Voiko mustasukkainen kumppani oppia luottamaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa pari ihmistä sanoi itsekin olleen mustasukkaisia ennen, kuinka teillä tunne lieventyi? Onhan ihmisen mahdollista muuttua, jos täälläkin on sellaisia? Poikaystäväni tiedostaa, että vaatii toisinaan minulta liikoja. Hän on kertonut isänsä olleen samanlainen, mutta tämä onnistui pääsemään eroon mustasukkaisuudesta. Olen koettanut kysellä, josko Matti voisi puhua isänsä kanssa asiasta ja pyytää neuvoja. Mies on muuten kaikin puolin niin ymmärtäväinen ja turvallinen, eikä fyysisestä väkivaltaisuudesta ole ollut merkkiäkään koskaan. Uskon, että kun ihminen on rakastettu, hän pystyy kohtaamaan pelkonsa ja kasvamaan ihmisenä ja luottamaan toisiin. 

Ap

Meillä mustasukkaisuus kehittyi monesta pienestä jutusta, joista ei osattu puhua. En jaksa kaikkia yksittäisiä asioita tähän kirjottaa, mutta yritän jotain saada ulos.

En ymmärtänyt poikaystävän puhelin käyttäytymistä, eikä hän ymmärtänyt mikä siinä minua ärsytti. Olimme kuin toiselta planeetalta asiassa ja mietin pääni puhki, että mikä minun seurassani mättää niin pahasti, että pitää koko ajan muiden kanssa näpytellä.

Sitten asennettiin ehkäsyimplantti ja muutuin todella itku herkäksi, aloin lihoa ja olin todella epävarma itsestäni.

Jostain vain sain päähäni, etten enää miehelle kelpaa, vaikkei hän kiloja juuri nähnytkään. Totta kai se seksi elämä laantui, kun toinen on itkuinen ja kiukkuinen, mutta kun ei asiasta aluksi osattu puhua meni sekin elämän osapuoli poskelleen.

Minusta tuntui että poikaystävä on vaan kaikkien muiden kanssa, eikä tee mitään kanssani ja hän taas oli tyytyväinen räplätessä puhelinta/pelaillessaan, kun vaan olin siinä lähellä ja välillä silitin.

Omassa päässä sitten miljoona pientä asiaa kietoutui yhteen ja eräänä aamuna räjähdin, että onko sulla siellä joku nettirakas vai mitä ja poikaystävä ei todellakaan osannut mitään tälläistä odottaa. Hänen reagtionsa sai itseni epäilemään vielä lisää, mutta nyt tiedän, että hän ei vain osannut reagoida järkevästi yht'äkkiä ulos tulleeseen kiukkuuni.

Asia jäi vain muhimaan ja jatkoimme elämää. Sitten hänen välinsä vanhaan kaveriin lähenivät, joka nyt sattui olemaan nainen.

Siitähän se mustasukkaisuus sai tuulta purjeisiin, kun en osannut kysyä, että mikä juttu tää nyt on. Aloin mielessäni kuvittelemaan aivan älyttömän tyhmiä juttuja ja nähdä jatkuvia painajaisia.

Sitten tuli yksi tapahtuma, jossa tunsin jääneni taas ulkopuoliseksi internetin käytön takia, katsoin sivusta mitä hän tekee, näin viestittelevän kyseisen naisen kanssa ja siitä kehittyi kunnon huuto riita, jossa molemmat itkee ja läväyttää tunteitaan pöytään.

Se oli joku avaava tekijä, jonka jälkeen pystyin suht järjellisesti selittämään, mistä ajatukset sai alkunsa ja toinenkin ymmärsi kantani.

Sen jälkeen ollaan puhuttu tästä naisesta, miten he tuntevat toisensa ja poikaystävä näytti millaista heidän keskustelunsa on. Näin, että poikaystäväni on ihan yhtä "aneeminen viesteissään" naisen kanssa, kuin muidenkin ja etteivät, he keskustele oikeestaan muusta, kuin yhteisestä harrastuksestaan. Tiedän nyt, että viestejä tulee yöllä, koska sen naisen elämän rytmi on aivan sekaisin, eikä sen takia, että niitä multa salaa laitettaisiin ja siellä lirkuteltaisiin, niinkuin jo päässäni ensin kuvittelin.

Jälkeenpäin tiedän, että heidän yhteyden pitonsa tiivistyminen johtui tosiaan vaan harrastuksesta ja ajoitus oli vain huono ja he todellakin ovat vain kavereita, mutta silloin tuntui, kun poikaystävä rakentaisi kotia toisen naisen kanssa.

Välillä vieläkin meinaa tulla mustasukkainen olo, mutta silloin menen vaan rohkeasti kysymään, että kenen kanssa juttelet tai mitä teet ja hänen kertoessaan olo hellittää.

Suurin syy mustasukkaisuuden syntymiseen oli varmaan se ulkopuolisuuden tunne, jota koin ja nyt poikaystävä jakaessa näitä asioita kanssani, ei mielikuvitus pääse tekemään tepposia ja tunnen jotenkin olevani isompi osa hänen elämäänsä vaikka se puhelin onkin melkein koko ajan kädessä.

Sanotaan näin, että luotan, ettei hän tee mitään kenenkään kanssa selkäni takana, mutta olen mustasukkainen puhelimelle :D

Täydellinen esimerkki siitä, mitä hormoniehkäisy voi aiheuttaa. Itselläni yhdistelmäpillerit tekivät aikoinaan saman.

On ollut lohduttavaa lukea palstoilta, etten ole asian kanssa yksin. Ei ole kivaa itkeä pillittää tietämättä miksi itkee :D Lääkärissä oltiin sitä mieltä, että olen "masentunut, ei se ehkäisy tuollaista tee, syö lisää lääkkeitä niitten hormonien päälle, ni helpottaa" kun yritin asiasta ensimmäisen kerran puhua.

Huoh.

Minä opin luottamaan, mutta se vaati terapian ja lääkityksen. Ei se epäluottamus liity puolisoon millään tavalla, vaan on oman pään sisäinen ongelma, joka vaatii hoitoa.

T. Entinen väkivaltainen mustasukka

No nyt tilanne eskaloitui siihen, että mies sanoi ettei hänen käytöksessään ole mitään väärää eikä hänen tarvitse käsitellä mustasukkaisuutta ja että hän vain on tällainen, lähde pois jos ei kelpaa. Hän uskoo, että on olemassa nainen joka suostuu pyyntöihinsä.

Että kiitos kuitenkin kaikille neuvoja antaneille, ei tästä taida mitään tulla.

Ap 

 

Vierailija kirjoitti:

No nyt tilanne eskaloitui siihen, että mies sanoi ettei hänen käytöksessään ole mitään väärää eikä hänen tarvitse käsitellä mustasukkaisuutta ja että hän vain on tällainen, lähde pois jos ei kelpaa. Hän uskoo, että on olemassa nainen joka suostuu pyyntöihinsä.

Että kiitos kuitenkin kaikille neuvoja antaneille, ei tästä taida mitään tulla.

Ap 

 

En lakkaa hämmästelemästä ihmisiä, jotka tulevat keskustelupalstalle siinä vaiheessa, kun pitäisi keskustella sen oman kumppanin kanssa. Mutta provohan tämä olikin. Miehellä ei mukamas ollut naispuolisia kavereita mutta sitten olikin (ap). Ja nyt tilanne eskaloituu.

Mutta hyvä, että eskaloituu. Toivottakaa toisillenne kaikkea hyvää tulevaisuuteen ja erotkaa sovussa.

Ensinnäkin se että hän hokee luottamuksen menneen siksi että teet normaaleja asioita(puhut muiden miesten kanssa ym.) ei ole sinun syysi tai syy menettää luottamusta vaan asia on hänen päässään eikä oikeuta syyllistämistä, se että suostut hänen älyttömiin vaatimuksiin ei häntä paranna, päin vastoin.. Ongelma on hänen ja silloin hänen tulee muuttaa käytöstään ei sinun, vaatimuksia tulee uusia loputtomasti niin kauan ennen kuin hän rupeaa muuttamaan omaa käytöstään ja ajattelu malleja.. Itse kärsin nuorena sairaalloisesta mustasukkaisuudesta, onneksi älysin ryhtyä muokkaamaan tätä piirrettä itsestäni pois.. Työtä se vaatii, paljon ja sen opin että mitä enemmän sille antaa valtaa sen pahemmaksi se muuttuu.. Terapiaan mies kiireesti.. Tänä päivänä olen sen asian suhteen normaali.. Miehelläni on nais puolisia ystäviä joiden kanssa tapaa myös ilman minua, luotan häneen eikä kyttäämällä voi pettämistä estää, jos toinen on pettäjä tyyppiä niin joutaa mennä..

En jaksanut lukea koko postausta, mutta ensimmäinen virhe on oletuksessa, että poikaystävän pitäisi muuttua. 

Sanot

"Minä nuorempana olin aikamoinen flirtti, vaikka suhteessakin, mistä poikaystävä tietää kun olen rehellisesti kertonut."

Tässä on se suurin ongelma. Jos sitoutumista haluat, niin se on ensisijaisesti sinun ongelmasi osoittaa, että olet omistautunut vain miehellesi.

Vierailija kirjoitti:

En jaksanut lukea koko postausta, mutta ensimmäinen virhe on oletuksessa, että poikaystävän pitäisi muuttua. 

Sanot

"Minä nuorempana olin aikamoinen flirtti, vaikka suhteessakin, mistä poikaystävä tietää kun olen rehellisesti kertonut."

Tässä on se suurin ongelma. Jos sitoutumista haluat, niin se on ensisijaisesti sinun ongelmasi osoittaa, että olet omistautunut vain miehellesi.

Olet oikeassa siinä, että tässä provossa ap teki alkuperäisen virheen. Se oli se, että hän koki tarpeelliseksi tuottaa toiselle ahdistusta avautumalla menneisyydestään. Parisuhteessa ei kuitenkaan ole kenenkään ongelma osoittaa omistautumista. Ei edes tehtävä. Terve parisuhde antaa voimia, ei vie niitä. Se perustuu luottamukseen ja siihen, että molemmat voivat suhteessa levätä ja nauttia toisistaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No nyt on niin lapsellista että ei voi edes harkita parisuhdetta elävän ihmisen kanssa ennen kuin on aikuistuttu. Ihan kumpikin. Turha syytellä Mattia siitä että sinä kyselet itse jostain vauvapalstalta tällaisia kysymyksiä. kaikkea sitä.

On varmasti lapsellista kysellä täällä, mutta en tiedä kenelle puhua. Enkä tiedä, mikä on oikein. Olen ajatellut, että ei suhteita voi verrata muihin ja että jokainen rakentaa omansa. Minulla vaan hälytyskellot soi tässä suhteessa monessakin kohtaa mutta haluaisin tietää, onko mahdollista rakentaa ns. tervettä luottamuksellista parisuhdetta yhdessä. Poikaystäväni sanoi, että ne miehet netissä eivät edes välittäneet minusta vaan halusivat naisen huomiota, mikä voi olla tottakin. Koin itse että he olivat kavereita, mutta minua on ennenkin käytetty hyväksi joten tavallaan uskon Mattia. Hän kuitenkin ymmärtää olevansa mustasukkainen ja haluaa luottaa. Mitä voin tehdä seuraavaksi, olenko myöntynyt jo liikaa? 

Ap

Masa syöttää mustasukkaisen ihmisen propagandaa. Hän muokkaa ja käyttää kertomaasi sinua vastaan. Jos sanot että sinua on käytetty hyväksi, niin masandeeruksen sairas mieli keksii yhdistellä kaksi toisiinsa liittymätöntä asiaa ja saada ne stemmaamaan keskenään, jotta saisi manipuloitua sinua. Hyväksikäyttö + poikakaverit = hyväksikäyttäviä poikakavereita. Tai jos kerrot, että käyt samassa kahvilassa missä on töissä tällaisen kaverin äidin sisko, masa saa päähänsä että hillut odottamassa kaveria itseään kun haet tuplaespressot. Jos kerrot, että näit tuttuja, masa lukee tilanteen niin että näit tuttuja paikan vessassa ilman housuja ja espresso oli peitetarina ja kuitissakin voi lukea latte.

Vaihdoit kuulumisia oikein viestein (iiik kauheeta) niin matti kiukustuu ja väittää, että sinulla on hyväksikäyttäviä kavereita, koska hän haluaa ohjailla sinua läpinäkyvän kierosti koska on keksinyt vainoharhoissaan vihollisia. M haluaa uskoa niin, joten hän sanoo sinulle niin myös. Lisäksi mikä on masan ongelma, ei ole sinunkin ongelmasi. Jos hänellä ei ole naisia kavereina, niin voisit vastaisuudessa kysyä mistä se voisi johtua etkä poistaa omia kavereitasi.

Exäni sai jostain päähänsä, että kaveri jonka luona olimme käyneet, olisi hänelle hirveä uhka. Hän haukkui tämän kaverin aivan pystyyn miten se on hirveä juoppo jne. Olin revetä nauramaan, koska ennen tapaamistamme olin ihastunut ihan toiseen tyyppiin samasta kaveripiiristä, joten raivoamiset jostain "Markusta" olivat sitäkin tarpeettomampia ja markun kaberi ei tykännyt musta alkuunkaan joten selvä peli mistä ei kannattanut itkeä. Lopulta se keksi vihata yhtä eksääni, jonka kanssa emme olleet missään väleissä.

Joten anna masalle suukko otsalle, ota pelikoodit pois ja jayka elämääsi. I see no future.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En jaksanut lukea koko postausta, mutta ensimmäinen virhe on oletuksessa, että poikaystävän pitäisi muuttua. 

Sanot

"Minä nuorempana olin aikamoinen flirtti, vaikka suhteessakin, mistä poikaystävä tietää kun olen rehellisesti kertonut."

Tässä on se suurin ongelma. Jos sitoutumista haluat, niin se on ensisijaisesti sinun ongelmasi osoittaa, että olet omistautunut vain miehellesi.

Olet oikeassa siinä, että tässä provossa ap teki alkuperäisen virheen. Se oli se, että hän koki tarpeelliseksi tuottaa toiselle ahdistusta avautumalla menneisyydestään. Parisuhteessa ei kuitenkaan ole kenenkään ongelma osoittaa omistautumista. Ei edes tehtävä. Terve parisuhde antaa voimia, ei vie niitä. Se perustuu luottamukseen ja siihen, että molemmat voivat suhteessa levätä ja nauttia toisistaan.

Parisuhde ei ole palvelussuhde, jossa kaikki toimii vain niin kuin yksi sukupuoli haluaa. Tämä naisten yksipuolinen arvojen määrittely johtaa vain parisuhteiden katoamiseen.

"Matti suutahti ja sanoi, ettei minuun voi luottaa ja että hän menee nyt puhumaan muille naisille."

Ai kamalaa! Mikä uhkaus!

Anna mennä jonkun toisen riesaksi. Voin sanoa kokemuksesta, että ei ole suhteen arvoista yrittää "kouluttaa" miehestä tolkun ihmistä. Itseä voi muuttaa (kuten olet tehnytkin, ja ihan turhaan) mutta toista ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En jaksanut lukea koko postausta, mutta ensimmäinen virhe on oletuksessa, että poikaystävän pitäisi muuttua. 

Sanot

"Minä nuorempana olin aikamoinen flirtti, vaikka suhteessakin, mistä poikaystävä tietää kun olen rehellisesti kertonut."

Tässä on se suurin ongelma. Jos sitoutumista haluat, niin se on ensisijaisesti sinun ongelmasi osoittaa, että olet omistautunut vain miehellesi.

Olet oikeassa siinä, että tässä provossa ap teki alkuperäisen virheen. Se oli se, että hän koki tarpeelliseksi tuottaa toiselle ahdistusta avautumalla menneisyydestään. Parisuhteessa ei kuitenkaan ole kenenkään ongelma osoittaa omistautumista. Ei edes tehtävä. Terve parisuhde antaa voimia, ei vie niitä. Se perustuu luottamukseen ja siihen, että molemmat voivat suhteessa levätä ja nauttia toisistaan.

Parisuhde ei ole palvelussuhde, jossa kaikki toimii vain niin kuin yksi sukupuoli haluaa. Tämä naisten yksipuolinen arvojen määrittely johtaa vain parisuhteiden katoamiseen.

Luottamukseen perustuva parisuhde, jossa molemmat saavat voimia, voivat "levätä" ja nauttia = palvelussuhde? Avaisitko hieman logiikkaasi.

Vierailija kirjoitti:

Minä opin luottamaan, mutta se vaati terapian ja lääkityksen. Ei se epäluottamus liity puolisoon millään tavalla, vaan on oman pään sisäinen ongelma, joka vaatii hoitoa.

T. Entinen väkivaltainen mustasukka

Kyllä se liittyy siinä vaiheessa jos puoliso on helppoheikki flirttialija, joka ei kunnioita parisuhdetta. Tuollaisen ihmisen kanssa pitääkin olla tarkkana. Olen seurustellut tuollaisen kanssa eikä tosiaan olisi kannattanut. Kaikki ihmiset eivät ole luotettavia! Silloin se syy voi olla ihan siinä epäluotettavassa huomionhakuisessa flirttailijassakin.

Vierailija kirjoitti:

No nyt tilanne eskaloitui siihen, että mies sanoi ettei hänen käytöksessään ole mitään väärää eikä hänen tarvitse käsitellä mustasukkaisuutta ja että hän vain on tällainen, lähde pois jos ei kelpaa. Hän uskoo, että on olemassa nainen joka suostuu pyyntöihinsä.

Että kiitos kuitenkin kaikille neuvoja antaneille, ei tästä taida mitään tulla.

Ap 

 

Minä olen nainen joka suostuisi hänen pyyntöihinsä! Inhottaa miehet joilla on naisia "kavereina" joka sormelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä opin luottamaan, mutta se vaati terapian ja lääkityksen. Ei se epäluottamus liity puolisoon millään tavalla, vaan on oman pään sisäinen ongelma, joka vaatii hoitoa.

T. Entinen väkivaltainen mustasukka

Kyllä se liittyy siinä vaiheessa jos puoliso on helppoheikki flirttialija, joka ei kunnioita parisuhdetta. Tuollaisen ihmisen kanssa pitääkin olla tarkkana. Olen seurustellut tuollaisen kanssa eikä tosiaan olisi kannattanut. Kaikki ihmiset eivät ole luotettavia! Silloin se syy voi olla ihan siinä epäluotettavassa huomionhakuisessa flirttailijassakin.

Kuinkahan monta kertaa tuota on yritetty tässä ketjussa sanoa. Jos on erilaiset arvo- ja ajatusmaailmat, ei pidä edes alkaa tapailla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"En myöskään saa mennä baariin tai juhliin, ellemme mene yhdessä"

Lopetin lukemisen tuohon kohtaan. Jos toista aletaan rajoittaa ja sanella, mitä saa tehdä ja mitä ei, niin ei ole hyvillä linjoilla.

Itse olen ollut todella mustasukkaisen kanssa parisuhteessa ja ainakin hänen kohdallaan mustasukkaisuus vain paheni. Kun muutettiin hetkeksi yhteen, niin homma räjähti täysin käsiin. Ex alkoi nähdä pettämisen merkkejä aivan kaikkialla, jopa siinä kun katsoin tv:tä ja nauroin jonkun mieskoomikon vitseille.

Otti aikaa kun kävin kaupassa. Valehtelematta, jos meni 5min kauemmin kuin aiemmin, niin oli täysi rähinä ja syyttely päällä.

Kerran tulin töistä kotiin ja tämä oli ollut kytiksellä ikkunalla. Olin vaihteen vuoksi kävellyt toista reittiä, joka tietysti oli kiistaton todiste taas pettämisestä.

Työaikana alkoi soitella taukoamatta. Jos en vastannut, olin kuulema pettämässä. Jos vastasin, olin kuulema pettämässä.

Lopulta vaan omat silmät aukesi tuolle järjettömyydelle ja muutin pois.

Nykyisin en enää siedä mitään mustasukkaisuutta. Jos minuun ei voi pätkääkään luottaa, niin ei minun kanssani ole mikään pakko olla.

Harmi, että teillä tilanne kärjistyi noin pahaksi. Tällaisia ajatuksia minullakin on herännyt yhteen muuton osalta. Olisin valmis muuttamaan miehen paikkakunnalle, kun tämä etäsuhde ei varmastikaan helpota mustasukkaisuutta. Toisaalta pohdin, että auttaisiko kuitenkin se yhteenmuutto, sillä siinähän toisen kanssa on enemmän arkisesti kasvokkain tekemisissä ja luottamus voisi myös lujittua? Oliko teidän suhteessa mitään merkkejä, jotka enteilivät tilanteen pahenemista? Oliko lainkaan myös ns. kehitystä parempaan luottamukseen?

Nyt olemme keskustelleet siitä vastakkaisen sukupuolen kanssa kaverina olemisesta pari päivää. Poikaystäväni miettii, pitäisikö hänenkin etsiä naispuolisia ystäviä, onko hän ollut liian vanhanaikainen käsityksessään että mies ja nainen eivät voisi olla kavereita. Minusta tämä on hyvä merkki. Hän yrittää hyväksyä sen, että minulla on miespuolinen kaveri netissä. Meissä toki erona on se, että minä haluaisin esitellä kaverini Matille mutta hän mielummin pitää tyttöystävän ja kaverit erillään. Toivoa on vielä!

Ap

"Hölömö suap olla vaan ei tyhymä"

Alan itsekin kallistua siihen, että tämä on provo. Tosin tiedän senkin, että maailmassa on tyhmiä ihmisiä. Jos ap on todellinen ihminen, hän on supertyhmä. 

Haluaisin kuulla perusteluita, miksi olen mielestäsi tyhmä tai provo? Itse koen olevani positiivinen ja ratkaisukeskeinen, en haluaisi heti luovuttaa kun suhteessa tulee ongelma. Mustasukkaisuus ja tuo rajoittaminen kuitenkin on defenssi, minkä toivottavasti pystyy purkamaan ja käsittelemään. 

Toiseen viestiin ja kysymykseen, miten meistä tuli pari kaveruuden myötä, vastaisin niin että tunteet syvenivät kun huomasimme miten samalla aaltopituudella olemme ja pystyimme puhumaan vaikeistakin asioista. Hyvä pointti oli se, että entä jos mieheni pelkää niin käyvän jonkun toisen kanssa? Ihastua voi aina, mutta käytöstään pystyy hallitsemaan. Miksi lähtisin toisen matkaan, jos haluan pysyä kumppanini kanssa ja selvitä vaikeuksien yli? Jokaisessa suhteessa tulee haasteita, miestä vaihtamalla vain haaste olisi jokin toinen. 

Ap

Ei eroaminen alkuvaiheessa ole luovuttamista ja tuo "sääntö" koskee terveelle pohjalle rakentuvia parisuhteita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En jaksanut lukea koko postausta, mutta ensimmäinen virhe on oletuksessa, että poikaystävän pitäisi muuttua. 

Sanot

"Minä nuorempana olin aikamoinen flirtti, vaikka suhteessakin, mistä poikaystävä tietää kun olen rehellisesti kertonut."

Tässä on se suurin ongelma. Jos sitoutumista haluat, niin se on ensisijaisesti sinun ongelmasi osoittaa, että olet omistautunut vain miehellesi.

Olet oikeassa siinä, että tässä provossa ap teki alkuperäisen virheen. Se oli se, että hän koki tarpeelliseksi tuottaa toiselle ahdistusta avautumalla menneisyydestään. Parisuhteessa ei kuitenkaan ole kenenkään ongelma osoittaa omistautumista. Ei edes tehtävä. Terve parisuhde antaa voimia, ei vie niitä. Se perustuu luottamukseen ja siihen, että molemmat voivat suhteessa levätä ja nauttia toisistaan.

Parisuhde ei ole palvelussuhde, jossa kaikki toimii vain niin kuin yksi sukupuoli haluaa. Tämä naisten yksipuolinen arvojen määrittely johtaa vain parisuhteiden katoamiseen.

Luottamukseen perustuva parisuhde, jossa molemmat saavat voimia, voivat "levätä" ja nauttia = palvelussuhde? Avaisitko hieman logiikkaasi.

Sinä pyrit tässä määrittelemään mitä kaikkien tulee arvostaa. Miehet arvostavat eri asioita ja mittaavat luotettavuutta eri tavalla. Luottamus ole naisen perusoikeus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En jaksanut lukea koko postausta, mutta ensimmäinen virhe on oletuksessa, että poikaystävän pitäisi muuttua. 

Sanot

"Minä nuorempana olin aikamoinen flirtti, vaikka suhteessakin, mistä poikaystävä tietää kun olen rehellisesti kertonut."

Tässä on se suurin ongelma. Jos sitoutumista haluat, niin se on ensisijaisesti sinun ongelmasi osoittaa, että olet omistautunut vain miehellesi.

Olet oikeassa siinä, että tässä provossa ap teki alkuperäisen virheen. Se oli se, että hän koki tarpeelliseksi tuottaa toiselle ahdistusta avautumalla menneisyydestään. Parisuhteessa ei kuitenkaan ole kenenkään ongelma osoittaa omistautumista. Ei edes tehtävä. Terve parisuhde antaa voimia, ei vie niitä. Se perustuu luottamukseen ja siihen, että molemmat voivat suhteessa levätä ja nauttia toisistaan.

Parisuhde ei ole palvelussuhde, jossa kaikki toimii vain niin kuin yksi sukupuoli haluaa. Tämä naisten yksipuolinen arvojen määrittely johtaa vain parisuhteiden katoamiseen.

Luottamukseen perustuva parisuhde, jossa molemmat saavat voimia, voivat "levätä" ja nauttia = palvelussuhde? Avaisitko hieman logiikkaasi.

Sinä pyrit tässä määrittelemään mitä kaikkien tulee arvostaa. Miehet arvostavat eri asioita ja mittaavat luotettavuutta eri tavalla. Luottamus ole naisen perusoikeus.

Oma puolisoni, mies siis, on kyllä aivan samaa mieltä asiasta. Myös hän teki alusta alkaen selväksi, että hakee parisuhdetta, joka perustuu luottamukseen ja jossa molemmat voivat "levätä" (itse asiassa omin tuon sanan häneltä) ja saada voimia arkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä opin luottamaan, mutta se vaati terapian ja lääkityksen. Ei se epäluottamus liity puolisoon millään tavalla, vaan on oman pään sisäinen ongelma, joka vaatii hoitoa.

T. Entinen väkivaltainen mustasukka

Kyllä se liittyy siinä vaiheessa jos puoliso on helppoheikki flirttialija, joka ei kunnioita parisuhdetta. Tuollaisen ihmisen kanssa pitääkin olla tarkkana. Olen seurustellut tuollaisen kanssa eikä tosiaan olisi kannattanut. Kaikki ihmiset eivät ole luotettavia! Silloin se syy voi olla ihan siinä epäluotettavassa huomionhakuisessa flirttailijassakin.

Kuinkahan monta kertaa tuota on yritetty tässä ketjussa sanoa. Jos on erilaiset arvo- ja ajatusmaailmat, ei pidä edes alkaa tapailla.

Niin, sitähän minäkin sanoin.. Kokemuksesta voin sanoa, ettei kannata! Ei kannata alkaa suhteeseen jos on erilaiset arvot, kokemusta on. Onpa täällä typerää porukkaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En jaksanut lukea koko postausta, mutta ensimmäinen virhe on oletuksessa, että poikaystävän pitäisi muuttua. 

Sanot

"Minä nuorempana olin aikamoinen flirtti, vaikka suhteessakin, mistä poikaystävä tietää kun olen rehellisesti kertonut."

Tässä on se suurin ongelma. Jos sitoutumista haluat, niin se on ensisijaisesti sinun ongelmasi osoittaa, että olet omistautunut vain miehellesi.

Olet oikeassa siinä, että tässä provossa ap teki alkuperäisen virheen. Se oli se, että hän koki tarpeelliseksi tuottaa toiselle ahdistusta avautumalla menneisyydestään. Parisuhteessa ei kuitenkaan ole kenenkään ongelma osoittaa omistautumista. Ei edes tehtävä. Terve parisuhde antaa voimia, ei vie niitä. Se perustuu luottamukseen ja siihen, että molemmat voivat suhteessa levätä ja nauttia toisistaan.

Parisuhde ei ole palvelussuhde, jossa kaikki toimii vain niin kuin yksi sukupuoli haluaa. Tämä naisten yksipuolinen arvojen määrittely johtaa vain parisuhteiden katoamiseen.

Luottamukseen perustuva parisuhde, jossa molemmat saavat voimia, voivat "levätä" ja nauttia = palvelussuhde? Avaisitko hieman logiikkaasi.

Sinä pyrit tässä määrittelemään mitä kaikkien tulee arvostaa. Miehet arvostavat eri asioita ja mittaavat luotettavuutta eri tavalla. Luottamus ole naisen perusoikeus.

Oma puolisoni, mies siis, on kyllä aivan samaa mieltä asiasta. Myös hän teki alusta alkaen selväksi, että hakee parisuhdetta, joka perustuu luottamukseen ja jossa molemmat voivat "levätä" (itse asiassa omin tuon sanan häneltä) ja saada voimia arkeen.

No tuo nyt on sitä, mitä jokainen mies tietää naisen haluavan kuulla. Varsinaisesti sanomasi ei kyllä ole millään tapaa ristiriidassa sanomani kanssa, joten en tiedä, mikä on pointtisi? Etkö tajua, ettei se "luottamus" välttämättä tarkoita samaa miehelle ja naiselle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En jaksanut lukea koko postausta, mutta ensimmäinen virhe on oletuksessa, että poikaystävän pitäisi muuttua. 

Sanot

"Minä nuorempana olin aikamoinen flirtti, vaikka suhteessakin, mistä poikaystävä tietää kun olen rehellisesti kertonut."

Tässä on se suurin ongelma. Jos sitoutumista haluat, niin se on ensisijaisesti sinun ongelmasi osoittaa, että olet omistautunut vain miehellesi.

Olet oikeassa siinä, että tässä provossa ap teki alkuperäisen virheen. Se oli se, että hän koki tarpeelliseksi tuottaa toiselle ahdistusta avautumalla menneisyydestään. Parisuhteessa ei kuitenkaan ole kenenkään ongelma osoittaa omistautumista. Ei edes tehtävä. Terve parisuhde antaa voimia, ei vie niitä. Se perustuu luottamukseen ja siihen, että molemmat voivat suhteessa levätä ja nauttia toisistaan.

Parisuhde ei ole palvelussuhde, jossa kaikki toimii vain niin kuin yksi sukupuoli haluaa. Tämä naisten yksipuolinen arvojen määrittely johtaa vain parisuhteiden katoamiseen.

Luottamukseen perustuva parisuhde, jossa molemmat saavat voimia, voivat "levätä" ja nauttia = palvelussuhde? Avaisitko hieman logiikkaasi.

Sinä pyrit tässä määrittelemään mitä kaikkien tulee arvostaa. Miehet arvostavat eri asioita ja mittaavat luotettavuutta eri tavalla. Luottamus ole naisen perusoikeus.

Oma puolisoni, mies siis, on kyllä aivan samaa mieltä asiasta. Myös hän teki alusta alkaen selväksi, että hakee parisuhdetta, joka perustuu luottamukseen ja jossa molemmat voivat "levätä" (itse asiassa omin tuon sanan häneltä) ja saada voimia arkeen.

No tuo nyt on sitä, mitä jokainen mies tietää naisen haluavan kuulla. Varsinaisesti sanomasi ei kyllä ole millään tapaa ristiriidassa sanomani kanssa, joten en tiedä, mikä on pointtisi? Etkö tajua, ettei se "luottamus" välttämättä tarkoita samaa miehelle ja naiselle?

Tietää naisen haluavan kuulla? Ei tarkoita samaa miehelle ja naiselle? No kyllä se meillä tarkoittaa ihan samaa ja ihan aidosti on mies halunnut mutkattoman, luottamukseen perustuvan suhteen. Kai minä sen näiden vuosien perusteella jo olen huomannut!