Mitä kovasti kehutun kirjan suosiota et ymmärrä?

Täällä toistuu samat kirjat melkein koko ajan.

Itse en lue mitään tieteiskirjallisuutta ikinä, ne on liian mielikuvituksellisia, pidän mieluiten kirjoista, jotka edustaa edes jonkinlaista realismia. Tositarinoita niiden ei tarvitse olla.

Pidän eniten vanhoista kirjoista. Minna Canth on suuri suosikkini, mutta kyllä häneltäkin löytyy teoksia, joita en jaksa lukea. Esim. Työmiehen vaimoa en pääse alkua pitemmälle. Se onkin näytelmämuotoon kirjoitettu, mutta niinhän on 7 veljestäkin, ja siitä pidän.

Juhani Aho on lempikirjailijani, mutta pakko sanoa, että Kevät ja takatalvi tuotti työtä, samoin Ahon pääteoksena pidetty Panu.

Sen sijaan hänen novellituotantonsa hakee vertaistaan ja kaksoisteos Papin tytär / Papin rouva on huikean hyvä kuin myös Juha.

Joel Lehtosen Putkinotko ei tee minuun mitään vaikutusta vaikka kai sitten pitäisi.

Entä mitä mieltä ollaan Heikki Turusesta? Pari hänen ensimmäistäänhän oli huikeita helmiä, sitten lässähti, alkoi suoltaa ihan kuin väkisellä väännettyä itäsuomi-mystiikkaa. Ilmeisesti hän noissa muutamassa ensimmäisessään (Simpauttaja ; Joensuun Elli ja etenkin Kivenpyörittäjän kylä) sanoi sanottavansa ja siihen se sitten jäi. Lahjakas kirjailija, mutta vain yhden asian ympärillä pyörivä.

Mankellia kehuttiin kovasti, mutta ei, en jaksanut lukea. Poliisin oman elämän sähläämistä ja rikokset ei-uskottavia. Liikaa mielenterveysongelmia. Ei siinä ole mitään jännää, että rikoksen tekee joku hullu ilman motiivia.

Aikuiset lapset täällä haukkuu lasten ja nuorten kirjoja ei riitä älli siihen et hoksaisi: ai niin joo nuohan on lasten ja nuorten kirjoja tottakai kirjoitettu ja kuvailtu nuorelle lukijalle sopivalla tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Suon villi laulu. Samaa mieltä kuin aiempi. Epöuskottava, täyttä sooopaa. Jos olisi ollut maagista realusmia, ehkä olisi mennyt

Mulla jäi kesken jossain vaiheessa ja pohdin, olenko liian tyhmä ymmärtämään sen hienoutta, koska sitä hehkutettiin niin paljon :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Raamattu. Kuiva ja tylsä.

Tylsähän se ainakaan ole, jos olet vähääkään lukenut. Sieltä löytyy vaikka minkätyyppisiä kertomuksia.

Kuiva ja tylsä. Minun mielipide.

Varmaan jos yrittää lukea kannesta kanteen. Alussa taisi olla jotain sukuluetteloita ym.

Paperipalatsi, USAssa palkittu. Pelkkää seksiä. Tusinatavaraa.

Vierailija kirjoitti:

Täällä toistuu samat kirjat melkein koko ajan.

Itse en lue mitään tieteiskirjallisuutta ikinä, ne on liian mielikuvituksellisia, pidän mieluiten kirjoista, jotka edustaa edes jonkinlaista realismia. Tositarinoita niiden ei tarvitse olla.

Pidän eniten vanhoista kirjoista. Minna Canth on suuri suosikkini, mutta kyllä häneltäkin löytyy teoksia, joita en jaksa lukea. Esim. Työmiehen vaimoa en pääse alkua pitemmälle. Se onkin näytelmämuotoon kirjoitettu, mutta niinhän on 7 veljestäkin, ja siitä pidän.

Juhani Aho on lempikirjailijani, mutta pakko sanoa, että Kevät ja takatalvi tuotti työtä, samoin Ahon pääteoksena pidetty Panu.

Sen sijaan hänen novellituotantonsa hakee vertaistaan ja kaksoisteos Papin tytär / Papin rouva on huikean hyvä kuin myös Juha.

Joel Lehtosen Putkinotko ei tee minuun mitään vaikutusta vaikka kai sitten pitäisi.

Entä mitä mieltä ollaan Heikki Turusesta? Pari hänen ensimmäistäänhän oli huikeita helmiä, sitten lässähti, alkoi suoltaa ihan kuin väkisellä väännettyä itäsuomi-mystiikkaa. Ilmeisesti hän noissa muutamassa ensimmäisessään (Simpauttaja ; Joensuun Elli ja etenkin Kivenpyörittäjän kylä) sanoi sanottavansa ja siihen se sitten jäi. Lahjakas kirjailija, mutta vain yhden asian ympärillä pyörivä.

Mankellia kehuttiin kovasti, mutta ei, en jaksanut lukea. Poliisin oman elämän sähläämistä ja rikokset ei-uskottavia. Liikaa mielenterveysongelmia. Ei siinä ole mitään jännää, että rikoksen tekee joku hullu ilman motiivia.

Turusen ongelma on, ettei hän tule yltämään esikoisensa Simpauttajan tasolle enää. Ensimmäinen kirja jäi hänen parhaakseen. Hän teki Simpauttajalle vielä Karjalan kuningas -jatko-osankin, ikävä kyllä. Tietenkin oli asioita, joista ei Simpauttajan aikoihin vielä saanut kirjoittaa. Itseäni jäi vaivaamaan homoahdistelijoiden ja jopa -raiskaajien suuri osuus Pohjois-Karjalassa. Tietenkin kyseessä oli traumaattinen asia, josta ei voinut kertoa kenellekään, koska sitä *ei ollut olemassa*. Simpauttaja kaikkine järjestelyineen paljastui melko epäuskottaviksi tyypiksi tässä jatko-osassa. Totta kai menestyvä mallitilakin löytyi muualta kuin Pirtamosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päätalot ja Sofi Oksaset.

Oksasesta olen samaa mieltä mutta Päätalossa on outoa imua. Nautin niistä rakennusjuttujen kuvauksista, ikään kuin olisi itse projektissa mukana. Jotenkin hänen inhimillinen rehellisyytensä tekee vaikutuksen. Mies joka yritti kovasti kasvaa paremmaksi ja kipuili taustaansa.

Päätalo on hyvä ja todellakin hänen maailmaansa pääsee täysin sisään, vaikka kerronta joskus onkin hieman hidasta.  Usein myös erittäin humoristinen kertoja.

Sofi Oksasen tuotanto täysin lukukelvotonta ja huumorista hän ei kai ole koskaan kuullutkaan.

Miksi joku valitsisi Sofi Oksasen kirjan, jos haluaa lukea huumoria 😃 Eiköhän ne ole ihan eri genreä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Fifty shades of gray. Ihan uskomatonta, kliseistä paskaa. Kuka oikeasti jaksaa lukea tällaista?

kirjan filmatisointikin oli aikamoinen menestys maailmalla ja varsinkin naisten keskuudessa!. isot lippumenekit oli jenkkilän aika konservatiivisissa osavaltioissa(raamattuvyöhykkeillä) filmin suhteen!. kai tälläinen kliseinen kaunotar ja hirviö-asetelma viehätti kotirouvia!!.kesyttää se peto...

En pystynyt katsomaan leffoina, niin ei tulisi mieleenkään yrittää lukea, koska olivat juurikin niin kliseisiä ja ylinäyteltyjä.

Kieli pitkänä odotin ja kauhea pettymys.

En tajua niiden suosiota leffoina enkä kirjoina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lumen taju. Karsea kirja.

Oliko siinä se ällöttävä pedofiliasävytteinen kohtaus? Pikkupoika on alasti vuoteessa naisen (päähenkilö) kanssa?

Juuri se.

En ymmärrä ihmisiä, joiden mielestä haastavat tai negatiivisia tunteita herättävät aiheet ovat automaattisesti huono asia. Miten voi kehittyä mihinkään suuntaan, jos ei pysty kohtaamaan kuin itselleen miellyttäviä asioita? Menee elämäkin melko vaikeaksi. Nyt puhutaan vieläpä täysin fiktiivisistä asioista. Käsittämätöntä.

Lumen tajun kieli ja kokonaisuudessaan tyyli on omintakeinen. Kaikki eivät tietysti ymmärrä sen ja tunnelman hienoutta, se on vain "outoa". Makuasioita.

Ei minua se tyyli sinänsä häirinnyt, mutta tietyt kohdat, joissa (mies)kirjailija kuvaili päähenkilön (nainen) ajatuksia, olivat jotenkin kummallisen kliseisiä "näin naiset ajattelevat". Ja siinä pikkupojan pippelin jöpötys -kohtauksessa ongelmallista oli, että se oli ikään kuin kuvattu ulkopuolisen silmin täysin viattomana juttuna. "Ei ole mitään kummallista siinä että nukutaan vieraan lapsen kanssa samassa sängyssä". Tuntui kun olisi lukenut kirjailijan jotain omaa fantasiaa, pyrkimystä pedofilian normalisointiin.

Ja tuo "kaikki ei vaan ymmärrä..." on jotenkin niin kulunutta ja tarpeetonta tällaisessa ketjussa.

Yritin lukea Karin Smirnoffin janakippo-trilogian ensimmäistä osaa, mutta en vaan kestänyt sitä kieltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Raamattu. Kuiva ja tylsä.

Tylsähän se ainakaan ole, jos olet vähääkään lukenut. Sieltä löytyy vaikka minkätyyppisiä kertomuksia.

Kuiva ja tylsä. Minun mielipide.

Varmaan jos yrittää lukea kannesta kanteen. Alussa taisi olla jotain sukuluetteloita ym.

Kirjat luetaan kannesta kanteen. Mitenkäs muuten.

Tommi Kinnusen Ei kertonut katuvansa. Koko kirjan ajan odotin, että jotain tapahtuu tai naisista paljastuu jotain mullistavaa, mutta ei. Kävellään ja kävellään ja kävellään. Luulin, että tämä perustuu johonkin aikalaismuisteloon tms. mutta onkin ihan kuvitteellista.

Pidin Neljäntien risteyksestä ja Lopotista paljon, Pintti oli viipyilevää kerrontaa mutta ihan ok. Ei kertonut katuvansa oli iso pettymys. En taida seuraavaa enää lukea, Kinnusen tyyli tuntuu olevan että hänen henkilöhahmoillaan kaikki menee aina päin hvttiä. Hyvin raskasta lukea kun mikään ei koskaan pääty onnellisesti. Kinnunen itsekin muistaakseni jossain haastattelussa sanoi kirjoitusprosessin aikana uivansa syvissä vesissä ja olevansa ahdistunut hahmojensa kohtalon takia. Sille asialle pystyisi varmaankin herra kirjailija jotain itse tekemään!

K or a an i

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Raamattu. Kuiva ja tylsä.

Tylsähän se ainakaan ole, jos olet vähääkään lukenut. Sieltä löytyy vaikka minkätyyppisiä kertomuksia.

Kuiva ja tylsä. Minun mielipide.

Varmaan jos yrittää lukea kannesta kanteen. Alussa taisi olla jotain sukuluetteloita ym.

Kirjat luetaan kannesta kanteen. Mitenkäs muuten.

Raamatussa,on toisaalta 66 erillistä kirjaa, ei tarvitse aloittaa 1. Mooseksen kirjasta ja lopettaa Johanneksen ilmestyksen ja lukea ne muut järjestyksessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sofi Oksasen Puhdistus.

Ymmärrän että kirja on suosittu, koska se on pohjimmiltaan sellaista pikkasen paremmin kirjoitettua kioskikirjallisuutta. On suuria ja alhaisia tunteita, mullistuksia, draamaa ja yksityiskohtaisesti kuvattua (alistus)pornoa.

Mitään hienovaraista viisautta, kauneutta tai ylevyyttä ei. Ei jää historiaan.

Itse en ole pitänyt Oksasen muusta tuotannosta, mutta Puhdistus oli hyvä.

Siinä oli hyvin kuvattu totalitarismin alla elävien ihmisten elämä, kun mihinkään ei voi luottaa ja miten sellainen vaikuttaa yksilönkin toimintaan. Kirjassa ankea tunnelma oli hyvin kuvattu, jäi mietityttämään ja sai arvostamaan suomen itsenäisyyttä.

Itselleni ajattelen, että se on kirja jonka kaikkien suomalaisten pitäisi lukea. Erityisesti NATOn vastustajien.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Raamattu. Kuiva ja tylsä.

Tylsähän se ainakaan ole, jos olet vähääkään lukenut. Sieltä löytyy vaikka minkätyyppisiä kertomuksia.

Kuiva ja tylsä. Minun mielipide.

Varmaan jos yrittää lukea kannesta kanteen. Alussa taisi olla jotain sukuluetteloita ym.

Kirjat luetaan kannesta kanteen. Mitenkäs muuten.

Isossa Kirjassa on 66 eri kirjaa. Lukuoppaita löytyy, jos haluaa lukea sen kolmessa kuukaudessa, kuudessa kuukaudessa tai vaikkapa vuodessa. Itselläni on se kesken, aloitin alusta ja aloin lukea kirja kirjalta. Pitänee alkaa lukea jonkun oppaan mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Häräntappoase ja kaikki muukin Härkösen tuotanto. Ei jaksa lukea, kun niin tylsää tekstiä.

Häräntappoase oli hyvä. Luin sen lukiolaisena heti, kun se ilmestyi ja pidin siitä. Allu oli tosin liian filosofinen. Tätä uudempaa televisiosarjaa en ole katsonut, kun nuorten suhteet on modernisoitu nykyistä, seksuaalista ilmapiiriä vastaavaksi.

Muu Härkösen tuotanto sen sijaan. . .

Vierailija kirjoitti:

50 shades of rape. En ole lukenut, mutta tällaisena woke aikana ei uskoisi, että naisten alistaminen on noin suosittua naisten keskuudessa 🤔

Alistaa saa jos on komea ja rahaa löytyy?

Antaa vähän sekalaisia signaaleja...

Ei seksi naisen kanssa ole tarkoitettu tavismiehelle. Alfa saa sitten niin paljon kuin haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjojen nimet joiden osana on esim. "peli" tai "laulu". Sisältö ehkä hyvää, mutta Morsiuslaulupeli, Kellopeliprinsessa, Taivaslaulu, Enkelipeli, Nälkäpeli, Tulen ja jään laulu, Laulu laululinnuista ja myrkkykäärmeistä ja 19818367 muuta samaan tapaan nimettyä kirjaa ei houkuttele lukemaan nimensä perusteella. Jotenkin epämääräistä.

Onneksi poikkeukset vahvistavat säännön: Timo K. Mukan Maa on syntinen laulu ja Laulu Sipirjan lapsista ovat hienoja teoksia.

Syntisessä laulussa kuolee liian paljon ihmisiä niin pieneksi kyläksi. Isä-Juhanin ja Oula Nahkamaan välienselvittely oli älytön, kun ottaa huomioon koko kyläyhteisön muuten niin avoimen seksuaalisuuden. Elokuva kirjasta taas oli turhan inhorealistinen rääsyläiskuvaus.

"Erikoisoperaatio ja rauha". Ei tule menestymään.