Lue keskustelun säännöt.
Mitä kovasti kehutun kirjan suosiota et ymmärrä?
Kommentit (1751)
Vierailija kirjoitti:
Harry Pottereiden. Kieli niin yksinkertaista, että kaksivuotiaskin ymmärtää, juoni kopioitu muualta, luokkayhteiskuntaoppia koko kirjasarja täynnä. Siinä nyt muutama syy.
Et taida olla sen vertaa perillä, että Potterit olivat omaperäisiä ja nämä ilmeisesti muut lukemasi (?) kirjat niitä jäljittelyjä. Brittiläinen yhteiskunta on luokkayhteiskunta, ei sitä kirjaa varten ole tarvinnut keksiä. En ole lukenut kirjoja kuin alusta käännöksenä, mutta se oli ainakin vetävää ja hyvää tekstiä. (Luin lapselle.) Suuri osa Pottereiden halveksumisesta taitaa kertoa siitä että keksimällä keksitään syitä olla pitämästä niistä kun woke-ystävien mielestä Rowlingia pitää vainota. Pohjimmaisena perusteena ilmeisesti suunnaton kateus jonka hänen menestyksensä on synnyttänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos saa mainita muutakin kuin romaaneja, niin Esko Valtaojan kirjat. Luonnontieteestä hän kirjoittaa ihan hyvin kansantajuisesti, mutta se filosofiaa ja yhteiskuntaa käsittelevä osuus on aina kuin jonkun itseään NIIN paljon muita fiksumpana pitävän lukiolaisen kynästä.
Ihan oikeasti Esko, niitä juttuja pn mietitty ihan järjestelmällisesti jo satoja vuosia, vaikka sinä et siitä olekaan vaivautunut lukemaan. Ajatuksesi eivät ole omaperäisiä, ja ne on esitetty paremmin jo monen monta kertaa. Niille on myös tunnettuja vasta-argumentteja, jotka Valtaojan kirjoissa tietysti täysin sivuutetaan, koska hän ei ole edes tietoinen niistä.
Tästä olen niin samaa mieltä!
Paskan marjat, Esko on mies tieto ja sydän paikallaan ja osaa kiteyttää asiat niin, että pystyy hiukan kärsimättömämpikin ymmärtämään ha hahmottamaan monimutkaisia asioita. Missä vastaavia on esitetty muka paremmin ja vielä monta kertaa? Ei missään. Tiedän kun olen niitä lukenut.
Gabriel García Márquezin Sadan vuoden yksinäisyys. Se jos mikä on kuin puhelinluetteloa lukisi, kuten tässä ketjussa jotain muuta lukukokemusta luonnehdittiin. Jäi auttamatta kesken.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harry Pottereiden. Kieli niin yksinkertaista, että kaksivuotiaskin ymmärtää, juoni kopioitu muualta, luokkayhteiskuntaoppia koko kirjasarja täynnä. Siinä nyt muutama syy.
Et taida olla sen vertaa perillä, että Potterit olivat omaperäisiä ja nämä ilmeisesti muut lukemasi (?) kirjat niitä jäljittelyjä. Brittiläinen yhteiskunta on luokkayhteiskunta, ei sitä kirjaa varten ole tarvinnut keksiä. En ole lukenut kirjoja kuin alusta käännöksenä, mutta se oli ainakin vetävää ja hyvää tekstiä. (Luin lapselle.) Suuri osa Pottereiden halveksumisesta taitaa kertoa siitä että keksimällä keksitään syitä olla pitämästä niistä kun woke-ystävien mielestä Rowlingia pitää vainota. Pohjimmaisena perusteena ilmeisesti suunnaton kateus jonka hänen menestyksensä on synnyttänyt.
Nyt meni tunteisiin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harry Pottereiden. Kieli niin yksinkertaista, että kaksivuotiaskin ymmärtää, juoni kopioitu muualta, luokkayhteiskuntaoppia koko kirjasarja täynnä. Siinä nyt muutama syy.
Et taida olla sen vertaa perillä, että Potterit olivat omaperäisiä ja nämä ilmeisesti muut lukemasi (?) kirjat niitä jäljittelyjä. Brittiläinen yhteiskunta on luokkayhteiskunta, ei sitä kirjaa varten ole tarvinnut keksiä. En ole lukenut kirjoja kuin alusta käännöksenä, mutta se oli ainakin vetävää ja hyvää tekstiä. (Luin lapselle.) Suuri osa Pottereiden halveksumisesta taitaa kertoa siitä että keksimällä keksitään syitä olla pitämästä niistä kun woke-ystävien mielestä Rowlingia pitää vainota. Pohjimmaisena perusteena ilmeisesti suunnaton kateus jonka hänen menestyksensä on synnyttänyt.
Nyt meni tunteisiin!
Woke ja cancelvasurointihan ovat silkkaa paskaaa alusta loppuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nälkäpeli-sarja. Mielestäni kahden ensimmäisen kirjan se Nälkäpeli osuus oli todella hyvää ja mukaansatempaavaa, mutta kaikki muu alussa ja lopussa sekä kolmas osa kokonaan oli aivan järkyttävän huonosti kirjoitettua. Toisaalta, olen kuullut, että monet ovat sitä mieltä, että se kirjoitustyylin tönkköys ja tunteiden vajavuus olisi pelkästään suomennoksen syytä. Että alkuperäiset versiot olisivat ensiluokkaista. Siitä en pysty sanomaan mitään, mutta olin todella pettynyt kyseiseen kirjasarjaan sen luettuani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Turha nyt sanoa jatkuvasti Raamattu tai Koraani ne ei edelleen ole kirjoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harry Potter.
Ala-asteella yksi tyttö luokallani kirjoitti samanlaisia megapitkiä, kuolettavan tylsiä ja kilttejä taika-aineita, opettaja vielä luki niitä ääneen.
Prinssi Harryn paljastuskirjaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki Harry Potterit.
Luin Pottereita ensimmäistä kertaa nyt aikuisena kun olen lukenut niitä lapselleni. Osa henkilöhahmoista on sympaattisia ja ymmärrän kyllä, mikä näissä kiehtoo lapsia, mutta voi kristus että nämä ovat huonosti kirjoitettuja. Kliseistä ja pitkäpiimäistä kerrontaa, ja tuntuu kuin Rowling keksisi juonen sitä mukaa kun kirjoittaa tarinan. Ei mitään rakennetta tai draaman kaarta, asiat vain tapahtuvat lennossa. Henkilöhahmot ovat kliseisiä ja kieli köyhää. Jouluposso oli kanssa samanlaista tylsää sekoilua.
Stephen Kingihän kirjoittaa juuri noin, eli aloittaa jostain ideasta eikä hällä ole harmainta aavistustakaan ole mitä seuraavaksi tulee tapahtumaan - antaa tarinan ja hahmojen viedä. Kertoo välillä olevansa yhtä yllättynyt tai jopa pettynyt lopputulokseen(Musta Torni) kuin mahdollisesti lukijakin.
Hyvin sellainenkin toimii.
Siksi puolet Kingin kirjoista on mahtavia ja puolet täyttä kuraa. Ja kaikilla tietenkin eri mielipide siitä, mihin kategoriaan mikäkin kirja kuuluu. Moni tuntuu pitävän Duma Keystä, minusta se oli vain kuolettavan tylsä. Cujo oli taas yllättävän kouluttava ja hyvä, mutta King itse inhoaa sitä.
Kjell Westö. Tunkkaisia, umpitylsiä setämiehen muistelmia. Kuulostaa semmoisen ihmisen kirjoitukselta, joka uskoo, että kaikki mitä hän sanoo on aivan super kiinnostavaa ja upeaa kaikkien mielestä ja sen takia jaarittelee estoitta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suon villi laulu. Kirja lässähti mun silmissä siinä, kun alettiin ylistää miten kaunis päähenkilö oli.
En muista vastasinko ketjuun jo mutta True Blood-kirjat! Tvsarja oli hyvä, mutta kirjoista meni maku kun kehuttiin vaan Sookien kurvikasta kehoa ja pitkiä vaaleita hiuksia, sekä kuvailtiin milloin mitäkin napapaitaa joka tällä oli päällä.
Joku ruotsalainen dekkari, missä päähenkilö alituiseen pyyhki keittiön graniittitasoa ja sitten sipaisi huulipunaa ja sukaisi hiuksiaan kun tuli vieraita. En muista muuta kirjasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jöördis kirjoitti:
Luultavasti kaikki K Päätalon kirjat. Niitähän ostettiin vain isänpäivälahjaksi. Päivänsankarin riesaksi. Eivät enää kelpaa kirpparillekan vaikka olisi lukematon, ehjä sarja.
Toinen kirjamyynnin piikki oli joulu. Niistä otettiin jopa sadantuhannen ensipainoksia. Sota- ja jälleenrakentajasukupolvi samaisti niihin itsensä. Nyt kun heistä on aika jättänyt, niin. . . Ei niitä riesaksi ostettu, kyllä niitä luettiin, joillekin se oli ainoa kaunokirjallinen vuoden aikana luettu teos. Monille niillä oli suuri merkitys. Päätalon kirjataan, varsinkin Iijokisarja on parhainta historiallista arkielämänkuvausta, ilman poliittista tendenssiä. Se oli niiden suosion salaisuus. Kun kirjoja on painettu niin valtavia määriä ja kohderyhmää ei enää ole, on selvä, että ne ovat ongelmajätettä. Samoin on käynyt Arto Paasilinnalle ja Laila Hietamiehelle/Hirvisaarelle.
Itse olen keräillyt tässä Iijokisarjaa mökille, ostanut tori.fi:sta ja keräillyt ilmaishyllyistä. Vielä puuttuu muutama.
Päätalo itsessään on hyvä esimerkki ahkeruudesta ja periksiantamattomuudesta. Koillismaalaisesta köyhistä oloista lähteneestä metsätyömiehestä tuli ensin rakennusmestari ja sittemmin menestyskirjailija.Haanpää, Huovinen, Väinö Linna ja Kalle Päätalo saivat suomalaisen duunari miehenkin tarttumaan kirjaan ja lukemaan. Sillä on ollut merkityksensä.
Oman sodankäyneen isäni kuoltua sairaalassa hänen pöydällään oli kesken jäänyt Päätalon Ahdistettu maa. Kirjanmerkki oli välissä.
Siitä sain sysäyksen lukea kirja, joka jäi isäni viimeiseksi lukukokemukseksi. Sen jälkeen oli pakko lukea kaikki Päätalon.
Vain ihan ensimmäinen, se Ihmisiä telineillä jäi lukematta, se oli niin tylsä.
Loput olikin sitten silkkaa rautaa. Ajankuvaus on niin herkullista .
Joo, Päätalo oli vähän seksipöpi, mutta niin ne miehet on muutkin. Kaikki ei sitä vaan niin suoraan kerro.
5 ensimmäistä osaa Iijokisarjaa on todella hienoa tekstiä.
Sitten alkaa vähän junnaamaan, ehkä johtuen jatkuvista viittauksista aiempiin tapahtumiin ja sarjan jatkuessa toiston maku käy aina vahvemmaksi.
Mutta tämähän on pakollinen kääntöpuoli pitkässä omaelämänkerrallisessa sarjassa, jos kirjat on tarkoitettu mahdollisiksi lukea myös yksittäin, itsenäisinä teoksina.
"Ihmisiä telineillä" jäi minullakin kesken.
En ole myöskään muuta Päätaloa lukenut kuin Iijoki-sarjan, mutta siinäpä sitä onkin...
Tai "Nälkämäki" - romaanin luin, sen tapahtumat kun sijoittuvat Iijoki-sarjan lomaan ollen hieman enemmän väritettyjä kuin omaelämänkerrassa(joka ei sekään ihan 1:1 todenmukainen ole).
Itseasiassa Päätalo taas on hieman nosteessa, kyllä varsinkin Iijoki-sarja taas alkaa kauppansa tehdä.
Jos Tikli jäi sinulta kesken, niin kokeilepa tosiaan Pientä ystävää. En tiedä itseni lisäksi ketään, joka olisi lukenut sen loppuun, ja olen kyllä kysellyt ympäri ämpäri koska olisi kiva jutella siitä kirjasta.