Lue keskustelun säännöt.
Ihana korona - isovanhemmille vapaata lastenhoidosta!
10.05.2020 |
On tosiaan kuin lomaa, kun yli 70-vuotiaille iso-/isoisovanhemmille ei nyt tuoda lasten-/lastenlastenlapsia hoitoon vanhempien lähtiessä juhlimaan! Saavat vanhatkin elää vain omaa elämäänsä ilman turhaa painolastia!
Kommentit (211)
Ei ne lapsenlapset käy niitä isovanhempiaan tapaamassa yhtään sen enemmän, on ne sitten olleet niillä hoidossa paljon tai vähän tai ei yhtään.
Kukaan nuori viitti istua jonkun mummukan kanssa ihan vaan seuraksi, kun elämässä on niin paljon muuta mukavampaa. Paitsi jos tietää, että mummukka voi vaikka seteleitä työntää rakkaalle lapsenlapselleen, niin sitten koittaa kärvistellä vähän aikaa.
Se mummojen ja pappojen pyyteetön tapaileminen tulee vasta paljon myöhemmin, sitten kun on itsellä jo oma pieni lapsi. Sitten saattaa olla jo herännyt jonkinlainen tarve sukupolvien väliseen yhteyteen.
Ja tämäkin on yksilöllistä. Ei kenenkään kannata sen takia lapsenlapsiaan hyysätä, että nämä sitten vanhusta auttelevat ja hoitelevat joskus aikojen päästä. Jotkut kyllä tekevät niin, mutta ei siihen kannata luottaa. Nehän saattaa muuttaa vaikka toiseen maahan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuossa ole kysymys sitä, etteikö voitaisi tavata, kun olosuhteet taas sen sallivat! Vanhat ihmiset eivät vaan jaksa joka viikonloppu hoitaa pieniä lapsia, kun vanhemmat lähtevät juhlimaan/tarvitsevat omaa aikaa! Eihän siinä kiinnostuksen puutteesta ole kysymys, vaan siitä, ettei isovanhempien asia ole hoitaa lastenlapsiaan. Jokainen hoitakoon omat lapsensa. Niin ovat isovanhemmatkin aikaan tehneet omien lastensa kanssa! - Näitä hyväksikäyttäjiä näyttää vaan aina löytyvän! Hävetkää!
Kyllähän näitäkin isovanhempia löytyy, jotka ovat hoidattaneet lapsensa omilla vanhemmillaan tai lapset ovat 60-70-luvulla pärjäilleet ominnokkineen väljänmetsässä ja nyt uhotaan, että itte ollaan omat kakarat hoidettu niin ei tarvitse vaivautua. Toki tämä on ok olla osallistumatta, mutta turha odottaa niiltä vieraantuneilta lapsenlapsilta ja katkerilta omilta lapsilta mitään. Sitä korjaa mitä kylvää.
Monesti toisaalta on niin, että se isovanhempien tyyli hoitaa ei sopisi vanhemmille. Eli nuo jotka ovat antaneet omien lastensa olla koko suvun kasvatettavina, ovat hyväksyneet sen, että suku myös kasvattaa omalla tavallaan. Nykyvanhemmat taas vaativat herkemmin, että lapsia pitää hoitaa heidän tavallaan ja silloin on aika luontevaa, ettei niitä lapsia hoitoon haluta. Jos haluaa isovanhempien hoitavan, pitää myös sietää niitä vanhanajan tapoja, joilla he sen ehkä tekevät.
Tässä pitää olla vastavuoroisuuden reilukerho. Jos isovanhemmat välittää ja osallistui, joskus suttaa, selvästi rakastaa lapsenlapsi, niin tavallaan on moraalinen velvoite sit auttaa niitä vanhana.
Jos ne on piittamattomia ja kylmiä isovanhempia, jotka ei välitä lapsestaan tai lapsen perheestä yhtään, ei se lapsi ole mitenkään velassa tai velvoitettu auttamaan näitä vanhana.
Omat vanhemmat on itse ilman riitaa tai muuta vastaavaa valinneet sen, että eivät osallistu lastenlasten elämään ollenkaan, MUTTA samalla ovat tietoisia ja ääneenkin sanoneet että eivät sitten odota että heitä autetaan vanhuksina.
Toki mieluummin minä ottaisin rakastavat isovanhemmat lapsilleni, mutta sentään omat vanhempani ovat tavallaan, noh, reiluja (en nyt keksi oikein parempaa sanaa). Kun tiedostavat sen että jos ei itse anna, ei voi olla vaatimassa myöhemmin. Tähän olen jo sopeutunut.
Rehellisesti sanottuna samaa mieltä. Ei lastenlapsien yökyläilyä, ruuan kantamista kaupasta tolkuttomia määriä, ei ylimääräustä pyykkäystä ja petipaikkoja tai lasten riitojen selvittelyä.
Ihanasti on voinut keskittyä omaan elämään, ei edes kodin siivousta, kun ketään ei käy, ottaa päiväunet, lukea hyviä kirjoja, hoitaa ja suunnitella puutarhaa, kaivaa ompelukone esille ja jättää se pöydälle lojumaan moneksi päiväksi ja ommella kun inspiraatio iskee ja voi lähteä luontoon seikkailemaan milloin vain, ilman mitään paineita ja velvotteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen oppinut tältä palstalta tärkeän asian: vanhempiasi ei kiinnosta lapsesi, ei suvun jatkuminen, joten miksi edes harkita hankkia lapsi. Ainoa joka lapsesta välittäisi, on sen vanhemmat. Tai pahimmillaan vain toinen niistä. Ehkä ei edes sekään. Todella surullinen maailma.
En nyt ymmärtänyt. Siis ei kannata hankkia lapsia jos tietää että isovanhemmat ei välitä?
Silloin juuri kannattaa, että saa omista lapsista sen perheen itselleen kun ne omat paskat vanhemmat eivät ole se perhe sinulle vaan olet yksin.Todella suuri taakka lapsille, jos joutuu paikkaamaan sitä rakkauden puutetta, jota oma vanhempi on kokenut.
En usko että lapset jotka kylpevät rakkudessa ja hellyydessä ovat kovin ”traumatisoituneet”.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei nuo 70-vuotiaat tuommoisen taaperon perässä pysy. En todellakaan luota, että kykenisivät hoitamaan. Vaikka hoitoon ja yöksi on kärtettykin jo muutaman kuukauden ikäisestä alkaen. Miksi vauva menisi hoitoon mihinkään kun ei tarvetta ole?
Ja enpä todella tiedä kenelle uskaltaisin jättää jos tarvetta tulisi.
Vierailija kirjoitti:
Joku boomeri nyt kilahti ja otti henkilökohtaisesti :)
Enemmän realistisena järjenäänenä älyttömiä yleistyksiä vastaan pitäisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen oppinut tältä palstalta tärkeän asian: vanhempiasi ei kiinnosta lapsesi, ei suvun jatkuminen, joten miksi edes harkita hankkia lapsi. Ainoa joka lapsesta välittäisi, on sen vanhemmat. Tai pahimmillaan vain toinen niistä. Ehkä ei edes sekään. Todella surullinen maailma.
En nyt ymmärtänyt. Siis ei kannata hankkia lapsia jos tietää että isovanhemmat ei välitä?
Silloin juuri kannattaa, että saa omista lapsista sen perheen itselleen kun ne omat paskat vanhemmat eivät ole se perhe sinulle vaan olet yksin.Todella suuri taakka lapsille, jos joutuu paikkaamaan sitä rakkauden puutetta, jota oma vanhempi on kokenut.
En usko että lapset jotka kylpevät rakkudessa ja hellyydessä ovat kovin ”traumatisoituneet”.
Tuollaisten vanhempien lapset yleensä joutuvat kokemaan sen pahimman siinä vaiheessa kun yrittävät itsenäistyä. "Rakastava" vanhempi takertuu kiinni ja pahimmillaan pilaa lapsensa elämän.
Mun vanhemmat kyllä hoitaisi jos antaisi, ja sormet kihisten odottavat että pääsisivät piiskaamaan! Piiskasivat ja remmittivät omia lapsiaan ja heitä korpeaa suunnattomasti kun me lapset emme piiskaa omia lapsiamme.
Useasti jankuttavat miten pitäisi piiskata ja kurittaa, miten ”lastaan vihaa jos vitsaa säästää” ja miten lapsista tulee kurittomat nulikat jos ei piiskaa luuloja pois lapsesta. Väkivallan käyttäjiä olivat itse vanhempina ja ihan typeristä syistä (maitolasi kaatui, ovi paiskautui liian lujaa, kengät oli vinossa - piiskaa!)
En anna olla sekuntiakaan ilman valvontaa. Mun vanhemmat ei ole ihan normaaleita, ei olleet omassakaan lapsuudessa. En luota yhtään, enkä anna kovin usein tavata. Luottamus nolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pari sivua jaksoin lukea. On täällä tosi kaunaista ja katkeraa porukkaa. Varmaan jotain nelikymppisiä. Ihme sukupolvi. Ei sitten mitään niiden vanhemmat ole osanneet tehdä oikein, ei vanhempina eikä isovanhempina. No, onneksi sitten näiden marisijoiden lapset heitä sitten tulevaisuudessa vain ylistävät. Heh.
Vierailija kirjoitti:
Pari sivua jaksoin lukea. On täällä tosi kaunaista ja katkeraa porukkaa. Varmaan jotain nelikymppisiä. Ihme sukupolvi. Ei sitten mitään niiden vanhemmat ole osanneet tehdä oikein, ei vanhempina eikä isovanhempina. No, onneksi sitten näiden marisijoiden lapset heitä sitten tulevaisuudessa vain ylistävät. Heh.
Sinäkin olisit katkera jos olisi ensin kaltoinkohdeltu, laiminlyöty, ja lopuksi hylätty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä pitää olla vastavuoroisuuden reilukerho. Jos isovanhemmat välittää ja osallistui, joskus suttaa, selvästi rakastaa lapsenlapsi, niin tavallaan on moraalinen velvoite sit auttaa niitä vanhana.
Jos ne on piittamattomia ja kylmiä isovanhempia, jotka ei välitä lapsestaan tai lapsen perheestä yhtään, ei se lapsi ole mitenkään velassa tai velvoitettu auttamaan näitä vanhana.Omat vanhemmat on itse ilman riitaa tai muuta vastaavaa valinneet sen, että eivät osallistu lastenlasten elämään ollenkaan, MUTTA samalla ovat tietoisia ja ääneenkin sanoneet että eivät sitten odota että heitä autetaan vanhuksina.
Toki mieluummin minä ottaisin rakastavat isovanhemmat lapsilleni, mutta sentään omat vanhempani ovat tavallaan, noh, reiluja (en nyt keksi oikein parempaa sanaa). Kun tiedostavat sen että jos ei itse anna, ei voi olla vaatimassa myöhemmin. Tähän olen jo sopeutunut.
Mihin unohtui se yksi polvi tuosta välistä?
Eikös ne isovanhemmat ole teidän omia vanhempianne, jotka on teidät hoitaneet aikanaan? Kyllähän ne on sentään uhranneet aikaansa teihin, niin kuin vanhemmat lapsilleen tekee. Ne on teidät hoitaneet, kun olette olleet pieniä, valvoneet öitä teidän ollessanne vauvoja ja valvottaneet, nousseet vaihtamaan vaippoja ja pissattuja lakanoita, tehneet ruokaa ja syöttäneet, pukeneet ja passanneet, pyyhkineet nenät ja takapuolet, vieneet kouluun ja hommanneet koulutarvikkeita, ostelleet suksia ja luistimia, joka vuosi enemmän ja enemmän kaikenlaisia tarvittavia juttujanne, vieneet lääkäriin kun sairastitte, kaikin tavoin hoitaneet ja huolehtineet teidät aikuisiksi saakka. Teidän olemassaolonne takiahan he ovat töitäkin tehneet, että olette saaneet leivän suuhunne ja vaatteet päällenne ja vielä kosolti paljon muutakin. Aika moni teidän ikäluokkanne edustajista on saanut käydä koulua pitkän kaavan mukaan, saaneet ajokortin vanhemmiltaan ja monet vanhemmat kustantaneet sen ensimmäisen autonkin, on annettu rahaa tarvittaessa ja aika monen ikäluokkanne omakotitalolainan papereissa on takaajana jomman kumman vanhempien nimet.
Ja sen te nyt sitten unohdatte kokonaan, että siinähän he ovat elämäntyönsä tehneet teidän suhteenne.
Teillä ei kuitenkaan mielestänne ole mitään velvollisuutta hoitaa sitten niitä vanhempianne, kun he ovat tulleet vanhoiksi? Koska he eivät kaiken tuon lisäksi hoitaneet vielä teidänkin tekemänne lapset.
Jokin kummallinen ristiriitainen ajatuskuvio tässä nyt on.
Vierailija kirjoitti:
Pari sivua jaksoin lukea. On täällä tosi kaunaista ja katkeraa porukkaa. Varmaan jotain nelikymppisiä. Ihme sukupolvi. Ei sitten mitään niiden vanhemmat ole osanneet tehdä oikein, ei vanhempina eikä isovanhempina. No, onneksi sitten näiden marisijoiden lapset heitä sitten tulevaisuudessa vain ylistävät. Heh.
Yksi yksittäinen katkeroitunut spämmää ketjun täyteet kokemuksiaan. Eiköhön meitä 4-kymppisiäkin ole moneen lähtöön ja monista kokemustaustoista. Kuten muunkin ikäisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä pitää olla vastavuoroisuuden reilukerho. Jos isovanhemmat välittää ja osallistui, joskus suttaa, selvästi rakastaa lapsenlapsi, niin tavallaan on moraalinen velvoite sit auttaa niitä vanhana.
Jos ne on piittamattomia ja kylmiä isovanhempia, jotka ei välitä lapsestaan tai lapsen perheestä yhtään, ei se lapsi ole mitenkään velassa tai velvoitettu auttamaan näitä vanhana.Omat vanhemmat on itse ilman riitaa tai muuta vastaavaa valinneet sen, että eivät osallistu lastenlasten elämään ollenkaan, MUTTA samalla ovat tietoisia ja ääneenkin sanoneet että eivät sitten odota että heitä autetaan vanhuksina.
Toki mieluummin minä ottaisin rakastavat isovanhemmat lapsilleni, mutta sentään omat vanhempani ovat tavallaan, noh, reiluja (en nyt keksi oikein parempaa sanaa). Kun tiedostavat sen että jos ei itse anna, ei voi olla vaatimassa myöhemmin. Tähän olen jo sopeutunut.
Mihin unohtui se yksi polvi tuosta välistä?
Eikös ne isovanhemmat ole teidän omia vanhempianne, jotka on teidät hoitaneet aikanaan? Kyllähän ne on sentään uhranneet aikaansa teihin, niin kuin vanhemmat lapsilleen tekee. Ne on teidät hoitaneet, kun olette olleet pieniä, valvoneet öitä teidän ollessanne vauvoja ja valvottaneet, nousseet vaihtamaan vaippoja ja pissattuja lakanoita, tehneet ruokaa ja syöttäneet, pukeneet ja passanneet, pyyhkineet nenät ja takapuolet, vieneet kouluun ja hommanneet koulutarvikkeita, ostelleet suksia ja luistimia, joka vuosi enemmän ja enemmän kaikenlaisia tarvittavia juttujanne, vieneet lääkäriin kun sairastitte, kaikin tavoin hoitaneet ja huolehtineet teidät aikuisiksi saakka. Teidän olemassaolonne takiahan he ovat töitäkin tehneet, että olette saaneet leivän suuhunne ja vaatteet päällenne ja vielä kosolti paljon muutakin. Aika moni teidän ikäluokkanne edustajista on saanut käydä koulua pitkän kaavan mukaan, saaneet ajokortin vanhemmiltaan ja monet vanhemmat kustantaneet sen ensimmäisen autonkin, on annettu rahaa tarvittaessa ja aika monen ikäluokkanne omakotitalolainan papereissa on takaajana jomman kumman vanhempien nimet.
Ja sen te nyt sitten unohdatte kokonaan, että siinähän he ovat elämäntyönsä tehneet teidän suhteenne.
Teillä ei kuitenkaan mielestänne ole mitään velvollisuutta hoitaa sitten niitä vanhempianne, kun he ovat tulleet vanhoiksi? Koska he eivät kaiken tuon lisäksi hoitaneet vielä teidänkin tekemänne lapset.
Jokin kummallinen ristiriitainen ajatuskuvio tässä nyt on.
No olivat ihan hemmetin surkeita vanhempia. En ole niille mitään velkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuossa ole kysymys sitä, etteikö voitaisi tavata, kun olosuhteet taas sen sallivat! Vanhat ihmiset eivät vaan jaksa joka viikonloppu hoitaa pieniä lapsia, kun vanhemmat lähtevät juhlimaan/tarvitsevat omaa aikaa! Eihän siinä kiinnostuksen puutteesta ole kysymys, vaan siitä, ettei isovanhempien asia ole hoitaa lastenlapsiaan. Jokainen hoitakoon omat lapsensa. Niin ovat isovanhemmatkin aikaan tehneet omien lastensa kanssa! - Näitä hyväksikäyttäjiä näyttää vaan aina löytyvän! Hävetkää!
Kyllähän näitäkin isovanhempia löytyy, jotka ovat hoidattaneet lapsensa omilla vanhemmillaan tai lapset ovat 60-70-luvulla pärjäilleet ominnokkineen väljänmetsässä ja nyt uhotaan, että itte ollaan omat kakarat hoidettu niin ei tarvitse vaivautua. Toki tämä on ok olla osallistumatta, mutta turha odottaa niiltä vieraantuneilta lapsenlapsilta ja katkerilta omilta lapsilta mitään. Sitä korjaa mitä kylvää.
Onko saman perinteen jatkuttava hamaan tulevaisuuteen asti, jos joskus niin on tehty? Ja nämä sukupolvien perinteet kun aina koskevat vain naisia, ei miehiä. Ja yleensä vielä naisen suulla.
Ja nyt aika on aivan toinen, kuin vielä 60-luvulla. Lapset tehdään yhä vanhempana ja lähes kaikki naiset tekevät 40-45v työuran kodin ulkopuolelle, toisin kuin vielä 70-80-luvulla. On kunnallinen päivähoito-oikeus jne.
Ja ennen mummot olivat usein kotiäitejä ja nuoria. Oma mummini 60-luvulla oli jo mummi 45v jolloin jaksoi ihan erilailla, kuin tämän päivän 70-80-vuotiaat mummot.
Itse vietin paljon aikaa 60-70-luvulla mummolassa ja kun synnyin, hän oli 47v ja kotirouva.
Ja taas oma äitini ja isäni olivat 73v ja 76 kun lapset olivat pieniä ja molempien jaksaminen ja toimintakyky oli alentunut. Samoin reagointikyky.
En olisi edes uskaltanut jättää lapsiani hoidettavaksi, kun minullakin oli täystyö vahtia ja hoitaa lapsia.
Olen aina ihmetellyt, miten jopa pieniä lapsia vanhemmat antavat isovanhempien hoidettavaksi, kun samaiset vanhukset eivät enää ikänsä puolesta voi harjoittaa tiettyjä ammatteja ja auton ajokykykin tarkistetaan lääkärintarkastuksessa määräajoin, mutta puolustuskyvytön lapsi annetaan hoidettavaksi, vaikka voimat saattavat vaihdella jo parin tunnin sisällä ja reagointikyky ja nopeus on pysyvästi alentunut, jolloin hoidon laiminlyönnit ja tapaturman riski on mitä ilmeisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä pitää olla vastavuoroisuuden reilukerho. Jos isovanhemmat välittää ja osallistui, joskus suttaa, selvästi rakastaa lapsenlapsi, niin tavallaan on moraalinen velvoite sit auttaa niitä vanhana.
Jos ne on piittamattomia ja kylmiä isovanhempia, jotka ei välitä lapsestaan tai lapsen perheestä yhtään, ei se lapsi ole mitenkään velassa tai velvoitettu auttamaan näitä vanhana.Omat vanhemmat on itse ilman riitaa tai muuta vastaavaa valinneet sen, että eivät osallistu lastenlasten elämään ollenkaan, MUTTA samalla ovat tietoisia ja ääneenkin sanoneet että eivät sitten odota että heitä autetaan vanhuksina.
Toki mieluummin minä ottaisin rakastavat isovanhemmat lapsilleni, mutta sentään omat vanhempani ovat tavallaan, noh, reiluja (en nyt keksi oikein parempaa sanaa). Kun tiedostavat sen että jos ei itse anna, ei voi olla vaatimassa myöhemmin. Tähän olen jo sopeutunut.
Mihin unohtui se yksi polvi tuosta välistä?
Eikös ne isovanhemmat ole teidän omia vanhempianne, jotka on teidät hoitaneet aikanaan? Kyllähän ne on sentään uhranneet aikaansa teihin, niin kuin vanhemmat lapsilleen tekee. Ne on teidät hoitaneet, kun olette olleet pieniä, valvoneet öitä teidän ollessanne vauvoja ja valvottaneet, nousseet vaihtamaan vaippoja ja pissattuja lakanoita, tehneet ruokaa ja syöttäneet, pukeneet ja passanneet, pyyhkineet nenät ja takapuolet, vieneet kouluun ja hommanneet koulutarvikkeita, ostelleet suksia ja luistimia, joka vuosi enemmän ja enemmän kaikenlaisia tarvittavia juttujanne, vieneet lääkäriin kun sairastitte, kaikin tavoin hoitaneet ja huolehtineet teidät aikuisiksi saakka. Teidän olemassaolonne takiahan he ovat töitäkin tehneet, että olette saaneet leivän suuhunne ja vaatteet päällenne ja vielä kosolti paljon muutakin. Aika moni teidän ikäluokkanne edustajista on saanut käydä koulua pitkän kaavan mukaan, saaneet ajokortin vanhemmiltaan ja monet vanhemmat kustantaneet sen ensimmäisen autonkin, on annettu rahaa tarvittaessa ja aika monen ikäluokkanne omakotitalolainan papereissa on takaajana jomman kumman vanhempien nimet.
Ja sen te nyt sitten unohdatte kokonaan, että siinähän he ovat elämäntyönsä tehneet teidän suhteenne.
Teillä ei kuitenkaan mielestänne ole mitään velvollisuutta hoitaa sitten niitä vanhempianne, kun he ovat tulleet vanhoiksi? Koska he eivät kaiken tuon lisäksi hoitaneet vielä teidänkin tekemänne lapset.
Jokin kummallinen ristiriitainen ajatuskuvio tässä nyt on.
No olivat ihan hemmetin surkeita vanhempia. En ole niille mitään velkaa.
Mene nyt hyvä ihminen terapiaan ja lopeta täällä riehuminen. Oikeasti kyllästyttää tuommoinen MINÄ MINÄ MINÄ asenne. Tämän ketjun aihe et ole sinä eivätkä sinun vanhempasi. Idari.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuossa ole kysymys sitä, etteikö voitaisi tavata, kun olosuhteet taas sen sallivat! Vanhat ihmiset eivät vaan jaksa joka viikonloppu hoitaa pieniä lapsia, kun vanhemmat lähtevät juhlimaan/tarvitsevat omaa aikaa! Eihän siinä kiinnostuksen puutteesta ole kysymys, vaan siitä, ettei isovanhempien asia ole hoitaa lastenlapsiaan. Jokainen hoitakoon omat lapsensa. Niin ovat isovanhemmatkin aikaan tehneet omien lastensa kanssa! - Näitä hyväksikäyttäjiä näyttää vaan aina löytyvän! Hävetkää!
Kyllähän näitäkin isovanhempia löytyy, jotka ovat hoidattaneet lapsensa omilla vanhemmillaan tai lapset ovat 60-70-luvulla pärjäilleet ominnokkineen väljänmetsässä ja nyt uhotaan, että itte ollaan omat kakarat hoidettu niin ei tarvitse vaivautua. Toki tämä on ok olla osallistumatta, mutta turha odottaa niiltä vieraantuneilta lapsenlapsilta ja katkerilta omilta lapsilta mitään. Sitä korjaa mitä kylvää.
Onko saman perinteen jatkuttava hamaan tulevaisuuteen asti, jos joskus niin on tehty? Ja nämä sukupolvien perinteet kun aina koskevat vain naisia, ei miehiä. Ja yleensä vielä naisen suulla.
Ja nyt aika on aivan toinen, kuin vielä 60-luvulla. Lapset tehdään yhä vanhempana ja lähes kaikki naiset tekevät 40-45v työuran kodin ulkopuolelle, toisin kuin vielä 70-80-luvulla. On kunnallinen päivähoito-oikeus jne.
Ja ennen mummot olivat usein kotiäitejä ja nuoria. Oma mummini 60-luvulla oli jo mummi 45v jolloin jaksoi ihan erilailla, kuin tämän päivän 70-80-vuotiaat mummot.
Itse vietin paljon aikaa 60-70-luvulla mummolassa ja kun synnyin, hän oli 47v ja kotirouva.
Ja taas oma äitini ja isäni olivat 73v ja 76 kun lapset olivat pieniä ja molempien jaksaminen ja toimintakyky oli alentunut. Samoin reagointikyky.
En olisi edes uskaltanut jättää lapsiani hoidettavaksi, kun minullakin oli täystyö vahtia ja hoitaa lapsia.Olen aina ihmetellyt, miten jopa pieniä lapsia vanhemmat antavat isovanhempien hoidettavaksi, kun samaiset vanhukset eivät enää ikänsä puolesta voi harjoittaa tiettyjä ammatteja ja auton ajokykykin tarkistetaan lääkärintarkastuksessa määräajoin, mutta puolustuskyvytön lapsi annetaan hoidettavaksi, vaikka voimat saattavat vaihdella jo parin tunnin sisällä ja reagointikyky ja nopeus on pysyvästi alentunut, jolloin hoidon laiminlyönnit ja tapaturman riski on mitä ilmeisin.
Pienten lasten äitien työssäkäyntiluvut olivat suurimmillaan 70- ja 80 -luvuilla, jos tarkkoja ollaan. Nykyään kotiäitiys on yleisempää kuin silloin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä pitää olla vastavuoroisuuden reilukerho. Jos isovanhemmat välittää ja osallistui, joskus suttaa, selvästi rakastaa lapsenlapsi, niin tavallaan on moraalinen velvoite sit auttaa niitä vanhana.
Jos ne on piittamattomia ja kylmiä isovanhempia, jotka ei välitä lapsestaan tai lapsen perheestä yhtään, ei se lapsi ole mitenkään velassa tai velvoitettu auttamaan näitä vanhana.Omat vanhemmat on itse ilman riitaa tai muuta vastaavaa valinneet sen, että eivät osallistu lastenlasten elämään ollenkaan, MUTTA samalla ovat tietoisia ja ääneenkin sanoneet että eivät sitten odota että heitä autetaan vanhuksina.
Toki mieluummin minä ottaisin rakastavat isovanhemmat lapsilleni, mutta sentään omat vanhempani ovat tavallaan, noh, reiluja (en nyt keksi oikein parempaa sanaa). Kun tiedostavat sen että jos ei itse anna, ei voi olla vaatimassa myöhemmin. Tähän olen jo sopeutunut.
Mihin unohtui se yksi polvi tuosta välistä?
Eikös ne isovanhemmat ole teidän omia vanhempianne, jotka on teidät hoitaneet aikanaan? Kyllähän ne on sentään uhranneet aikaansa teihin, niin kuin vanhemmat lapsilleen tekee. Ne on teidät hoitaneet, kun olette olleet pieniä, valvoneet öitä teidän ollessanne vauvoja ja valvottaneet, nousseet vaihtamaan vaippoja ja pissattuja lakanoita, tehneet ruokaa ja syöttäneet, pukeneet ja passanneet, pyyhkineet nenät ja takapuolet, vieneet kouluun ja hommanneet koulutarvikkeita, ostelleet suksia ja luistimia, joka vuosi enemmän ja enemmän kaikenlaisia tarvittavia juttujanne, vieneet lääkäriin kun sairastitte, kaikin tavoin hoitaneet ja huolehtineet teidät aikuisiksi saakka. Teidän olemassaolonne takiahan he ovat töitäkin tehneet, että olette saaneet leivän suuhunne ja vaatteet päällenne ja vielä kosolti paljon muutakin. Aika moni teidän ikäluokkanne edustajista on saanut käydä koulua pitkän kaavan mukaan, saaneet ajokortin vanhemmiltaan ja monet vanhemmat kustantaneet sen ensimmäisen autonkin, on annettu rahaa tarvittaessa ja aika monen ikäluokkanne omakotitalolainan papereissa on takaajana jomman kumman vanhempien nimet.
Ja sen te nyt sitten unohdatte kokonaan, että siinähän he ovat elämäntyönsä tehneet teidän suhteenne.
Teillä ei kuitenkaan mielestänne ole mitään velvollisuutta hoitaa sitten niitä vanhempianne, kun he ovat tulleet vanhoiksi? Koska he eivät kaiken tuon lisäksi hoitaneet vielä teidänkin tekemänne lapset.
Jokin kummallinen ristiriitainen ajatuskuvio tässä nyt on.
No olivat ihan hemmetin surkeita vanhempia. En ole niille mitään velkaa.
Mene nyt hyvä ihminen terapiaan ja lopeta täällä riehuminen. Oikeasti kyllästyttää tuommoinen MINÄ MINÄ MINÄ asenne. Tämän ketjun aihe et ole sinä eivätkä sinun vanhempasi. Idari.
No erittäin monella, useammalla kuin uskotkaan, 70-80 luvulla syntyneellä on huonot vanhemmat. Silloin oli tavattoman yleistä väkivalta lapsia kohtaan ja kylmyys ja tylyys, ja tietynlainen lapsen itsekseen jättäminen. Kyllä siitä sietääkin puhua. Ihan täysi myytti että vanhemmat on aina rakastavia. Sulla ehkä oli kun et voi ymmärtää. Lukaisepa edes muutama sivu 70-luvun äidit ketjua niin ymmärrät mistä puhutaan. Se on sukupolvikokemus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä pitää olla vastavuoroisuuden reilukerho. Jos isovanhemmat välittää ja osallistui, joskus suttaa, selvästi rakastaa lapsenlapsi, niin tavallaan on moraalinen velvoite sit auttaa niitä vanhana.
Jos ne on piittamattomia ja kylmiä isovanhempia, jotka ei välitä lapsestaan tai lapsen perheestä yhtään, ei se lapsi ole mitenkään velassa tai velvoitettu auttamaan näitä vanhana.Omat vanhemmat on itse ilman riitaa tai muuta vastaavaa valinneet sen, että eivät osallistu lastenlasten elämään ollenkaan, MUTTA samalla ovat tietoisia ja ääneenkin sanoneet että eivät sitten odota että heitä autetaan vanhuksina.
Toki mieluummin minä ottaisin rakastavat isovanhemmat lapsilleni, mutta sentään omat vanhempani ovat tavallaan, noh, reiluja (en nyt keksi oikein parempaa sanaa). Kun tiedostavat sen että jos ei itse anna, ei voi olla vaatimassa myöhemmin. Tähän olen jo sopeutunut.
Mihin unohtui se yksi polvi tuosta välistä?
Eikös ne isovanhemmat ole teidän omia vanhempianne, jotka on teidät hoitaneet aikanaan? Kyllähän ne on sentään uhranneet aikaansa teihin, niin kuin vanhemmat lapsilleen tekee. Ne on teidät hoitaneet, kun olette olleet pieniä, valvoneet öitä teidän ollessanne vauvoja ja valvottaneet, nousseet vaihtamaan vaippoja ja pissattuja lakanoita, tehneet ruokaa ja syöttäneet, pukeneet ja passanneet, pyyhkineet nenät ja takapuolet, vieneet kouluun ja hommanneet koulutarvikkeita, ostelleet suksia ja luistimia, joka vuosi enemmän ja enemmän kaikenlaisia tarvittavia juttujanne, vieneet lääkäriin kun sairastitte, kaikin tavoin hoitaneet ja huolehtineet teidät aikuisiksi saakka. Teidän olemassaolonne takiahan he ovat töitäkin tehneet, että olette saaneet leivän suuhunne ja vaatteet päällenne ja vielä kosolti paljon muutakin. Aika moni teidän ikäluokkanne edustajista on saanut käydä koulua pitkän kaavan mukaan, saaneet ajokortin vanhemmiltaan ja monet vanhemmat kustantaneet sen ensimmäisen autonkin, on annettu rahaa tarvittaessa ja aika monen ikäluokkanne omakotitalolainan papereissa on takaajana jomman kumman vanhempien nimet.
Ja sen te nyt sitten unohdatte kokonaan, että siinähän he ovat elämäntyönsä tehneet teidän suhteenne.
Teillä ei kuitenkaan mielestänne ole mitään velvollisuutta hoitaa sitten niitä vanhempianne, kun he ovat tulleet vanhoiksi? Koska he eivät kaiken tuon lisäksi hoitaneet vielä teidänkin tekemänne lapset.
Jokin kummallinen ristiriitainen ajatuskuvio tässä nyt on.
No olivat ihan hemmetin surkeita vanhempia. En ole niille mitään velkaa.
Mene nyt hyvä ihminen terapiaan ja lopeta täällä riehuminen. Oikeasti kyllästyttää tuommoinen MINÄ MINÄ MINÄ asenne. Tämän ketjun aihe et ole sinä eivätkä sinun vanhempasi. Idari.
Sinä olet idari. Et yhtään kermaperselapsena tajua mistä ketjussa puhutaan. Ei voi kauhalla ottaa jne...
Todella suuri taakka lapsille, jos joutuu paikkaamaan sitä rakkauden puutetta, jota oma vanhempi on kokenut.