Oliko 1970/1980-luvuilla yhtä paljon sairaalloisen lihavia teinejä kuin nykyisin?

Satuitko elämään silloin? Jos ruuasta ei varsinaista puutetta ollut niin ei sitä kyllä mitenkään yllin kyllin myöskään ollut.

Keskimäärin luokalla oli yksi sellainen lihava, joka vaikutti sairauden vuoksi lihavalta. Bonuksena saattoi olla pari muita pulleampaa, mutteivät he olleet varsinaisesti ylipainoisia tai lihavia, mutta tunsivat itsensä sellaisiksi.  

Ei ollut. Syötiin kotiruokaa eikä mitään pikamättöjä, pizzoja ja eineksiä. Ei litkitty limsaa tai energiajuomia.. Karkkia vedettiin ehkä kymmenesosa siitä mitä lapset ja teinit nykyään.

Vierailija kirjoitti:

Satuitko elämään silloin? Jos ruuasta ei varsinaista puutetta ollut niin ei sitä kyllä mitenkään yllin kyllin myöskään ollut.

Keskimäärin luokalla oli yksi sellainen lihava, joka vaikutti sairauden vuoksi lihavalta. Bonuksena saattoi olla pari muita pulleampaa, mutteivät he olleet varsinaisesti ylipainoisia tai lihavia, mutta tunsivat itsensä sellaisiksi.  

Kyllä ruokaa oli tuolloin yllinkyllin, ja etenkin hyvin rasvainen ruoka oli paljon enemmän suosiossa.

Sota-ajat ja säännöstelyt oli tuolloin jo historiaa että ruoan puutteen takia ihmiset olisi laihempia olleet.

Mukaillen suomennettu The Guardian - Why our food is making us fat -Jacques Peretti - 11.6.2012

Olemme keskimäärin 1/3 painavampia kuin 1960-luvulla. Syy ei ole laiskistuminen tai liikunnan puute, vaikka ruokateollisuus ja heidän etujärjestöjensä ostamat professorit meille niin uskottelevat. Syy on muuttunut ruoka; se on kyllästetty sokerilla ja meistä on tarkoituksella tehty sokeririippuvaisia.

70-luvun puolessavälissä maissia tuotettiin liikaa. Butz matkusti Japaniin tutustumaan tieteelliseen innovaatioon, joka muuttaisi kaiken: maissisiirappiin, eli glukoosi-fruktoosisiirappiin (high fructose corn syrup HFCS)..

Erittäin makeaa sotkua oli halpa valmistaa ylijäämämaissista.

Maissisiirappia alettiin työntää kaikkiin mahdollisiin ruokiin ja elintarvikkeisiin; pitsaan, kaalisalaattiin, lihaan. Se antoi leipiin ja leivonnaisiin ihanan ''juuri leivotun'' pinnan, teki kaikesta makeampaa ja pidensi elintarvikkeiden säilyvyyden päivistä vuosiin. Nauttimamme sokerin määrässä tapahtui hiljainen vallankumous. Ruoka lautasillamme muuttui tieteeksi; jokainen gramma ruokaa oli viritetty ja makeutettu mahdollisimman maukkaaksi. Suuri yleisö ei tiennyt mitä oli tapahtunut.

Olin teini kasarin lopussa. Meidän luokalla oli yksi lihava poika... itselläni mitat oli 170/52. Liikuin paljon ja roskaruokaa söin harvoin. Yläasteella kyllä tuli ostettua karkkia yms aika usein mutta hampparit, pizzat jne ei olleet silloin vielä meidän pikkukaupungissa ”in”.

1966 brittimiehistä 1,2 prosentin ja naisista 1,8 prosentin painoindeksi oli yli 30, mikä on lihavuuden raja. 1989 luvut ovat 10,6 prosenttia miehistä ja 14 prosenttia naisista. Mutta kukaan ei laskenut yhteen 1+1, maissisiirappi ja lihavuus.

Eikä siinä vielä kaikki; mitä enemmän sokeria söimme, sitä enemmän sitä halusimme ja sitä nälkäisemmiksi tulimme. New Yorkin yliopistossa ruokahalua ja lihomista tutkinut professori Anthony Sclafani huomasi laboratoriorotissaan kumman jutskan: kun rotat saivat rottien ruokaa niiden paino kehittyi normaalisti. Kun ne söivät prosessoitua supermarketista ostettua ruokaa ne paisuivat vain päivissä. Niiden ruokahalu sokerisiin ruokiin oli kyltymätön.

Meillä oli 80 -luvun alkupuolella yläasteella koko koulussa yksi lihava tyttö jonka muistan ja meidän luokalla kaksi poikaa. Koulu oli iso, mutta laihoja oltiin kaikki lähes.

Silloin syötiin kotiruokaa ja karkkia oli harvoin eikä pikaruokaa ollut vielä kuin nakkareilla.

Salaateista ei paljon edes puhuttu, kuin porkkanaraasteesta.

Limpparia oli saunajuomana lauantaisin ja sekin oli pikku pullo.

Ensimmäinen vastaaja kiteytti hyvin. Aikaa vietettiin paljon ulkona, ja vaikkei jatkuva liikkuminen välttämättä laihduta, pihaleikeissä ei käsi voinut olla jatkuvasti karkkipussissa. Syöminen ei ollut samanlainen ajanviete ja rutiini kuten monilla nykyään. Karkkipussit yms. olivat paljon pienempiä kuin nyt, ja vaikka litran jäätelöpaketteja olikin, ainakin meillä sellainen jaettiin viiteen osaan.

Minä muistan peruskoulusta vain yhden selvästi lihavan ihmisen. Hän oli paras kaverini. Hänen lihavuutensa johtui siitä, että hänen isänsä palkitsi hänet jokaisesta kiitettävästä koenumerosta isolla suklaalevyllä.

Professori Jean-Marc Schwarz San Franciscon sairaalasta kutsuu sokeritsunamiksi hetkeä, jolloin sisäelimet alkavat hajottaa sokeria. Sokerinsyömisen vaikutus on alettu ymmärtää tieteessä vasta hiljattain. Sokeri muuttuu rasvaksi maksan ympärille ja johtaa tyypin 2 diabetekseen. Tutkimukset myös osoittavat että sokeri häiritsee spermantuotantoa ja tekee lihavista miehistä vähemmän hedelmällisiä.

Kiinnostavin sisäelin on suolisto. Schwarzin ja Sclafanin mukaan suolisto on monimutkainen hermosto, elimistön ''toiset aivot''. Nämä toiset aivot ehdollistuvat sokerille ja haluavat lisää, lähettäen viestejä aivoille, joita on mahdotonta vastustaa.

(Tavallinen sokeri = sakkaroosi on 50% fruktoosia(hedelmäsokeria) ja 50% glukoosia(rypälesokeria)

Sugar Association kertoo mielellään, että sokerin syöntiä ei ole yhdistetty mihinkään elämäntapasairauteen. Monet tiedemiehet kuitenkin sanovat että fruktoosi voi johtaa maksatoksisuuteen ja muihin kroonisiin sairauksiin ja että makeutettujen virvoitusjuomien kulutus altistaa sydänkohtauksille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Satuitko elämään silloin? Jos ruuasta ei varsinaista puutetta ollut niin ei sitä kyllä mitenkään yllin kyllin myöskään ollut.

Keskimäärin luokalla oli yksi sellainen lihava, joka vaikutti sairauden vuoksi lihavalta. Bonuksena saattoi olla pari muita pulleampaa, mutteivät he olleet varsinaisesti ylipainoisia tai lihavia, mutta tunsivat itsensä sellaisiksi.  

Kyllä ruokaa oli tuolloin yllinkyllin, ja etenkin hyvin rasvainen ruoka oli paljon enemmän suosiossa.

Sota-ajat ja säännöstelyt oli tuolloin jo historiaa että ruoan puutteen takia ihmiset olisi laihempia olleet.

Ainakaan meillä ja ystävilläni (pk-seutu) ei ollut ruokaa ja herkkuja siinä mittakaavassa mitä safkaa on tänä päivänä. Koulussa ei ollut välipalaa. Jos haettiin vaikka joku munkki joskus, se syötiin puokkiin eikä jokaisella omaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Satuitko elämään silloin? Jos ruuasta ei varsinaista puutetta ollut niin ei sitä kyllä mitenkään yllin kyllin myöskään ollut.

Keskimäärin luokalla oli yksi sellainen lihava, joka vaikutti sairauden vuoksi lihavalta. Bonuksena saattoi olla pari muita pulleampaa, mutteivät he olleet varsinaisesti ylipainoisia tai lihavia, mutta tunsivat itsensä sellaisiksi.  

Kyllä ruokaa oli tuolloin yllinkyllin, ja etenkin hyvin rasvainen ruoka oli paljon enemmän suosiossa.

Sota-ajat ja säännöstelyt oli tuolloin jo historiaa että ruoan puutteen takia ihmiset olisi laihempia olleet.

Ainakaan meillä ja ystävilläni (pk-seutu) ei ollut ruokaa ja herkkuja siinä mittakaavassa mitä safkaa on tänä päivänä. Koulussa ei ollut välipalaa. Jos haettiin vaikka joku munkki joskus, se syötiin puokkiin eikä jokaisella omaa. 

Mutta se että haitte munkin ja jaoitte sen ei johtunut siitä etteikö kaupassa olisi ollut munkkeja kaikille. Oli vain tapana ostaa munkki ja jakaa se sen sijaan että jokainen ahmii munkin.

Ei ollut.

Oliskos johtunut aika perusjutuista nykylapsiin verrattuna. Silloin syötiin kotona kotiruokaa, ei ollut hampurilaisbaareja ja pitserioita. Oli erityistilanne, jos pääsi nakkikiskalle. Ei istuttu netin/tietokoneiden/pelikonsoleiden/puhelinten kanssa, vaan useimmiten ulkona kavereiden kanssa. Limsaa juotiin lauantaina saunan jälkeen siskon kanssa 0,33 litran pullollinen puoliksi. Eikä edes joka viikko. Sipsipussit painoi 75g ja hyvä jos kerran kuussa sellaisen sai. Karkit ostettiin irtokarkkeina, yleensä kioskilta tyyliin mä otan 5 kpl noita, 10 kpl noita ja yhden tommosen ja yhden tommosen, ei siis mitään megajättipusseja vaan alle 100 G kerran viikossa. Monipakkauksia ei oltu keksittykään, jäätelöissä tms. Saati näitä supermakeita kaikella mahdollisella suklailla ja kastikkeilla kuorrutettuja Ainoja ja muita. Tavallista jätskiä, vanilja, suklaa, mansikka ja trio. Yleensäkään ei harrastettu tällaista nykyisenlaista mähkimistä, leffailtoja ja muita, nykyään kaikkeen tuntuu liittyvän syöminen. Silloin herkuteltiin tosi harvoin, mutta sitäkin paremmilta ne herkut sitten maistuivat.

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut.

Oliskos johtunut aika perusjutuista nykylapsiin verrattuna. Silloin syötiin kotona kotiruokaa, ei ollut hampurilaisbaareja ja pitserioita. Oli erityistilanne, jos pääsi nakkikiskalle. Ei istuttu netin/tietokoneiden/pelikonsoleiden/puhelinten kanssa, vaan useimmiten ulkona kavereiden kanssa. Limsaa juotiin lauantaina saunan jälkeen siskon kanssa 0,33 litran pullollinen puoliksi. Eikä edes joka viikko. Sipsipussit painoi 75g ja hyvä jos kerran kuussa sellaisen sai. Karkit ostettiin irtokarkkeina, yleensä kioskilta tyyliin mä otan 5 kpl noita, 10 kpl noita ja yhden tommosen ja yhden tommosen, ei siis mitään megajättipusseja vaan alle 100 G kerran viikossa. Monipakkauksia ei oltu keksittykään, jäätelöissä tms. Saati näitä supermakeita kaikella mahdollisella suklailla ja kastikkeilla kuorrutettuja Ainoja ja muita. Tavallista jätskiä, vanilja, suklaa, mansikka ja trio. Yleensäkään ei harrastettu tällaista nykyisenlaista mähkimistä, leffailtoja ja muita, nykyään kaikkeen tuntuu liittyvän syöminen. Silloin herkuteltiin tosi harvoin, mutta sitäkin paremmilta ne herkut sitten maistuivat.

Miksi te joitte limsapullon kerran viikossa siskon kanssa puoliksi? Kyllä kaupassa varmasti limsaa oli tiuhempaankin juomiseen.

Olin teini 70-luvulla. Painoin 57 kg, Hatun koko oli sama. Syntymävuosi myös. Pituus 182 cm.

Nykyään paino 75, hattu 57, syntymävuosi edelleen 1957.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut.

Oliskos johtunut aika perusjutuista nykylapsiin verrattuna. Silloin syötiin kotona kotiruokaa, ei ollut hampurilaisbaareja ja pitserioita. Oli erityistilanne, jos pääsi nakkikiskalle. Ei istuttu netin/tietokoneiden/pelikonsoleiden/puhelinten kanssa, vaan useimmiten ulkona kavereiden kanssa. Limsaa juotiin lauantaina saunan jälkeen siskon kanssa 0,33 litran pullollinen puoliksi. Eikä edes joka viikko. Sipsipussit painoi 75g ja hyvä jos kerran kuussa sellaisen sai. Karkit ostettiin irtokarkkeina, yleensä kioskilta tyyliin mä otan 5 kpl noita, 10 kpl noita ja yhden tommosen ja yhden tommosen, ei siis mitään megajättipusseja vaan alle 100 G kerran viikossa. Monipakkauksia ei oltu keksittykään, jäätelöissä tms. Saati näitä supermakeita kaikella mahdollisella suklailla ja kastikkeilla kuorrutettuja Ainoja ja muita. Tavallista jätskiä, vanilja, suklaa, mansikka ja trio. Yleensäkään ei harrastettu tällaista nykyisenlaista mähkimistä, leffailtoja ja muita, nykyään kaikkeen tuntuu liittyvän syöminen. Silloin herkuteltiin tosi harvoin, mutta sitäkin paremmilta ne herkut sitten maistuivat.

Miksi te joitte limsapullon kerran viikossa siskon kanssa puoliksi? Kyllä kaupassa varmasti limsaa oli tiuhempaankin juomiseen.

Ihan varmasti on kaupassa tänä päivänä siideriä ja olutta vaikka kuinka paljon, mutta ei sitä silti juoda joka päivä. Se nyt vaan ei ollut mitenkään sellainen juttu, että limua olisi juotu joka päivä, se oli erityisjuoma. Lisäksi kasarilla oli hinnat paljon korkeammat kuin nyt ja kun halusi pitää elintasoa ja hankkia härpäkkeitä, ei olisi ollut rahaakaan juoda limua joka päivä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut.

Oliskos johtunut aika perusjutuista nykylapsiin verrattuna. Silloin syötiin kotona kotiruokaa, ei ollut hampurilaisbaareja ja pitserioita. Oli erityistilanne, jos pääsi nakkikiskalle. Ei istuttu netin/tietokoneiden/pelikonsoleiden/puhelinten kanssa, vaan useimmiten ulkona kavereiden kanssa. Limsaa juotiin lauantaina saunan jälkeen siskon kanssa 0,33 litran pullollinen puoliksi. Eikä edes joka viikko. Sipsipussit painoi 75g ja hyvä jos kerran kuussa sellaisen sai. Karkit ostettiin irtokarkkeina, yleensä kioskilta tyyliin mä otan 5 kpl noita, 10 kpl noita ja yhden tommosen ja yhden tommosen, ei siis mitään megajättipusseja vaan alle 100 G kerran viikossa. Monipakkauksia ei oltu keksittykään, jäätelöissä tms. Saati näitä supermakeita kaikella mahdollisella suklailla ja kastikkeilla kuorrutettuja Ainoja ja muita. Tavallista jätskiä, vanilja, suklaa, mansikka ja trio. Yleensäkään ei harrastettu tällaista nykyisenlaista mähkimistä, leffailtoja ja muita, nykyään kaikkeen tuntuu liittyvän syöminen. Silloin herkuteltiin tosi harvoin, mutta sitäkin paremmilta ne herkut sitten maistuivat.

Miksi te joitte limsapullon kerran viikossa siskon kanssa puoliksi? Kyllä kaupassa varmasti limsaa oli tiuhempaankin juomiseen.

Rahaa oli käytettävissä ihmisillä vähemmän eikä sossusta haettu kassilla rahaa kuten nykyään perheet tekee.

Ja miettikää miten rasvasta on tehty se paholainen elintarviketeollisuuden toimesta vaikka tosiasiassa sokeri sekoittaa aivokemiat ja on pahemmin addiktoivaa kuin tupakka!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Satuitko elämään silloin? Jos ruuasta ei varsinaista puutetta ollut niin ei sitä kyllä mitenkään yllin kyllin myöskään ollut.

Keskimäärin luokalla oli yksi sellainen lihava, joka vaikutti sairauden vuoksi lihavalta. Bonuksena saattoi olla pari muita pulleampaa, mutteivät he olleet varsinaisesti ylipainoisia tai lihavia, mutta tunsivat itsensä sellaisiksi.  

Kyllä ruokaa oli tuolloin yllinkyllin, ja etenkin hyvin rasvainen ruoka oli paljon enemmän suosiossa.

Sota-ajat ja säännöstelyt oli tuolloin jo historiaa että ruoan puutteen takia ihmiset olisi laihempia olleet.

Ainakaan meillä ja ystävilläni (pk-seutu) ei ollut ruokaa ja herkkuja siinä mittakaavassa mitä safkaa on tänä päivänä. Koulussa ei ollut välipalaa. Jos haettiin vaikka joku munkki joskus, se syötiin puokkiin eikä jokaisella omaa. 

Mutta se että haitte munkin ja jaoitte sen ei johtunut siitä etteikö kaupassa olisi ollut munkkeja kaikille. Oli vain tapana ostaa munkki ja jakaa se sen sijaan että jokainen ahmii munkin.

No ihan vapaasti voit nytkin syödä itsesi syöttöporsaaksi tai juoda itsesi rappiolle, jos niin haluat. Onko sulla nyt ihan kaikki mitä kaupasta löytyy?

Se nyt vaan oli tapana syödä sen verran eli ei paljon. Pizzakin jaettiin usein. Tai vaikka Tupla tms. suklaapatukka, jossa kaksi osaa, syötiin puokkiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Satuitko elämään silloin? Jos ruuasta ei varsinaista puutetta ollut niin ei sitä kyllä mitenkään yllin kyllin myöskään ollut.

Keskimäärin luokalla oli yksi sellainen lihava, joka vaikutti sairauden vuoksi lihavalta. Bonuksena saattoi olla pari muita pulleampaa, mutteivät he olleet varsinaisesti ylipainoisia tai lihavia, mutta tunsivat itsensä sellaisiksi.  

Kyllä ruokaa oli tuolloin yllinkyllin, ja etenkin hyvin rasvainen ruoka oli paljon enemmän suosiossa.

Sota-ajat ja säännöstelyt oli tuolloin jo historiaa että ruoan puutteen takia ihmiset olisi laihempia olleet.

Ainakaan meillä ja ystävilläni (pk-seutu) ei ollut ruokaa ja herkkuja siinä mittakaavassa mitä safkaa on tänä päivänä. Koulussa ei ollut välipalaa. Jos haettiin vaikka joku munkki joskus, se syötiin puokkiin eikä jokaisella omaa. 

Mutta se että haitte munkin ja jaoitte sen ei johtunut siitä etteikö kaupassa olisi ollut munkkeja kaikille. Oli vain tapana ostaa munkki ja jakaa se sen sijaan että jokainen ahmii munkin.

Saatavuudesta kannattaa muistaa myös kauppojen aukioloajat. Sunnuntai kiinni, lauantaina klo 16, arkisin klo 18-20 asti... Tuskin ne munkitkaan olisi riittäneet, jos kaikki olisi menneet niitä ostamaan.

No ei. Tilastojen mukaan ylipainoisten ja lihavien osuus on Suomessa kolminkertaistunut 1980-luvulta nykypäivään, joten kai sekin kertoo silloin jo ihan kaiken.