Lue keskustelun säännöt.
Mitä kovasti kehutun kirjan suosiota et ymmärrä?
Kommentit (1751)
Vierailija kirjoitti:
Raamattu. Sekava, ristiriitainen, ei punaista lankaa, jos lähtee lukemaan avoimin mielin. Pitää olla jo etukäteen päätetty mitä siitä hakee. Muuten ei saa oikein kiinni.
Leif Nummela opetti Raamatun punainen lanka -sarjaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Coelhon teksti alkaa resonoida, jos lähtee henkiselle polulle itse. Mehän suurin osa, minä mukaan lukien, eletään elämäämme tuskan ja ilon vuorottelussa ja mieleen sitoutumisessa. Eikä tietenkään tarvitse mitenkään muuten elääkään. Aina on kuitenkin niitä, jotka hakevat sen henkisen syvyyden ja saavuttavat sitä kautta tasapainon. Yhden Coelhon aikanaan luin ja se jäi minulle ulkokohtaiseksi, koska en lähtenyt aktiivisesti henkiselle polulle (olen polulla ajoittain toisella jalalla, mutta en täysillä...).
Toki voi olla, että juuri Coelho ei iske. Sitten voi kaivella tekstejä laidasta laitaan eri hengellisistä perinteistä ja suodattaa päältä sen tunnustuksellisen ja poimia hengellisen ytimen, joka on joka puolella maailmaa aivan sama.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Raamattu ja koraani
En ole kenenkään kuullut kehuvan raamattua enkä varsinkaan koraania.
Koraania en ole (vielä) lukenut mutta Raamattua kehun! Luen usein iltaisin pätkiä Vanhasta testamentista. Kirjoittajien tyylit eroavat toisistaan joten lukija saa vaihtelua. Hyvin kaunistakin kieltä löytyy Vanhasta testamentista. Lukiessa saa myös tietoa ihmisten elintavoista ja ajatusmaailmasta. Raamattuni on vanha käännös. Vanhahtava kieli ihastuttaa vaikka tiedän että käännösvirheitä on paljon. Uutta testamenttia tuli luettua koulussa.
Aika monta nykykirjallisuuden viittausta menee ohi jos ei Raamattua tunne. Noin niinkuin yleissivistyksen pohjatekstinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkään en ymmärrä Sinuhen suosiota. Lapsellinen seikkailutarina, jossa yhdelle ihmiselle tapahtuu kaikki mahdollinen. Myönnettävä on että historian tuntemus on plussaa ja tarina sinänsä hyvin kirjoitettu. Mutta minusta Waltari on kirjailijana kaiken kaikkiaan yliarvostettu.
Se seikkailupuoli voi olla "lapsellinen" tai tyypillinen seikkailutarina, joskaan päähenkilölle ei käy hyvin, niin kuin seikkailuissa yleensä.
Sinuhen tarina on hyvin syvällinen.
Se käsittelee intohimoja, vallanhimoa, pettymyksiä, aatteita, uskonyoja, petollisiutta, maailmanpolitiikkaan(2. maailmansota) siinä voi nähdä suoria allegorioita.
Tarinan henki on hyvin kyyninen ja ihmiseen pettynyt, ei ollenkaan ominaista jollekin seikkailutarinalle.
Sinuhe on sitä paitsi toistaiseksi ainoa suomalainen romaani, josta on tehty suuren budjetin Hollywood-elokuva.
Juurakon Huldasta on tehty myös. Se e tosin ollut romaani vaan näytelmä. Elokuva oli nimeltään Farmers Daughter ja pääosissa olivat Loretta Young, Joseph Cotten, Ethel Barrymore_ ja Charles Bickford eli ei ihan humpuukiasakki.
Juurakon Hulda eli Farmers Daughter on elokuvana parempi kuin Sinuhen Hollywood-versio.
Farmers Daughterissa on näyttelijöinä ajan huippunimiä.
Minunkin mielestä Jari Tervon ja Sofi Oksasen koko tuotanto on täyttä roskaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kalle Päätalon tuotanto, pitkäpiimäistä. Aiheet olisivat kyllä mielenkiintoisia, mutta "pitäisi olla malttia sanoa se lyhyenmmin". ( F.E. Sillanpää )
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päätalot ja Sofi Oksaset.
Oksasesta olen samaa mieltä mutta Päätalossa on outoa imua. Nautin niistä rakennusjuttujen kuvauksista, ikään kuin olisi itse projektissa mukana. Jotenkin hänen inhimillinen rehellisyytensä tekee vaikutuksen. Mies joka yritti kovasti kasvaa paremmaksi ja kipuili taustaansa.
Päätalo on hyvä ja todellakin hänen maailmaansa pääsee täysin sisään, vaikka kerronta joskus onkin hieman hidasta. Usein myös erittäin humoristinen kertoja.
Sofi Oksasen tuotanto täysin lukukelvotonta ja huumorista hän ei kai ole koskaan kuullutkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taru sormusten herrasta. Vaikka luen paljon mutta sitä en tainnut lukea noin kymmentä sivua pidemmälle.
Luen vain tietokirjoja, runoja, taidekirjoja ja filosofisia kirjoja. Mulla on itselläni niin vilkas ja rikas mielikuvitus, että päässäni vilisee kaunokirjallisia teoksia ihan riittävästi.
Olenkin monesti miettinyt kirjojen kirjoittamista ja käsikirjoittamista. Koulussakin kirjalliset tuotokseni paisuvat tiiliskiven paksuisiksi , samalla kun opiskelukaveri rustaa muutaman ( nekin pinnistäen ) rivin.
Vaikka olenkin pohtinut todella paljon elämää, koin esim. Paolo Coelhon kirjan Alkemisti todella latteaksi. Tietysti jos ennen sen lukua vetäisi jossain Toscanan maisemissa punkkupullon mietiskelynsä pohjaksi, ei olisi niin väliä, vaikka kirjasta saisi irti sanan sieltä ja sanasen tuolta :D.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Taru sormusten herrasta. Vaikka luen paljon mutta sitä en tainnut lukea noin kymmentä sivua pidemmälle.
Taru sormusten herrasta tekeleestä on tehty myös suomalainen huumoriversio, Loru Sorbusten herrasta. Valitettavasti se ei ollut riittävän humoristinen ja jäi kesken sekin.
Uskonnot ovat muinaisia poliittisia liikkeitä ja vallankäytön välineitä. Vielä nykymaailmassakin niiden valtaa pönkitetään ja asemaa korotetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Stephen Kingin tuotanto oikein löyhkää kaupallisuudelle.
Stephen King on vähän päinvastainen tapaus kuin tämän ketjun aihe. Häntä väheksytään kauhukirjailijana, mutta hän on oikea kirjailija, ja todella hyvä sellainen. Hän kuvaa tapahtumapaikkoja ja niiden historiaa, perheitä, yksilöitä, näiden suhteita ja keskustelua todella taitavasti. Sitten kun yliluonnolliset jutut alkavat, jää kirja monesti kesken. Olen siis Stephen King -fani, joka ei tykkää (yliluonnollisesta) kauhukirjallisuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Suon villi laulu. Huonosti kirjoitettua soopaa, mutta silti kaikkialla kehutaan. En voi käsittää.
Samaa mieltä. Yritin kuunnella äänikirjana, mutta päähenkilöiden kauneuden ja komeuden jatkuva hehkuttaminen alkoi tympiä. Romanttista kioskikirjallisuutta. (olen mies)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Raamattu ja koraani
En ole kenenkään kuullut kehuvan raamattua enkä varsinkaan koraania.
Koraania en ole (vielä) lukenut mutta Raamattua kehun! Luen usein iltaisin pätkiä Vanhasta testamentista. Kirjoittajien tyylit eroavat toisistaan joten lukija saa vaihtelua. Hyvin kaunistakin kieltä löytyy Vanhasta testamentista. Lukiessa saa myös tietoa ihmisten elintavoista ja ajatusmaailmasta. Raamattuni on vanha käännös. Vanhahtava kieli ihastuttaa vaikka tiedän että käännösvirheitä on paljon. Uutta testamenttia tuli luettua koulussa.
Aika monta nykykirjallisuuden viittausta menee ohi jos ei Raamattua tunne. Noin niinkuin yleissivistyksen pohjatekstinä.
Ehkä promille maailman väestöstä on lukenut raamatun. Siis oikeasti lukenut sen kannesta kanteen. Näin ollen korkeintaan tietää siitä joitakin asioita (niistäkin monet väärikäsityksiä), tunne sitä ei juuri kukaan.
718 kirjoitti:
Uskonnot ovat muinaisia poliittisia liikkeitä ja vallankäytön välineitä. Vielä nykymaailmassakin niiden valtaa pönkitetään ja asemaa korotetaan.
Ei pönkitetä ja korosteta eihän nykyään saa uskoa Jumalaan tms kirkolla ei ole valtaa tms vaikka te ateistit ja satanistit muuta luulette,haluatte vaan päästä eroon kaikesta kristillisistä asioista joita ei oikeastaan ole jäljellä, kaikki hyvyys ja moraali vaan romukoppaan koska "uskonto vallan väline":D
Vierailija kirjoitti:
Françoise Saganin kirjat. Ei minusta mitenkään erikoisia.
Joo minä yritin yhtä ja voi taivas mitä päämäärätöntä jaarittelua.
Vierailija kirjoitti:
Joel Dickerin kirjat ylivoimainen ykkönen.
Niistä jos mistä todellakin puuttuu se jokin ulottuvuus, joka tekee romaanista romaanin. Jotenkin mekaanisia ja paperinmakuisia. Ehkä yksi tätä aiheuttava tekijä on se, että ranskankielinen sveitsiläiskirjailija sijoittaa tarinansa Yhdysvaltoihin. Aitous puuttuu. Mutta pahinta on henkilöhahmojen totaalinen yksiulotteisuus.
Kari Hotakaisen uusin 😒 Opetuslapsi nimeltään. Toimittajat kehuivat ja ylistivät. Mun mielestä täyttä kuraa. Helpoilukuinen ja nopeasti luettu, mutta ei hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Kalle Päätalon kirjat, todella pitkävetisiä ja selvää mielikuvituksen tuotetta. Esimerkiksi Huonemiehen poika-kirjassa hän väittää, että hänen olisi pitänyt nukkua 3-vuotiaana samassa huoneessa jossa hänen äitinsä synnyttää. Tai että muistaa, kuinka alle 2-vuotiaana konttasi pitkin pihaa. Ihan varmasti joo.
Välähdyksenomaisia muistikuvia voi olla hyvin varhaisesta lapsuudesta.
Nämä voivat sekoittua sitten myöhempiin muistikuviin ja muodostaa pidempiä ehjältä tuntuvia kokonaisuuksia.
Ei vähennä "Huonemiehen pojan" kirjallista arvoa se, että kaikki muistot eivät ole aitoja.
No, jos mökissä ei ollut tuohon aikaan kuin yksi huone niin mihinkäs siitä...
No, muistaakseni lapsenpäästäjänä toiminut hätisti Kallea muualle.
Enpä taida tuon kuvauksen jälkeen ko. kirjaa lukea :)