Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Sukupuoli-identiteetti, sukupuoliroolit, seksuaalisuus
Väsynyt miesnainen
26.04.2020 |
Haluaisin puhua vähän näistä aiheista, jos saisin jonkunlaista vertaistukea. En koe että sovin mihinkään lokeroon, olen kuitenkin nainen ja 35 vuotias lapseton sinkku. Minua on yhä enemmän alkanut ärsyttää roolit mihin naisia yritetään tunkea. Se että mies saa olla kiimainen (on jopa toivottavaa, muuten on vajavainen mies) ja nainen ei. Nainen muuttuu oudoksi ja huoraksi jos puhuu seksistä, osoittaa seksuaalisuutensa tms. Se tuntuu olevan vähän sellainen hihittelyn ja supattamisen aihe, josta vain "tyttökavereitten" kanssa saa salassa kuiskuttaa. Nuoruuden kaveripiirissäni KAIKKI tytöt puhuivat aina antamisesta, jakamisesta jne. Kerran muistan erään ystäväni sanoneen mulle, että "ville" ansaitsee! Sen jälkeen kun olin kieltäytynyt harrastamasta seksiä villen kanssa. (olin sinkku ja seksuaalisesti vapaamielinen, ilmeisesti kuuluin ystäväni mielestä niihin jotka antaa😉) Seksi oli nk. kaupantekoväline:kun ville käyttäytyy tarpeeksi kohteliaasti ja kiltisti, on hän ansainnut seksiä. Edellisessä parisuhteessani olin "liian seksuaalinen" koska miehen halut mua kohtaan hiipuivat lähes heti. En siis esittänyt vaikeasti tavoiteltavaa, vaan ilmaisin haluni suoraan.
Minua myös ärsyttää ajatus "tavallisesta elämästä" jossa tietyn ikäisenä pitää olla mies, 2,5 lasta, olla naimisissa ja vaihtaa toisen ihmisen nimi itselleen. En tunnu löytävän omaa paikkaani tässä maailmassa, se aiheuttaa masennusta. Tietysti saa valita itse, en silti tiedä mitä muuta tekisin elämälläni edellämainittujen sijaan.
Minua myös ärsyttää aivan hvetisti "sukupuoliroolimainokset" kuten hiivatulehdusmainos, jossa supernainen sanoo itselleen kuinka reippaasti kykenee taistella hiivaa vastaan, ja silti olla herkkä ja herttainen! Vaippamainokset joissa on täydellinen äiti ja täydellinen vauva. Tena-mainokset joissa pissi tulee kohta ihan KIRJAIMELLISESTI housuun! Onko muita joita vtuttaa?
Viime yönä näin unta että kasvoihini oli ilmestynyt partaa ja kauhistuin siitä, aloin epätoivon ja kauhun vallassa ajamaan pois sitä. Aloin miettimään itseäni. Olen ikäni koettanut sopeutua muottiin, olla herkkä ja herttainen, tyttömäinen. Kontrolloida seksuaalisuuttani, jotta mies ei vain suutu siitä, piilotella joitain puolia itsestäni, joita myös maskuliiniseksi mielletään. Apuja kiitos
Kommentit (127)
Mikä sua estää panemasta ja poraamasta? Ei kukaan muu kuin sinä itse
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viittaan naiseuden ihanteilla aikamme ja kulttuurimme tapaan hahmottaa naiseutta - konseptina, ei todellisuutena! Konsepti on yksinkertaistus, todellisuus on aina konseptia monimuotoisempi, älä anna konseptin määrittää itseäni.
Seksin kaupallistumisella tarkoitan seksiin liittyvää kaupallista kulutuskulttuuria, joka itsessään alkaa määrittää ja rajata meidän seksuaalisuuden monimuotoisuutta.
"Mikä sua estää panemasta ja poraamasta? Ei kukaan muu kuin sinä itse" Totta tämäkin kyllä
Vierailija kirjoitti:
Viittaan naiseuden ihanteilla aikamme ja kulttuurimme tapaan hahmottaa naiseutta - konseptina, ei todellisuutena! Konsepti on yksinkertaistus, todellisuus on aina konseptia monimuotoisempi, älä anna konseptin määrittää itseäni.
Seksin kaupallistumisella tarkoitan seksiin liittyvää kaupallista kulutuskulttuuria, joka itsessään alkaa määrittää ja rajata meidän seksuaalisuuden monimuotoisuutta.
Ottaa päähän yhä enemmän ihmiset, jotka yrittävät määritellä naisen konseptiksi tai konstruktioksi tai tunteeksi, jopa ohimeneväksi sellaiseksi. Yhtenä päivänä on nainen, toisena ei.
Nainen on naaraspuolinen aikuinen ihminen. Ei mikään uudelleenmääriteltävissä oleva konsepti. Eikä kenenkään näkymätön tunne.
Naiseksi synnytään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viittaan naiseuden ihanteilla aikamme ja kulttuurimme tapaan hahmottaa naiseutta - konseptina, ei todellisuutena! Konsepti on yksinkertaistus, todellisuus on aina konseptia monimuotoisempi, älä anna konseptin määrittää itseäni.
Seksin kaupallistumisella tarkoitan seksiin liittyvää kaupallista kulutuskulttuuria, joka itsessään alkaa määrittää ja rajata meidän seksuaalisuuden monimuotoisuutta.
Ottaa päähän yhä enemmän ihmiset, jotka yrittävät määritellä naisen konseptiksi tai konstruktioksi tai tunteeksi, jopa ohimeneväksi sellaiseksi. Yhtenä päivänä on nainen, toisena ei.
Nainen on naaraspuolinen aikuinen ihminen. Ei mikään uudelleenmääriteltävissä oleva konsepti. Eikä kenenkään näkymätön tunne.
Naiseksi synnytään.
Juuri näin.
Samoja fiiliksiä kuin AP:llä, koskaan en istunut naisen muottiin, ja se on ahdistanut aina, koska yhteiskunta pakottaa todella stereotyyppisiä sukupuolirooleja meiltä kurkusta alas. Moni vielä tuntuu olevan näihin tyytyväinen, mitä en ole koskaan ymmärtänyt. Miksi ihmiset pitävät itselleen asetetuista rajoitteista, joille ei ole mitään loogista perustetta? Tuoko se kenties jotain turvaa ja täyttymystä, jos omat intressit ja itsensä ilmaisu osuu sukupuolen puolesta nappiin?
Tiukoista sukupuolirooleista ja sukupuoliin asetetuista odotuksista pitäisi avoimesti puhua, ja päivittää yleisiä käsityksiä PALJON avoimemmiksi. On selvää, että suuri osa niin miehistä kuin naisistakin kärsii näistä rajaavista sukupuolirooleista.
Koen itse olevani muunsukupuolinen, ei niin, ettei nainen voisi olla vaikka kuinka epänaismainen, ja silti tuntea itsensä 100% naiseksi. Tämä on mielestäni täysin oma määrittely kysymyksensä. Ei se persoonallisuus tai intressit naista tee. Minä en ole koskaan tuntenut itseäni naiseksi, joten en siis se ole. Minulla on tosin bodydysforiaa, joten se ei ole pelkästää henkisten ominaisuuksien ja intressien sopimattomuus, vaan biologiset naisen osat eivät koskaan tuntuneet omalta. En myöskään väittäisi olevani mies, ja sosiaalisesti minut on naiseksi kasvatettu, joten joitakin naisilta odotettuja maneereita minulla tulee varmaan aina olemaan. Muunsukupuolisuus poisti kaikki ahdistukset sukupuolirooleista ja odotuksista, sillänäitä ei muunsukupuolisillatietenkään ole. Ehkä tulevaisuudessa puhutaan vain ihmisistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, olet yhtä paljon nainen kuin mitä olet vaikkapa suomenkielinen.
Olisi aivan idioottimaista sanoa, että kaikkien suomalaisten tulee olla tällaisia-ja-tällaisia (juoda viinaa, olla vähäsanaisia, synkistellä, pitää jääkiekosta jne. jne.). Kyseessä on vain se, että on oppinut äidinkielenään tietyn kielen, joka saattaa vaikuttaa jollain tapaa maailman hahmottamiseen, tai sitten olla vaikuttamatta. Kuitenkin varmasti kaikki suomenkieliset ovat valmiita myöntämään, että jokainen suomalainen on oma yksilönsä eivätkä ajattele että olisimme ns. kansanluonteemme orjia.
Ihan vastaavasti sinun oma persoonallisuutesi menee sinun sukupuolesi ohi. Käsitteiden 'miehekäs', 'naisellinen' yms. informaatioarvo on käytännössä nolla, koska ne ovat epämääräisiä ja vaihtelevat eri aikoina ja kulttuureissa. Jos vaikka kuvailet kampaustasi, niin et kai sano, että sinulla on miehekkään/epänaisellisen lyhyt tukka vaan toteat yksinkertaisesti että sinulla on lyhyt tukka? Tai jos kuvailet viikinkiurosten hiuksia, niin et kai sano, että heillä on naiselliset pitkät hiukset?
Jätä siis pois kaikki mies/nais-määreet, ole vain oma itsesi, niin sinun ei tarvitse kehittää mitään kriisiä sukupuoli-identiteetistäsi sen enempää kuin äidinkieli-identiteetistäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Samoja fiiliksiä kuin AP:llä, koskaan en istunut naisen muottiin, ja se on ahdistanut aina, koska yhteiskunta pakottaa todella stereotyyppisiä sukupuolirooleja meiltä kurkusta alas. Moni vielä tuntuu olevan näihin tyytyväinen, mitä en ole koskaan ymmärtänyt. Miksi ihmiset pitävät itselleen asetetuista rajoitteista, joille ei ole mitään loogista perustetta? Tuoko se kenties jotain turvaa ja täyttymystä, jos omat intressit ja itsensä ilmaisu osuu sukupuolen puolesta nappiin?
Tiukoista sukupuolirooleista ja sukupuoliin asetetuista odotuksista pitäisi avoimesti puhua, ja päivittää yleisiä käsityksiä PALJON avoimemmiksi. On selvää, että suuri osa niin miehistä kuin naisistakin kärsii näistä rajaavista sukupuolirooleista.
Koen itse olevani muunsukupuolinen, ei niin, ettei nainen voisi olla vaikka kuinka epänaismainen, ja silti tuntea itsensä 100% naiseksi. Tämä on mielestäni täysin oma määrittely kysymyksensä. Ei se persoonallisuus tai intressit naista tee. Minä en ole koskaan tuntenut itseäni naiseksi, joten en siis se ole. Minulla on tosin bodydysforiaa, joten se ei ole pelkästää henkisten ominaisuuksien ja intressien sopimattomuus, vaan biologiset naisen osat eivät koskaan tuntuneet omalta. En myöskään väittäisi olevani mies, ja sosiaalisesti minut on naiseksi kasvatettu, joten joitakin naisilta odotettuja maneereita minulla tulee varmaan aina olemaan. Muunsukupuolisuus poisti kaikki ahdistukset sukupuolirooleista ja odotuksista, sillänäitä ei muunsukupuolisillatietenkään ole. Ehkä tulevaisuudessa puhutaan vain ihmisistä.
Kiitos kommentista🙏 Olen täysin samaa mieltä avoimuudesta. Täälläkin huomaa, että ihmiset eivät ole kokeneet tällaista, se on jotain tuntematonta. Siksipä sitä tuntee olevansa yksin.
Vierailija kirjoitti:
Ap, olet yhtä paljon nainen kuin mitä olet vaikkapa suomenkielinen.
Olisi aivan idioottimaista sanoa, että kaikkien suomalaisten tulee olla tällaisia-ja-tällaisia (juoda viinaa, olla vähäsanaisia, synkistellä, pitää jääkiekosta jne. jne.). Kyseessä on vain se, että on oppinut äidinkielenään tietyn kielen, joka saattaa vaikuttaa jollain tapaa maailman hahmottamiseen, tai sitten olla vaikuttamatta. Kuitenkin varmasti kaikki suomenkieliset ovat valmiita myöntämään, että jokainen suomalainen on oma yksilönsä eivätkä ajattele että olisimme ns. kansanluonteemme orjia.
Ihan vastaavasti sinun oma persoonallisuutesi menee sinun sukupuolesi ohi. Käsitteiden 'miehekäs', 'naisellinen' yms. informaatioarvo on käytännössä nolla, koska ne ovat epämääräisiä ja vaihtelevat eri aikoina ja kulttuureissa. Jos vaikka kuvailet kampaustasi, niin et kai sano, että sinulla on miehekkään/epänaisellisen lyhyt tukka vaan toteat yksinkertaisesti että sinulla on lyhyt tukka? Tai jos kuvailet viikinkiurosten hiuksia, niin et kai sano, että heillä on naiselliset pitkät hiukset?
Jätä siis pois kaikki mies/nais-määreet, ole vain oma itsesi, niin sinun ei tarvitse kehittää mitään kriisiä sukupuoli-identiteetistäsi sen enempää kuin äidinkieli-identiteetistäsi.
Kiitos🙏
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Ottaa päähän yhä enemmän ihmiset, jotka yrittävät määritellä naisen konseptiksi tai konstruktioksi tai tunteeksi, jopa ohimeneväksi sellaiseksi. Yhtenä päivänä on nainen, toisena ei.
Nainen on naaraspuolinen aikuinen ihminen. Ei mikään uudelleenmääriteltävissä oleva konsepti. Eikä kenenkään näkymätön tunne.
Naiseksi synnytään."
Oletko mies? 😅 Ei täällä kuule mitään naaraita ja uroksia olla, me olemme ihmisiä, ei eläimiä! Kyllästynyt tuohon väsyneeseen biologia-argumenttiin, kun idioottikin tajuaa, että se mitä on jalkojen välissä, ei ole ainoa asia joka vaikuttaa siihen miten näemme itsemme. Se on vain yksi pieni asia!
Vierailija kirjoitti:
Ap, olet yhtä paljon nainen kuin mitä olet vaikkapa suomenkielinen.
Olisi aivan idioottimaista sanoa, että kaikkien suomalaisten tulee olla tällaisia-ja-tällaisia (juoda viinaa, olla vähäsanaisia, synkistellä, pitää jääkiekosta jne. jne.). Kyseessä on vain se, että on oppinut äidinkielenään tietyn kielen, joka saattaa vaikuttaa jollain tapaa maailman hahmottamiseen, tai sitten olla vaikuttamatta. Kuitenkin varmasti kaikki suomenkieliset ovat valmiita myöntämään, että jokainen suomalainen on oma yksilönsä eivätkä ajattele että olisimme ns. kansanluonteemme orjia.
Ihan vastaavasti sinun oma persoonallisuutesi menee sinun sukupuolesi ohi. Käsitteiden 'miehekäs', 'naisellinen' yms. informaatioarvo on käytännössä nolla, koska ne ovat epämääräisiä ja vaihtelevat eri aikoina ja kulttuureissa. Jos vaikka kuvailet kampaustasi, niin et kai sano, että sinulla on miehekkään/epänaisellisen lyhyt tukka vaan toteat yksinkertaisesti että sinulla on lyhyt tukka? Tai jos kuvailet viikinkiurosten hiuksia, niin et kai sano, että heillä on naiselliset pitkät hiukset?
Jätä siis pois kaikki mies/nais-määreet, ole vain oma itsesi, niin sinun ei tarvitse kehittää mitään kriisiä sukupuoli-identiteetistäsi sen enempää kuin äidinkieli-identiteetistäsi.
Otan tämän talteen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttäjä32687 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samoja fiiliksiä kuin AP:llä, koskaan en istunut naisen muottiin, ja se on ahdistanut aina, koska yhteiskunta pakottaa todella stereotyyppisiä sukupuolirooleja meiltä kurkusta alas. Moni vielä tuntuu olevan näihin tyytyväinen, mitä en ole koskaan ymmärtänyt. Miksi ihmiset pitävät itselleen asetetuista rajoitteista, joille ei ole mitään loogista perustetta? Tuoko se kenties jotain turvaa ja täyttymystä, jos omat intressit ja itsensä ilmaisu osuu sukupuolen puolesta nappiin?
Tiukoista sukupuolirooleista ja sukupuoliin asetetuista odotuksista pitäisi avoimesti puhua, ja päivittää yleisiä käsityksiä PALJON avoimemmiksi. On selvää, että suuri osa niin miehistä kuin naisistakin kärsii näistä rajaavista sukupuolirooleista.
Koen itse olevani muunsukupuolinen, ei niin, ettei nainen voisi olla vaikka kuinka epänaismainen, ja silti tuntea itsensä 100% naiseksi. Tämä on mielestäni täysin oma määrittely kysymyksensä. Ei se persoonallisuus tai intressit naista tee. Minä en ole koskaan tuntenut itseäni naiseksi, joten en siis se ole. Minulla on tosin bodydysforiaa, joten se ei ole pelkästää henkisten ominaisuuksien ja intressien sopimattomuus, vaan biologiset naisen osat eivät koskaan tuntuneet omalta. En myöskään väittäisi olevani mies, ja sosiaalisesti minut on naiseksi kasvatettu, joten joitakin naisilta odotettuja maneereita minulla tulee varmaan aina olemaan. Muunsukupuolisuus poisti kaikki ahdistukset sukupuolirooleista ja odotuksista, sillänäitä ei muunsukupuolisillatietenkään ole. Ehkä tulevaisuudessa puhutaan vain ihmisistä.
Kiitos kommentista🙏 Olen täysin samaa mieltä avoimuudesta. Täälläkin huomaa, että ihmiset eivät ole kokeneet tällaista, se on jotain tuntematonta. Siksipä sitä tuntee olevansa yksin.
Tai ainakaan tässä ketjussa ei kovin paljoa löydy samaistumispintaa 🙄
Ap vaikuttaa yksinkertaiselta ja nuorelta. Neljääkymmentä lähestyvä nainen on jo tullut tutuksi naisiin liittyvien stereotypioiden ja sukupuolittuneiden odotusten kanssa ja on myös hakenut omaa paikkaansa suhteessa niihin.
En usko, että ap on aikuinen nainen. Vaikuttaa teiniltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, ihan kaikella kunnioituksella: olet viettänyt elämääsi aivan väärissä piireissä. Ymmärrän kyllä turhautumisesi ja komppaan monien havaintojesi epäoikeudenmukaisuutta ja sukupuoliroolien ahtautta.
Tekstisi ahtaista sukupuolirooleista ei ihan kuulosta 35-vuotiaan ihmisen kirjoittamalta, mutta sinulla on vielä rutkasti aikaa emansipoitua. Se vain vaatii oikeiden ihmisten seuraan hakeutumista: ei-binaaristen, queerien, seksipositiivisten, feministien jne.
Minun kokemukseni meidän ikäisistä CIS-heteromiehistä on, että enemmistö
ei tietoisesti hae konservatiivista asetelmaa suhteisiinsa, mutta tuntevat keskimääräistä enemmän seksuaalista vetovoimaa naisellisuutensa kanssa sinut oleviin naisiin. Tämä tarkoittaa vaikkapa minun kohdallani sitä, että kumppanini on todella avarakatseinen, feministinen ja hyväksyvä luonne, jonka kanssa voin olla enemmänkin muunsukupuolinen/fluidi kuin nainen. Mutta tiedän hänen kiihottuvan enemmän pitkätukkaisista naisista, jotka pukeutuvat mekkoihin. Se visuaalinen kuvasto on syvällä hänen reseptoreissaan, enkä minä koe oloani kotoisaksi sellaisessa olemuksessa.Minä taas panseksuaalina kaipaisin välillä androgyynimpää ja kinkympää seksikumppania. Olemme kuitenkin molemmat tietoisia ja sinut seksuaalisuutemme erilaisuudesta, ja olemme viime aikoina ryhtyneet pohtimaan avoimen suhteen mahdollisuutta. Pelkästään keskustelun käyminen kuitenkin vaatinut alle pitkään suhteen ja vahvan luottamuksen, ja saa nähdä pääsemmekö toteutukseen asti.
Viestini siis on, että ei kannata tuhlata elämäänsä sellaisten ihmisten seurassa, jotka pakottavat sinut johonkin muottiin. Eikä omanlaisen sukupuolisuuden toteuttaminen aina tarkoita sitä, että on luovuttava esim. heterolähtökohtaisesta elämästä.
Cis on genderideologista kielenkäyttöä.
Poliittinen korrektius ja sanavalintojen kyttääminen on selkeästi voittanut kun ihmiset ovat riippumatta poliittisesta ideologiastaan ryhtyneet samaan pelleilyyn.
Vierailija kirjoitti:
Ap vaikuttaa yksinkertaiselta ja nuorelta. Neljääkymmentä lähestyvä nainen on jo tullut tutuksi naisiin liittyvien stereotypioiden ja sukupuolittuneiden odotusten kanssa ja on myös hakenut omaa paikkaansa suhteessa niihin.
En usko, että ap on aikuinen nainen. Vaikuttaa teiniltä.
.
Sinusta tulee mieleen joku katkera suurperheen mamma, joka ei ole koskaan saanut, eikä tule saamaankaan tehdä tätä pohdintaa, jonka myötä hyvä ja onnellinen oma elämä rakentuu. Elämä on ainutkertainen ja oma, kannustan sinua lämpimästi tutustumaan itseesi ja ottamaan hyväksyen vastaan sen mitä sieltä ilmestyy. Rakkaudella, Väsynyt miesnainen🙏❤️
Nro 10 jatkaa. Minäkin olen pienestä peräkylästä, jossa oli ne pienet piirit ja vähän vanhoilliset asenteet. Mutta onnekseni olen aina ollut aika omapäinen, en mennyt koskaan mukaan niihin juttuihin ja piireihin, jotka eivät itseäni kiinnostaneet. Äitini ja siskoni taisivat kyllä vähän hävetä minua, nuorempana en vaan ehkä oikein tajunnut miksi, eikä minua suoraan sanottuna kiinnostanutkaan.
Tässä hiljattain kuulin kuinka joku trans/muunsukupuolinen kertoili miten rankkaa oli kasvaa, kun esimerkiksi sarjoissa tai elokuvissa ei koskaan ollut ketään trans/muunsukupuolista hahmoa, johon olisi voinut samaistua. Tämä oli itselleni suuri valaistumisen hetki, sillä minulle ei lapsena tai nuorena ollut tällaisten hahmojen sukupuolella minkäänlaista merkitystä; minä olin aina sumeilematta samaistunut niihin hahmoihin, jotka koin kiinnostavina, rohkeina, viisaina tai muuten koskettavina, oli kyseessä sitten McGyver, Madonna tai Lassie. Jos ihmisellä ei mielikuvitus riitä siihen, että näkisi tuollaisten ulkoisten seikkojen ohi, voi elämä varmaan ollakin aika tuskallista... Voi myös olla, että minulla on jokin ruuvi löysällä, mutta ainakin se on tehnyt elämästäni paljon helpompaa.
Olen muuten samaa mieltä siitä, mitä tuolla aiemmin kirjoitettiin noista lokeroista. En usko että kukaan löytää onneaan siitä, että luo itselleen aina vaan tiukemmin istuvan lokeron. Halusin sanoa nimenomaan sen, että jos jonkun mielestä minä en siihen naislokeroon mahdu, niin lokero saa luvan mukautua, en minä. Lokero pitää määritellä sisällön mukaan, ei toisinpäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viittaan naiseuden ihanteilla aikamme ja kulttuurimme tapaan hahmottaa naiseutta - konseptina, ei todellisuutena! Konsepti on yksinkertaistus, todellisuus on aina konseptia monimuotoisempi, älä anna konseptin määrittää itseäni.
Seksin kaupallistumisella tarkoitan seksiin liittyvää kaupallista kulutuskulttuuria, joka itsessään alkaa määrittää ja rajata meidän seksuaalisuuden monimuotoisuutta.
Ottaa päähän yhä enemmän ihmiset, jotka yrittävät määritellä naisen konseptiksi tai konstruktioksi tai tunteeksi, jopa ohimeneväksi sellaiseksi. Yhtenä päivänä on nainen, toisena ei.
Nainen on naaraspuolinen aikuinen ihminen. Ei mikään uudelleenmääriteltävissä oleva konsepti. Eikä kenenkään näkymätön tunne.
Naiseksi synnytään.
Juuri näin.
Aika moneksi muuksikin.
Alue: Aihe vapaa
"Tämän on pakko olla provo. Aloitus oli ihan ymmärrettävä, mutta vastaukset pelkkää kettuilua ja asiallisten pointtien ohittamista. Ei suoranaisesti edistä asiaa :(" Jos vastaukseni kuulostavat kettuilulta, se johtuu siitä että kärsin tästä asiasta paljon, ja tunnen olevani yksin asian kanssa. Se tuntuu hirveältä, kun jotkut sanovat että onpas outoa kun TÄMÄN IKÄISENÄ..! Se on varmasti kivaa kun itsellä ei ole tällaisia ongelmia, ja on saanut käydä läpi ne silloin kun kuuluukin, eli varhaisaikuisuudessa.