Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä kovasti kehutun kirjan suosiota et ymmärrä?
Kommentit (1751)
Miten täällä aikuiset ihmiset (tai oletan näin) ihan silmät kirkkaina haukkuu jotain Harry Pottereita ja Soturikissoja, että niin on yksinkertaista kieltä ja tyhmältä tuntuvia juonen käänteitä. Siis nehän on alakouluikäisille tarkoitettuja lasten-/esiteinien kirjoja! Vähän sama kuin katsoisi Pikku Kakkosen ja olisi hirveän pettynyt, kun juonenkäänteet tuntui niin laimeilta ja se yksi päähenkilö oli jotenkin epäuskottava. Kohderyhmälleen eli noin 7-12-vuotiaille Potterit ja Soturikissat tuntuvat putoavan oikein hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta Sofi Oksasen Puhdistus ja Kun kyyhkyset katosivat olivat hyviä.
Eikä kovin kaukaista historiaa.
Tarttin Pikku ystävästä pidin myös.
Jari Tervoa en jostakin syystä ole jaksanut edes lukea.
Alastalon salissa Volter Kilpi
Klasikko teos, mutta, mutta....
Luin muutama vuosi sitten Kazuo Ishiguron Pitkän päivän ilta. Alku oli vähän yksitoikkoista. Siis ihan ok., mutta ihmettelin mielessäni että tämä kirja on Booker-palkittu?? Ja kirjailija on Nobel-palkittu? Että olisin odottanut enemmän. Mutta en enää ihmetellyt, kun sain luettua loppuun. Kirjasta kehkeytyi kaunis teos, joka upposi syvälle. Se jäi pitkäksi aikaa mieleeni ja se on hyvän kirjan tunnusmerkki.
Koko Arto Paasilinnan tuotanto. Aivan hirveää kännissä kirjoitettua kuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Harva palstalainen ymmärtää kirjallisuutta.
Onneksi meillä on sinut.
Nykyään romaaneista yritetään tehdä liian paksuja. Lukijan kannalta on parempi tyytyä kahteensataan sivuun, jos ainekset eivät riitä pitempään eikä pakolla vääntää viittäsataa sivua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suunnilleen kaikki venäläiset klassikot, pitkäveteisiä ja päähenkilöt useimmiten sellaisia joita ei todellisuudessa kestäisi.
Vierailija kirjoitti:
Minäkään en ymmärrä Sinuhen suosiota. Lapsellinen seikkailutarina, jossa yhdelle ihmiselle tapahtuu kaikki mahdollinen. Myönnettävä on että historian tuntemus on plussaa ja tarina sinänsä hyvin kirjoitettu. Mutta minusta Waltari on kirjailijana kaiken kaikkiaan yliarvostettu.
Se seikkailupuoli voi olla "lapsellinen" tai tyypillinen seikkailutarina, joskaan päähenkilölle ei käy hyvin, niin kuin seikkailuissa yleensä.
Sinuhen tarina on hyvin syvällinen.
Se käsittelee intohimoja, vallanhimoa, pettymyksiä, aatteita, uskonyoja, petollisiutta, maailmanpolitiikkaan(2. maailmansota) siinä voi nähdä suoria allegorioita.
Tarinan henki on hyvin kyyninen ja ihmiseen pettynyt, ei ollenkaan ominaista jollekin seikkailutarinalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkään en ymmärrä Sinuhen suosiota. Lapsellinen seikkailutarina, jossa yhdelle ihmiselle tapahtuu kaikki mahdollinen. Myönnettävä on että historian tuntemus on plussaa ja tarina sinänsä hyvin kirjoitettu. Mutta minusta Waltari on kirjailijana kaiken kaikkiaan yliarvostettu.
Se seikkailupuoli voi olla "lapsellinen" tai tyypillinen seikkailutarina, joskaan päähenkilölle ei käy hyvin, niin kuin seikkailuissa yleensä.
Sinuhen tarina on hyvin syvällinen.
Se käsittelee intohimoja, vallanhimoa, pettymyksiä, aatteita, uskonyoja, petollisiutta, maailmanpolitiikkaan(2. maailmansota) siinä voi nähdä suoria allegorioita.
Tarinan henki on hyvin kyyninen ja ihmiseen pettynyt, ei ollenkaan ominaista jollekin seikkailutarinalle.
Sinuhe on sitä paitsi toistaiseksi ainoa suomalainen romaani, josta on tehty suuren budjetin Hollywood-elokuva.
Rikos ja rangaistus. Muistaakseni kolme kertaa olen yrittänyt aloittaa, mutta umpitylsä kerronta ja sekava määrä aina uusia henkilöhahmoja saivat luovuttamaan. En aio enää edes yrittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Donna Tart, Tikli. Jätin kesken, kun hyvän alun jälkeen kirja meni käsittämättömäksi sekoiluksi. Katsoin kuitenkin myös elokuvan, josta en oikein pitänyt. Siinäkin olisi ollut tiivistämisen varaa. Tartin Pientä ystävää en ole vielä lukenut.
Jotenkin oudolta tuntuu, että hienon esikoisteoksen jälkeen kirjallinen taso on pudonnut noinkin paljon ja kirjailija on alkanut turvautua teennäisiin sivistyssanoihin ja tarpeettomiin adjektiiveihin vaikuttaakseen fiksummalta kuin on todellisuudessa.
Jos Tikli jäi sinulta kesken, niin kokeilepa tosiaan Pientä ystävää. En tiedä itseni lisäksi ketään, joka olisi lukenut sen loppuun, ja olen kyllä kysellyt ympäri ämpäri koska olisi kiva jutella siitä kirjasta.
Enpä taida kokeilla. Tikli oli sen verran epämiellyttävä lukukokemus. Jumalat juhlivat öisin oli kyllä hieno esikoisromaani. Toivoisi, että Tart palaisi maanpinnalle ja lakkaisi kuvittelemasta olevansa Faulkner tai Steinbeck.
Vierailija kirjoitti:
Raamattu. Sekava, ristiriitainen, ei punaista lankaa, jos lähtee lukemaan avoimin mielin. Pitää olla jo etukäteen päätetty mitä siitä hakee. Muuten ei saa oikein kiinni.
Kai on tuota kaikkea, kun ei se ole kirja, vaan lukuisien eri kirjoittajien kirjoitusten kokoelma, koottu pitkältä aiksaväliltä, useita eri versioita 200 vuoden aikana, alkuperäisessäkik eri kieliä.
Noin 35 kirjoittajaa ja 66 kirjaa.
Jos haluaa tutkia sitä kannattaa ensimmäiseksi erottaa vanha ja uusi testamentti erillisiksi kokoelmiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkään en ymmärrä Sinuhen suosiota. Lapsellinen seikkailutarina, jossa yhdelle ihmiselle tapahtuu kaikki mahdollinen. Myönnettävä on että historian tuntemus on plussaa ja tarina sinänsä hyvin kirjoitettu. Mutta minusta Waltari on kirjailijana kaiken kaikkiaan yliarvostettu.
Se seikkailupuoli voi olla "lapsellinen" tai tyypillinen seikkailutarina, joskaan päähenkilölle ei käy hyvin, niin kuin seikkailuissa yleensä.
Sinuhen tarina on hyvin syvällinen.
Se käsittelee intohimoja, vallanhimoa, pettymyksiä, aatteita, uskonyoja, petollisiutta, maailmanpolitiikkaan(2. maailmansota) siinä voi nähdä suoria allegorioita.
Tarinan henki on hyvin kyyninen ja ihmiseen pettynyt, ei ollenkaan ominaista jollekin seikkailutarinalle.
Sinuhe on sitä paitsi toistaiseksi ainoa suomalainen romaani, josta on tehty suuren budjetin Hollywood-elokuva.
No mitä sitten ? Sitäpaitsi elokuva on todella huono.
Vierailija kirjoitti:
Rikos ja rangaistus. Muistaakseni kolme kertaa olen yrittänyt aloittaa, mutta umpitylsä kerronta ja sekava määrä aina uusia henkilöhahmoja saivat luovuttamaan. En aio enää edes yrittää.
Kahlasin joskus nuorempana ko. teoksen kursorisesti läpi. En pitänyt. En pitänyt myöskään Šolohovin Hiljaa virtaa Donista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkään en ymmärrä Sinuhen suosiota. Lapsellinen seikkailutarina, jossa yhdelle ihmiselle tapahtuu kaikki mahdollinen. Myönnettävä on että historian tuntemus on plussaa ja tarina sinänsä hyvin kirjoitettu. Mutta minusta Waltari on kirjailijana kaiken kaikkiaan yliarvostettu.
Se seikkailupuoli voi olla "lapsellinen" tai tyypillinen seikkailutarina, joskaan päähenkilölle ei käy hyvin, niin kuin seikkailuissa yleensä.
Sinuhen tarina on hyvin syvällinen.
Se käsittelee intohimoja, vallanhimoa, pettymyksiä, aatteita, uskonyoja, petollisiutta, maailmanpolitiikkaan(2. maailmansota) siinä voi nähdä suoria allegorioita.
Tarinan henki on hyvin kyyninen ja ihmiseen pettynyt, ei ollenkaan ominaista jollekin seikkailutarinalle.
Sinuhe on sitä paitsi toistaiseksi ainoa suomalainen romaani, josta on tehty suuren budjetin Hollywood-elokuva.
No mitä sitten ? Sitäpaitsi elokuva on todella huono.
Internet Movie Databasen 4200 käyttäjää ovat kanssasi eri mieltä, ystäväiseni. Ehkä et vain ymmärtänyt elokuvaa alhaisen älykkyysosamääräsi vuoksi?
Vierailija kirjoitti:
Koko Arto Paasilinnan tuotanto. Aivan hirveää kännissä kirjoitettua kuraa.
Viimeinen hyvä Paasilinnan kirja oli Hirtettyjen kettujen metsä. Sen jälkeen on useampi kirja jäänyt kesken.
Vierailija kirjoitti:
Koko Arto Paasilinnan tuotanto. Aivan hirveää kännissä kirjoitettua kuraa.
Paasilinnalla oli hetkensä.
Tuotanto oli epätasaista muuttuen loppua kohti silkaksi paskaksi.
Mutta mitä muuta voi odottaa, jos aivovaurioiselta suosikkikirjailijalta vaaditaan yhä joka jouluksi kirja?
Axl. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Raamattu. Sekava, ristiriitainen, ei punaista lankaa, jos lähtee lukemaan avoimin mielin. Pitää olla jo etukäteen päätetty mitä siitä hakee. Muuten ei saa oikein kiinni.
Kai on tuota kaikkea, kun ei se ole kirja, vaan lukuisien eri kirjoittajien kirjoitusten kokoelma, koottu pitkältä aiksaväliltä, useita eri versioita 200 vuoden aikana, alkuperäisessäkik eri kieliä.
Noin 35 kirjoittajaa ja 66 kirjaa.
Jos haluaa tutkia sitä kannattaa ensimmäiseksi erottaa vanha ja uusi testamentti erillisiksi kokoelmiksi.
Hengellisesti sokeille ihmisille on turha suositella Raamatun lukemista, koska he eivät tule koskaan ymmärtämään sitä. Valitettavasti.
"Kuulemalla kuulkaa, älkääkä ymmärtäkö,
näkemällä nähkää, älkääkä käsittäkö". (Jesaja 6:9)
Alue: Aihe vapaa
Suon villi laulu. Ihan hyvä kirja. Muttei todella kaiken hehkutuksen arvoinen.