Lue keskustelun säännöt.
Ihana korona - isovanhemmille vapaata lastenhoidosta!
10.05.2020 |
On tosiaan kuin lomaa, kun yli 70-vuotiaille iso-/isoisovanhemmille ei nyt tuoda lasten-/lastenlastenlapsia hoitoon vanhempien lähtiessä juhlimaan! Saavat vanhatkin elää vain omaa elämäänsä ilman turhaa painolastia!
Kommentit (211)
En ole koskaan ymmärtänyt tätä ehdollistamista joiltakin vanhemmilta, että isovanhemmat voi olla rakastavaiset ja hyvät,
vain jos he hoitavat lastenlapsiaan. En ymmärrä mikä logiikka siinä on?
Meillä on isovanhemmat hoitaneet lastenlapsia 3-5 kertaa, ehkä tunnin parin esim. kaupassa käynnin ajan, kun ovat jo yli 70v ja asuvat 350km päässä ja toiset 500km päässä ja isomummi on jo 96v.
Ja hoidon puutteesta huolimatta, meillä lapsilla on isovanhempiin erittäin läheiset ja lämpimät välit ja siitä kunnian otan meille vanhemmille, koska molemmat vanhemmat olemme halunneet tehdä olosuhteet, että isovanhempi-lapsenlapsi suhde on syntynyt ja se on kantanut läpi elämän.
Ja mielestäni vanhempien tehtävä on auuttaa/luoda läheisiä ihmissuhteita lapsen puolesta, ei siihen lapsi kykene, oli sitten isovanhemmat, kummit tai muut läheiset lapsen elämässä.
Ja lastenlapsien suhteet isovanhempiin on yleensä yhtä lämpimät ja rakastavaiset, kuin lapsen vanhemmilla on omiin vanhempiinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan hirveää luettavaa. Olin yksinhuoltajaäiti ja nyt jo mummi. Mikään ei ole parempaa kuin lapsenlapset ja kyllä haluan heidän kanssaan olla ja tehdä asioita, he ovat elämäni suola!
Naisen roolinhan kuuluukin olla sellainen. Naisen ihanin asia on ensin lapset ja sitten lapsenlapset. Isän ja papan elämään saa mahtua muutakin ihanaa ja ihanampaa. Mutta naiselle kuuluu se rooli, että ihaninta maailmassa kuolemaan asti on lastenhoito.
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt tätä ehdollistamista joiltakin vanhemmilta, että isovanhemmat voi olla rakastavaiset ja hyvät,
vain jos he hoitavat lastenlapsiaan. En ymmärrä mikä logiikka siinä on?Meillä on isovanhemmat hoitaneet lastenlapsia 3-5 kertaa, ehkä tunnin parin esim. kaupassa käynnin ajan, kun ovat jo yli 70v ja asuvat 350km päässä ja toiset 500km päässä ja isomummi on jo 96v.
Ja hoidon puutteesta huolimatta, meillä lapsilla on isovanhempiin erittäin läheiset ja lämpimät välit ja siitä kunnian otan meille vanhemmille, koska molemmat vanhemmat olemme halunneet tehdä olosuhteet, että isovanhempi-lapsenlapsi suhde on syntynyt ja se on kantanut läpi elämän.
Ja mielestäni vanhempien tehtävä on auuttaa/luoda läheisiä ihmissuhteita lapsen puolesta, ei siihen lapsi kykene, oli sitten isovanhemmat, kummit tai muut läheiset lapsen elämässä.
Ja lastenlapsien suhteet isovanhempiin on yleensä yhtä lämpimät ja rakastavaiset, kuin lapsen vanhemmilla on omiin vanhempiinsa.
Miten suhde on syntynyt ja pysynyt noin läheisenä välimatkasta huolimatta? Meillä myös pitkä välimatka, jota isovanhemmat eivät ole halunneet kulkea. Meidän kulkemistamme rajoittavat työt, he terveitä eläkeläisiä. He halusivat luoda suhdetta puhelimitse ja skypellä. Ei meidän taaperot ymmärtäneet, mistä on kyse, tai että ruudulla mössöksi pikselöityvä naama on jokin mummo. Sama puhelimessa, kovasti ujostutti, eivät halunneet puhua tai osanneetkaan kommentoida isovanhempien lomailu- ja golf-juttuja.
Tulos on se, ettei välejä käytännössä ole, kun lapsista tuli teinejä. He olisivat tarvinneet mummun ja ukin sylin, yhteisiä hetkiä puistossa, iltasatuja... Kasvokkaista, elävää vuorovaikutusta. Siksi kiinnostaa kuulla, miten on voitu luoda niin läheinen suhde ilman, että isovanhemmat ja lapsenlapsi tapaavat suht usein. Kolme tuntia yhteistä aikaa isovanhemman kanssa koko lapsuuden aikana ei voi riittää siihen mitenkään.
Tässä juuri seuraan naapurissa tällaista tilannetta. Leskimummo on hoitanut lapsenlapsia viikonloput ja kesälomansa. Nyt mummo on dementoitunut ja kotipalvelu käy. Lapsenlapsia ei ole näkynyt vuosikausiin mummoa katsomassa, eikä kyllä taida lapsillakaan kiinnostaa. Me naapurit pidämme leskimummosta huolta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan hirveää luettavaa. Olin yksinhuoltajaäiti ja nyt jo mummi. Mikään ei ole parempaa kuin lapsenlapset ja kyllä haluan heidän kanssaan olla ja tehdä asioita, he ovat elämäni suola!
Naisen roolinhan kuuluukin olla sellainen. Naisen ihanin asia on ensin lapset ja sitten lapsenlapset. Isän ja papan elämään saa mahtua muutakin ihanaa ja ihanampaa. Mutta naiselle kuuluu se rooli, että ihaninta maailmassa kuolemaan asti on lastenhoito.
Tämä on musta ihan järkyttävää. Naiset haukkuvat, syyllistävät, vaativat ja velvoittavat, keitäpäs muita kuin toisia naisia. Kukaan ei vielä 2020 huutele vaarien ja ukkien hoitovelvoitteen perään, kai se riittää, että käyvät kerran kalassa. En ole mitenkään innostunut lapsenlapsista, jos se tietää vain toista kierrosta lapsenhoitovaateita toistensa perään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt tätä ehdollistamista joiltakin vanhemmilta, että isovanhemmat voi olla rakastavaiset ja hyvät,
vain jos he hoitavat lastenlapsiaan. En ymmärrä mikä logiikka siinä on?Meillä on isovanhemmat hoitaneet lastenlapsia 3-5 kertaa, ehkä tunnin parin esim. kaupassa käynnin ajan, kun ovat jo yli 70v ja asuvat 350km päässä ja toiset 500km päässä ja isomummi on jo 96v.
Ja hoidon puutteesta huolimatta, meillä lapsilla on isovanhempiin erittäin läheiset ja lämpimät välit ja siitä kunnian otan meille vanhemmille, koska molemmat vanhemmat olemme halunneet tehdä olosuhteet, että isovanhempi-lapsenlapsi suhde on syntynyt ja se on kantanut läpi elämän.
Ja mielestäni vanhempien tehtävä on auuttaa/luoda läheisiä ihmissuhteita lapsen puolesta, ei siihen lapsi kykene, oli sitten isovanhemmat, kummit tai muut läheiset lapsen elämässä.
Ja lastenlapsien suhteet isovanhempiin on yleensä yhtä lämpimät ja rakastavaiset, kuin lapsen vanhemmilla on omiin vanhempiinsa.
Miten suhde on syntynyt ja pysynyt noin läheisenä välimatkasta huolimatta? Meillä myös pitkä välimatka, jota isovanhemmat eivät ole halunneet kulkea. Meidän kulkemistamme rajoittavat työt, he terveitä eläkeläisiä. He halusivat luoda suhdetta puhelimitse ja skypellä. Ei meidän taaperot ymmärtäneet, mistä on kyse, tai että ruudulla mössöksi pikselöityvä naama on jokin mummo. Sama puhelimessa, kovasti ujostutti, eivät halunneet puhua tai osanneetkaan kommentoida isovanhempien lomailu- ja golf-juttuja.
Tulos on se, ettei välejä käytännössä ole, kun lapsista tuli teinejä. He olisivat tarvinneet mummun ja ukin sylin, yhteisiä hetkiä puistossa, iltasatuja... Kasvokkaista, elävää vuorovaikutusta. Siksi kiinnostaa kuulla, miten on voitu luoda niin läheinen suhde ilman, että isovanhemmat ja lapsenlapsi tapaavat suht usein. Kolme tuntia yhteistä aikaa isovanhemman kanssa koko lapsuuden aikana ei voi riittää siihen mitenkään.
Olen eri, mutta meillä me nuoremmat ollaan oltu ne jotka reissaa. Niin oli myös mun lapsuudessani, vanhempani pakkasivat meidät lapset autoon ja matkustettiin isovanhempien luo. Ja kyllä, myös he kävivät töissä ja tuon ajan autot ja tiet olivat huonompia kuin nykyiset.
Eli rehellisesti sanottuna pidän outona tätä nykymenoa, jossa työt estää ja eläkeläisten pitäisi reissata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan hirveää luettavaa. Olin yksinhuoltajaäiti ja nyt jo mummi. Mikään ei ole parempaa kuin lapsenlapset ja kyllä haluan heidän kanssaan olla ja tehdä asioita, he ovat elämäni suola!
Naisen roolinhan kuuluukin olla sellainen. Naisen ihanin asia on ensin lapset ja sitten lapsenlapset. Isän ja papan elämään saa mahtua muutakin ihanaa ja ihanampaa. Mutta naiselle kuuluu se rooli, että ihaninta maailmassa kuolemaan asti on lastenhoito.
Tämä on musta ihan järkyttävää. Naiset haukkuvat, syyllistävät, vaativat ja velvoittavat, keitäpäs muita kuin toisia naisia. Kukaan ei vielä 2020 huutele vaarien ja ukkien hoitovelvoitteen perään, kai se riittää, että käyvät kerran kalassa. En ole mitenkään innostunut lapsenlapsista, jos se tietää vain toista kierrosta lapsenhoitovaateita toistensa perään.
Oletin, että tuo oli sarkasmia. Mua ainakin nauratti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt tätä ehdollistamista joiltakin vanhemmilta, että isovanhemmat voi olla rakastavaiset ja hyvät,
vain jos he hoitavat lastenlapsiaan. En ymmärrä mikä logiikka siinä on?Meillä on isovanhemmat hoitaneet lastenlapsia 3-5 kertaa, ehkä tunnin parin esim. kaupassa käynnin ajan, kun ovat jo yli 70v ja asuvat 350km päässä ja toiset 500km päässä ja isomummi on jo 96v.
Ja hoidon puutteesta huolimatta, meillä lapsilla on isovanhempiin erittäin läheiset ja lämpimät välit ja siitä kunnian otan meille vanhemmille, koska molemmat vanhemmat olemme halunneet tehdä olosuhteet, että isovanhempi-lapsenlapsi suhde on syntynyt ja se on kantanut läpi elämän.
Ja mielestäni vanhempien tehtävä on auuttaa/luoda läheisiä ihmissuhteita lapsen puolesta, ei siihen lapsi kykene, oli sitten isovanhemmat, kummit tai muut läheiset lapsen elämässä.
Ja lastenlapsien suhteet isovanhempiin on yleensä yhtä lämpimät ja rakastavaiset, kuin lapsen vanhemmilla on omiin vanhempiinsa.
Miten suhde on syntynyt ja pysynyt noin läheisenä välimatkasta huolimatta? Meillä myös pitkä välimatka, jota isovanhemmat eivät ole halunneet kulkea. Meidän kulkemistamme rajoittavat työt, he terveitä eläkeläisiä. He halusivat luoda suhdetta puhelimitse ja skypellä. Ei meidän taaperot ymmärtäneet, mistä on kyse, tai että ruudulla mössöksi pikselöityvä naama on jokin mummo. Sama puhelimessa, kovasti ujostutti, eivät halunneet puhua tai osanneetkaan kommentoida isovanhempien lomailu- ja golf-juttuja.
Tulos on se, ettei välejä käytännössä ole, kun lapsista tuli teinejä. He olisivat tarvinneet mummun ja ukin sylin, yhteisiä hetkiä puistossa, iltasatuja... Kasvokkaista, elävää vuorovaikutusta. Siksi kiinnostaa kuulla, miten on voitu luoda niin läheinen suhde ilman, että isovanhemmat ja lapsenlapsi tapaavat suht usein. Kolme tuntia yhteistä aikaa isovanhemman kanssa koko lapsuuden aikana ei voi riittää siihen mitenkään.
Olen eri, mutta meillä me nuoremmat ollaan oltu ne jotka reissaa. Niin oli myös mun lapsuudessani, vanhempani pakkasivat meidät lapset autoon ja matkustettiin isovanhempien luo. Ja kyllä, myös he kävivät töissä ja tuon ajan autot ja tiet olivat huonompia kuin nykyiset.
Eli rehellisesti sanottuna pidän outona tätä nykymenoa, jossa työt estää ja eläkeläisten pitäisi reissata.
Moikka mummu, sinäkin olet löytänyt palstalle. :D Nousepa onnikkaan ja vieraile vuorostasi lapsenlapsien luona ikuisen syyllistämisen sijaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan hirveää luettavaa. Olin yksinhuoltajaäiti ja nyt jo mummi. Mikään ei ole parempaa kuin lapsenlapset ja kyllä haluan heidän kanssaan olla ja tehdä asioita, he ovat elämäni suola!
Naisen roolinhan kuuluukin olla sellainen. Naisen ihanin asia on ensin lapset ja sitten lapsenlapset. Isän ja papan elämään saa mahtua muutakin ihanaa ja ihanampaa. Mutta naiselle kuuluu se rooli, että ihaninta maailmassa kuolemaan asti on lastenhoito.
Tämä on musta ihan järkyttävää. Naiset haukkuvat, syyllistävät, vaativat ja velvoittavat, keitäpäs muita kuin toisia naisia. Kukaan ei vielä 2020 huutele vaarien ja ukkien hoitovelvoitteen perään, kai se riittää, että käyvät kerran kalassa. En ole mitenkään innostunut lapsenlapsista, jos se tietää vain toista kierrosta lapsenhoitovaateita toistensa perään.
Oletin, että tuo oli sarkasmia. Mua ainakin nauratti.
Voihan se ollakin. On siinä silti totuuden siemen. Mummu sitä ja mummu tätä, vaariltahan ei voi mitään ilmeisesti edes odottaa vieläkään. Yleistystä, joo, mutta pännii jo valmiiksi pelkkä riskin olemassaolo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt tätä ehdollistamista joiltakin vanhemmilta, että isovanhemmat voi olla rakastavaiset ja hyvät,
vain jos he hoitavat lastenlapsiaan. En ymmärrä mikä logiikka siinä on?Meillä on isovanhemmat hoitaneet lastenlapsia 3-5 kertaa, ehkä tunnin parin esim. kaupassa käynnin ajan, kun ovat jo yli 70v ja asuvat 350km päässä ja toiset 500km päässä ja isomummi on jo 96v.
Ja hoidon puutteesta huolimatta, meillä lapsilla on isovanhempiin erittäin läheiset ja lämpimät välit ja siitä kunnian otan meille vanhemmille, koska molemmat vanhemmat olemme halunneet tehdä olosuhteet, että isovanhempi-lapsenlapsi suhde on syntynyt ja se on kantanut läpi elämän.
Ja mielestäni vanhempien tehtävä on auuttaa/luoda läheisiä ihmissuhteita lapsen puolesta, ei siihen lapsi kykene, oli sitten isovanhemmat, kummit tai muut läheiset lapsen elämässä.
Ja lastenlapsien suhteet isovanhempiin on yleensä yhtä lämpimät ja rakastavaiset, kuin lapsen vanhemmilla on omiin vanhempiinsa.
Miten suhde on syntynyt ja pysynyt noin läheisenä välimatkasta huolimatta? Meillä myös pitkä välimatka, jota isovanhemmat eivät ole halunneet kulkea. Meidän kulkemistamme rajoittavat työt, he terveitä eläkeläisiä. He halusivat luoda suhdetta puhelimitse ja skypellä. Ei meidän taaperot ymmärtäneet, mistä on kyse, tai että ruudulla mössöksi pikselöityvä naama on jokin mummo. Sama puhelimessa, kovasti ujostutti, eivät halunneet puhua tai osanneetkaan kommentoida isovanhempien lomailu- ja golf-juttuja.
Tulos on se, ettei välejä käytännössä ole, kun lapsista tuli teinejä. He olisivat tarvinneet mummun ja ukin sylin, yhteisiä hetkiä puistossa, iltasatuja... Kasvokkaista, elävää vuorovaikutusta. Siksi kiinnostaa kuulla, miten on voitu luoda niin läheinen suhde ilman, että isovanhemmat ja lapsenlapsi tapaavat suht usein. Kolme tuntia yhteistä aikaa isovanhemman kanssa koko lapsuuden aikana ei voi riittää siihen mitenkään.
Olen eri, mutta meillä me nuoremmat ollaan oltu ne jotka reissaa. Niin oli myös mun lapsuudessani, vanhempani pakkasivat meidät lapset autoon ja matkustettiin isovanhempien luo. Ja kyllä, myös he kävivät töissä ja tuon ajan autot ja tiet olivat huonompia kuin nykyiset.
Eli rehellisesti sanottuna pidän outona tätä nykymenoa, jossa työt estää ja eläkeläisten pitäisi reissata.
Moikka mummu, sinäkin olet löytänyt palstalle. :D Nousepa onnikkaan ja vieraile vuorostasi lapsenlapsien luona ikuisen syyllistämisen sijaan.
Sori, en ole mummisi, en vielä kenenkään mummi. Mutta kyllä se sun mummisi taitaa olla oikeassa. Nuori ihminen, nouse itse onnikkaan, bussiin , dösään tai vaikka linjuriautoon.
Oma valinta, niin maksa kuin petaa kirjoitti:
Me emme ole pyytäneet apua enää moneen vuoteen, kun huomasimme ettei isovanhempia oikein kiinnosta. Korona-aika ei siis ole vaikuttanut mitenkään. Isovanhemmat voivat jatkaa rentoutumistaan yksin ja rauhassa kuten ennenkin. Harmi vain että välit lapsenlapsiin (kaikki alle 10v) ovat jääneet etäisiksi, vaikka lähellä asutaankin.
Nyt isovanhemmat vielä ”nuoria”, noin 7-kymppisiä, mutta voisi kuvitella että 10 tai 20 vuoden kuluttua olisi kiva jos olisi niitä läheisiä ketkä kävisivät kahvilla. Mutta ehkä niitä löytyy mummodiskoista, en usko että etäiseksi jääneitä lapsenlapsia kiinnostaa.
Miksi niitä isovanhempia täytyy vain nähdä kun tarvitsee apua? Me nähdään yhdessä isovanhempia joka viikko. Kerrat kun lapset ovat olleet yksin isovanhempien hoidossa voi laskea kahdella kädellä. En koe, että tarvitsemme apua ja on kivaa kun lapset ja isovanhemmat ovat läheisiä ja näkevät usein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oma valinta, niin maksa kuin petaa kirjoitti:
Me emme ole pyytäneet apua enää moneen vuoteen, kun huomasimme ettei isovanhempia oikein kiinnosta. Korona-aika ei siis ole vaikuttanut mitenkään. Isovanhemmat voivat jatkaa rentoutumistaan yksin ja rauhassa kuten ennenkin. Harmi vain että välit lapsenlapsiin (kaikki alle 10v) ovat jääneet etäisiksi, vaikka lähellä asutaankin.
Nyt isovanhemmat vielä ”nuoria”, noin 7-kymppisiä, mutta voisi kuvitella että 10 tai 20 vuoden kuluttua olisi kiva jos olisi niitä läheisiä ketkä kävisivät kahvilla. Mutta ehkä niitä löytyy mummodiskoista, en usko että etäiseksi jääneitä lapsenlapsia kiinnostaa.
Miksi niitä isovanhempia täytyy vain nähdä kun tarvitsee apua? Me nähdään yhdessä isovanhempia joka viikko. Kerrat kun lapset ovat olleet yksin isovanhempien hoidossa voi laskea kahdella kädellä. En koe, että tarvitsemme apua ja on kivaa kun lapset ja isovanhemmat ovat läheisiä ja näkevät usein.
Et koe, että tarvitsette hoitoapua, mutta kuitenkin isovanhemmat hoitavat lapsianne. Ok.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma valinta, niin maksa kuin petaa kirjoitti:
Me emme ole pyytäneet apua enää moneen vuoteen, kun huomasimme ettei isovanhempia oikein kiinnosta. Korona-aika ei siis ole vaikuttanut mitenkään. Isovanhemmat voivat jatkaa rentoutumistaan yksin ja rauhassa kuten ennenkin. Harmi vain että välit lapsenlapsiin (kaikki alle 10v) ovat jääneet etäisiksi, vaikka lähellä asutaankin.
Nyt isovanhemmat vielä ”nuoria”, noin 7-kymppisiä, mutta voisi kuvitella että 10 tai 20 vuoden kuluttua olisi kiva jos olisi niitä läheisiä ketkä kävisivät kahvilla. Mutta ehkä niitä löytyy mummodiskoista, en usko että etäiseksi jääneitä lapsenlapsia kiinnostaa.
Miksi niitä isovanhempia täytyy vain nähdä kun tarvitsee apua? Me nähdään yhdessä isovanhempia joka viikko. Kerrat kun lapset ovat olleet yksin isovanhempien hoidossa voi laskea kahdella kädellä. En koe, että tarvitsemme apua ja on kivaa kun lapset ja isovanhemmat ovat läheisiä ja näkevät usein.
Et koe, että tarvitsette hoitoapua, mutta kuitenkin isovanhemmat hoitavat lapsianne. Ok.
Niin muutaman kerran, joista yli puolet sellaisia kertoja kun ovat itse ehdottaneet, että voivat ottaa lapset ja vieneet heitä kulttuuritapahtumiin jne. Miksi tehdä lapsia jos tarvitsee niiden hoitoon koko ajan säännöllistä apua ulkopuolisilta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näissä ketjuissa aina, siis aina, tulevat saarnaamaan ne jotka SAAVAT apua ja huomiota isovanhemmilta juurikin sitä että ”ei ole isovanhempien velvollisuus auttaa”. Helppo saarnata kun itse saa apua ja rakkautta.
Nämä ei ymmärrä että tässä ketjussa on puhuttu täysin välinpitämättömistä isovanhemmista ja minusta on ihan oikeus olla katkera jos isovanhemmat ei viitsi edes koskaan lapsia tavata. Ei tarvitse hoitaa, en sitä mieltä ole itsekään, mutta pitäisi VÄLITTÄÄ. Erittäin monet ei välitä, ei huomioi, siis yhtään.
Todella varmaan turhauttavaa tällaisten saada sormi pystyssä annettu saarna ”ei isovanhempien tartte hoitaa mutta meillä ne hoitaa tosi paljon”.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan hirveää luettavaa. Olin yksinhuoltajaäiti ja nyt jo mummi. Mikään ei ole parempaa kuin lapsenlapset ja kyllä haluan heidän kanssaan olla ja tehdä asioita, he ovat elämäni suola!
Naisen roolinhan kuuluukin olla sellainen. Naisen ihanin asia on ensin lapset ja sitten lapsenlapset. Isän ja papan elämään saa mahtua muutakin ihanaa ja ihanampaa. Mutta naiselle kuuluu se rooli, että ihaninta maailmassa kuolemaan asti on lastenhoito.
Tämä on musta ihan järkyttävää. Naiset haukkuvat, syyllistävät, vaativat ja velvoittavat, keitäpäs muita kuin toisia naisia. Kukaan ei vielä 2020 huutele vaarien ja ukkien hoitovelvoitteen perään, kai se riittää, että käyvät kerran kalassa. En ole mitenkään innostunut lapsenlapsista, jos se tietää vain toista kierrosta lapsenhoitovaateita toistensa perään.
Samaa mieltä näin mummoikäisenä. Missä on lapsen isät ja isoisät?
Ja vaikka eletään vuotta 2020, naisen elämä tulee olla jo pienestä tytöstä alkaen raskas ja työntäyteinen. Ja tämä ihannointi ja velvoite vielä monen naisen naisen suulla.
Jo päiväkodissa ja koulussa vaaditaan pieniltä tutöiltä kiltteyttä ja toisen auttamista, samoin kotona kotitöissä ja sitten kun perustat perheen, vastuu kotitöistä ja lastenhoidosta jää naisten harteille suurimmaksi osaksi, työelämä vaatii oman uhrauksensa, olethan nainen, autat heikompiosaisia ja lista loputon.
Ja jos selviät tästä kaikesta ja pääset eläkkeelle, sitten tulee lastenlapsien hoito ja yökyläilyt, lasten pesut ja iltasadut ja teet miten päin tahansa, mikään ei ole riitävästi ja kylliksi.
Sinä sivussa yrität hoitaa naapurin mummot, iäkkäät vanhemmat ja appivanhemmat.
Siinä vierellä äksyilee vielä ikääntyvä ja sairasteleva puoliso ja tietysti nainen on hänen omaishoitajansa kuolemaansa saakka.
Mutta milloin naisella on lupa elää itselleen ja haluamaansa elämää, ilman muiden naisten ulkopuolisia paineita ja vaatimuksia, kun teki nainen mitä tahansa, mikään ei ole riittävästi ja kylliksi ja hyvin. Oli kysymys sitten hoivasta, auttamisesta, ulkonäöstä, painosta tai mistä tahansa.
Surullista kuunneltavaa on monen vanhan naisen tarina vanhainkodissa, kun elämä on ollut raskas ja työntäyteinen, ettei edes kirjaa ollut aikaa lukea ja nyt kun sitä aikaa olisi, niin näkökyky on mennyt ja työstä nivelet kuluneet. Ja eikä siellä suvun ilolaulantaa ja ylistämistä hyvyydestä kuulu.
Ja tätä vielä naiset jaksavat ihannoida!
Ihanko oikeasti?
Vierailija kirjoitti:
Näissä ketjuissa aina, siis aina, tulevat saarnaamaan ne jotka SAAVAT apua ja huomiota isovanhemmilta juurikin sitä että ”ei ole isovanhempien velvollisuus auttaa”. Helppo saarnata kun itse saa apua ja rakkautta.
Nämä ei ymmärrä että tässä ketjussa on puhuttu täysin välinpitämättömistä isovanhemmista ja minusta on ihan oikeus olla katkera jos isovanhemmat ei viitsi edes koskaan lapsia tavata. Ei tarvitse hoitaa, en sitä mieltä ole itsekään, mutta pitäisi VÄLITTÄÄ. Erittäin monet ei välitä, ei huomioi, siis yhtään.
Todella varmaan turhauttavaa tällaisten saada sormi pystyssä annettu saarna ”ei isovanhempien tartte hoitaa mutta meillä ne hoitaa tosi paljon”.
Lapsia ei kannata saada, jos on noin traumatisoitunut omasta lapsuudestaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan hirveää luettavaa. Olin yksinhuoltajaäiti ja nyt jo mummi. Mikään ei ole parempaa kuin lapsenlapset ja kyllä haluan heidän kanssaan olla ja tehdä asioita, he ovat elämäni suola!
Naisen roolinhan kuuluukin olla sellainen. Naisen ihanin asia on ensin lapset ja sitten lapsenlapset. Isän ja papan elämään saa mahtua muutakin ihanaa ja ihanampaa. Mutta naiselle kuuluu se rooli, että ihaninta maailmassa kuolemaan asti on lastenhoito.
Tämä on musta ihan järkyttävää. Naiset haukkuvat, syyllistävät, vaativat ja velvoittavat, keitäpäs muita kuin toisia naisia. Kukaan ei vielä 2020 huutele vaarien ja ukkien hoitovelvoitteen perään, kai se riittää, että käyvät kerran kalassa. En ole mitenkään innostunut lapsenlapsista, jos se tietää vain toista kierrosta lapsenhoitovaateita toistensa perään.
Samaa mieltä näin mummoikäisenä. Missä on lapsen isät ja isoisät?
Ja vaikka eletään vuotta 2020, naisen elämä tulee olla jo pienestä tytöstä alkaen raskas ja työntäyteinen. Ja tämä ihannointi ja velvoite vielä monen naisen naisen suulla.
Jo päiväkodissa ja koulussa vaaditaan pieniltä tutöiltä kiltteyttä ja toisen auttamista, samoin kotona kotitöissä ja sitten kun perustat perheen, vastuu kotitöistä ja lastenhoidosta jää naisten harteille suurimmaksi osaksi, työelämä vaatii oman uhrauksensa, olethan nainen, autat heikompiosaisia ja lista loputon.
Ja jos selviät tästä kaikesta ja pääset eläkkeelle, sitten tulee lastenlapsien hoito ja yökyläilyt, lasten pesut ja iltasadut ja teet miten päin tahansa, mikään ei ole riitävästi ja kylliksi.
Sinä sivussa yrität hoitaa naapurin mummot, iäkkäät vanhemmat ja appivanhemmat.
Siinä vierellä äksyilee vielä ikääntyvä ja sairasteleva puoliso ja tietysti nainen on hänen omaishoitajansa kuolemaansa saakka.Mutta milloin naisella on lupa elää itselleen ja haluamaansa elämää, ilman muiden naisten ulkopuolisia paineita ja vaatimuksia, kun teki nainen mitä tahansa, mikään ei ole riittävästi ja kylliksi ja hyvin. Oli kysymys sitten hoivasta, auttamisesta, ulkonäöstä, painosta tai mistä tahansa.
Surullista kuunneltavaa on monen vanhan naisen tarina vanhainkodissa, kun elämä on ollut raskas ja työntäyteinen, ettei edes kirjaa ollut aikaa lukea ja nyt kun sitä aikaa olisi, niin näkökyky on mennyt ja työstä nivelet kuluneet. Ja eikä siellä suvun ilolaulantaa ja ylistämistä hyvyydestä kuulu.
Ja tätä vielä naiset jaksavat ihannoida!
Ihanko oikeasti?
No mulla on sellaiset vanhemmat, jotka oli rakkaudettomat ja ilkeät ja hylkäsivät lapsensa oikeastaan täysin lapsen muuttaessa kotoa.
Mulle on omat lapset tärkeintä kaikessa, ja koska olen elänyt koko aikuiselämän ilman vanhempien tukea, aion auttaa ja tukea omia lapsiani.
Minulle (huomaa että puhun vain omasta puolesta) on elämäni tärkein asia ja täyttymys auttaa ja rakastaa lapsiani ja hoitaa ja rakastaa tulevia lapsenlapsiani. Mikään muu ei mulle ole niin tärkeää kuin rakastaa ja näyttää se.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näissä ketjuissa aina, siis aina, tulevat saarnaamaan ne jotka SAAVAT apua ja huomiota isovanhemmilta juurikin sitä että ”ei ole isovanhempien velvollisuus auttaa”. Helppo saarnata kun itse saa apua ja rakkautta.
Nämä ei ymmärrä että tässä ketjussa on puhuttu täysin välinpitämättömistä isovanhemmista ja minusta on ihan oikeus olla katkera jos isovanhemmat ei viitsi edes koskaan lapsia tavata. Ei tarvitse hoitaa, en sitä mieltä ole itsekään, mutta pitäisi VÄLITTÄÄ. Erittäin monet ei välitä, ei huomioi, siis yhtään.
Todella varmaan turhauttavaa tällaisten saada sormi pystyssä annettu saarna ”ei isovanhempien tartte hoitaa mutta meillä ne hoitaa tosi paljon”.Lapsia ei kannata saada, jos on noin traumatisoitunut omasta lapsuudestaan.
Sulla on kulunut vanha vitsi. Ei se ole mitään traumaa jos on surullinen ja pettynyt vanhempiinsa. Olet oppinut kivan muotisanan jota voi viljellä muka nokkelana.
Huonon lapsuuden kokenut on usein erittäin hyvä vanhempi joka kaikin tavoin antaa hyvän lapsuuden lapsilleen. Koska tietää niin hyvin miltä se huono vanhemmuus tuntuu.
Tämä trauma-haukkuja tässä on ketjun hullu spämmääjä. Mitä ilmeisimmin syyllisyydentuntoinen kylmä isovanhempi.
On tietysti useita, mutta tuon spämmääjän uskon olevan yksi ja sama henkilö.