Voiko mustasukkainen kumppani oppia luottamaan

Molemmat nyt terapiaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"En myöskään saa mennä baariin tai juhliin, ellemme mene yhdessä"

Lopetin lukemisen tuohon kohtaan. Jos toista aletaan rajoittaa ja sanella, mitä saa tehdä ja mitä ei, niin ei ole hyvillä linjoilla.

Itse olen ollut todella mustasukkaisen kanssa parisuhteessa ja ainakin hänen kohdallaan mustasukkaisuus vain paheni. Kun muutettiin hetkeksi yhteen, niin homma räjähti täysin käsiin. Ex alkoi nähdä pettämisen merkkejä aivan kaikkialla, jopa siinä kun katsoin tv:tä ja nauroin jonkun mieskoomikon vitseille.

Otti aikaa kun kävin kaupassa. Valehtelematta, jos meni 5min kauemmin kuin aiemmin, niin oli täysi rähinä ja syyttely päällä.

Kerran tulin töistä kotiin ja tämä oli ollut kytiksellä ikkunalla. Olin vaihteen vuoksi kävellyt toista reittiä, joka tietysti oli kiistaton todiste taas pettämisestä.

Työaikana alkoi soitella taukoamatta. Jos en vastannut, olin kuulema pettämässä. Jos vastasin, olin kuulema pettämässä.

Lopulta vaan omat silmät aukesi tuolle järjettömyydelle ja muutin pois.

Nykyisin en enää siedä mitään mustasukkaisuutta. Jos minuun ei voi pätkääkään luottaa, niin ei minun kanssani ole mikään pakko olla.

Harmi, että teillä tilanne kärjistyi noin pahaksi. Tällaisia ajatuksia minullakin on herännyt yhteen muuton osalta. Olisin valmis muuttamaan miehen paikkakunnalle, kun tämä etäsuhde ei varmastikaan helpota mustasukkaisuutta. Toisaalta pohdin, että auttaisiko kuitenkin se yhteenmuutto, sillä siinähän toisen kanssa on enemmän arkisesti kasvokkain tekemisissä ja luottamus voisi myös lujittua? Oliko teidän suhteessa mitään merkkejä, jotka enteilivät tilanteen pahenemista? Oliko lainkaan myös ns. kehitystä parempaan luottamukseen?

Nyt olemme keskustelleet siitä vastakkaisen sukupuolen kanssa kaverina olemisesta pari päivää. Poikaystäväni miettii, pitäisikö hänenkin etsiä naispuolisia ystäviä, onko hän ollut liian vanhanaikainen käsityksessään että mies ja nainen eivät voisi olla kavereita. Minusta tämä on hyvä merkki. Hän yrittää hyväksyä sen, että minulla on miespuolinen kaveri netissä. Meissä toki erona on se, että minä haluaisin esitellä kaverini Matille mutta hän mielummin pitää tyttöystävän ja kaverit erillään. Toivoa on vielä!

Ap

"Hölömö suap olla vaan ei tyhymä"

Alan itsekin kallistua siihen, että tämä on provo. Tosin tiedän senkin, että maailmassa on tyhmiä ihmisiä. Jos ap on todellinen ihminen, hän on supertyhmä. 

Minua hiukan ihmetyttää se, että jotkut ovat takertuneet tuohon ystävien kanssa juttelemiseen ja väittävät sen kautta, että aloittaja olisi väärässä. Eihän viesteissä edes käsitellä vain ystäville puhumista. Ap:n teksteistä käy ilmi, että kontrolli ei rajoitu vain miespuolisiin kavereihin. Hän ei saa käydä juhlissa eikä baarissa yksin. Eikä edes kauppareissulla saisi nähdä miehiä. Viimeinen vaatimus viimeistään näyttää, että mies ei ole terve, jos sitä ei muuten ole tajunnut. Eihän nuo vaatimukset ole edes mahdollisia.

Oli tyhmää ensin luvata, ettei enää puhuisi miespuolisille kavereille. Tosin oli yhtä lailla mieheltä tyhmää pyytää ystävistä luopumista. Ei kenelläkään ole oikeutta vaatia ystävistä luopumista suhteen takia. Ja samoin voisi sanoa, että mies itse tiesi, että ap:lla on miespuolisia ystäviä. Jos tuollainen asia on täysin sopimaton niin sitten pitää etsiä joku muu nainen eikä yrittää muuttaa toista mieleisekseen.

Jos toisen menneisyydessä on jotain millä oikeuttaa oman mustasukkaisuutensa, on täysin väärässä suhteessa. Toisen menneisyyden joko hyväksyy tai sitten ei. Samaten omat huonot kokemukset eivät oikeuta toisen rajoittamista. Minua on petetty ja tiedän kuinka kamalalta se tuntuu. Mutta ei tulisi mieleenkään, että saisin kostaa exän teot mahdolliselle uudelle kumppanille kyttäämällä hänen liikkeitään ja osoittamalla hänelle kuinka vähän luotan. Sehän on suorastaan loukkaus uudelle kumppanille.

Noh mitenkäs olette itse muuttuneet kavereista kumppaneiksi. Ehkä miehesi kuvittelee sinun jatkavan parin hakua siellä fantasiassasi, missä elät.

Kontrollointi menee yli, mutta mustasukkaisuutta saa tuntea. Toivottavasti selvitätte asianne.

Olen itse ollut mustasukkainen poikaystäväni kaverista, kun en pysty käsittämään heidän suhdettaan.

Pari tappelua aiheesta, kun ei kumpikaan osannut asiaa puhua/käsitellä ongelman ydintä ja nyt kaikki kunnossa. Nyt tiedän esim, että vaikka sieltä yöllä kolahtaisi viesti ei minun tarvitse olla siitä huolissani ja poikaystävänikin ymmärtää mistä mustasukkaisuus kumpusi, kunhan vain sain selitettyä asian tiuskimatta yms.

Voi oppia, mutta vaatii tahtoa muuttua ja luonteenlujuutta. Elämä on opettanut, että jos ei kykene hillitsemään mustasukkaisuutta ei ehkä ole oikean kumppanin kanssa. Kun todella rakastaa ja on paljon pelissä kykenee hillitsemään tunteitaan ja oppii käsittelemään ne, koska on liikaa menetettävää. Muuttuu. Muuttuessaan kiintyy tärkeään ihmiseen entisestään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"En myöskään saa mennä baariin tai juhliin, ellemme mene yhdessä"

Lopetin lukemisen tuohon kohtaan. Jos toista aletaan rajoittaa ja sanella, mitä saa tehdä ja mitä ei, niin ei ole hyvillä linjoilla.

Itse olen ollut todella mustasukkaisen kanssa parisuhteessa ja ainakin hänen kohdallaan mustasukkaisuus vain paheni. Kun muutettiin hetkeksi yhteen, niin homma räjähti täysin käsiin. Ex alkoi nähdä pettämisen merkkejä aivan kaikkialla, jopa siinä kun katsoin tv:tä ja nauroin jonkun mieskoomikon vitseille.

Otti aikaa kun kävin kaupassa. Valehtelematta, jos meni 5min kauemmin kuin aiemmin, niin oli täysi rähinä ja syyttely päällä.

Kerran tulin töistä kotiin ja tämä oli ollut kytiksellä ikkunalla. Olin vaihteen vuoksi kävellyt toista reittiä, joka tietysti oli kiistaton todiste taas pettämisestä.

Työaikana alkoi soitella taukoamatta. Jos en vastannut, olin kuulema pettämässä. Jos vastasin, olin kuulema pettämässä.

Lopulta vaan omat silmät aukesi tuolle järjettömyydelle ja muutin pois.

Nykyisin en enää siedä mitään mustasukkaisuutta. Jos minuun ei voi pätkääkään luottaa, niin ei minun kanssani ole mikään pakko olla.

Harmi, että teillä tilanne kärjistyi noin pahaksi. Tällaisia ajatuksia minullakin on herännyt yhteen muuton osalta. Olisin valmis muuttamaan miehen paikkakunnalle, kun tämä etäsuhde ei varmastikaan helpota mustasukkaisuutta. Toisaalta pohdin, että auttaisiko kuitenkin se yhteenmuutto, sillä siinähän toisen kanssa on enemmän arkisesti kasvokkain tekemisissä ja luottamus voisi myös lujittua? Oliko teidän suhteessa mitään merkkejä, jotka enteilivät tilanteen pahenemista? Oliko lainkaan myös ns. kehitystä parempaan luottamukseen?

Nyt olemme keskustelleet siitä vastakkaisen sukupuolen kanssa kaverina olemisesta pari päivää. Poikaystäväni miettii, pitäisikö hänenkin etsiä naispuolisia ystäviä, onko hän ollut liian vanhanaikainen käsityksessään että mies ja nainen eivät voisi olla kavereita. Minusta tämä on hyvä merkki. Hän yrittää hyväksyä sen, että minulla on miespuolinen kaveri netissä. Meissä toki erona on se, että minä haluaisin esitellä kaverini Matille mutta hän mielummin pitää tyttöystävän ja kaverit erillään. Toivoa on vielä!

Ap

"Hölömö suap olla vaan ei tyhymä"

Alan itsekin kallistua siihen, että tämä on provo. Tosin tiedän senkin, että maailmassa on tyhmiä ihmisiä. Jos ap on todellinen ihminen, hän on supertyhmä. 

Haluaisin kuulla perusteluita, miksi olen mielestäsi tyhmä tai provo? Itse koen olevani positiivinen ja ratkaisukeskeinen, en haluaisi heti luovuttaa kun suhteessa tulee ongelma. Mustasukkaisuus ja tuo rajoittaminen kuitenkin on defenssi, minkä toivottavasti pystyy purkamaan ja käsittelemään. 

Toiseen viestiin ja kysymykseen, miten meistä tuli pari kaveruuden myötä, vastaisin niin että tunteet syvenivät kun huomasimme miten samalla aaltopituudella olemme ja pystyimme puhumaan vaikeistakin asioista. Hyvä pointti oli se, että entä jos mieheni pelkää niin käyvän jonkun toisen kanssa? Ihastua voi aina, mutta käytöstään pystyy hallitsemaan. Miksi lähtisin toisen matkaan, jos haluan pysyä kumppanini kanssa ja selvitä vaikeuksien yli? Jokaisessa suhteessa tulee haasteita, miestä vaihtamalla vain haaste olisi jokin toinen. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Minua hiukan ihmetyttää se, että jotkut ovat takertuneet tuohon ystävien kanssa juttelemiseen ja väittävät sen kautta, että aloittaja olisi väärässä. Eihän viesteissä edes käsitellä vain ystäville puhumista. Ap:n teksteistä käy ilmi, että kontrolli ei rajoitu vain miespuolisiin kavereihin. Hän ei saa käydä juhlissa eikä baarissa yksin. Eikä edes kauppareissulla saisi nähdä miehiä. Viimeinen vaatimus viimeistään näyttää, että mies ei ole terve, jos sitä ei muuten ole tajunnut. Eihän nuo vaatimukset ole edes mahdollisia.

Oli tyhmää ensin luvata, ettei enää puhuisi miespuolisille kavereille. Tosin oli yhtä lailla mieheltä tyhmää pyytää ystävistä luopumista. Ei kenelläkään ole oikeutta vaatia ystävistä luopumista suhteen takia. Ja samoin voisi sanoa, että mies itse tiesi, että ap:lla on miespuolisia ystäviä. Jos tuollainen asia on täysin sopimaton niin sitten pitää etsiä joku muu nainen eikä yrittää muuttaa toista mieleisekseen.

Jos toisen menneisyydessä on jotain millä oikeuttaa oman mustasukkaisuutensa, on täysin väärässä suhteessa. Toisen menneisyyden joko hyväksyy tai sitten ei. Samaten omat huonot kokemukset eivät oikeuta toisen rajoittamista. Minua on petetty ja tiedän kuinka kamalalta se tuntuu. Mutta ei tulisi mieleenkään, että saisin kostaa exän teot mahdolliselle uudelle kumppanille kyttäämällä hänen liikkeitään ja osoittamalla hänelle kuinka vähän luotan. Sehän on suorastaan loukkaus uudelle kumppanille.

Ei tuo ole mitään kostamista. Ap itse yrittää muuttaa miestä vanhanaikaisesta avaramielisemmäksi. Miksi miehen täytyy joustaa itselleen tärkeästä asiasta? Ap itse päätti tulla vastaan asiassa,. Mies ei ole sanonut missään vaiheessa hyväksyvänsä apn miespuolisia kavereita, ja ap on tämän hyväksynyt alkaessaan suhteeseen hänen kanssaan. Mies ei ole rajoittanut apta, vaan kertonut minkälaisen suhteen haluaa edellisen huonon suhteen jälkeen. Ap itse vaatii, että miehen tulisi hyväksyä nämä kaverit, vaikkei mies edes usko platoniseen ystävyyteen miesten ja naisten välillä. Jos mies ei hyväksy naisen miespuolisia ystäviä, ei apkaan voi vaatia miestä hyväksymään niitä yhtä lailla. Molemmilla on oikeus omanlaisen parisuhteeseen. Heidän erilaiset arvonsa aiheuttavat nyt mustasukkaisuutta ja niitä he selvittävät. Ap yhtä lailla haluaa muuttaa miestä sopimaan omaan elämäänsä, hyväksymään sen sellaisenaan. Jos apn elämäntyyli aiheuttaa ahdistusta, voi mies tunteistaan puhua ja voidaan keskustella, että onko suhteella mahdollisuutta toimia kun sinä haluat tällaisen suhteen ja minä tuollaisen. Aina se ei ole niin helppoa. Tottakai useat miespuoliset ystävät aiheuttavat epävarmuutta, jos itse ei harrasta vastakkaisen sukupuolen kanssa ystävyyssuhteita. Jos ap kokisi tilanteen sairaalloiseksi, ei täällä varmaan kyselisi neuvoja miten päästä tästä yli. Mustasukkaisuudesta voi päästä, kunhan kumpikin tekee töitä sen eteen. Uskon että miehen kontrolloinnin tarve vähenee keskustelujen myötä.

Etsi itsellesi sopivampi mies. Te olette liian erilaisia ettekä sovi yhteen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"En myöskään saa mennä baariin tai juhliin, ellemme mene yhdessä"

Lopetin lukemisen tuohon kohtaan. Jos toista aletaan rajoittaa ja sanella, mitä saa tehdä ja mitä ei, niin ei ole hyvillä linjoilla.

Itse olen ollut todella mustasukkaisen kanssa parisuhteessa ja ainakin hänen kohdallaan mustasukkaisuus vain paheni. Kun muutettiin hetkeksi yhteen, niin homma räjähti täysin käsiin. Ex alkoi nähdä pettämisen merkkejä aivan kaikkialla, jopa siinä kun katsoin tv:tä ja nauroin jonkun mieskoomikon vitseille.

Otti aikaa kun kävin kaupassa. Valehtelematta, jos meni 5min kauemmin kuin aiemmin, niin oli täysi rähinä ja syyttely päällä.

Kerran tulin töistä kotiin ja tämä oli ollut kytiksellä ikkunalla. Olin vaihteen vuoksi kävellyt toista reittiä, joka tietysti oli kiistaton todiste taas pettämisestä.

Työaikana alkoi soitella taukoamatta. Jos en vastannut, olin kuulema pettämässä. Jos vastasin, olin kuulema pettämässä.

Lopulta vaan omat silmät aukesi tuolle järjettömyydelle ja muutin pois.

Nykyisin en enää siedä mitään mustasukkaisuutta. Jos minuun ei voi pätkääkään luottaa, niin ei minun kanssani ole mikään pakko olla.

Harmi, että teillä tilanne kärjistyi noin pahaksi. Tällaisia ajatuksia minullakin on herännyt yhteen muuton osalta. Olisin valmis muuttamaan miehen paikkakunnalle, kun tämä etäsuhde ei varmastikaan helpota mustasukkaisuutta. Toisaalta pohdin, että auttaisiko kuitenkin se yhteenmuutto, sillä siinähän toisen kanssa on enemmän arkisesti kasvokkain tekemisissä ja luottamus voisi myös lujittua? Oliko teidän suhteessa mitään merkkejä, jotka enteilivät tilanteen pahenemista? Oliko lainkaan myös ns. kehitystä parempaan luottamukseen?

Nyt olemme keskustelleet siitä vastakkaisen sukupuolen kanssa kaverina olemisesta pari päivää. Poikaystäväni miettii, pitäisikö hänenkin etsiä naispuolisia ystäviä, onko hän ollut liian vanhanaikainen käsityksessään että mies ja nainen eivät voisi olla kavereita. Minusta tämä on hyvä merkki. Hän yrittää hyväksyä sen, että minulla on miespuolinen kaveri netissä. Meissä toki erona on se, että minä haluaisin esitellä kaverini Matille mutta hän mielummin pitää tyttöystävän ja kaverit erillään. Toivoa on vielä!

Ap

"Hölömö suap olla vaan ei tyhymä"

Alan itsekin kallistua siihen, että tämä on provo. Tosin tiedän senkin, että maailmassa on tyhmiä ihmisiä. Jos ap on todellinen ihminen, hän on supertyhmä. 

Haluaisin kuulla perusteluita, miksi olen mielestäsi tyhmä tai provo? Itse koen olevani positiivinen ja ratkaisukeskeinen, en haluaisi heti luovuttaa kun suhteessa tulee ongelma. Mustasukkaisuus ja tuo rajoittaminen kuitenkin on defenssi, minkä toivottavasti pystyy purkamaan ja käsittelemään. 

Toiseen viestiin ja kysymykseen, miten meistä tuli pari kaveruuden myötä, vastaisin niin että tunteet syvenivät kun huomasimme miten samalla aaltopituudella olemme ja pystyimme puhumaan vaikeistakin asioista. Hyvä pointti oli se, että entä jos mieheni pelkää niin käyvän jonkun toisen kanssa? Ihastua voi aina, mutta käytöstään pystyy hallitsemaan. Miksi lähtisin toisen matkaan, jos haluan pysyä kumppanini kanssa ja selvitä vaikeuksien yli? Jokaisessa suhteessa tulee haasteita, miestä vaihtamalla vain haaste olisi jokin toinen. 

Ap

Hyvä ap, toimit oikein. Täältä palstalta ei kannata kysyä neuvoa, ellei halua erota. Täällä saa vahvistusta eroaikeilleen, muttei apua asioiden korjaamiseksi. Parisuhteet eivät kestä nykypäivänä, koska ongelmien tullen vaihdetaan uuteen. Hyvässä suhteessa tärkeintä on hyvä keskusteluyhteys ja teillä ilmeisesti on. Täällä annetaan hirveitä neuvoja. Mies pelkää petetyksi tulemista ja täällä neuvotaan, että tee mitä huvittaa miehen tunteista piittaamatta. Ei niin toimimalla suhde kanna pitkälle. Mieskin ymmärtää, että hänenkin on annettava siimaa. Etäsuhteessa luottamus on muutenkin koetuksella. Pitää pystyä asettumaan toisen asemaan ja hyväksyttävä miehen vanhanaikaisuus. Miestä ei saa väkisin hyväksymään miespuolisia ystäviä, koska se on vastoin hänen arvojaan. Ryhdyit kuitenkin suhteeseen hänen kanssaan tietäen tämän. Olit valmis muuttamaan toimintaasi sopimaan tähän vanhanaikaisuuteen ja nyt mieskin yrittää tulla sinua vastaan ja olemaan avarakatseisempi. Se on hänelle vaikeaa ja on hienoa että arvostat sitä. Tsemppiä teille. Asioista pitää pystyä keskustelemaan ja hyväksymään, että ihmisiä on erilaisia. Miehellä on oikeus haluta vanhanaikainen parisuhde. Apn pitää päättää onko se hänelle ok. Tuo mies välittää apsta selvästi paljon kun on valmis tulemaan vastaan tässä asiassa, vaikkei itse edes usko miesten ja naisten väliseen ystävyyteen. On petetty ja pelkää. Silti yrittää. Mustasukkaisuus ei automaattisesti ole sairaus, vaan ihan ratkaistavissa oleva juttu. Jos on tuollainen asenne kuin näillä muilla jankkaajilla, toivoa ei olisi. Ap olet näitä fiksumpi!

Missä kohtaa on mainittu etäsuhde?

Onko miehelläsi töitä vai onko työtön ja sinä töissä?

Mulle tuli ihme kriisi silloin kun mies vaihtoi työpaikkaa. Edellisessä työpaikassa teki töitä kotoa käsin, ja nyt meni toimistoon töihin. Mies muuttui ihmisenä hirveästi tuon työpaikan muuttumisen myötä ja mä reagoin mustasukkaisuudella, joka lähti siitä että mies valehteli eräästä asiasta. Koskaan aiemmin ei ollut jäänyt valehtelemisesta kiinni.

Tuo kriisi tai mustasukkaisuus kesti muutaman kuukauden ajan. Olin itse kotiäitinä, ja ajattelin että tarvitsen varmaan jotain omaa jotta tunteeni hellittää. Hain opiskelemaan ja pääsykokeisiin pänttääminen antoi muuta ajateltavaa. Nyt ei haittaa ollenkaan jos rupattelee iltaisin naispuolisten työkavereiden kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Apn mies ei ole missään vaiheessa hyväksynyt miespuolisia ystäviä ja hänellä on tähän oikeus. Hän saa esittää toiveita parisuhteessa. Joko nainen kunnioittaa tätä toivetta tai ei! Nyt ei kunnioita! Jos haluaa miehen, niin todistaa että on valmis tekemään lupaamansa asiat. Nyt toimii ihan päinvastoin. Miten tuollaiseen voisikaan luottaa, kun tekee juuri päinvastoin kuin pitäisi. Tietää että tuollainen loukkaa, mutta tekee silti. On luvannut ettei tee, mutta tekee silti. Ja mies oon se pahis kun on "mustasukkainen". En ihmettele yhtään että vaatii todisteita kun ap on tuollainen. En minäkään uskoisi hetkeäkään jotain parisuhdetta kunnioittamatonta ihmistä, joka flirttailee jokaiselle vastaantulijalle. Tuollaisia ne pettäjät yleensä ovat. Eivät kunnioita toista, ja tekevät itsekkäästi asioita joita haluavat. Päteehän tuo ajattelumalli myös pettämiseen: Eihän se ole tuolta toiselta pois jos käyn vieraissa, sehän vain parantaa suhdetta, kun tulen paremmalle tuulelle. kaikki voittavat! Tai sitten ei. Kannattaa olla luottamuksen arvoinen ihan kaikessa toiminnassaan, niin eiköhän mustasukkaisuuskin vähene! Tuolla tavoin tilanne ei ainakaan parane.

Ai kamala. Jos mies sanoisi minulle, ettei minulla saa olla miespuolisia ystäviä, en saa käydä ulkona kavereiden kanssa, en saa matkustella yksin (ap ei taatusti saa), minun pitää antaa hänelle laittetteni koodit ja parasta olisi etten tapaisi ketään miehiä kauppareissuillani, niin nauraisin hänet pihalle. Tutustuminen loppuisi siihen paikkaan.

Mutta onneksi tapasin henkisesti terveen miehen, jolle on itsestäänselvää, että molemmilla on ystäviä sukupuoleen katsomatta, heitä tavataan sekä yhdessä että yksin, heidän kanssaan voi mennä viihteelle, matkustella saa niin yksin kuin kavereiden kanssa ja parisuhteessakin on ehdoton yksityisyyden suoja.

. Se että haluaa perinteisen vanhanaikaisiin arvoihin ja parisuhde käsityksiin perustuvan suhteen on palstalaisten mielestä vaatimista, kontrollointia ja mielisairautta. Tämä nykypäivän suvaitsevaisuus ja avarakatseisuus on mennyt jo vähän yli. Tavallisen parisuhteen haluavat ihmiset yritetään pakottaa sopimaan tähän muottiin, jossa on kaikenmaailman eksät ja lissut hyörimässä ympärillä. Jos se ei sovi joutaa mielisairaalaan tai vaatii jotain. Olettepa itse todella suvaitsevaisia, kun haukutte tuollaisen, joka on erilainen arvoiltaan kuin te. Ei ole mikään pakko olla avarakatseinen. Jos valitsee tällaisen apn miehen kaltaisen miehen itselleen, pitää tiedostaa että hän ajattelee asioista eri tavalla. Jos ap haluaa pitää paljon miespuolisia ystäviä se on ok, jos mies ei halua suhdetta tällaisen kanssa, sekin on ok. Jos ap haluaa tällaisen miehen kanssa suhteen, niin hänen on ymmärrettävä ettei välttämättä voi muuttaa miehen mieltä tässä asiassa. Joillekin nämä asiat ovat tärkeitä. Tärkeintä on kunnioittaa toisen mielipiteitä ja arvoja. Kyse ei ole vaatimuksista, vaan eri näkemyksistä.

Huoh... kuka sanoi ettei saa tuntea tai puhua tunteista. Tottakai saa ja pitääkin. Jos miestä ahdistaa naisen kaverit niin tästä pitää keskustella ja naisen pitää olla miehelle ymmärtäväinen. Sitten mietitään miten asiasta selvitään. Kaikki tunteet ovat sallittuja. Sen sijaan kaikki tavat toimia eivät ole ok, vaikka olisi millaisia tunteita. Esim. Toisen rajoittaminen omien pelkojen taki ei ole ok, vaikka se olisi ymmärrettävää. Kyllä ihminen saa toivoa sellaista kumppania jolla ei ole vastakkaisen sukupuolen kavereita. Mutta sitten pitää etsiä sellainen kumppani, jolla niitä kavereita ei ole sen sijaan, että yrittää käskeä uutta kumppania luopumaan kavereista. Jos mies ei mitenkään voi hyväksyä ystäviä, se on ihan ok, mutta sitten pitää etsiä toinen kumppani. Emme voi lähteä suhteeseen niin, että muutetaan se kumppani mieleiseksi.

Minä todella ymmärrän miestä, koska olen ollut se petetty osapuoli. Minun mieheni petti baarireissulla ja on todennäköistä, että jos seurustelen vielä uudestaan, voi mahdollisen uuden kumppanin baarissa tai juhlissa käyminen minua ahdistaa. Voin siitä keskustella toisen osapuolen kanssa, mutta olisi väärin kieltää omien pelkojeni takia toisen menot. Minähän silloin olen se itsekäs. Ja todellakin silloin rankaisisi miestä etukäteen eksän tekemistä virheistä ja hänen aiheuttamistaan peloista. Eiväthän ne tunteet ole uuden kumppanin vika. Tunteeni eivät olisi väärin mutta toimintamalli olisi. Jos ehdottomasti en kestä, että mies kävisi baarissa, olisi ainoa mahdollisuus etsiä mies, joka ei baareissa käy koskaan. Muussa tapauksessa minun pitää oppia sietämään toisen osapuolen satunnaista baarissa käymistä. Kumppani voi toki olla avuksi sopeutumisessa, mutta ehdottoman väärä tapa olisi se, että toinen alkaisi luopua omista menoistaan minun takiani. Lopulta se jopa voisi pahentaa asiaa.

Ja olen samaa mieltä siitä, että oli aloittajalta tyhmää suostua ensin olemaan ilman kavereita. Nyt pitää ottaa asia esille uudestaan ja kertoa, ettei pysty luopumaan ystävistään. Tosin edelleen huomautan, että rajoituksia oli muitakin kuin kavereiden näkeminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Apn mies ei ole missään vaiheessa hyväksynyt miespuolisia ystäviä ja hänellä on tähän oikeus. Hän saa esittää toiveita parisuhteessa. Joko nainen kunnioittaa tätä toivetta tai ei! Nyt ei kunnioita! Jos haluaa miehen, niin todistaa että on valmis tekemään lupaamansa asiat. Nyt toimii ihan päinvastoin. Miten tuollaiseen voisikaan luottaa, kun tekee juuri päinvastoin kuin pitäisi. Tietää että tuollainen loukkaa, mutta tekee silti. On luvannut ettei tee, mutta tekee silti. Ja mies oon se pahis kun on "mustasukkainen". En ihmettele yhtään että vaatii todisteita kun ap on tuollainen. En minäkään uskoisi hetkeäkään jotain parisuhdetta kunnioittamatonta ihmistä, joka flirttailee jokaiselle vastaantulijalle. Tuollaisia ne pettäjät yleensä ovat. Eivät kunnioita toista, ja tekevät itsekkäästi asioita joita haluavat. Päteehän tuo ajattelumalli myös pettämiseen: Eihän se ole tuolta toiselta pois jos käyn vieraissa, sehän vain parantaa suhdetta, kun tulen paremmalle tuulelle. kaikki voittavat! Tai sitten ei. Kannattaa olla luottamuksen arvoinen ihan kaikessa toiminnassaan, niin eiköhän mustasukkaisuuskin vähene! Tuolla tavoin tilanne ei ainakaan parane.

Ai kamala. Jos mies sanoisi minulle, ettei minulla saa olla miespuolisia ystäviä, en saa käydä ulkona kavereiden kanssa, en saa matkustella yksin (ap ei taatusti saa), minun pitää antaa hänelle laittetteni koodit ja parasta olisi etten tapaisi ketään miehiä kauppareissuillani, niin nauraisin hänet pihalle. Tutustuminen loppuisi siihen paikkaan.

Mutta onneksi tapasin henkisesti terveen miehen, jolle on itsestäänselvää, että molemmilla on ystäviä sukupuoleen katsomatta, heitä tavataan sekä yhdessä että yksin, heidän kanssaan voi mennä viihteelle, matkustella saa niin yksin kuin kavereiden kanssa ja parisuhteessakin on ehdoton yksityisyyden suoja.

. Se että haluaa perinteisen vanhanaikaisiin arvoihin ja parisuhde käsityksiin perustuvan suhteen on palstalaisten mielestä vaatimista, kontrollointia ja mielisairautta. Tämä nykypäivän suvaitsevaisuus ja avarakatseisuus on mennyt jo vähän yli. Tavallisen parisuhteen haluavat ihmiset yritetään pakottaa sopimaan tähän muottiin, jossa on kaikenmaailman eksät ja lissut hyörimässä ympärillä. Jos se ei sovi joutaa mielisairaalaan tai vaatii jotain. Olettepa itse todella suvaitsevaisia, kun haukutte tuollaisen, joka on erilainen arvoiltaan kuin te. Ei ole mikään pakko olla avarakatseinen. Jos valitsee tällaisen apn miehen kaltaisen miehen itselleen, pitää tiedostaa että hän ajattelee asioista eri tavalla. Jos ap haluaa pitää paljon miespuolisia ystäviä se on ok, jos mies ei halua suhdetta tällaisen kanssa, sekin on ok. Jos ap haluaa tällaisen miehen kanssa suhteen, niin hänen on ymmärrettävä ettei välttämättä voi muuttaa miehen mieltä tässä asiassa. Joillekin nämä asiat ovat tärkeitä. Tärkeintä on kunnioittaa toisen mielipiteitä ja arvoja. Kyse ei ole vaatimuksista, vaan eri näkemyksistä.

Aloittajan mies haluaa rajoittaa aloittajan kontakteja myös naispuolisiin ystäviin. Onko sinun mielestäsi siis oikein, ettei parisuhteessa saisi olla lainkaan ystäviä? Mies ja nainen, kumpikin hylkäävät ystävänsä heti parisuhteen alkaessa.

Aloittajan mies toivoisi, ettei aloittaja näkisi muita miehiä edes kauppakäynneillä. Onko tämä mielestäsi normaali ja terve ajattelumalli?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"En myöskään saa mennä baariin tai juhliin, ellemme mene yhdessä"

Lopetin lukemisen tuohon kohtaan. Jos toista aletaan rajoittaa ja sanella, mitä saa tehdä ja mitä ei, niin ei ole hyvillä linjoilla.

Itse olen ollut todella mustasukkaisen kanssa parisuhteessa ja ainakin hänen kohdallaan mustasukkaisuus vain paheni. Kun muutettiin hetkeksi yhteen, niin homma räjähti täysin käsiin. Ex alkoi nähdä pettämisen merkkejä aivan kaikkialla, jopa siinä kun katsoin tv:tä ja nauroin jonkun mieskoomikon vitseille.

Otti aikaa kun kävin kaupassa. Valehtelematta, jos meni 5min kauemmin kuin aiemmin, niin oli täysi rähinä ja syyttely päällä.

Kerran tulin töistä kotiin ja tämä oli ollut kytiksellä ikkunalla. Olin vaihteen vuoksi kävellyt toista reittiä, joka tietysti oli kiistaton todiste taas pettämisestä.

Työaikana alkoi soitella taukoamatta. Jos en vastannut, olin kuulema pettämässä. Jos vastasin, olin kuulema pettämässä.

Lopulta vaan omat silmät aukesi tuolle järjettömyydelle ja muutin pois.

Nykyisin en enää siedä mitään mustasukkaisuutta. Jos minuun ei voi pätkääkään luottaa, niin ei minun kanssani ole mikään pakko olla.

Hyvä, että muutit pois, mutta kyllä minua ihmetyttää että miksi ylipäänsä annoit suhteen kehittyä noin pitkälle.

Jokainen saa etsiä puolison, joka taipuu hänen ehtoihinsa, mutta ne pitää kertoa heti alussa. Itse en jatkaisi tutustumista ihmiseen, joka kieltää vastakkaista sukupuolta olevat kaverit; kieltää baareihin ja ravintoloihin menemisen yksin tai kaverien kanssa; kieltää yksin matkustamisen; haluaa salasanat laitteisiin tai vaatii näyttämään keskustelut; epäilee pettämisestä ja edes puhuu sellaisesta ihan normaaleissa arkitilanteissa (kaupassakäynnit yms) ja ylipäänsä lähtee siltä pohjalta, että luottamusta ei ole vaan sitä pitää koko ajan todistella.

Ensinnäkin olin nuori ja kyseessä oli ensimmäinen parisuhteeni. Toiseksi, nuo alkoivat hiljalleen ripotellen. Vasta kun homma oli jo pitkällä, niin alkoi nähdä tilanteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen ollut hyvin mustasukkainen, koska entisessä suhteessa toinen valehteli ja petti. Nykyisessä suhteessa tunnistan mustasukkaisuuden tunteita, silti miehelläni on naispuolisia kavereita/ystäviä, työkavereita ja en tosiaan tiedä hänen puhelimensa suojakoodia. Puhuttiin avoimesti asiasta alkuaikoina ja mies itse sanoi että saan toki lukea hänen s-postit/katsoa puhelinta, se riitti. Toisella ei ole salattavaa, mä luotan ihan ilman noiden lukemista. Ja tietysti sama toisinpäin, mies saisi halutessaan katsoa mun viestit ja s-postit. Kohta ollaan oltu 20 vuotta yhdessä.

Me ei käydä baareissa tms, kavereita saa tavata ihan normaalisti. Enkä kokenut ongelmaksi kun miehen hyvä naispuolinen ystävä soitteli miehelle useinkin, hänestä tuli minunkin ystäväni. Mutta tuo nainen suhtautui minuun ystävällisesti ja halusi tutustua minuunkin, hänestä oli heti helppo pitää, miehensä on myös kiva.

Minusta ap:n suhde ei kuullosta terveeltä, enkä usko tuon korjaantuvan muuten kuin sillä, että mies itse haluaa muuttua, ap:n elämän rajoittamisilla tilanne ei tule paranemaan. Luottamus joko on tai sitten ei. Pettämiskuvion jälkeiset asiat erikseen, mutta jos ei ole pettämistä ollut suhteessa, luotto pitää löytyä ilman kyttäämistä.

Kiitos vastauksesta! Minustakin tuntuu, että meidän suhteessa nyt menneisyyden haamut on ottaneet valtaa. Kun miehellä on se käsitys ja pelko, että kumppani tulee pettämään, ymmärrän hänen mustasukkaisuuttaan paremmin. Millaista keskustelua olisit toivonut kumppaniltasi silloin alussa, kun puhuitte mustasukkaisuudesta? Tai miten päädyitte noin hyvään tilanteeseen, jossa olette? Tarkoitan siis että voinko itse puhumalla vielä auttaa luottamuksen rakennuksessa? Miten sinä ymmärsit että haluat muuttua pois mustasukkaisuudesta?

Ap 

Mä olin käsitellyt asian itse ennen nykyistä suhdetta. Koska mustasukkaisuus on tunne ja asia, jonka suhteen mustasukkaisen itse pitää itselleen selvittää, miksi niin tuntee ja mitä sietää ja mitä ei parisuhteessa. Mulle oli selvää, etten jaksa enää koskaan sellaista suhdetta, jossa koko ajan epäilyttää ja pitää jotenkin kytätä toisen menemisiä tai epäillä sanomisia. Itseni takia en jaksa, enkä toista halua sellaiseen vetää.

En voisi elää suhteessa, jossa kumppani ryyppäisi vastakkaista sukupuolta olevan ystävän kanssa kahdestaan toisen kotona tai kävisi poikaporukassa Thaikuissa lomilla. Tämä ei ole mikään "suutun jop steet näin", vaan asia joka oli parisuhteeseen alakess aselvää, minun elämänarvoni ja toimintani on näin, entä sinun. Kun toinen ei edes halua tehdä tuollaisia asioita, ei ole tehnyt ennen minuakaan,  eivät nuo minun ns. vaatimukseni ole ongelma. Jos nuo kuulusiivat toisen normaaliin arkeen, emme sopisi yhteen. Eli kysymys ei ole toisen muuttamisesta itselleen sopivaksi, vaan sopivan kumppanin löytäminen ja omien rajojen tunteminen. Ja jos silti tuntee mustasukkaisuutta arkisista tilanteista, niin ei kaada sitä toisen niskaan syytelynä tai rajoittamisena, vaan teke eitsensä kanssa töitä voittaakseen tunteen. Esimerkkinä, mieheni työskenteli välillä aivan käsittämättömän kauniin naisen kanssa ja kieltämättä tunsin välillä aivan hillitöntä ( ja aivan perusteetonta) mustasukkaisuutta. Sanoin miehelleni asiasta ääneenkin, osin huumorilla, mutta esim. työlounaat sun muut tuo naisen kanssa olivat mulle aivan ok. Koska luottamus toimii. 

Joten lyhyesti: mustasukkaisen pitää itse käsitellä ongelmansa, toinen ei voi sitä korjata millään mitä sanoo tai tekee. Toki luottamuksen arvoinen voi ja pitää olla, ei valehtele ja on avoin mutta puhumalla ei mustasukkaisuutta toiselta voi poistaa, se lähtee ihmisestä itsestään se muutos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"En myöskään saa mennä baariin tai juhliin, ellemme mene yhdessä"

Lopetin lukemisen tuohon kohtaan. Jos toista aletaan rajoittaa ja sanella, mitä saa tehdä ja mitä ei, niin ei ole hyvillä linjoilla.

Itse olen ollut todella mustasukkaisen kanssa parisuhteessa ja ainakin hänen kohdallaan mustasukkaisuus vain paheni. Kun muutettiin hetkeksi yhteen, niin homma räjähti täysin käsiin. Ex alkoi nähdä pettämisen merkkejä aivan kaikkialla, jopa siinä kun katsoin tv:tä ja nauroin jonkun mieskoomikon vitseille.

Otti aikaa kun kävin kaupassa. Valehtelematta, jos meni 5min kauemmin kuin aiemmin, niin oli täysi rähinä ja syyttely päällä.

Kerran tulin töistä kotiin ja tämä oli ollut kytiksellä ikkunalla. Olin vaihteen vuoksi kävellyt toista reittiä, joka tietysti oli kiistaton todiste taas pettämisestä.

Työaikana alkoi soitella taukoamatta. Jos en vastannut, olin kuulema pettämässä. Jos vastasin, olin kuulema pettämässä.

Lopulta vaan omat silmät aukesi tuolle järjettömyydelle ja muutin pois.

Nykyisin en enää siedä mitään mustasukkaisuutta. Jos minuun ei voi pätkääkään luottaa, niin ei minun kanssani ole mikään pakko olla.

Harmi, että teillä tilanne kärjistyi noin pahaksi. Tällaisia ajatuksia minullakin on herännyt yhteen muuton osalta. Olisin valmis muuttamaan miehen paikkakunnalle, kun tämä etäsuhde ei varmastikaan helpota mustasukkaisuutta. Toisaalta pohdin, että auttaisiko kuitenkin se yhteenmuutto, sillä siinähän toisen kanssa on enemmän arkisesti kasvokkain tekemisissä ja luottamus voisi myös lujittua? Oliko teidän suhteessa mitään merkkejä, jotka enteilivät tilanteen pahenemista? Oliko lainkaan myös ns. kehitystä parempaan luottamukseen?

Nyt olemme keskustelleet siitä vastakkaisen sukupuolen kanssa kaverina olemisesta pari päivää. Poikaystäväni miettii, pitäisikö hänenkin etsiä naispuolisia ystäviä, onko hän ollut liian vanhanaikainen käsityksessään että mies ja nainen eivät voisi olla kavereita. Minusta tämä on hyvä merkki. Hän yrittää hyväksyä sen, että minulla on miespuolinen kaveri netissä. Meissä toki erona on se, että minä haluaisin esitellä kaverini Matille mutta hän mielummin pitää tyttöystävän ja kaverit erillään. Toivoa on vielä!

Ap

"Hölömö suap olla vaan ei tyhymä"

Alan itsekin kallistua siihen, että tämä on provo. Tosin tiedän senkin, että maailmassa on tyhmiä ihmisiä. Jos ap on todellinen ihminen, hän on supertyhmä. 

Haluaisin kuulla perusteluita, miksi olen mielestäsi tyhmä tai provo? Itse koen olevani positiivinen ja ratkaisukeskeinen, en haluaisi heti luovuttaa kun suhteessa tulee ongelma. Mustasukkaisuus ja tuo rajoittaminen kuitenkin on defenssi, minkä toivottavasti pystyy purkamaan ja käsittelemään. 

Toiseen viestiin ja kysymykseen, miten meistä tuli pari kaveruuden myötä, vastaisin niin että tunteet syvenivät kun huomasimme miten samalla aaltopituudella olemme ja pystyimme puhumaan vaikeistakin asioista. Hyvä pointti oli se, että entä jos mieheni pelkää niin käyvän jonkun toisen kanssa? Ihastua voi aina, mutta käytöstään pystyy hallitsemaan. Miksi lähtisin toisen matkaan, jos haluan pysyä kumppanini kanssa ja selvitä vaikeuksien yli? Jokaisessa suhteessa tulee haasteita, miestä vaihtamalla vain haaste olisi jokin toinen. 

Ap

Tähän mennessä 5 sivun verran sinulle on kerrottu sairaalloisen mustasukkaisen ihmisen mielenlaadusta. Sä et usko vaan jauhat jotain omaa kyökkipsykologiaa defensseistä ja ratkaisukeskeisyydestä. (Kyllä, ne on hyviä asioita, mutta sinä et ole Matin terapeutti vaan -toivottavastipianex- tyttöystävä. Parisuhde ei ole terapiasuhde. Sinä et ole terapeutti, tai vaikka olisitkin (mitä epäilen) niin miesystävä ei ole potilaasi.

On olemassa myös tavallisia mukavia miehiä, joilla on itsetunto kunnossa ja jotka ovat kykeneväisiä tasavertaiseen, luottamukselliseen parisuhteeseen. 

Sinäkin olet sairastyunut sekä pelastajasyndroomaan että läheisriippuvuuteen. Mieti mieluummin oman pääsi tilaa kuin Matin. 

Ap sanoi jossain vaiheessa ketjua, ettei Matilla ole yhtään naispuolisia ystäviä, mutta kuitenkin olivat vain ystäviä keskenään ennen kuin alkoivat seurustella. Tarkkuutta provoon!

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa pari ihmistä sanoi itsekin olleen mustasukkaisia ennen, kuinka teillä tunne lieventyi? Onhan ihmisen mahdollista muuttua, jos täälläkin on sellaisia? Poikaystäväni tiedostaa, että vaatii toisinaan minulta liikoja. Hän on kertonut isänsä olleen samanlainen, mutta tämä onnistui pääsemään eroon mustasukkaisuudesta. Olen koettanut kysellä, josko Matti voisi puhua isänsä kanssa asiasta ja pyytää neuvoja. Mies on muuten kaikin puolin niin ymmärtäväinen ja turvallinen, eikä fyysisestä väkivaltaisuudesta ole ollut merkkiäkään koskaan. Uskon, että kun ihminen on rakastettu, hän pystyy kohtaamaan pelkonsa ja kasvamaan ihmisenä ja luottamaan toisiin. 

Ap

Meillä mustasukkaisuus kehittyi monesta pienestä jutusta, joista ei osattu puhua. En jaksa kaikkia yksittäisiä asioita tähän kirjottaa, mutta yritän jotain saada ulos.

En ymmärtänyt poikaystävän puhelin käyttäytymistä, eikä hän ymmärtänyt mikä siinä minua ärsytti. Olimme kuin toiselta planeetalta asiassa ja mietin pääni puhki, että mikä minun seurassani mättää niin pahasti, että pitää koko ajan muiden kanssa näpytellä.

Sitten asennettiin ehkäsyimplantti ja muutuin todella itku herkäksi, aloin lihoa ja olin todella epävarma itsestäni.

Jostain vain sain päähäni, etten enää miehelle kelpaa, vaikkei hän kiloja juuri nähnytkään. Totta kai se seksi elämä laantui, kun toinen on itkuinen ja kiukkuinen, mutta kun ei asiasta aluksi osattu puhua meni sekin elämän osapuoli poskelleen.

Minusta tuntui että poikaystävä on vaan kaikkien muiden kanssa, eikä tee mitään kanssani ja hän taas oli tyytyväinen räplätessä puhelinta/pelaillessaan, kun vaan olin siinä lähellä ja välillä silitin.

Omassa päässä sitten miljoona pientä asiaa kietoutui yhteen ja eräänä aamuna räjähdin, että onko sulla siellä joku nettirakas vai mitä ja poikaystävä ei todellakaan osannut mitään tälläistä odottaa. Hänen reagtionsa sai itseni epäilemään vielä lisää, mutta nyt tiedän, että hän ei vain osannut reagoida järkevästi yht'äkkiä ulos tulleeseen kiukkuuni.

Asia jäi vain muhimaan ja jatkoimme elämää. Sitten hänen välinsä vanhaan kaveriin lähenivät, joka nyt sattui olemaan nainen.

Siitähän se mustasukkaisuus sai tuulta purjeisiin, kun en osannut kysyä, että mikä juttu tää nyt on. Aloin mielessäni kuvittelemaan aivan älyttömän tyhmiä juttuja ja nähdä jatkuvia painajaisia.

Sitten tuli yksi tapahtuma, jossa tunsin jääneni taas ulkopuoliseksi internetin käytön takia, katsoin sivusta mitä hän tekee, näin viestittelevän kyseisen naisen kanssa ja siitä kehittyi kunnon huuto riita, jossa molemmat itkee ja läväyttää tunteitaan pöytään.

Se oli joku avaava tekijä, jonka jälkeen pystyin suht järjellisesti selittämään, mistä ajatukset sai alkunsa ja toinenkin ymmärsi kantani.

Sen jälkeen ollaan puhuttu tästä naisesta, miten he tuntevat toisensa ja poikaystävä näytti millaista heidän keskustelunsa on. Näin, että poikaystäväni on ihan yhtä "aneeminen viesteissään" naisen kanssa, kuin muidenkin ja etteivät, he keskustele oikeestaan muusta, kuin yhteisestä harrastuksestaan. Tiedän nyt, että viestejä tulee yöllä, koska sen naisen elämän rytmi on aivan sekaisin, eikä sen takia, että niitä multa salaa laitettaisiin ja siellä lirkuteltaisiin, niinkuin jo päässäni ensin kuvittelin.

Jälkeenpäin tiedän, että heidän yhteyden pitonsa tiivistyminen johtui tosiaan vaan harrastuksesta ja ajoitus oli vain huono ja he todellakin ovat vain kavereita, mutta silloin tuntui, kun poikaystävä rakentaisi kotia toisen naisen kanssa.

Välillä vieläkin meinaa tulla mustasukkainen olo, mutta silloin menen vaan rohkeasti kysymään, että kenen kanssa juttelet tai mitä teet ja hänen kertoessaan olo hellittää.

Suurin syy mustasukkaisuuden syntymiseen oli varmaan se ulkopuolisuuden tunne, jota koin ja nyt poikaystävä jakaessa näitä asioita kanssani, ei mielikuvitus pääse tekemään tepposia ja tunnen jotenkin olevani isompi osa hänen elämäänsä vaikka se puhelin onkin melkein koko ajan kädessä.

Sanotaan näin, että luotan, ettei hän tee mitään kenenkään kanssa selkäni takana, mutta olen mustasukkainen puhelimelle :D

Ehkä lääkityksen ja terapian avulla. Mutta helposti tuollaisia muutoksia ei tapahdu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa pari ihmistä sanoi itsekin olleen mustasukkaisia ennen, kuinka teillä tunne lieventyi? Onhan ihmisen mahdollista muuttua, jos täälläkin on sellaisia? Poikaystäväni tiedostaa, että vaatii toisinaan minulta liikoja. Hän on kertonut isänsä olleen samanlainen, mutta tämä onnistui pääsemään eroon mustasukkaisuudesta. Olen koettanut kysellä, josko Matti voisi puhua isänsä kanssa asiasta ja pyytää neuvoja. Mies on muuten kaikin puolin niin ymmärtäväinen ja turvallinen, eikä fyysisestä väkivaltaisuudesta ole ollut merkkiäkään koskaan. Uskon, että kun ihminen on rakastettu, hän pystyy kohtaamaan pelkonsa ja kasvamaan ihmisenä ja luottamaan toisiin. 

Ap

Meillä mustasukkaisuus kehittyi monesta pienestä jutusta, joista ei osattu puhua. En jaksa kaikkia yksittäisiä asioita tähän kirjottaa, mutta yritän jotain saada ulos.

En ymmärtänyt poikaystävän puhelin käyttäytymistä, eikä hän ymmärtänyt mikä siinä minua ärsytti. Olimme kuin toiselta planeetalta asiassa ja mietin pääni puhki, että mikä minun seurassani mättää niin pahasti, että pitää koko ajan muiden kanssa näpytellä.

Sitten asennettiin ehkäsyimplantti ja muutuin todella itku herkäksi, aloin lihoa ja olin todella epävarma itsestäni.

Jostain vain sain päähäni, etten enää miehelle kelpaa, vaikkei hän kiloja juuri nähnytkään. Totta kai se seksi elämä laantui, kun toinen on itkuinen ja kiukkuinen, mutta kun ei asiasta aluksi osattu puhua meni sekin elämän osapuoli poskelleen.

Minusta tuntui että poikaystävä on vaan kaikkien muiden kanssa, eikä tee mitään kanssani ja hän taas oli tyytyväinen räplätessä puhelinta/pelaillessaan, kun vaan olin siinä lähellä ja välillä silitin.

Omassa päässä sitten miljoona pientä asiaa kietoutui yhteen ja eräänä aamuna räjähdin, että onko sulla siellä joku nettirakas vai mitä ja poikaystävä ei todellakaan osannut mitään tälläistä odottaa. Hänen reagtionsa sai itseni epäilemään vielä lisää, mutta nyt tiedän, että hän ei vain osannut reagoida järkevästi yht'äkkiä ulos tulleeseen kiukkuuni.

Asia jäi vain muhimaan ja jatkoimme elämää. Sitten hänen välinsä vanhaan kaveriin lähenivät, joka nyt sattui olemaan nainen.

Siitähän se mustasukkaisuus sai tuulta purjeisiin, kun en osannut kysyä, että mikä juttu tää nyt on. Aloin mielessäni kuvittelemaan aivan älyttömän tyhmiä juttuja ja nähdä jatkuvia painajaisia.

Sitten tuli yksi tapahtuma, jossa tunsin jääneni taas ulkopuoliseksi internetin käytön takia, katsoin sivusta mitä hän tekee, näin viestittelevän kyseisen naisen kanssa ja siitä kehittyi kunnon huuto riita, jossa molemmat itkee ja läväyttää tunteitaan pöytään.

Se oli joku avaava tekijä, jonka jälkeen pystyin suht järjellisesti selittämään, mistä ajatukset sai alkunsa ja toinenkin ymmärsi kantani.

Sen jälkeen ollaan puhuttu tästä naisesta, miten he tuntevat toisensa ja poikaystävä näytti millaista heidän keskustelunsa on. Näin, että poikaystäväni on ihan yhtä "aneeminen viesteissään" naisen kanssa, kuin muidenkin ja etteivät, he keskustele oikeestaan muusta, kuin yhteisestä harrastuksestaan. Tiedän nyt, että viestejä tulee yöllä, koska sen naisen elämän rytmi on aivan sekaisin, eikä sen takia, että niitä multa salaa laitettaisiin ja siellä lirkuteltaisiin, niinkuin jo päässäni ensin kuvittelin.

Jälkeenpäin tiedän, että heidän yhteyden pitonsa tiivistyminen johtui tosiaan vaan harrastuksesta ja ajoitus oli vain huono ja he todellakin ovat vain kavereita, mutta silloin tuntui, kun poikaystävä rakentaisi kotia toisen naisen kanssa.

Välillä vieläkin meinaa tulla mustasukkainen olo, mutta silloin menen vaan rohkeasti kysymään, että kenen kanssa juttelet tai mitä teet ja hänen kertoessaan olo hellittää.

Suurin syy mustasukkaisuuden syntymiseen oli varmaan se ulkopuolisuuden tunne, jota koin ja nyt poikaystävä jakaessa näitä asioita kanssani, ei mielikuvitus pääse tekemään tepposia ja tunnen jotenkin olevani isompi osa hänen elämäänsä vaikka se puhelin onkin melkein koko ajan kädessä.

Sanotaan näin, että luotan, ettei hän tee mitään kenenkään kanssa selkäni takana, mutta olen mustasukkainen puhelimelle :D

Täydellinen esimerkki siitä, mitä hormoniehkäisy voi aiheuttaa. Itselläni yhdistelmäpillerit tekivät aikoinaan saman.