Lue keskustelun säännöt.
Olen ehkä tekemässä eroa miehestäni
26.04.2020 |
Mutta en tiedä jatkaako yhdessä risuista huolimatta vai erikseen. meillä ei nykyään ole riitoja edes, ei seksiä, ei mitään muuta yhteistä kuin lapset. Harmittaa että tähän on tultu. olisin niin halunnut ydinperhe en pysyvän yhdessä aina. Mutta tuntuu ettei sydän ole enää mukana. Ketään kolmatta osapuolta ei ole mukana. Kumpaa kuunnella järkeä vai sydäntä?
Kommentit (16)
Meillä sama tilanne. Ero tulee todennäköisesti tulevaisuudessa kun saadaan asiat järjestettyä. Olen itse miettinyt sitä sillä tavalla, että ei siinä kovin paljon ehkä edes muutu. Jos nyt ollaan lähinnä kavereita, voidaan varmasti olla sitä edelleen vaikka asuttaisiin eri osoitteissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa käydä muutaman kerran yhdessä puhumassa ammattilaiselle. Parisuhdeterapeutille siis.
Sieltä voi saada uusia näkökulmia ja kaikki voi muuttua vielä paremmaksi. Tai sitten ennen eroa voi hyvällä omallatunnolla todeta, että kaikki yritettiin.
Tsemppiä, eroa ei kannata toteuttaa hetkessä, vaan harkittuna, yhteisenä päätöksenä, jos ei ole muuta tehtävissä.
Paremmaksi se elämä muuttuu tuollaisen suhteen jälkeen
t.mies
Vierailija kirjoitti:
Paremmaksi se elämä muuttuu tuollaisen suhteen jälkeen
t.mies
Jokainen suhde on ajankuluessa enemmän tai vähemmän tuollainen. Se joka muuta väittää, niin puhuu paskaa. En tiedä ainuttakaan toisen kierroksen ihmistä, jolla uusi suhde olisi kuin alta 3 kymppisenä löydetty ensimmäinen suhde.
mies52v
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paremmaksi se elämä muuttuu tuollaisen suhteen jälkeen
t.mies
Jokainen suhde on ajankuluessa enemmän tai vähemmän tuollainen. Se joka muuta väittää, niin puhuu paskaa. En tiedä ainuttakaan toisen kierroksen ihmistä, jolla uusi suhde olisi kuin alta 3 kymppisenä löydetty ensimmäinen suhde.
mies52v
Minä en ainakaan haaveile edes mistään uudesta suhteesta. Haaveilen siitä että saisin elää oman näköistä elämää. Ja että tämä syyllisyys siitä etten enää rakasta lähtisi pois. Tuskin ikinä enää muutan yhteen minkään miehen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paremmaksi se elämä muuttuu tuollaisen suhteen jälkeen
t.mies
Jokainen suhde on ajankuluessa enemmän tai vähemmän tuollainen. Se joka muuta väittää, niin puhuu paskaa. En tiedä ainuttakaan toisen kierroksen ihmistä, jolla uusi suhde olisi kuin alta 3 kymppisenä löydetty ensimmäinen suhde.
mies52v
Minä en ainakaan haaveile edes mistään uudesta suhteesta. Haaveilen siitä että saisin elää oman näköistä elämää. Ja että tämä syyllisyys siitä etten enää rakasta lähtisi pois. Tuskin ikinä enää muutan yhteen minkään miehen kanssa.
Rakkaus kuolee joka suhteesa ajanmyötä. Tämä on vain elämää. Mitä tuossa jos ei pieniä lapsia ole
mies52v
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paremmaksi se elämä muuttuu tuollaisen suhteen jälkeen
t.mies
Jokainen suhde on ajankuluessa enemmän tai vähemmän tuollainen. Se joka muuta väittää, niin puhuu paskaa. En tiedä ainuttakaan toisen kierroksen ihmistä, jolla uusi suhde olisi kuin alta 3 kymppisenä löydetty ensimmäinen suhde.
mies52v
Mitä tällä tarkoitetaan? "jolla uusi suhde olisi kuin alta 3 kymppisenä löydetty ensimmäinen suhde"?
Mä ainakin erosin siitä ekasta pitkästä suhteesta, koska en halunnut sellaista elämää.
Toinen kierros on täysin erilainen ja sitähän minä juuri halusin.
Jos toinen kierros ois kun se ensimmäinen niin v*tuiks ois menny ja lujaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Järki siis sanoo että jää lasten ja miehen kanssa mutta sydän sanoo että lähde. olen vielä mt kuntoutujakin ja on ollut vaikeuksia meidän suhteessa. Mies ei koskaan ole ollut unelma vävy tai unelma mies minulle. Hirveitä riitoja nuorena ja kun lapset oli pieniä. Nyt olen tyytynyt enkä mökiltä tai valita asioista.En ole varma onko mies narsisti. On joskus uhkaillut minua, ei ole toteuttanut uhkauksia. Enää ei vuosiin ole uhkaillut. Ollaan 42 ja 43
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paremmaksi se elämä muuttuu tuollaisen suhteen jälkeen
t.mies
Jokainen suhde on ajankuluessa enemmän tai vähemmän tuollainen. Se joka muuta väittää, niin puhuu paskaa. En tiedä ainuttakaan toisen kierroksen ihmistä, jolla uusi suhde olisi kuin alta 3 kymppisenä löydetty ensimmäinen suhde.
mies52v
Minä en ainakaan haaveile edes mistään uudesta suhteesta. Haaveilen siitä että saisin elää oman näköistä elämää. Ja että tämä syyllisyys siitä etten enää rakasta lähtisi pois. Tuskin ikinä enää muutan yhteen minkään miehen kanssa.
Rakkaus kuolee joka suhteesa ajanmyötä. Tämä on vain elämää. Mitä tuossa jos ei pieniä lapsia ole
mies52v
Mistä sinä sen tiedät kuoleeko? Mikä oraakkeli sinä olet? Minä olen nähnyt muuta. En itse haaveile uudesta suhteesta, mutta mieheni voi sellaisen vielä saada ja kokea syvää rakkautta.
Höpö höpö, kaikki suhteet ei kuole, vaan paranee. Ensimmäinen 7 vuotta on vaikein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No se on jannusta kii, että tyttö huutaa hii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eroaminen kannattaa. MGTOW ja intersektionaalinen feminismi tuo lohdun.
Meillä samat tunnelmat, tosin asiaa työstetty vuosia.
Nyt se on sitten meillä päätetty, että ensi viikolla puoliso lähtee.
Haikeaa se tietty on, mutta ei meidän yhteisestä elosta tullut mitään.
Ei meillä riidelty, ei huudettu eikä tapeltu. Ei vain ollut yhteisiä mielenkiinnon kohteita, asioiden näkemyserot liian suuret. Ei tehty mitään koskaan yhdessä, ei puhuttu, ei läheisyyttä tai hellyyttä.
Näin on parempi, joten mielestäni järki voittakoon.