Sukupuoli-identiteetti, sukupuoliroolit, seksuaalisuus
Haluaisin puhua vähän näistä aiheista, jos saisin jonkunlaista vertaistukea. En koe että sovin mihinkään lokeroon, olen kuitenkin nainen ja 35 vuotias lapseton sinkku. Minua on yhä enemmän alkanut ärsyttää roolit mihin naisia yritetään tunkea. Se että mies saa olla kiimainen (on jopa toivottavaa, muuten on vajavainen mies) ja nainen ei. Nainen muuttuu oudoksi ja huoraksi jos puhuu seksistä, osoittaa seksuaalisuutensa tms. Se tuntuu olevan vähän sellainen hihittelyn ja supattamisen aihe, josta vain "tyttökavereitten" kanssa saa salassa kuiskuttaa. Nuoruuden kaveripiirissäni KAIKKI tytöt puhuivat aina antamisesta, jakamisesta jne. Kerran muistan erään ystäväni sanoneen mulle, että "ville" ansaitsee! Sen jälkeen kun olin kieltäytynyt harrastamasta seksiä villen kanssa. (olin sinkku ja seksuaalisesti vapaamielinen, ilmeisesti kuuluin ystäväni mielestä niihin jotka antaa😉) Seksi oli nk. kaupantekoväline:kun ville käyttäytyy tarpeeksi kohteliaasti ja kiltisti, on hän ansainnut seksiä. Edellisessä parisuhteessani olin "liian seksuaalinen" koska miehen halut mua kohtaan hiipuivat lähes heti. En siis esittänyt vaikeasti tavoiteltavaa, vaan ilmaisin haluni suoraan.
Minua myös ärsyttää ajatus "tavallisesta elämästä" jossa tietyn ikäisenä pitää olla mies, 2,5 lasta, olla naimisissa ja vaihtaa toisen ihmisen nimi itselleen. En tunnu löytävän omaa paikkaani tässä maailmassa, se aiheuttaa masennusta. Tietysti saa valita itse, en silti tiedä mitä muuta tekisin elämälläni edellämainittujen sijaan.
Minua myös ärsyttää aivan hvetisti "sukupuoliroolimainokset" kuten hiivatulehdusmainos, jossa supernainen sanoo itselleen kuinka reippaasti kykenee taistella hiivaa vastaan, ja silti olla herkkä ja herttainen! Vaippamainokset joissa on täydellinen äiti ja täydellinen vauva. Tena-mainokset joissa pissi tulee kohta ihan KIRJAIMELLISESTI housuun! Onko muita joita vtuttaa?
Viime yönä näin unta että kasvoihini oli ilmestynyt partaa ja kauhistuin siitä, aloin epätoivon ja kauhun vallassa ajamaan pois sitä. Aloin miettimään itseäni. Olen ikäni koettanut sopeutua muottiin, olla herkkä ja herttainen, tyttömäinen. Kontrolloida seksuaalisuuttani, jotta mies ei vain suutu siitä, piilotella joitain puolia itsestäni, joita myös maskuliiniseksi mielletään. Apuja kiitos
Kommentit (127)
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä32687 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nro 10 jatkaa. Minäkin olen pienestä peräkylästä, jossa oli ne pienet piirit ja vähän vanhoilliset asenteet. Mutta onnekseni olen aina ollut aika omapäinen, en mennyt koskaan mukaan niihin juttuihin ja piireihin, jotka eivät itseäni kiinnostaneet. Äitini ja siskoni taisivat kyllä vähän hävetä minua, nuorempana en vaan ehkä oikein tajunnut miksi, eikä minua suoraan sanottuna kiinnostanutkaan.
Tässä hiljattain kuulin kuinka joku trans/muunsukupuolinen kertoili miten rankkaa oli kasvaa, kun esimerkiksi sarjoissa tai elokuvissa ei koskaan ollut ketään trans/muunsukupuolista hahmoa, johon olisi voinut samaistua. Tämä oli itselleni suuri valaistumisen hetki, sillä minulle ei lapsena tai nuorena ollut tällaisten hahmojen sukupuolella minkäänlaista merkitystä; minä olin aina sumeilematta samaistunut niihin hahmoihin, jotka koin kiinnostavina, rohkeina, viisaina tai muuten koskettavina, oli kyseessä sitten McGyver, Madonna tai Lassie. Jos ihmisellä ei mielikuvitus riitä siihen, että näkisi tuollaisten ulkoisten seikkojen ohi, voi elämä varmaan ollakin aika tuskallista... Voi myös olla, että minulla on jokin ruuvi löysällä, mutta ainakin se on tehnyt elämästäni paljon helpompaa.
Olen muuten samaa mieltä siitä, mitä tuolla aiemmin kirjoitettiin noista lokeroista. En usko että kukaan löytää onneaan siitä, että luo itselleen aina vaan tiukemmin istuvan lokeron. Halusin sanoa nimenomaan sen, että jos jonkun mielestä minä en siihen naislokeroon mahdu, niin lokero saa luvan mukautua, en minä. Lokero pitää määritellä sisällön mukaan, ei toisinpäin.
Kuinka iso sen lokeron oikein pitää olla, että koet mahtuvasi siihen, jos sekään ei riitä, että se lokero kattaa puolet koko maailman väestöstä? Meinaatko ettet mahdu siihen joukkoon? Siihen mahtuu kaikki he, jotka ovat syntyneet naisiksi. Se on se ainut vaatimus. Muuten voi olla mitä vain.
Ymmärsit nyt jotenkin väärin, ei minulla sen mahtumisen kanssa ole mitään ongelmaa. Ongelma on se jos joku muu kokee asiakseen rajoittaa esim. nyt naisia sen mukaan, että sopivat paremmin johonkin tietynlaiseen muottiin.
Asia on muuttumassa koko ajan, sitä murretaan, muutos on vain todella hidasta. Mieti vaikka äänioikeuden saamista - muut roolit tulevat oikeuksien perässä, käsitykset ja ennakkoluulot muuttuvat hitaasti.
Yksittäisten henkilöiden mielipiteet eivät merkitse mitään sinulle, ellet päätä antaa heille sitä valtaa. Sen sijaan yhteiskuntien tasolla esim ihmisoikeudet, äänioikeus yms yms on saatava maapallolla kuntoon. Pohjaoismaissaon mahdollisuus elää omanlaistaan elämää; toisten ihmisten halu vaikuttaa sinuun esim rooliodotusten kautta on kertakaikkiaan sivuutettava VAIKKA on täysin ymmärrettävää, että toisten odotukset ovatkin ärsyttäviä ja kohtuuttomia.
Kiitos tästä. Keskustelussa huomaa, että toisia asia nyppii enemmän kuin toisia, ja se ehkä johtuu siitä että jotkut solahtaa helpommin siihen tyrkytettyyn rooliin kuin toiset. Ne joille asia on peace of cake, eivät varmaankaan tajua kuinka paljon tämä voi aiheuttaa kärsimystä. Kun joku sanoi että kuulostan teiniltä, ja että tällaiset asiat olis jo pitänyt käydä läpi, niin hän ilmeisesti pitää aivan normaalina sitä että tällaisia kriisejä kuuluu naisella olla. Että se on NORMAALIA, että pitää "hakea paikkaansa sukupuolittuneissa asenteissa" Kun mun mielestäni se on kaikkea muuta kuin normaalia, joutua jatkuvasti selittelemään itseään muille. Se aiheuttaa raivoa.
Kukaan nainen ei täysin samaistu stereotyyppiseen naisen kuvaan. Eikä tarvitsekaan samastua. Koska se on vain stereotypia. Ei se silti tarkoita, että on jotakin kolmatta sukupuolta. Miehiin kohdistuu ihan samalla lailla sukupuolittuneita odotuksia ja he joutuvat käsittelemään niitä. KAIKKI ihmiset käyvät noita asioita tahollaan läpi.
Olen eri mieltä. Huomaa ettet ole kokenut esimerkiksi kehodysforiaa. Kun sukupuoli ei_koskaan_ole _pelkästään_se_mitä _jalkojen_välissä_on. Minäkään en koskaan voi vaikka tummaihoiselle sanoa jostain hänen kokemuksestaan että ei se ole näin ei se ole näin, koska minä olen valkoihoinen. Tai miehelle jankuttaa näin se on näin se on, koska en ole mies ja näin ollen en voi mitenkään tietää miten hän miehenä kokee asian.
Käyttäjä32687 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä32687 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nro 10 jatkaa. Minäkin olen pienestä peräkylästä, jossa oli ne pienet piirit ja vähän vanhoilliset asenteet. Mutta onnekseni olen aina ollut aika omapäinen, en mennyt koskaan mukaan niihin juttuihin ja piireihin, jotka eivät itseäni kiinnostaneet. Äitini ja siskoni taisivat kyllä vähän hävetä minua, nuorempana en vaan ehkä oikein tajunnut miksi, eikä minua suoraan sanottuna kiinnostanutkaan.
Tässä hiljattain kuulin kuinka joku trans/muunsukupuolinen kertoili miten rankkaa oli kasvaa, kun esimerkiksi sarjoissa tai elokuvissa ei koskaan ollut ketään trans/muunsukupuolista hahmoa, johon olisi voinut samaistua. Tämä oli itselleni suuri valaistumisen hetki, sillä minulle ei lapsena tai nuorena ollut tällaisten hahmojen sukupuolella minkäänlaista merkitystä; minä olin aina sumeilematta samaistunut niihin hahmoihin, jotka koin kiinnostavina, rohkeina, viisaina tai muuten koskettavina, oli kyseessä sitten McGyver, Madonna tai Lassie. Jos ihmisellä ei mielikuvitus riitä siihen, että näkisi tuollaisten ulkoisten seikkojen ohi, voi elämä varmaan ollakin aika tuskallista... Voi myös olla, että minulla on jokin ruuvi löysällä, mutta ainakin se on tehnyt elämästäni paljon helpompaa.
Olen muuten samaa mieltä siitä, mitä tuolla aiemmin kirjoitettiin noista lokeroista. En usko että kukaan löytää onneaan siitä, että luo itselleen aina vaan tiukemmin istuvan lokeron. Halusin sanoa nimenomaan sen, että jos jonkun mielestä minä en siihen naislokeroon mahdu, niin lokero saa luvan mukautua, en minä. Lokero pitää määritellä sisällön mukaan, ei toisinpäin.
Kuinka iso sen lokeron oikein pitää olla, että koet mahtuvasi siihen, jos sekään ei riitä, että se lokero kattaa puolet koko maailman väestöstä? Meinaatko ettet mahdu siihen joukkoon? Siihen mahtuu kaikki he, jotka ovat syntyneet naisiksi. Se on se ainut vaatimus. Muuten voi olla mitä vain.
Ymmärsit nyt jotenkin väärin, ei minulla sen mahtumisen kanssa ole mitään ongelmaa. Ongelma on se jos joku muu kokee asiakseen rajoittaa esim. nyt naisia sen mukaan, että sopivat paremmin johonkin tietynlaiseen muottiin.
Asia on muuttumassa koko ajan, sitä murretaan, muutos on vain todella hidasta. Mieti vaikka äänioikeuden saamista - muut roolit tulevat oikeuksien perässä, käsitykset ja ennakkoluulot muuttuvat hitaasti.
Yksittäisten henkilöiden mielipiteet eivät merkitse mitään sinulle, ellet päätä antaa heille sitä valtaa. Sen sijaan yhteiskuntien tasolla esim ihmisoikeudet, äänioikeus yms yms on saatava maapallolla kuntoon. Pohjaoismaissaon mahdollisuus elää omanlaistaan elämää; toisten ihmisten halu vaikuttaa sinuun esim rooliodotusten kautta on kertakaikkiaan sivuutettava VAIKKA on täysin ymmärrettävää, että toisten odotukset ovatkin ärsyttäviä ja kohtuuttomia.
Kiitos tästä. Keskustelussa huomaa, että toisia asia nyppii enemmän kuin toisia, ja se ehkä johtuu siitä että jotkut solahtaa helpommin siihen tyrkytettyyn rooliin kuin toiset. Ne joille asia on peace of cake, eivät varmaankaan tajua kuinka paljon tämä voi aiheuttaa kärsimystä. Kun joku sanoi että kuulostan teiniltä, ja että tällaiset asiat olis jo pitänyt käydä läpi, niin hän ilmeisesti pitää aivan normaalina sitä että tällaisia kriisejä kuuluu naisella olla. Että se on NORMAALIA, että pitää "hakea paikkaansa sukupuolittuneissa asenteissa" Kun mun mielestäni se on kaikkea muuta kuin normaalia, joutua jatkuvasti selittelemään itseään muille. Se aiheuttaa raivoa.
Kukaan nainen ei täysin samaistu stereotyyppiseen naisen kuvaan. Eikä tarvitsekaan samastua. Koska se on vain stereotypia. Ei se silti tarkoita, että on jotakin kolmatta sukupuolta. Miehiin kohdistuu ihan samalla lailla sukupuolittuneita odotuksia ja he joutuvat käsittelemään niitä. KAIKKI ihmiset käyvät noita asioita tahollaan läpi.
Olen eri mieltä. Huomaa ettet ole kokenut esimerkiksi kehodysforiaa. Kun sukupuoli ei_koskaan_ole _pelkästään_se_mitä _jalkojen_välissä_on. Minäkään en koskaan voi vaikka tummaihoiselle sanoa jostain hänen kokemuksestaan että ei se ole näin ei se ole näin, koska minä olen valkoihoinen. Tai miehelle jankuttaa näin se on näin se on, koska en ole mies ja näin ollen en voi mitenkään tietää miten hän miehenä kokee asian.
Ohis, mutta onkohan kuinka paljon sellaisia ihmisiä, jotka kokevat syntyneensä väärään rotuun?
Mikään laki ei kiellä sinua olemasta sellainen kuin haluat, ihmisten älyttömille aivoituksille nyt ei voi mitään - ja jos seksi ja seksuaalisuus ei olisi täynnä erilaisia tabuja, likaisuutta ja synnin tuntoa niin siitähän häviäisi kaikki maku.
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä32687 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä32687 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nro 10 jatkaa. Minäkin olen pienestä peräkylästä, jossa oli ne pienet piirit ja vähän vanhoilliset asenteet. Mutta onnekseni olen aina ollut aika omapäinen, en mennyt koskaan mukaan niihin juttuihin ja piireihin, jotka eivät itseäni kiinnostaneet. Äitini ja siskoni taisivat kyllä vähän hävetä minua, nuorempana en vaan ehkä oikein tajunnut miksi, eikä minua suoraan sanottuna kiinnostanutkaan.
Tässä hiljattain kuulin kuinka joku trans/muunsukupuolinen kertoili miten rankkaa oli kasvaa, kun esimerkiksi sarjoissa tai elokuvissa ei koskaan ollut ketään trans/muunsukupuolista hahmoa, johon olisi voinut samaistua. Tämä oli itselleni suuri valaistumisen hetki, sillä minulle ei lapsena tai nuorena ollut tällaisten hahmojen sukupuolella minkäänlaista merkitystä; minä olin aina sumeilematta samaistunut niihin hahmoihin, jotka koin kiinnostavina, rohkeina, viisaina tai muuten koskettavina, oli kyseessä sitten McGyver, Madonna tai Lassie. Jos ihmisellä ei mielikuvitus riitä siihen, että näkisi tuollaisten ulkoisten seikkojen ohi, voi elämä varmaan ollakin aika tuskallista... Voi myös olla, että minulla on jokin ruuvi löysällä, mutta ainakin se on tehnyt elämästäni paljon helpompaa.
Olen muuten samaa mieltä siitä, mitä tuolla aiemmin kirjoitettiin noista lokeroista. En usko että kukaan löytää onneaan siitä, että luo itselleen aina vaan tiukemmin istuvan lokeron. Halusin sanoa nimenomaan sen, että jos jonkun mielestä minä en siihen naislokeroon mahdu, niin lokero saa luvan mukautua, en minä. Lokero pitää määritellä sisällön mukaan, ei toisinpäin.
Kuinka iso sen lokeron oikein pitää olla, että koet mahtuvasi siihen, jos sekään ei riitä, että se lokero kattaa puolet koko maailman väestöstä? Meinaatko ettet mahdu siihen joukkoon? Siihen mahtuu kaikki he, jotka ovat syntyneet naisiksi. Se on se ainut vaatimus. Muuten voi olla mitä vain.
Ymmärsit nyt jotenkin väärin, ei minulla sen mahtumisen kanssa ole mitään ongelmaa. Ongelma on se jos joku muu kokee asiakseen rajoittaa esim. nyt naisia sen mukaan, että sopivat paremmin johonkin tietynlaiseen muottiin.
Asia on muuttumassa koko ajan, sitä murretaan, muutos on vain todella hidasta. Mieti vaikka äänioikeuden saamista - muut roolit tulevat oikeuksien perässä, käsitykset ja ennakkoluulot muuttuvat hitaasti.
Yksittäisten henkilöiden mielipiteet eivät merkitse mitään sinulle, ellet päätä antaa heille sitä valtaa. Sen sijaan yhteiskuntien tasolla esim ihmisoikeudet, äänioikeus yms yms on saatava maapallolla kuntoon. Pohjaoismaissaon mahdollisuus elää omanlaistaan elämää; toisten ihmisten halu vaikuttaa sinuun esim rooliodotusten kautta on kertakaikkiaan sivuutettava VAIKKA on täysin ymmärrettävää, että toisten odotukset ovatkin ärsyttäviä ja kohtuuttomia.
Kiitos tästä. Keskustelussa huomaa, että toisia asia nyppii enemmän kuin toisia, ja se ehkä johtuu siitä että jotkut solahtaa helpommin siihen tyrkytettyyn rooliin kuin toiset. Ne joille asia on peace of cake, eivät varmaankaan tajua kuinka paljon tämä voi aiheuttaa kärsimystä. Kun joku sanoi että kuulostan teiniltä, ja että tällaiset asiat olis jo pitänyt käydä läpi, niin hän ilmeisesti pitää aivan normaalina sitä että tällaisia kriisejä kuuluu naisella olla. Että se on NORMAALIA, että pitää "hakea paikkaansa sukupuolittuneissa asenteissa" Kun mun mielestäni se on kaikkea muuta kuin normaalia, joutua jatkuvasti selittelemään itseään muille. Se aiheuttaa raivoa.
Kukaan nainen ei täysin samaistu stereotyyppiseen naisen kuvaan. Eikä tarvitsekaan samastua. Koska se on vain stereotypia. Ei se silti tarkoita, että on jotakin kolmatta sukupuolta. Miehiin kohdistuu ihan samalla lailla sukupuolittuneita odotuksia ja he joutuvat käsittelemään niitä. KAIKKI ihmiset käyvät noita asioita tahollaan läpi.
Olen eri mieltä. Huomaa ettet ole kokenut esimerkiksi kehodysforiaa. Kun sukupuoli ei_koskaan_ole _pelkästään_se_mitä _jalkojen_välissä_on. Minäkään en koskaan voi vaikka tummaihoiselle sanoa jostain hänen kokemuksestaan että ei se ole näin ei se ole näin, koska minä olen valkoihoinen. Tai miehelle jankuttaa näin se on näin se on, koska en ole mies ja näin ollen en voi mitenkään tietää miten hän miehenä kokee asian.
Ohis, mutta onkohan kuinka paljon sellaisia ihmisiä, jotka kokevat syntyneensä väärään rotuun?
Jenkeissä on paljonkin valkoisia feministien aivopesemiä ihmisiä, jotka kokevat suurta syyllisyyttä omasta valkoisuudestaan. Se on nykyään muotia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä32687 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä32687 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nro 10 jatkaa. Minäkin olen pienestä peräkylästä, jossa oli ne pienet piirit ja vähän vanhoilliset asenteet. Mutta onnekseni olen aina ollut aika omapäinen, en mennyt koskaan mukaan niihin juttuihin ja piireihin, jotka eivät itseäni kiinnostaneet. Äitini ja siskoni taisivat kyllä vähän hävetä minua, nuorempana en vaan ehkä oikein tajunnut miksi, eikä minua suoraan sanottuna kiinnostanutkaan.
Tässä hiljattain kuulin kuinka joku trans/muunsukupuolinen kertoili miten rankkaa oli kasvaa, kun esimerkiksi sarjoissa tai elokuvissa ei koskaan ollut ketään trans/muunsukupuolista hahmoa, johon olisi voinut samaistua. Tämä oli itselleni suuri valaistumisen hetki, sillä minulle ei lapsena tai nuorena ollut tällaisten hahmojen sukupuolella minkäänlaista merkitystä; minä olin aina sumeilematta samaistunut niihin hahmoihin, jotka koin kiinnostavina, rohkeina, viisaina tai muuten koskettavina, oli kyseessä sitten McGyver, Madonna tai Lassie. Jos ihmisellä ei mielikuvitus riitä siihen, että näkisi tuollaisten ulkoisten seikkojen ohi, voi elämä varmaan ollakin aika tuskallista... Voi myös olla, että minulla on jokin ruuvi löysällä, mutta ainakin se on tehnyt elämästäni paljon helpompaa.
Olen muuten samaa mieltä siitä, mitä tuolla aiemmin kirjoitettiin noista lokeroista. En usko että kukaan löytää onneaan siitä, että luo itselleen aina vaan tiukemmin istuvan lokeron. Halusin sanoa nimenomaan sen, että jos jonkun mielestä minä en siihen naislokeroon mahdu, niin lokero saa luvan mukautua, en minä. Lokero pitää määritellä sisällön mukaan, ei toisinpäin.
Kuinka iso sen lokeron oikein pitää olla, että koet mahtuvasi siihen, jos sekään ei riitä, että se lokero kattaa puolet koko maailman väestöstä? Meinaatko ettet mahdu siihen joukkoon? Siihen mahtuu kaikki he, jotka ovat syntyneet naisiksi. Se on se ainut vaatimus. Muuten voi olla mitä vain.
Ymmärsit nyt jotenkin väärin, ei minulla sen mahtumisen kanssa ole mitään ongelmaa. Ongelma on se jos joku muu kokee asiakseen rajoittaa esim. nyt naisia sen mukaan, että sopivat paremmin johonkin tietynlaiseen muottiin.
Asia on muuttumassa koko ajan, sitä murretaan, muutos on vain todella hidasta. Mieti vaikka äänioikeuden saamista - muut roolit tulevat oikeuksien perässä, käsitykset ja ennakkoluulot muuttuvat hitaasti.
Yksittäisten henkilöiden mielipiteet eivät merkitse mitään sinulle, ellet päätä antaa heille sitä valtaa. Sen sijaan yhteiskuntien tasolla esim ihmisoikeudet, äänioikeus yms yms on saatava maapallolla kuntoon. Pohjaoismaissaon mahdollisuus elää omanlaistaan elämää; toisten ihmisten halu vaikuttaa sinuun esim rooliodotusten kautta on kertakaikkiaan sivuutettava VAIKKA on täysin ymmärrettävää, että toisten odotukset ovatkin ärsyttäviä ja kohtuuttomia.
Kiitos tästä. Keskustelussa huomaa, että toisia asia nyppii enemmän kuin toisia, ja se ehkä johtuu siitä että jotkut solahtaa helpommin siihen tyrkytettyyn rooliin kuin toiset. Ne joille asia on peace of cake, eivät varmaankaan tajua kuinka paljon tämä voi aiheuttaa kärsimystä. Kun joku sanoi että kuulostan teiniltä, ja että tällaiset asiat olis jo pitänyt käydä läpi, niin hän ilmeisesti pitää aivan normaalina sitä että tällaisia kriisejä kuuluu naisella olla. Että se on NORMAALIA, että pitää "hakea paikkaansa sukupuolittuneissa asenteissa" Kun mun mielestäni se on kaikkea muuta kuin normaalia, joutua jatkuvasti selittelemään itseään muille. Se aiheuttaa raivoa.
Kukaan nainen ei täysin samaistu stereotyyppiseen naisen kuvaan. Eikä tarvitsekaan samastua. Koska se on vain stereotypia. Ei se silti tarkoita, että on jotakin kolmatta sukupuolta. Miehiin kohdistuu ihan samalla lailla sukupuolittuneita odotuksia ja he joutuvat käsittelemään niitä. KAIKKI ihmiset käyvät noita asioita tahollaan läpi.
Olen eri mieltä. Huomaa ettet ole kokenut esimerkiksi kehodysforiaa. Kun sukupuoli ei_koskaan_ole _pelkästään_se_mitä _jalkojen_välissä_on. Minäkään en koskaan voi vaikka tummaihoiselle sanoa jostain hänen kokemuksestaan että ei se ole näin ei se ole näin, koska minä olen valkoihoinen. Tai miehelle jankuttaa näin se on näin se on, koska en ole mies ja näin ollen en voi mitenkään tietää miten hän miehenä kokee asian.
Ohis, mutta onkohan kuinka paljon sellaisia ihmisiä, jotka kokevat syntyneensä väärään rotuun?
Jenkeissä on paljonkin valkoisia feministien aivopesemiä ihmisiä, jotka kokevat suurta syyllisyyttä omasta valkoisuudestaan. Se on nykyään muotia.
Eri asia kuitenkin. Vai meinaatko, että tuollaiset ihmiset suunnittelisivat muokkaavansa kirurgisesti tai muilla tavoin ruumistaan, jotta näyttäisivät jatkossa ei-valkoisilta?
Vierailija kirjoitti:
Mikään laki ei kiellä sinua olemasta sellainen kuin haluat, ihmisten älyttömille aivoituksille nyt ei voi mitään - ja jos seksi ja seksuaalisuus ei olisi täynnä erilaisia tabuja, likaisuutta ja synnin tuntoa niin siitähän häviäisi kaikki maku.
Totta. Tabujen kantaminen, likaisuuden ja synnin ilmentäminen (=näytteleminen) kaatuu kuitenkin aina naisen kannettavaksi, koska mies saa olla seksuaalinen, se on itseisarvo. Nainen ei saa olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä32687 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä32687 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nro 10 jatkaa. Minäkin olen pienestä peräkylästä, jossa oli ne pienet piirit ja vähän vanhoilliset asenteet. Mutta onnekseni olen aina ollut aika omapäinen, en mennyt koskaan mukaan niihin juttuihin ja piireihin, jotka eivät itseäni kiinnostaneet. Äitini ja siskoni taisivat kyllä vähän hävetä minua, nuorempana en vaan ehkä oikein tajunnut miksi, eikä minua suoraan sanottuna kiinnostanutkaan.
Tässä hiljattain kuulin kuinka joku trans/muunsukupuolinen kertoili miten rankkaa oli kasvaa, kun esimerkiksi sarjoissa tai elokuvissa ei koskaan ollut ketään trans/muunsukupuolista hahmoa, johon olisi voinut samaistua. Tämä oli itselleni suuri valaistumisen hetki, sillä minulle ei lapsena tai nuorena ollut tällaisten hahmojen sukupuolella minkäänlaista merkitystä; minä olin aina sumeilematta samaistunut niihin hahmoihin, jotka koin kiinnostavina, rohkeina, viisaina tai muuten koskettavina, oli kyseessä sitten McGyver, Madonna tai Lassie. Jos ihmisellä ei mielikuvitus riitä siihen, että näkisi tuollaisten ulkoisten seikkojen ohi, voi elämä varmaan ollakin aika tuskallista... Voi myös olla, että minulla on jokin ruuvi löysällä, mutta ainakin se on tehnyt elämästäni paljon helpompaa.
Olen muuten samaa mieltä siitä, mitä tuolla aiemmin kirjoitettiin noista lokeroista. En usko että kukaan löytää onneaan siitä, että luo itselleen aina vaan tiukemmin istuvan lokeron. Halusin sanoa nimenomaan sen, että jos jonkun mielestä minä en siihen naislokeroon mahdu, niin lokero saa luvan mukautua, en minä. Lokero pitää määritellä sisällön mukaan, ei toisinpäin.
Kuinka iso sen lokeron oikein pitää olla, että koet mahtuvasi siihen, jos sekään ei riitä, että se lokero kattaa puolet koko maailman väestöstä? Meinaatko ettet mahdu siihen joukkoon? Siihen mahtuu kaikki he, jotka ovat syntyneet naisiksi. Se on se ainut vaatimus. Muuten voi olla mitä vain.
Ymmärsit nyt jotenkin väärin, ei minulla sen mahtumisen kanssa ole mitään ongelmaa. Ongelma on se jos joku muu kokee asiakseen rajoittaa esim. nyt naisia sen mukaan, että sopivat paremmin johonkin tietynlaiseen muottiin.
Asia on muuttumassa koko ajan, sitä murretaan, muutos on vain todella hidasta. Mieti vaikka äänioikeuden saamista - muut roolit tulevat oikeuksien perässä, käsitykset ja ennakkoluulot muuttuvat hitaasti.
Yksittäisten henkilöiden mielipiteet eivät merkitse mitään sinulle, ellet päätä antaa heille sitä valtaa. Sen sijaan yhteiskuntien tasolla esim ihmisoikeudet, äänioikeus yms yms on saatava maapallolla kuntoon. Pohjaoismaissaon mahdollisuus elää omanlaistaan elämää; toisten ihmisten halu vaikuttaa sinuun esim rooliodotusten kautta on kertakaikkiaan sivuutettava VAIKKA on täysin ymmärrettävää, että toisten odotukset ovatkin ärsyttäviä ja kohtuuttomia.
Kiitos tästä. Keskustelussa huomaa, että toisia asia nyppii enemmän kuin toisia, ja se ehkä johtuu siitä että jotkut solahtaa helpommin siihen tyrkytettyyn rooliin kuin toiset. Ne joille asia on peace of cake, eivät varmaankaan tajua kuinka paljon tämä voi aiheuttaa kärsimystä. Kun joku sanoi että kuulostan teiniltä, ja että tällaiset asiat olis jo pitänyt käydä läpi, niin hän ilmeisesti pitää aivan normaalina sitä että tällaisia kriisejä kuuluu naisella olla. Että se on NORMAALIA, että pitää "hakea paikkaansa sukupuolittuneissa asenteissa" Kun mun mielestäni se on kaikkea muuta kuin normaalia, joutua jatkuvasti selittelemään itseään muille. Se aiheuttaa raivoa.
Kukaan nainen ei täysin samaistu stereotyyppiseen naisen kuvaan. Eikä tarvitsekaan samastua. Koska se on vain stereotypia. Ei se silti tarkoita, että on jotakin kolmatta sukupuolta. Miehiin kohdistuu ihan samalla lailla sukupuolittuneita odotuksia ja he joutuvat käsittelemään niitä. KAIKKI ihmiset käyvät noita asioita tahollaan läpi.
Olen eri mieltä. Huomaa ettet ole kokenut esimerkiksi kehodysforiaa. Kun sukupuoli ei_koskaan_ole _pelkästään_se_mitä _jalkojen_välissä_on. Minäkään en koskaan voi vaikka tummaihoiselle sanoa jostain hänen kokemuksestaan että ei se ole näin ei se ole näin, koska minä olen valkoihoinen. Tai miehelle jankuttaa näin se on näin se on, koska en ole mies ja näin ollen en voi mitenkään tietää miten hän miehenä kokee asian.
Ohis, mutta onkohan kuinka paljon sellaisia ihmisiä, jotka kokevat syntyneensä väärään rotuun?
Jenkeissä on paljonkin valkoisia feministien aivopesemiä ihmisiä, jotka kokevat suurta syyllisyyttä omasta valkoisuudestaan. Se on nykyään muotia.
Eri asia kuitenkin. Vai meinaatko, että tuollaiset ihmiset suunnittelisivat muokkaavansa kirurgisesti tai muilla tavoin ruumistaan, jotta näyttäisivät jatkossa ei-valkoisilta?
On coolia olla etninen ja musta. Suomikin täynnä getton**kereitä leikkiviä whiggereitä rappeineen. Larpataan muslimia, romania tai milloin mitäkin, mutta oma identiteetti ei kestä.
Twerkataan, puhutaan n**kerislangia, pukeudutaan kuin oltaisiin jotain getton**kereitä jne. Kaupan päälle lapset jossain kaliforniassa itkevät äideilleen kun ovat valkoisia valkoisen ihmisen synteineen. Onhan tuolla jopa julkisesti (valkoisia) ihmisiä, jotka väittävät olevansa mustia, intiaaneja jne vaikka eivät omaisi prosenttiakaan etnistä verta. Kiitos feminismi.
Käyttäjä32687 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikään laki ei kiellä sinua olemasta sellainen kuin haluat, ihmisten älyttömille aivoituksille nyt ei voi mitään - ja jos seksi ja seksuaalisuus ei olisi täynnä erilaisia tabuja, likaisuutta ja synnin tuntoa niin siitähän häviäisi kaikki maku.
Totta. Tabujen kantaminen, likaisuuden ja synnin ilmentäminen (=näytteleminen) kaatuu kuitenkin aina naisen kannettavaksi, koska mies saa olla seksuaalinen, se on itseisarvo. Nainen ei saa olla.
Itse väitän, että seksuaalisuus on nimenomaan sen likaisuuden ja tabujen vuoksi naiselle moninverroin nautinnollisempaa kuin miehelle.
Käyttäjä32687 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä32687 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nro 10 jatkaa. Minäkin olen pienestä peräkylästä, jossa oli ne pienet piirit ja vähän vanhoilliset asenteet. Mutta onnekseni olen aina ollut aika omapäinen, en mennyt koskaan mukaan niihin juttuihin ja piireihin, jotka eivät itseäni kiinnostaneet. Äitini ja siskoni taisivat kyllä vähän hävetä minua, nuorempana en vaan ehkä oikein tajunnut miksi, eikä minua suoraan sanottuna kiinnostanutkaan.
Tässä hiljattain kuulin kuinka joku trans/muunsukupuolinen kertoili miten rankkaa oli kasvaa, kun esimerkiksi sarjoissa tai elokuvissa ei koskaan ollut ketään trans/muunsukupuolista hahmoa, johon olisi voinut samaistua. Tämä oli itselleni suuri valaistumisen hetki, sillä minulle ei lapsena tai nuorena ollut tällaisten hahmojen sukupuolella minkäänlaista merkitystä; minä olin aina sumeilematta samaistunut niihin hahmoihin, jotka koin kiinnostavina, rohkeina, viisaina tai muuten koskettavina, oli kyseessä sitten McGyver, Madonna tai Lassie. Jos ihmisellä ei mielikuvitus riitä siihen, että näkisi tuollaisten ulkoisten seikkojen ohi, voi elämä varmaan ollakin aika tuskallista... Voi myös olla, että minulla on jokin ruuvi löysällä, mutta ainakin se on tehnyt elämästäni paljon helpompaa.
Olen muuten samaa mieltä siitä, mitä tuolla aiemmin kirjoitettiin noista lokeroista. En usko että kukaan löytää onneaan siitä, että luo itselleen aina vaan tiukemmin istuvan lokeron. Halusin sanoa nimenomaan sen, että jos jonkun mielestä minä en siihen naislokeroon mahdu, niin lokero saa luvan mukautua, en minä. Lokero pitää määritellä sisällön mukaan, ei toisinpäin.
Kuinka iso sen lokeron oikein pitää olla, että koet mahtuvasi siihen, jos sekään ei riitä, että se lokero kattaa puolet koko maailman väestöstä? Meinaatko ettet mahdu siihen joukkoon? Siihen mahtuu kaikki he, jotka ovat syntyneet naisiksi. Se on se ainut vaatimus. Muuten voi olla mitä vain.
Ymmärsit nyt jotenkin väärin, ei minulla sen mahtumisen kanssa ole mitään ongelmaa. Ongelma on se jos joku muu kokee asiakseen rajoittaa esim. nyt naisia sen mukaan, että sopivat paremmin johonkin tietynlaiseen muottiin.
Asia on muuttumassa koko ajan, sitä murretaan, muutos on vain todella hidasta. Mieti vaikka äänioikeuden saamista - muut roolit tulevat oikeuksien perässä, käsitykset ja ennakkoluulot muuttuvat hitaasti.
Yksittäisten henkilöiden mielipiteet eivät merkitse mitään sinulle, ellet päätä antaa heille sitä valtaa. Sen sijaan yhteiskuntien tasolla esim ihmisoikeudet, äänioikeus yms yms on saatava maapallolla kuntoon. Pohjaoismaissaon mahdollisuus elää omanlaistaan elämää; toisten ihmisten halu vaikuttaa sinuun esim rooliodotusten kautta on kertakaikkiaan sivuutettava VAIKKA on täysin ymmärrettävää, että toisten odotukset ovatkin ärsyttäviä ja kohtuuttomia.
Kiitos tästä. Keskustelussa huomaa, että toisia asia nyppii enemmän kuin toisia, ja se ehkä johtuu siitä että jotkut solahtaa helpommin siihen tyrkytettyyn rooliin kuin toiset. Ne joille asia on peace of cake, eivät varmaankaan tajua kuinka paljon tämä voi aiheuttaa kärsimystä. Kun joku sanoi että kuulostan teiniltä, ja että tällaiset asiat olis jo pitänyt käydä läpi, niin hän ilmeisesti pitää aivan normaalina sitä että tällaisia kriisejä kuuluu naisella olla. Että se on NORMAALIA, että pitää "hakea paikkaansa sukupuolittuneissa asenteissa" Kun mun mielestäni se on kaikkea muuta kuin normaalia, joutua jatkuvasti selittelemään itseään muille. Se aiheuttaa raivoa.
Kukaan nainen ei täysin samaistu stereotyyppiseen naisen kuvaan. Eikä tarvitsekaan samastua. Koska se on vain stereotypia. Ei se silti tarkoita, että on jotakin kolmatta sukupuolta. Miehiin kohdistuu ihan samalla lailla sukupuolittuneita odotuksia ja he joutuvat käsittelemään niitä. KAIKKI ihmiset käyvät noita asioita tahollaan läpi.
Olen eri mieltä. Huomaa ettet ole kokenut esimerkiksi kehodysforiaa. Kun sukupuoli ei_koskaan_ole _pelkästään_se_mitä _jalkojen_välissä_on. Minäkään en koskaan voi vaikka tummaihoiselle sanoa jostain hänen kokemuksestaan että ei se ole näin ei se ole näin, koska minä olen valkoihoinen. Tai miehelle jankuttaa näin se on näin se on, koska en ole mies ja näin ollen en voi mitenkään tietää miten hän miehenä kokee asian.
Rachel Dolezal. Valkoihoinen, joka väittää olevansa mustaihoinen.
Kuulostaako tutulta?
Kuten miehet, jotka väittävät olevansa naisia.
Tai naiset, jotka väittävät olevansa miehiä.
Toista harhaa tuetaan. Toista ei. Tuetko sinä Rachel Dolezalia myös? Sanot hänelle, että kyllä hän tietää mitä on olla musta, jos hän niin sanoo. Kun hänellä on "tunne" siitä, että on aina ollut musta.
Se, että on dysforiaa, ei tarkoita, että tiedät mitä on olla toista sukupuolta.
Miksi? Naisen rooli on nykyään hyvin lavea ja laajenee entisestään. Se, että näet mainoksissa yms paljon naisellisia naisia tarkoittaa vain, ettet huomaa niitä muunlaisia naisia. Seksikin on puheenaiheena ihan normaalia. Sitä tuputetaan lehdissä yms jopa ärsyttävyyksiin asti. Ja se, että exäsi ei kestänyt seksuaalisuuttasi ei tarkoita, etteikö muut miehet kestäisi.
Joten vinkiksi annan, että kokeile parantaa itsetuntoasi. Alat nähdä "tuputetun" naiskuvan paljon laajempana.
Vierailija kirjoitti:
Samoja fiiliksiä kuin AP:llä, koskaan en istunut naisen muottiin, ja se on ahdistanut aina, koska yhteiskunta pakottaa todella stereotyyppisiä sukupuolirooleja meiltä kurkusta alas. Moni vielä tuntuu olevan näihin tyytyväinen, mitä en ole koskaan ymmärtänyt. Miksi ihmiset pitävät itselleen asetetuista rajoitteista, joille ei ole mitään loogista perustetta? Tuoko se kenties jotain turvaa ja täyttymystä, jos omat intressit ja itsensä ilmaisu osuu sukupuolen puolesta nappiin?
Tiukoista sukupuolirooleista ja sukupuoliin asetetuista odotuksista pitäisi avoimesti puhua, ja päivittää yleisiä käsityksiä PALJON avoimemmiksi. On selvää, että suuri osa niin miehistä kuin naisistakin kärsii näistä rajaavista sukupuolirooleista.
Koen itse olevani muunsukupuolinen, ei niin, ettei nainen voisi olla vaikka kuinka epänaismainen, ja silti tuntea itsensä 100% naiseksi. Tämä on mielestäni täysin oma määrittely kysymyksensä. Ei se persoonallisuus tai intressit naista tee. Minä en ole koskaan tuntenut itseäni naiseksi, joten en siis se ole. Minulla on tosin bodydysforiaa, joten se ei ole pelkästää henkisten ominaisuuksien ja intressien sopimattomuus, vaan biologiset naisen osat eivät koskaan tuntuneet omalta. En myöskään väittäisi olevani mies, ja sosiaalisesti minut on naiseksi kasvatettu, joten joitakin naisilta odotettuja maneereita minulla tulee varmaan aina olemaan. Muunsukupuolisuus poisti kaikki ahdistukset sukupuolirooleista ja odotuksista, sillänäitä ei muunsukupuolisillatietenkään ole. Ehkä tulevaisuudessa puhutaan vain ihmisistä.
Hyppäsin mukaan keskusteluun. :) Olen ap:ta muutaman vuoden vanhempi nainen, mutta täytyy sanoa, etten minäkään ole juurikaan tullut pohtineeksi näitä asioita kuin vasta viime vuosina. Aiemmassa pitkässä suhteessani minun odotettiin olevan tietynlainen ja hirveän kilttinä sitten yritin toteuttaa miehen toiveita. Nykyisen kumppanini, mies hänkin, kanssa saan olla aivan sellainen kuin haluan. Olen tajunnut, että vaikka naisen vartaloni tuntuu hyvältä ja minulle oikealta, voisin olla yhtä hyvin myös mieskin. Ajattelen itseäni lähinnä ihmisenä ja lisäksi olen aina viehättynyt ihmisestä, en tietystä sukupuolesta. Miltä tämä kuullostaa? Ovatko panseksuaalit tällaisia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä32687 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä32687 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nro 10 jatkaa. Minäkin olen pienestä peräkylästä, jossa oli ne pienet piirit ja vähän vanhoilliset asenteet. Mutta onnekseni olen aina ollut aika omapäinen, en mennyt koskaan mukaan niihin juttuihin ja piireihin, jotka eivät itseäni kiinnostaneet. Äitini ja siskoni taisivat kyllä vähän hävetä minua, nuorempana en vaan ehkä oikein tajunnut miksi, eikä minua suoraan sanottuna kiinnostanutkaan.
Tässä hiljattain kuulin kuinka joku trans/muunsukupuolinen kertoili miten rankkaa oli kasvaa, kun esimerkiksi sarjoissa tai elokuvissa ei koskaan ollut ketään trans/muunsukupuolista hahmoa, johon olisi voinut samaistua. Tämä oli itselleni suuri valaistumisen hetki, sillä minulle ei lapsena tai nuorena ollut tällaisten hahmojen sukupuolella minkäänlaista merkitystä; minä olin aina sumeilematta samaistunut niihin hahmoihin, jotka koin kiinnostavina, rohkeina, viisaina tai muuten koskettavina, oli kyseessä sitten McGyver, Madonna tai Lassie. Jos ihmisellä ei mielikuvitus riitä siihen, että näkisi tuollaisten ulkoisten seikkojen ohi, voi elämä varmaan ollakin aika tuskallista... Voi myös olla, että minulla on jokin ruuvi löysällä, mutta ainakin se on tehnyt elämästäni paljon helpompaa.
Olen muuten samaa mieltä siitä, mitä tuolla aiemmin kirjoitettiin noista lokeroista. En usko että kukaan löytää onneaan siitä, että luo itselleen aina vaan tiukemmin istuvan lokeron. Halusin sanoa nimenomaan sen, että jos jonkun mielestä minä en siihen naislokeroon mahdu, niin lokero saa luvan mukautua, en minä. Lokero pitää määritellä sisällön mukaan, ei toisinpäin.
Kuinka iso sen lokeron oikein pitää olla, että koet mahtuvasi siihen, jos sekään ei riitä, että se lokero kattaa puolet koko maailman väestöstä? Meinaatko ettet mahdu siihen joukkoon? Siihen mahtuu kaikki he, jotka ovat syntyneet naisiksi. Se on se ainut vaatimus. Muuten voi olla mitä vain.
Ymmärsit nyt jotenkin väärin, ei minulla sen mahtumisen kanssa ole mitään ongelmaa. Ongelma on se jos joku muu kokee asiakseen rajoittaa esim. nyt naisia sen mukaan, että sopivat paremmin johonkin tietynlaiseen muottiin.
Asia on muuttumassa koko ajan, sitä murretaan, muutos on vain todella hidasta. Mieti vaikka äänioikeuden saamista - muut roolit tulevat oikeuksien perässä, käsitykset ja ennakkoluulot muuttuvat hitaasti.
Yksittäisten henkilöiden mielipiteet eivät merkitse mitään sinulle, ellet päätä antaa heille sitä valtaa. Sen sijaan yhteiskuntien tasolla esim ihmisoikeudet, äänioikeus yms yms on saatava maapallolla kuntoon. Pohjaoismaissaon mahdollisuus elää omanlaistaan elämää; toisten ihmisten halu vaikuttaa sinuun esim rooliodotusten kautta on kertakaikkiaan sivuutettava VAIKKA on täysin ymmärrettävää, että toisten odotukset ovatkin ärsyttäviä ja kohtuuttomia.
Kiitos tästä. Keskustelussa huomaa, että toisia asia nyppii enemmän kuin toisia, ja se ehkä johtuu siitä että jotkut solahtaa helpommin siihen tyrkytettyyn rooliin kuin toiset. Ne joille asia on peace of cake, eivät varmaankaan tajua kuinka paljon tämä voi aiheuttaa kärsimystä. Kun joku sanoi että kuulostan teiniltä, ja että tällaiset asiat olis jo pitänyt käydä läpi, niin hän ilmeisesti pitää aivan normaalina sitä että tällaisia kriisejä kuuluu naisella olla. Että se on NORMAALIA, että pitää "hakea paikkaansa sukupuolittuneissa asenteissa" Kun mun mielestäni se on kaikkea muuta kuin normaalia, joutua jatkuvasti selittelemään itseään muille. Se aiheuttaa raivoa.
Kukaan nainen ei täysin samaistu stereotyyppiseen naisen kuvaan. Eikä tarvitsekaan samastua. Koska se on vain stereotypia. Ei se silti tarkoita, että on jotakin kolmatta sukupuolta. Miehiin kohdistuu ihan samalla lailla sukupuolittuneita odotuksia ja he joutuvat käsittelemään niitä. KAIKKI ihmiset käyvät noita asioita tahollaan läpi.
Olen eri mieltä. Huomaa ettet ole kokenut esimerkiksi kehodysforiaa. Kun sukupuoli ei_koskaan_ole _pelkästään_se_mitä _jalkojen_välissä_on. Minäkään en koskaan voi vaikka tummaihoiselle sanoa jostain hänen kokemuksestaan että ei se ole näin ei se ole näin, koska minä olen valkoihoinen. Tai miehelle jankuttaa näin se on näin se on, koska en ole mies ja näin ollen en voi mitenkään tietää miten hän miehenä kokee asian.
Ohis, mutta onkohan kuinka paljon sellaisia ihmisiä, jotka kokevat syntyneensä väärään rotuun?
Jenkeissä on paljonkin valkoisia feministien aivopesemiä ihmisiä, jotka kokevat suurta syyllisyyttä omasta valkoisuudestaan. Se on nykyään muotia.
Eri asia kuitenkin. Vai meinaatko, että tuollaiset ihmiset suunnittelisivat muokkaavansa kirurgisesti tai muilla tavoin ruumistaan, jotta näyttäisivät jatkossa ei-valkoisilta?
On coolia olla etninen ja musta. Suomikin täynnä getton**kereitä leikkiviä whiggereitä rappeineen. Larpataan muslimia, romania tai milloin mitäkin, mutta oma identiteetti ei kestä.
Twerkataan, puhutaan n**kerislangia, pukeudutaan kuin oltaisiin jotain getton**kereitä jne. Kaupan päälle lapset jossain kaliforniassa itkevät äideilleen kun ovat valkoisia valkoisen ihmisen synteineen. Onhan tuolla jopa julkisesti (valkoisia) ihmisiä, jotka väittävät olevansa mustia, intiaaneja jne vaikka eivät omaisi prosenttiakaan etnistä verta. Kiitos feminismi.
Selevä!👌🤣
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä32687 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikään laki ei kiellä sinua olemasta sellainen kuin haluat, ihmisten älyttömille aivoituksille nyt ei voi mitään - ja jos seksi ja seksuaalisuus ei olisi täynnä erilaisia tabuja, likaisuutta ja synnin
tuntoa niin siitähän häviäisi kaikki maku.
Totta. Tabujen kantaminen, likaisuuden ja synnin ilmentäminen (=näytteleminen) kaatuu kuitenkin aina naisen kannettavaksi, koska mies saa olla seksuaalinen, se on itseisarvo. Nainen ei saa olla.
Itse väitän, että seksuaalisuus on nimenomaan sen likaisuuden ja tabujen vuoksi naiselle moninverroin nautinnollisempaa kuin miehelle.
Uskomatonta p*skaa.
Käyttäjä32687 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä32687 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikään laki ei kiellä sinua olemasta sellainen kuin haluat, ihmisten älyttömille aivoituksille nyt ei voi mitään - ja jos seksi ja seksuaalisuus ei olisi täynnä erilaisia tabuja, likaisuutta ja synnin
tuntoa niin siitähän häviäisi kaikki maku.
Totta. Tabujen kantaminen, likaisuuden ja synnin ilmentäminen (=näytteleminen) kaatuu kuitenkin aina naisen kannettavaksi, koska mies saa olla seksuaalinen, se on itseisarvo. Nainen ei saa olla.
Itse väitän, että seksuaalisuus on nimenomaan sen likaisuuden ja tabujen vuoksi naiselle moninverroin nautinnollisempaa kuin miehelle.
Uskomatonta p*skaa.
Jos olet nainen niin menetät paljon tavallasi nähdä asia.
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä32687 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä32687 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nro 10 jatkaa. Minäkin olen pienestä peräkylästä, jossa oli ne pienet piirit ja vähän vanhoilliset asenteet. Mutta onnekseni olen aina ollut aika omapäinen, en mennyt koskaan mukaan niihin juttuihin ja piireihin, jotka eivät itseäni kiinnostaneet. Äitini ja siskoni taisivat kyllä vähän hävetä minua, nuorempana en vaan ehkä oikein tajunnut miksi, eikä minua suoraan sanottuna kiinnostanutkaan.
Tässä hiljattain kuulin kuinka joku trans/muunsukupuolinen kertoili miten rankkaa oli kasvaa, kun esimerkiksi sarjoissa tai elokuvissa ei koskaan ollut ketään trans/muunsukupuolista hahmoa, johon olisi voinut samaistua. Tämä oli itselleni suuri valaistumisen hetki, sillä minulle ei lapsena tai nuorena ollut tällaisten hahmojen sukupuolella minkäänlaista merkitystä; minä olin aina sumeilematta samaistunut niihin hahmoihin, jotka koin kiinnostavina, rohkeina, viisaina tai muuten koskettavina, oli kyseessä sitten McGyver, Madonna tai Lassie. Jos ihmisellä ei mielikuvitus riitä siihen, että näkisi tuollaisten ulkoisten seikkojen ohi, voi elämä varmaan ollakin aika tuskallista... Voi myös olla, että minulla on jokin ruuvi löysällä, mutta ainakin se on tehnyt elämästäni paljon helpompaa.
Olen muuten samaa mieltä siitä, mitä tuolla aiemmin kirjoitettiin noista lokeroista. En usko että kukaan löytää onneaan siitä, että luo itselleen aina vaan tiukemmin istuvan lokeron. Halusin sanoa nimenomaan sen, että jos jonkun mielestä minä en siihen naislokeroon mahdu, niin lokero saa luvan mukautua, en minä. Lokero pitää määritellä sisällön mukaan, ei toisinpäin.
Kuinka iso sen lokeron oikein pitää olla, että koet mahtuvasi siihen, jos sekään ei riitä, että se lokero kattaa puolet koko maailman väestöstä? Meinaatko ettet mahdu siihen joukkoon? Siihen mahtuu kaikki he, jotka ovat syntyneet naisiksi. Se on se ainut vaatimus. Muuten voi olla mitä vain.
Ymmärsit nyt jotenkin väärin, ei minulla sen mahtumisen kanssa ole mitään ongelmaa. Ongelma on se jos joku muu kokee asiakseen rajoittaa esim. nyt naisia sen mukaan, että sopivat paremmin johonkin tietynlaiseen muottiin.
Asia on muuttumassa koko ajan, sitä murretaan, muutos on vain todella hidasta. Mieti vaikka äänioikeuden saamista - muut roolit tulevat oikeuksien perässä, käsitykset ja ennakkoluulot muuttuvat hitaasti.
Yksittäisten henkilöiden mielipiteet eivät merkitse mitään sinulle, ellet päätä antaa heille sitä valtaa. Sen sijaan yhteiskuntien tasolla esim ihmisoikeudet, äänioikeus yms yms on saatava maapallolla kuntoon. Pohjaoismaissaon mahdollisuus elää omanlaistaan elämää; toisten ihmisten halu vaikuttaa sinuun esim rooliodotusten kautta on kertakaikkiaan sivuutettava VAIKKA on täysin ymmärrettävää, että toisten odotukset ovatkin ärsyttäviä ja kohtuuttomia.
Kiitos tästä. Keskustelussa huomaa, että toisia asia nyppii enemmän kuin toisia, ja se ehkä johtuu siitä että jotkut solahtaa helpommin siihen tyrkytettyyn rooliin kuin toiset. Ne joille asia on peace of cake, eivät varmaankaan tajua kuinka paljon tämä voi aiheuttaa kärsimystä. Kun joku sanoi että kuulostan teiniltä, ja että tällaiset asiat olis jo pitänyt käydä läpi, niin hän ilmeisesti pitää aivan normaalina sitä että tällaisia kriisejä kuuluu naisella olla. Että se on NORMAALIA, että pitää "hakea paikkaansa sukupuolittuneissa asenteissa" Kun mun mielestäni se on kaikkea muuta kuin normaalia, joutua jatkuvasti selittelemään itseään muille. Se aiheuttaa raivoa.
Kukaan nainen ei täysin samaistu stereotyyppiseen naisen kuvaan. Eikä tarvitsekaan samastua. Koska se on vain stereotypia. Ei se silti tarkoita, että on jotakin kolmatta sukupuolta. Miehiin kohdistuu ihan samalla lailla sukupuolittuneita odotuksia ja he joutuvat käsittelemään niitä. KAIKKI ihmiset käyvät noita asioita tahollaan läpi.
Olen eri mieltä. Huomaa ettet ole kokenut esimerkiksi kehodysforiaa. Kun sukupuoli ei_koskaan_ole _pelkästään_se_mitä _jalkojen_välissä_on. Minäkään en koskaan voi vaikka tummaihoiselle sanoa jostain hänen kokemuksestaan että ei se ole näin ei se ole näin, koska minä olen valkoihoinen. Tai miehelle jankuttaa näin se on näin se on, koska en ole mies ja näin ollen en voi mitenkään tietää miten hän miehenä kokee asian.
Rachel Dolezal. Valkoihoinen, joka väittää olevansa mustaihoinen.
Kuulostaako tutulta?
Kuten miehet, jotka väittävät olevansa naisia.
Tai naiset, jotka väittävät olevansa miehiä.
Toista harhaa tuetaan. Toista ei. Tuetko sinä Rachel Dolezalia myös? Sanot hänelle, että kyllä hän tietää mitä on olla musta, jos hän niin sanoo. Kun hänellä on "tunne" siitä, että on aina ollut musta.
Se, että on dysforiaa, ei tarkoita, että tiedät mitä on olla toista sukupuolta.
En oikein ymmärrä mitä tarkoitat. En tiedä kuka tuo Rachel on enkä välitä tietääkkään. Tuo mielipide että se on vain tunne, on mielestäni jotenkin todella köyhää ajattelua ilmentävä. Onko siis mielestäsi tunne yhdentekevä asia?
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä32687 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä32687 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikään laki ei kiellä sinua olemasta sellainen kuin haluat, ihmisten älyttömille aivoituksille nyt ei voi mitään - ja jos seksi ja seksuaalisuus ei olisi täynnä erilaisia tabuja, likaisuutta ja synnin
tuntoa niin siitähän häviäisi kaikki maku.
Totta. Tabujen kantaminen, likaisuuden ja synnin ilmentäminen (=näytteleminen) kaatuu kuitenkin aina naisen kannettavaksi, koska mies saa olla seksuaalinen, se on itseisarvo. Nainen ei saa olla.
Itse väitän, että seksuaalisuus on nimenomaan sen likaisuuden ja tabujen vuoksi naiselle moninverroin nautinnollisempaa kuin miehelle.
Uskomatonta p*skaa.
Jos olet nainen niin menetät paljon tavallasi nähdä asia.
Koska olet mies, painu muualle kertomaan mielipiteitäsi siitä mitä nainen tuntee, ja mitä sen kuuluisi tuntea.
Surullista, jos ei vielä 35-vuotiaanakaan uskalla elää omana itsenään. Ei sinun eikä kenenkään muunkaan naisen tarvitse olla herkkä. Älä ylläpidä ahtaita sukupuolirooleja. Lakkaa ajattelemasta noita asioita ja ole vain oma itsesi. Kummasti elämä helpottuu.
Käyttäjä32687 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä32687 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä32687 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikään laki ei kiellä sinua olemasta sellainen kuin haluat, ihmisten älyttömille aivoituksille nyt ei voi mitään - ja jos seksi ja seksuaalisuus ei olisi täynnä erilaisia tabuja, likaisuutta ja synnin
tuntoa niin siitähän häviäisi kaikki maku.
Totta. Tabujen kantaminen, likaisuuden ja synnin ilmentäminen (=näytteleminen) kaatuu kuitenkin aina naisen kannettavaksi, koska mies saa olla seksuaalinen, se on itseisarvo. Nainen ei saa olla.
Itse väitän, että seksuaalisuus on nimenomaan sen likaisuuden ja tabujen vuoksi naiselle moninverroin nautinnollisempaa kuin miehelle.
Uskomatonta p*skaa.
Jos olet nainen niin menetät paljon tavallasi nähdä asia.
Koska olet mies, painu muualle kertomaan mielipiteitäsi siitä mitä nainen tuntee, ja mitä sen kuuluisi tuntea.
Uskon siltikin olevani oikeassa ainakin sen mukaan mitä tulee suomalaisen yhteiskuntaan. Jossain lähi-idässä asia on kokonaan toinen. Tietysti sinulle, lesbolle, asia varmastikin näyttäytyy epätyypillisessä valossa vertailussa enemmän heterosti suuntautuneisiin naisiin.
Vaikka toisaalta, olen myös nimenomaan seksuaalivähemmistöjen edustajilta muutamaan otteeseen kuullut saman, että iso osa homman nautintoa on siinä miten tabu asia on yleisesti.
Vierailija kirjoitti:
Miksi? Naisen rooli on nykyään hyvin lavea ja laajenee entisestään. Se, että näet mainoksissa yms paljon naisellisia naisia tarkoittaa vain, ettet huomaa niitä muunlaisia naisia. Seksikin on puheenaiheena ihan normaalia. Sitä tuputetaan lehdissä yms jopa ärsyttävyyksiin asti. Ja se, että exäsi ei kestänyt seksuaalisuuttasi ei tarkoita, etteikö muut miehet kestäisi.
Joten vinkiksi annan, että kokeile parantaa itsetuntoasi. Alat nähdä "tuputetun" naiskuvan paljon laajempana.
Itsetuntoni kaipaa kohentumista, se on selvää johtuen huonoista kokemuksistani eri ihmissuhteissa. Tämä on kuitenkin paljon laajempi asia, huomasithan että kerroin tykkääväni myös naisista? Minähän nimenomaan huomaan myös ne toisenlaiset naiset😉
"seksiä tuputetaan ärsyttävyyteen asti" ei tarkoita mitään. Ainoastaan roskalehtien klikkiotsikoita, myynnin maksimointia. Sisältöä ei kuitenkaan ole.
Kukaan nainen ei täysin samaistu stereotyyppiseen naisen kuvaan. Eikä tarvitsekaan samastua. Koska se on vain stereotypia. Ei se silti tarkoita, että on jotakin kolmatta sukupuolta. Miehiin kohdistuu ihan samalla lailla sukupuolittuneita odotuksia ja he joutuvat käsittelemään niitä. KAIKKI ihmiset käyvät noita asioita tahollaan läpi.