Uransa flopanneet akateemiset, jaetaan kokemuksemme!

Vierailija kirjoitti:

No minä olen flopannut täysin. Minulle oli tosi tärkeää päästä yliopistoon, vaikken ole kovinkaan kunnianhimoinen. Odotin siltä opiskelulta tosi paljon ja kyllähän ne asiat kiinnostivatkin. Olin kuitenkin jotenkin aloitekyvytön, olin tottunut vain ajelehtimaan mukana, enkä ollut ikinä ajatellutkaan, että mitään tavoitteita on tapana asettaa. Silloin ei ollut mitään uraohjaustakaan kuten ehkä nykyisin. Tajusin olevani matkalla yläkoulun opettajaksi, mikä minulle, entiselle koulukiusatulle, olisi ollut painajaismainen homma. Niinpä olen ollut kotiäitinä, mikä on toisaalta ollut hienoa, mutta hävettää, että olen tuhlannut yhteiskunnan varoja haahuilemalla yliopistolla. En edelleenkään voi sanoa, että menin opiskelemaan sillä tavalla väärää alaa, etteikö se olisi kiinnostanut, mutta olisinpa nyt edes tosissani tähdännyt sitten tutkijaksi.

Jos et halua opettajaksi, niin ei kannatakaan ryhtyä. Ei ole kuitenkaan mielestäni hyvä torjua ammattia siksi, että on itse joutunut kiusatuksi. Minusta opettajiksi tarvitaan juuri heitä, jotka ovat kokeneet kiusaamista. Liian paljon opettajiksi hakeutuu suosittuja tyttöjä, jotka taitavat sosiaaliseen pelin ja työllistyvät suhteillaan nopsasti valmistumisen jälkeen. Tiedän näitä. Moni tarttuu innolla projekteihin opetustyön lisäksi ja on jopa koulun nimettynä vastuuhenkilönä kiusaamisen vastaisessa toiminnassa, mutta on itse ollut kiusaaja vielä yliopistossa.

Omat auskukaverini kiusasivat didaktikkoamme, pyrskähtelivät hänen luennoillaan nauruun koska levittivät Whatsapp-ryhmässä pilakuvia ja meemejä hänestä. Ja näistä tyypeistä tuli opettajia! Jokainen heistä oli tomerasti kiusaamista vastaan virallisesti, mutta ei tunnistanut itsessään taipumusta syrjiä erilaisia ihmisiä ja pilailla näiden kustannuksella.

Entisellä kiusatulla on erilaista herkkyyttä nähdä kiusaaminen, vaikka hän ei paistattelisikaan luottamustehtävissä ja työryhmissä ja vetäisi kivakoulu-hankkeita. Toivon, että kaltaisiasi kiusatuita löytää tiensä opettajaksi, sillä teitä tarvitaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä monet ovat ilmeisesti kuitenkin töissä ja palkalla. Pitäisi puhua paljon enemmän akateemisesta (pitkäaikais)työttömyydestä. 

Toisaalta pitkät opinnot ja yhteiskunnan resurssit menevät hukkaan, jos ei pääse koulutusta vastaaviin töihin. Ja turhauttaahan se, jos kokee, ettei ole päässyt sellaisiin töihin, joihin on halunnut. Mutta ihan totta on, että akateemisesta työttömyydestä pitäisi puhua enemmän.

Koulutuksesta yleensäkin pitäisi puhua Suomessa enemmän, ja purkaa myyttejä ja purkaa myös akateemisen koulutuksen vaatimusta joihinkin tehtäviin. Tosiasiallisesti varmaan 80% maistereista on ylikoulutettuja työtehtäviinsä, se on Suomen virtahepo olohuoneessa. 

t. mies38 jolla itselläkin maisteripaikka löytyy vaikka gradu puuttuu kun töiltä ei ehdi, ja syy maisteriopintoihin se, että naiset halveksuu amk-miehiä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko ”se ala”, johon täällä vihjataan, viestintä tai markkinointi?

Ei ole. Ja niitä aloja on kaksi, sukulaisia keskenään. En viitsi ryhtyä esittelemään kumpaakaan, koska niillä, joilla ei ole niistä omakohtaista tietoa, on useimmiten niin paljon häkellyttävän vahvoja harhaluuloja, etten jaksa ryhtyä vääntämään siitä asiasta. Ei kannata ryhtyä arvailemaan.

t. En muista numeroani, jota käytin aiemmin. Varmistusnumeroksi tuli kuitenkin 666. :)

Ei sun tarvitse ruveta vääntämään kenenkään kanssa:) Kerro vaan ne alat.

En kerro. Samoilla aloilla olevat tunnistavat kyllä tilanteen - ja siitä keskustellaan ihan muualla - eikä muilla olekaan väliä.

t. 666

Missäs asiasta voi keskustella? Voisitko edes sen kertoa? Miksi kuvittelet, että samoilla aloilla olevat tunnistavat tilanteen? Voihan muillakin aloilla olla vastaavanlainen tilanne, mutta et vain ole tietoinen siitä.

Miksi siitä pitäisi keskustella? Voi toki olla aloja, joilla on samantapainen tilanne, mutta mitä se tähän kuuluu? Vanhastaan tiedän, että alkaa järjetön jankkaaminen ja v***uilu, joten saat nyt olla kiltisti tietämättä.

t. 666

Jos kommunikaatiotaitosi ovat tätä luokkaa niin taidankin tietää miksi et ole pärjännyt.

Juuri tässä on loistava esimerkki siitä v***ilusta ja jankkaamisesta. Kiitos tästä. Tähän on hyvä lopettaa, ennen kuin alkaa loputon toissijaisiin pikkuasioihin puuttuminen ja tietämätön, mutta ah niin kärkäs neuvominen. :)

t. 666

Lasketaanko pelkkä maisteri akateemiseksi enää nykyään?

No, oma ura on melkoinen floppi. Opiskeluaikoina omalta alalta pyyhkiytyi noin kolmannes työpaikoista pois. Uskomattomalla onnenpotkulla sain kuitenkin uran alkuun ja perustin nuoruuden uskossa oman toiminimen.

Nyt, 9 vuotta myöhemmin, saan käteen noin 1500 e/kk. Eläkettä on kertynyt hieman yli 120 e. Palkkioni ei tule koskaan nousemaan, vaan kilpailun ja digitalisaation myötä vain laskemaan. Työn luonne tulee myös muuttumaan digitalisaation myötä äärimmäisen epäkiinnostavaksi.

Kunnon lomaa en ole yrittäjäaikoina pitänyt, ehkä muutaman viikon vähän vapaammalla vuodessa. Olen aika loppu. Voimia ei ole uuden oppimiseen, eikä minua myöskään kiinnosta enää mikään.

Kun työt lopulta loppuvat kokonaan noin 5-10 vuoden kuluessa, ajan toiminimen alas ja elän tukien varassa loppuelämäni, paitsi jos sattuu löytymään jotain helppoa työtä, johon otetaan kehäraakki, joka ei sopeudu työyhteisöihin eikä normaalitahtiseen työelämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä monet ovat ilmeisesti kuitenkin töissä ja palkalla. Pitäisi puhua paljon enemmän akateemisesta (pitkäaikais)työttömyydestä. 

Toisaalta pitkät opinnot ja yhteiskunnan resurssit menevät hukkaan, jos ei pääse koulutusta vastaaviin töihin. Ja turhauttaahan se, jos kokee, ettei ole päässyt sellaisiin töihin, joihin on halunnut. Mutta ihan totta on, että akateemisesta työttömyydestä pitäisi puhua enemmän.

Koulutuksesta yleensäkin pitäisi puhua Suomessa enemmän, ja purkaa myyttejä ja purkaa myös akateemisen koulutuksen vaatimusta joihinkin tehtäviin. Tosiasiallisesti varmaan 80% maistereista on ylikoulutettuja työtehtäviinsä, se on Suomen virtahepo olohuoneessa. 

t. mies38 jolla itselläkin maisteripaikka löytyy vaikka gradu puuttuu kun töiltä ei ehdi, ja syy maisteriopintoihin se, että naiset halveksuu amk-miehiä

Selvennä hieman nimimerkkiäsi. Mikä on maisteripaikka? Miksi vertaat itseäsi AMK-miehiin? Vai oletko AMK-mies?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valmistuin yliopistosta alalle, jolla on hyvä työllisyys, mutta lähes kaikki työt ovat ns. julkisen puolen naisten hommia. Rakastan työtäni tosi paljon, mutta urani on tähän mennessä mennyt siihen, että käyn aina vuodesta viiteen vuoteen kuuntelemassa aivan järjetöntä veetuilua ja alistamista julkisen puolen organisaatioissa (esim. opetusala ja terveydenhuolto) ja keräilen sitten itseäni burn outin kautta puolesta vuodesta vuoteen ennen kuin jaksan taas lähteä seuraavaan linkoon. Nyt haaveilen vain siitä, että saisin joskus vielä mennä aamulla töihin ja tehdä työni ilman jatkuvaa sekoilua, organisaatiomuutoksia, huonoa ilmapiiriä, jatkuvasti kiristyviä resursseja, työyhteisössä laajalle levinneitä motivaatiopulmia ja työpaikkakiusaamista. Saikulla taas.

Jatkan vielä yön yli nukuttuani tätä pohdintaa. En olisi koskaan uskonut innokkaana vastavalmistuneena aikoinani, että mua ei tule kuormittamaan välillä erittäinkin emotionaalisesti raskaat työn sisällöt vaan tulen uupumaan siihen, että työpaikoilla on niin kauheaa. Ei olisi tullut mieleenkään, että tässä käy näin. Jotenkin aivan uskomatonta, että ollaan tässä pisteessä nyt. Ei hajuakaan, kuinka tästä eteenpäin. Onks te-toimistossa tai jossain jotain psykologeja, jotka osaa tsempata tällaisesta yli? Pelottaa, oliko tämä burn out nyt jo se viimeinen. Ikää on 41.

Ymmärrän tilanteesi hyvin. Itse en ole akateeminen, vaan olen aina tehnyt suorittavaa työtä (äly olis riittäny muuhunkin mutta olen aina ollut huonoitsetuntoinen ja kunnianhimoton). Jokaista työpaikkaa olen vihannut kuin ruttoa.

Ongelma ei ole koskaan ollut työ itsessään, ei edes pskat työajat joita tehtaissa riittää vaan ne työolot. Aikuiset ihmiset on kuin lastentarhassa mutta hoitajat puuttuu pitämästä kuria. Tässä maassa on aivan käsittämätön määrä suoraansanottuna luonnevikaisia ihmisiä ja niiden nuoleskelijoita ja passaajia. Varskinkin naisten sosiaaliset taidot usein näyttää jääneen tuonne  yläasteikään, ja nämä saa kyllä miehetkin vedettyä mukaansa. Aina on joku kiusattavana ja savustettavana. Ja kun yhdestä on päästy eroon, kutina alkaa pian  uudestaan ja etsitään uusi kiusattava. Ihmisistä levitetään perättömiä juoruja ihan aikansa kuluksi, mitä älyttömämpi valhe sen parempi. 

Eräässä ERITTÄIN tunnetussa firmassa jossa löin tavaraa pakettiin, kaksi pikkupomoa ihan avoimesti keskenään jutteli miten he alkaa kiusaamaan yhtä työntekijää. Sattuipa asentaja kuulemaan näiden puheet ja olikin niin harvinaisen reipas mies että käveli työsuojeluvaltuutetun luo ja kertoi mitä oli kuullut. Tästä nousi melkoinen haloo! Pikkupomoista toinen siirrettiin eri vuoroon ja voi sitä parkua ja huutoa. Se oli näille kamala järkytys että heidän toiminnastaan tulikin seurauksia, sillä siihen ei oltu totuttu, kiusaaminen oli firman tapa ja asiallinen käytös oli pääosin tuntematonta. Mutta vieläkin muistelen hyvällä tuota asentajaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä monet ovat ilmeisesti kuitenkin töissä ja palkalla. Pitäisi puhua paljon enemmän akateemisesta (pitkäaikais)työttömyydestä. 

Toisaalta pitkät opinnot ja yhteiskunnan resurssit menevät hukkaan, jos ei pääse koulutusta vastaaviin töihin. Ja turhauttaahan se, jos kokee, ettei ole päässyt sellaisiin töihin, joihin on halunnut. Mutta ihan totta on, että akateemisesta työttömyydestä pitäisi puhua enemmän.

Koulutuksesta yleensäkin pitäisi puhua Suomessa enemmän, ja purkaa myyttejä ja purkaa myös akateemisen koulutuksen vaatimusta joihinkin tehtäviin. Tosiasiallisesti varmaan 80% maistereista on ylikoulutettuja työtehtäviinsä, se on Suomen virtahepo olohuoneessa. 

t. mies38 jolla itselläkin maisteripaikka löytyy vaikka gradu puuttuu kun töiltä ei ehdi, ja syy maisteriopintoihin se, että naiset halveksuu amk-miehiä

Selvennä hieman nimimerkkiäsi. Mikä on maisteripaikka? Miksi vertaat itseäsi AMK-miehiin? Vai oletko AMK-mies?

Olen käynyt amk:n ja niillä eväin teen asiantuntijatyötä it-alalla. Maisteripaikka tarkoittaa, että minulla on maisteriopinnot kesken yliopistossa. Maisteriopintoihin hain, koska naiset halveksuvat amk-miehiä. Töissä en maisteriudesta hyötyisi kai mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Taiteen maisteriksi tuli valmistuttua, ei mitään kunnianhimoa eikä paloa päästä nimekkääksi, vaatii sitä brändäystä ja sosiaalisuutta sekä verkostoja mitä ei löydy.

Muut luokkakaverit luovat useimmat uraa.

En uskalla perustaa yritystäkään. Freelancerina pitäisi tällä alalla repiä elanto.

En tiedä enää miksi hakeuduin taide ja muotoilualalle.

Työttömänä olen ollut pitkään.

Joku muu ala pitäisi keksiä, mutta en tiedä mikä. Opiskelut meni kankkulan kaivoon.

Täällä kuvataiteilija amk, opinnot meni hukkaan täälläkin. Ei ole sosiaalisia taitoja brändätä itseään mainostoimistoon tai pelialalle töihin, kuten kaikilla muilla mun kurssikavereilla. Tein freelancer-töitä muutaman vuoden, nyt ihan eri töissä p*skalla palkalla. Aion alkaa itsenäisesti opiskella koodausta ja hakea harjoittelupaikkaa ohjelmistopuolelta. En pääsisi enää mihinkään kouluun kiitos ensikertalaiskiintiöiden. 

Vierailija kirjoitti:

Täällä yksi, joka munannut uransa periaatteelliseen moraaliin ja siitä seuranneeseen riitelyyn johtajien kanssa. Julkishallinnon töissä olen ollut aina. Kaksi uraa jo päättynyt siihen, että en suostunut tekemään, niinkuin johtaja käski, koska se oli minusta väärin. Enpä ole ylennyt, o pitänyt vaihtaa työpaikkaa ja peräänkin on soiteltu, että älkää sitä ottako, se on hankala. Periaatteessa menee hyvin, työtä on ja ansiot on ok, mutta vaikeaa on ollut ja on edelleen, en etene, turhauden suorittavaan työhön ja yhteistyövälit on heikot. Viimeksi vaahtosin koronasta helmikuussa, että pitää varautua. Se sitten kovasti veetutti, kun rajoitukset määrättiin, eikä mitenkään oltu niihin varauduttu.

Anteeksi nyt tästä kommentistani, mutta ihmeen moni tänne kirjoitteleva on niitä joilla kuitenkin on se ura koulutusta vastaavalla alalla ja hyvä tai kohtalainen palkka. Tiedän, turhauttaa ja on huonoja johtajia, kokemusta on tästä mutta olisi kiva kuulla ketjun varsinaisen kohderyhmän kokemuksia.

Musta piti tulla rikas ja huippumenestynyt jollain trendikkäällä alalla. Sen sijaan vaan koodailen tylsää softaa neljän tonnin kuukausipalkalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on sentyyppistä kokemusta, mitä rekrytoivat esimiehet eivät näytä ymmärtävän. Esim. olen lukenut matikkaa ja tehnyt hyvin vaativaa laskentatyötä Excelillä = minun ajatellaan vain kirjottaneen lukuja Exceliin ja käyttäneen korkeintaan summakaavaa, koska eihän ihmiset keskimäärin osaa tehdä Excelillä mitään muuta. Sitten minulle tarjotaan työtä, jossa ei tarvita mitään minun osaamisestani.

En näköjään pysty enää saamaan edes yhtä hyvää työtä kuin minulla oli useampi vuosi sitten, eikä sekään ollut tällä koulutuksella kovin kummoinen työ.

Taidan ostaa omakotitalon maalta käteisellä ja elää siellä loppuelämäni mitään töitä tekemättä.

Huutonauraisin "excel matemaatikon" ulos työhaastattelusta. Excel on pelkkä lelu. Vaativat jutut tehdään R:llä tai MatLabilla

Osaan minä R:ää ja Matlabiakin käyttää, mutta niillä ei voi tai tarvitse tehdä niitä juttuja, mitä meillä tehtiin.

t. sama "excel matemaatikko" (kirjoitettaisiin muuten Excel-matemaatikko)

Julkisella puolella , hoitotyössä hoitajan koulutus ja maisteri.....paskaduunia paskapalkalla. En suosittele kenellekkään.

..tuossakin ajassa ja tuollakin rahalla, minkä noihin koulutuksiin tuhlasin, olisin opiskellut jotain hyödyllistä, oikeasti arvostettua ja kunnolla palkattua työtä- esim lääkäri tai juristi tai KTM

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä monet ovat ilmeisesti kuitenkin töissä ja palkalla. Pitäisi puhua paljon enemmän akateemisesta (pitkäaikais)työttömyydestä. 

Toisaalta pitkät opinnot ja yhteiskunnan resurssit menevät hukkaan, jos ei pääse koulutusta vastaaviin töihin. Ja turhauttaahan se, jos kokee, ettei ole päässyt sellaisiin töihin, joihin on halunnut. Mutta ihan totta on, että akateemisesta työttömyydestä pitäisi puhua enemmän.

Koulutuksesta yleensäkin pitäisi puhua Suomessa enemmän, ja purkaa myyttejä ja purkaa myös akateemisen koulutuksen vaatimusta joihinkin tehtäviin. Tosiasiallisesti varmaan 80% maistereista on ylikoulutettuja työtehtäviinsä, se on Suomen virtahepo olohuoneessa. 

t. mies38 jolla itselläkin maisteripaikka löytyy vaikka gradu puuttuu kun töiltä ei ehdi, ja syy maisteriopintoihin se, että naiset halveksuu amk-miehiä

Selvennä hieman nimimerkkiäsi. Mikä on maisteripaikka? Miksi vertaat itseäsi AMK-miehiin? Vai oletko AMK-mies?

Olen käynyt amk:n ja niillä eväin teen asiantuntijatyötä it-alalla. Maisteripaikka tarkoittaa, että minulla on maisteriopinnot kesken yliopistossa. Maisteriopintoihin hain, koska naiset halveksuvat amk-miehiä. Töissä en maisteriudesta hyötyisi kai mitenkään.

Siis lähdit tuntemattomien naisten vuoksi opiskelemaan alaa, josta et ollut kiinnostunut? Ja jätit kaiken lisäksi kesken?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taiteen maisteriksi tuli valmistuttua, ei mitään kunnianhimoa eikä paloa päästä nimekkääksi, vaatii sitä brändäystä ja sosiaalisuutta sekä verkostoja mitä ei löydy.

Muut luokkakaverit luovat useimmat uraa.

En uskalla perustaa yritystäkään. Freelancerina pitäisi tällä alalla repiä elanto.

En tiedä enää miksi hakeuduin taide ja muotoilualalle.

Työttömänä olen ollut pitkään.

Joku muu ala pitäisi keksiä, mutta en tiedä mikä. Opiskelut meni kankkulan kaivoon.

Täällä kuvataiteilija amk, opinnot meni hukkaan täälläkin. Ei ole sosiaalisia taitoja brändätä itseään mainostoimistoon tai pelialalle töihin, kuten kaikilla muilla mun kurssikavereilla. Tein freelancer-töitä muutaman vuoden, nyt ihan eri töissä p*skalla palkalla. Aion alkaa itsenäisesti opiskella koodausta ja hakea harjoittelupaikkaa ohjelmistopuolelta. En pääsisi enää mihinkään kouluun kiitos ensikertalaiskiintiöiden. 

Olen luovissa töissä it-alalla. Sellaisissa, joita varmaan toivoisit pääseväsi tekemään. Mm. visuaalisesta osaamisesta suurta hyötyä.

Jos olisit tyttöystäväni, niin voisin opettaa sinulle it-alan juttuja varsin paljon, niinkin paljon että saisit tehtyä työnäytteitä ja pääsisit haastatteluihin it-alan töihin. Mutta et ole tyttöystäväni...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä monet ovat ilmeisesti kuitenkin töissä ja palkalla. Pitäisi puhua paljon enemmän akateemisesta (pitkäaikais)työttömyydestä. 

Toisaalta pitkät opinnot ja yhteiskunnan resurssit menevät hukkaan, jos ei pääse koulutusta vastaaviin töihin. Ja turhauttaahan se, jos kokee, ettei ole päässyt sellaisiin töihin, joihin on halunnut. Mutta ihan totta on, että akateemisesta työttömyydestä pitäisi puhua enemmän.

Koulutuksesta yleensäkin pitäisi puhua Suomessa enemmän, ja purkaa myyttejä ja purkaa myös akateemisen koulutuksen vaatimusta joihinkin tehtäviin. Tosiasiallisesti varmaan 80% maistereista on ylikoulutettuja työtehtäviinsä, se on Suomen virtahepo olohuoneessa. 

t. mies38 jolla itselläkin maisteripaikka löytyy vaikka gradu puuttuu kun töiltä ei ehdi, ja syy maisteriopintoihin se, että naiset halveksuu amk-miehiä

Selvennä hieman nimimerkkiäsi. Mikä on maisteripaikka? Miksi vertaat itseäsi AMK-miehiin? Vai oletko AMK-mies?

Olen käynyt amk:n ja niillä eväin teen asiantuntijatyötä it-alalla. Maisteripaikka tarkoittaa, että minulla on maisteriopinnot kesken yliopistossa. Maisteriopintoihin hain, koska naiset halveksuvat amk-miehiä. Töissä en maisteriudesta hyötyisi kai mitenkään.

Siis lähdit tuntemattomien naisten vuoksi opiskelemaan alaa, josta et ollut kiinnostunut? Ja jätit kaiken lisäksi kesken?

Tiedätkö kun tulee kymmenettä kertaa akateemisen deittinaisen ghostaamaksi mitä ilmeisimmin syyllä "ei riittävästi akateemista/ ammatillista statusta akateemisten tyttökaverien silmissä", niin sitä alkaa tehdä epätoivoisempiakin asioita.

Vierailija kirjoitti:

Mulla floppaaminen tapahtui jo ennen ala-astetta. He-man ukot, legot ja urheilu kiinnosti sen verran paljon enemmän, että päätin haistattaa akateemisuudelle ja kävin lopulta vain amiksen autopuolen.

Minä taas kävin sekä amiksen että yliopiston.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä monet ovat ilmeisesti kuitenkin töissä ja palkalla. Pitäisi puhua paljon enemmän akateemisesta (pitkäaikais)työttömyydestä. 

Toisaalta pitkät opinnot ja yhteiskunnan resurssit menevät hukkaan, jos ei pääse koulutusta vastaaviin töihin. Ja turhauttaahan se, jos kokee, ettei ole päässyt sellaisiin töihin, joihin on halunnut. Mutta ihan totta on, että akateemisesta työttömyydestä pitäisi puhua enemmän.

Koulutuksesta yleensäkin pitäisi puhua Suomessa enemmän, ja purkaa myyttejä ja purkaa myös akateemisen koulutuksen vaatimusta joihinkin tehtäviin. Tosiasiallisesti varmaan 80% maistereista on ylikoulutettuja työtehtäviinsä, se on Suomen virtahepo olohuoneessa. 

t. mies38 jolla itselläkin maisteripaikka löytyy vaikka gradu puuttuu kun töiltä ei ehdi, ja syy maisteriopintoihin se, että naiset halveksuu amk-miehiä

Selvennä hieman nimimerkkiäsi. Mikä on maisteripaikka? Miksi vertaat itseäsi AMK-miehiin? Vai oletko AMK-mies?

Mieluummin jalat maassa -amkmies kuin huonoitsetuntoinen maisteri (joiden huono itsetunto näkyy juuri sen akateemisuuden korostamisessa). Ihminen on muutakin kuin koulutustasonsa. Ilottomuus on yhtä masentavaa duunarilla luin lukeneellakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni mainitsee 7introverttiyden ongelmaksi etenemiseen. Olen itsekin introvertti, lisäksi ujo ja arka jännittäjäluonne joka jää mieluiten aina sivuun kaikesta. Olen väkisin opetellut sosiaalisemmaksi. Ei ole ollut helppoa eikä mukavaa, mutta on ollut toisaalta kiva huomata että sosiaalisia taitoja voi opetella ja oppia. Ja tämä on auttanut uralla tosi paljon, rekrytointia tekevät ja ylennyksiä antavat ihmiset voi selittää mitä vain jargonia kokemuksesta ja osaamisesta, mutta tosielämssä työkavereiksi palkataan ihmisiä joista jää kiva fiilis (sen perusosaamisen lisäksi). 

Suosittelen kaikille edes tutustumaan aiheeseen jos tuntuu että tällaisten asioiden kanssa on haasteita. Ei ole helppoa jos ei luonnostaan sosiaalinen ilopilleri, mutta siitä voi olla tosi paljon apua elämässä. Itseäni on auttanut mm. kirja "Olet hyvä tyyppi" ja "Elä paremmin" -blogin neuvot. Varmaan joku sosiaalisesti lahjakas kaverikin voi olla ihan yhtä hyvä opettaja kuin kirjat, jos on niin onnekas että sellaisen saa avuksi. 

Se, että on ujo tai introvertti, ei tarkoita, ettei olisi sosiaalinen tai että sosiaaliset taidot olisivat huonot. Päinvastoin, usein introverttien ja ujojen sosiaaliset taidot ovat paremmat kuin "sosiaalisten" kanssaihmisten. Ongelma tulee nimenomaan siitä, että introverttiyteen ja ujouteen jatkuvasti liitetään epäsosiaalisuus ja huonot sosiaaliset taidot. Tuntuu, että näitä piirteitä pidetään lähes huonona käytöksenä tai kyvyttömyytenä / haluttomuutena sopeutua, vaikka kyse on synnynnäisistä ominaisuuksista. Ekstrovertti ei ole introverttiä parempi, ja sama toimii toisinpäin. Usein rekrytoijana on kuitenkin (sosiaalisesti taitamaton) ekstrovertti, joka suosii ekstroverttiä. Ekstoversion suosiminen yhteiskunnassa on vahvasti sidoksissa (amerikkalaiseen) talousjärjestelmään ja kilpailuyhteiskuntaan. Milloin rekrytoijat ja esimiehet perehtyvät näihin asioihin ja alkavat tehdä työnsä hyvin?

Tämä. Introversio tarkoittaa määritelmällisesti sitä, että ihminen saa energiaa yksinolosta ja ekstroversio sitä, että saa energiaa ihmisten kanssa olosta. Sosiaalisilla taidoilla ei ole asian kanssa mitään tekemistä.

Kuka hyvänsä voi opetella teeskentelemään ja näyttelemään, totta. Itse olen AS-nainen, ja näyttelin 30-vuotiaaksi niin pirun hyvin. Ihmiset vielä piti minua vilpittömänä ja miellyttävänä ihmisenä, ihmettelin aina eikö ne "sosiaalisesti lahjakkaat ekstorvertit ja nentit" oikeasti kykene tajuamaan milloinen toinen vaan näyttelee koko ajan?

Siinä vaan valitettavasti tulee ennemmin tai myöhemmin niinsanotusti "pää vetävän käteen". Tuon jälkeen olen sitten ollutkin pois työelämästä, kun paloin loppuun niin perusteellisesti. 

Niin kauan kuin jaksoin näytellä, minulla oli ura, oli ystäviä, oli elämää. Nyt kun en enää jaksa, ei ole mitään.

Olisi pitänyt alunperinkin olla vaan oma autistinen itsensä. Olisi ehkä edes mielenterveys säästynyt.

Rekka-Rane kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos alettaisiin arvostaa enemmän myös niitä ammatti - ja ammattikorkeakoulutason töitä ja koulutuksia, niin olisiko yliopistoihin niin kovaa tunkua?

Eli tärkeintä on kuitenkin se ulkopuolinen arvostus ja eniten harmittaa kuitenkin se, että 'sukulaiset ja kaverit vittuilee', kun on vaan amk-tutkinto? Ja sen sijaan, että viitsisit itse opiskella jonkun 'arvostetun' tutkinnon, niin mietit, että pitäisikö ihan vaan muiden alkaa enemmän arvostamaan sitä tasoa, johon oma viitseliäisyytesi tai älysi riittää?

Morjens...

Viimeisestä lauseesta on rivien välistä luettavissa, ettet siis pidä itsekään yliopistotason alempia juuri minään.

Käsitys tuntuu olevan, että on tyhmä ja laiska jos opiskelee amk-tutkinnon yliopistotutkinnon sijaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä monet ovat ilmeisesti kuitenkin töissä ja palkalla. Pitäisi puhua paljon enemmän akateemisesta (pitkäaikais)työttömyydestä. 

Toisaalta pitkät opinnot ja yhteiskunnan resurssit menevät hukkaan, jos ei pääse koulutusta vastaaviin töihin. Ja turhauttaahan se, jos kokee, ettei ole päässyt sellaisiin töihin, joihin on halunnut. Mutta ihan totta on, että akateemisesta työttömyydestä pitäisi puhua enemmän.

Koulutuksesta yleensäkin pitäisi puhua Suomessa enemmän, ja purkaa myyttejä ja purkaa myös akateemisen koulutuksen vaatimusta joihinkin tehtäviin. Tosiasiallisesti varmaan 80% maistereista on ylikoulutettuja työtehtäviinsä, se on Suomen virtahepo olohuoneessa. 

t. mies38 jolla itselläkin maisteripaikka löytyy vaikka gradu puuttuu kun töiltä ei ehdi, ja syy maisteriopintoihin se, että naiset halveksuu amk-miehiä

Selvennä hieman nimimerkkiäsi. Mikä on maisteripaikka? Miksi vertaat itseäsi AMK-miehiin? Vai oletko AMK-mies?

Olen käynyt amk:n ja niillä eväin teen asiantuntijatyötä it-alalla. Maisteripaikka tarkoittaa, että minulla on maisteriopinnot kesken yliopistossa. Maisteriopintoihin hain, koska naiset halveksuvat amk-miehiä. Töissä en maisteriudesta hyötyisi kai mitenkään.

Siis lähdit tuntemattomien naisten vuoksi opiskelemaan alaa, josta et ollut kiinnostunut? Ja jätit kaiken lisäksi kesken?

Tiedätkö kun tulee kymmenettä kertaa akateemisen deittinaisen ghostaamaksi mitä ilmeisimmin syyllä "ei riittävästi akateemista/ ammatillista statusta akateemisten tyttökaverien silmissä", niin sitä alkaa tehdä epätoivoisempiakin asioita.

Tämä jaksaa aina hämmentää. Eikö Suomesta löydy oikeasti ihmisiä jotka näkisivät persoonan ennen muuta? Koulutus on hieno juttu mutta ihan kun se valitettavasti tee kenestäkään vielä mukavaa seuraa. Koskee myös naisia.