Lue keskustelun säännöt.
Mitä kovasti kehutun kirjan suosiota et ymmärrä?
Kommentit (1751)
Vierailija kirjoitti:
Raamattu ja koraani
En ole kenenkään kuullut kehuvan raamattua enkä varsinkaan koraania.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Linnunradan käsikirja liftareille: ihan s-tanan tylsä kirja
Taru sormusten herrasta: aivan yksinkertaisetkin asiat ja tapahtumat kerrotaan uskomattoman pitkäpiimäisesti
Sadan vuoden yksinäisyys.
Taru sormusten herrasta ja Karl Ove Knausgårdin Taisteluni jäi molemmat kesken. Kummatkin tylsää ja pitkäveteistä jaarittelua.
Itse olen huomannut,että jotkin kirjat toimivat parhaiten äänikirjoina, kuten Sinuhe esimerkiksi. Se alkusekoilu Neferneferin kanssa on kyllä niin myötähäpeää tuottavaa, mutta hyvä lukijan (Lars Svedberg) kanssa siitäkin pääsee yli.
On paljon kirjoja joita en olisi tullut itse lukeneeksi, mutta äänikirjoina ne ovat olleet mieluisia. Myös Tolkien sopii mielestäni paremmin kuunneltavaksi. Ikävä vain, että nykyiset äänikirjan lukijat eivät mielestäni useinkaan ole hyviä lukemaan, koska ovat näyttelijöitä, eikä se todellakaan takaa lukemiseen sopivaa äänen käyttöä. Ikävöin vanhoja WSOYn kasettikirjoja, joita kaikkia ei vieläkään saa digitoituina.
mika waltarin jotakin kirjaa aloin joskus lukemaan,ja voi luoja kuinka pitkäpiimäistä.yleensä en hevillä luovuta kirjan suhteen mut nyt oli pakko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloitin lukemaan kehuttua Henry Jamesia enkä päässyt kovin pitkälle. Tyhjänpäiväistä lässytystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki Harry Potterit.
Luin Pottereita ensimmäistä kertaa nyt aikuisena kun olen lukenut niitä lapselleni. Osa henkilöhahmoista on sympaattisia ja ymmärrän kyllä, mikä näissä kiehtoo lapsia, mutta voi kristus että nämä ovat huonosti kirjoitettuja. Kliseistä ja pitkäpiimäistä kerrontaa, ja tuntuu kuin Rowling keksisi juonen sitä mukaa kun kirjoittaa tarinan. Ei mitään rakennetta tai draaman kaarta, asiat vain tapahtuvat lennossa. Henkilöhahmot ovat kliseisiä ja kieli köyhää. Jouluposso oli kanssa samanlaista tylsää sekoilua.
Stephen Kingihän kirjoittaa juuri noin, eli aloittaa jostain ideasta eikä hällä ole harmainta aavistustakaan ole mitä seuraavaksi tulee tapahtumaan - antaa tarinan ja hahmojen viedä. Kertoo välillä olevansa yhtä yllättynyt tai jopa pettynyt lopputulokseen(Musta Torni) kuin mahdollisesti lukijakin.
Hyvin sellainenkin toimii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hytti no 9
Juoksuhaudan tie
Kätilö ( en saanut selvää murteesta, aikamoista jaarittelua, jäi kesken)
Lundénin joku kirja, en muista nimeä ja se Vadelma Venepakolainen joka muutti Ruotsiin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pieni elämä.
Järjettömän pitkitetty ylisurkea tarina.
Ne kirjat joissa pääosassa nainen joka ah niin kaunis,viisas, osaa kaikkea mahdollista, selviytyy uhkatilanteista koska tietää kaikesta kaiken jne. Mm se luolakarhuklaanin kirjasarjan Ayla. Tai sookie stackhouse, unohtamatta muuten että kaikki miehet tietenkin himoitsee:D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
567 kirjoitti:
Suon villi laulu. Onkohan leffa parempi?
Sivulla 89, ollut jo vuoden verran. Yleensä annan armoa tuonne puolentoista sadan sivun paikkeille. Anni Kytömäen palkittu esikoisteos muutaman vuoden takaa on edelleen kesken.En muista nimeä. Raskasta jaaritusta ja epäaito tarina.
Suurin piirtein
Mukahauskaa epäloogista tylsää kirjoittelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jöördis kirjoitti:
Luultavasti kaikki K Päätalon kirjat. Niitähän ostettiin vain isänpäivälahjaksi. Päivänsankarin riesaksi. Eivät enää kelpaa kirpparillekan vaikka olisi lukematon, ehjä sarja.
Toinen kirjamyynnin piikki oli joulu. Niistä otettiin jopa sadantuhannen ensipainoksia. Sota- ja jälleenrakentajasukupolvi samaisti niihin itsensä. Nyt kun heistä on aika jättänyt, niin. . . Ei niitä riesaksi ostettu, kyllä niitä luettiin, joillekin se oli ainoa kaunokirjallinen vuoden aikana luettu teos. Monille niillä oli suuri merkitys. Päätalon kirjataan, varsinkin Iijokisarja on parhainta historiallista arkielämänkuvausta, ilman poliittista tendenssiä. Se oli niiden suosion salaisuus. Kun kirjoja on painettu niin valtavia määriä ja kohderyhmää ei enää ole, on selvä, että ne ovat ongelmajätettä. Samoin on käynyt Arto Paasilinnalle ja Laila Hietamiehelle/Hirvisaarelle.
Itse olen keräillyt tässä Iijokisarjaa mökille, ostanut tori.fi:sta ja keräillyt ilmaishyllyistä. Vielä puuttuu muutama.
Päätalo itsessään on hyvä esimerkki ahkeruudesta ja periksiantamattomuudesta. Koillismaalaisesta köyhistä oloista lähteneestä metsätyömiehestä tuli ensin rakennusmestari ja sittemmin menestyskirjailija.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oksasen Puhdistus on myös virolaiselta varastettu.
Kulttuurillista omimista? Suomalainen ei voi kirjoittaa Virosta ja sen historiasta?
Sofi Oksanen on äitinsä puolelta virolainen.
Varmasti on asioista puhuttu ja on tietoinen.
Puhdistus on hänen tuotannosta paras. Hän kirjoitti sen juuri sopivaan aikaan.
Juoni on hyvä, mutta eihän se kaikille selvene, ehkä on tiedettävä jotain etukäteen.
Ainoa seikka mikä häiritsi oli se, että kerronta liikkui kahdessa ajassa ja aina ei heti selvinnyt, kummassa ajassa nyt mennään.
Loppu oli todella hätkähdyttävä ja jotenkin jopa riemastuttava.
Kyllä Sofi tiesi mistä kirjoitti eikä ole tarvinnut varastaa mistään mitään.
Sofin kirjat ei ole kohdennettukaan niille, jotka haluaa valmiiksi pureskelua tekstiä. Eikä hän ole mikään viihdekirjailija.
Vierailija kirjoitti:
Sofi Oksasen Puhdistus.
Kaikki sofi Oksasen Kirjat.
Minusta käsittämättömin on kyllä Raamattu. Niin typeriä juttuja ja ikävä kirja kaiken kaikkiaan.
567 kirjoitti:
Suon villi laulu. Onkohan leffa parempi?
Tykkäsin elokuvasta.
Vierailija kirjoitti:
Minusta käsittämättömin on kyllä Raamattu. Niin typeriä juttuja ja ikävä kirja kaiken kaikkiaan.
Raamattu ei ole kirja, vaan kirjasto. Voitko täsmentää, mistä sen kirjasta et pidä?
Kyllä, ja vielä jotenkin täysin epäuskottava kun siinä yritettiin peilata Iranin islamistisen vallankumouksen seurauksia länsimaisessa ympäristössä ja kontekstissa. Ajatusleikki ei ihan kantanut kokonaisen kirjan verran.