Lue keskustelun säännöt.
Transdokumentti "Äiti, olen poika" Yle Areenassa, ajatuksia?
10.05.2020 |
"Yksitoistavuotias Kim syntyi tyttönä mutta kokee olevansa poika. Nyt hän alkaa saada nuorimpana Tanskassa hormonihoitoa, joka pysäyttää naiseksi kehittymisen. Yhä useammat transsukupuoliset lapset hakevat sukupuolenkorjaushoitoa. Lääkärien mukaan se on tarpeen, jotta sukupuoliristiriidalta vältytään. On kuitenkin epäselvää, kuinka elinikäinen hormonihoito vaikuttaa elimistöön. Entä kuinka moni tulee myöhemmin katumapäälle?"
Oletteko katsoneet? Mitä ajatuksia herätti?
Kommentit (310)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sejkllö kirjoitti:
Aika monilla transihmisillä on leikkausten jälkeenkin itsemurhia ja vakavia mielenterveyden ongelmia
Kyllä olet oikeassa siinä että monilla on leikkauksien jälkeenkin masennusta, ja itsemurhatilastot ovat korkeammat valtaväestöön suhtautettuna. Hoidot jokatapauksessa kaikkien tutkimuksien mukaan parantaa huomattavasti transihmisen elämää ja vähentää itsemurhien määrää. Jenkeissä tehtyjä tutkimuksia ei kannata uskoa sillä sitä ei voi verrata esim Suomeen. Jenkeissä noihin hoitoihin pääsee helpommin jos on vain rahaa. Suomessa ja monessa muussa Euroopan maassa tehdään kunnon tutkimukset. Toki virhediagnooseja täälläkin sattuu ja joitakin yksittäisiä katujia on. Monesti tuo katuminenkin saattaa liittyä vain sukuelinkirurgiaan, sillä komplikaatioita sattuu ja aina loppuulos ei ole onnistunt. Vakavat komplikaatiot ovat kumminkin melko harvinaisia.
Mitä tulee noihin itsemurha ja masennustilastoihin hoitojen jälkeen niin suurin osa johtuu siitä että moni transihminen kokee syrjintää, kiusaamista, perhe saatta hylätä jne. Tiedän tapauksia jossa esim transnaiselta on evätty työpaikkoja, huudettu kadulla, syljetty päälle jne. Eiköhän nuo kaikki ole suurimmaksi osaksi syytä miksi transihmiset ovat keskimäärin masentuneempia kuin valtaväestö. Aivan samoin kuin homoseksuaaleilla on korkeammat itsemurhatilastot. Syrjintä ja "itsensä kieltäminen" ovat suurinta syitä.
Mitä jos et omisi homojen kokemaa yhteiskunnallista sortoa omien mielenterveysongelmiesi tukemiseksi.
En ole ominut mitään, enkä ole mielenterveysongelmainen. Homojen ja transihmisten kokema sorto on aivan verrannollinen. Vai oletko niitä ihmisiä joiden mielestä transihmiset eivät ole edes ihmisiä vaan friikkejä joita voidaan polkea maahan minkä kerkeää? Kommenttisi ainakin huokoo sellaista asennetta.
Homous eivät vaadi sukupuolen uudelleenmäärittelyä, eikä miehiä naiserityisiin tiloihin: vessoihin, pukuhuoneisiin, sovituskoppeihin, naisurheiluun, tai ylipäänsä minkään naisille taistellun etuuden pariin itsemäärittelyyn vedoten.
Homous ei myöskään vaadi lääketieteellisiä käsittelyjä yhteiskunnan piikkiin.
Transaktivistien retoriikka on monin tavoin homovastaista, esim. homojen ja lesbojen syyllistäminen ja painostaminen transseksiin, eli kielletään homoilta ja lesboilta oikeus määritellä halunsa kohteet.
Että identiteetti ja naiseuden/mieheyden performointi menevät biologisten tosiasioiden yli. Olet transfobinen genitaalifetisisti, jos transpartneri ei kelpaa.
Olen lesbo ja aina oletetaan että oon huippusuvaitsevainen. En ymmärrä transhommia. Transsukupuolisuuden ehkä jotenki, mutta transvetismiä en.
En menisi sänkyyn transnaisen kanssa, ainakaan jos hänellä olisi miehen vehkeet. Enkä kyllä transmiehenkään vaikka hänellä olisi naisen vehkeet xD
Miksi aina ihmetellään kun kerron että äänestän persuja!?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minäkin halusin olla lapsena tyttö (olin niinkin edistyksellinen että leikin sukupuoletonta ninjaa), en siksi, että koin olevani väärässä ruumiissa, mutta siksi, että en soveltunut traditionaaliseen miehen malliin. Ja se häpeä oli valtava, ja siitä kiusattiin melko armottomasti koko ala- ja yläkoulu. Sitemmin on vaan hyväksynyt oman feminiinisyyden ja homouden itsessään, eikä ole ollut mitään tahtoa tai halua olla muuta, kuin mitä nyt olen.
Kuinkakohan moni näistäkin lapsista ja nuorista vaan eivät sovellu siihen ahtaaseen, heteronormatiiviseen malliin, joka miehille ja naisille annetaan, ja täten haluavat vain pakotien pois heidän tilanteestaan, jossa ovat yhteiskunnan ja kulttuurin rakenteiden uhreja? Tuntuu, että ihmiset eivät uskalla ja/tai jaksa enää olla omia itseään, sekä taistella niitä vanhoillisia käsityksiä vastaan miehen ja naisen malleista.
No mutta kun jotkut konservatiivisesti ajattelevat ei salli mitään keinoa olla tilanteessa. Transsukupuolisuus ja siihen liittyvät toimenpiteet ovat ihan kauheita. Hekin saattavat silloin perustella sitä sillä, että jokainen voisi olla omanlaisensa siinä sukupuolessa johon on syntynyt. Vaikka herkempi poika. Mutta silloin kun ei keskustella transsukupuolisuudesta, niin sitten ollaan ihan kauhuissaan siitäkin jos joku on vähänkään steretypioiden ulkopuolella. Eli mitä näiden ihmisten mielestä tällaisen henkilön pitäisi tehdä, jos kaikki suunnat ovat vääriä? Tappaa itsensä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No mutta kun jotkut konservatiivisesti ajattelevat ei salli mitään keinoa olla tilanteessa. Transsukupuolisuus ja siihen liittyvät toimenpiteet ovat ihan kauheita. Hekin saattavat silloin perustella sitä sillä, että jokainen voisi olla omanlaisensa siinä sukupuolessa johon on syntynyt. Vaikka herkempi poika. Mutta silloin kun ei keskustella transsukupuolisuudesta, niin sitten ollaan ihan kauhuissaan siitäkin jos joku on vähänkään steretypioiden ulkopuolella. Eli mitä näiden ihmisten mielestä tällaisen henkilön pitäisi tehdä, jos kaikki suunnat ovat vääriä? Tappaa itsensä?
No sitä maailmaa, missä pojat ja tytöt saavat olla niin omia itseään kun vain mahdollista, ei todellakaan rakenneta sillä, että jokainen, joka tuntee olevansa oman sukupuolensa malliin sopimaton, lähtevät ulkopuolisten painostuksesta tai ilman popsimaan pillereitä ja leikkuupöydän alle. Tämä ei edesauta stereotypioiden ja ahtaiden mallien tuhoamista, vaan ehkä jopa toisinpäin. Minne lähtivät kaikki ne 2000-luvun lopun ja 2010-luvun alun sukupuolirooleja ja stereotypioita vastaan taistelevat aktivistit?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mutta kun jotkut konservatiivisesti ajattelevat ei salli mitään keinoa olla tilanteessa. Transsukupuolisuus ja siihen liittyvät toimenpiteet ovat ihan kauheita. Hekin saattavat silloin perustella sitä sillä, että jokainen voisi olla omanlaisensa siinä sukupuolessa johon on syntynyt. Vaikka herkempi poika. Mutta silloin kun ei keskustella transsukupuolisuudesta, niin sitten ollaan ihan kauhuissaan siitäkin jos joku on vähänkään steretypioiden ulkopuolella. Eli mitä näiden ihmisten mielestä tällaisen henkilön pitäisi tehdä, jos kaikki suunnat ovat vääriä? Tappaa itsensä?
No sitä maailmaa, missä pojat ja tytöt saavat olla niin omia itseään kun vain mahdollista, ei todellakaan rakenneta sillä, että jokainen, joka tuntee olevansa oman sukupuolensa malliin sopimaton, lähtevät ulkopuolisten painostuksesta tai ilman popsimaan pillereitä ja leikkuupöydän alle. Tämä ei edesauta stereotypioiden ja ahtaiden mallien tuhoamista, vaan ehkä jopa toisinpäin. Minne lähtivät kaikki ne 2000-luvun lopun ja 2010-luvun alun sukupuolirooleja ja stereotypioita vastaan taistelevat aktivistit?
Osaatko lukea?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katoin just dokkarin. Mun mielestä sille 11-vuotiaalle Kimille oli hoidot aloitettu liian aikaisin. Aikuisena voi aloittaa omasta tahdostaan ja kun oikeasti on ymmärrystä siitä mitä on tekemässä. Nytkin purskahti itkuun kun kysyttiin kummassa pukuhuoneessa/vessassa käy. Pitäis miettiä että kun nyt on jo vaikeaa, niin mitäs sitten kun olet vaikka 17v ja olet muuten "miehenalku" mutta jalkovälistä löytyykin naisten värkit.. ei voi mennä naisten- eikä miestenpukuhuoneisiin. Muutenkin sen "Marcuksen" luokkaa yritettiin myös sumuttaa että Ida Marie on POIKA. No ei ole, vaan hän on tyttö.. leikkisi nyt tyytyväisenä poikien kanssa kun vielä voi. Vanhempana miettisi sitten jos transio on mitä todella haluaa..
EI hormonihoitoja lapsille!! Ei edes lääkärit tienneet mitä vuosikausia jatketut hoidot tulee vaikuttamaan heidän kehojen toimintaan
Vierailija kirjoitti:
No mutta kun jotkut konservatiivisesti ajattelevat ei salli mitään keinoa olla tilanteessa. Transsukupuolisuus ja siihen liittyvät toimenpiteet ovat ihan kauheita. Hekin saattavat silloin perustella sitä sillä, että jokainen voisi olla omanlaisensa siinä sukupuolessa johon on syntynyt. Vaikka herkempi poika. Mutta silloin kun ei keskustella transsukupuolisuudesta, niin sitten ollaan ihan kauhuissaan siitäkin jos joku on vähänkään steretypioiden ulkopuolella. Eli mitä näiden ihmisten mielestä tällaisen henkilön pitäisi tehdä, jos kaikki suunnat ovat vääriä? Tappaa itsensä?
Miksi tälle sataa alapeukkuja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sejkllö kirjoitti:
Aika monilla transihmisillä on leikkausten jälkeenkin itsemurhia ja vakavia mielenterveyden ongelmia
Kyllä olet oikeassa siinä että monilla on leikkauksien jälkeenkin masennusta, ja itsemurhatilastot ovat korkeammat valtaväestöön suhtautettuna. Hoidot jokatapauksessa kaikkien tutkimuksien mukaan parantaa huomattavasti transihmisen elämää ja vähentää itsemurhien määrää. Jenkeissä tehtyjä tutkimuksia ei kannata uskoa sillä sitä ei voi verrata esim Suomeen. Jenkeissä noihin hoitoihin pääsee helpommin jos on vain rahaa. Suomessa ja monessa muussa Euroopan maassa tehdään kunnon tutkimukset. Toki virhediagnooseja täälläkin sattuu ja joitakin yksittäisiä katujia on. Monesti tuo katuminenkin saattaa liittyä vain sukuelinkirurgiaan, sillä komplikaatioita sattuu ja aina loppuulos ei ole onnistunt. Vakavat komplikaatiot ovat kumminkin melko harvinaisia.
Mitä tulee noihin itsemurha ja masennustilastoihin hoitojen jälkeen niin suurin osa johtuu siitä että moni transihminen kokee syrjintää, kiusaamista, perhe saatta hylätä jne. Tiedän tapauksia jossa esim transnaiselta on evätty työpaikkoja, huudettu kadulla, syljetty päälle jne. Eiköhän nuo kaikki ole suurimmaksi osaksi syytä miksi transihmiset ovat keskimäärin masentuneempia kuin valtaväestö. Aivan samoin kuin homoseksuaaleilla on korkeammat itsemurhatilastot. Syrjintä ja "itsensä kieltäminen" ovat suurinta syitä.
Mitä jos et omisi homojen kokemaa yhteiskunnallista sortoa omien mielenterveysongelmiesi tukemiseksi.
En ole ominut mitään, enkä ole mielenterveysongelmainen. Homojen ja transihmisten kokema sorto on aivan verrannollinen. Vai oletko niitä ihmisiä joiden mielestä transihmiset eivät ole edes ihmisiä vaan friikkejä joita voidaan polkea maahan minkä kerkeää? Kommenttisi ainakin huokoo sellaista asennetta.
Homous eivät vaadi sukupuolen uudelleenmäärittelyä, eikä miehiä naiserityisiin tiloihin: vessoihin, pukuhuoneisiin, sovituskoppeihin, naisurheiluun, tai ylipäänsä minkään naisille taistellun etuuden pariin itsemäärittelyyn vedoten.
Homous ei myöskään vaadi lääketieteellisiä käsittelyjä yhteiskunnan piikkiin.
Transaktivistien retoriikka on monin tavoin homovastaista, esim. homojen ja lesbojen syyllistäminen ja painostaminen transseksiin, eli kielletään homoilta ja lesboilta oikeus määritellä halunsa kohteet.
Että identiteetti ja naiseuden/mieheyden performointi menevät biologisten tosiasioiden yli. Olet transfobinen genitaalifetisisti, jos transpartneri ei kelpaa.
Olen lesbo ja aina oletetaan että oon huippusuvaitsevainen. En ymmärrä transhommia. Transsukupuolisuuden ehkä jotenki, mutta transvetismiä en.
En menisi sänkyyn transnaisen kanssa, ainakaan jos hänellä olisi miehen vehkeet. Enkä kyllä transmiehenkään vaikka hänellä olisi naisen vehkeet xD
Miksi aina ihmetellään kun kerron että äänestän persuja!?
Homot ja lesbot ovat kahden tulen välissä. Uskonnolliskonservatiiviset suhtautuvat keskimäärin aika nuivasti ja vihervasemmistolle kelpaa vain heidän arvomaailmaansa noudattamalla. Pride-juhlat eivät nykyään eroa vasemmistoliiton kevätjuhlista, jopa Paleface on ollut veisaamassa lavalla. Tullakseen hyväksytyksi homo tai lesbo ei voi olla transkriittinen, konservatiivinen, persu, lihansyöjä. Tai olla noudattamatta jenkeistä kopioituja sjw-sääntöjä turvatiloineen.
Käytännössä vihervasemmisto käyttää meitä oman erinomaisuutensa osoittamiseen. Välineenä, kuuliaisena puudelina, joka potkaistaan sivuun, jos liekaa kiskoo liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mietin että mistä lapset osaavat puhua noista asioista noilla sanoilla, ellei heitä ole johdatettu siihen suuntaan?
Saattaahan monikin pikkutyttö kysyä missä hänen pippelinsä on, kun näkee poikien sukupuolielimiä. Eihän se tarkoita että tyttö haluaisi vastaavan itselleen, hän vaan kaipaa aikuiselta selitystä sukupuolten eroille. Ainakin ennen silloin on kerrottu että sinulla on pimppi, koska olet tyttö. Ei että voi sinua, koetko nyt että haluaisit pippelin? Jokainen lapsi haluaa kuun ja tähdet taivaalta, ei siihen tarvitse lähteä mukaan kannustamalla.
Ja voihan olla, että se tyttölapsi on vielä saanut itkupotkuraivarin siitä, että haluaa sen pippelin. Mutta se nyt ei vieläkkään tarkoita sitä, että haluaa olla loppupeleissä poika.
Mun mielestä ollaan vaarallisilla vesillä, jos lapsen biologisen sukupuolen mukaista kehitystä hidastetaan tai estetään. Mitä jos kyseessä on vain vaihe (ja useimmissa tapauksissa näin varmasti onkin)? Jos tehdäänkin peruuttamatonta vahinkoa. Mutta näistä tämänpäivän tapauksistahan se data saadaan ja kun he kasvavat aikuisiksi, ollaan taas viisaampia. Ikävä vaan, että oikeat ihmiset joutuvat olemaan koekaniineina.
Miksi homoseksuaalisuus ja transsukupuolisuus on niputettu niin, että ihan kuin ne olisivat jotenkin toisiaan lähellä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttavan poika oli noin 7v asti sitä mieltä että haluu olla tyttö. Leikki tyttöjen kanssa ja pukeutui hameisiin leikeissä. Poikien kanssa ei oikein tullut juttuun. Ei siitä ymmärtääkseni mitään suurta numeroa tehty. Oli vain vähän erilainen.
Nyt on 24v yhden pojan isä ja naimisissa. Ihan mies siitä tuli.
Ei tehty minunkaan kohdalla. Minä tunsin jo
hieman ennen murrosikää etten ole poika. Leikin kaikkien kanssa sukupuoleen ja muihin ominaisuuksiin katsomatta. Minulla ei ollut mitään tää on tyttöjen tää on poikien juttu ajattelua. Olin erilainen. Jokainen olemme. Nyt olen hieman yli 30-vuotias sukupuolensa korjannut elämäänsä tyytyväinen nainen. Kärsin ennen prosessia suuresti ja mikään ei toiminut.
Osaisitko kertoa, miten tunsit, ettet ole poika? Siis millaisina tuntemuksina tämä ilmeni? Ja miten asiat on nyt paremmin/eri tavalla, kun olet korjannut sukupuolesi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mutta kun jotkut konservatiivisesti ajattelevat ei salli mitään keinoa olla tilanteessa. Transsukupuolisuus ja siihen liittyvät toimenpiteet ovat ihan kauheita. Hekin saattavat silloin perustella sitä sillä, että jokainen voisi olla omanlaisensa siinä sukupuolessa johon on syntynyt. Vaikka herkempi poika. Mutta silloin kun ei keskustella transsukupuolisuudesta, niin sitten ollaan ihan kauhuissaan siitäkin jos joku on vähänkään steretypioiden ulkopuolella. Eli mitä näiden ihmisten mielestä tällaisen henkilön pitäisi tehdä, jos kaikki suunnat ovat vääriä? Tappaa itsensä?
No sitä maailmaa, missä pojat ja tytöt saavat olla niin omia itseään kun vain mahdollista, ei todellakaan rakenneta sillä, että jokainen, joka tuntee olevansa oman sukupuolensa malliin sopimaton, lähtevät ulkopuolisten painostuksesta tai ilman popsimaan pillereitä ja leikkuupöydän alle. Tämä ei edesauta stereotypioiden ja ahtaiden mallien tuhoamista, vaan ehkä jopa toisinpäin. Minne lähtivät kaikki ne 2000-luvun lopun ja 2010-luvun alun sukupuolirooleja ja stereotypioita vastaan taistelevat aktivistit?
Miten sait tuon väännettyä noin? En sanonut että kenenkään tarvitsi popsia pillereitä tai lähteä leikkauspöydän alle.
Vierailija kirjoitti:
Miksi homoseksuaalisuus ja transsukupuolisuus on niputettu niin, että ihan kuin ne olisivat jotenkin toisiaan lähellä?
Takavuosina on tarvittu kaikki liittolaiset. Homojen oikeudet katsottiin valmiiksi avioliittolain myötä, transihmisillä on nyt suurempi huomioarvo. Itseasiassa transasia on pyöräytetty queerteorialla maustetuksi gendersopaksi, joka on ristiriidassa kehodysforisten transsukupuolten tarpeiden kanssa. Uniikkisukupuoliset pyörittävät tätä show'ta nykyään nykyfeministien, vasemmistonaisten, Setan, Trasekin ja Sexpon peesaamina.
Vierailija kirjoitti:
Tämäkin ketju taas todistaa asian että tiettyjä ihmisryhmiä saa syrjiä, haukkua mielinmäärin. Transsukupuolisten syrjintää ei saa edes verrata muihin syrjittyihin vähemmistöihin sillä tämän ketjun mukaan transsukupuoliset ovat kuonaa joita saa haukkua ihan vapaasti ja että "syrjintää ja kiusaamista ei edes tapahdu." Saati väkivaltarikoksia ja murhia.
Ei saa haukkua, eikä syrjiä, mutta asiasta pitää pystyä keskustelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällaisista anonyymeista nettikeskusteluista tulee kyllä aina sellainen reality check ettei tosikaan. Ja taattu paha mieli.
Aika monella menee puurot ja vellit sekaisin aiheesta keskustellessa :/ Transsukupuolisuus ei ole teiniangstia eikä mielenterveysongelmia. Se ei ole jotain, mihin voidaan kasvattaa tai valinta, jonka voisi tehdä.
Mulla on lähipiirissä transsukupuolinen lapsi ja asia on kyllä aivan selkeä. Lapsi on siitä asti kun on puhunut ja sukupuolen käsitteen ymmärtänyt, kertonut olevansa eri kuin syntymäsukupuolensa. Kyllä, vanhemmat kielsivät asian alkuun - tai eivät ymmärtäneet mistä on kyse - ja aivan, lapsi voi todella pahoin kun häntä yritettiin tunkea muottiin. Eikä tässä ole kyse siitä mitä pienet tytöt ja pojat saavat tehdä - koska jokaiselle pitää olla tilaa olla se mitä on - vaan ihmisen käsityksestä itsestään. Ei siis sitä mitä lapsi haluaa tai tekee, vaan sitä mitä lapsi on.
Kyse ei ole myöskään siitä onko lapsi "vain homo", niinkuin joku aiemmin kirjoitti. Seksuaalisuus on sitä mistä pidät ja viehätyt. Sukupuoli on sitä mitä olet. Ts. transsukupuolinen voi olla yhtähyvin homo, hetero tai bi, aivan kuten kuka tahansa meistä.
Rakkautta ja lämpimiä ajatuksia kaikille teille jotka olette transsukupuolisia, tai joilla on transsukupuolisia läheisiä.
Tämän Sexpon julkaisun mukaan transsukupuolisuus on nimenomaan kipuilua sanojen määritelmistä ja erityisesti naiseksi tulkitseminen on suuri ongelma:
https://sexpo.fi/wp-content/uploads/2019/11/omi.pdf
Mikä se kehosta erillinen sukupuoli muuten on? Käsittääkseni sellainen ei näy diagnostisin keinoin aivoissa tai kehossa. Vaaditaan siis uskoa jonkinlaiseen sukupuolisieluun, joka voi olla eri paria kehon kanssa?
No, ei. Aivoista tämä varmasti on lähtöisin. Mehän ei oikeasti vieläkään ymmärretä, kuin pieni osa siitä miten aivot toimii ja mitä kaikkea ne ohjaa ja miten.
Ohjelmoinnissa virhe? Ohjelmointi oikein, mutta kone kasattu väärin?
Kyllähän ihmisiin syntyy monia muitakin kehitysvirheitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämäkin ketju taas todistaa asian että tiettyjä ihmisryhmiä saa syrjiä, haukkua mielinmäärin. Transsukupuolisten syrjintää ei saa edes verrata muihin syrjittyihin vähemmistöihin sillä tämän ketjun mukaan transsukupuoliset ovat kuonaa joita saa haukkua ihan vapaasti ja että "syrjintää ja kiusaamista ei edes tapahdu." Saati väkivaltarikoksia ja murhia.
Ei saa haukkua, eikä syrjiä, mutta asiasta pitää pystyä keskustelemaan.
Juuri näin. Suvaitsemista, sietämistä tai hyväksymistä ei voi pakottaa.
Maailma ei ole queerfeministinen safe space.
Olen seurannut melko läheltä erään perheen kipuilua trans-nuoren kanssa. Nuorella todettiin kesken psykiatristen tutkimusten Asperger sekä vaikea masennus. Perheen vanhemmat olivat raivoissaan ja turhautuneita, koska masennusdiagnoosi esti hormonihoitojen aloittamisen. Nuori itse totesi, että masennus tuntuu paksulta, mustalta täkiltä koko elämän päällä, joka estää häntä ajattelemasta selkeästi, joten ehkä olikin hyvä odottaa hoitojen aloittamista.
Nuori on oireillut vuosikausia, joten vanhemmat käsittääkseni odottivat, että trans-diagnoosin saaminen ja hormonihoitojen aloittaminen parantaisi nuoren kaikki muutkin ongelmat, kuten sosiaalisten tilanteiden vaikeudet, masennuksen ja ääniyliherkkyyden.
Uskon, että on olemassa transihmisiä, jotka kokevat syvästi, ettei fyysinen ja henkinen sukupuoli kohtaa. Samalla uskon, että kaikkien tällaisten ihmisten ei tarvitse hormonihoidoilla ja leikkauksilla tehdä korjauksia vaan he voivat löytää tapoja olla omassa kehossaan kotonaan.