Mitä kovasti kehutun kirjan suosiota et ymmärrä?

Marie Kondo ja Konmari kirja ja ylipäätään ajattelu. En tajunnut yhtään, miksi tällainen kirja on pitänyt kirjoittaa. Vai oliko kenties suunnattu ala-asteikäisille lapsille, joilla elämänhallinta vielä opetteluvaiheessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Humiseva harju

Narsistisen ja myrkyllisen ihmissuhteen ärsyttävä kuvaus, joka on mukamas romanttinen. 

Tai sitten et vaan ymmärtänyt lukemaasi.

Nimenomaan. Ja kun ottaa huomioon teoksen ilmestymisen aikakauden, kirjailijan iän, sukupuolen ja elämäntilanteen/kokemuksen on teos häkellyttävän hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Sofi oksasen puhdistus

Voi että. Jokaisella on oma makunsa ja syyt miksi kokee jonkun kirjan kuten kokee - mutta kuten aloituksessa pyydettiin tai kehotettiin, olisi kiva ja hyödyllistäkin kenties jos näihin tulisi myös perusteluita miksi ei arvosta ja ihmettelee suosiota.

Olen muutamia Arto Paasilinnoja lukenut ja tulin siihen tulokseen että tuotantonsa legendaarisuus perustuu lähinnä siihen että kohdeyleisö on keski-iän kriisissa painiskelevat keskiluokkaiset miehet. Lukiessaan voi sitten voimafantasioida tekevänsä kuin päähenkilö aina kun tämä ghostaa ikääntyvän vaimonsa, saa nuorta naista ja karkaa oravanpyörää katoamalla korpeen vuodeksi. 

Itse olen nainen joten voimafantasioin ihan eri asioista. Joten, koska vanhojen naisten näpäyttäminen ja nuorten naisten ihailevat katseet ei kiinnosta, niin lähinnä sitten pitkästyn noista kirjoista

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki Harry Potterit.

Luin Pottereita ensimmäistä kertaa nyt aikuisena kun olen lukenut niitä lapselleni. Osa henkilöhahmoista on sympaattisia ja ymmärrän kyllä, mikä näissä kiehtoo lapsia, mutta voi kristus että nämä ovat huonosti kirjoitettuja. Kliseistä ja pitkäpiimäistä kerrontaa, ja tuntuu kuin Rowling keksisi juonen sitä mukaa kun kirjoittaa tarinan. Ei mitään rakennetta tai draaman kaarta, asiat vain tapahtuvat lennossa. Henkilöhahmot ovat kliseisiä ja kieli köyhää. Jouluposso oli kanssa samanlaista tylsää sekoilua.

Jos ei Harry Potterista hahmota draaman kaarta tai rakennetta, niin miten selkeästi alleviivattuja niiden pitää olla, että ne hahmottaa?

Harry Pottereiden kritisoijien "perusteluista" huomaa että mielipide on muodostettu kirjailijan transfobisuuden takia. "Tylsää sekoilua" ja "huono kirjoitustyyli" ei avaa yhtäkään hyvää esimerkkiä mielipiteen tueksi

Kaikki Miki Liukkosen "kirjat" on kyllä täyttä sontaa... Sori, nyt on pakko sanoa negatiivisesti kuolleesta

Satu Rämön dekkarit. Yritin aloittaa mutten kyennyt kokön suomen kielen takia jatkamaan. 

Vierailija kirjoitti:

Satu Rämön dekkarit. Yritin aloittaa mutten kyennyt kokön suomen kielen takia jatkamaan. 

Apua! Olenkohan ihan taantunut. Olen aina ollut varsinainen kielinatsi ja jättänyt kirjoja kesken huonon tekstin takia, mutta Rämön kirjoissa en huomannut häiritsevän huonoa kieltä. Eiväthän ne mitään maailmankirjallisuuden merkkiteoksia ole, mutta ainakin lukemani kaksi ekaa olivat mielestäni ihan sujuvaa ja viihdyttävää tekstiä.

Alexander Dumas'n Musta tulppaani ja Daniel Defoen Robinson Crusoe. Jälkimmäisestä voi sanoa että huonoinkin siitä tehty elokuva on parempi kuin kirja.

Satu Rämön dekkarit

Se eka oli ihan innostava ja vei mukanaan.

Toka njoo....

Kolmas on umpisurkea.

Mistä tää tason lasku johtuukaan?

Sinuhe. Yritin lukea mutta en päässyt mihinkään siitä että ajattelin kokoajan sitä ettei Waltari ollut käynyt Egyptissä koskaan. En pystynyt lukemaan kun toi pakkoajatus vaivasi.

Satu Rämöt. Todella huonoa kieltä ja kököt tarinankuljetukset.

Colleen Hoover teokset 'Se päättyy meihin' ja 'Se alkaa meistä'.

Sinänsä on ihan arvostettavaa kirjoittaa läheisiin kohdistuvasta perheväkivallasta,

mutta ei kaikilta osin tuntunut enää uskottavalta.

Toinen kökkö asia oli intiimikohtaukset, esim. lääkärimies seuraa naisensa

verenpainetta seksin aikana, ja kertoo tavoitenumeron alussa,

ja sanoo ääneen aina kun verenpaine on kohonnut ylöspäin... 

Raamattu. Kovi vaikealukuinen se selvemmiltä osiltaan puolueellinen. Ylistää kansan- ja lastenmurhaajia.

Juha Vuorisen tuotanto! Koetin lukea Painajainen Piparkakkutalossa sekä Juoppohullun päiväkirjaa. En pystynyt.

Vierailija kirjoitti:

Harry Pottereiden kritisoijien "perusteluista" huomaa että mielipide on muodostettu kirjailijan transfobisuuden takia. "Tylsää sekoilua" ja "huono kirjoitustyyli" ei avaa yhtäkään hyvää esimerkkiä mielipiteen tueksi

No avaa sinä, mikä esimerkki kertoo harrypottereiden erinomaisuudesta. 

Vinkki: en ole lukenut niistä yhtäkään, koska genre ei kiinnosta, mutta minut triggeröi sinun aggressiivinen kommenttisi. 

Ja tämä on ensimmäinen viestini tähän ketjuun. Klikkasin äsken viimeksi kirjoitettua viestiä ja totesin, että kirjoitanpa kommentin. 

Vierailija kirjoitti:

Papillonia joskus luokkakaverit kehuivat, minä en päässyt alkua pidemmälle. Sinuhe, Taru sormusten herrasta ym.

Papillon? Kehuko luokkakaverit kirjaa vai leffaa?

Sillä se leffa oli kasarilla aivan tajunnan räjäyttävä n. 10 vuotiaan mielestä. Ihan parasta actionia mitä oli nähty, kun ei ollut vielä nähnyt oikein yhtään mitään. Ensimmäisiä kotivideolta katottuja leffoja.

Vierailija kirjoitti:

Olen muutamia Arto Paasilinnoja lukenut ja tulin siihen tulokseen että tuotantonsa legendaarisuus perustuu lähinnä siihen että kohdeyleisö on keski-iän kriisissa painiskelevat keskiluokkaiset miehet. Lukiessaan voi sitten voimafantasioida tekevänsä kuin päähenkilö aina kun tämä ghostaa ikääntyvän vaimonsa, saa nuorta naista ja karkaa oravanpyörää katoamalla korpeen vuodeksi. 

Itse olen nainen joten voimafantasioin ihan eri asioista. Joten, koska vanhojen naisten näpäyttäminen ja nuorten naisten ihailevat katseet ei kiinnosta, niin lähinnä sitten pitkästyn noista kirjoista

Arto Paasilinnan tuotannosta kannattaa lukea Jäniksen vuosi. Ja korkeintaan Onnellinen mies sen lisäksi. Kaikki muu on samojen ideoiden kierrätystä, juuri niin kuin edeltävä kommentoija kirjoitti.

Joskus Tunisiassa käydessäni jonkun pikkukaupungin kirjakaupassa pisti silmään useita Paasilinnan eri romaaneja, julkaistuna pokkareina filosofiakirjallisuussarjassa. Siellä rinta rinnan Henri Thoreaun ym. tunnettujen luontofilosofien kanssa löytyi ranskankielisenä paitsi Jäniksen vuosi eli "Le lièvre de Vatanen" ja "Un homme heureux" myös muita myöhäisempiä. Mietinpä siinä, että ei Suomessa tuota Paasilinnan veljeksistä filosofiksi taideta lukea.

Paasilinnalla taisi olla hyvä ranskantaja.

Anni Kytömäki: Margarita. Jäi kesken.