Lue keskustelun säännöt.
Transdokumentti "Äiti, olen poika" Yle Areenassa, ajatuksia?
10.05.2020 |
"Yksitoistavuotias Kim syntyi tyttönä mutta kokee olevansa poika. Nyt hän alkaa saada nuorimpana Tanskassa hormonihoitoa, joka pysäyttää naiseksi kehittymisen. Yhä useammat transsukupuoliset lapset hakevat sukupuolenkorjaushoitoa. Lääkärien mukaan se on tarpeen, jotta sukupuoliristiriidalta vältytään. On kuitenkin epäselvää, kuinka elinikäinen hormonihoito vaikuttaa elimistöön. Entä kuinka moni tulee myöhemmin katumapäälle?"
Oletteko katsoneet? Mitä ajatuksia herätti?
Kommentit (310)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällaisista anonyymeista nettikeskusteluista tulee kyllä aina sellainen reality check ettei tosikaan. Ja taattu paha mieli.
Aika monella menee puurot ja vellit sekaisin aiheesta keskustellessa :/ Transsukupuolisuus ei ole teiniangstia eikä mielenterveysongelmia. Se ei ole jotain, mihin voidaan kasvattaa tai valinta, jonka voisi tehdä.
Mulla on lähipiirissä transsukupuolinen lapsi ja asia on kyllä aivan selkeä. Lapsi on siitä asti kun on puhunut ja sukupuolen käsitteen ymmärtänyt, kertonut olevansa eri kuin syntymäsukupuolensa. Kyllä, vanhemmat kielsivät asian alkuun - tai eivät ymmärtäneet mistä on kyse - ja aivan, lapsi voi todella pahoin kun häntä yritettiin tunkea muottiin. Eikä tässä ole kyse siitä mitä pienet tytöt ja pojat saavat tehdä - koska jokaiselle pitää olla tilaa olla se mitä on - vaan ihmisen käsityksestä itsestään. Ei siis sitä mitä lapsi haluaa tai tekee, vaan sitä mitä lapsi on.
Kyse ei ole myöskään siitä onko lapsi "vain homo", niinkuin joku aiemmin kirjoitti. Seksuaalisuus on sitä mistä pidät ja viehätyt. Sukupuoli on sitä mitä olet. Ts. transsukupuolinen voi olla yhtähyvin homo, hetero tai bi, aivan kuten kuka tahansa meistä.
Rakkautta ja lämpimiä ajatuksia kaikille teille jotka olette transsukupuolisia, tai joilla on transsukupuolisia läheisiä.
Tämän Sexpon julkaisun mukaan transsukupuolisuus on nimenomaan kipuilua sanojen määritelmistä ja erityisesti naiseksi tulkitseminen on suuri ongelma:
https://sexpo.fi/wp-content/uploads/2019/11/omi.pdf
Mikä se kehosta erillinen sukupuoli muuten on? Käsittääkseni sellainen ei näy diagnostisin keinoin aivoissa tai kehossa. Vaaditaan siis uskoa jonkinlaiseen sukupuolisieluun, joka voi olla eri paria kehon kanssa?
Siis luitko tuota linkkaamaasi ollenkaan?? Siinä puhutaan ennemmin muunsukupuolisuuden kokemuksista kuin transsukupuolisuudesta.
Tarviiko rautalankaa? Sen lisäksi, että on miehiä ja naisia - sekä trans- että cis-miehiä ja -naisia - on myös ihmisiä jotka eivät tunne olevansa kumpaakaan sukupuolta, tai kokevat olevansa ehkä osin molempia. Totta kai heillekin haluan hyväksyntää, mutta muunsukupuolisuuden olemassaolo ei poista sitä tosiasiaa, että on ihmisiä jotka kokevat olevansa miehiä tai naisia, huolimatta siitä miksi heidät on syntymässä määritelty.
Minä olen itse cisnainen eikä mulla ole omakohtaista kokemusta siitä minkälaista on olla transsukupuolinen. Mutta olen aiheeseen perehtynyt ja ymmärrän sen, etten minä voi ymmärtää minkälaista asian kokeminen on! Miten kerrot syntymästään saakka kuurolle, että mitä kuuleminen on? Entä miten syntymäsokealle sen mitä näkeminen on? Tämä on vähän sama asia; voit kuunnella mitä transsukupuolisuus on, mutta et tule sitä koskaan itse kokemaan, jos olet cis. Silti voit hyväksyä, että sitä on olemassa ja se on joillekin todellista. Tai sitten voit valita, että olet mulkku, ja kiistät kaiken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällaisista anonyymeista nettikeskusteluista tulee kyllä aina sellainen reality check ettei tosikaan. Ja taattu paha mieli.
Aika monella menee puurot ja vellit sekaisin aiheesta keskustellessa :/ Transsukupuolisuus ei ole teiniangstia eikä mielenterveysongelmia. Se ei ole jotain, mihin voidaan kasvattaa tai valinta, jonka voisi tehdä.
Mulla on lähipiirissä transsukupuolinen lapsi ja asia on kyllä aivan selkeä. Lapsi on siitä asti kun on puhunut ja sukupuolen käsitteen ymmärtänyt, kertonut olevansa eri kuin syntymäsukupuolensa. Kyllä, vanhemmat kielsivät asian alkuun - tai eivät ymmärtäneet mistä on kyse - ja aivan, lapsi voi todella pahoin kun häntä yritettiin tunkea muottiin. Eikä tässä ole kyse siitä mitä pienet tytöt ja pojat saavat tehdä - koska jokaiselle pitää olla tilaa olla se mitä on - vaan ihmisen käsityksestä itsestään. Ei siis sitä mitä lapsi haluaa tai tekee, vaan sitä mitä lapsi on.
Kyse ei ole myöskään siitä onko lapsi "vain homo", niinkuin joku aiemmin kirjoitti. Seksuaalisuus on sitä mistä pidät ja viehätyt. Sukupuoli on sitä mitä olet. Ts. transsukupuolinen voi olla yhtähyvin homo, hetero tai bi, aivan kuten kuka tahansa meistä.
Rakkautta ja lämpimiä ajatuksia kaikille teille jotka olette transsukupuolisia, tai joilla on transsukupuolisia läheisiä.
Kertaus lapsen kehityksestä ja kyvystä ymmärtää sukupuolikäsitettä:
6.50 -->
-
Tutkimusten mukaan dysforia menee enemmistöllä ohi, jos puberteetin annetaan edetä normaalisti eikä siihen puututa lääkkein. Ja nimenomaan suurin osa näistä lapsista olisi ihan vaan homoja, lesboja ja biseksuaaleja.
http://www.sexologytoday.org/2016/01/do-trans-kids-stay-trans-when-they…
-
Kannattaa tutustua Kenneth Zuckerin työhön, joka oli vuosikymmeniä uranuurtaja dysforisten lasten hoidossa ennen kuin transaktivistit levittivät valheita ja mustamaalasivat häntä "käännytysterapeuttina". Zuckerin monipuolisella lähestymistavalla, jossa jokaista dysforista lasta kohdeltiin yksilönä n. 90 % dysforisista lapsista pystyi hyväksymään syntymäsukupuolensa.
Dysforian taustalla voi olla monia eri syitä, joita PITÄÄ tarkastella. Affirmative-terapiaa ajavat transaktivistit, koska he eivät hyväksy sitä, että dysforiassa tarkasteltaisiin myös taustalla vaikuttavia muita mahdollisia syitä.
-
Zucker discusses the sensitive topic of suicide risk in trans youth. Suicide risk is heavily promoted to enforce a view the affirmative model is the best mode of treatment. He has found that the suicide risk in gender dysphoric youth is about the same as the risk for any youth with any other mental health problem presenting for treatment:
Based on a variety of measurement approaches (e.g., standard- ized parent or self-report questionnaires, structured psychiatric diagnostic interview schedules, etc.), it has been found that adolescents referred for gender dysphoria have, on average, more behavioral and emotional problems than non-referred adolescents, but are more similar than different when compared to adolescents referred for other mental health concerns
He addresses the various explanations for the increased risk of suicidality:
There are several ways to conceptualize the elevated rate of co-occurring mental health issues among adolescents with gender dysphoria. In some instances, it may be that the gen- der dysphoria has emerged as secondary to another, more “primary” mental health diagnosis, such as autism spectrum disorder or borderline personality disorder, or as a result of a severe trauma (e.g., sexual abuse).
https://www.genderhq.org/blog/2019/8/11/psychologist-ken-zucker-release…
-
Myös Suomessa on löydetty useita huolestuttavia taustatekijöitä dysforiaan, joita pitäisi tutkia tarkemmin:
Severe psychopathology preceding onset of gender dysphoria was common. Autism spectrum problems were very common. The findings do not fit the commonly accepted image of a gender dysphoric minor. Treatment guidelines need to consider gender dysphoria in minors in the context of severe psychopathology and developmental difficulties.
https://capmh.biomedcentral.com/articles/10.1186/s13034-015-0042-y
-
Blokkerien pitkäaikaisista vaikutuksista ei ole tietoa. Eikä tiedetä miten ne vaikuttavat lapsen kehitykseen.
https://www.laakarilehti.fi/ajassa/verkkokommentti/sukupuolidysforian-h…
Mulla ei ole aikaa eikä kiinnostusta alkaa perehtyä kaikkiin linkkeihisi ja niiden luotettavuuteen. Mutta nuo luvut ovat kyllä hevonkukkua ja Zucker on todella kiistelty tyyppi. Btw, kysytkö Johan Bäckmanilta mitä mieltä kannattaa olla Venäjän poliitikasta?
Blokkerien pitkäaikaisvaikutuksia ei ehkä tiedetä tarkkaan, mutta voi olla pienempi paha käyttää niitä, kuin antaa murrosiän edetä ja sitten myöhemmin korjailla sen aiheuttamia muutoksia tai sopeutua niihin :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällaisista anonyymeista nettikeskusteluista tulee kyllä aina sellainen reality check ettei tosikaan. Ja taattu paha mieli.
Aika monella menee puurot ja vellit sekaisin aiheesta keskustellessa :/ Transsukupuolisuus ei ole teiniangstia eikä mielenterveysongelmia. Se ei ole jotain, mihin voidaan kasvattaa tai valinta, jonka voisi tehdä.
Mulla on lähipiirissä transsukupuolinen lapsi ja asia on kyllä aivan selkeä. Lapsi on siitä asti kun on puhunut ja sukupuolen käsitteen ymmärtänyt, kertonut olevansa eri kuin syntymäsukupuolensa. Kyllä, vanhemmat kielsivät asian alkuun - tai eivät ymmärtäneet mistä on kyse - ja aivan, lapsi voi todella pahoin kun häntä yritettiin tunkea muottiin. Eikä tässä ole kyse siitä mitä pienet tytöt ja pojat saavat tehdä - koska jokaiselle pitää olla tilaa olla se mitä on - vaan ihmisen käsityksestä itsestään. Ei siis sitä mitä lapsi haluaa tai tekee, vaan sitä mitä lapsi on.
Kyse ei ole myöskään siitä onko lapsi "vain homo", niinkuin joku aiemmin kirjoitti. Seksuaalisuus on sitä mistä pidät ja viehätyt. Sukupuoli on sitä mitä olet. Ts. transsukupuolinen voi olla yhtähyvin homo, hetero tai bi, aivan kuten kuka tahansa meistä.
Rakkautta ja lämpimiä ajatuksia kaikille teille jotka olette transsukupuolisia, tai joilla on transsukupuolisia läheisiä.
Tämän Sexpon julkaisun mukaan transsukupuolisuus on nimenomaan kipuilua sanojen määritelmistä ja erityisesti naiseksi tulkitseminen on suuri ongelma:
https://sexpo.fi/wp-content/uploads/2019/11/omi.pdf
Mikä se kehosta erillinen sukupuoli muuten on? Käsittääkseni sellainen ei näy diagnostisin keinoin aivoissa tai kehossa. Vaaditaan siis uskoa jonkinlaiseen sukupuolisieluun, joka voi olla eri paria kehon kanssa?
Siis luitko tuota linkkaamaasi ollenkaan?? Siinä puhutaan ennemmin muunsukupuolisuuden kokemuksista kuin transsukupuolisuudesta.
Tarviiko rautalankaa? Sen lisäksi, että on miehiä ja naisia - sekä trans- että cis-miehiä ja -naisia - on myös ihmisiä jotka eivät tunne olevansa kumpaakaan sukupuolta, tai kokevat olevansa ehkä osin molempia. Totta kai heillekin haluan hyväksyntää, mutta muunsukupuolisuuden olemassaolo ei poista sitä tosiasiaa, että on ihmisiä jotka kokevat olevansa miehiä tai naisia, huolimatta siitä miksi heidät on syntymässä määritelty.
Minä olen itse cisnainen eikä mulla ole omakohtaista kokemusta siitä minkälaista on olla transsukupuolinen. Mutta olen aiheeseen perehtynyt ja ymmärrän sen, etten minä voi ymmärtää minkälaista asian kokeminen on! Miten kerrot syntymästään saakka kuurolle, että mitä kuuleminen on? Entä miten syntymäsokealle sen mitä näkeminen on? Tämä on vähän sama asia; voit kuunnella mitä transsukupuolisuus on, mutta et tule sitä koskaan itse kokemaan, jos olet cis. Silti voit hyväksyä, että sitä on olemassa ja se on joillekin todellista. Tai sitten voit valita, että olet mulkku, ja kiistät kaiken.
Niinpä, jotkut ihmiset haluavat poistaa terveitä raajoja, koska heillä on sisäinen tunne siitä, että pitäisi olla vammautunut ja olisivat onnellisempia niin:
Jotkut myös uskovat, että heidän pitäisi olla sokeita. Jopa vapaaehtoisesti sokaisevat itsensä, jotta voisivat olla "omia itsejään".
Eli mitäs siitä, jos se kerran tekee heidät onnelliseksi? Sehän olisi ihan sairaan mulkkua, jos yrittäisi auttaa heitä jollakin muulla tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällaisista anonyymeista nettikeskusteluista tulee kyllä aina sellainen reality check ettei tosikaan. Ja taattu paha mieli.
Aika monella menee puurot ja vellit sekaisin aiheesta keskustellessa :/ Transsukupuolisuus ei ole teiniangstia eikä mielenterveysongelmia. Se ei ole jotain, mihin voidaan kasvattaa tai valinta, jonka voisi tehdä.
Mulla on lähipiirissä transsukupuolinen lapsi ja asia on kyllä aivan selkeä. Lapsi on siitä asti kun on puhunut ja sukupuolen käsitteen ymmärtänyt, kertonut olevansa eri kuin syntymäsukupuolensa. Kyllä, vanhemmat kielsivät asian alkuun - tai eivät ymmärtäneet mistä on kyse - ja aivan, lapsi voi todella pahoin kun häntä yritettiin tunkea muottiin. Eikä tässä ole kyse siitä mitä pienet tytöt ja pojat saavat tehdä - koska jokaiselle pitää olla tilaa olla se mitä on - vaan ihmisen käsityksestä itsestään. Ei siis sitä mitä lapsi haluaa tai tekee, vaan sitä mitä lapsi on.
Kyse ei ole myöskään siitä onko lapsi "vain homo", niinkuin joku aiemmin kirjoitti. Seksuaalisuus on sitä mistä pidät ja viehätyt. Sukupuoli on sitä mitä olet. Ts. transsukupuolinen voi olla yhtähyvin homo, hetero tai bi, aivan kuten kuka tahansa meistä.
Rakkautta ja lämpimiä ajatuksia kaikille teille jotka olette transsukupuolisia, tai joilla on transsukupuolisia läheisiä.
"siitä asti kun on puhunut ja sukupuolen käsitteen ymmärtänyt"... eli ilmeisesti lähipiirissä on luultu, että pieni lapsi voisi ymmärtää sukupuolen käsitteen syvällisesti. Lapselta ei tulisi vaatia asioita, jotka ovat aikuisellekin vaikeita.
"lapsi voi todella pahoin kun häntä yritettiin tunkea muottiin" Miksi yritettiin tunkea? Miksi tarvitsee yrittää tunkea?
Perhe on ihan tavallinen suomalainen perhe, eikä sukupuoliasiaa ole varmastikaan sen kummemmin ajateltu ennen. Sellainen perhe, jossa puhutaan lapsille iänmukaisesti mm. lasten tekemisestä, pippeleistä, pimpeistä, tytöistä ja pojista, ja sadoista muista asioista. Perhe, jossa lapsille ostetaan ehkä enemmän tiedostamatta vaatteita tyttöjen ja poikien hyllyistä, mutta jossa poika voi silti lainata siskon prinsessamekkoa ilman se aiheuttaa kenessäkään mitään reaktiota.
Muottiin tunkemisella tarkoitan sitä, että kun lapsi toistuvasti kertoi olevansa tyttö, hänelle kerrottiin, että olet poika. Koska keskivertoperheen vanhemmat varmaan reagoivat niin. Puhuttiin taas pippeleistä ja pimpeistä ja sukupuolista ja yritettiin kertoa lapselle että olet poika, mutta lapsi kiisti asian. Hän kävi myös päiväkodissa, jossa hän oli muiden silmissä poika, omassa mielessään tyttö. Ei siinä ollut siis kyse sen kummemmasta muottiin tunkemisesta, mutta se aiheutti lapselle ahdistusta. Mutta jos ja kun vanhemmat myöntyvät tällaisessa tilanteessa, että kyllä, olet ehkä tyttö, niin sekään ei luultavasti olisi useimpien mielestä ok. Vai olenko väärässä?
Ja lisään vielä, että tilanne on pysynyt samana vuosia. Tämä ei ole ollut vain joku vaihe.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällaisista anonyymeista nettikeskusteluista tulee kyllä aina sellainen reality check ettei tosikaan. Ja taattu paha mieli.
Aika monella menee puurot ja vellit sekaisin aiheesta keskustellessa :/ Transsukupuolisuus ei ole teiniangstia eikä mielenterveysongelmia. Se ei ole jotain, mihin voidaan kasvattaa tai valinta, jonka voisi tehdä.
Mulla on lähipiirissä transsukupuolinen lapsi ja asia on kyllä aivan selkeä. Lapsi on siitä asti kun on puhunut ja sukupuolen käsitteen ymmärtänyt, kertonut olevansa eri kuin syntymäsukupuolensa. Kyllä, vanhemmat kielsivät asian alkuun - tai eivät ymmärtäneet mistä on kyse - ja aivan, lapsi voi todella pahoin kun häntä yritettiin tunkea muottiin. Eikä tässä ole kyse siitä mitä pienet tytöt ja pojat saavat tehdä - koska jokaiselle pitää olla tilaa olla se mitä on - vaan ihmisen käsityksestä itsestään. Ei siis sitä mitä lapsi haluaa tai tekee, vaan sitä mitä lapsi on.
Kyse ei ole myöskään siitä onko lapsi "vain homo", niinkuin joku aiemmin kirjoitti. Seksuaalisuus on sitä mistä pidät ja viehätyt. Sukupuoli on sitä mitä olet. Ts. transsukupuolinen voi olla yhtähyvin homo, hetero tai bi, aivan kuten kuka tahansa meistä.
Rakkautta ja lämpimiä ajatuksia kaikille teille jotka olette transsukupuolisia, tai joilla on transsukupuolisia läheisiä.
Tämän Sexpon julkaisun mukaan transsukupuolisuus on nimenomaan kipuilua sanojen määritelmistä ja erityisesti naiseksi tulkitseminen on suuri ongelma:
https://sexpo.fi/wp-content/uploads/2019/11/omi.pdf
Mikä se kehosta erillinen sukupuoli muuten on? Käsittääkseni sellainen ei näy diagnostisin keinoin aivoissa tai kehossa. Vaaditaan siis uskoa jonkinlaiseen sukupuolisieluun, joka voi olla eri paria kehon kanssa?
Siis luitko tuota linkkaamaasi ollenkaan?? Siinä puhutaan ennemmin muunsukupuolisuuden kokemuksista kuin transsukupuolisuudesta.
Tarviiko rautalankaa? Sen lisäksi, että on miehiä ja naisia - sekä trans- että cis-miehiä ja -naisia - on myös ihmisiä jotka eivät tunne olevansa kumpaakaan sukupuolta, tai kokevat olevansa ehkä osin molempia. Totta kai heillekin haluan hyväksyntää, mutta muunsukupuolisuuden olemassaolo ei poista sitä tosiasiaa, että on ihmisiä jotka kokevat olevansa miehiä tai naisia, huolimatta siitä miksi heidät on syntymässä määritelty.
Minä olen itse cisnainen eikä mulla ole omakohtaista kokemusta siitä minkälaista on olla transsukupuolinen. Mutta olen aiheeseen perehtynyt ja ymmärrän sen, etten minä voi ymmärtää minkälaista asian kokeminen on! Miten kerrot syntymästään saakka kuurolle, että mitä kuuleminen on? Entä miten syntymäsokealle sen mitä näkeminen on? Tämä on vähän sama asia; voit kuunnella mitä transsukupuolisuus on, mutta et tule sitä koskaan itse kokemaan, jos olet cis. Silti voit hyväksyä, että sitä on olemassa ja se on joillekin todellista. Tai sitten voit valita, että olet mulkku, ja kiistät kaiken.
Niinpä, jotkut ihmiset haluavat poistaa terveitä raajoja, koska heillä on sisäinen tunne siitä, että pitäisi olla vammautunut ja olisivat onnellisempia niin:
Jotkut myös uskovat, että heidän pitäisi olla sokeita. Jopa vapaaehtoisesti sokaisevat itsensä, jotta voisivat olla "omia itsejään".
Eli mitäs siitä, jos se kerran tekee heidät onnelliseksi? Sehän olisi ihan sairaan mulkkua, jos yrittäisi auttaa heitä jollakin muulla tavalla.
Rinnastat nämä transsukupuolisuuteen? Ok. Toivon, että lapsesi tulee joskus kaapista ja joudut kohtaamaan nämä asiat omassa elämässäsi.
:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on jotenkin vaikea aihe. En tiedä, mitä sanoa. Lääkehoitoja saaneesta pojasta tuli tunne, että on muitakin ongelmia. Tai voihan olla, että hukassa oleva identiteetti syynä.tuohon nalle kanniskeluun ja itkuun piikin saamisessa. Itsekin halusin noim 10b olla poika. Halusin kutsuttavan Markuksi, peitin rinnanalut tiukalla paidalla jne. Se vaihe meni suht nopeasti ohi. Varmasti vaikea tilanne tuollainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällaisista anonyymeista nettikeskusteluista tulee kyllä aina sellainen reality check ettei tosikaan. Ja taattu paha mieli.
Aika monella menee puurot ja vellit sekaisin aiheesta keskustellessa :/ Transsukupuolisuus ei ole teiniangstia eikä mielenterveysongelmia. Se ei ole jotain, mihin voidaan kasvattaa tai valinta, jonka voisi tehdä.
Mulla on lähipiirissä transsukupuolinen lapsi ja asia on kyllä aivan selkeä. Lapsi on siitä asti kun on puhunut ja sukupuolen käsitteen ymmärtänyt, kertonut olevansa eri kuin syntymäsukupuolensa. Kyllä, vanhemmat kielsivät asian alkuun - tai eivät ymmärtäneet mistä on kyse - ja aivan, lapsi voi todella pahoin kun häntä yritettiin tunkea muottiin. Eikä tässä ole kyse siitä mitä pienet tytöt ja pojat saavat tehdä - koska jokaiselle pitää olla tilaa olla se mitä on - vaan ihmisen käsityksestä itsestään. Ei siis sitä mitä lapsi haluaa tai tekee, vaan sitä mitä lapsi on.
Kyse ei ole myöskään siitä onko lapsi "vain homo", niinkuin joku aiemmin kirjoitti. Seksuaalisuus on sitä mistä pidät ja viehätyt. Sukupuoli on sitä mitä olet. Ts. transsukupuolinen voi olla yhtähyvin homo, hetero tai bi, aivan kuten kuka tahansa meistä.
Rakkautta ja lämpimiä ajatuksia kaikille teille jotka olette transsukupuolisia, tai joilla on transsukupuolisia läheisiä.
Kertaus lapsen kehityksestä ja kyvystä ymmärtää sukupuolikäsitettä:
6.50 -->
-
Tutkimusten mukaan dysforia menee enemmistöllä ohi, jos puberteetin annetaan edetä normaalisti eikä siihen puututa lääkkein. Ja nimenomaan suurin osa näistä lapsista olisi ihan vaan homoja, lesboja ja biseksuaaleja.
http://www.sexologytoday.org/2016/01/do-trans-kids-stay-trans-when-they…
-
Kannattaa tutustua Kenneth Zuckerin työhön, joka oli vuosikymmeniä uranuurtaja dysforisten lasten hoidossa ennen kuin transaktivistit levittivät valheita ja mustamaalasivat häntä "käännytysterapeuttina". Zuckerin monipuolisella lähestymistavalla, jossa jokaista dysforista lasta kohdeltiin yksilönä n. 90 % dysforisista lapsista pystyi hyväksymään syntymäsukupuolensa.
Dysforian taustalla voi olla monia eri syitä, joita PITÄÄ tarkastella. Affirmative-terapiaa ajavat transaktivistit, koska he eivät hyväksy sitä, että dysforiassa tarkasteltaisiin myös taustalla vaikuttavia muita mahdollisia syitä.
-
Zucker discusses the sensitive topic of suicide risk in trans youth. Suicide risk is heavily promoted to enforce a view the affirmative model is the best mode of treatment. He has found that the suicide risk in gender dysphoric youth is about the same as the risk for any youth with any other mental health problem presenting for treatment:
Based on a variety of measurement approaches (e.g., standard- ized parent or self-report questionnaires, structured psychiatric diagnostic interview schedules, etc.), it has been found that adolescents referred for gender dysphoria have, on average, more behavioral and emotional problems than non-referred adolescents, but are more similar than different when compared to adolescents referred for other mental health concerns
He addresses the various explanations for the increased risk of suicidality:
There are several ways to conceptualize the elevated rate of co-occurring mental health issues among adolescents with gender dysphoria. In some instances, it may be that the gen- der dysphoria has emerged as secondary to another, more “primary” mental health diagnosis, such as autism spectrum disorder or borderline personality disorder, or as a result of a severe trauma (e.g., sexual abuse).
https://www.genderhq.org/blog/2019/8/11/psychologist-ken-zucker-release…
-
Myös Suomessa on löydetty useita huolestuttavia taustatekijöitä dysforiaan, joita pitäisi tutkia tarkemmin:
Severe psychopathology preceding onset of gender dysphoria was common. Autism spectrum problems were very common. The findings do not fit the commonly accepted image of a gender dysphoric minor. Treatment guidelines need to consider gender dysphoria in minors in the context of severe psychopathology and developmental difficulties.
https://capmh.biomedcentral.com/articles/10.1186/s13034-015-0042-y
-
Blokkerien pitkäaikaisista vaikutuksista ei ole tietoa. Eikä tiedetä miten ne vaikuttavat lapsen kehitykseen.
https://www.laakarilehti.fi/ajassa/verkkokommentti/sukupuolidysforian-h…
Mulla ei ole aikaa eikä kiinnostusta alkaa perehtyä kaikkiin linkkeihisi ja niiden luotettavuuteen. Mutta nuo luvut ovat kyllä hevonkukkua ja Zucker on todella kiistelty tyyppi. Btw, kysytkö Johan Bäckmanilta mitä mieltä kannattaa olla Venäjän poliitikasta?
Blokkerien pitkäaikaisvaikutuksia ei ehkä tiedetä tarkkaan, mutta voi olla pienempi paha käyttää niitä, kuin antaa murrosiän edetä ja sitten myöhemmin korjailla sen aiheuttamia muutoksia tai sopeutua niihin :(
Niin transaktivistien mielestä, koska Zucker ei noudattanut affirmative-terapiaa vaan tutki erilaisia syitä dysforialle. Noudatti case-by-case-taktiikkaa eli jokaisen lapsen taustaa ja perhettä tutkittiin tarkemmin ja pitkän aikaa. Transaktivistien mielestä taas dysforisen lapsen vastakkaista sukupuoli-identiteettiä pitäisi heti alkaa vahvistamaan. Transaktivistit järjestivät lokakampanjan Zuckeria vastaan tuhotakseen hänen maineensa ja klinikkansa. Zucker voitti myöhemmin asian tiimoilta oikeusjutun.
.
A world-leading clinician, unfairly dismissed and defamed after his work upset trans activists, wins a settlement and a public apology.
Following three years of legal fees and media silence at the request of his ex-boss and the advice of his lawyers, Dr. Kenneth J. Zucker has reached a public settlement with Toronto’s Centre of Addiction and Mental Health (CAMH) for unfair dismissal and libel. The Centre’s $586,000 payout was accompanied by its public apology for, among other things, publishing the false allegation on their website that Dr. Zucker had called a transgender patient “a hairy little vermin.”
John Adair, Dr. Zucker’s lawyer, wrote by email:
The settlement includes a monetary payment that is very large by Canadian standards for a defamation case. We were proud to represent Dr. Zucker in achieving a resounding success that in our view affirms not only his treatment approach but his professional reputation as a world leader in his field.
Dr. Zucker, editor-in-chief of the journal Archives of Sexual Behavior, helped shape the Diagnostic and Statistical Manual’s current definition of “gender dysphoria.” Following complaints local activists made to CAMH in 2014, he was investigated by two independent assessors with little experience in childhood gender issues. After his removal in December 2015, though, more than 500 clinicians and researchers within the field signed an open letter to CAMH’s board of trustees, expressing “dismay” at Dr. Zucker’s dismissal and defending his integrity and his “outstanding” contribution to the field.
https://www.nationalreview.com/2018/10/transgender-orthodoxy-kenneth-zu…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällaisista anonyymeista nettikeskusteluista tulee kyllä aina sellainen reality check ettei tosikaan. Ja taattu paha mieli.
Aika monella menee puurot ja vellit sekaisin aiheesta keskustellessa :/ Transsukupuolisuus ei ole teiniangstia eikä mielenterveysongelmia. Se ei ole jotain, mihin voidaan kasvattaa tai valinta, jonka voisi tehdä.
Mulla on lähipiirissä transsukupuolinen lapsi ja asia on kyllä aivan selkeä. Lapsi on siitä asti kun on puhunut ja sukupuolen käsitteen ymmärtänyt, kertonut olevansa eri kuin syntymäsukupuolensa. Kyllä, vanhemmat kielsivät asian alkuun - tai eivät ymmärtäneet mistä on kyse - ja aivan, lapsi voi todella pahoin kun häntä yritettiin tunkea muottiin. Eikä tässä ole kyse siitä mitä pienet tytöt ja pojat saavat tehdä - koska jokaiselle pitää olla tilaa olla se mitä on - vaan ihmisen käsityksestä itsestään. Ei siis sitä mitä lapsi haluaa tai tekee, vaan sitä mitä lapsi on.
Kyse ei ole myöskään siitä onko lapsi "vain homo", niinkuin joku aiemmin kirjoitti. Seksuaalisuus on sitä mistä pidät ja viehätyt. Sukupuoli on sitä mitä olet. Ts. transsukupuolinen voi olla yhtähyvin homo, hetero tai bi, aivan kuten kuka tahansa meistä.
Rakkautta ja lämpimiä ajatuksia kaikille teille jotka olette transsukupuolisia, tai joilla on transsukupuolisia läheisiä.
Tämän Sexpon julkaisun mukaan transsukupuolisuus on nimenomaan kipuilua sanojen määritelmistä ja erityisesti naiseksi tulkitseminen on suuri ongelma:
https://sexpo.fi/wp-content/uploads/2019/11/omi.pdf
Mikä se kehosta erillinen sukupuoli muuten on? Käsittääkseni sellainen ei näy diagnostisin keinoin aivoissa tai kehossa. Vaaditaan siis uskoa jonkinlaiseen sukupuolisieluun, joka voi olla eri paria kehon kanssa?
Siis luitko tuota linkkaamaasi ollenkaan?? Siinä puhutaan ennemmin muunsukupuolisuuden kokemuksista kuin transsukupuolisuudesta.
Tarviiko rautalankaa? Sen lisäksi, että on miehiä ja naisia - sekä trans- että cis-miehiä ja -naisia - on myös ihmisiä jotka eivät tunne olevansa kumpaakaan sukupuolta, tai kokevat olevansa ehkä osin molempia. Totta kai heillekin haluan hyväksyntää, mutta muunsukupuolisuuden olemassaolo ei poista sitä tosiasiaa, että on ihmisiä jotka kokevat olevansa miehiä tai naisia, huolimatta siitä miksi heidät on syntymässä määritelty.
Minä olen itse cisnainen eikä mulla ole omakohtaista kokemusta siitä minkälaista on olla transsukupuolinen. Mutta olen aiheeseen perehtynyt ja ymmärrän sen, etten minä voi ymmärtää minkälaista asian kokeminen on! Miten kerrot syntymästään saakka kuurolle, että mitä kuuleminen on? Entä miten syntymäsokealle sen mitä näkeminen on? Tämä on vähän sama asia; voit kuunnella mitä transsukupuolisuus on, mutta et tule sitä koskaan itse kokemaan, jos olet cis. Silti voit hyväksyä, että sitä on olemassa ja se on joillekin todellista. Tai sitten voit valita, että olet mulkku, ja kiistät kaiken.
Suomessa muunsukupuoliset luokitellaan transkirjoon kuuluviksi ja he toimivat julkisuudessa transilmiön äänitorvina. Setan, Trasekin ja Sexpon julkitulot pohjautuvat gender-ideologiaan, joka on ristiriidassa kehodysforisen binäärisen sukupuolikokemuksen kanssa. Ei ole suuren yleisön vika, jos transihmiset ovat päästäneet nämä käenpojat(henkilöt?) järjestöihinsä.
Edelleenkään transilmiöstä ei ole juurikaan ei-politisoitua tieteellistä tutkimusta. Vai uskotko tosiaan, että kohdussa voi saada miesaivot naisruumiiseen, tai päinvastoin? Feministien mukaan keholla ei ole sukupuolta ja puhe sukupuolittuneista aivoista on loukkaavaa.
Voisit muuten siistiä kielenkäyttöäsi. Tunnereaktiot eivät lisää argumentin uskottavuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällaisista anonyymeista nettikeskusteluista tulee kyllä aina sellainen reality check ettei tosikaan. Ja taattu paha mieli.
Aika monella menee puurot ja vellit sekaisin aiheesta keskustellessa :/ Transsukupuolisuus ei ole teiniangstia eikä mielenterveysongelmia. Se ei ole jotain, mihin voidaan kasvattaa tai valinta, jonka voisi tehdä.
Mulla on lähipiirissä transsukupuolinen lapsi ja asia on kyllä aivan selkeä. Lapsi on siitä asti kun on puhunut ja sukupuolen käsitteen ymmärtänyt, kertonut olevansa eri kuin syntymäsukupuolensa. Kyllä, vanhemmat kielsivät asian alkuun - tai eivät ymmärtäneet mistä on kyse - ja aivan, lapsi voi todella pahoin kun häntä yritettiin tunkea muottiin. Eikä tässä ole kyse siitä mitä pienet tytöt ja pojat saavat tehdä - koska jokaiselle pitää olla tilaa olla se mitä on - vaan ihmisen käsityksestä itsestään. Ei siis sitä mitä lapsi haluaa tai tekee, vaan sitä mitä lapsi on.
Kyse ei ole myöskään siitä onko lapsi "vain homo", niinkuin joku aiemmin kirjoitti. Seksuaalisuus on sitä mistä pidät ja viehätyt. Sukupuoli on sitä mitä olet. Ts. transsukupuolinen voi olla yhtähyvin homo, hetero tai bi, aivan kuten kuka tahansa meistä.
Rakkautta ja lämpimiä ajatuksia kaikille teille jotka olette transsukupuolisia, tai joilla on transsukupuolisia läheisiä.
Kertaus lapsen kehityksestä ja kyvystä ymmärtää sukupuolikäsitettä:
6.50 -->
-
Tutkimusten mukaan dysforia menee enemmistöllä ohi, jos puberteetin annetaan edetä normaalisti eikä siihen puututa lääkkein. Ja nimenomaan suurin osa näistä lapsista olisi ihan vaan homoja, lesboja ja biseksuaaleja.
http://www.sexologytoday.org/2016/01/do-trans-kids-stay-trans-when-they…
-
Kannattaa tutustua Kenneth Zuckerin työhön, joka oli vuosikymmeniä uranuurtaja dysforisten lasten hoidossa ennen kuin transaktivistit levittivät valheita ja mustamaalasivat häntä "käännytysterapeuttina". Zuckerin monipuolisella lähestymistavalla, jossa jokaista dysforista lasta kohdeltiin yksilönä n. 90 % dysforisista lapsista pystyi hyväksymään syntymäsukupuolensa.
Dysforian taustalla voi olla monia eri syitä, joita PITÄÄ tarkastella. Affirmative-terapiaa ajavat transaktivistit, koska he eivät hyväksy sitä, että dysforiassa tarkasteltaisiin myös taustalla vaikuttavia muita mahdollisia syitä.
-
Zucker discusses the sensitive topic of suicide risk in trans youth. Suicide risk is heavily promoted to enforce a view the affirmative model is the best mode of treatment. He has found that the suicide risk in gender dysphoric youth is about the same as the risk for any youth with any other mental health problem presenting for treatment:
Based on a variety of measurement approaches (e.g., standard- ized parent or self-report questionnaires, structured psychiatric diagnostic interview schedules, etc.), it has been found that adolescents referred for gender dysphoria have, on average, more behavioral and emotional problems than non-referred adolescents, but are more similar than different when compared to adolescents referred for other mental health concerns
He addresses the various explanations for the increased risk of suicidality:
There are several ways to conceptualize the elevated rate of co-occurring mental health issues among adolescents with gender dysphoria. In some instances, it may be that the gen- der dysphoria has emerged as secondary to another, more “primary” mental health diagnosis, such as autism spectrum disorder or borderline personality disorder, or as a result of a severe trauma (e.g., sexual abuse).
https://www.genderhq.org/blog/2019/8/11/psychologist-ken-zucker-release…
-
Myös Suomessa on löydetty useita huolestuttavia taustatekijöitä dysforiaan, joita pitäisi tutkia tarkemmin:
Severe psychopathology preceding onset of gender dysphoria was common. Autism spectrum problems were very common. The findings do not fit the commonly accepted image of a gender dysphoric minor. Treatment guidelines need to consider gender dysphoria in minors in the context of severe psychopathology and developmental difficulties.
https://capmh.biomedcentral.com/articles/10.1186/s13034-015-0042-y
-
Blokkerien pitkäaikaisista vaikutuksista ei ole tietoa. Eikä tiedetä miten ne vaikuttavat lapsen kehitykseen.
https://www.laakarilehti.fi/ajassa/verkkokommentti/sukupuolidysforian-h…
Mulla ei ole aikaa eikä kiinnostusta alkaa perehtyä kaikkiin linkkeihisi ja niiden luotettavuuteen. Mutta nuo luvut ovat kyllä hevonkukkua ja Zucker on todella kiistelty tyyppi. Btw, kysytkö Johan Bäckmanilta mitä mieltä kannattaa olla Venäjän poliitikasta?
Blokkerien pitkäaikaisvaikutuksia ei ehkä tiedetä tarkkaan, mutta voi olla pienempi paha käyttää niitä, kuin antaa murrosiän edetä ja sitten myöhemmin korjailla sen aiheuttamia muutoksia tai sopeutua niihin :(
Niin ei ole aikaa eikä kiinnostusta perehtyä asiaan, mutta silti sulla on kovasti halua käyttää lapsia koekaniineina samalla myöntäen, ettei ole mitään tietoa mahdollisista haittavaikutuksista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Usko koko transsukupuolisuuteen perustuu siihen uskomukseen, että on olemassa kehosta erillinen sukupuoli-identiteetti, jonkinlainen "sielu", jossa on sitten jokin naisen tai miehen (tai muun) essenssi. Se, että aivot voisivat olla "eri sukupuolta" kuin keho on laajalle levinnyt virhekäsitys josta ei ole mitään tutkimusnäyttöä, mutta se kuulostaa tarpeeksi pseudotieteelliseltä, jotta suuri yleisö voi jotakuinkin sen niellä. "Cis" sanana perustuu myös sille uskomukselle että esimerkiksi kategoria "nainen" sisältää sekä oikeat naiset että osan niistä miehistä, jotka ovat vakuuttuneet siitä että ovat naisia. Mikä muuten erottaa miehen joka on pukeutunut mekkoon ja miehen, joka on myös pukeutunut mekkoon, mutta uskoo vakaasti olevansa nainen? Sukupuolta ei voi muuttaa kauneuskirurgialla tai toisen sukupuolen hormoneja käyttämällä. Ja jos tämä kaikki kuulostaa nyt kauhean "transfoobiselta", niin olen itse sellainen henkilö joka aikanaan on uskonut olevansa trans, käynyt leikkelyttämässä kehoaan ja myöhemmin tajunnut kantapään kautta, ettei se tehnytkään minusta mitään muuta kuin mitä jo valmiiksi olin. Nyt olen edelleen nainen, mutta minulta puuttuu kehon osia, kun lääkärien ja useamman psykiatrin mielestä oli hyvä idea, että ne leikattaisiin pois. (En ole Sametti, meitä on monta muuta, Suomessakin. Omalla nimelläni en uskalla puhua kun vaahtosuiset transaktivistit ottavat sitten varmaan yhteyttä työpaikalleni transfoobisista kommenteista ja hankkivat minulle potkut, mitä on jo muille tapahtunutkin.) Että hyvää päivänjatkoa vaan kaikille. Hormoniblokkerikokeilut lapsilla pitäisi lopettaa heti, ne eivät aja kenenkään muun kuin isojen firmojen omistajien etua. Hehän siitä käärivät voitot taskuihinsa, mitä väliä sillä että kokonaista sukupolvea uhkaa sterilointi jo esimurrosiässä kun eivät vielä tajua mistään mitään ja Lupronia ei ole ehditty vielä kieltää tässä käytössä.
Vierailija kirjoitti:
Usko koko transsukupuolisuuteen perustuu siihen uskomukseen, että on olemassa kehosta erillinen sukupuoli-identiteetti, jonkinlainen "sielu", jossa on sitten jokin naisen tai miehen (tai muun) essenssi. Se, että aivot voisivat olla "eri sukupuolta" kuin keho on laajalle levinnyt virhekäsitys josta ei ole mitään tutkimusnäyttöä, mutta se kuulostaa tarpeeksi pseudotieteelliseltä, jotta suuri yleisö voi jotakuinkin sen niellä. "Cis" sanana perustuu myös sille uskomukselle että esimerkiksi kategoria "nainen" sisältää sekä oikeat naiset että osan niistä miehistä, jotka ovat vakuuttuneet siitä että ovat naisia. Mikä muuten erottaa miehen joka on pukeutunut mekkoon ja miehen, joka on myös pukeutunut mekkoon, mutta uskoo vakaasti olevansa nainen? Sukupuolta ei voi muuttaa kauneuskirurgialla tai toisen sukupuolen hormoneja käyttämällä. Ja jos tämä kaikki kuulostaa nyt kauhean "transfoobiselta", niin olen itse sellainen henkilö joka aikanaan on uskonut olevansa trans, käynyt leikkelyttämässä kehoaan ja myöhemmin tajunnut kantapään kautta, ettei se tehnytkään minusta mitään muuta kuin mitä jo valmiiksi olin. Nyt olen edelleen nainen, mutta minulta puuttuu kehon osia, kun lääkärien ja useamman psykiatrin mielestä oli hyvä idea, että ne leikattaisiin pois. (En ole Sametti, meitä on monta muuta, Suomessakin. Omalla nimelläni en uskalla puhua kun vaahtosuiset transaktivistit ottavat sitten varmaan yhteyttä työpaikalleni transfoobisista kommenteista ja hankkivat minulle potkut, mitä on jo muille tapahtunutkin.) Että hyvää päivänjatkoa vaan kaikille. Hormoniblokkerikokeilut lapsilla pitäisi lopettaa heti, ne eivät aja kenenkään muun kuin isojen firmojen omistajien etua. Hehän siitä käärivät voitot taskuihinsa, mitä väliä sillä että kokonaista sukupolvea uhkaa sterilointi jo esimurrosiässä kun eivät vielä tajua mistään mitään ja Lupronia ei ole ehditty vielä kieltää tässä käytössä.
Tuo naisen kategorisointi itsensä alakategoriaksi on ihan helvetin epälooginen ajatus, enkä tajua miten se menee ihmisillä läpi.
Jos nainen on oman itsensä alakategoria, niin mikä se "yläkategorianainen" sitten on?
Jos yläkategorianainen sisältää sekä
1. naiset eli naaraspuoliset ihmiset että
2. miehet, jotka identifioituvat naisiksi,
niin mikä näitä kahta alakategoriaa sitten yhdistää?
Miksi ne kuuluvat saman yläkategorian alle?
Miten se miehiä ja naisia yhdistävä yläkategorianainen määritellään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Usko koko transsukupuolisuuteen perustuu siihen uskomukseen, että on olemassa kehosta erillinen sukupuoli-identiteetti, jonkinlainen "sielu", jossa on sitten jokin naisen tai miehen (tai muun) essenssi. Se, että aivot voisivat olla "eri sukupuolta" kuin keho on laajalle levinnyt virhekäsitys josta ei ole mitään tutkimusnäyttöä, mutta se kuulostaa tarpeeksi pseudotieteelliseltä, jotta suuri yleisö voi jotakuinkin sen niellä. "Cis" sanana perustuu myös sille uskomukselle että esimerkiksi kategoria "nainen" sisältää sekä oikeat naiset että osan niistä miehistä, jotka ovat vakuuttuneet siitä että ovat naisia. Mikä muuten erottaa miehen joka on pukeutunut mekkoon ja miehen, joka on myös pukeutunut mekkoon, mutta uskoo vakaasti olevansa nainen? Sukupuolta ei voi muuttaa kauneuskirurgialla tai toisen sukupuolen hormoneja käyttämällä. Ja jos tämä kaikki kuulostaa nyt kauhean "transfoobiselta", niin olen itse sellainen henkilö joka aikanaan on uskonut olevansa trans, käynyt leikkelyttämässä kehoaan ja myöhemmin tajunnut kantapään kautta, ettei se tehnytkään minusta mitään muuta kuin mitä jo valmiiksi olin. Nyt olen edelleen nainen, mutta minulta puuttuu kehon osia, kun lääkärien ja useamman psykiatrin mielestä oli hyvä idea, että ne leikattaisiin pois. (En ole Sametti, meitä on monta muuta, Suomessakin. Omalla nimelläni en uskalla puhua kun vaahtosuiset transaktivistit ottavat sitten varmaan yhteyttä työpaikalleni transfoobisista kommenteista ja hankkivat minulle potkut, mitä on jo muille tapahtunutkin.) Että hyvää päivänjatkoa vaan kaikille. Hormoniblokkerikokeilut lapsilla pitäisi lopettaa heti, ne eivät aja kenenkään muun kuin isojen firmojen omistajien etua. Hehän siitä käärivät voitot taskuihinsa, mitä väliä sillä että kokonaista sukupolvea uhkaa sterilointi jo esimurrosiässä kun eivät vielä tajua mistään mitään ja Lupronia ei ole ehditty vielä kieltää tässä käytössä.
Tuo naisen kategorisointi itsensä alakategoriaksi on ihan helvetin epälooginen ajatus, enkä tajua miten se menee ihmisillä läpi.
Jos nainen on oman itsensä alakategoria, niin mikä se "yläkategorianainen" sitten on?
Jos yläkategorianainen sisältää sekä
1. naiset eli naaraspuoliset ihmiset että
2. miehet, jotka identifioituvat naisiksi,
niin mikä näitä kahta alakategoriaa sitten yhdistää?
Miksi ne kuuluvat saman yläkategorian alle?
Miten se miehiä ja naisia yhdistävä yläkategorianainen määritellään?
Joidenkin mielestä naiseus on vain tunne, performanssi ja kulttuurisia stereotyyppejä, eli kuka tahansa voi performoida naiseutta ja stereotyyppejä, huolimatta kehollisista ominaisuuksista. Naiseus on siis gender-ideologiassa irrotettu kokonaan kehollisista ominaisuuksista. Ei tarvitse olla ruudinkeksijä huomatakseen, mitä tästä esoteerisesta sielusukupuoli/ruumis-jaottelusta seuraa.
Järkyttävintä on, että valtavirran feministit ovat lähteneet tähän mukaan.
Sen Ida/Marcuksen luokkakaverit olivat ihan raasun hämmentyneen oloisia. Periaatteessa lapsia gaslightataan heti pienestä pitäen ja ohjataan ajattelemaan todellisuuden vastaisesti. Sensuroidaan heidän käsityksiä ja ajatuksia fyysisestä todellisuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Usko koko transsukupuolisuuteen perustuu siihen uskomukseen, että on olemassa kehosta erillinen sukupuoli-identiteetti, jonkinlainen "sielu", jossa on sitten jokin naisen tai miehen (tai muun) essenssi. Se, että aivot voisivat olla "eri sukupuolta" kuin keho on laajalle levinnyt virhekäsitys josta ei ole mitään tutkimusnäyttöä, mutta se kuulostaa tarpeeksi pseudotieteelliseltä, jotta suuri yleisö voi jotakuinkin sen niellä. "Cis" sanana perustuu myös sille uskomukselle että esimerkiksi kategoria "nainen" sisältää sekä oikeat naiset että osan niistä miehistä, jotka ovat vakuuttuneet siitä että ovat naisia. Mikä muuten erottaa miehen joka on pukeutunut mekkoon ja miehen, joka on myös pukeutunut mekkoon, mutta uskoo vakaasti olevansa nainen? Sukupuolta ei voi muuttaa kauneuskirurgialla tai toisen sukupuolen hormoneja käyttämällä. Ja jos tämä kaikki kuulostaa nyt kauhean "transfoobiselta", niin olen itse sellainen henkilö joka aikanaan on uskonut olevansa trans, käynyt leikkelyttämässä kehoaan ja myöhemmin tajunnut kantapään kautta, ettei se tehnytkään minusta mitään muuta kuin mitä jo valmiiksi olin. Nyt olen edelleen nainen, mutta minulta puuttuu kehon osia, kun lääkärien ja useamman psykiatrin mielestä oli hyvä idea, että ne leikattaisiin pois. (En ole Sametti, meitä on monta muuta, Suomessakin. Omalla nimelläni en uskalla puhua kun vaahtosuiset transaktivistit ottavat sitten varmaan yhteyttä työpaikalleni transfoobisista kommenteista ja hankkivat minulle potkut, mitä on jo muille tapahtunutkin.) Että hyvää päivänjatkoa vaan kaikille. Hormoniblokkerikokeilut lapsilla pitäisi lopettaa heti, ne eivät aja kenenkään muun kuin isojen firmojen omistajien etua. Hehän siitä käärivät voitot taskuihinsa, mitä väliä sillä että kokonaista sukupolvea uhkaa sterilointi jo esimurrosiässä kun eivät vielä tajua mistään mitään ja Lupronia ei ole ehditty vielä kieltää tässä käytössä.
Tuo naisen kategorisointi itsensä alakategoriaksi on ihan helvetin epälooginen ajatus, enkä tajua miten se menee ihmisillä läpi.
Jos nainen on oman itsensä alakategoria, niin mikä se "yläkategorianainen" sitten on?
Jos yläkategorianainen sisältää sekä
1. naiset eli naaraspuoliset ihmiset että
2. miehet, jotka identifioituvat naisiksi,
niin mikä näitä kahta alakategoriaa sitten yhdistää?
Miksi ne kuuluvat saman yläkategorian alle?
Miten se miehiä ja naisia yhdistävä yläkategorianainen määritellään?
Joidenkin mielestä naiseus on vain tunne, performanssi ja kulttuurisia stereotyyppejä, eli kuka tahansa voi performoida naiseutta ja stereotyyppejä, huolimatta kehollisista ominaisuuksista. Naiseus on siis gender-ideologiassa irrotettu kokonaan kehollisista ominaisuuksista. Ei tarvitse olla ruudinkeksijä huomatakseen, mitä tästä esoteerisesta sielusukupuoli/ruumis-jaottelusta seuraa.
Järkyttävintä on, että valtavirran feministit ovat lähteneet tähän mukaan.
Transideologiassa se yläkategoria taitaakin juuri olla se "tunne naiseudesta", eli "sukupuoli-identiteetti". Itse ainakin menin tähän halpaan - uskoin tosissani, että muilla ihmisillä on järkkymätön sukupuoli-identiteetti, ja koska itselläni ei ole, se tarkoittaa sitä, etten ole nainen. Menin tämän kokemuksen pohjalta transhoitoihin, ja lääkäritkin sanoivat, että asia on näin. Nykyään olen eri mieltä, harmi vain etten saa mitään kehonosiani enää takaisin. Transpiirien keskusteluissa tämä on mielestäni aikamoinen olkiukko, jota vasten peilataan omaa sukupuolikokemusta; siis se, että "cis-naisilla" olisi jonkinlainen hyvin tietynlainen kokemus omasta naiseudestaan, ja/tai että he olisivat tyytyväisiä naisten sukupuolirooleihin. Vasta kun aloin keskustella myös "cis-naisten" kanssa heidän sukupuolikokemuksestaan, kävi ilmi, että heidän kokemuksensa olivat yllättävän pitkälle aivan samoja kuin minulla. He olivat todenneet olevansa naisia koska heillä on naisen kehot, mutta mitään sen kummempaa naiseuden ydintä he eivät olleet sisällään tunnistaneet, aivan kuten en minäkään. Loppu oli vain persoonallisuuden piirteitä, osa tykkäsi meikata, osa ei, sillä ei ollut mitään väliä, sillä eihän huulipuna tee sinusta naista. Tämä on tietysti transideologialle vaarallinen ajatus, sillä jos sukupuolen performatiivisuus - siis se, että vaikkapa pinkki, mekot ja huulipuna ovat vain naisille varattuja asioita - viedään pois, mitä transnaisille jää käteen? Silloinhan he eivät voi pukea päälleen mitään maagisia naiseuden merkkejä. Silloinhan he ovat vain ihmisiä, miehiä, joilla on jonkinlaiset vaatteet päällään. Niin kuin asia objektiivisesti katsoen onkin.
Olen huomannut että transpiireissä koetaan loukkauksena se, jos heistä sanotaan faktoja, kuten "sinulla on naisen keho" tai "olet mies". He sanovat heti takaisin, ettei muilla ole oikeutta määritellä heitä, ja että jokaisella on oikeus olla sellainen mikä on. Mutta miten tuo on kenenkään määrittelemistä? Se, että he itse liittävät sanoihin "nainen" ja "mies" myös sukupuoliroolit joita eivät koe voivansa toteuttaa ns. oikein, ei ole minun vikani. Ei ole mikään moraalinen arvio toisesta ihmisestä todeta, millainen osa hänellä lisääntymisessä potentiaalisesti olisi. Sehän on vain fakta. Minä en itse lisää perään sitä "olet mies, ... joten sinun täytyy olla tällainen ja tuollainen". He itse tekevät sen ajatuksissaan ja sitten tuohtuvat, että en kyllä tykkää huulipunasta ja pinkistä, lakkaa haukkumasta minua naiseksi! Joku täällä ketjussa sanoikin aikaisemmin, että transsukupuolisuus paradoksaalisesti vain ylläpitää sukupuolirooleja eikä vapauta ketään niistä. Jos pikkupoika tykkää pinkistä ja haluaa leikkiä prinsessaa ja sanoo sen jälkeen olevansa tyttö, miksei siihen voi vastata että kultaseni, et sinä ole tyttö, vaan pojatkin voivat olla herkkiä ja huolehtivaisia? Minusta tuntuu että näissä "translapsi"-keisseissä ne lapset eivät oikeasti ymmärrä, ettei heistä voi koskaan tulla vastakkaisen sukupuolen edustajaa. Ainoastaan leikelty, hormoneilla muokattu ja steriloitu. Mitä väliä sillä on minkälaisessa kehossa niitä sukupuolirooleja haluaa tutkiskella? Miksi se keho pitää leikata erilaiseksi jotta voi "saada luvan" tehdä jotain asiaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Usko koko transsukupuolisuuteen perustuu siihen uskomukseen, että on olemassa kehosta erillinen sukupuoli-identiteetti, jonkinlainen "sielu", jossa on sitten jokin naisen tai miehen (tai muun) essenssi. Se, että aivot voisivat olla "eri sukupuolta" kuin keho on laajalle levinnyt virhekäsitys josta ei ole mitään tutkimusnäyttöä, mutta se kuulostaa tarpeeksi pseudotieteelliseltä, jotta suuri yleisö voi jotakuinkin sen niellä. "Cis" sanana perustuu myös sille uskomukselle että esimerkiksi kategoria "nainen" sisältää sekä oikeat naiset että osan niistä miehistä, jotka ovat vakuuttuneet siitä että ovat naisia. Mikä muuten erottaa miehen joka on pukeutunut mekkoon ja miehen, joka on myös pukeutunut mekkoon, mutta uskoo vakaasti olevansa nainen? Sukupuolta ei voi muuttaa kauneuskirurgialla tai toisen sukupuolen hormoneja käyttämällä. Ja jos tämä kaikki kuulostaa nyt kauhean "transfoobiselta", niin olen itse sellainen henkilö joka aikanaan on uskonut olevansa trans, käynyt leikkelyttämässä kehoaan ja myöhemmin tajunnut kantapään kautta, ettei se tehnytkään minusta mitään muuta kuin mitä jo valmiiksi olin. Nyt olen edelleen nainen, mutta minulta puuttuu kehon osia, kun lääkärien ja useamman psykiatrin mielestä oli hyvä idea, että ne leikattaisiin pois. (En ole Sametti, meitä on monta muuta, Suomessakin. Omalla nimelläni en uskalla puhua kun vaahtosuiset transaktivistit ottavat sitten varmaan yhteyttä työpaikalleni transfoobisista kommenteista ja hankkivat minulle potkut, mitä on jo muille tapahtunutkin.) Että hyvää päivänjatkoa vaan kaikille. Hormoniblokkerikokeilut lapsilla pitäisi lopettaa heti, ne eivät aja kenenkään muun kuin isojen firmojen omistajien etua. Hehän siitä käärivät voitot taskuihinsa, mitä väliä sillä että kokonaista sukupolvea uhkaa sterilointi jo esimurrosiässä kun eivät vielä tajua mistään mitään ja Lupronia ei ole ehditty vielä kieltää tässä käytössä.
Tuo naisen kategorisointi itsensä alakategoriaksi on ihan helvetin epälooginen ajatus, enkä tajua miten se menee ihmisillä läpi.
Jos nainen on oman itsensä alakategoria, niin mikä se "yläkategorianainen" sitten on?
Jos yläkategorianainen sisältää sekä
1. naiset eli naaraspuoliset ihmiset että
2. miehet, jotka identifioituvat naisiksi,
niin mikä näitä kahta alakategoriaa sitten yhdistää?
Miksi ne kuuluvat saman yläkategorian alle?
Miten se miehiä ja naisia yhdistävä yläkategorianainen määritellään?
Joidenkin mielestä naiseus on vain tunne, performanssi ja kulttuurisia stereotyyppejä, eli kuka tahansa voi performoida naiseutta ja stereotyyppejä, huolimatta kehollisista ominaisuuksista. Naiseus on siis gender-ideologiassa irrotettu kokonaan kehollisista ominaisuuksista. Ei tarvitse olla ruudinkeksijä huomatakseen, mitä tästä esoteerisesta sielusukupuoli/ruumis-jaottelusta seuraa.
Järkyttävintä on, että valtavirran feministit ovat lähteneet tähän mukaan.
Jos "nainen" on vain tunne, niin miksi transidentifioivat miehet haluavat fyysisesti muuttua naisen näköisiksi?
Jos "nainen" on vain tunne, niin sitten sen pitäisi riittää, että päänsä sisällä tuntee itsensä naiseksi. Mutta eihän se riitä.
Eli loppupeleissä transidentifioivan miehen on tunnustettava, että "tuntiessaan itsensä naiseksi", se identifioinnin kohde "nainen" on nimenomaan naaraspuolinen aikuinen ihminen. Nainen fyysisenä, biologisena todellisuutena.
Hän yrittää kopioida naisen ulkoasua. Ja se tarkoittaa myös sitä, että naiseksi identioiva mies EI ole sama kuin nainen ja tajuaa sen itsekin.
Nainen on nainen. Hänen ei tarvitse identifioitua johonkin. Hän vain on. Hänen ei tarvitse muuttaa mitään itsessään.
Transnainen taas vain identifioi itseään naiseksi ja joutuu tekemään suuria muutoksia eikä siltikään saavuta sitä, mitä nainen on. Eli transnainen EI ole sama kuin nainen.
Ja hänen tunteensa "naiseudesta" on yhtä hölynpölyä. Tietää itsekin, että nainen on biologinen fakta, jota yrittää jäljitellä. Eli tietää itsekin vallan hyvin ettei hänellä ole hajuakaan siitä, miltä oikeasti tuntuu olla nainen, koska hänellä ei ole kokemusta siitä, mitä on syntyä naiseksi naisen kehoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Usko koko transsukupuolisuuteen perustuu siihen uskomukseen, että on olemassa kehosta erillinen sukupuoli-identiteetti, jonkinlainen "sielu", jossa on sitten jokin naisen tai miehen (tai muun) essenssi. Se, että aivot voisivat olla "eri sukupuolta" kuin keho on laajalle levinnyt virhekäsitys josta ei ole mitään tutkimusnäyttöä, mutta se kuulostaa tarpeeksi pseudotieteelliseltä, jotta suuri yleisö voi jotakuinkin sen niellä. "Cis" sanana perustuu myös sille uskomukselle että esimerkiksi kategoria "nainen" sisältää sekä oikeat naiset että osan niistä miehistä, jotka ovat vakuuttuneet siitä että ovat naisia. Mikä muuten erottaa miehen joka on pukeutunut mekkoon ja miehen, joka on myös pukeutunut mekkoon, mutta uskoo vakaasti olevansa nainen? Sukupuolta ei voi muuttaa kauneuskirurgialla tai toisen sukupuolen hormoneja käyttämällä. Ja jos tämä kaikki kuulostaa nyt kauhean "transfoobiselta", niin olen itse sellainen henkilö joka aikanaan on uskonut olevansa trans, käynyt leikkelyttämässä kehoaan ja myöhemmin tajunnut kantapään kautta, ettei se tehnytkään minusta mitään muuta kuin mitä jo valmiiksi olin. Nyt olen edelleen nainen, mutta minulta puuttuu kehon osia, kun lääkärien ja useamman psykiatrin mielestä oli hyvä idea, että ne leikattaisiin pois. (En ole Sametti, meitä on monta muuta, Suomessakin. Omalla nimelläni en uskalla puhua kun vaahtosuiset transaktivistit ottavat sitten varmaan yhteyttä työpaikalleni transfoobisista kommenteista ja hankkivat minulle potkut, mitä on jo muille tapahtunutkin.) Että hyvää päivänjatkoa vaan kaikille. Hormoniblokkerikokeilut lapsilla pitäisi lopettaa heti, ne eivät aja kenenkään muun kuin isojen firmojen omistajien etua. Hehän siitä käärivät voitot taskuihinsa, mitä väliä sillä että kokonaista sukupolvea uhkaa sterilointi jo esimurrosiässä kun eivät vielä tajua mistään mitään ja Lupronia ei ole ehditty vielä kieltää tässä käytössä.
Tuo naisen kategorisointi itsensä alakategoriaksi on ihan helvetin epälooginen ajatus, enkä tajua miten se menee ihmisillä läpi.
Jos nainen on oman itsensä alakategoria, niin mikä se "yläkategorianainen" sitten on?
Jos yläkategorianainen sisältää sekä
1. naiset eli naaraspuoliset ihmiset että
2. miehet, jotka identifioituvat naisiksi,
niin mikä näitä kahta alakategoriaa sitten yhdistää?
Miksi ne kuuluvat saman yläkategorian alle?
Miten se miehiä ja naisia yhdistävä yläkategorianainen määritellään?
Joidenkin mielestä naiseus on vain tunne, performanssi ja kulttuurisia stereotyyppejä, eli kuka tahansa voi performoida naiseutta ja stereotyyppejä, huolimatta kehollisista ominaisuuksista. Naiseus on siis gender-ideologiassa irrotettu kokonaan kehollisista ominaisuuksista. Ei tarvitse olla ruudinkeksijä huomatakseen, mitä tästä esoteerisesta sielusukupuoli/ruumis-jaottelusta seuraa.
Järkyttävintä on, että valtavirran feministit ovat lähteneet tähän mukaan.
Vaikka transnaiset määrittelisivät naisen pelkäksi tunteeksi, niin naiset eivät määrittele naista tuon mukaan. Vaan se on ainoastaan se biologia, joka tekee naiseksi. Eli edelleenkään ei löydy yhteistä tekijää näille kahdelle ryhmälle ja siksi on epäloogista väittää että nainen ja transnainen ovat sama asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Usko koko transsukupuolisuuteen perustuu siihen uskomukseen, että on olemassa kehosta erillinen sukupuoli-identiteetti, jonkinlainen "sielu", jossa on sitten jokin naisen tai miehen (tai muun) essenssi. Se, että aivot voisivat olla "eri sukupuolta" kuin keho on laajalle levinnyt virhekäsitys josta ei ole mitään tutkimusnäyttöä, mutta se kuulostaa tarpeeksi pseudotieteelliseltä, jotta suuri yleisö voi jotakuinkin sen niellä. "Cis" sanana perustuu myös sille uskomukselle että esimerkiksi kategoria "nainen" sisältää sekä oikeat naiset että osan niistä miehistä, jotka ovat vakuuttuneet siitä että ovat naisia. Mikä muuten erottaa miehen joka on pukeutunut mekkoon ja miehen, joka on myös pukeutunut mekkoon, mutta uskoo vakaasti olevansa nainen? Sukupuolta ei voi muuttaa kauneuskirurgialla tai toisen sukupuolen hormoneja käyttämällä. Ja jos tämä kaikki kuulostaa nyt kauhean "transfoobiselta", niin olen itse sellainen henkilö joka aikanaan on uskonut olevansa trans, käynyt leikkelyttämässä kehoaan ja myöhemmin tajunnut kantapään kautta, ettei se tehnytkään minusta mitään muuta kuin mitä jo valmiiksi olin. Nyt olen edelleen nainen, mutta minulta puuttuu kehon osia, kun lääkärien ja useamman psykiatrin mielestä oli hyvä idea, että ne leikattaisiin pois. (En ole Sametti, meitä on monta muuta, Suomessakin. Omalla nimelläni en uskalla puhua kun vaahtosuiset transaktivistit ottavat sitten varmaan yhteyttä työpaikalleni transfoobisista kommenteista ja hankkivat minulle potkut, mitä on jo muille tapahtunutkin.) Että hyvää päivänjatkoa vaan kaikille. Hormoniblokkerikokeilut lapsilla pitäisi lopettaa heti, ne eivät aja kenenkään muun kuin isojen firmojen omistajien etua. Hehän siitä käärivät voitot taskuihinsa, mitä väliä sillä että kokonaista sukupolvea uhkaa sterilointi jo esimurrosiässä kun eivät vielä tajua mistään mitään ja Lupronia ei ole ehditty vielä kieltää tässä käytössä.
Tuo naisen kategorisointi itsensä alakategoriaksi on ihan helvetin epälooginen ajatus, enkä tajua miten se menee ihmisillä läpi.
Jos nainen on oman itsensä alakategoria, niin mikä se "yläkategorianainen" sitten on?
Jos yläkategorianainen sisältää sekä
1. naiset eli naaraspuoliset ihmiset että
2. miehet, jotka identifioituvat naisiksi,
niin mikä näitä kahta alakategoriaa sitten yhdistää?
Miksi ne kuuluvat saman yläkategorian alle?
Miten se miehiä ja naisia yhdistävä yläkategorianainen määritellään?
Joidenkin mielestä naiseus on vain tunne, performanssi ja kulttuurisia stereotyyppejä, eli kuka tahansa voi performoida naiseutta ja stereotyyppejä, huolimatta kehollisista ominaisuuksista. Naiseus on siis gender-ideologiassa irrotettu kokonaan kehollisista ominaisuuksista. Ei tarvitse olla ruudinkeksijä huomatakseen, mitä tästä esoteerisesta sielusukupuoli/ruumis-jaottelusta seuraa.
Järkyttävintä on, että valtavirran feministit ovat lähteneet tähän mukaan.
Transideologiassa se yläkategoria taitaakin juuri olla se "tunne naiseudesta", eli "sukupuoli-identiteetti". Itse ainakin menin tähän halpaan - uskoin tosissani, että muilla ihmisillä on järkkymätön sukupuoli-identiteetti, ja koska itselläni ei ole, se tarkoittaa sitä, etten ole nainen. Menin tämän kokemuksen pohjalta transhoitoihin, ja lääkäritkin sanoivat, että asia on näin. Nykyään olen eri mieltä, harmi vain etten saa mitään kehonosiani enää takaisin. Transpiirien keskusteluissa tämä on mielestäni aikamoinen olkiukko, jota vasten peilataan omaa sukupuolikokemusta; siis se, että "cis-naisilla" olisi jonkinlainen hyvin tietynlainen kokemus omasta naiseudestaan, ja/tai että he olisivat tyytyväisiä naisten sukupuolirooleihin. Vasta kun aloin keskustella myös "cis-naisten" kanssa heidän sukupuolikokemuksestaan, kävi ilmi, että heidän kokemuksensa olivat yllättävän pitkälle aivan samoja kuin minulla. He olivat todenneet olevansa naisia koska heillä on naisen kehot, mutta mitään sen kummempaa naiseuden ydintä he eivät olleet sisällään tunnistaneet, aivan kuten en minäkään. Loppu oli vain persoonallisuuden piirteitä, osa tykkäsi meikata, osa ei, sillä ei ollut mitään väliä, sillä eihän huulipuna tee sinusta naista. Tämä on tietysti transideologialle vaarallinen ajatus, sillä jos sukupuolen performatiivisuus - siis se, että vaikkapa pinkki, mekot ja huulipuna ovat vain naisille varattuja asioita - viedään pois, mitä transnaisille jää käteen? Silloinhan he eivät voi pukea päälleen mitään maagisia naiseuden merkkejä. Silloinhan he ovat vain ihmisiä, miehiä, joilla on jonkinlaiset vaatteet päällään. Niin kuin asia objektiivisesti katsoen onkin.
Olen huomannut että transpiireissä koetaan loukkauksena se, jos heistä sanotaan faktoja, kuten "sinulla on naisen keho" tai "olet mies". He sanovat heti takaisin, ettei muilla ole oikeutta määritellä heitä, ja että jokaisella on oikeus olla sellainen mikä on. Mutta miten tuo on kenenkään määrittelemistä? Se, että he itse liittävät sanoihin "nainen" ja "mies" myös sukupuoliroolit joita eivät koe voivansa toteuttaa ns. oikein, ei ole minun vikani. Ei ole mikään moraalinen arvio toisesta ihmisestä todeta, millainen osa hänellä lisääntymisessä potentiaalisesti olisi. Sehän on vain fakta. Minä en itse lisää perään sitä "olet mies, ... joten sinun täytyy olla tällainen ja tuollainen". He itse tekevät sen ajatuksissaan ja sitten tuohtuvat, että en kyllä tykkää huulipunasta ja pinkistä, lakkaa haukkumasta minua naiseksi! Joku täällä ketjussa sanoikin aikaisemmin, että transsukupuolisuus paradoksaalisesti vain ylläpitää sukupuolirooleja eikä vapauta ketään niistä. Jos pikkupoika tykkää pinkistä ja haluaa leikkiä prinsessaa ja sanoo sen jälkeen olevansa tyttö, miksei siihen voi vastata että kultaseni, et sinä ole tyttö, vaan pojatkin voivat olla herkkiä ja huolehtivaisia? Minusta tuntuu että näissä "translapsi"-keisseissä ne lapset eivät oikeasti ymmärrä, ettei heistä voi koskaan tulla vastakkaisen sukupuolen edustajaa. Ainoastaan leikelty, hormoneilla muokattu ja steriloitu. Mitä väliä sillä on minkälaisessa kehossa niitä sukupuolirooleja haluaa tutkiskella? Miksi se keho pitää leikata erilaiseksi jotta voi "saada luvan" tehdä jotain asiaa?
Näinhän se on. Kukaan transihminen ei ole osannut selittää tätä maagista nais tai mies sieluaan ymmärrettävästi. Yleensä he kuvailevat sitä vain sukupuolten stereotypioilla. Tykkään sinisestä enemmän kuin punaisesta. Kiinnostaa nuket eikä autot.
Oikeasti kokemus jommasta kummasta sukupuolesta perustuu vain siihen fyysiseen kehoon, johon on syntynyt. Meillä muilla ei ole mitään sisäisiä, maagisia sukupuoli-identiteettejä. Toki sitten kasvaessaan tunnistaa, että sukupuoliin kohdistuu erilaisia odotuksia, mutta silti sukupuolen sisällä on vaihtelua. Naisia on erilaisia ja miehiä on erilaisia. Kukaan ei vastaa täysin stereotypioita.
Järkyttävä tuon yhden transpuolustelijan pöyristynyt kommentti "lapsi voi todella pahoin kun häntä yritettiin tunkea muottiin". Kuka sitä lasta tunki muottiin, vanhemmatko? Yhteiskunta ei ainakaan ketään tunge enää mihinkään muottiin.
Aivan sairasta tämä transaktivistien hokeminen naisen/miehen muoteista johon transut eivät mahdu ja siksi tarvitsevat hoitoja ja vielä kehtaavat hokea sukupuolen monimuotoisuudesta. Eikö juuri se ole aitoa monimuotoisuutta että nainen voi olla letkeä rekkakuski ja mies herkkä pitsinnyplääjä? Mitä hemmetin väliä mitä sieltä haaroista löytyy, jokainen saa olla ihan sellainen ihminen millainen haluaa.
Ja joo minäkin olen varmaan mulkku kun en näe mitään eroa näiden "haluan leikata tissini/kohtuni/kivekseni irti ja elää miehenä/naisena" ja "haluan sokeuttaa/halvaannuttaa itseni tai vaikka amputoida sormeni ja elää koirana" -harhojen välillä. Keho on terve, psyyke ei. Kumpaa oikeasti kannattaisi hoitaa?
Vierailija kirjoitti:
Järkyttävä tuon yhden transpuolustelijan pöyristynyt kommentti "lapsi voi todella pahoin kun häntä yritettiin tunkea muottiin". Kuka sitä lasta tunki muottiin, vanhemmatko? Yhteiskunta ei ainakaan ketään tunge enää mihinkään muottiin.
Niinpä. Mitäpä jos ei tungettaisi yhtään ketään lasta mihinkään muottiin, vaan annettaisiin sen pojan tai tytön tykätä mistä hän tykkää. Vaikka joillekin vanhemmille tuntuu kyllä olevan suurempi kauhistus se, että terve poika tykkää "tyttöjen jutuista" ja saattaa olla homo, kuin se, että hänet laitetaan nyt elinikäisten lääkitysten varaan ja leikkausputkeen. Koska sitten ainakin perhe näyttää ulospäin paremmalta, kun lapsi ei ollutkaan homo vaan hänestä tulikin "tyttö". Ja mahdollisesti (eli vanhempien mielestä toivottavasti) myös "hetero". Lapsi raukat, oikeasti hirveää.
Miehen muotti on ainakin aivan saakelin ahdasta verrattuna naisen muotti, niin ei ole ihmekkään, että tilastollisesti transnaisia on enemmän. Pelkästään pukeutumisessakin on "sääntöjä" mitä naisilla ei ole. Kesällä taas täälläkin palstalla haukutaan kuinka joku mies menee hihattomassa tai liian "lyhyissä" shortseissa, mutta samaan aikaan on ihan ok, että naiset painaa hipstereissään ja treenitopissaan pihalla. Jokainen pukeutuu kuten tykkää, mutta se ei poista asenteita. Ei ole ihme, että rupee naiseksi haluamaan...