ulkona leikittiin, juostiin ja pyöräiltiin niin pitkään, kun eteensä näki. Karkkipäivä oli kerran viikossa, ja silloinkin saatiin ostaa vain pari karkkia per lapsi. Suklaapatukat, karkkiaskit ja muut olivat paljon pienempiä kuin nykyään. Limpparia sai tosiaan vain silloin tällöin lauantaisin saunan jälkeen, ja sekin (0,33 litran pullo) jaettiin usein sisarusten kesken.

Ruoka oli kotiruokaa. Juurekset, vihannekset ja marjat saatiin pääosin omasta pellosta, tai mummolasta, joka oli iso maatila. Myös leivät saatiin yleensä mummolan isosta leivinuunista.

Ravintoloissa ei käyty koskaan. Taisin elämäni ensimmäistä kertaa ostaa jotain nakkikioskiltakin vasta 80-luvulla.

Olin lapsi 70-luvulla, ja teini 80-luvulla. Ne olivat hyviä aikoja olla lapsi ja nuori.

Suklaapatukat ja karkkiaskit oli kyllä ihan samankokoisia kuin nykyään, jopa suurempia. Nythän moni suklaapatukka vain pienenee koko ajan ja hinta ei kyllä laske.

Älä jaksa. Oli esimerkiksi Tupla ja sitten tuli Maxi-Tupla. Nyt on Maxi-Tupla ns. normitupla ja King-Size Tupla sitten isompi. Karkkiaskit olivat niitä tällä hetkellä pienimpiä mahdollisia (alla todiste) ja karkkipussit ja sipsipussit max 100 g. Sipseistä saattoi tulla joitakin megaversioita, karkeista ei. 

https://www.is.fi/ruokala/art-2000005378643.html

Vierailija
80/124 |
12.05.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olin teini 1970-luvulla. Meillä oli kotona mummon tekemää kotiruokaa sisältäen raakajuureksista tehtyjä raasteita ja salaatteja. Mummoni oli innokas, aikaansa seuraava kokki ja sen takia meillä ruokavalio oli monipuolinen. Koulussa suosikkiruokia oppilailla olivat paistetut perunat, nakkikastike, makaronilaatikko ja kalapuikot. Minulla oli jonkin sortin anoreksia, joten suostuin syömään vain ruokalusikallisen ruokaa joka aterialla. Siihen aikaan sitä ongelmaa ei osannut kukaan tunnistaa. Mutta ruokaa oli kyllä yllin kyllin ja jolloin kauppoihin perustettiin karkkiosastot ja muut makeat lisääntyivät. Hamppareita popsittiin Carrolsissa ja imettiin limua mukeista. Maustetut jurgurtit, pizzat yms viikonloppuherkkuja. Viikkorahat tuhlattiin karkkeihin ja mässättiin urakalla. 

Koska tekeminen oli kodin ulkopuolella, niin ehkä se aktiivisuus touhuta ympäriinsä sai unohtamaan ruuan? En muista monellakaan koulukaverilla tai muilla kavereilla olleen karkkia kaiken aikaa. Yleensä tarjottiin sitten muillekin, sillä kaikilla ei ollut varaa ostaa samaa määrää karkkeja kuin toisilla. Tai ylipäätään saiko kodeissakaan syötäväksi aivan kaikkea? Elintasoerot olivat selkeämmät kuin nyt.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kuusi viisi kahdeksan