Lue keskustelun säännöt.
Uransa flopanneet akateemiset, jaetaan kokemuksemme!
03.05.2020 |
Itsellä on kaksikin maisterin tutkintoa, mutta en koskaan päässyt työelämässä "nousuun". Osaan kyllä opiskella ja sillä tavalla oli kunnianhimoa, että olin hyvä tekemään opintosuorituksia, mutta työelämässä etenemiseen tarvittavia kykyjä tai kiinnostusta minulla ei taida olla...
Teen aika aika perushommaa (myynti, asiakaskoulutus ym.), palkka on ihan ok, mutta mitään kehitysmahdollisuuksia ei ole, eikä työ nyt mitään ruudinkeksimistä ole... välillä harmittaa ja kaipaisi jotain enemmän... mutta ikä alkaa kohta nelosella, että ei tässä ehkä enää uusia temppuja oppisikaan...
Kommentit (248)
Vierailija kirjoitti:
Onko ”se ala”, johon täällä vihjataan, viestintä tai markkinointi?
Ei ole. Ja niitä aloja on kaksi, sukulaisia keskenään. En viitsi ryhtyä esittelemään kumpaakaan, koska niillä, joilla ei ole niistä omakohtaista tietoa, on useimmiten niin paljon häkellyttävän vahvoja harhaluuloja, etten jaksa ryhtyä vääntämään siitä asiasta. Ei kannata ryhtyä arvailemaan.
t. En muista numeroani, jota käytin aiemmin. Varmistusnumeroksi tuli kuitenkin 666. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä yksi, joka munannut uransa periaatteelliseen moraaliin ja siitä seuranneeseen riitelyyn johtajien kanssa. Julkishallinnon töissä olen ollut aina. Kaksi uraa jo päättynyt siihen, että en suostunut tekemään, niinkuin johtaja käski, koska se oli minusta väärin. Enpä ole ylennyt, o pitänyt vaihtaa työpaikkaa ja peräänkin on soiteltu, että älkää sitä ottako, se on hankala. Periaatteessa menee hyvin, työtä on ja ansiot on ok, mutta vaikeaa on ollut ja on edelleen, en etene, turhauden suorittavaan työhön ja yhteistyövälit on heikot. Viimeksi vaahtosin koronasta helmikuussa, että pitää varautua. Se sitten kovasti veetutti, kun rajoitukset määrättiin, eikä mitenkään oltu niihin varauduttu.
Urani huippu oli 32 vuotiaana. Sen jälkeen samassa juniorivirassa kahdeksan vuotta. Palkkaa ei ole tarkistettu kertaakaan. Parempaa ei ole näkynyt eikä näköpiirissä.
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi, joka munannut uransa periaatteelliseen moraaliin ja siitä seuranneeseen riitelyyn johtajien kanssa. Julkishallinnon töissä olen ollut aina. Kaksi uraa jo päättynyt siihen, että en suostunut tekemään, niinkuin johtaja käski, koska se oli minusta väärin. Enpä ole ylennyt, o pitänyt vaihtaa työpaikkaa ja peräänkin on soiteltu, että älkää sitä ottako, se on hankala. Periaatteessa menee hyvin, työtä on ja ansiot on ok, mutta vaikeaa on ollut ja on edelleen, en etene, turhauden suorittavaan työhön ja yhteistyövälit on heikot. Viimeksi vaahtosin koronasta helmikuussa, että pitää varautua. Se sitten kovasti veetutti, kun rajoitukset määrättiin, eikä mitenkään oltu niihin varauduttu.
Hyvä nosto. Nykyään painotetaan sitä, että työn pitäisi olla omien arvojen mukaista. Niitä omia arvoja ei kuitenkaan haluta tuotavan työpaikalle, jos ne johtaisivat eri ratkaisuihin kuin esimiehen tai firman linja.
Minulle ei onneksi ole ongelma tehdä kuten johto sanoo. Jos valitun toimenpiteen laillisuuden kanssa on ongelmia, ilmoitan sen selvästi. Jos ylempi taso haluaa silti tehdä niin, heillä on siihen natsat ja he kantavat vastuun.
Jos haluaa tehdä uraa, asioista ei kannata tehdä kynnyskysymyksiä työelämässä. Esimiehet arvostavat työntekijöitä, joilta tulee hyödyllisiä ehdotuksia ja huomioita (mielellään kahden kesken), mutta jotka taipuvat nurisematta esimiehen päätöksiin, vaikka olisivat eri mieltä.
Tai ainakin minä olen tuolla asenteella varsin kivassa asemassa ja palkkaluokassa tällä hetkellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi, joka munannut uransa periaatteelliseen moraaliin ja siitä seuranneeseen riitelyyn johtajien kanssa. Julkishallinnon töissä olen ollut aina. Kaksi uraa jo päättynyt siihen, että en suostunut tekemään, niinkuin johtaja käski, koska se oli minusta väärin. Enpä ole ylennyt, o pitänyt vaihtaa työpaikkaa ja peräänkin on soiteltu, että älkää sitä ottako, se on hankala. Periaatteessa menee hyvin, työtä on ja ansiot on ok, mutta vaikeaa on ollut ja on edelleen, en etene, turhauden suorittavaan työhön ja yhteistyövälit on heikot. Viimeksi vaahtosin koronasta helmikuussa, että pitää varautua. Se sitten kovasti veetutti, kun rajoitukset määrättiin, eikä mitenkään oltu niihin varauduttu.
Hyvä nosto. Nykyään painotetaan sitä, että työn pitäisi olla omien arvojen mukaista. Niitä omia arvoja ei kuitenkaan haluta tuotavan työpaikalle, jos ne johtaisivat eri ratkaisuihin kuin esimiehen tai firman linja.
Minulle ei onneksi ole ongelma tehdä kuten johto sanoo. Jos valitun toimenpiteen laillisuuden kanssa on ongelmia, ilmoitan sen selvästi. Jos ylempi taso haluaa silti tehdä niin, heillä on siihen natsat ja he kantavat vastuun.
Jos haluaa tehdä uraa, asioista ei kannata tehdä kynnyskysymyksiä työelämässä. Esimiehet arvostavat työntekijöitä, joilta tulee hyödyllisiä ehdotuksia ja huomioita (mielellään kahden kesken), mutta jotka taipuvat nurisematta esimiehen päätöksiin, vaikka olisivat eri mieltä.
Tai ainakin minä olen tuolla asenteella varsin kivassa asemassa ja palkkaluokassa tällä hetkellä.
Kirjoittaja jatkaa: tuo arvojenmukaisuus on minulle tosi kummallinen asia. Näin kolmenkympin haarukoilla olevana en ole työssä toteuttamassa mitään erityistä ideologiaa, vaan mahdollistamassa mukavan elämän. Minusta minun arvoni eivät myöskään kuulu työnantajalle tipan vertaa. Lisäksi harrastan vapaa-ajallani jonkin verran filosofisia pohdintoja ja kirjallisuutta, enkä ole löytänyt vielä mitään varmasti omaksi tuntemaani arvopohjaa. Tällä hetkellä nihilismi on aika kovasti voitolla, mutta en tiedä yhtään työnantajaa, jonka arvona olisi nihilismi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä koodari FM, valmistuin 2014. Työkokemusta vain palkattomista harjoitteluista. Mulla on asperger ja olen sosiaalisesti kömpelö, se on vaikeuttanut työllistymistä. On ihan paskapuhetta että aspergereita revitään koodareiksi. Ei ainakaan naisia. Täytyy olla sellainen hyvä tyyppi, ekstrovertti, jotta saa paikan.
Tunnen tasan kaksi koodaria, jotka kumpikin vahvasti kirjolla. Kumpikaan ei myöskään ikinä valmistunut, mutta rahaa ovat tehneet niin maan bärkkeleesti.
Jos osaat koodata, kehitä mielenkiinto konsoli/tietokonepeleihin. Selvitä miten pelejä koodataan. Sitten haet pelifirmaan. Siellä ei haittaa jos olet kirjolla, niin on muutkin koodari siellä :D
Urahuippu 36-vuotiaana, sen jälkeen samaa hommaa jo parikymmentä vuotta, pääosin omasta halusta. Muutama yritys alanvaihdosta epäonnistunut. Teen koulutuksen puolesta täysin vastaavaa työtä, tosin alimmalla mahdollisella tasolla, joka tosin vaatii koulutukseni. Työpaikalla en ole erityisemmin pyrkinytkään ylemmäs. Kysyntää oli joskus ikävuosina 34-42, mutta en uskaltanut perhetilanteen vuoksi ottaa haasteita vastaan. Sen jälkeen ei ole kysyttykään. Eläkkeelle olisi vielä reilu kymmenen vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi, joka munannut uransa periaatteelliseen moraaliin ja siitä seuranneeseen riitelyyn johtajien kanssa. Julkishallinnon töissä olen ollut aina. Kaksi uraa jo päättynyt siihen, että en suostunut tekemään, niinkuin johtaja käski, koska se oli minusta väärin. Enpä ole ylennyt, o pitänyt vaihtaa työpaikkaa ja peräänkin on soiteltu, että älkää sitä ottako, se on hankala. Periaatteessa menee hyvin, työtä on ja ansiot on ok, mutta vaikeaa on ollut ja on edelleen, en etene, turhauden suorittavaan työhön ja yhteistyövälit on heikot. Viimeksi vaahtosin koronasta helmikuussa, että pitää varautua. Se sitten kovasti veetutti, kun rajoitukset määrättiin, eikä mitenkään oltu niihin varauduttu.
Tutkimuksissa tuodaan esiin, kuinka työhyvinvointia ja tuottavuutta parantaa avoin dialogi. Kaikki tämän tietävät juhlapuheiden tasolla mutta käytännössä eriävien näkemysten esiin tuominen johtaa jopa kostoihin ja ulos savustamiseen.
Ylipäätään on taidokasta, miten paljon edelleen on mangement by p*rkelettä.
Mua niin suututtaa asperger-ihmisten puolesta! Heitä on akateemisissa työttömissä leijonaosa ja aika paljon on nimenomaan tietojenkäsittelyn alalta valmistuneita tai sitten dippainssejä. Miksi töihin valitaan aina ne hauskimmat markkinointihenkiset päsmärit?
Tunnen yhden tietojenkäsittelijä-koodari aspergerin eikä ole ollut päivääkään valmistumisen jälkeen töissä, eli 15 vuoteen. Sosiaaliset taidot ovat niin huonot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä yksi akateeminen luuseri. Opiskelin alaa, jolta hävisi laman seurauksena paljon työpaikkoja juuri niihin aikoihin kun valmistuin. En osannut verkostoitua että olisin saanut työpaikkaa, ja olen myös introvertti, mikä vaikeutti työnhakua. Nyt teen ihan tavallista työtä huonolla palkalla, mutta työkaverit on mukavia. Ihan itse siis olen sössinyt akateemisen urani, mutta olen vähään tyytyväinen joten pärjään kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Opiskelin väärää alaa ja menetin ensikertalaisuuden. Nyt minua ei enää valita mihinkään korkeakouluihin. Käsketään mennä uusimaan kaikki yo-kokeet, vaikka lukiosta aikaa jo monta vuotta ja olen tehnyt yliopisto-opintojakin!
KUKA sinua kkäski uusimaan yo kokeen? EIhän sitä VOI edes uusia vaikka haluaisi?
Sääntö oli mun aikana ainakin että 1 kerran saa uusia, itte kulutin sen kerran syksyn uusinnoissa ja mokasin samalla tavalla kun aiemminkin .Sain A.n.
Joten käsittääkseni omalla kohallani ei ainakaan voi enää uusia koko yo koetta. En tiedä voisiko ne muut huonosti menneet kokeet,
on aika väärin, itselläni nuoruudessa oli ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun tragedia on se, että julkisen puolen työelämä on täysin rikki. En sovellu sinne, koska en jaksa työskennellä epäinhimillisissä olosuhteissa ja kauheassa ilmapiirissä huonolla palkalla. Olin nuorena hyvin kunnianhimoinen, nyt jäisin rehellisesti mieluiten peiton alle piiloon. Haluan tehdä niin vähän töitä kuin mahdollista, koska en enää usko siihen, että olisi mahdollista löytää työpaikka, jossa olisi asiallinen meininki. Hyvästä meiningistä en edes enää haaveile.
Hyvä meininki pitäisi sisällään hyvän johtamisen, hyvän työilmapiirin, kollegiaalisen arvostuksen puolin ja toisin ja mahdollisuuden kehittyä. Ja ehkä vielä sen, ettei organisaatio olisi ihan koko ajan muutoksessa ja ettei valtaosa työajasta menisi sekundäärisiin tehtäviin ja turhiin palavereihin varsinaisten töiden kasaantuessa. Niin, ja että olisi käytössä asialliset työvälineet ja työtilat. Sekään ei todellakaan ole julkisella puolella itsestäänselvää. Edellisessä työpaikassa kollegat ostelivat työvälineitä välillä itse, kun stressi työnteon mahdottomuudesta kävi liian suureksi.
Uteliaisuudesta kysymys: Vaatiiko kaikki naiset tässä ketjussa jonkun akateemisen supermiehen tyyliin lääkäri-toimitusjohtaja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Njaa, tässä odotellen. Luulen olevani nyt urani huipulla. Ikää 35v. Opiskelin luonnontieteissä FM, tehnyt tekniikan alan erityisasiantuntijan töitä ja nyt pikkulafkan pikkupäällikkö. That’s it, luulisin.
Nousin nopeasti palkkaluokassa ja tehtävännimikkeissä mutta luulen, että tein huonon valinnan nyt viimeksi - tästä paikasta ei ole hyötyä vaan pikemminkin haittaa seuraavassa työnhaussa.
Kamalaa jos floppasin nyt tähän mutta itseä saa vain syyttää.
Vierailija kirjoitti:
Uteliaisuudesta kysymys: Vaatiiko kaikki naiset tässä ketjussa jonkun akateemisen supermiehen tyyliin lääkäri-toimitusjohtaja?
Älä tule tähän ketjuun nyt tämän ulinan kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko ”se ala”, johon täällä vihjataan, viestintä tai markkinointi?
Ei ole. Ja niitä aloja on kaksi, sukulaisia keskenään. En viitsi ryhtyä esittelemään kumpaakaan, koska niillä, joilla ei ole niistä omakohtaista tietoa, on useimmiten niin paljon häkellyttävän vahvoja harhaluuloja, etten jaksa ryhtyä vääntämään siitä asiasta. Ei kannata ryhtyä arvailemaan.
t. En muista numeroani, jota käytin aiemmin. Varmistusnumeroksi tuli kuitenkin 666. :)
Ei sun tarvitse ruveta vääntämään kenenkään kanssa:) Kerro vaan ne alat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uteliaisuudesta kysymys: Vaatiiko kaikki naiset tässä ketjussa jonkun akateemisen supermiehen tyyliin lääkäri-toimitusjohtaja?
Älä tule tähän ketjuun nyt tämän ulinan kanssa.
En ulissut vaan kysyin nätisti
Vierailija kirjoitti:
Valmistuin yliopistosta alalle, jolla on hyvä työllisyys, mutta lähes kaikki työt ovat ns. julkisen puolen naisten hommia. Rakastan työtäni tosi paljon, mutta urani on tähän mennessä mennyt siihen, että käyn aina vuodesta viiteen vuoteen kuuntelemassa aivan järjetöntä veetuilua ja alistamista julkisen puolen organisaatioissa (esim. opetusala ja terveydenhuolto) ja keräilen sitten itseäni burn outin kautta puolesta vuodesta vuoteen ennen kuin jaksan taas lähteä seuraavaan linkoon. Nyt haaveilen vain siitä, että saisin joskus vielä mennä aamulla töihin ja tehdä työni ilman jatkuvaa sekoilua, organisaatiomuutoksia, huonoa ilmapiiriä, jatkuvasti kiristyviä resursseja, työyhteisössä laajalle levinneitä motivaatiopulmia ja työpaikkakiusaamista. Saikulla taas.
Jatkan vielä yön yli nukuttuani tätä pohdintaa. En olisi koskaan uskonut innokkaana vastavalmistuneena aikoinani, että mua ei tule kuormittamaan välillä erittäinkin emotionaalisesti raskaat työn sisällöt vaan tulen uupumaan siihen, että työpaikoilla on niin kauheaa. Ei olisi tullut mieleenkään, että tässä käy näin. Jotenkin aivan uskomatonta, että ollaan tässä pisteessä nyt. Ei hajuakaan, kuinka tästä eteenpäin. Onks te-toimistossa tai jossain jotain psykologeja, jotka osaa tsempata tällaisesta yli? Pelottaa, oliko tämä burn out nyt jo se viimeinen. Ikää on 41.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uteliaisuudesta kysymys: Vaatiiko kaikki naiset tässä ketjussa jonkun akateemisen supermiehen tyyliin lääkäri-toimitusjohtaja?
Älä tule tähän ketjuun nyt tämän ulinan kanssa.
En ulissut vaan kysyin nätisti
Se ei ole tämän ketjun aihe, ja olisi ihan kiva, jos tämä sama asia ei olisi täällä jokaisen ketjun aihe. Voit perustaa tälle oman ketjun, niitä on olemassa vasta hieman yli toisasataatuhatta.
Montako vuotta sinä olit Kelassa työssä ja mitä teit siellä? Puhut niin asiantuntevasti Kelan hommista että pakkohan sinulla on olla omakohtaista kokemusta noista töistä.