Mitä kovasti kehutun kirjan suosiota et ymmärrä?

Vierailija kirjoitti:

Lucinda Rileyn Seitsemän sisarta -sarjan ensimmäinen osa. Uskomattoman huonosti kirjoitettu. Oli todella kankeaa tekstiä. Vai oliko vain huono suomennos, en tiedä. Juonikin oli tylsä ja ennalta-arvattava. Ei tullut mitään yllätyksellistä käännekohtaa. Sen kirjan voisin tiivistää sanaan haukotus. Muita sarjan osia en lue.

Juuri näin! En voi millään kuvitella lukevani kaikkia osia, ensimmäisen taistelin läpi.

Sofi oksasen puhdistus

Ymmärrän Sofi Oksasen Puhdistus-kirjaa. Minusta se oli jopa hyvä kirja.

Mutta Iida Rauman Hävitystä en ymmärrä lainkaan.

Hiljattain puhuin henkilön kanssa, joka kehui sitä kirjaa paljon enkä kehdannut sanoa, etten ymmärrä siitä kirjasta oikein mitään. Sen pitäisi kertoa kouluympäristöstä ja koulukiusaamisesta ja opettaja on siinä se kiusaaja. Mutta en hahmota tarinaa lainkaan. Kuka on kiusaaja? Kirjan kertojako?

Ja kun kirjoitan näitä kysymyksiä, tunnen, että juuri minua voi pitää kiusaajana, koska kysyn näin tyhmiä kysymyksiä hienosta kirjasta.

Vai sekö on kirjan tarkoitus: että jokainen voi nähdä kiusaajan itsessään?

Hildur. Nolo. Lapsellinen.

Da Vinci- koodi on yksi huonoiten kirjoitetuista kirjoista mitä tiedän. Ja kirjailija sai siitä kai kymmeniä miljoonia. Vaikea ymmärtää.

Katja Ketun Kätilö. En tykännyt yhtään, mutta sisulla luin loppuun kun olin jo aloittanut ja kaikki kehui.

Raamattu. Aivan sekopää kirja.

Harry Potterit. Hörhön päiväunifantasiaa, ei mitään järkeä.

Taru sormusten herrasta. Olen kahdesti aloittanut kirjan, toisella kerralla pääsin loppuun asti. En vaan ymmärrä. Se on ihan surkeaa lasten mielikuvitusleikkiä. Kun olin nuori, se oli huippusuosittu, minkä takia ajattelin, että siitä täytyy tykätä. Yleensäkään en pidä fantasiakirjoista, joissa on keksitty jotain muuta kuin olemassa oleva maailma.

V.P. Chili kirjoitti:

V.P. Chili kirjoitti:

Sinuhe egyptiläinen. Mielestäni tarinaa oli venytetty viisi kertaa pidemmäksi kuin oli tarpeen, hahmot olivat epärealistisia ja inhottavia, arvomaailma kauhea.

Historiantuntemukselle nostan hattua, muuten en vain voi ymmärtää suosion syytä.

 

Jatkan vielä omaani kun tuli vielä mieleen yksi: Twilight-sarja. Luin kokonaan, mutta en ymmärtänyt mitä hyvää niissä oli. Ensimmäinen osa oli ihan mukiinmenevä, mutta loppua kohden muuttui tylsäksi ja myötähäpeälliseksi. Viimeinen osa vaikutti jonkun tuoreen äidin hurmokselliselta lapsen kehumiselta. Ei hvyä.

Twilightillahan on kai ainakin rapakon takana iso fanikunta joka rakastaa vihata sitä ja keskittyy repimään somessa vitsiä kaikesta mikä on epäloogista ja surkeaa kirjoissa ja elokuvissa. Ehkä tämä porukka on nähnyt ja lukenut Twilightit sopivan ikäisenä että ne on myös kolahtaneet, ja myöhemmin tajunneet mitä kuraa ne on. Jokin niissä täytyy tietysti kiinnostaa, jos niistä vaivautuu vitsailemaan.

Humiseva harju

Narsistisen ja myrkyllisen ihmissuhteen ärsyttävä kuvaus, joka on mukamas romanttinen. 

Vierailija kirjoitti:

Vadelmavenepakolainen. En vaan ymmärrä miksi sitä on kehuttu.

Minä tykkäsin ja nauraa hekotin ääneen. Yritin katsoa leffan, joka oli ihan kamala eikä tavoittanut ollenkaan huumoria. Hahmotkin oli niin erilaisia kuin olin kirjan perusteella luonut mielikuvan.

Vierailija kirjoitti:

Humiseva harju

Narsistisen ja myrkyllisen ihmissuhteen ärsyttävä kuvaus, joka on mukamas romanttinen. 

Tai sitten et vaan ymmärtänyt lukemaasi.

Remeksen kirjat ovat niin huonoja, että hävettää lukea loppuun asti. Sain isältä aikoinaan yhden Remeksen ja hän kysyi, eikös ollut hyvä. Vastasin, että ei oikein minun makuuni. Arvatkaa vaan, muistiko hän tätä vastausta. Olen saanut näitä lahjaksi. Viimeisin oli Tornado, jonka luin väkipakolla läpi. Se on yhtä säntäilyä. Henkilöitä riittää. Kaiken maailman juonenkäänteitä. Sukellusvene jäi jumiin ja Vantaalla samaan aikaan huippukokous. Lukekaa itse, niin ymmärrätte, kuinka kirja voi aiheuttaa surkeaa mieltä ihmiselle.

Suon villi laulu. Juu luontokuvaukset on ihan nättejä, mutta juoni keskinkertainen ja arvattavissa, moraalisesti myös ällöttävä, murhan oikeuttaminen.

Satu Rämön suosio? Luin ekan kirjansa ja kiitti, mulle riitti.

Papillonia joskus luokkakaverit kehuivat, minä en päässyt alkua pidemmälle. Sinuhe, Taru sormusten herrasta ym.

Vierailija kirjoitti:

Satu Rämön suosio? Luin ekan kirjansa ja kiitti, mulle riitti.

Rämön kirjojen suosiota ihmettelen minäkin. Niitä kehuvat myös paljon ja hyvää kirjallisuutta lukevat ihmiset. Rämön dekkarit ovat tylsiä, kankeita, mekanistisia, laskelmoivia, naiiveja, yllätyksettömiä, kliseisiä ja huonoa kieltä.

Rosa Liksomin Hytti nro 6. Finlandia-voittaja. Kirjahan kertoo junamatkasta Neuvostoliiton läpi. Harvinaisen epämiellyttävää sikailua, halventavaa puhetta ja viinanjuontia. Mieshenkilö on suorastaan vonkaava sika ja silti tämä nuori nainen takertui siihen kuin viimeiseen oljenkorteen. Hajujen, rumuuden ja virtsattujen lattioiden kuvaukset saavat yökötyksen suuhun lukijallekin. Ei ollut mikään hyvä lukukokemus. Tavallaan sen pääosassa olevan nuoren naisen tarina avautuu vasta lopussa. En lukisi uudestaan enää ikinä.

36 uurnaa oli ihan ok ja kieli oli monipuolista ja juoni tavallisesta poikkeava. Mutta että Finlandia-palkinto. Sitä ihmettelen kyllä.