Mitä kovasti kehutun kirjan suosiota et ymmärrä?

Samat nimet toistuvat, ihmeellistä. Itsekin olisin maininnut Riikka Pulkkisen, Jari Tervon ja Paul Coelhon. Jumalat juhlivat öisin oli myös tylsä ja pettymys aikoinaan, mutta en olisi sitä enää muistanut.

Tuhat loistavaa aurinkoa. Hätkähdyttävä tarina, siksi varmaan suosittu, mutta kirjallisessa mielessä aika mitäänsanomaton.

Kätilö. Sekava ja sensaatiohakuinen, muuta siitä ei jäänyt mieleen. Puhdistuskin menee samoilla perusteluilla.

Häräntappoase. Tuntuu, ettei sitä pidä pinnalla mikään muu kuin Härkösen silloinen ikä.

Stumppaa tähän. Niin huonosti kirjoitettu kirja, että teki mieli ottaa sauhut ihan vain toipuakseni ärsytyksestä. Kirjoitustyyli oli kuin jonkun vaahtoajan Facebook-päivityksestä. Luin alkuperäisen, kääntämättömän.

Kalevala, Seitemän veljestä, Runeberg.

Pirjo Tuomisen kummat kartanoromantiikat.

Kaari Utriota en tajua ollenkaan.

Minkäs sen yhden nimi onkaan, haa Laila Hietamies. Ei mitään järkeä.

Epäilen, että olen jotenkin epäintelligentti, kun niin harvoin tykkään kriitikoiden ylistämistä kirjoista.

Kotimaisista en ole pitänyt yhtään Riikka Pulkkisen, Katja Ketun enkä Sofi Oksasen kirjoista. Ulkomaisista Elena Ferranten teksti ei myöskään uponnut.

Ne mistä tykkään, ovat laidasta laitaan kaunokirjallisuudesta paksuihin viihderomaaneihin. Luen paljon englanniksi, jos yritän samaa suomeksi niin useimmiten käännös ei maistu. Elämäntilanne kyllä vaikuttaa paljon asiaan, joskus syvällisempi teksti tuntuu omalta, toisinaan ei jaksa muuta kuin hyvin kirjoitettua, mielenkiintoista tarinaa.

Vierailija kirjoitti:

Riikka Pulkkisen Raja oli mielestäni tekotaiteellinen, sensaatiohakuinen, aivan liikaa yrittävä ja varsin jonninjoutava.

Tämä! Plus epäuskottava. Ehkäpä sietämättömin kirja minkä olen lukenut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Twilight-sarja oli ihan käsittämätöntä roskaa. Kömpelö teiniromanssi, jossa suositeltiin seksistä pidättäymistä. Odotin joka osan kohdalla suurta tason nousua, joka selittäisi suosion, mutta sitä ei koskaan tullut.

Dan Brownin Da Vinci koodi. Oli kirjoitettu suoraan elokuvaksi.

SIIS TÄMÄ siis Twilight-saaga. Aivan käsittämätöntä soopaa, pilaa vampyyrit aivan täysin! Sellasta niin kliseistä ja jotain selvää fan fiction-kaltaista huuhaata että huhhuh (eikös tästä lähtenyt 50 Shades of Grey, mikä on ns. Twilight tekeleen kamala adoptiolapsi tai jotain yh...) Tämä on toki minun mielipiteeni, mutta pidän vampyyreistä sellaisina pelottavina kauhuhahmoina, jotka totta kai saa olla komeita mutta oikeasti herättävät kauhua eivätkä mitään teinimäistä bad boy-sontaa... Harry Potter-kirjat mielestäni ovat kuitenkin täysi positiivinen poikkeus fantasiakategoriassa, vaikka asetelma voi joidenkin mielestä olla ns. klisee, mutta mielestäni siinä on onnistuttu hahmojen ja tarinan kanssa eli osannut herättää tunteita. Itse en vain joitakin kirjoja fanittaessa mene ihan täysillä tai ota liian vakavasti, kuten jotktu Twilight-fanit joita kuulemma on Yhdysvalloissa nämä yli kolmekymppiset teinimäiset äidit. Suomessa tuskin on.

Twillightin kiehtovin hahmo lienee James koska on ainoa edes vähän ainoa pahiksentapainen siinä.  Vai oliko se nyt James? En muista, kun kerran luin ja silloinkin vain siksi, etten tiennyt mitä on luvassa..

Jopa suomalainen teineille suunnattu "Pure mua" on paljon parempi. 

Hemingway. Yöööök sitä machouhoilua, kuinka härkätaistelut ovat niin hienoa kulttuuria.



Pelkkää dokailua kaikki kirjansa. Juntti ulkomailla.

Tuomas Vimman hengentuotteet 🙄😵

Assburger kirjoitti:

Salman Rushdien Saatanalliset säkeet

Kuin puhelinluetteloa lukisi.

Ja tämän takia miestä on vainottu.

Mä oon yrittänyt lukea tätä kahteen otteeseen. Jommallakummalla kerralla olin valvomassa pääsykokeita (hups, ei pääsykokeita valvoessa saa lukea*), ja jopa se kokelaiden tuijottaminen oli mielenkiintoisempaa.

*Meillä oli siis Helsingin humanistisessa tiedekunnassa ehdoton kielto tehdä muuta kuin valvoa niitä kokelaita. Muistan, kun oli viimeinen koe (mahdollisesti folkloristiikka) ja yhden toisen valvojan kanssa vain juteltiin suurin osa kokeesta. Ei enää jaksanut sitä puudutusta. Sori siitä.

Olen syntynyt 1978 mutta en ollut ikinä kuullutkaan mistään Noidan käsikirjasta ja kun tämä tuli uusintapainokseen, piti ottaa selville mistä kaikki kouhottaa. Kyllä oli typerä kirja! Tai sitten olin vain liian vanha ymmärtämään teoksen vaikuttavuutta.

Lukutoukka kirjoitti:

V.P. Chili kirjoitti:

Sinuhe egyptiläinen. Mielestäni tarinaa oli venytetty viisi kertaa pidemmäksi kuin oli tarpeen, hahmot olivat epärealistisia ja inhottavia, arvomaailma kauhea.

Historiantuntemukselle nostan hattua, muuten en vain voi ymmärtää suosion syytä.

Minulla juuri luettavana. Viimeksi 30v sitten luin ja yllätyin miten kiinnostava teos on kaikesta kökköydestään huolimatta. Sinuhen tyhmyys naisen vuoksi alussa pani kyllä kiristelemään hampaita mut loppuun aion lukea.

Tohon alkuperäiseen kysymykseen : Katja Ketun Kätilö. Karmeaa tekstiä .En ainakaan uudestaan aio lukea

Minun mielestäni taas Kätilö on hieno kirja. Kieli on erikoista ja ajoittain vähän hankalalukuista, mutta minä pidin kirjasta kovasti.  Sen sijaan oli pettymys huomata, että Kettu käyttää identtisiä ilmaisuja ("maaemo pieraisee kohdustaan") myös muissa teoksissaan eikä se oikein toimi. Tuollaiset todella kummalliset ilmaisut eivät mielestäni kestä toistoa vaan ne menettävät tehonsa.

Vierailija kirjoitti:

Olen syntynyt 1978 mutta en ollut ikinä kuullutkaan mistään Noidan käsikirjasta ja kun tämä tuli uusintapainokseen, piti ottaa selville mistä kaikki kouhottaa. Kyllä oli typerä kirja! Tai sitten olin vain liian vanha ymmärtämään teoksen vaikuttavuutta.

Sen "hienous" perustuukin nimenomaan lapsuusnostalgiaan ja jänniin muistoihin, jos ei lapsena lukenut niin ei aikuisena tosiaan kannata XD.

Lähes kaikki Finlandia-voittajat. Ovat niin hienoja ja tekotaiteellisia, että ei uppoa. Useampaa olen todella yrittänyt tankata. Minusta kirjan pitää imaista lukijansa jo alkumetreillä.

En voi ymmärtää näitä Sormusten herra-kriitikoita. Tarina on suhteellisen simppeli, mutta se taika piileekin siinä mahtavassa seikkailuntunnusta mikä on mielestäni vertaansa vailla. Tolkien on selkeästi itsekin varmasti nauttinut luomastaan maailmasta. Ei kaikissa romaaneissa tarvitse olla jotain syvällistä filosofiaa ollakseen mielenkiintoisia. Sitä varten on sitten Dostojevksit ja Hesset.

Vierailija kirjoitti:

Carrie

Kingin kirjoitustyyli vain tökkii. Kirjan pitkät sekavat tajunnanvirtavirkkeet ovat rasittavaa luettavaa, ja mielestäni kirjan sisältö jäi jotenkin vajaavaiseksi. Kiusattua teinityttöä kiusataan, nöyryytetään tanssiaisissa, ja hetken päästä Carrie onkin jo tappanut kaikki ja kuollut itse. Muistan kuinka kirjan luettua ensimmäisen ajatukseni oli: "siinäkö se oli?" En ehtinyt tuntemaan mitään kirjaa tai sen hahmoja kohtaan kun opus jo loppui.

Toki kirjassa on niitä tekaistuja asiakirjoja, mutta ainakaan minusta ne eivät onnistuneet paikkaamaan sitä, että kirja tuntui kiirehdityltä. Harmittaa kovasti, sillä telekinesia on aiheena todella kiinnostava.

Kingin varhaisia teoksia voi olla vaikea lukea. en tiedä johtuuko käännetystä tekstistä vai siitä että käytti paljon päihteitä nuorena. en tiedä miksi carrie on kehuttu, vai johtuuko siitä että oli kehutun kirjoittajan käsittääkseni ensimmäinen teos. 

Kyllähän voittaja on Fifty Shades of Grey. 

Vierailija kirjoitti:

Häräntappoase ja kaikki muukin Härkösen tuotanto. Ei jaksa lukea, kun niin tylsää tekstiä.

Höpsistä. Anna-Leena Härkönen on Suomen hauskin kirjailija. Ei ykkössuosikkini, mutta nimenomaan hauskin.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki Paulo Coelhon mukasyvälliset paskanjauhannat joita ihmiset sitten lukevat kuvitellen olevansa silloin jotenkin erikoisen tiedostavia ja syvällisiä.

Heh. Heti otsikon luettuani ajattelin Coelhon kirjoja ja ensimmäinen vastaus olikin kuin omalta näppikseltäni. Luin joskus Alkemistin urhoollisesti loppuun asti. Siinä hoettiin, kuinka tärkeää on löytää oma tie ja seurata sitä, tätä hakattiin kuin halolla päähän. Sanoma sinänsä on hieno, mutta yleensä hyvissä kirjoissa sanoma kasvaa kirjaan kuin vaivihkaa, sitä ei toitoteta kuin jollain pasuunalla.

Osa fantasiasta on niin huonosti kirjoitettua, ettei pysty lukemaan vaikka kirjan idea kiinnostava. Teksti tökkii jatkuvasti. Esimerkiksi Soturikissat, jonka joku mainitsi. Eikö se ole muutenkin lapsille suunnattu kirjasarja. Meillä ei kyllä lapsikaan tykännyt.