Miksi osalle ei mene jakeluun, että elämä ei ole kaikille valintoja?

Olen aina ollut se kakkonen. Isosisar sai lapsena paremman osa on ja se jatkuu aikuisenakin. Vanhemmat ei varmaan edes halunneet mua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi osalle ei mene jakeluun, että useimmat "hyväosaiset" ovat sitä valintojensa takia? On vain oman vastuun pakoilua piiloutua kohtalon taakse, kun itse ei ole tehty yhtään mitään sen menestyksensä eteen. Synnyit huonoon perheeseen? No buhuu, se ettei susta tule miljoonaperijää ei ole syy jäädä ryyppäämään kulmabaariin kesken jääneilla amiksen papereilla.

No kuinka moni hyvään perheeseen syntynyt päätyy omilla valinnoillaan osattomaksi? Kyllä useimmiten joku pelastaa pulasta.

Joku joka valitsee vaikka huumeet tai alkoholin.

Joo, riippuvuus voi olla tiukassakin, mutta se on silti oma valinta ja itse siitä on valittava tulla pois. Kukaan muu ei sitä puolestasi tee.

Huonoista lähtökohdista voi päästä alkuun vain slummiin ja paskaduuniin…. mutta onko siellä oltava loppuelämänsä valittamassa? Kun siitä lapsuudenperheestään on ensin päässyt irti, niin maailma on täynnä aikuisopintoja ja paikkakuntia joissa asua hyvin, halvallakin. Sitä on vain päätettävä tehdä asian eteen jotain ja etsittävä vaihtoehtoja.

En tiedä mihin itse olisin päätynyt jos opintojen jälkeen olisin valinnut jäädä kaupunkiin odottamaan työpaikkaa sen sijaan että lähdin periferiaan keräämään kokemusta. Sitten se klassinen tarina, että kellä jo on työpaikka saa helpommin paremmankin työn jne… No, äiti auttoi sen verran että takasi lainan autorämään, pääsin edes vkl ihmisten ilmoille.

Tai sitten voi valita tyytyä vähempään. Itse valitsin asua hiukan syrjässä mitättömillä asumiskuluilla sadantonnin vanhassa puutalossa itse remontoiden, kun samaan aikaan "kaikki" osti 300 000 taloja 110% lainalla… Tällä valinnalla olen mahdollistanut taloudellista turvaa ja uuden auton siihen pidempään kauppa- ja työmatkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta hiivatissa elämä koostuu omista valinnoista.

Itse valitset lähdetkö lukioon vai amikseen.

Itse valitset lähdetkö töihin vai jatkatko opintoja.

Itse valitset kuinka asumisen järjestät olit sitten lukiolainen, amislainen, töissä tai työtön.

Ihan itse valitset.

Mikään ylläolevasta ei tipahda sinulle taivaasta. Jokaisen asian eteen olet tehnyt - valinnan.

Valintojen määrä ja mahdollisuus ylipäätään tehdä valintoja ei ole aina ollut minusta riippuvainen. Vanhempani ovat alkoholisteja ja lukioon lähtemisen aikaan isäni suoritti vankilatuomiota. Raha oli tiukalla, isoimpana lapsena kannoin huolta ja vastuuta pienemmistä ja samalla oma hyvinvointini oli pohjalukemissa, mutten sitä silloin ymmärtänyt. Muistan miettineeni miten helvetin pitkä ylämäki lukion rakennukselle oli ja miten raskasta se oli kulkea ja usein tuli itku matkalla. Terveyteni kannalta parempi valinta olisi ollut laittaa lukio tauolle, laittaa perheen asiat kuntoon ja laittaa oma terveys kuntoon. Valmistuin lukiosta vielä huonompikuntoisena ja huonoin paperein. Huonovointisuuteni jatkui jatko-opinnoissa ja vallan hyvistä akateemisista taidoistani huolimatta sain opinnäytetyöstäni kaiken väsymyksen keskellä niin huonon arvosanan, että siinä meni yksi opinnoissa etenemisen reitti umpeen.

Ihmisten elämä ei ole pelkkiä omia valintoja ja näppärältä ponnahduslaudalta elämän kannateltavaksi hyppäämistä. Moni meistä ponnistaa aikamoisesta suosta ja kannattelee mukanaan myös muita ihmisiä. Ihan turha huudella, että mitäs valitsit niin tai näin. En ole valinnut vanhempiani ja lapsuuttani.

Juuri tuossa itse sanoitkin, että moni meistä ponnistaa suosta. Miksi et ole ponnistanut? Minäkin olen moniongelmaisesta perheestä (alkoholismia, vähävaraisuutta, väkivaltaa ja isän itsemuraha teini-ikäisenä) ja vanhimpana lapsena huolehdin myös pienemmistä sisaruksistani jopa silloin kun olin 17 vuotiaana muuttanut jo omilleni. Ei ollut helppoa, mutta harvalla kai on. Jopa niillä varakkaiden perheiden lapsilla voi olla traumaattinen lapsuus.

Kaikesta huolimatta valmistuin yliopistosta hyvin paperein ja on töitä ja perhe. Lapsuuden traumoja setvitään edelleen terapiassa ja ne heijastelevat yhä elämääni, mutta kaiken kaikkiaan minulla on asiat hyvin ja olen onnellinen. Sisaruksistani yksi on täysin narkkari, yksi ajelehtii sinne tänne, mutta pärjää ihan ok ja yksi on hankkinut ammatin mistä pitää ja perhekin on perusteilla. Ja jos karkeasti asian muotoilen, niin ihan on omista valinnoista kiinni miten on elämässä mennyt.

Ilmeisesti siitä ei pääse mihinkään, että jos on asiat hyvin, niin se tuntuu aika omalta valinnalta. Olisiko se yksi sisaruksistasi narkkari, jos olisi elänyt sun kengissä? Sun rooli, sun geenit.

Kyllä hänen elämänsä on ihan kiinni hänen omista valinnoistaan. Samat lähtökohdat, mutta eri valinnat!

Vierailija kirjoitti:

On ihan tieteellisesti todistettu että hyväosaisilla ihmisillä on useammin vaikeuksia tuntea empatiaa ja ymmärtää muunlaisissa elämäntilantiessa olevia ihmisiä.

Tosin pitää tasapuolisuuden nimissä sanoa että on niissä huono-osaisissakin sitten vastaavasti olemassa tätä "herravihaa" jossa hyväosaisten elämä nähdään ongelmattomana vain siksi että heillä on enemmän rahaa. Onhan toki ihmisillä myös paljon muita vaikeuksia kuin pelkät rahavaikeudet eikä raha tuo onnea vaikkapa ihmissuhderintamalla.

Vielä vähemmän rahattomuus tuo onnea ihmissuhteissa. Syrjäytyminen aiheuttaa häpeää, kotiin jäämistä ja paritta jäämistä, eikä mihinkään ulkonäön korjaukseen tai terapiaan ole varaa. On oman ajatustyönsä varassa, ja siitäkin saattaa suuri osa mennä pelkkään selviämiseen ja aivot tuhoutuu stressissä. Tietysti köyhälläkin on jonkinlainen mahdollisuus onneen ihmissuhderintamalla, mutta mielestäni silloinkin on vielä aika vähän valittamista jos elämässä suurin epäonni on epäonni ihmissuhteissa.

Vierailija kirjoitti:

Synnyin hyväosaiseen perheeseen. Opiskeluvuodet meni kaljaa juodessa. Suoritin hyödyttömän tutkinnon. Pikkuveljeni teki samaan aikaan töitä niska limassa ja kouluttautui diplomi-insinööriksi. On nyt omalla alallaan huippu, on haastateltu ammattilehtiin jne. Kiva koti, perhe, rahaa jne. Jossain vaiheessa tulin järkiini ja ryhdistäydyin joten on minulla nyt jonkinlainen toimeentulo. Joskus mietin valintojani, mutta en ole kateellinen. Parikymppisenä minä vetelehdin, veljeni teki töitä. Valintoja.

Sulla on vielä täydet mahdollisuudet poliitikkona.

Sulaudut sukkana vihervassareihin.

On se valintoja mutta ihmisillä on tarjolla eri vaihtoehdot.

Jotkut tukiaiselämään sopeutuneet tuntuu käyttävän tätä ns. eriarvoisuutta eli erilaisia tarjolla olevia vaihtoehtoja tekosyynä sille ettei mitenkään voi koittaa pyrkiä enempään ja pois niiden tukiaisten varasta kun ei ole tarjolla samoja vaihtoehtoja kuin esim. rikkaan perheen kakaralla. Ei toki kaikki ja jotkut tekee kovasti työtä edes pienenkin parannuksen vuoksi.

Totuus on se, että elämä on valintoja alusta loppuun. Ketään muuta tai yhteiskuntaa ei voi syyttää jos menee huonosti. Esimerkiksi tämä varattomuus, josta paljon valitetaan. Jos heti lapsesta asti panee lantin säästöön ja myöhemmin sijoittaa sen osakkeisiin, tai korkoa korolle, on vanhana rikas ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näistä ketjuista tulee aina mieleen perheet, joissa on useampi lapsi ja sitten valitetaan kun ei ole tukiverkkoja ja on raskasta jne. Valintoja valintoja.

Olisiko sitten pitänyt valita jättää ne lapset tekemättä, jos niitä kuitenkin halusi enemmän kuin mitään muuta? Sitten he valittaisivat kun ei ole lapsia. Parempi?

Puolet käskee jättää lapset tekemättä ja toinen puoli valittaa kun syntyvyys on liian matala.

Jokainen voi tietystikin valita elämässään monia asioita mutta ne valinnan vaihtoehdot eivät vain ole kaikilla samoja. Tämä unohtuu monilta hyväosaisilta. He valitsevat yleensä vain aika hyvin vaihtoehtojen välillä, moni huono-osainen joutuu valitsemaan vain aika huonojen vaihtoehtojen välillä.

Vaihtoehdot eivät ole kaikilla samoja, mutta Suomessa elävät ovat kyllä monessa mielessä kultalusikka suussa ja iso sellainen.

Voihan sitä aina verrata omaa tilannetta johonkin jonka tuntee ja jonka elämä näyttää ainakin päällepäin hienolta: hyvä koulutus, ammatti, kallis auto, asunto ja kesämökki jne.

Mutta kun vertaa meidän tilannettai niihin ihmisiin jotka elävät slummeissa ympäri maailmaa;  alistettuina, hyväksi käytettyinä vailla minkäänlaisia mahdollisuuksia koulutukseen, terveydenhuoltoon tai sosiaaliturvaan, niin alkaa meidänkin mahdollisuudet näyttämään aikamoisilta.

Rikasite kirjoitti:

Totuus on se, että elämä on valintoja alusta loppuun. Ketään muuta tai yhteiskuntaa ei voi syyttää jos menee huonosti. Esimerkiksi tämä varattomuus, josta paljon valitetaan. Jos heti lapsesta asti panee lantin säästöön ja myöhemmin sijoittaa sen osakkeisiin, tai korkoa korolle, on vanhana rikas ihminen.

Laskepas montako euroa olisi säästössä, jos olisi pistänyt lantin possuun Jeesuksen syntymäpäivästä asti? Monesko sukupolvi voisi kehuskella varallisuudellaan?

Vierailija kirjoitti:

Ihminen joka ei vaan oikeasti kykene tekemään mitään oman elämänsä eteen, syyttää siitä aina lapsuutta, olosuhteita ja kaikkea mahdollista, ja muut on tottakai ne asiat saaneet ihan ilmaiseksi joo. ... Jotkut kun vaan haluaa opiskella, haluaa tehdä paljon töitä, haluaa saavuttaa , haluaa sijoittaa, haluaa säästää, haluaa laihduttaa eikä syytä epäonnistumisista aina muita.

Esim. lukion käyminen on kallista, sillä nykyään täytyy hankkia tietokone, laskin, lukuisat kirjat jne., eli koko lukioon palaa tuhansia euroja. Pääsin lukioon, mutta alkoholistivanhempiani ei kiinnostanut käyttää euroakaan opiskeluihini, vaan kaikki meni viinaan. Yritin käydä lukion ohella töissä pikaruokapaikassa, jotta saisin itse maksettua kaikki kustannukset, mutta lopulta väsyin henkisesti ja fyysisesti niin pahasti, että lukio oli pakko jättää kesken. Samalla piti huolehtia nuoremmista sisaruksista. Kaikilla ei todellakaan ole samanlaiset lähtökohdat hyvään elämään, eikä menestys ole aina vain itsestä kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Totta kai aina pitäisi yrittää parantaa tilannettaan, mutta en kyllä usko, että jokaisella on samat mahdollisuudet esim. suurituloiseen ammattiin. Kaikilla ei älli riitä korkeaan koulutukseen tai ei ole bisnesvaistoa tehdä yrittäjänä sillä alemmalla koulutuksellaan rahaa.

Olisko joku välimuoto…. Eläni on paskaa, mutta kun en kuitenkaan pääse USAn presidentiksi, niin en viitsi tehdä muuta kuin märistä. Pitäiskö pyrkiä siihen parempaan vähän pienemmin askelin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näistä ketjuista tulee aina mieleen perheet, joissa on useampi lapsi ja sitten valitetaan kun ei ole tukiverkkoja ja on raskasta jne. Valintoja valintoja.

Olisiko sitten pitänyt valita jättää ne lapset tekemättä, jos niitä kuitenkin halusi enemmän kuin mitään muuta? Sitten he valittaisivat kun ei ole lapsia. Parempi?

Puolet käskee jättää lapset tekemättä ja toinen puoli valittaa kun syntyvyys on liian matala.

Tärkein ja ainoa unohtui: oma valinta ja päätös, johon Suomessa on mahdollisuus (tuet ja ehkäisy)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

....

Omilla valinnoilla voi kyllä vaikuttaa tulevaan ,mutta onko niihin valintoihin voimia ja kykyä onkin sitten eri asia. Esimerkiksi jo se, kun potkitaan pois kotoa heti kun siihen on mahdollisuus antaa aivan eri mahdollisuudet kuin se että saa vanhempien kustannuksella kokeilla siipiään ilman paineita.

Tämä. Nuoruuden kaverini isä oli alkoholisti ja kotiolot olivat rankat. Muutti omilleen 16-vuotiaana. Mitään apuja ei saanut koskaa vanhemmiltaan. Teki kovasti hommia ja nyt tienaa omalla yrityksellään hyvää tiliä. 

Eli siinä mielessä valinnat ovat ihan itsestään kiinni. Osa tekee asialle jotain, osa vain valittaa, kuinka on ollut niin rankkaa ja vetoaa aina siihen.

Mitäs jos se sinun kaverisi olisi ollut heikkolahjainen? Et nyt selvästi tajua sitä, että iso osa meistä ei ole lahjoiltaan kuin hädin tuskin keskinkertaisia, osa ei pääse edes siihen kovasti yrittämälläkään. 

Lahjakas ihminen pärjää lahjoillaan, älykäs älyllään. Varakkaan perheen heikkolahjainen vesa autetaan pärjäämään maksamalla tukiopetusta ja harrastuksia yms. ja myöhemmin verkostoitumalla tuttujen perheystävien vesojen kanssa. 

Miten pärjää huonoon perheeseen 60-luvulla syntynyt adhd tai muu oppimisvaikeuksista kärsinyt? Entä tänä päivänä? 

Kummallinen harha, että jokaisella on täsmälleen sama äo ja samat kädentaidot ja sama taiteellinen lahjakkuus, senkun vaan valitsee mitä haluaa itse tehdä, niin on taivas auki. 

Olin rappioalkoholisti ja join terveyteni, se oli valinta.

Raitistuin 16 vuotta sitten ja sekin oli valinta.

Vierailija kirjoitti:

Entä jos yrittää lukioon, mutta ei pääse, lukee illat läpeensä, mutta silti ei saa keskiarvoa tarpeeksi korkealle, että pääsisi lukioon. Onko se valinta?

Siinä tapauksessa on tyhmä kuin pässi. Heikoille älynlahjoille ei tosiaan voi mitään, mutta ei se menestyvien ihmisten syytä ole.

Vierailija kirjoitti:

Häiritsee tämä amis-vertaus. Tosi moni ihminen tienaa todella hyvin, ihan amistaustalla.

Esimerkkinä ex-mieheni, joka maalarilinjalta valmistui aikanaan, perusti firman ja on nyt euromiljonääri. Moni nainen pyörittää menestyvää kampaamoa, pitopalvelua, siivousfirmaa tms. ihan amispohjalta.

Sanoiko täällä joku, että amis on se huono valinta? Ihminen valitsee itselleen sopivan vaihtoehdon. Moni on valinnut lukion ja yliopiston sukulaisten painostuksesta, vaikka oikeasti olisi omastakin mielestään onnellisempi amisalalla. Elämä on valintoja siltäkin kannalta, meneekö oikealta tuntuvaan suuntaan vai miettiikö vain, mitä muut tästä ajattelevat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilen hyvätuloinen ja en pyytele sitä keneltäkään anteeksi. Kaava oli hyvin yksinkertainen:

Synnyin työläisperheeseen, mitään uutta en koskaan saanut, vaan kaikki oli vanhempien sisarustani vanhoja vaatteita, leluja yms

Sain käydä maksutonta koulua, niin kuin kaikki muut.

Koulussa tajusin, että hyviin tuloihin pääsee käsiksi, kun opiskelee paljon. Niinpä opiskelin niin paljon, että pääsin hyvän yliopistoon.

Yliopistossa keskityin opintojen nopeaan läpiviemiseen.

Yliopiston jälkeen otin vastaan entry-level työn, josta maksettiin ihan ok.

Tämän jälkeen vaihdoin työpaikkaa muutaman kerran, joka kerta palkka nousi.

Nyt ollaan tilanteessa, johon pyrin lapsuudesta asti. Omat lapseni eivät jää paitsi mistään tarpeellisesta ja saavat välillä myös jotain ei niin tarpeellista.

Jos joku näkee tarpeen vihata minua, niin siitä vaan. Ei voisi vähempää kiinnostaa.

Miksi kukaan sinua vihaisi sen takia että olet opiskellut ja päässyt hyväpalkkaiseen työhön?

Sitähän monet meistä nimenomaan toivovat, että mahdollisimman monelle löytyisi tarvitsemansa tuki opiskella ja huolehtia itsestään - ja muista. Tunnistatko saaneesi tukea tai välttyneesi joltain, mikä on vaikuttanut monien muiden toimintakykyyn?

Jotkut tarvitsevat enemmän tukea kuin toiset ja näin saa olla.

Mutta toisten resursseja ei saa vaatia. Voimme vain rakentaa yhteiskunnan sellaiseksi, että tarvitsevat saavat tukea. Muu on hyväntekeväisyyttä.

Synnyt kehitysvammaisena tai laaja-alaisilla oppimisvaikeuksilla. Sinulla ei ole mahdollisuutta mennä lukioon, ei tavalliseen amikseen. Et välttämättä ikinä saa työpaikkaa. Missä olisi mahdollisuutesi. Silti voisit elää hyvää elämää ja saada elämästä paljon, mutta ihan oikeastiko elämäsi olisi vain valinnoista kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näistä ketjuista tulee aina mieleen perheet, joissa on useampi lapsi ja sitten valitetaan kun ei ole tukiverkkoja ja on raskasta jne. Valintoja valintoja.

Olisiko sitten pitänyt valita jättää ne lapset tekemättä, jos niitä kuitenkin halusi enemmän kuin mitään muuta? Sitten he valittaisivat kun ei ole lapsia. Parempi?

On myös elettävä niiden omien valintojen seurausten kanssa. Ja jos ne osotautuu ihan paskoiksi, niin tehtävä asialle jotain, itse.

Ei kellekään voi tulla yllätyksenä ettei se lapsi tuokaan leipää tullessaan vaan vanhempien on se hankittava.