Lue keskustelun säännöt.
Mitä kovasti kehutun kirjan suosiota et ymmärrä?
Kommentit (1751)
Raamattu. Epäjohdonmukaisia asioita sisältävä teos. Kukaan ajatteleva ihminen ei voi uskoa, että siinä kerrottaisiin tosiasioita. Nykyisin tosiuskovaiseksi tunnustautuminen on monelle tapa perustella syrjivät mielipiteet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Taru sormusten herrasta. Olen kahdesti aloittanut kirjan, toisella kerralla pääsin loppuun asti. En vaan ymmärrä. Se on ihan surkeaa lasten mielikuvitusleikkiä. Kun olin nuori, se oli huippusuosittu, minkä takia ajattelin, että siitä täytyy tykätä. Yleensäkään en pidä fantasiakirjoista, joissa on keksitty jotain muuta kuin olemassa oleva maailma.
Tolkien kertoi niitä tarinoita lapsilleen iltaisin. En tiedä minkä ikäisiä hänen lapsensa olivat silloin. Ilmeisesti tarina sitten lähti elämään ja siitä syntyi kirjoja.
Vierailija kirjoitti:
Humiseva harju
Narsistisen ja myrkyllisen ihmissuhteen ärsyttävä kuvaus, joka on mukamas romanttinen.
Voi, tämä on lempikirjani. Luin sen nuorena monta monituista kertaa. Olen lukenut sen myös muilla kielillä. Kun tarina on tuttu, pystyy arvaamaan ne kohdat, joita ei täysin ymmärrä heikon sanavaraston takia.
Vierailija kirjoitti:
Sinuhe. Yritin lukea mutta en päässyt mihinkään siitä että ajattelin kokoajan sitä ettei Waltari ollut käynyt Egyptissä koskaan. En pystynyt lukemaan kun toi pakkoajatus vaivasi.
Oletatko jotain kirjaa lukiessasi, että kirjailija on kokenut kaiken sen, mistä kirjoittaa?
Jussi Adler-Olsenin Selli. Oi luoja miten puuduttava. Olen jo lukenut 150 sivua, mutta edelleenkään mitään ei tapahdu. Nukahdan kirja kädessä illasta toiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Raamattu. Aivan sekopää kirja.
Mä oon monesti ajatellut, et pitäis kyllä ihan mielenkiinnosta lukaista lävitse :D
Joku amerikkalainen tai englantilainen oli panttivankina Lähi-Idässä ja hänen annettiin lukea raamattua vankikopissa. TV:ssä on ollut juttu hänestä ja hän kertoi lukeneensa raamatun moneen kertaan vankeusvuosina.
Satu Rämön kirjat. Valtavasti epäloogisuuksia ja virheitä. Esim auto ajoi pihaan, mutta hetken päästä se olikin lumimyrskyssä parkkeerattu kauas tien varteen. Pikkulapsille uskottu kissanhoito viikoksi muka. Koulubussi lähtee vaikka nuo kaksi pikkulasta puuttuvat kyydistä. Ynnä muuta. Kaikkia ei häiritse, mutta en pysty lukemaan. Miksei oikoluennassa korjattu noita helppoja edes...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joel Dickerin kirjat ylivoimainen ykkönen.
Niistä jos mistä todellakin puuttuu se jokin ulottuvuus, joka tekee romaanista romaanin. Jotenkin mekaanisia ja paperinmakuisia. Ehkä yksi tätä aiheuttava tekijä on se, että ranskankielinen sveitsiläiskirjailija sijoittaa tarinansa Yhdysvaltoihin. Aitous puuttuu. Mutta pahinta on henkilöhahmojen totaalinen yksiulotteisuus.
Henkilöt jäävät usein tosiaan vieraiksi, etenkin naiset. Harry Quebertissa Nola-tytöstä vielä sanottiin, että hän on kaikkea mitä kirjailija voi toivoa (tällä ja mieskirjailijalla suhde); itse olen kirjoittava nainen, enkä kiitos kaipaa tyttistä... Tekstistä huokuu koko ajan miten naiset ovat jotain vain miehen kautta, naiset eivät ole vaikka kirjailijoita tai muuta arvostettua.
Muuten Dickerin teksti on kyllä vetävää. Ehkä jonkinlainen yksiulotteisuus tai kömpelyys tms. kummallisesti tekee sen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Raamattu. Aivan sekopää kirja.
Mä oon monesti ajatellut, et pitäis kyllä ihan mielenkiinnosta lukaista lävitse :D
Nuorena yritin. Oli puuduttavaa. Etenkin kaikki sukuluettelot ja yksityiskohtaiset käskyt, joista Kymmenen käskyä on vain osa. Ja sitten kaikki veljesviha, jumalan käsittämättömän oikukkaan näköinen käytös, sodat...ei onnistunut.
Kyllä. Olet taantunut. Luin vähän alkua ja totesin, että jos kirja (se ensimmäinen) olisi päätynyt minulle toimitukseen, olisin palauttanut sen korjattavaksi. Se ON huonoa tekstiä.
T. Toimittaja