Ihana korona - isovanhemmille vapaata lastenhoidosta!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka monella oikeesti on vaikka viikoittain isovanhemmat auttamassa?

Meidän molempien vanhemmat asuu tunnin ja toiset kolmen tunnin ajomatkan päässä eli ennen koronaa nähtiin max parin kuukauden välein. Arjen pyöritys ollaan siis tehty ihan itse koko ajan, lapset nyt 3v ja 7kk.

Ja nyt toki koronan aikaan ei olla nähty ollenkaan - mun molemmat vanhempani ovat riskiryhmää perussairauksien takia, vaikka ikää alle 70v.

Meillä mun vanhemmat auttavat lähes joka päivä. Asutaan lähekkäin ja ollaan ennen lapsiakin oltu tekemisissä päivittäin.

Meillä on mm. hevosia joten pikkulapsi aikana heidän apu on ollut erittäin tärkeää.

Miehen vanhemmat asuvat 15km päässä ja he käyvät meillä ja me heillä viikottain.

Olette tosi onnellisessa asemassa.

Olispa kaikilla edes jotain apua joskus... monilla vaan ei ole koskaan apua saatavilla.

Tiedän että olemme onnekkaita. Autamme myös paljon vastavuoroisesti isovanhempia.

Ketjussa nyt on monenlaista, mutta jotenkin epäilen että nämä isovanhemmat, jotka ovat lastenlasten elämässä iso rikkaus ja apu, myös ovat itse harmissaan siitä etteivät voi nyt nähdä ja auttaa. Uskon että suurin osa isovanhemmista on sellaisia, jotka auttavat omien rajojen puitteissa ja nauttivat siitä.

Sitten on tietysti sellaisia tilanteita, että isovanhemmat joutuvat liikaa auttamaan ja nyt eristäytyminen voi olla helpotuskin. Mutta näiden ihmisten tulisi kyllä oppia vetämään omat rajansa. Omat rajat kun ovat sellaiset, että niitä ei kukaan tule puolestasi sinulle asettamaan. Pitää opetella sanomaan ei.

No sitten on vielä ne lastensuojelutapaukset, joiden isovanhemmat eivät uskalla sanoa ei:tä. Mutta kyllä nämä ovat aivan minimaalinen osa kaikesta.

Ja sitten on vielä tietysti joukko rajattomia isovanhempia, joiden aikuiset lapset puolestaan ovat nauttineet nyt olostaan. Nämä isovanhemmat kovasti haluaisivat auttaa, mutta he eivät ymmärrä mikä isovanhemman rooli on, vaan tunkevat vanhemman alueelle. Joissain tapauksissa tällaiset avun tyrkyttäjät ovat vieläpä todella huonoja lastenvahteja, eikä heille lapsia uskalleta jättää. Tai se oma rakkaudennälkä ja hellyydenkipeys johtaa siihen, että lastenhoidossa ei voida varsinaisesti lasten hoitamisesta puhua, vaan se on enemmänkin lasten ahdistelua ja manipulointia.

Kyllä isovanhempia ja vanhempia on niin moneen junaan, ettei näissä asioissa oikein voida yleistää. Mutta sen vinkin antaisin, että te jotka koette tämän ajan helpotukseksi ettei tarvitse joitain ihmisiä nähdä, niin teidän pitää opetella vetämään omat rajat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan ymmärtänyt tätä ehdollistamista joiltakin vanhemmilta, että isovanhemmat voi olla rakastavaiset ja hyvät,

vain jos he hoitavat lastenlapsiaan. En ymmärrä mikä logiikka siinä on?

Meillä on isovanhemmat hoitaneet lastenlapsia 3-5 kertaa, ehkä tunnin parin esim. kaupassa käynnin ajan, kun ovat jo yli 70v ja asuvat 350km päässä ja toiset 500km päässä ja isomummi on jo 96v.

Ja hoidon puutteesta huolimatta, meillä lapsilla on isovanhempiin erittäin läheiset ja lämpimät välit ja siitä kunnian otan meille vanhemmille, koska molemmat vanhemmat olemme halunneet tehdä olosuhteet, että isovanhempi-lapsenlapsi suhde on syntynyt ja se on kantanut läpi elämän.

Ja mielestäni vanhempien tehtävä on auuttaa/luoda läheisiä ihmissuhteita lapsen puolesta, ei siihen lapsi kykene, oli sitten isovanhemmat, kummit tai muut läheiset lapsen elämässä.

Ja lastenlapsien suhteet isovanhempiin on yleensä yhtä lämpimät ja rakastavaiset, kuin lapsen vanhemmilla on omiin vanhempiinsa.

Miten suhde on syntynyt ja pysynyt noin läheisenä välimatkasta huolimatta? Meillä myös pitkä välimatka, jota isovanhemmat eivät ole halunneet kulkea. Meidän kulkemistamme rajoittavat työt, he terveitä eläkeläisiä. He halusivat luoda suhdetta puhelimitse ja skypellä. Ei meidän taaperot ymmärtäneet, mistä on kyse, tai että ruudulla mössöksi pikselöityvä naama on jokin mummo. Sama puhelimessa, kovasti ujostutti, eivät halunneet puhua tai osanneetkaan kommentoida isovanhempien lomailu- ja golf-juttuja.

Tulos on se, ettei välejä käytännössä ole, kun lapsista tuli teinejä. He olisivat tarvinneet mummun ja ukin sylin, yhteisiä hetkiä puistossa, iltasatuja... Kasvokkaista, elävää vuorovaikutusta. Siksi kiinnostaa kuulla, miten on voitu luoda niin läheinen suhde ilman, että isovanhemmat ja lapsenlapsi tapaavat suht usein. Kolme tuntia yhteistä aikaa isovanhemman kanssa koko lapsuuden aikana ei voi riittää siihen mitenkään.

Meilläkin isovanhemmat käy harvoin, mutta me käydään sitä useammin eli n. kuukauden parin kuukauden välein ja sitä aikaa löytyy, jos asiaa pitää tärkeänä. Ollaan puhelimella yhteydessä ja isovanhemmat ovat muutenkin arjessa läsnä puheissa.

Ja kun mennään isovanhemmille, he saavat vapaasti seurustella lasten kanssa ja tehdä omia juttujaan, ilman mitään velvoitteita ja me miehen kanssa otamme vastuun arjen pyörittämisestä, käydään kaupassa, tehdään ruuat ja välipalat, siivotaan, pestään pyykkiä, petaan petit ja autetaan kaikessa arkisissa askareissa, joka on taas meille vanhemmille lapsivapaata arkea ja lepoa, kun lapset eivät ole kimpussa. Ja näin isovanhemmat ovat läsnäolevia, eikä väsy liikaa, kun palvelut pelaavat, eikä tarvitse erityisesti mummojen huolehtia mistään, olla vain lapsen kanssa ja jos tarvitsee apua, me olemme paikalla.

Ja viette omat lakanat ja kylpypyyhkeet, niin ettei tule pyykkirasitusta? Vai viettekö? Tietysti ostatte ruokaa tarpeeksi omilla rahoillanne ettette elä isovanhempien kustannuksella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä pitää olla vastavuoroisuuden reilukerho. Jos isovanhemmat välittää ja osallistui, joskus suttaa, selvästi rakastaa lapsenlapsi, niin tavallaan on moraalinen velvoite sit auttaa niitä vanhana.

Jos ne on piittamattomia ja kylmiä isovanhempia, jotka ei välitä lapsestaan tai lapsen perheestä yhtään, ei se lapsi ole mitenkään velassa tai velvoitettu auttamaan näitä vanhana.

Omat vanhemmat on itse ilman riitaa tai muuta vastaavaa valinneet sen, että eivät osallistu lastenlasten elämään ollenkaan, MUTTA samalla ovat tietoisia ja ääneenkin sanoneet että eivät sitten odota että heitä autetaan vanhuksina.

Toki mieluummin minä ottaisin rakastavat isovanhemmat lapsilleni, mutta sentään omat vanhempani ovat tavallaan, noh, reiluja (en nyt keksi oikein parempaa sanaa). Kun tiedostavat sen että jos ei itse anna, ei voi olla vaatimassa myöhemmin. Tähän olen jo sopeutunut.

Mihin unohtui se yksi polvi tuosta välistä?  

Eikös ne isovanhemmat ole teidän omia vanhempianne, jotka on teidät hoitaneet aikanaan?   Kyllähän ne on sentään uhranneet aikaansa teihin, niin kuin vanhemmat lapsilleen tekee.  Ne on teidät hoitaneet, kun olette olleet pieniä, valvoneet öitä teidän ollessanne vauvoja ja valvottaneet, nousseet vaihtamaan vaippoja ja pissattuja lakanoita,  tehneet ruokaa ja syöttäneet, pukeneet ja passanneet, pyyhkineet nenät ja takapuolet, vieneet kouluun ja hommanneet koulutarvikkeita, ostelleet suksia ja luistimia,  joka vuosi enemmän ja enemmän kaikenlaisia tarvittavia juttujanne, vieneet lääkäriin kun sairastitte, kaikin tavoin hoitaneet ja huolehtineet teidät aikuisiksi saakka.  Teidän olemassaolonne takiahan he ovat töitäkin tehneet, että olette saaneet leivän suuhunne ja vaatteet päällenne ja vielä kosolti paljon muutakin.  Aika moni teidän ikäluokkanne edustajista on saanut käydä koulua pitkän kaavan mukaan, saaneet ajokortin vanhemmiltaan ja monet vanhemmat kustantaneet sen ensimmäisen autonkin, on annettu rahaa tarvittaessa ja aika monen ikäluokkanne omakotitalolainan papereissa on takaajana jomman kumman vanhempien nimet.  

Ja sen te nyt sitten unohdatte kokonaan, että siinähän he ovat elämäntyönsä tehneet teidän suhteenne.  

Teillä ei kuitenkaan mielestänne ole mitään velvollisuutta hoitaa sitten niitä vanhempianne, kun he ovat tulleet vanhoiksi?   Koska he eivät kaiken tuon lisäksi hoitaneet vielä teidänkin tekemänne lapset.  

Jokin kummallinen ristiriitainen ajatuskuvio tässä nyt on.  

No olivat ihan hemmetin surkeita vanhempia. En ole niille mitään velkaa.

No jos vanhempasi olivat ihan hemmetin surkeita vanhempia, sinun pitäisi käsittää, etteivät he ole sen parempia isovanhempinakaan, ja lakata vaatimasta tai haukkumasta heitä siitä että eivät hoida lapsenlapsiaan.  Hehän olisivat surkeita hoitajia!

Sinun on katkaistava kierre ja hoidettava lapsesi itse ja sitten myöhemmin osoitettava, miten hyvin hoidat myös tulevat lapsenlapsesi.  Valittamalla tänne et saavuta mitään.  Ei sinun tarvitse surkeita vanhempiasi hoitaa, mutta ehkä voit vielä pelastaa tilanteen omaksi eduksesi olemalla itse mahdollisimman paljon ensin lastesi, ja sitten lastenlastesi elämässä, ja hyvällä tavalla.  

Hyvin, hyvin monet lapset kasvavat ilman niitä isovanhempia, ja ihan hyviä ihmisiä heistä tulee kumminkin.  Ja ihan hyvin pystyvät vanhemmat lapsensa hoitamaan ilman isovanhempia, näin ovat tehneet lukemattomat vanhemmat jo ennen sinua ja niin tänä päivänäkin ja vielä tulevinakin aikoina..  Meitä on niin moneen junaan.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan ymmärtänyt tätä ehdollistamista joiltakin vanhemmilta, että isovanhemmat voi olla rakastavaiset ja hyvät,

vain jos he hoitavat lastenlapsiaan. En ymmärrä mikä logiikka siinä on?

Meillä on isovanhemmat hoitaneet lastenlapsia 3-5 kertaa, ehkä tunnin parin esim. kaupassa käynnin ajan, kun ovat jo yli 70v ja asuvat 350km päässä ja toiset 500km päässä ja isomummi on jo 96v.

Ja hoidon puutteesta huolimatta, meillä lapsilla on isovanhempiin erittäin läheiset ja lämpimät välit ja siitä kunnian otan meille vanhemmille, koska molemmat vanhemmat olemme halunneet tehdä olosuhteet, että isovanhempi-lapsenlapsi suhde on syntynyt ja se on kantanut läpi elämän.

Ja mielestäni vanhempien tehtävä on auuttaa/luoda läheisiä ihmissuhteita lapsen puolesta, ei siihen lapsi kykene, oli sitten isovanhemmat, kummit tai muut läheiset lapsen elämässä.

Ja lastenlapsien suhteet isovanhempiin on yleensä yhtä lämpimät ja rakastavaiset, kuin lapsen vanhemmilla on omiin vanhempiinsa.

Miten suhde on syntynyt ja pysynyt noin läheisenä välimatkasta huolimatta? Meillä myös pitkä välimatka, jota isovanhemmat eivät ole halunneet kulkea. Meidän kulkemistamme rajoittavat työt, he terveitä eläkeläisiä. He halusivat luoda suhdetta puhelimitse ja skypellä. Ei meidän taaperot ymmärtäneet, mistä on kyse, tai että ruudulla mössöksi pikselöityvä naama on jokin mummo. Sama puhelimessa, kovasti ujostutti, eivät halunneet puhua tai osanneetkaan kommentoida isovanhempien lomailu- ja golf-juttuja.

Tulos on se, ettei välejä käytännössä ole, kun lapsista tuli teinejä. He olisivat tarvinneet mummun ja ukin sylin, yhteisiä hetkiä puistossa, iltasatuja... Kasvokkaista, elävää vuorovaikutusta. Siksi kiinnostaa kuulla, miten on voitu luoda niin läheinen suhde ilman, että isovanhemmat ja lapsenlapsi tapaavat suht usein. Kolme tuntia yhteistä aikaa isovanhemman kanssa koko lapsuuden aikana ei voi riittää siihen mitenkään.

Meilläkin isovanhemmat käy harvoin, mutta me käydään sitä useammin eli n. kuukauden parin kuukauden välein ja sitä aikaa löytyy, jos asiaa pitää tärkeänä. Ollaan puhelimella yhteydessä ja isovanhemmat ovat muutenkin arjessa läsnä puheissa.

Ja kun mennään isovanhemmille, he saavat vapaasti seurustella lasten kanssa ja tehdä omia juttujaan, ilman mitään velvoitteita ja me miehen kanssa otamme vastuun arjen pyörittämisestä, käydään kaupassa, tehdään ruuat ja välipalat, siivotaan, pestään pyykkiä, petaan petit ja autetaan kaikessa arkisissa askareissa, joka on taas meille vanhemmille lapsivapaata arkea ja lepoa, kun lapset eivät ole kimpussa. Ja näin isovanhemmat ovat läsnäolevia, eikä väsy liikaa, kun palvelut pelaavat, eikä tarvitse erityisesti mummojen huolehtia mistään, olla vain lapsen kanssa ja jos tarvitsee apua, me olemme paikalla.

Ja viette omat lakanat ja kylpypyyhkeet, niin ettei tule pyykkirasitusta? Vai viettekö? Tietysti ostatte ruokaa tarpeeksi omilla rahoillanne ettette elä isovanhempien kustannuksella.

Sä et taida olla ihan kunnossa? Sä varmaan rasitut jos joudut keittää vieraille kahvia? Tai pyydät niiltä että tuovat omat kahvit mukana?

Entäs lasten synttärit? Vieraat tuo omat eväät?

En kyllä ihmettelis jos kukaan ei edes kävis kylässä.

Ymmärrän jos isovanhemmat on 80vuotiaita tai erittäin huonossa kunnossa mutta monella on isovanhempia jotka on 60vuotiaita ja jopa alle. Toisilla nipin napin eläkkeellä kuten omat vanhemmat ja urheilevat ja ovat perusterveitä ja varmasti ahkerampia kun monet nuoremmat.

Tykkäävät viedä lapsia lintsille, korkeesaareen, ottavat yökylään ihan omasta tahdosta ja pyynnöstä että voisivat tehdä lasten kanssa jotain kivaa jne.

Jos sulle on niin vaikea ymmärtää että toiset nauttii siitä eikä lapset ole mikään taakka vaan tuovat iloa elämään niin se on sun murhees. Ei kukaan halua elää noin ja säälittää sun lapsen isovanhemmat.

Korona aikaan tietysti pitää olla varovaisempi mutta omaa järkeä saa käyttää eikä tarvitse elämistä lopettaa

Isovanhemmissa on paljon epäonnistuneita, omia lapsiaan eri tavoin laiminlyöneitä ja surkeita vanhempia. Äidit ovat kuskanneet jopa 3-4 kuukauden ikäisiä vauvoja hoitoon kouluttamattomalle perhepäivähoitajalle tai päiväkotiin. Pienen lapsen kiintymyssuhde omaan äitiin jää aika kehnoksi, jos äiti ei hoida lasta, vaan vie hänet jo vauvana hoitoon. Isät ovat loistaneet poissaolollaan ja laistaneet vastuunsa perheestään. Isät eivät ole juurikaan hoitaneet lapsiaan. Myös lasten henkinen alistaminen ja nöyryyttäminen ja lasten ruumiillinen kuritus on ollut perheissä "kasvatuskeinoina". Surkeat vanhemmat - nykyiset isovanhemmat - ovat syntyneet 1930-, 1940- ja 1950-luvuilla. Osa heistä kuuluu ns. suuriin ikäluokkiin, joka on varakkain ikäluokka Suomessa koskaan.

Nyt nämä omia lapsiaan laiminlyöneet isovanhemmat puuttuvat ja sekaantuvat aikuisten lastensa asioihin, parisuhteeseen, perheeseen, lastenhoitoon ja lastenkasvatukseen. He ovat Besserwissereitä, aina oikeassa eivätkä kuuntele ketään ja mitään. He yrittävät tunkea perheisiin äidin ja isän paikalle huonoa omaatuntoa rauhoittaakseen. He yrittävät nyt päteä isovanhempina, koska kokevat huonoa omaatuntoa vanhemmuudestaan.

up

Vierailija kirjoitti:

Täytyy sanoa, että olen täysin samaa mieltä. Tämä kevät on ollut keveä kulkea. Ei lastenhoitovelvollisuutta, ei huolta omasta jaksamisesta.

Samaan aikaan tutkijat varoittavat siitä, että perheillä on nyt vaikeaa. Harva on muistanut, että nuoret perheet ovat tähän asti jaksaneet siksi, että isovanhemmat on kannatelleen perhettä taloudellisesti ja tekemällä kotityöt, jotta isä ja äiti ovat saaneet aikaa parisuhteelle. Nyt se parisuhdeaika ei jotenkin kannattelekaan perhettä, vaan yhdessä on niin kovin kamalaa.

Olisi jo aika jonkun tutkijan sanoa ääneen, että isovanhempien tarjoama apu on jäänyt vaille kiitosta. Se huomataan vasta nyt, kun sitä ei voi saada.

Enpä muista täällä yhtään itkuista kirjoitusta siitä, miten lapsenlapsi kaipaa isovanhempaansa, kun ei saa yhtä paljon huomiota kuin serkut. Kai se sama lapsenlapsi kaipaa edelleen isovanhempaa, vaikka serkutkaan ei mummolaan pääse?

Oksettavaa että tälläiset ihmiset ovat itse lapsia tehneet.

Onneksi on korona, eikä tarvitse yhtään vinkuvaa isovanhempaa autella yhtään missään. Ostakoon palvelunsa muualta. Eipä tässä ruuhkavuosissa voimia oikein riitäkään, työn ja lasten- ja kodinhoidon yhdistämisessä on jo taakkaa kerrakseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapset on ihan normaalisti käyneet viikottain mummulassa, ovat välillä monta yötä peräkkäin. Isovanhemmat 70v.

Ja ennen kuin joku tulee rääkymään niin meillä isovanhemmat itse haluavat olla omien lasten lasten kanssa.

Tyhmä ja lyhytikäinen suku. Sitä saa mitä tilaa.

Sori vaan mutta edelleen ollaan kaikki terveitä. Koko vuoden ajan lapset on olleet isovanhempien kanssa tekemisissä, lähes joka päivä.

Ja meidän kylällä ei ole vieläkään koronaa.

.

.