Lue keskustelun säännöt.
Uransa flopanneet akateemiset, jaetaan kokemuksemme!
03.05.2020 |
Itsellä on kaksikin maisterin tutkintoa, mutta en koskaan päässyt työelämässä "nousuun". Osaan kyllä opiskella ja sillä tavalla oli kunnianhimoa, että olin hyvä tekemään opintosuorituksia, mutta työelämässä etenemiseen tarvittavia kykyjä tai kiinnostusta minulla ei taida olla...
Teen aika aika perushommaa (myynti, asiakaskoulutus ym.), palkka on ihan ok, mutta mitään kehitysmahdollisuuksia ei ole, eikä työ nyt mitään ruudinkeksimistä ole... välillä harmittaa ja kaipaisi jotain enemmän... mutta ikä alkaa kohta nelosella, että ei tässä ehkä enää uusia temppuja oppisikaan...
Kommentit (248)
Vierailija kirjoitti:
vähemmän akateeminen kirjoitti:
Näissä tarinoissa toistuu aina itsensä myynti, talousromahdukset ja väärä aika väärässä paikassa. Jos haluaa välttää saman kohtalon on siis oltava vähintään kaksi varasuunnitelmaa ja ehdottomasti osattava myydä itseään yrityksille mielellään jo lukioikäisenä.
Tai sitten lähteä pois Suomesta. Opiskelu on muualla kallista, joten siellä arvostetaan vielä koulutusta.
Arvostetaanko myös humanistista koulutusta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En kyllä suoraan sanoen ymmärrä tämän ketjun porukkaa. Mitä järkeä lukea vuosikaudet, jos tietää jo ennen opintojakin, että on luonteeltaan sellainen, jota kukaan ei halua työpaikalleen.
Itsensä vuoksi. Kun kuitenkin pitää omissa nahoissa viihtyä, ei viitsi ihan sivistymätön toope olla.
En sanoisi, että olen flopannut, mutta en ole siellä missä muut. Opiskelin it-alaa ja valitsin pääaineen huonosti. Olis kannattanu valita joku kpodaukseen liittyvä, tai sitten sellainen jolla pääsee konsultiksi. Toisaalta en ole riittävän kiinnostunut koodauksesta kun sitä pitäisi jaksaa harrastaa itsenäisesti, enkä ole riittävän sosiaalinen konsulttihommiin. Päädyinkin tekemään töitä it-ylläpidossa. Kollegoista osalla ei ole mitään koulutusta alalle ja toisilla on taustalla vain ammattikoulu. Sinänsä tosi ristiriitaiset fiilikset, koska toisaalta työpaikan ilmapiiri on tosi hyvä, ja palkka ihan ok, ja eteneminenkinvarmaan onnistuu jos nyt löytyy motivaatiota jostain. Mutta kun tutut tienaa enemmän ja tekee vaativaa asiantuntijahommaa. Ja olishan sitä voinu aloittaa nää työt 10 vuotta sitten ja edetä uralla jo ajat sitten, jos ei olis jumittanu niissä opiskeluissa....
Vierailija kirjoitti:
Täällä koodari FM, valmistuin 2014. Työkokemusta vain palkattomista harjoitteluista. Mulla on asperger ja olen sosiaalisesti kömpelö, se on vaikeuttanut työllistymistä. On ihan paskapuhetta että aspergereita revitään koodareiksi. Ei ainakaan naisia. Täytyy olla sellainen hyvä tyyppi, ekstrovertti, jotta saa paikan.
Heippa, sosiaalisesti kömpelö naispuolinen koodari täälläkin! Oma historiani on se, että aiemmin aina nousukausien työvoimapulassa kelpasin ja lamavuodet olin työttömänä, mutta vuodesta 2016 lähtien on ollut tarjolla vain eioota, vaikka on olevinaan niin kova pula koodareista. Se varmaan vaikuttaa, että olen jo päältä viisikymppinen. Nyt olen pitkäaikaistyötön peruspäivärahalla.
En vain tunne ketään, jonka avulla pääsisin luikahtamaan johonkin firmaan. Muutamiin työhaastatteluihin olen päässyt, mutta ehkä sitten teen niissä jotakin väärin, kun ei palkata.
Ajankulukseni tässä opiskelen alaani lisää, ainakin kurssit ovat sujuneet ihan hyvin joten kai mulla pää vielä pelaa, siis vähintään yhtä hyvin kuin yli puolta nuoremmilla kurssikavereilla, joilla kyllä voi se työpaikka olla.
On mielestäni totta että firmoihin palkataan ns. hyviä tyyppejä, mikä tarkoittaa että pitää olla samanlainen kuin kaikki muut siellä, nauraa samanlaisille vitseille jne. Ei tarvitse olla ekstrovertti noin muuten, mutta omanlaiseen sisäpiirihuumoriin pitää päästä sujahtamaan sisälle ja muita vieroksutaan. Nuorella nörttinaisella on vielä ehkä toivoa, mutta omituiset tädit ei kelpaa minnekään.
Vierailija kirjoitti:
En sanoisi, että olen flopannut, mutta en ole siellä missä muut. Opiskelin it-alaa ja valitsin pääaineen huonosti. Olis kannattanu valita joku kpodaukseen liittyvä, tai sitten sellainen jolla pääsee konsultiksi. Toisaalta en ole riittävän kiinnostunut koodauksesta kun sitä pitäisi jaksaa harrastaa itsenäisesti, enkä ole riittävän sosiaalinen konsulttihommiin. Päädyinkin tekemään töitä it-ylläpidossa. Kollegoista osalla ei ole mitään koulutusta alalle ja toisilla on taustalla vain ammattikoulu. Sinänsä tosi ristiriitaiset fiilikset, koska toisaalta työpaikan ilmapiiri on tosi hyvä, ja palkka ihan ok, ja eteneminenkinvarmaan onnistuu jos nyt löytyy motivaatiota jostain. Mutta kun tutut tienaa enemmän ja tekee vaativaa asiantuntijahommaa. Ja olishan sitä voinu aloittaa nää työt 10 vuotta sitten ja edetä uralla jo ajat sitten, jos ei olis jumittanu niissä opiskeluissa....
Tulet sitten urafloppiketjuun kertomaan että on kiva työ jossa hyvä palkka ja etenemismahdollisuudet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En kyllä suoraan sanoen ymmärrä tämän ketjun porukkaa. Mitä järkeä lukea vuosikaudet, jos tietää jo ennen opintojakin, että on luonteeltaan sellainen, jota kukaan ei halua työpaikalleen.
Minä en tiennyt luonteestani tuota. Kun opiskelin 80-luvulla, pidettiin itsestäänselvänä, että kun vähänkin opiskelee, saa kyllä töitä.
Ja ei sekään ole totta, että kukaan ei halua minua työpaikalleen. On ollut työkavereita, jotka olisivat niin toivoneet, että saan jatkaa.
Ja sitten oli siinä sekin, että tykkäsin opiskelusta. En tehnyt sitä vain tulevan työn takia, vaan opiskelemani asiat olivat sinänsä mielenkiintoisia.
ohis, itse en pidä amk+maisteriohjelma -maisteria aitona akateemisena. vähän sellainen mukamaisteri. monella alalla (ei toki kaikilla) kandivaiheen opinnot huomattavasti työläämpiä ja vaativampia kuin amk.
MUTTA eihän tällä pitäisi olla mitään tekemistä pariutumisen kanssa. sehän on vaan hyvä, jos saa karsittua statusta liikaa arvostavat tapailukumppanit heti alkuunsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
ohis, itse en pidä amk+maisteriohjelma -maisteria aitona akateemisena. vähän sellainen mukamaisteri. monella alalla (ei toki kaikilla) kandivaiheen opinnot huomattavasti työläämpiä ja vaativampia kuin amk.
MUTTA eihän tällä pitäisi olla mitään tekemistä pariutumisen kanssa. sehän on vaan hyvä, jos saa karsittua statusta liikaa arvostavat tapailukumppanit heti alkuunsa.
Yritätkö nyt sanoa että akateemisuus on sinulle tärkeä parinvalintakriteeri mutta ei sillä oikeastaan ole pariutumisen kanssa tekemistä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi, joka munannut uransa periaatteelliseen moraaliin ja siitä seuranneeseen riitelyyn johtajien kanssa. Julkishallinnon töissä olen ollut aina. Kaksi uraa jo päättynyt siihen, että en suostunut tekemään, niinkuin johtaja käski, koska se oli minusta väärin. Enpä ole ylennyt, o pitänyt vaihtaa työpaikkaa ja peräänkin on soiteltu, että älkää sitä ottako, se on hankala. Periaatteessa menee hyvin, työtä on ja ansiot on ok, mutta vaikeaa on ollut ja on edelleen, en etene, turhauden suorittavaan työhön ja yhteistyövälit on heikot. Viimeksi vaahtosin koronasta helmikuussa, että pitää varautua. Se sitten kovasti veetutti, kun rajoitukset määrättiin, eikä mitenkään oltu niihin varauduttu.
Hyvä nosto. Nykyään painotetaan sitä, että työn pitäisi olla omien arvojen mukaista. Niitä omia arvoja ei kuitenkaan haluta tuotavan työpaikalle, jos ne johtaisivat eri ratkaisuihin kuin esimiehen tai firman linja.
Minulle ei onneksi ole ongelma tehdä kuten johto sanoo. Jos valitun toimenpiteen laillisuuden kanssa on ongelmia, ilmoitan sen selvästi. Jos ylempi taso haluaa silti tehdä niin, heillä on siihen natsat ja he kantavat vastuun.
Jos haluaa tehdä uraa, asioista ei kannata tehdä kynnyskysymyksiä työelämässä. Esimiehet arvostavat työntekijöitä, joilta tulee hyödyllisiä ehdotuksia ja huomioita (mielellään kahden kesken), mutta jotka taipuvat nurisematta esimiehen päätöksiin, vaikka olisivat eri mieltä.
Tai ainakin minä olen tuolla asenteella varsin kivassa asemassa ja palkkaluokassa tällä hetkellä.
Kirjoittaja jatkaa: tuo arvojenmukaisuus on minulle tosi kummallinen asia. Näin kolmenkympin haarukoilla olevana en ole työssä toteuttamassa mitään erityistä ideologiaa, vaan mahdollistamassa mukavan elämän. Minusta minun arvoni eivät myöskään kuulu työnantajalle tipan vertaa. Lisäksi harrastan vapaa-ajallani jonkin verran filosofisia pohdintoja ja kirjallisuutta, enkä ole löytänyt vielä mitään varmasti omaksi tuntemaani arvopohjaa. Tällä hetkellä nihilismi on aika kovasti voitolla, mutta en tiedä yhtään työnantajaa, jonka arvona olisi nihilismi.
Tuolla asenteella olisikin helpompaa. Mutta kun on töissä, joissa tehdään kansalaisten oikeuksiin vaikuttavia päätöksiä, niin johtajan käskyn noudattaminen on eettisen omantunnon omaavalle pirun vaikeaa. Nykyään yli nelikymppisenä, kahdenkymmenen vuoden työuran jälkeen olen tajunnut, että en ikinä pysty johtamaan yksikköä kohti tavoitetta, johon en usko. Niinkuin vaikka edellisen hallituskauden sote-maku-uudistuksen suunnitelmat. Turpiin tuli pahasti ja tulee jatkossakin, kun ei hehkuta "fantastisia" ideoita, joista kriittinen akateeminen keskustelu on suorastaan kielletty. Olen oppinut olemaan hiljaa, tajuan että vanhenen ja tuloja on saatava elämiseen. Mutta vaikka haaveilisin uudesta autosta, en pysty tekemään minusta eettisesti vääriä ratkaisuja. Ja siihen tyssää eteneminen. Vaikka sosiaaliset taidot olisivat ihan hyvät ja työkavereiden kanssa leppoisat välit.
Koskaan ei pidä toimia epäeettisesti eikä arvojaan vastaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen koulutukseltani tohtori ja flopannut tutkijana. Minulla ei ole minkäänlaisia verkostoja. Kun väittelin, niin laitokselta sanottiin, ettei siellä ole töitä. Monille tutuille ja kummin kaimoille niitä kyllä näyttää riittävän. Työskentelen ammatissa, jossa voisin olla pelkkänä maisterinakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ohis, itse en pidä amk+maisteriohjelma -maisteria aitona akateemisena. vähän sellainen mukamaisteri. monella alalla (ei toki kaikilla) kandivaiheen opinnot huomattavasti työläämpiä ja vaativampia kuin amk.
MUTTA eihän tällä pitäisi olla mitään tekemistä pariutumisen kanssa. sehän on vaan hyvä, jos saa karsittua statusta liikaa arvostavat tapailukumppanit heti alkuunsa.
Yritätkö nyt sanoa että akateemisuus on sinulle tärkeä parinvalintakriteeri mutta ei sillä oikeastaan ole pariutumisen kanssa tekemistä?
en yritä enkä niin kirjoittanutkaan, ymmärsit väärin.
täällä vaan joku mies kirjoitteli, kuinka haki maisteriohjelmaan, toivoen naisten hänestä sitten kiinnostuvan. ehkä vähän outo syy opiskella lisää, mutta onnea hänelle. itse ajattelen, että olisi hyväkin karsia pelkän tittelin perään olevat henkilöt.
sairaanhoitaja ei ole lääkäri, farmaseutti ei ole proviisori. minulle amk-maisteri ei ole aito maisteri (tehdyn työn määrä eri, ja eri tasolla), ei liity parinvalintaan mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko ”se ala”, johon täällä vihjataan, viestintä tai markkinointi?
Ei ole. Ja niitä aloja on kaksi, sukulaisia keskenään. En viitsi ryhtyä esittelemään kumpaakaan, koska niillä, joilla ei ole niistä omakohtaista tietoa, on useimmiten niin paljon häkellyttävän vahvoja harhaluuloja, etten jaksa ryhtyä vääntämään siitä asiasta. Ei kannata ryhtyä arvailemaan.
t. En muista numeroani, jota käytin aiemmin. Varmistusnumeroksi tuli kuitenkin 666. :)
Ei sun tarvitse ruveta vääntämään kenenkään kanssa:) Kerro vaan ne alat.
En kerro. Samoilla aloilla olevat tunnistavat kyllä tilanteen - ja siitä keskustellaan ihan muualla - eikä muilla olekaan väliä.
t. 666
Kääntäjillä on kuulemma tuollaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
vähemmän akateeminen kirjoitti:
Näissä tarinoissa toistuu aina itsensä myynti, talousromahdukset ja väärä aika väärässä paikassa. Jos haluaa välttää saman kohtalon on siis oltava vähintään kaksi varasuunnitelmaa ja ehdottomasti osattava myydä itseään yrityksille mielellään jo lukioikäisenä.
Tai sitten lähteä pois Suomesta. Opiskelu on muualla kallista, joten siellä arvostetaan vielä koulutusta.
Arvostetaanko myös humanistista koulutusta?
Varmaan kaikkialla enemmän kuin Suomessa, ”sivistyksen kehdossa”.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ohis, itse en pidä amk+maisteriohjelma -maisteria aitona akateemisena. vähän sellainen mukamaisteri. monella alalla (ei toki kaikilla) kandivaiheen opinnot huomattavasti työläämpiä ja vaativampia kuin amk.
MUTTA eihän tällä pitäisi olla mitään tekemistä pariutumisen kanssa. sehän on vaan hyvä, jos saa karsittua statusta liikaa arvostavat tapailukumppanit heti alkuunsa.
Yritätkö nyt sanoa että akateemisuus on sinulle tärkeä parinvalintakriteeri mutta ei sillä oikeastaan ole pariutumisen kanssa tekemistä?
en yritä enkä niin kirjoittanutkaan, ymmärsit väärin.
täällä vaan joku mies kirjoitteli, kuinka haki maisteriohjelmaan, toivoen naisten hänestä sitten kiinnostuvan. ehkä vähän outo syy opiskella lisää, mutta onnea hänelle. itse ajattelen, että olisi hyväkin karsia pelkän tittelin perään olevat henkilöt.
sairaanhoitaja ei ole lääkäri, farmaseutti ei ole proviisori. minulle amk-maisteri ei ole aito maisteri (tehdyn työn määrä eri, ja eri tasolla), ei liity parinvalintaan mitenkään.
Ai yliopiston maisteriohjelmasta ei valmistu aitoja maistereita, jos on amk pohjalla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tein 25 vuoden ajan töitä, jotka osasin erittäin hyvin ja joissa viihdyin vieläkin paremmin. Kun täytin 50 vuotta, kaikki romahti. Juuri minun toimialani olivat täystyöllisyyteni aikana silppuuntuneet ja muuttuneet pätkätyöfirmojen temmellyskentäksi. Nyt minun olisi pitänyt olla "brändi" ja oman itseni myyntitykki, mikä on itse työssä aivan tarpeeton taito.
Muutama TE-virkailija on sanonut suoraan, että olen ikäsyrjinnän kohde. Kun ihmettelin eräälle virkailijalle sitä, etten erittäin kielitaitoisena ja sujuvasanaisena ihmisenä kelpaa esimerkiksi asiakaspalvelutehtäviin, hän totesi, että ns. ylikoulutetun ja ylikokeneen hakijan työnhakua pidetään yrityksissä pelkästään vitsinä. Nyt olen pitkäaikaistyötön ja rajusti köyhtynyt.
Olisipa 80-luvulla ollut kristallipallo kehottamassa valitsemaan jonkin muun alan. Eipä kukaan tiennyt, että ala, jolle käytiin raahaamassa työvoimaa kesken opintojen, käytännössä lähes katoaisi. Ja se vähä, mikä ei ole kadonnut, hoidetaan halvalla vuokra- ja pätkätyövoimalla, eikä laadusta ole niin väliksi. Olen katkera.
Taidan tietää, mistä alasta on kyse. Aivan saman totean minäkin: olisipa ollut kristallipallo ja olisipa tajunnut silloin, että ei ollut lottovoitto päästä opiskelemaan erittäin halutulle alalle. Olen sinnitellyt 35 vuotta: mikään työn ehtoja ja palkioita koskeva uutinen ei 20 vuoteen ole ollut hyvä tai edes neutraali vaan pelkkää alasajoa, kiristystä ja kuristusta. No, ainakin tietää työelämän raaistumisen mekanismeista.
Av-kääntäjä?
Ongelma on siinä, että vaikka nyt miten tiedetään, etteivät tutkinnot yleensä paranna introvertin tai epäsosiaalisen työllistymistä, niin tästä ei puhuttu mitään 2004 aikoihin kun olin menossa yliopistoon. Vanha vitsi on myös, että lamaan valmistuvat ovat tyhmempiä kuin ne, jotka valmistuvat nousukaudella. Tämä koskee minuakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä monet ovat ilmeisesti kuitenkin töissä ja palkalla. Pitäisi puhua paljon enemmän akateemisesta (pitkäaikais)työttömyydestä.
Toisaalta pitkät opinnot ja yhteiskunnan resurssit menevät hukkaan, jos ei pääse koulutusta vastaaviin töihin. Ja turhauttaahan se, jos kokee, ettei ole päässyt sellaisiin töihin, joihin on halunnut. Mutta ihan totta on, että akateemisesta työttömyydestä pitäisi puhua enemmän.
Koulutuksesta yleensäkin pitäisi puhua Suomessa enemmän, ja purkaa myyttejä ja purkaa myös akateemisen koulutuksen vaatimusta joihinkin tehtäviin. Tosiasiallisesti varmaan 80% maistereista on ylikoulutettuja työtehtäviinsä, se on Suomen virtahepo olohuoneessa.
t. mies38 jolla itselläkin maisteripaikka löytyy vaikka gradu puuttuu kun töiltä ei ehdi, ja syy maisteriopintoihin se, että naiset halveksuu amk-miehiä
Selvennä hieman nimimerkkiäsi. Mikä on maisteripaikka? Miksi vertaat itseäsi AMK-miehiin? Vai oletko AMK-mies?
AMK-mies on mies, joka tuntee jatkuvaa alemmuutta akateemisia miehiä kohtaan. AMK-mies on käynyt ammattikorkeakoulun ja on alkanut ymmärtää, ettei se ole mikään oikea korkeakoulu. AMK-miestä hävettää, ettei ole edes kandin tutkintoa elämässään saanut. AMK-mies ei kehtaa kysyttäessäkään kertoa taustoistaan, vaan mieluummin valehtelee olevansa jotain muuta, kuin AMK-mies.
AMK-miehiä, näitä elämänpudokkaita, löytää myös sairaaloista sairaanhoitajina ja ambulansseista ensihoitajina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä monet ovat ilmeisesti kuitenkin töissä ja palkalla. Pitäisi puhua paljon enemmän akateemisesta (pitkäaikais)työttömyydestä.
Toisaalta pitkät opinnot ja yhteiskunnan resurssit menevät hukkaan, jos ei pääse koulutusta vastaaviin töihin. Ja turhauttaahan se, jos kokee, ettei ole päässyt sellaisiin töihin, joihin on halunnut. Mutta ihan totta on, että akateemisesta työttömyydestä pitäisi puhua enemmän.
Koulutuksesta yleensäkin pitäisi puhua Suomessa enemmän, ja purkaa myyttejä ja purkaa myös akateemisen koulutuksen vaatimusta joihinkin tehtäviin. Tosiasiallisesti varmaan 80% maistereista on ylikoulutettuja työtehtäviinsä, se on Suomen virtahepo olohuoneessa.
t. mies38 jolla itselläkin maisteripaikka löytyy vaikka gradu puuttuu kun töiltä ei ehdi, ja syy maisteriopintoihin se, että naiset halveksuu amk-miehiä
Selvennä hieman nimimerkkiäsi. Mikä on maisteripaikka? Miksi vertaat itseäsi AMK-miehiin? Vai oletko AMK-mies?
AMK-mies on mies, joka tuntee jatkuvaa alemmuutta akateemisia miehiä kohtaan. AMK-mies on käynyt ammattikorkeakoulun ja on alkanut ymmärtää, ettei se ole mikään oikea korkeakoulu. AMK-miestä hävettää, ettei ole edes kandin tutkintoa elämässään saanut. AMK-mies ei kehtaa kysyttäessäkään kertoa taustoistaan, vaan mieluummin valehtelee olevansa jotain muuta, kuin AMK-mies.
AMK-miehiä, näitä elämänpudokkaita, löytää myös sairaaloista sairaanhoitajina ja ambulansseista ensihoitajina.
En ole ikinä valehdellut olevani muuta kuin amk-mies. Lisäksi minulla on tosiaan yliopistolta maisteriopinnot loppuvaiheessa, pelkkä gradu puuttuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä monet ovat ilmeisesti kuitenkin töissä ja palkalla. Pitäisi puhua paljon enemmän akateemisesta (pitkäaikais)työttömyydestä.
Toisaalta pitkät opinnot ja yhteiskunnan resurssit menevät hukkaan, jos ei pääse koulutusta vastaaviin töihin. Ja turhauttaahan se, jos kokee, ettei ole päässyt sellaisiin töihin, joihin on halunnut. Mutta ihan totta on, että akateemisesta työttömyydestä pitäisi puhua enemmän.
Koulutuksesta yleensäkin pitäisi puhua Suomessa enemmän, ja purkaa myyttejä ja purkaa myös akateemisen koulutuksen vaatimusta joihinkin tehtäviin. Tosiasiallisesti varmaan 80% maistereista on ylikoulutettuja työtehtäviinsä, se on Suomen virtahepo olohuoneessa.
t. mies38 jolla itselläkin maisteripaikka löytyy vaikka gradu puuttuu kun töiltä ei ehdi, ja syy maisteriopintoihin se, että naiset halveksuu amk-miehiä
Selvennä hieman nimimerkkiäsi. Mikä on maisteripaikka? Miksi vertaat itseäsi AMK-miehiin? Vai oletko AMK-mies?
AMK-mies on mies, joka tuntee jatkuvaa alemmuutta akateemisia miehiä kohtaan. AMK-mies on käynyt ammattikorkeakoulun ja on alkanut ymmärtää, ettei se ole mikään oikea korkeakoulu. AMK-miestä hävettää, ettei ole edes kandin tutkintoa elämässään saanut. AMK-mies ei kehtaa kysyttäessäkään kertoa taustoistaan, vaan mieluummin valehtelee olevansa jotain muuta, kuin AMK-mies.
AMK-miehiä, näitä elämänpudokkaita, löytää myös sairaaloista sairaanhoitajina ja ambulansseista ensihoitajina.
En ole ikinä valehdellut olevani muuta kuin amk-mies. Lisäksi minulla on tosiaan yliopistolta maisteriopinnot loppuvaiheessa, pelkkä gradu puuttuu.
Miltä tuntuu olla AMK-mies, ahdistaako se? Olen itse työtön FM ja KTM ja työttömyyden myötä jopa harkinnut sairaanhoitajaksi hakemista. En tiedä kehtaisinko kenellekään vanhalle tutulle kertoa olevani sairaanhoitaja, joutuisin poistamaan vanhat facetutut ja vaihtamaan puhelinnumeroa ja paikkakuntaa häpeän vuoksi.
En kyllä suoraan sanoen ymmärrä tämän ketjun porukkaa. Mitä järkeä lukea vuosikaudet, jos tietää jo ennen opintojakin, että on luonteeltaan sellainen, jota kukaan ei halua työpaikalleen.