Lue keskustelun säännöt.
Uransa flopanneet akateemiset, jaetaan kokemuksemme!
03.05.2020 |
Itsellä on kaksikin maisterin tutkintoa, mutta en koskaan päässyt työelämässä "nousuun". Osaan kyllä opiskella ja sillä tavalla oli kunnianhimoa, että olin hyvä tekemään opintosuorituksia, mutta työelämässä etenemiseen tarvittavia kykyjä tai kiinnostusta minulla ei taida olla...
Teen aika aika perushommaa (myynti, asiakaskoulutus ym.), palkka on ihan ok, mutta mitään kehitysmahdollisuuksia ei ole, eikä työ nyt mitään ruudinkeksimistä ole... välillä harmittaa ja kaipaisi jotain enemmän... mutta ikä alkaa kohta nelosella, että ei tässä ehkä enää uusia temppuja oppisikaan...
Kommentit (248)
Vierailija kirjoitti:
Itsellä meni akateeminen ura täysin sivusuun, kun väittely ja dosentuuri venyivät molemmat yli kolmen kympin. Ei mitään mahkuja tenureen tutkimusvierailuista, rahoituksesta ja julkaisuista huolimatta.
Eikö yliopistolta saa pysyviä töitä sitten, jos väittelee yli kolmekymppisenä? Kuulostaa kauhealta lahjakkuuden haaskuulta, jos erinomaisen väitöskirjan tehnyt 37v ohitetaan, koska tarjolla on sutta ja sekundaa pikana tehnyt 27v..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko ”se ala”, johon täällä vihjataan, viestintä tai markkinointi?
Ei ole. Ja niitä aloja on kaksi, sukulaisia keskenään. En viitsi ryhtyä esittelemään kumpaakaan, koska niillä, joilla ei ole niistä omakohtaista tietoa, on useimmiten niin paljon häkellyttävän vahvoja harhaluuloja, etten jaksa ryhtyä vääntämään siitä asiasta. Ei kannata ryhtyä arvailemaan.
t. En muista numeroani, jota käytin aiemmin. Varmistusnumeroksi tuli kuitenkin 666. :)
Ei sun tarvitse ruveta vääntämään kenenkään kanssa:) Kerro vaan ne alat.
En kerro. Samoilla aloilla olevat tunnistavat kyllä tilanteen - ja siitä keskustellaan ihan muualla - eikä muilla olekaan väliä.
t. 666
Vierailija kirjoitti:
Suomessa ei arvosteta koulutusta. Koulutus on inflaatiossa. Aivan liikaa korkeakoulutettuja ihmisiä Suomessa ja lisää puuhataan.
Valtio mättää isot summat rahaa siihen, että meillä olisi suuri määrä akateemisia työttömiä, joita voi pyörittää nöyrinä palkkatukityöläisinä puoli-ilmaiseksi valtion ja kuntien tehtävissä. Kukaan ei edes kehtaa omalla nimellään tästä julkisesti valittaakaan. Kätevää.
Paljonko tähän vaikuttaa myös yleinen asenne. Esimerkiksi minä jos kerron olevani am-koulutettu, niin usein saa vastailla, että miksen mennyt yliopistoon.
Monesti saa sellaisen käsityksen, että vain yliopisto-opintoja arvostetaan.
Jos alettaisiin arvostaa enemmän myös niitä ammatti - ja ammattikorkeakoulutason töitä ja koulutuksia, niin olisiko yliopistoihin niin kovaa tunkua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä meni akateeminen ura täysin sivusuun, kun väittely ja dosentuuri venyivät molemmat yli kolmen kympin. Ei mitään mahkuja tenureen tutkimusvierailuista, rahoituksesta ja julkaisuista huolimatta.
Eikö yliopistolta saa pysyviä töitä sitten, jos väittelee yli kolmekymppisenä? Kuulostaa kauhealta lahjakkuuden haaskuulta, jos erinomaisen väitöskirjan tehnyt 37v ohitetaan, koska tarjolla on sutta ja sekundaa pikana tehnyt 27v..
Ei saa. Ikää minulla oli väitellessä 31.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa ei arvosteta koulutusta. Koulutus on inflaatiossa. Aivan liikaa korkeakoulutettuja ihmisiä Suomessa ja lisää puuhataan.
Valtio mättää isot summat rahaa siihen, että meillä olisi suuri määrä akateemisia työttömiä, joita voi pyörittää nöyrinä palkkatukityöläisinä puoli-ilmaiseksi valtion ja kuntien tehtävissä. Kukaan ei edes kehtaa omalla nimellään tästä julkisesti valittaakaan. Kätevää.
Paljonko tähän vaikuttaa myös yleinen asenne. Esimerkiksi minä jos kerron olevani *am-koulutettu, niin usein saa vastailla, että miksen mennyt yliopistoon.
Monesti saa sellaisen käsityksen, että vain yliopisto-opintoja arvostetaan.Jos alettaisiin arvostaa enemmän myös niitä ammatti - ja ammattikorkeakoulutason töitä ja koulutuksia, niin olisiko yliopistoihin niin kovaa tunkua?
Amk-koulutettu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko ”se ala”, johon täällä vihjataan, viestintä tai markkinointi?
Ei ole. Ja niitä aloja on kaksi, sukulaisia keskenään. En viitsi ryhtyä esittelemään kumpaakaan, koska niillä, joilla ei ole niistä omakohtaista tietoa, on useimmiten niin paljon häkellyttävän vahvoja harhaluuloja, etten jaksa ryhtyä vääntämään siitä asiasta. Ei kannata ryhtyä arvailemaan.
t. En muista numeroani, jota käytin aiemmin. Varmistusnumeroksi tuli kuitenkin 666. :)
Ei sun tarvitse ruveta vääntämään kenenkään kanssa:) Kerro vaan ne alat.
En kerro. Samoilla aloilla olevat tunnistavat kyllä tilanteen - ja siitä keskustellaan ihan muualla - eikä muilla olekaan väliä.
t. 666
Missäs asiasta voi keskustella? Voisitko edes sen kertoa? Miksi kuvittelet, että samoilla aloilla olevat tunnistavat tilanteen? Voihan muillakin aloilla olla vastaavanlainen tilanne, mutta et vain ole tietoinen siitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä meni akateeminen ura täysin sivusuun, kun väittely ja dosentuuri venyivät molemmat yli kolmen kympin. Ei mitään mahkuja tenureen tutkimusvierailuista, rahoituksesta ja julkaisuista huolimatta.
Eikö yliopistolta saa pysyviä töitä sitten, jos väittelee yli kolmekymppisenä? Kuulostaa kauhealta lahjakkuuden haaskuulta, jos erinomaisen väitöskirjan tehnyt 37v ohitetaan, koska tarjolla on sutta ja sekundaa pikana tehnyt 27v..
Ei saa. Ikää minulla oli väitellessä 31.
Aika tyly meininki. Minkä ikäisenä sait dosentuurin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä meni akateeminen ura täysin sivusuun, kun väittely ja dosentuuri venyivät molemmat yli kolmen kympin. Ei mitään mahkuja tenureen tutkimusvierailuista, rahoituksesta ja julkaisuista huolimatta.
Eikö yliopistolta saa pysyviä töitä sitten, jos väittelee yli kolmekymppisenä? Kuulostaa kauhealta lahjakkuuden haaskuulta, jos erinomaisen väitöskirjan tehnyt 37v ohitetaan, koska tarjolla on sutta ja sekundaa pikana tehnyt 27v..
Ei saa. Ikää minulla oli väitellessä 31.
Aika tyly meininki. Minkä ikäisenä sait dosentuurin?
33 v
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko ”se ala”, johon täällä vihjataan, viestintä tai markkinointi?
Ei ole. Ja niitä aloja on kaksi, sukulaisia keskenään. En viitsi ryhtyä esittelemään kumpaakaan, koska niillä, joilla ei ole niistä omakohtaista tietoa, on useimmiten niin paljon häkellyttävän vahvoja harhaluuloja, etten jaksa ryhtyä vääntämään siitä asiasta. Ei kannata ryhtyä arvailemaan.
t. En muista numeroani, jota käytin aiemmin. Varmistusnumeroksi tuli kuitenkin 666. :)
Ei sun tarvitse ruveta vääntämään kenenkään kanssa:) Kerro vaan ne alat.
En kerro. Samoilla aloilla olevat tunnistavat kyllä tilanteen - ja siitä keskustellaan ihan muualla - eikä muilla olekaan väliä.
t. 666
Missäs asiasta voi keskustella? Voisitko edes sen kertoa? Miksi kuvittelet, että samoilla aloilla olevat tunnistavat tilanteen? Voihan muillakin aloilla olla vastaavanlainen tilanne, mutta et vain ole tietoinen siitä.
Miksi siitä pitäisi keskustella? Voi toki olla aloja, joilla on samantapainen tilanne, mutta mitä se tähän kuuluu? Vanhastaan tiedän, että alkaa järjetön jankkaaminen ja v***uilu, joten saat nyt olla kiltisti tietämättä.
t. 666
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko ”se ala”, johon täällä vihjataan, viestintä tai markkinointi?
Ei ole. Ja niitä aloja on kaksi, sukulaisia keskenään. En viitsi ryhtyä esittelemään kumpaakaan, koska niillä, joilla ei ole niistä omakohtaista tietoa, on useimmiten niin paljon häkellyttävän vahvoja harhaluuloja, etten jaksa ryhtyä vääntämään siitä asiasta. Ei kannata ryhtyä arvailemaan.
t. En muista numeroani, jota käytin aiemmin. Varmistusnumeroksi tuli kuitenkin 666. :)
Ei sun tarvitse ruveta vääntämään kenenkään kanssa:) Kerro vaan ne alat.
En kerro. Samoilla aloilla olevat tunnistavat kyllä tilanteen - ja siitä keskustellaan ihan muualla - eikä muilla olekaan väliä.
t. 666
Missäs asiasta voi keskustella? Voisitko edes sen kertoa? Miksi kuvittelet, että samoilla aloilla olevat tunnistavat tilanteen? Voihan muillakin aloilla olla vastaavanlainen tilanne, mutta et vain ole tietoinen siitä.
Miksi siitä pitäisi keskustella? Voi toki olla aloja, joilla on samantapainen tilanne, mutta mitä se tähän kuuluu? Vanhastaan tiedän, että alkaa järjetön jankkaaminen ja v***uilu, joten saat nyt olla kiltisti tietämättä.
t. 666
Miksi kuvittelet, että siitä alkaisi vittuilu? Ja kysymys, miksi ylipäätään vaivauduit kertomaan kokemuksiasi, jos et suostu kertomaan alaa? Vaikeuttaa huomattavasti asian ymmärtämistä, jos ensin selität pitkän pätkän, mutta et voi kertoa mitä asia koskee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko ”se ala”, johon täällä vihjataan, viestintä tai markkinointi?
Ei ole. Ja niitä aloja on kaksi, sukulaisia keskenään. En viitsi ryhtyä esittelemään kumpaakaan, koska niillä, joilla ei ole niistä omakohtaista tietoa, on useimmiten niin paljon häkellyttävän vahvoja harhaluuloja, etten jaksa ryhtyä vääntämään siitä asiasta. Ei kannata ryhtyä arvailemaan.
t. En muista numeroani, jota käytin aiemmin. Varmistusnumeroksi tuli kuitenkin 666. :)
Ei sun tarvitse ruveta vääntämään kenenkään kanssa:) Kerro vaan ne alat.
En kerro. Samoilla aloilla olevat tunnistavat kyllä tilanteen - ja siitä keskustellaan ihan muualla - eikä muilla olekaan väliä.
t. 666
Missäs asiasta voi keskustella? Voisitko edes sen kertoa? Miksi kuvittelet, että samoilla aloilla olevat tunnistavat tilanteen? Voihan muillakin aloilla olla vastaavanlainen tilanne, mutta et vain ole tietoinen siitä.
Miksi siitä pitäisi keskustella? Voi toki olla aloja, joilla on samantapainen tilanne, mutta mitä se tähän kuuluu? Vanhastaan tiedän, että alkaa järjetön jankkaaminen ja v***uilu, joten saat nyt olla kiltisti tietämättä.
t. 666
Jos kommunikaatiotaitosi ovat tätä luokkaa niin taidankin tietää miksi et ole pärjännyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä meni akateeminen ura täysin sivusuun, kun väittely ja dosentuuri venyivät molemmat yli kolmen kympin. Ei mitään mahkuja tenureen tutkimusvierailuista, rahoituksesta ja julkaisuista huolimatta.
Eikö yliopistolta saa pysyviä töitä sitten, jos väittelee yli kolmekymppisenä? Kuulostaa kauhealta lahjakkuuden haaskuulta, jos erinomaisen väitöskirjan tehnyt 37v ohitetaan, koska tarjolla on sutta ja sekundaa pikana tehnyt 27v..
Ei saa. Ikää minulla oli väitellessä 31.
Aika tyly meininki. Minkä ikäisenä sait dosentuurin?
33 v
Selvennyksenä että suomalaisissa yliopistoissa on pysyviä työpaikkoja/oppiaine ehkä 2-3 kertaa sen verran minkä yhdestä oppiaineesta väittelee VUODESSA. Siitä voi sitten laskea onnistumisprosenttia...
Vierailija kirjoitti:
Minulla on sentyyppistä kokemusta, mitä rekrytoivat esimiehet eivät näytä ymmärtävän. Esim. olen lukenut matikkaa ja tehnyt hyvin vaativaa laskentatyötä Excelillä = minun ajatellaan vain kirjottaneen lukuja Exceliin ja käyttäneen korkeintaan summakaavaa, koska eihän ihmiset keskimäärin osaa tehdä Excelillä mitään muuta. Sitten minulle tarjotaan työtä, jossa ei tarvita mitään minun osaamisestani.
En näköjään pysty enää saamaan edes yhtä hyvää työtä kuin minulla oli useampi vuosi sitten, eikä sekään ollut tällä koulutuksella kovin kummoinen työ.
Taidan ostaa omakotitalon maalta käteisellä ja elää siellä loppuelämäni mitään töitä tekemättä.
Huutonauraisin "excel matemaatikon" ulos työhaastattelusta. Excel on pelkkä lelu. Vaativat jutut tehdään R:llä tai MatLabilla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos alettaisiin arvostaa enemmän myös niitä ammatti - ja ammattikorkeakoulutason töitä ja koulutuksia, niin olisiko yliopistoihin niin kovaa tunkua?
Eli tärkeintä on kuitenkin se ulkopuolinen arvostus ja eniten harmittaa kuitenkin se, että 'sukulaiset ja kaverit vittuilee', kun on vaan amk-tutkinto? Ja sen sijaan, että viitsisit itse opiskella jonkun 'arvostetun' tutkinnon, niin mietit, että pitäisikö ihan vaan muiden alkaa enemmän arvostamaan sitä tasoa, johon oma viitseliäisyytesi tai älysi riittää?
Morjens...
Duunarina haluan muutaman sanan kirjoittaa. Teille, jotka työskentelette huonoilmapiirisessä paikassa. Olen työskennellyt 20 vuotta paikassa, missä ilmapiiri on todella huono ja pahenee koko ajan.
Pakko on ollut jatkaa töitä, koska perhe on ollut elätettävänä. Mutta toivon sydämestäni, että saatte töitä muualta, koska tämä syö todella ihmistä. Eläke-ikään on n.10 vuotta aikaa ja olen melko loppu henkisesti tällä hetkellä. Vuosien aikana olen kokenut monenmoista ahdistusta välillä ja pahaa oloa. Nyt kun katson taakseni ja punnitsen sitä, minkä arvoista tämä oli, olen tyytyväinen, että palkka on tullut ja sen avulla lapset on saatu kasvatettua aikuisiksi. Mutta se, minkä tästä olen maksanut, on aika kova hinta.
Työ vie elämästä kuitenkin melko ison ajan. Jos olisin ollut rohkeampi, olisin lähtenyt pois ja yrittänyt saada töitä huonommin palkatulta alalta, missä olisin voinut vain tehdä töitä. Nyt on organisaatiomuutokset myllertäneet mehut pois minulta ja työkavereilta ja aikamoisia kehäraakkeja olemme tällä hetkellä.
Vierailija kirjoitti:
Täällä monet ovat ilmeisesti kuitenkin töissä ja palkalla. Pitäisi puhua paljon enemmän akateemisesta (pitkäaikais)työttömyydestä.
Toisaalta pitkät opinnot ja yhteiskunnan resurssit menevät hukkaan, jos ei pääse koulutusta vastaaviin töihin. Ja turhauttaahan se, jos kokee, ettei ole päässyt sellaisiin töihin, joihin on halunnut. Mutta ihan totta on, että akateemisesta työttömyydestä pitäisi puhua enemmän.
Taiteen maisteriksi tuli valmistuttua, ei mitään kunnianhimoa eikä paloa päästä nimekkääksi, vaatii sitä brändäystä ja sosiaalisuutta sekä verkostoja mitä ei löydy.
Muut luokkakaverit luovat useimmat uraa.
En uskalla perustaa yritystäkään. Freelancerina pitäisi tällä alalla repiä elanto.
En tiedä enää miksi hakeuduin taide ja muotoilualalle.
Työttömänä olen ollut pitkään.
Joku muu ala pitäisi keksiä, mutta en tiedä mikä. Opiskelut meni kankkulan kaivoon.
Vierailija kirjoitti:
Moni mainitsee 7introverttiyden ongelmaksi etenemiseen. Olen itsekin introvertti, lisäksi ujo ja arka jännittäjäluonne joka jää mieluiten aina sivuun kaikesta. Olen väkisin opetellut sosiaalisemmaksi. Ei ole ollut helppoa eikä mukavaa, mutta on ollut toisaalta kiva huomata että sosiaalisia taitoja voi opetella ja oppia. Ja tämä on auttanut uralla tosi paljon, rekrytointia tekevät ja ylennyksiä antavat ihmiset voi selittää mitä vain jargonia kokemuksesta ja osaamisesta, mutta tosielämssä työkavereiksi palkataan ihmisiä joista jää kiva fiilis (sen perusosaamisen lisäksi).
Suosittelen kaikille edes tutustumaan aiheeseen jos tuntuu että tällaisten asioiden kanssa on haasteita. Ei ole helppoa jos ei luonnostaan sosiaalinen ilopilleri, mutta siitä voi olla tosi paljon apua elämässä. Itseäni on auttanut mm. kirja "Olet hyvä tyyppi" ja "Elä paremmin" -blogin neuvot. Varmaan joku sosiaalisesti lahjakas kaverikin voi olla ihan yhtä hyvä opettaja kuin kirjat, jos on niin onnekas että sellaisen saa avuksi.
Se, että on ujo tai introvertti, ei tarkoita, ettei olisi sosiaalinen tai että sosiaaliset taidot olisivat huonot. Päinvastoin, usein introverttien ja ujojen sosiaaliset taidot ovat paremmat kuin "sosiaalisten" kanssaihmisten. Ongelma tulee nimenomaan siitä, että introverttiyteen ja ujouteen jatkuvasti liitetään epäsosiaalisuus ja huonot sosiaaliset taidot. Tuntuu, että näitä piirteitä pidetään lähes huonona käytöksenä tai kyvyttömyytenä / haluttomuutena sopeutua, vaikka kyse on synnynnäisistä ominaisuuksista. Ekstrovertti ei ole introverttiä parempi, ja sama toimii toisinpäin. Usein rekrytoijana on kuitenkin (sosiaalisesti taitamaton) ekstrovertti, joka suosii ekstroverttiä. Ekstoversion suosiminen yhteiskunnassa on vahvasti sidoksissa (amerikkalaiseen) talousjärjestelmään ja kilpailuyhteiskuntaan. Milloin rekrytoijat ja esimiehet perehtyvät näihin asioihin ja alkavat tehdä työnsä hyvin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä monet ovat ilmeisesti kuitenkin töissä ja palkalla. Pitäisi puhua paljon enemmän akateemisesta (pitkäaikais)työttömyydestä.
Toisaalta pitkät opinnot ja yhteiskunnan resurssit menevät hukkaan, jos ei pääse koulutusta vastaaviin töihin. Ja turhauttaahan se, jos kokee, ettei ole päässyt sellaisiin töihin, joihin on halunnut. Mutta ihan totta on, että akateemisesta työttömyydestä pitäisi puhua enemmän.
Melkoista hukkaan menemistä on sekin, että maisterit ja tohtorit joutuvat olemaan työttöminä, pitkäänkin, monista eri syistä. Koulutus ei enää paina niin paljon kuin pari sukupolvea sitten.
Tässä on kyllä sellainenkin kulma, että kaupallisen alan julkisessa haussa olevat työt, joissa ei suoraan vaadita ylempää korkeakoulututkintoa ovat lähes poikkeuksetta sisällöltään sellaisia, joista aiemmin selvittiin merkonomin tai jopa merkantin tutkinnolla ja kasvavalla työkokemuksella. Ne on saatettu brändätä asiantuntijatöiksi, mutta käytännössä vastuu ja mahdollisuus vaikuttaa omaan työnkuvaan ovat toimihenkilön tasoa. Itse olen näitä töitä suosittua, mutta huonosti työllistävää humanistista alaa lähes maisteriksi opiskelleena melkein 20 vuotta tehnyt, ja myös tuon tradenomin tutkinnon käynyt "selustaksi" suorittamassa. Jos joskus KTM:n tutkinnon suoritan - mihin siis AMK-puolella suoritetuilla kursseilla ja niistä saaduilla arvosanoilla olisi itselläni hyvin mahdollisuus muualla kuin Aallossa -, niin teen sen omaksi iloksi, en uralla edetäkseni.
Varsinaista KTM:n substanssiosaamista vaativia asiantuntijatehtäviä kun on koko ajan tarjolla vähemmän kuin niihin pyrkijöitä. Eikä tämä ole mikään pelkästään suomalainen ilmiö. Suurten kaupallisten yritysten organisaatiomallit on kopioitu suoraan lähinnä amerikkalaisista organisaatioteorioista, joissa lähtökohtana on, että tehtävissä kiivetään ylös portaita, ja jossain vaiheessa aina joku tippuu. Raaimmillaan karsinta käydään jo harjoittelupaikkoja haettaessa, mutta viimeistään "juniorivaiheessa" oletetaan, että jos niistä ei edetä noin kolmen vuoden sisällä, hakeudutaan muihin tehtäviin. Mallihan on tietysti täysin sopimaton eurooppalaiseen yhteiskuntaan, jossa seulonta on perinteisesti tehty ehkä jo koulutukseen pääsyssä, mutta nyt tätä on onneksi alettu arvostella Yhdysvalloissakin, koska koulutuksesta huomattavasti vanhempiaan enemmän jopa elintasoindeksoituna maksavat nuoret eivät oikein enää koe saavansa vastiketta sijoitukselleen kouluttautumalla. Toistaiseksi tästä syntynyttä osaamispulaa on voitu paikata rekryämällä koulutettuja "expateja", mutta tähänkin taitaa nyt tulla muutos.